¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Partacollie on aktiivinen brittiläinen paimen- ja seurakoira ihmiselle, joka on valmis käyttämään runsaasti aikaa liikuntaan ja turkinhoitoon. Rotu voi oppia nopeasti ja olla miellyttävä koulutettava, mutta se tarvitsee päivittäin kunnolla liikuntaa, aivotyötä ja apua rauhoittumisen opetteluun. Pitkä turkki on hoidettava huolellisesti ihoa myöten.
- Alkuperä ja tyyppi: Iso-Britannia; paimen- ja seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 1.
- Koko: ihannesäkäkorkeus on uroksilla 53–56 cm ja nartuilla 51–53 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Rakenne: rungon tulee olla säkäkorkeutta pidempi noin suhteessa 5:4, mutta koira ei saa vaikuttaa raskaalta.
- Aktiivisuus: tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, juoksumahdollisuuksia ja monipuolista aivotyötä.
- Turkki: pitkä, kaksinkertainen karvapeite kerää hiekkaa, risuja ja kosteutta ja voi takkuuntua, ellei sitä hoideta perusteellisesti.
- Luonne: ihanteena on valpas, eloisa, itsevarma ja älykäs koira. Sosiaalisuus, leikkisyys ja ääniin reagointi vaihtelevat yksilöittäin.
- Tärkeää ennen hankintaa: tarkista vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset ja lonkkaindeksit. Kysy myös kyynärkuvaustuloksista, ääniherkkyydestä sekä lähisuvussa esiintyvistä Addisonin taudista, SLO:sta ja muista autoimmuunisairauksista.
Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle. Se sopii huonommin kotiin, jossa arkeen on jo suunniteltu pitkiä yksinoloaikoja, vähän aktiivisuutta tai jossa säännöllinen turkinhoito ei houkuttele.
¶Ulkonäkö ja turkki
Partacollien tulee olla ketterä, vahva ja vaivattomasti liikkuva, ei raskas. Sen suorakaiteinen yleisvaikutelma syntyy rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteesta 5:4. Laatu ja mittasuhteet ovat tärkeämpiä kuin pieni poikkeama ihannekorkeudesta. Koska rotumääritelmässä ei määritellä painoa, koiran kuntoluokka kertoo enemmän kuin yleinen painohaarukka.
Partacolliella on kaksinkertainen karvapeite. Pohjavillan tulee olla pehmeää, villavaa ja tiheää, peitinkarvan puolestaan sileästi laskeutuvaa, karheaa, vahvaa ja takkuisen näköistä. Lievä laineikkuus sallitaan, mutta karva ei saa olla villavaa tai kiharaa eikä niin runsasta, että se peittää koiran luonnolliset ääriviivat. Rotumääritelmän mukaan turkkia ei saa koskaan trimmata.
Hyväksyttyjä pohjavärejä ovat liuskekivenharmaa, punertava kellanruskea, musta, sininen, kaikki harmaan sävyt, ruskea ja hiekanväri, valkoisin merkein tai ilman. Merle- eli laikukas väritys ei ole sallittu. Valkoista voi olla muun muassa kuonossa, päässä, hännänpäässä, rinnassa, raajoissa ja käpälissä. Valkoinen kaulus ei saa ulottua lapojen taakse, eikä valkoinen väri saa nousta takaraajojen ulkosivuilla kintereiden yläpuolelle.
Arjessa tavoitteena on takuton turkki, jonka alta ihon pystyy tarkastamaan. Ruotsin Kennelliitto antaa ohjeeksi perusteellisen turkinhoidon noin kerran viikossa, mutta työmäärään vaikuttavat turkin laatu, koiran ikä, sää ja aktiivisuus. Käy turkki läpi kerroksittain ihoa myöten. Korvantaustat, nivuset ja reisien takaosat takkuuntuvat helposti. Tarkista myös parta ja käpälät.
Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan. Kosteaksi jäänyt, hoitamaton turkki voi takkuuntua. Opeta pentu jo varhain makaamaan rauhallisesti kyljellään ja hyväksymään turkin kampaaminen. Jos turkki on huopaantunut, ihon hyvinvointi menee näyttelyihanteen edelle. Hae apua sen sijaan, että kiskoisit tiukkoja takkuja.
¶Luonne ja persoonallisuus
Tyypillisen partacollien tulee olla valpas, eloisa, aktiivinen ja itsevarma ilman hermostuneisuutta tai aggressiivisuutta. Monet ovat yhteistyöhaluisia, leikkisiä ja sosiaalisia, mutta rotuihanne ei takaa sitä, miten jokainen koira suhtautuu ihmisiin, koiriin tai uusiin ympäristöihin.
Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen analyysi antaa rodusta vivahteikkaamman kuvan. BPH:ssa kirjataan koiran käyttäytymisreaktioita; kyse ei ole kokeesta, jonka koira läpäisee tai hylkää. Analyysi kattaa kuvaukseen osallistuneen osan rodusta eikä tavoita kaikkea vaihtelua. Aineistossa näkyi selviä eroja tervehtimisessä, leikkimisessä, ympäristön tutkimisessa sekä alustoihin ja yllätyksiin reagoimisessa.
Ääniin suhtautumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Partacollieissa on sekä ääniin huolettomasti suhtautuvia että ääniherkkiä yksilöitä. Kysy, kuinka voimakkaasti vanhemmat reagoivat esimerkiksi ukkoseen, kolinaan tai laukauksiin ja miten ne palautuvat tilanteesta. Tutustu myös mahdollisiin BPH- tai MH-kuvaustuloksiin. Rodun keskiarvo ei korvaa tietoa kyseisestä sukulinjasta.
Rodun tausta ei tarkoita, että jokainen yksilö yrittäisi automaattisesti paimentaa lapsia tai että kaikilla olisi samanlaiset paimennustaipumukset. Jalostuksen tavoiteohjelmassa korostetaan, että paimennuskäyttäytyminen riippuu suuresti yksilöllisistä taipumuksista eikä seuraa pelkästä rodun nimestä. Hyppivää tervehtimistä, liikkuvien kohteiden jahtaamista ja haukkumista tulee siksi arvioida ja kouluttaa kyseisen koiran käyttäytymisenä, ei hyväksyä väistämättöminä rotuominaisuuksina.
¶Koulutus ja liikunta
Partacollie tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve aikuinen tarvitsee monipuolisia lenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaammin turvallisessa paikassa sekä keskittymistä vaativia tehtäviä. Kuormitus tulee sovittaa ikään, kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.
Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja palkitsemalla. Mukauta harjoituksia sen mukaan, jaksaako koira keskittyä ja pystyykö se pitämään tauon. Varhain opeteltavia taitoja ovat:
- rauhallinen tervehtiminen ja rentoutuminen, vaikka lähellä on liikettä,
- luoksetulo ja turvallinen liikkuminen pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista,
- löysällä hihnalla kävely ja yhteistyö ohjaajan kanssa muiden koirien lähellä,
- asteittainen totuttelu ääniin ja ympäristöihin ilman, että koiraa pakotetaan pelottaviin tilanteisiin,
- yhteistyöhön perustuva käsittely, jota työläs turkinhoito edellyttää.
Rotua kuvataan pystyasentoiseksi paimeneksi, joka käyttää vain vähän kiinteää katsetta eli ”silmää”. Se työskentelee pystyasennossa eikä käytä joillekin muille paimenkoirille tyypillistä tuijottavaa katsetta. Paimennustaipumukset vaihtelevat silti yksilöittäin. Paimennuksesta kiinnostunut voi selvittää niitä virallisessa taipumuskokeessa, joka on ollut rodulle avoin vuodesta 2007, sen sijaan että olettaisi taipumusten olevan olemassa.
Tottelevaisuus, agility, nosework, jäljestys, koiratanssi, palveluskoirakokeet ja paimennus voivat kaikki sopia rodulle. Valitse laji koiran fyysisten edellytysten ja motivaation mukaan. Hyvässä arjessa yhdistyvät liikunta, ongelmanratkaisu ja palautuminen. Pelkkä harjoittelun tehon lisääminen ei aina auta koiraa rauhoittumaan.
¶Terveys
Ruotsalaisessa jalostustyössä keskeisiä dokumentoituja huolenaiheita ovat lonkat ja kyynärnivelet sekä autoimmuunisairauksista Addisonin tauti ja SLO. Tämä ei tarkoita, että jokainen partacollie sairastuisi, mutta ostajan tulee voida tutustua tutkimustuloksiin ja suvun terveyshistoriaan sen sijaan, että hän joutuisi tyytymään yleiseen vakuutteluun vanhempien terveydestä.
Partacollie kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevan terveysohjelman tasolle 2, joten jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkalausunto ennen astutusta. Vuoden 2026 yleisten sääntöjen mukaan E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä lonkkaniveldysplasian oireista kärsivää koiraa saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan lisäksi, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo eli pentueen alustava indeksi olisi yli 100. Pyydä nähtäväksi sekä kirjainlausunnot että astutushetken indeksit.
Kyynärniveldysplasian tutkimustulokset tallennetaan keskitettyyn rekisteriin, mutta kyynärkuvaus ei ole rodun rekisteröinnin edellytys Ruotsissa. Jalostuksen tavoiteohjelmassa tarkastellaan 290:tä Ruotsissa vuosina 2013–2022 syntynyttä ja kyynärkuvattua koiraa. Niistä 21:llä eli 7,2 prosentilla todettiin muutoksia. Luku kuvaa tutkittua ryhmää, ei kaikkia koiria. Vanhempien tiedossa olevat kyynärtulokset antavat silti enemmän tietoa kuin tutkimatta jättäminen.
Addisonin taudissa lisämunuaiset tuottavat liian vähän hormoneja. Oireita voivat olla heikkous, väsymys, huono ruokahalu ja oksentelu. Diagnoosi tehdään ACTH-stimulaatiokokeella. Rodulla on perinnöllinen alttius sairauteen, mutta vakiintunutta geenitestiä ei ole. Rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa vuoden 2020 terveyskyselyssä viidellä koiralla 282:sta eli 1,8 prosentilla ilmoitettiin todetun Addisonin tauti. Luku koskee kyselyyn osallistunutta ryhmää.
SLO eli symmetrinen lupoidinen onykodystrofia on autoimmuunisairaus, joka voi aiheuttaa kynsien sarveiskuorten irtoamista. Diagnoosi voidaan varmistaa koepalalla. Samassa kyselyssä SLO ilmoitettiin seitsemällä koiralla 282:sta eli 2,5 prosentilla. Kysy kasvattajalta vanhempien, sisarusten ja lähisukulaisten Addisonin taudista, SLO:sta ja muista todetuista autoimmuunisairauksista. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan sairaiden koirien jättämistä pois jalostuksesta sekä sellaisten yhdistelmien välttämistä, joissa molempien koirien lähisuvussa esiintyy autoimmuunisairauksia.
¶Historia ja alkuperä
Partacollie kehittyi paimenkoiraksi Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa. Samantyyppisiä koiria esiintyy skotlantilaisissa lähteissä jo 1500-luvulla, ja 1700-luvulla pitkäkarvaisia paimenkoiria käytettiin karjan ajamiseen Ylämailta etelämpänä sijaitseville markkinoille.
G Olive Willison ja hänen Bothkennar-kennelinsä loivat nykyisen partacollien perustan Isossa-Britanniassa 1940-luvulla. The Kennel Club tunnusti rodun vuonna 1955. Ensimmäinen partacollie saapui Ruotsiin vuonna 1960, ja FCI hyväksyi rodun lopullisesti numerolla 271 30. elokuuta 1967.
Tausta selittää ihanteen vaivattomasti liikkuvasta, kestävästä ja yhteistyöhaluisesta koirasta, mutta ei ennusta jokaisen yksilön käyttäytymistä.
¶Arki partacollien kanssa
Partacollie voi asua kerrostaloasunnossa, kun se saa kodin ulkopuolella sopivasti liikuntaa, mahdollisuuksia tarpeiden tekemiseen ja koulutusta. Kodin koko ei täytä koiran liikunnantarvetta, eikä piha korvaa yhteisiä lenkkejä ja tekemistä. Kerrostalossa käytännön merkitystä on sillä, miten koira reagoi rappukäytävän tai oven takaa kuuluviin ääniin. Kysy suvun ääniherkkyydestä ja opeta rauhalliset toimintatavat alusta alkaen.
Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyillä, rauhallisilla erossaoloilla vasta, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Koiran omat reaktiot ratkaisevat, kuinka nopeasti aikaa voidaan pidentää. Toistuva ahdistus, vinkuminen, haukkuminen tai vaikeus rauhoittua kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole syy pidentää poissaoloa, kunnes koira ”tottuu”.
Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin minkä tahansa koiran kohdalla: aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran seurassa, ja koira tarvitsee suojaisan lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Vilkas nuori koira voi kaataa lapsen tarkoittamatta pahaa. Opeta sekä lapselle että koiralle rauhallinen tervehtiminen ja keskeytä jahtaaminen tai liian raju leikki ajoissa.
Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Vaikka monet yksilöt ovat sosiaalisia tai niiden jahtaamishalu on vähäinen, se ei takaa, että tietty koira voisi elää turvallisesti kissan tai pienlemmikin kanssa. Kun tutustutat koiraa ja kissaa toisiinsa, järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä pääsy korkeille paikoille. Aloita riittävän etäältä, estä jahtaaminen äläkä jätä eläimiä kahdestaan ennen kuin niiden yhteiselo on pysynyt rauhallisena pidemmän aikaa.
Turkki tuo arkeen enemmän sotkua kuin valokuvista voisi päätellä. Varaudu pyyhkeisiin, lenkinjälkeisiin tarkastuksiin sekä parran ja käpälien puhdistamiseen. Rotu ei ole hypoallergeeninen. Koiran allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä, eikä karvanlähdön määrä kerro, sopiiko koira allergiselle ihmiselle.
Arvioi juuri kyseistä pentuetta, älä pelkästään rodun mainetta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, tarkkaile niiden palautumista äänien jälkeen, pyydä perusteellinen turkinhoitonäytös ja tarkista niveltulokset sekä terveyshistoria. Näin on helpompi päättää, sopivatko koiran tarpeet omaan arkeesi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen partacollie on tyypillisesti luonteeltaan perhekoirana?
Ne ovat yleensä iloisia, helliä ja energisiä koiria, jotka nauttivat saadessaan olla mukana perheen kaikissa puuhissa. Useimmat suhtautuvat ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja muihin koiriin, mutta paimenkoiratausta voi tehdä niistä hieman riehakkaita. Varhain aloitettu koulutus auttaa suuntaamaan niiden innokkuutta hyviin käytöstapoihin myös sisätiloissa.
Kuinka paljon hoitoa partacollien turkki oikeasti vaatii?
Pitkä, pörröinen turkki on harjattava perusteellisesti useita kertoja viikossa, jotta se ei takkuunnu etenkään korvien takaa, kainaloista ja takajaloista. Moni omistaja on todennut parhaaksi tavaksi harjata koko turkki jakauksittain vähintään kahdesti viikossa ja tarkistaa se nopeasti päivittäin. Ilman säännöllistä hoitoa turkki voi takkuuntua nopeasti ja tuntua koirasta epämukavalta.
Sopiiko partacollie ensimmäiseksi koiraksi?
Ne voivat sopia omistautuneille ensikertalaisille, jotka ovat valmiita koiran suureen energiatasoon ja säännölliseen turkinhoitoon. Herkän ja ihmisläheisen luonteensa ansiosta ne oppivat hyvin positiivisin koulutusmenetelmin, mutta niiden innokkuus ja ajoittainen itsepäisyys voivat olla liikaa kokemattomille omistajille, jotka eivät ole valmiita luomaan selkeitä arkirutiineja. Omistajan on sitouduttava liikuntaan, koulutukseen ja turkinhoitoon.
Kuinka paljon liikuntaa partacollie tarvitsee päivittäin?
Kyseessä on aktiivinen paimenkoirarotu, joka tarvitsee yleensä vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivässä sekä tekemistä aivoille. Pitkät kävelylenkit, vapaana juokseminen turvallisilla alueilla, agility ja paimennusta jäljittelevät leikit auttavat pitämään koiran tasapainoisena. Liian vähän liikuntaa saavat yksilöt voivat muuttua äänekkäiksi tai levottomiksi tai alkaa tuhota paikkoja.
Lähteekö partacollien pitkästä turkista paljon karvaa?
Niistä lähtee karvaa kohtalaisesti ympäri vuoden ja runsaammin vuodenaikojen vaihtuessa. Suuri osa irtokarvasta jää peitinkarvan sekaan, joten säännöllinen harjaus poistaa sen ennen kuin se leviää ympäri kotia. Omistajan kannattaa varautua siihen, että karvaa päätyy jonkin verran vaatteisiin ja huonekaluille, etenkin jos turkinhoidosta ei huolehdita säännöllisesti.
Mille terveysongelmille partacolliet ovat alttiita?
Ne ovat yleensä terveitä ja hyväkuntoisia, mutta niillä on hieman kohonnut riski sairastua autoimmuunisairauksiin, kuten autoimmuunihemolyyttiseen anemiaan ja kilpirauhasen vajaatoimintaan, sekä lonkkaniveldysplasiaan. Myös silmäsairauksia ja tiettyjä allergioita voi esiintyä. Jalostuskoiransa terveystutkituttavan kasvattajan valinta ja säännölliset eläinlääkärintarkastukset auttavat vähentämään vältettävissä olevia riskejä.
Tulevatko partacolliet hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne ovat yleensä ystävällisiä ja leikkisiä lasten kanssa, varsinkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä, mutta niiden riehakkuus voi olla liikaa aivan pienille lapsille. Jotkut saattavat yrittää paimentaa juoksevia lapsia tai muita lemmikkejä kiertämällä niiden ympärillä tai tuuppimalla niitä. Varhainen sosiaalistaminen ja yhdessäolon valvonta auttavat varmistamaan, että kanssakäyminen pysyy lempeänä ja sopivana.
Voiko partacollie elää onnellisena kerrostaloasunnossa?
Tämän rodun kanssa voi asua kerrostalossa vain, jos koira saa päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivotyötä. Se tarvitsee joka päivä useita reippaita ulkoilukertoja sekä sisällä riittävästi tilaa liikkua mukavasti. Jos tekemistä ei ole tarpeeksi, haukkuminen ja levottomuus voivat muodostua ongelmaksi ahtaissa tiloissa.
Kuinka älykäs ja helposti koulutettava partacollie on?
Ne ovat älykkäitä ja nopeita oppimaan, ja ne menestyvät usein erinomaisesti tokossa, agilityssä ja muissa koiraurheilulajeissa. Toisaalta ne voivat olla itsenäisiä ja niiden huomio herpaantuu helposti, joten parhaiten toimivat lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset, joissa käytetään positiivista vahvistamista. Kovat koulutusmenetelmät saavat ne herkästi sulkeutumaan tai menettämään innostuksensa harjoitteluun.
Millainen on partacollien historia ja mikä oli sen alkuperäinen käyttötarkoitus?
Rotu kehittyi Skotlannissa kestäväksi työkoiraksi, jota käytettiin lampaiden ja nautojen ajamiseen ja kokoamiseen vaikeakulkuisessa maastossa. Säänkestävä turkki sekä eloisa ja sitkeä luonne auttoivat koiria jaksamaan pitkiä päiviä ulkona vaativissa oloissa. Nykyäänkin rodun edustajilla on usein vahva työskentelyhalu ja suuri aktiivisuuden tarve, vaikka ne eläisivät seurakoirina.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Partacollie muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
