¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.
- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.
Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.
Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.
Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.
¶Luonne ja persoonallisuus
Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.
Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.
Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.
MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.
¶Koulutus ja liikunta
Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.
Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:
- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.
Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.
Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.
¶Terveys
Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.
Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.
DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.
MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.
Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.
¶Historia ja alkuperä
Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.
Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.
¶Arki rodun kanssa
Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.
Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.
Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.
Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.
Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Ovatko australianpaimenkoirat hyviä perhekoiria vai ovatko ne liian energisiä useimpiin koteihin?
Ne voivat olla erinomaisia perhekoiria, kun ne saavat riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Niiden energisyys ja paimennusvietti voivat kuitenkin olla liikaa hyvin vähän liikkuville perheille, etenkin jos perheessä on pieniä lapsia, joita koira saattaa jahdata tai näykkiä. Rotu sopii yleensä paremmin aktiivisille perheille, jotka nauttivat koiran kouluttamisesta, retkeilystä ja koiraurheilusta. Johdonmukaiset säännöt ja varhain aloitettu koulutus ovat tärkeitä kaikissa kodeissa.
Kuinka paljon liikuntaa australianpaimenkoira oikeasti tarvitsee päivittäin?
Useimmat aikuiset koirat tarvitsevat päivittäin vähintään 1–2 tuntia liikuntaa sekä säännöllistä aivotyötä, kuten koulutusta, hajuleikkejä tai paimennuksen kaltaista tekemistä. Lyhyt kävelylenkki ei riitä tälle rodulle. Jos koira ei pääse purkamaan energiaansa, sille kehittyy usein ongelmakäytöstä, kuten haukkumista, tavaroiden pureskelua tai pakonomaisia tapoja.
Lähteekö australianpaimenkoirista paljon karvaa, ja millaista turkinhoitoa ne tarvitsevat?
Niistä lähtee karvaa kohtalaisesti tai runsaasti, ja karvanlähtöaikoina karvaa voi irrota erittäin paljon. Harjaaminen useita kertoja viikossa auttaa poistamaan irtokarvaa ja ehkäisee takkuja etenkin korvien takana, jalkojen alaosissa ja takapäässä olevissa hapsuissa. Satunnainen pesu riittää, jos turkkia harjataan säännöllisesti. Karvaa siistitään yleensä vain tassuista ja intiimialueilta koko turkin leikkaamisen sijaan.
Sopivatko australianpaimenkoirat kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne oman pihan?
Ne voivat asua kerrostaloasunnossa, kunhan ne saavat päivittäin runsaasti liikuntaa ja ohjattua tekemistä kodin ulkopuolella. Piha on hyödyksi lyhyissä leikkihetkissä, mutta se ei korvaa kunnon liikuntaa tai aivojumppaa. Ilman näitä ne alkavat ahtaissa tiloissa herkemmin metelöidä, ahdistua tai tuhota paikkoja.
Mitkä ovat australianpaimenkoirien yleisimmät terveysongelmat?
Rodulla esiintyy alttiutta useille perinnöllisille sairauksille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle, tietyille silmäsairauksille ja epilepsialle. Monissa sukulinjoissa esiintyy myös MDR1-geenimutaatiota, joka vaikuttaa tiettyjen lääkeaineiden käsittelyyn elimistössä. Vastuulliset kasvattajat tutkivat koiransa nivel- ja silmäsairauksien sekä perinnöllisten sairauksien varalta ja kertovat omien sukulinjojensa erityisistä riskeistä. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja koiran pitäminen hoikkana auttavat vähentämään nivel- ja aineenvaihduntaongelmien haittoja.
Mikä on australianpaimenkoirien MDR1-geeni ja miksi se on tärkeä?
MDR1 on geenimutaatio, joka vaikuttaa siihen, miten joidenkin paimenkoirarotujen elimistö käsittelee tiettyjä lääkkeitä, kuten eräitä matolääkkeitä sekä ripulin tai syövän hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Koirille, joilla on tämä mutaatio, tavallisetkin lääkeannokset voivat aiheuttaa vakavia tai jopa hengenvaarallisia reaktioita. Yksinkertaisella DNA-testillä voidaan selvittää, onko koiralla mutaatio. Omistajan on tärkeää kertoa testitulos eläinlääkärille, jotta lääkkeet ja annostukset voidaan valita turvallisesti.
Ovatko australianpaimenkoirat alttiita silmäongelmille, kuten harmaakaihille tai näön heikkenemiselle?
Niillä on tavallista suurempi riski sairastua useisiin silmäsairauksiin, kuten perinnölliseen harmaakaihiin, collien silmäanomaliaan (CEA) ja etenevään verkkokalvon surkastumaan (PRA). Kaikki koirat eivät sairastu, mutta nämä sairaudet voivat heikentää näköä tai johtaa sokeutumiseen. Jalostuskoirien silmät tulee tutkituttaa säännöllisesti silmäsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Omistajan tulee ottaa viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiran silmissä näkyy samentumia, koira siristelee silmiään tai sen näössä ilmenee muutoksia.
Tulevatko australianpaimenkoirat hyvin toimeen muiden koirien ja lemmikkien kanssa?
Ne voivat olla seurallisia ja leikkisiä muiden koirien kanssa, etenkin jos ne on sosiaalistettu hyvin jo pentuina. Jotkut yksilöt saattavat paimentaa muita lemmikkejä esimerkiksi kiertämällä niiden ympärillä, jahtaamalla tai tuuppimalla niitä, mistä kaikki eläimet eivät pidä. On tärkeää tutustuttaa eläimet toisiinsa huolellisesti, valvoa niiden yhdessäoloa ja opettaa koiralle käskyjä, joilla liiallisen innokkaan paimentamisen saa keskeytettyä. Pienten eläinten kanssa on syytä olla varovainen ja huolehtia tilanteiden hallinnasta.
Kuinka voimakas australianpaimenkoirien paimennus- ja näykkimisvietti on, etenkin lasten seurassa?
Paimennusvietti on usein voimakas ja voi ilmetä jahtaamisena, kiertämisenä, kantapäiden näykkimisenä tai liikkumisen estämisenä omalla keholla. Kun lapset juoksevat, tällainen käytös voidaan tulkita virheellisesti aggressiivisuudeksi, tai se voi vahingossa johtaa kaatumisiin. Varhain aloitettu koulutus, jossa tämä energia ohjataan toivottuun käyttäytymiseen, sekä ohjattu leikki ja selkeät säännöt auttavat paljon. Myös lapsille on opetettava, miten liikkua rauhallisesti ja kohdella koiraa kunnioittavasti.
Mitä minun tulisi tietää australianpaimenkoirien merlevärityksestä ja jalostuksesta?
Merle on rodussa yleinen ja näyttävä turkin värikuvio, mutta kahden merlevärisen koiran parittaminen lisää huomattavasti riskiä, että pennut syntyvät kuuroina tai sokeina tai niillä on vakavia silmien kehityshäiriöitä. Vastuulliset kasvattajat välttävät kahden merlevärisen koiran yhdistämistä ja osaavat selittää jalostusvalintojensa geneettiset perusteet. Merleväristen koirien omistajien on myös hyvä tietää, että osa silmä- ja kuulo-ongelmista voi ilmetä vasta myöhemmin, ja tarkkailla niiden hienovaraisiakin merkkejä.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Australianpaimenkoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
