## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

The Kennel Club (UK)

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Shannuqs kennel, Nisse Ekegren - Uppfödare av Dvärgschnauzer P/S och vit

Shannuq's kennel

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Skotlannin ylämailla ja länsirannikon saarilla
- **Roturyhmä:** Terrierit, pienikokoisten terrierien alaryhmä
- **Säkäkorkeus:** noin 28–31 senttimetriä
- **Paino:** ihanteellisesti 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen
- **Karvapeite:** karkea peitinkarva ja lyhyt, pehmeä pohjavilla
- **Värit:** kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa tai lähes musta, myös näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset
- **Tyypilliset piirteet:** aktiivinen, rohkea, utelias ja itsenäinen
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa tarjota pienelle työterrierille sekä mielekästä tekemistä että selkeät arjen rajat

Cairnterrieri on pieni mutta vankkarakenteinen brittiläinen terrieri, joka on kehitetty käytännön työhön kiviröykkiöissä ja maatiloilla. Kokonsa puolesta se on helppo ottaa mukaan, mutta koko ei juuri kerro sen aktiivisuudesta: tämä rotu tarvitsee tekemistä sekä keholle että mielelle. Se sopii paremmin terrierin oma-aloitteisuutta arvostavalle kuin ihmiselle, joka etsii aina ohjeita odottavaa koiraa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Cairnterrierin tulee näyttää luonnolliselta, ketterältä ja työkykyiseltä. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 28–31 senttimetriä ja ihannepaino 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen. Runko on tiivis, selkä suora, leuat vahvat, korvat pienet ja pystyt sekä silmät tumman pähkinänruskeat. Etukäpälät voivat olla hieman takakäpäliä suuremmat, mikä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn vaikeakulkuisessa maastossa.

Karvapeite on kaksinkertainen ja säänkestävä. Runsaan peitinkarvan tulee olla karheaa mutta ei karkealaatuista, ja pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Lievä laineikkuus sallitaan. Värejä ovat kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa ja lähes musta sekä kaikkien näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset. Tummemmat korvat ja kuono ovat yleisiä. Yksivärinen musta tai valkoinen sekä musta ruskein merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Oikeanlainen turkinhoito säilyttää sekä karvan rakenteen että kaksinkertaisen karvapeitteen suojaavuuden. Vanha peitinkarva poistetaan nyppimällä. Ruotsin kennelliitto antaa suuntaa-antavaksi ohjeeksi kahdesta neljään nyppimiskertaa vuodessa, mutta tarve riippuu karvan laadusta ja koiran elinolosuhteista. Kampaa turkki läpi pari kertaa viikossa ja totuta koira jo pentuna tassujen, korvien ja kehon käsittelyyn. Koneella leikkaamista ei suositella, sillä se voi heikentää karvapeitteen vedenhylkivyyttä.

Oikein hoidetusta cairnterrieristä irtoaa usein melko vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergikolle turvallista. Useat koirasta peräisin olevat aineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ja reaktiot vaihtelevat ihmisestä toiseen. Allergisen kannattaa siksi viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen päätöksentekoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on aktiivinen, rohkea, kestävä ja iloinen koira, joka on itsevarma olematta aggressiivinen. Uteliaisuus ja itsenäisyys kuuluvat cairnterrierin luonteeseen. Arjessa ne näkyvät usein nopeana ongelmanratkaisuna, tutkimisenhaluna ja kykynä tehdä omia päätöksiä, kun jokin herättää koiran kiinnostuksen.

Rotuihanne ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Ruotsalaisen rotujärjestön yhteenvedoissa kuvataan vaihtelua muun muassa ääniherkkyydessä, haukkumisessa, metsästyskäyttäytymisessä ja sosiaalisessa itsevarmuudessa. Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus, BPH, voi antaa tietoa siihen osallistuneista koirista, mutta rodun keskiarvo ei ennusta luotettavasti yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat odottamattomiin ääniin, vieraisiin, toisten koirien kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Rodun tausta maatila- ja metsästyskoirana voi näkyä kiinnostuksena liikkeeseen, hajuihin, kaivamiseen ja pienempiin eläimiin. Nämä taipumukset eivät ole yhtä voimakkaita kaikilla cairnterriereillä, mutta niihin on järkevää varautua alusta lähtien. Hyvien kokemusten myötä koira voi olla seurallinen ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta kunnioittavan etäisyyden salliminen on usein parempi ratkaisu kuin jokaisen vastaantulijan tervehtimisen vaatiminen.

## Koulutus ja liikunta

Cairnterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Hyvässä arkirytmissä yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja rauhallinen palautuminen. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja siihen, miten se reagoi aktiivisen tekemisen jälkeen. Yhä enemmän kierroksia keräävä koira ei välttämättä tarvitse lisää virikkeitä, vaan helpompia tehtäviä ja apua rauhoittumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun se on selkeää, palkitsemiseen perustuvaa ja jaettu pieniin vaiheisiin. Cairnterrierit oppivat nopeasti myös asioita, joita omistaja ei tarkoittanut opettaa, joten palkitse toivottua arkikäyttäytymistä alusta lähtien. Vaihtele palkkioita ja lopeta harjoitus koiran ollessa vielä innostunut. Kovat koulutusmenetelmät voivat aiheuttaa ristiriitoja lisäämättä koiran yhteistyöhalua.

Luoksetulon harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti, sillä koira saattaa valita hajujäljen tai eläimen ohjaajansa sijaan. Aloita vähähäiriöisessä ympäristössä, palkitse luoksetulosta johdonmukaisesti ja käytä pitkää liinaa alueilla, joita ei ole aidattu turvallisesti. Hyvin opetettu luoksetulo on keino vähentää riskejä, ei takuu siitä, ettei koira lähtisi riistan perään. Oma sallittu kaivupaikka voi olla hyödyllinen. Opeta rappukäytävästä tai ikkunan takaa kuuluvien äänten varalle rauhallinen vaihtoehtoinen tehtävä: se kertoo koiralle selkeämmin, mitä siltä odotetaan, kuin toistuva toruminen.

## Terveys

Cairnterrieriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta vastuulliseen pennunhankintaan kuuluu silti suvun terveydestä kysyminen. Rotujärjestön nykyisessä jalostusstrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota steroidiresponsiiviseen meningiitti-arteriittiin eli SRMA:han sekä aiemmin todettuun munuaisten kehityshäiriöön, munuaisdysplasiaan eli RD:hen. Pitkä luettelo koirilla yleisesti esiintyvistä sairauksista kertoo ostajalle tietystä suvusta vähemmän kuin avoimet tiedot vanhemmista, täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

SRMA on tulehduksellinen sairaus, jota rotujärjestö seuraa yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston kanssa. Järjestön suosituksiin kuuluu sairaan koiran jättäminen pois jalostuksesta sekä lähisuvun sairaushistorian huomioiminen yhdistelmiä suunniteltaessa. Pennunostajan kannattaa kysyä konkreettisesti SRMA:n esiintymisestä pennun vanhemmilla sekä näiden jälkeläisillä, täyssisaruksilla ja vanhemmilla. Vastauksen tulisi olla täsmällinen, eikä pelkkä toteamus siitä, että jalostuskoirat vaikuttavat terveiltä.

RD todettiin 28 ruotsalaisella cairnterrierillä vuosina 1980–2003, eikä rotujärjestön nykyiseen strategiaan ole kirjattu myöhemmin vahvistettuja tapauksia. Järjestö suosittelee edelleen, että sairastunut koira, sen saman yhdistelmän täyssisarukset ja sen vanhemmat jätetään pois jalostuksesta. Kyseessä on siis historiallisesti merkittävä riski, jonka vuoksi sukutiedoilla on yhä merkitystä, vaikka uudempia vahvistettuja tapauksia ei ole raportoitu Ruotsissa.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta cairnterrierien jalostuskoirille rotukohtaista vaatimusta tietystä terveystutkimustuloksesta. Tämä ei tarkoita, ettei terveyden arviointi olisi tärkeää. Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä tutkimuksia on tehty, miksi ne on valittu ja miten yhdistelmä noudattaa rotujärjestön suosituksia sairaushistorian ja geneettisen monimuotoisuuden osalta. Jos koiralle tulee oireita, hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle. Rotutiedon perusteella ei voi tehdä yksittäisen koiran diagnoosia.

## Historia ja alkuperä

Cairnterrieri kehittyi Skotlannin ylämailla sekä muun muassa Skyen, Mullin ja Harrisin saarilla. Pieniä karkeakarvaisia terrierejä pidettiin maatiloilla haittaeläinten torjuntaa varten, ja niitä käytettiin kallioiden ja kivikoiden suojiin hakeutuvien eläinten metsästykseen. Sana *cairn* tarkoittaa kiviröykkiötä ja viittaa maastoon, jossa koirat työskentelivät.

Kun rotua alettiin esittää koiranäyttelyissä, se yritettiin vuonna 1908 rekisteröidä nimellä Short-haired Skye Terrier eli lyhytkarvainen skyenterrieri. Nimeä vastustettiin, ja Cairn Terrier hyväksyttiin rodun nimeksi vuonna 1910. Ensimmäinen cairnterrieri rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1924. Nykyinen rotumääritelmä kuvastaa yhä selvästi työkoiran ihannetta: koiran tulee olla valpas, ulkonäöltään luonnollinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla säänkestävä, suojaava karvapeite.

Historia auttaa ymmärtämään monia nykyisiä ominaisuuksia, mutta se ei määrää jokaisen koiran käyttäytymistä. Itsenäisyydestä oli hyötyä terrierin työskennellessä etäällä ihmisestä, ja tiivis rakenne auttoi sitä liikkumaan vaikeassa maastossa. Nykyiselle omistajalle tämä perintö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koira hyötyy ongelmanratkaisumahdollisuuksista. Se ei tarkoita, että koiraa olisi käytettävä metsästykseen.

## Arki cairnterrierin kanssa

Cairnterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja koulutusta. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä. Tarkista aidat uteliaan ja kaivamisesta pitävän terrierin näkökulmasta. Kerrostalossa rappukäytävän ja oven ulkopuolisiin ääniin liittyvä harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, sillä valpas koira voi muuten ottaa tavakseen vahtia sisäänkäyntiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamera voi auttaa havaitsemaan stressiä, joka ei näy enää omistajan palatessa. Jos koira kuljeskelee levottomasti, läähättää, ulvoo, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa tavaroita, harjoitus on liian vaikea ja siinä on palattava helpompaan vaiheeseen.

Arki lasten kanssa sujuu parhaiten, kun aikuiset huolehtivat sekä koiran levosta että lapsen käyttäytymisestä. Lapset eivät saa häiritä syövää tai nukkuvaa koiraa, eikä pieniä lapsia saa koskaan jättää yksin koiran kanssa. Yhteiselo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisina ja hallittuina, järjestä jokaiselle eläimelle oma vetäytymispaikka äläkä oleta, että ystävällisyys perheen kissaa kohtaan ulottuu automaattisesti vieraisiin kissoihin. Pienet lemmikkieläimet vaativat erityistä varovaisuutta rodun metsästystaustan vuoksi.

Älä keskity pennunhankinnassa pelkkään kokoon ja ulkonäköön. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kysy suhtautumisesta ääniin, haukkumisesta, metsästysvietistä, käsittelystä ja rauhoittumiskyvystä sekä pyydä selkeät vastaukset SRMA:n ja RD:n esiintymisestä suvussa. Varmista myös, että saatavillasi on osaavaa nyppimiseen perustuvaa turkinhoitoa. Cairnterrieri sopii parhaiten kotiin, jossa sen itsenäisyyttä ohjataan rakentavasti arjen koulutuksella, hajutyöskentelyllä sekä johdonmukaisilla mutta lempeillä rajoilla.

Cairnterrieri

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Société Centrale Canine (France)

Cairn Terrier Club of Germany

Norwegian Kennel Club

Pieni ja vankkarakenteinen Skotlannista kotoisin oleva terrieri, joka on jalostettu metsästämään kiviröykkiöiden lomassa. Säkäkorkeus on noin 28–31 cm. Karhea, säänkestävä kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä nyppimistä ja harjausta. Rohkea, utelias, kiintyvä ja haukkuherkkä koira, joka nauttii päivittäisistä lenkeistä, aivojumpasta ja aktiivisesta perhe-elämästä. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Kennel Zenith's Cairnterrier  Vi planerar en valpkull i hemmiljö i början på mars ! Vi kan också rekomendera valpar efter någon av våra två hanar .

Zenith

## Quick Facts

In Sweden, the Collie is registered as two separate breeds: the Rough Collie, FCI 156, and the Smooth Collie, FCI 296. They are often discussed together because they share a recent ancestry, the same height range and a similar build, but have different coats. The Border Collie, however, is a different breed with its own standard.

- **Origin:** Great Britain, with strong historical links to Scotland.
- **Roles:** herding dog, working dog and companion.
- **Height:** 56–61 cm for males and 51–56 cm for females in both breeds.
- **Weight:** the Smooth Collie standard gives 20.5–29.5 kg for males and 18–25 kg for females. The Rough Collie standard gives no official weight.
- **Colours:** sable and white, tricolour and blue merle.
- **Longevity:** in a large UK study, the median for Collies as a combined category was 13.3 years. This is a figure for a large population, not a prediction for an individual dog.

A Collie is best suited to someone who wants an active life with a responsive dog and is prepared to examine temperament as carefully as appearance. Coat length makes a clear difference to grooming, but does not reliably predict how energetic, confident or easy-going an individual dog will be.

## Appearance & Coat

The Collie is agile and well balanced, combining strength and mobility without looking heavy or coarse. The long, blunt wedge-shaped head, almond-shaped eyes and ears that tip forwards help create the characteristic expression. Both breeds have the same official height range. The Smooth Collie weight range should not be treated as an official guide for the Rough Collie, whose standard does not specify a weight.

The Rough Collie has a very dense double coat. The outer coat should be straight and harsh, while the undercoat is soft, woolly and dense enough almost to hide the skin. The mane, chest, legs and tail carry more abundant hair. Brush through to the skin and pay particular attention behind the ears, in the armpits and beneath the collar. More frequent combing is needed during a moult. Bathe when necessary.

The Smooth Collie has a short, straight, harsh outer coat with a very dense undercoat. It is much easier to keep free of tangles, but it still sheds. Brushing during a moult removes loose hair and is also an opportunity to check the skin, paws and nails. The coat should not need trimming or clipping to remain manageable.

Both breeds come in sable and white, tricolour and blue merle. White markings may appear on the collar, chest, legs, feet and tail tip, among other places. Colour is a poor basis for choosing a puppy; health, temperament, everyday behaviour and the breeder’s aims matter more.

## Temperament & Personality

The breed ideal is a friendly, active and cooperative dog with no nervousness or aggression. Many Collies learn quickly, pay close attention to their handler and enjoy being part of daily life. That is an excellent foundation for training, but it does not guarantee that every Collie will be confident, quiet, uncomplicated around children or easy for a first-time owner.

Temperament varies between individuals and bloodlines, and fearfulness has been an important focus in Swedish breeding work. Ask for more than general descriptions such as ‘sweet’ or ‘sensitive’. Examine the parents’ full MH behaviour descriptions, meet adult relatives if possible, and ask how the dogs react to unfamiliar people, sudden noises, new surfaces and surprises. How quickly they recover is just as important.

The Collie has a dedicated mental index based on the dog’s own MH results and those of its relatives. There are indices for curiosity/confidence, sociability, play, chase and gunshot response. A value of 100 represents the breed average; it is not a pass mark. An index should be considered alongside the full description, the wider family and the type of home or work for which the litter was bred.

The standards and the Swedish Kennel Club describe Collies as friendly towards dogs and people, but experience, health and training also shape behaviour at home. Assess the individual rather than treating coat length or breed name as a guarantee of personality.

## Training & Exercise

A Collie needs daily physical activity and tasks that make use of cooperation, concentration and curiosity. No credible number of minutes can suit a puppy, an adult competition dog and a senior equally well. Adjust effort and difficulty to the dog’s age, health, experience and recovery.

Combine walks with activities such as tracking, search work, obedience, rally, agility or simple scent games at home. Variety is more valuable than merely increasing speed or distance. Teach the dog to wait and settle as well; an active dog does not need to remain highly aroused all day.

Reward-based training, clear cues and gradually harder tasks suit a dog that enjoys working with people. Break new skills into manageable steps, reward good choices and make the exercise easier if the dog becomes uncertain or loses concentration. Harsh corrections are not a shortcut to confidence.

A Collie can suit a first-time owner who wants to train, can recognise early signs of worry and chooses a litter on the strength of documented temperament. It is a poorer match for someone drawn mainly to the appearance, looking for a fixed exercise timetable or expecting the dog to entertain itself in a garden.

## Health

When choosing a puppy, the actual results matter more than being told that the parents are ‘tested’. Ask for registration numbers and check hip results, MH records, eye findings and any relevant DNA results. Registration requirements and breeding recommendations are not the same thing.

For both Collie breeds, current Swedish Kennel Club registration rules require both parents to have an official hip dysplasia result before mating. Smooth Collie breeding dogs should have grade A or B hips. A Rough Collie with grade D or E must not be used for breeding, and the Swedish Kennel Club recommends a combined parental hip index above 100. The rules therefore differ between the two breeds.

The rules also require a known mental status. For resident Swedish parents born in 2016 or later, the full MH behaviour description must be completed and all 33 positions recorded. The handler may decline the gunshot element without the dog losing its known-status designation. MH describes reactions; the dog does not pass or fail it.

Collie Eye Anomaly, or CEA, is a congenital developmental abnormality affecting the back of the eye. It ranges from CH/CRD, which often causes no vision problem noticeable in daily life, to coloboma and rarer consequences such as bleeding or retinal detachment. Do not ask only whether a dog has been ‘CEA tested’; request the exact diagnosis and the age at examination.

Current Swedish registration rules do not impose a specific eye-examination requirement on Collies. The breed club nevertheless recommends that puppies are examined before leaving the breeder and that breeding dogs are examined again as adults. The Swedish Kennel Club explains that CH/CRD is best detected in young puppies, usually at 8–10 weeks, and recommends an adult examination before first mating in at-risk breeds.

A variant in the ABCB1 gene, commonly called MDR1, can make a dog sensitive to certain medicines. Testing is relevant for both Rough and Smooth Collies. Dogs with two copies are at greatest risk, but a dog with one copy may also react. Keep the result and show it to the vet before medication is given. The test addresses this particular drug sensitivity; it is not a general certificate of health.

The Swedish Kennel Club does not permit registration of puppies produced by mating two merle Collies. Merle combined with sable is also subject to specific rules on DNA status and breeding restrictions. A puppy buyer should therefore ask how the parents’ colours and any merle variant have been established, rather than choosing solely by the puppy’s markings.

## History & Origins

The Collie is a British breed with strong Scottish associations, although its precise early origin is uncertain. The breed standard describes a background in which local dogs mixed with dogs brought to Scotland by the Romans. Rough and Smooth Collies developed from the same working stock and shared bloodlines until relatively recent times.

Collies were first shown in England in 1861. Queen Victoria’s interest later helped make them fashionable as companions and show dogs. Their working ability remained important: the elegant build and responsiveness make more sense when seen in the context of a herding and working dog, not merely an appearance ideal.

During the twentieth century, the Rough Collie in particular became closely associated with the fictional Lassie. Eric Knight created the character in *Lassie Come-Home*, and the 1943 film used a Rough Collie. The stories shaped a heroic image of the breed, but a real dog must be judged by its own temperament, health and upbringing.

## Living with the Breed

A Collie can live in a flat or a house when given enough activity, rest and company. A garden does not replace walks and shared tasks. In a block of flats, the owner should also teach calm behaviour around sounds in communal areas and prevent the dog from spending all day watching the window or front door.

An adult should supervise time with children, set clear rules and provide a resting place where the dog will not be disturbed. Children should not climb on or hug the dog, or bother it while it is eating or sleeping. Even a friendly dog can feel trapped, and an enthusiastic Collie may accidentally knock over a small child during play.

Many Collies can live with other dogs and cats, but introductions should be calm and gradual. Prevent chasing, give the cat clear escape routes and do not leave the animals alone together until their relationship is settled. Small pets need secure accommodation that the dog cannot enter or watch from close range.

Being left alone must be taught gradually. Start with very brief periods when the puppy feels safe and is calm, and increase the duration only when it can settle. The amount of time an adult dog can manage varies; use the dog’s behaviour rather than a general maximum as your guide.

Before buying, the breeder should be able to answer these questions clearly:

- Is the litter Rough or Smooth, and what are adult relatives like to live with?
- What are the parents’ hip results and, for a Rough Collie, their current hip indices?
- Have both parents completed MH, and what do MH, mental index and close relatives show about fearfulness and recovery?
- When were the puppies and parents examined by an eye specialist, and what exact CEA findings were recorded?
- What is each parent’s MDR1 status, and does the mating involve merle?

Coat length alone should not decide the choice. Look for a litter whose health, temperament and everyday behaviour across the wider family can be checked.

Collie

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Collie Association (UK)

The Collie is an intelligent, medium‑large herding dog with a long double coat needing regular grooming. Gentle, loyal, and sensitive, it bonds closely with family and prefers kind training. Adaptable to town or country, it needs daily mental stimulation and exercise to stay content.

Vissegårdens Kennel

Vår Kennel består av ett gäng dvärgschnauzer. i olika färger.
Har ägt dvärgschnauzer sedan 1984, men startade kenneln 2004.

Catinel

## Quick Facts

The Bloodhound is a very large, powerful tracking hound with an exceptional sense of smell. It is best suited to an owner who wants to give the dog regular scent work, can handle a heavy dog on the lead, and accepts drool, long ears and a degree of stubbornness in daily life.

- **Origin:** Belgium is the country of origin under the FCI standard, while the modern Bloodhound was developed in England.
- **Purpose:** Primarily tracking people and other scent work; it is also kept as a companion.
- **Size:** Males normally stand 64–72 cm and weigh about 46–54 kg. Females normally stand 58–66 cm and weigh about 40–48 kg.
- **Character:** The breed standard describes a calm, friendly, sociable and sensitive dog that can be reserved and stubborn.
- **Activity:** Daily physical exercise needs to be combined with scent work and tasks that allow the dog to solve problems.
- **Everyday demands:** Expect considerable physical strength, varying amounts of drool and a need for safe walking routines when the nose takes over.

The Bloodhound is therefore more than a large, sedate companion. It is built to follow long trails with stamina and independence. That is the breed’s great strength, but it is also the quality that usually requires the most planning from its owner.

## Appearance & Coat

The Bloodhound should be large, muscular and rectangular without appearing clumsy or so heavy that its working ability is reduced. The head is long and relatively narrow, the ears are very long and thin, and the skin on the head and neck is loose, supple and clearly folded when the dog lowers its head.

The breed standard gives an ideal height of 68 cm for males and 62 cm for females, with a tolerance of four centimetres either way. Weight should be in proportion to height and build. The figures are therefore guides for a well-balanced adult, not targets to be reached regardless of body condition and conformation.

The coat is short, dense and fairly harsh on the body, but softer on the head and ears. The colours are black and tan, liver and tan, or solid red. Small white markings on the chest, toes or tip of the tail are tolerated by the standard, but larger white areas or white elsewhere on the body are not.

Loose skin is a breed characteristic, but more is not automatically better. The eyelids should normally lie against the eye, the eyelashes must not cause irritation and deep folds must not interfere with the eyes. The Nordic Breed Specific Instructions particularly identify excessive skin and eyelids that turn inwards or outwards as areas of concern. When meeting a puppy and its parents, the eyes should look clear and comfortable, without persistent redness, discharge or squinting. The skin should be free from sores and irritation, and the dog should move freely.

Care is best guided by what you see and feel. Brush out loose hair during moulting, check the long ears after walks, and keep the ear openings, lip folds and other skin folds clean and dry without unnecessary scrubbing. Seek veterinary advice for recurring odour, redness, itching, discharge or pain. The breed sheds seasonally, often more noticeably in spring, and the amount of drool varies between dogs.

## Temperament & Personality

A typical Bloodhound should be gentle, calm and sociable, but also independent and sensitive. The breed standard describes a dog that is especially attached to its owner, tolerant of other dogs and pets, and never aggressive. This is a breeding ideal, not a guarantee of how every individual will behave in every setting.

Its independence is most evident when the dog is using its nose. A Bloodhound has been bred to persist with a trail and solve problems independently. In daily life, this may look like stubbornness, a slow response or selective hearing, particularly when an interesting scent competes with the handler. The dog is neither unintelligent nor unwilling to cooperate; the task simply needs to be clear and worthwhile.

The breed is described as sensitive to both praise and criticism. Harsh handling can therefore damage trust without making the dog more responsive. Calm, clear routines and rewards for the right choices are more suitable. A well-adjusted Bloodhound can relax indoors after meaningful activity, although its size, adolescent energy and curiosity still call for a practically arranged home.

The Bloodhound has a very deep voice. At the same time, the standard says the breed should not be excessively vocal. Individual dogs may still bark or bay when excited, frustrated or left alone beyond what they can manage, so noise should be considered in a home with close neighbours.

## Training & Exercise

The Bloodhound needs exercise every day, but there is no credible universal number of hours that suits every dog. A sensible routine combines unhurried, purposeful walks, opportunities to investigate scents, short training sessions and regular tracking or other nose work. Adjust the amount to the dog’s age, body condition, fitness, recovery and behaviour.

Reward-based training suits a dog that is both sensitive and independent. Work in small steps and make it worthwhile to turn back, walk with you on the lead, wait at doors and leave a scent trail. Start where success is easy and add distractions only when the behaviour is reliable. Tracking gives an outlet for the breed’s strongest ability and can also build cooperation, because the handler learns to read the dog rather than direct every step.

Recall should be trained, but safety must not depend on it working every time after the dog has picked up a trail. Plan to use a standard lead, a long line and securely enclosed areas. A robust harness can offer better control during tracking, while everyday handling should also include calm behaviour around other dogs and the ability to stand still for checks of the ears, eyes and paws.

A Bloodhound puppy is large long before it is fully developed. Treat it as a puppy, not as an adult athlete. Short walks, free play on suitable surfaces, scent games and plenty of rest are more appropriate than long, fast distances, repeated jumping or hard exercise. Increase the workload gradually in line with growth and recovery; the familiar five-minute rule has no scientific support as a universal formula.

## Health

The principal breed-specific points to monitor are the eyes, skin, musculoskeletal system and the risk of gastric dilatation-volvulus. This does not mean that every Bloodhound will become ill, but a prospective owner should ask for actual health results and be able to recognise signs that require veterinary attention.

The Bloodhound is included in the Nordic Breed Specific Instructions because of the risk from excessive skin and insufficiently close-fitting eyelids. Look for eyelids that maintain normal contact with the eye, skin folds without irritation, and free, stable movement. Recurrent red or watery eyes, squinting, inflamed folds, lameness or stiffness should not be dismissed as normal for the breed.

The Swedish Kennel Club’s 2026 registration rules do not set a breed-specific requirement for hip, elbow or eye results in the Bloodhound. The Swedish breed club nevertheless encourages radiography, while the Royal Kennel Club’s UK Health Standard includes hip, elbow and eye testing. Ask the breeder which examinations have been carried out on the parents and close relatives, what the results were, and how both health and genetic diversity were considered. A recommendation from another country does not automatically constitute a Swedish registration requirement.

Gastric dilatation-volvulus, or GDV, is an emergency in which the stomach expands and twists. UK research has placed the Bloodhound among the breeds with the highest reported risk in the population studied. Repeated attempts to vomit without producing anything, a swollen or painful abdomen, restlessness, heavy drooling, pale gums, weakness or collapse require immediate veterinary care. Do not wait to see whether the signs pass. Since no simple routine removes the risk, discuss feeding, individual risk factors and possible preventive surgery with a vet rather than relying on absolute rules found online.

A large UK study published in 2024 estimated median survival for the Bloodhound at 9.3 years. This is a population estimate from British dogs, not a prediction for an individual. The health of close relatives, sound conformation, suitable body condition, everyday care and prompt veterinary attention when signs appear are more useful when assessing a puppy and planning the dog’s life.

## History & Origins

Belgium is the Bloodhound’s country of origin under the FCI standard, and the breed is also known as the Chien de Saint-Hubert. The tradition recorded in the standard links the breed to hunting hounds kept at the Saint-Hubert monastery in the Ardennes. The modern breed now known as the Bloodhound was, however, developed in England and later spread to other countries, including the United States.

Not every detail of the medieval account is equally well documented. An older Swedish breed strategy, for example, notes the lack of evidence for some frequently repeated claims about which dogs were taken to England. It is therefore more accurate to distinguish the established Saint-Hubert tradition from the documented development of the modern English Bloodhound.

According to the breed standard, the name refers to pure ancestry, in the same sense as “thoroughbred”, rather than to tracking blood. Historically, the breed was used as a hunting hound for large game. Today it is associated mainly with tracking people, following wounded game and other work that requires a highly developed sense of smell and great stamina.

## Living with the Breed

Living with a Bloodhound requires more practical planning than its short coat might suggest. The dog takes up considerable physical space, can pull hard when a scent becomes interesting, and often leaves water around the bowl and drool on walls or furniture. Someone who wants a completely spotless home may find this a greater issue than brushing the coat.

The breed can live successfully in a family with children when the individual dog is secure and adults manage the interaction. Its sheer size can knock over a small child without any intention to do so. Children and dogs should therefore always have an adult present, and the dog needs a quiet resting place where it will not be disturbed. The same qualification applies to other animals: the standard describes tolerance, but new dogs and cats should be introduced calmly and under control. Prevent chasing, give the cat escape routes and do not leave the animals together unsupervised until their relationship is stable.

A Bloodhound can live in a flat if it receives suitable activity and there is enough space, but a cramped or poorly soundproofed home makes daily life harder. Consider stairs, lifts, car transport, non-slip flooring, somewhere to dry the dog after walks, and how you would handle an ill dog weighing about 50 kilograms. A secure garden is useful but does not replace walks, tracking or companionship.

Being left alone must be introduced gradually after the puppy feels secure in its new home. Begin with very short absences and increase them only while the dog can settle. Arrange a dog sitter, daycare or another solution if the working day regularly means a long absence; the breed’s strong attachment to people makes it unsuitable for a life in which it is left alone all day.

The Bloodhound suits someone who enjoys scent work, has patience with independent decisions and can provide safe boundaries for a very large dog. It is less suitable if you want a dog that can easily be walked off lead, requires little cleaning up, or is content with short routine walks without a mental task.

Bloodhound

Verein für Deutsche Hunde (VDH) - German Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

The Bloodhound is a large, powerful scent hound, famous for its exceptional tracking ability. Gentle, calm, and affectionate at home, it can be stubborn and independent when following a scent. Slow to mature, it needs patient training, secure fencing, and plenty of scent‑based mental exercise.

Riskullens

## Quick Facts

The Basenji is a small, lightly built hunting dog of primitive type from Central Africa. It does not bark in the usual way, but it is not silent: yodels, chortles and other sounds are part of how the breed communicates. A Basenji suits someone who appreciates an independent dog and can manage its hunting instinct safely.

- **Breed group:** FCI Group 5, Spitz and primitive types.
- **Origin and patronage:** the breed originated in Central Africa; Great Britain is its country of patronage within the FCI.
- **Original purpose:** hunting, including driving game towards traps. Today the Basenji is primarily a companion dog in Sweden.
- **Size:** the breed standard gives ideals of 43 cm and 11 kg for dogs, and 40 cm and 9.5 kg for bitches.
- **Coat:** short, sleek, close and very fine.
- **Voice:** barkless but not mute; its distinctive sound is described as a mixture of a chortle and a yodel.
- **Temperament:** intelligent, independent, affectionate and alert; some individuals are aloof with strangers.
- **Activity:** needs regular physical exercise, scent work and training that feels worthwhile to the dog.
- **Important breeding health concerns:** Fanconi syndrome, PRA-BJ1 and other Basenji retinopathy/PRA, together with eye examination.
- **Seasonality:** many Basenji bitches have a seasonal cycle, often coming into season once in autumn in the Nordic region, but there are exceptions.

## Appearance & Coat

The Basenji is high on the leg in relation to its body length and should look light, balanced and agile. The head is finely chiselled, the ears are small and erect, and the forehead wrinkles when the ears are pricked. The chest runs up into a definite waist, and the tail is carried in a tight curl over the back. The figures in the standard are ideals, so look at the parents and mature close relatives if adult size matters to you.

The coat is short, sleek, close and very fine. Accepted colours include black and white, red and white, black, tan and white, and brindle with black stripes on a red background. White must appear on the feet, chest and tail tip; white legs, a blaze and a collar are optional.

The short coat is relatively straightforward to keep clean. Check the skin and coat regularly and brush when loose hair or dirt needs removing. A short coat does not, however, make the breed allergy-free. Dog allergens occur mainly in skin and saliva, and levels vary between individuals, even within the same litter. Anyone with an allergy should therefore assess the individual dog and seek medical advice before buying.

## Temperament & Personality

The Basenji combines closeness to its people with a marked ability to make its own decisions. The standard describes the breed as intelligent, affectionate and alert, but it is not automatically biddable. What seems charming and inventive in a quiet setting can become a safety issue when the dog sees or scents something it wants to follow.

The standard allows for some reserve with strangers; it is not the same as fear or aggression. Let the puppy encounter different people, dogs and environments at its own pace. Ask how the parents and mature close relatives respond to visitors and handling.

A Basenji can live happily in a family with children, but the breed name is no guarantee of safety. An adult should supervise young children and the dog, and the dog needs a resting place where it will not be disturbed. Children should leave the dog alone when it is sleeping, eating or moving away. Assess the individual dog's signals and history, especially if you are considering an adult dog being rehomed.

Relationships with other dogs, cats and small animals vary. The breed's hunting background means that rapid movement can trigger a chase, even in a dog that is calm with the family cat indoors. Build coexistence through slow introductions, separate safe areas and by preventing the dog from practising chasing. Familiarity at home does not automatically make a dog reliable around unfamiliar cats or small animals outdoors.

## Training & Exercise

The Basenji needs daily physical exercise and mental activity, but one fixed number of minutes will not suit every dog. Combine walks, opportunities to sniff, short training sessions and the chance to move more freely in a completely secure place. Adjust the amount and intensity for age, health, fitness and recovery.

Training works best when cooperation is rewarding. Use food, play, movement or access to something the dog wants to investigate. Short, clear and varied tasks often work better than drilling. Reward-based methods have better support for learning and welfare than pain, intimidation or physical corrections.

Start recall training early, but do not rely on recall as the only safeguard. Where wildlife may appear, a lead, long line or fully enclosed area is safer than expecting training to override hunting interest. Make sure gates and fencing are secure for your dog; a set-up is not safe merely because it worked for another Basenji.

Tracking, scent work and lure coursing, a simulated chase of an artificial lure, can provide controlled outlets for the breed's hunting and tracking ability. Attention, walking on a loose lead, exchanging found objects, accepting handling and settling are just as important. With a puppy, prioritise calm exposure to the world, playful learning and gradual increases in physical demands.

## Health

The best-documented breeding concerns are Fanconi syndrome and eye disease, particularly PRA-BJ1 and other Basenji retinopathy/PRA. Ask to see the results for both parents and find out what each examination covers; the word “health-tested” is not enough.

Fanconi syndrome is an inherited disorder in which the kidney tubules fail to reabsorb electrolytes and nutrients normally, so important substances are lost in the urine. Increased thirst and urination, together with glucose in the urine, are recognised signs and require veterinary assessment. A DNA test is available for Basenjis. Under the Swedish breed-specific breeding strategy, a carrier may be mated to a genetically clear dog; two carriers must not be mated together.

Eye health requires more than a single DNA result. The PRA-BJ1 test concerns one identified variant, while another form of Basenji retinopathy/PRA is detected by eye examination. A clear PRA-BJ1 result therefore does not exclude every form of inherited eye disease. Persistent pupillary membrane, or PPM, also occurs; mild findings do not usually affect sight, while more extensive findings need separate assessment.

It is important to distinguish binding rules from the breed club's breeding work. Under the Swedish Kennel Club's 2026 registration rules, the Basenji has no breed-specific requirement for an official HD, eye or DNA result; its special provision concerns colour coding. The breed strategy approved in 2024 instead describes the club's puppy listing and requirements or recommendations concerning Fanconi, PRA-BJ1, eye examination and hip X-rays. SKK registration therefore does not prove that all these checks have been completed.

Ask the breeder for documents showing the dog's identity, examination date and result. Check in particular:

- the Fanconi results for both parents and that any carrier has been mated to a clear dog.
- the PRA-BJ1 results for both parents, together with current eye examination results.
- whether the parents have been X-rayed for HD, even though the breed club recommends rather than requires this.
- whether the puppy's veterinary examination recorded an umbilical hernia; a small fat-filled hernia is not the same as a large one.
- recurring kidney, eye, mobility or temperament problems in parents, siblings and older close relatives.

## History & Origins

The Basenji comes from Central Africa and has been used as a hunting dog, including to drive game towards traps. The dogs hunt by both sight and scent. The work requires cooperation as well as independent decisions, helping to explain the breed's combination of close attachment and self-reliance.

The documented Western breeding history took hold in England during the 1930s. Breeding outside Africa initially relied on few dogs and consequently had a narrow genetic base. Later imports from the Congo, including those in the late 1980s and the 2000s, introduced additional genetic material.

The Basenji arrived in Sweden in 1951 through imports from England, although breeding did not gather pace until the 1970s. Brindle was accepted in the breed standard in 1999 following later African imports.

Dogs resembling Basenjis appear in old depictions, and the breed is often described as very ancient. These similarities show that the dog type has deep historical roots, but they do not establish an unbroken pedigree from antiquity to the registered Basenji of today. It is more accurate to distinguish the old dog type from the documented history of modern breeding.

## Living with the Breed

The fact that a Basenji does not bark like other dogs does not mean a silent home. Yodels, howls and whines may carry, and individuals vary in how vocal they are. Flat living can work if exercise, scent work, rest and safe outdoor access are properly arranged; the type of home does not replace activity or calm training.

Time alone must be introduced gradually once the puppy feels secure in its new home. At first, step only behind a gate or outside the door briefly, then increase the time while the dog remains calm. A young puppy cannot be left alone, and an adult dog's ability cannot be predicted from its breed. Ask how the parents and mature relatives cope with rest and brief separations, and arrange help if your routine asks more than your dog can comfortably manage.

If there is a cat in the home, first give it a dog-free area, its own resources and escape routes. Begin with separation and scent swapping, then move to brief meetings through a gate with the dog on a lead, rewarding calm behaviour. Prevent every attempt to chase. Do not leave the animals unattended together until both have repeatedly remained calm. If the dog continues to fixate or chase, keep the animals separate.

Many Basenji bitches have a pronounced seasonal cycle and often come into season in autumn in the Nordic region, so many litters are born late in the year. Documented exceptions occur outside the main season. Do not plan either dog management or a puppy purchase on the assumption that every bitch will invariably come into season once at exactly the same time.

Before choosing a Basenji, make sure you can answer yes to the following:

- I want to live with an independent dog and can train without demanding unquestioning obedience.
- I can provide daily exercise, scent work and controlled opportunities to use the dog's natural abilities.
- I have a safe plan involving a lead, long line or enclosure wherever wildlife may appear.
- Everyone in the home can respect the dog's resting place and recognise when it wants space.
- I have seen the parents' actual Fanconi, PRA-BJ1 and eye results and understand the combination.
- I have asked about vocal behaviour, time alone, chasing, umbilical hernias and health in mature close relatives, rather than only meeting the puppies.

The Basenji is the right choice when independence, hunting instinct and unusual vocalisations are treated as everyday traits, not details that training will erase. With safe routines and reward-based cooperation, the breed can become a close and distinctive companion.

Basenji

Federation Cynologique Internationale (FCI)

The Basenji Club of Great Britain

Basenji: small, athletic African hound, 40–43 cm and 9–12 kg, with short coat, curled tail and wrinkled forehead. Often “barkless,” it yodels instead. Clean, independent, intelligent and strong-willed, it needs patient positive training, secure fencing, and regular mental and physical exercise.

Bor i Södra Sverige.  Mer info på hemsidan

Kennel Wazin

Barbet

Deutscher Hundeverband (Germany)

The Barbet is an ancient French water dog, medium-sized and sturdy, with a dense woolly low-shedding coat. Cheerful and people-focused, it thrives on family life, regular grooming, and active exercise, excelling in water work and dog sports, but remains a relatively rare breed.

Kromfohrlander

Kromfohrländer Club e.V. (Germany)

The Kennel Club (United Kingdom)

The Kromfohrländer is a rare German companion dog, medium-sized and athletic, with rough or smooth white-and-brown coats. Deeply attached to family and reserved with strangers, it needs moderate exercise but high mental stimulation and excels in activities like agility and trick training.

Åbyfjordens Kennel

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

## Quick Facts

- The Belgian Malinois is the short-coated variety of the Belgian Shepherd Dog. Under the FCI and the Swedish Kennel Club, the Malinois, Groenendael, Tervueren and Laekenois are four varieties of the same breed, distinguished chiefly by coat and colour.
- The Malinois is a medium-sized, square and athletic working dog. The ideal height at the withers is 62 cm for males and 58 cm for females; the breed standard allows 2 cm below and 4 cm above the ideal.
- This is a watchful breed, quick in both thought and action, developed to work closely with people. Being quick to learn does not make a Malinois easy to live with: training also needs to develop calm behaviour, impulse control and recovery.
- A Malinois is best suited to someone who wants to train regularly and can provide both physical exercise and work for the nose and brain every day. Long walks alone rarely form a complete plan.
- Family dog, sport dog and service dog are not mutually exclusive roles, but the choice of breeder and litter matters greatly. Look at the parents’ everyday behaviour, temperament assessment, working achievements, health and previous offspring, not merely the breed name.

## Appearance & Coat

The Malinois should be medium-sized, square and powerful without looking heavy. Its body length should therefore be approximately equal to its height at the withers, rather than giving a distinctly long-bodied impression. The head is lean and well chiselled, the ears are small, triangular and erect, and movement should be light and lively.

The ideal height in the breed standard is 62 cm for males and 58 cm for females, with a tolerance of 2 cm below and 4 cm above. Approximate weights are 25–30 kg for males and 20–25 kg for females. These figures describe an adult in normal condition; proportions, muscle and body condition are more informative than a single reading on the scales.

The Malinois is short-coated. The hair is very short on the head, the outside of the ears and the lower legs, slightly fuller around the neck, thighs and tail, with a dense undercoat. The coat should be fawn with black overlay and a pronounced black mask. A small amount of white is tolerated on the forechest and toes, but large white markings are outside the standard.

The coat does not require elaborate professional grooming. Brush it when hair is coming loose and bathe the dog when it is genuinely dirty. More frequent brushing is useful during shedding. After work in woodland, long grass or water, take the opportunity to check the skin, paws, nails and ears. The short coat makes inspection easy, but does not replace a regular hands-on check of the dog’s body.

## Temperament & Personality

A typical Malinois is alert, active and very ready to act. At the same time, the breed ideal calls for a confident dog without fear or aggression. High intensity is not the same as poor emotional control, and a dog that is constantly stressed is not more typical simply because it is fast.

There is considerable variation between individuals. The Swedish Kennel Club tells prospective owners to expect differences both between the varieties and between individual dogs. A label such as “working, service or show line” is therefore not enough on which to base a decision. Ask to see how the parents greet people, recover after a surprise, accept handling, pass other dogs and settle when nothing is happening. Read the full Mentalbeskrivning Hund (MH), the Swedish working-dog temperament description, and ask how siblings and previous offspring cope with ordinary life.

A well-matched and well-managed Malinois can live successfully with children, but its speed and rapid reactions call for adult supervision. Children and dog should each have an undisturbed resting place, and boisterous games should stop before the dog begins to chase movement or becomes too aroused. Young children should never be responsible for training or walks. The same caution applies around cats, small animals and unfamiliar dogs: whether it works depends on the individual, previous experience and training. Introduce the animals gradually and make sure they can be kept apart.

## Training & Exercise

The Malinois needs physical and mental activity every day, but no credible fixed number of hours suits every dog. Age, health, fitness, the type of work and the ability to recover should guide the plan. A balanced week might combine walks and conditioning with tracking, scent work, obedience, working trials or another purposeful activity. The aim is not to make the dog as tired as possible, but to develop useful skills and a sustainable routine.

Prioritise engagement, recall, loose-lead walking, handling, stop and release cues, and the ability to wait and rest from an early age. Training should be reward-based, tailored to the individual and made harder gradually as the dog develops. Short, clear sessions with breaks often produce better work than repeating an exercise until the dog loses accuracy or becomes over-aroused.

Puppies and adolescents should not be exercised like fully grown service dogs. Develop strength, confidence in different environments and body awareness gradually, and do not let repetitive ball chasing, jumping or long runs become the entire activity plan. Watch movement and recovery. Stiffness, lameness, poorer concentration or an inability to settle after activity are reasons to reduce the load and, where necessary, consult a vet or an experienced instructor.

A first-time owner can succeed, but the learning curve is steep. A realistic plan includes access to a working-dog club or experienced trainer, support from the breeder and a clear idea of what the dog will do on dark weekday evenings and during periods when competition or service work is not taking place.

## Health

The Belgian Shepherd Dog is described as generally healthy and sound, but hips, elbows, epileptic-type seizures and back problems deserve particular attention. Before buying a puppy, it is important to distinguish binding registration rules from the breed club’s stricter breeding advice and to examine the wider family, not just each parent’s individual result.

For Swedish-registered breeding, the current Swedish Kennel Club rules require official hip and elbow status and known mental status for the parents covered by those provisions. For dogs born from 2016 onwards, known mental status means a complete MH with all 33 positions recorded; a Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH), the more general Swedish behaviour and personality assessment, does not replace this requirement for the Belgian Shepherd Dog. The breed-specific breeding strategy (RAS) additionally recommends A or B hips, clear elbows and a score of 1 or 2 in the MH gunshot item. Ask to see the original results and check siblings and previous offspring too.

Information about epilepsy needs careful interpretation. An older RAS survey captured reports of seizures or epileptic-type episodes in a small proportion of Malinois, but owners’ reports are not the same as veterinary diagnoses and the figures do not show how common the problem is in the breed today. Research demonstrates a hereditary component to epilepsy in Belgian Shepherd Dogs, with the strongest published evidence concerning the Groenendael and Tervueren varieties. Ask specifically about seizures in parents, siblings, half-siblings and previous offspring rather than relying on a broad commercial DNA panel.

The RAS survey also flagged back problems in Malinois, but these were again reports from owners in an older sample and should not be read as current prevalence. Ask about spondylosis, lumbosacral problems, recurring lameness and work-related injuries in the family. For an active dog, an honest family history, official joint results and a plan for progressive conditioning are more useful than a long list of possible diagnoses.

## History & Origins

The Malinois originated in Belgium and developed from the local sheepdogs used in the late 1800s. The Belgian Shepherd Dog Club was founded in Brussels in 1891. In the same year, veterinary professor Adolphe Reul brought together 117 dogs to describe and select a more consistent type, and a first detailed breed standard was in place by 1892.

The first Belgian Shepherd Dogs entered the Belgian stud book in 1901, and by about 1910 the type and temperament were considered established. In today’s FCI standard, the Belgian Shepherd Dog is one breed with four varieties: the short-coated Malinois, the long-coated Groenendael and Tervueren, and the rough-coated Laekenois. The Malinois takes its name from Malines, the French name for the city of Mechelen, where the short-coated type was developed.

As the need for traditional herding declined, the work changed. Traits needed around livestock and farms — attentiveness, agility, stamina and close co-operation — found new uses in working trials, search, guarding and service work. That background explains the breed’s capacity, but it does not mean that every individual is automatically suited to every task.

## Living with the Breed

Life with a Malinois works best when activity, recovery and household rules have been planned before the dog arrives. A large empty garden does not replace shared work, and a flat is not automatically unsuitable. What matters is whether the dog can receive daily physical and mental activity, learn to remain calm indoors and be managed safely in stairwells, on public transport and when passing other dogs.

Time alone must be introduced gradually. An adult dog that is comfortable being left can normally manage a few hours, while a young puppy cannot be left alone. The Swedish Board of Agriculture also advises that dogs should be taken out at least every six hours during the day, more often when young or old. This is a supervision threshold, not a target for how long a Malinois should be left; the dog’s actual response determines whether training needs to progress more slowly.

Before buying a puppy, you should be able to say yes to the following:

- I have a clear training aim and time for both activity and rest every day.
- I have met the parents, or received credible information about their everyday behaviour, MH results, working ability and recovery.
- I have checked official hip, elbow and mental status and asked about epileptic-type seizures, back problems and temperament in the close family.
- I have a plan for children, visitors and other animals based on supervision, separation and gradual training.
- I have access to knowledgeable help if the dog’s intensity, fear, chasing behaviour or stress becomes difficult to manage.

For the right handler, the Malinois is an exceptionally versatile training partner. The sustainable choice, however, is not the puppy that appears most explosive, but the individual whose traits, family history and breeding purpose fit the life you can actually provide.

Belgian Malinois

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgian Malinois: medium‑large, lean, and highly athletic herding dog with a short fawn coat and black mask. Extremely intelligent, intense, loyal, and people‑focused. Needs firm structure, daily mental work, and heavy exercise; thrives with experienced, very active owners.

Kjegus Kennel

Uppfödning av dvärgschnauzer Peppar & salt i hemmet, jag strävar efter rastypiska allround hundar med bra mentalitet och temperament. Våra hundar och valpkullar är familjemedlemmar!

Cinzenta's

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

En liten kennel i lantlig miljö. Föder upp cockerspaniel i liten skala i hemmiljö.

Linqua's kennel

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Såpbubblans

## Perustiedot

Partacollie on aktiivinen brittiläinen paimen- ja seurakoira ihmiselle, joka on valmis käyttämään runsaasti aikaa liikuntaan ja turkinhoitoon. Rotu voi oppia nopeasti ja olla miellyttävä koulutettava, mutta se tarvitsee päivittäin kunnolla liikuntaa, aivotyötä ja apua rauhoittumisen opetteluun. Pitkä turkki on hoidettava huolellisesti ihoa myöten.

- **Alkuperä ja tyyppi:** Iso-Britannia; paimen- ja seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 1.
- **Koko:** ihannesäkäkorkeus on uroksilla 53–56 cm ja nartuilla 51–53 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- **Rakenne:** rungon tulee olla säkäkorkeutta pidempi noin suhteessa 5:4, mutta koira ei saa vaikuttaa raskaalta.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, juoksumahdollisuuksia ja monipuolista aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, kaksinkertainen karvapeite kerää hiekkaa, risuja ja kosteutta ja voi takkuuntua, ellei sitä hoideta perusteellisesti.
- **Luonne:** ihanteena on valpas, eloisa, itsevarma ja älykäs koira. Sosiaalisuus, leikkisyys ja ääniin reagointi vaihtelevat yksilöittäin.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset ja lonkkaindeksit. Kysy myös kyynärkuvaustuloksista, ääniherkkyydestä sekä lähisuvussa esiintyvistä Addisonin taudista, SLO:sta ja muista autoimmuunisairauksista.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle. Se sopii huonommin kotiin, jossa arkeen on jo suunniteltu pitkiä yksinoloaikoja, vähän aktiivisuutta tai jossa säännöllinen turkinhoito ei houkuttele.

## Ulkonäkö ja turkki

Partacollien tulee olla ketterä, vahva ja vaivattomasti liikkuva, ei raskas. Sen suorakaiteinen yleisvaikutelma syntyy rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteesta 5:4. Laatu ja mittasuhteet ovat tärkeämpiä kuin pieni poikkeama ihannekorkeudesta. Koska rotumääritelmässä ei määritellä painoa, koiran kuntoluokka kertoo enemmän kuin yleinen painohaarukka.

Partacolliella on kaksinkertainen karvapeite. Pohjavillan tulee olla pehmeää, villavaa ja tiheää, peitinkarvan puolestaan sileästi laskeutuvaa, karheaa, vahvaa ja takkuisen näköistä. Lievä laineikkuus sallitaan, mutta karva ei saa olla villavaa tai kiharaa eikä niin runsasta, että se peittää koiran luonnolliset ääriviivat. Rotumääritelmän mukaan turkkia ei saa koskaan trimmata.

Hyväksyttyjä pohjavärejä ovat liuskekivenharmaa, punertava kellanruskea, musta, sininen, kaikki harmaan sävyt, ruskea ja hiekanväri, valkoisin merkein tai ilman. Merle- eli laikukas väritys ei ole sallittu. Valkoista voi olla muun muassa kuonossa, päässä, hännänpäässä, rinnassa, raajoissa ja käpälissä. Valkoinen kaulus ei saa ulottua lapojen taakse, eikä valkoinen väri saa nousta takaraajojen ulkosivuilla kintereiden yläpuolelle.

Arjessa tavoitteena on takuton turkki, jonka alta ihon pystyy tarkastamaan. Ruotsin Kennelliitto antaa ohjeeksi perusteellisen turkinhoidon noin kerran viikossa, mutta työmäärään vaikuttavat turkin laatu, koiran ikä, sää ja aktiivisuus. Käy turkki läpi kerroksittain ihoa myöten. Korvantaustat, nivuset ja reisien takaosat takkuuntuvat helposti. Tarkista myös parta ja käpälät.

Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan. Kosteaksi jäänyt, hoitamaton turkki voi takkuuntua. Opeta pentu jo varhain makaamaan rauhallisesti kyljellään ja hyväksymään turkin kampaaminen. Jos turkki on huopaantunut, ihon hyvinvointi menee näyttelyihanteen edelle. Hae apua sen sijaan, että kiskoisit tiukkoja takkuja.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen partacollien tulee olla valpas, eloisa, aktiivinen ja itsevarma ilman hermostuneisuutta tai aggressiivisuutta. Monet ovat yhteistyöhaluisia, leikkisiä ja sosiaalisia, mutta rotuihanne ei takaa sitä, miten jokainen koira suhtautuu ihmisiin, koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen analyysi antaa rodusta vivahteikkaamman kuvan. BPH:ssa kirjataan koiran käyttäytymisreaktioita; kyse ei ole kokeesta, jonka koira läpäisee tai hylkää. Analyysi kattaa kuvaukseen osallistuneen osan rodusta eikä tavoita kaikkea vaihtelua. Aineistossa näkyi selviä eroja tervehtimisessä, leikkimisessä, ympäristön tutkimisessa sekä alustoihin ja yllätyksiin reagoimisessa.

Ääniin suhtautumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Partacollieissa on sekä ääniin huolettomasti suhtautuvia että ääniherkkiä yksilöitä. Kysy, kuinka voimakkaasti vanhemmat reagoivat esimerkiksi ukkoseen, kolinaan tai laukauksiin ja miten ne palautuvat tilanteesta. Tutustu myös mahdollisiin BPH- tai MH-kuvaustuloksiin. Rodun keskiarvo ei korvaa tietoa kyseisestä sukulinjasta.

Rodun tausta ei tarkoita, että jokainen yksilö yrittäisi automaattisesti paimentaa lapsia tai että kaikilla olisi samanlaiset paimennustaipumukset. Jalostuksen tavoiteohjelmassa korostetaan, että paimennuskäyttäytyminen riippuu suuresti yksilöllisistä taipumuksista eikä seuraa pelkästä rodun nimestä. Hyppivää tervehtimistä, liikkuvien kohteiden jahtaamista ja haukkumista tulee siksi arvioida ja kouluttaa kyseisen koiran käyttäytymisenä, ei hyväksyä väistämättöminä rotuominaisuuksina.

## Koulutus ja liikunta

Partacollie tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve aikuinen tarvitsee monipuolisia lenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaammin turvallisessa paikassa sekä keskittymistä vaativia tehtäviä. Kuormitus tulee sovittaa ikään, kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja palkitsemalla. Mukauta harjoituksia sen mukaan, jaksaako koira keskittyä ja pystyykö se pitämään tauon. Varhain opeteltavia taitoja ovat:

- rauhallinen tervehtiminen ja rentoutuminen, vaikka lähellä on liikettä,
- luoksetulo ja turvallinen liikkuminen pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista,
- löysällä hihnalla kävely ja yhteistyö ohjaajan kanssa muiden koirien lähellä,
- asteittainen totuttelu ääniin ja ympäristöihin ilman, että koiraa pakotetaan pelottaviin tilanteisiin,
- yhteistyöhön perustuva käsittely, jota työläs turkinhoito edellyttää.

Rotua kuvataan pystyasentoiseksi paimeneksi, joka käyttää vain vähän kiinteää katsetta eli ”silmää”. Se työskentelee pystyasennossa eikä käytä joillekin muille paimenkoirille tyypillistä tuijottavaa katsetta. Paimennustaipumukset vaihtelevat silti yksilöittäin. Paimennuksesta kiinnostunut voi selvittää niitä virallisessa taipumuskokeessa, joka on ollut rodulle avoin vuodesta 2007, sen sijaan että olettaisi taipumusten olevan olemassa.

Tottelevaisuus, agility, nosework, jäljestys, koiratanssi, palveluskoirakokeet ja paimennus voivat kaikki sopia rodulle. Valitse laji koiran fyysisten edellytysten ja motivaation mukaan. Hyvässä arjessa yhdistyvät liikunta, ongelmanratkaisu ja palautuminen. Pelkkä harjoittelun tehon lisääminen ei aina auta koiraa rauhoittumaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa jalostustyössä keskeisiä dokumentoituja huolenaiheita ovat lonkat ja kyynärnivelet sekä autoimmuunisairauksista Addisonin tauti ja SLO. Tämä ei tarkoita, että jokainen partacollie sairastuisi, mutta ostajan tulee voida tutustua tutkimustuloksiin ja suvun terveyshistoriaan sen sijaan, että hän joutuisi tyytymään yleiseen vakuutteluun vanhempien terveydestä.

Partacollie kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevan terveysohjelman tasolle 2, joten jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkalausunto ennen astutusta. Vuoden 2026 yleisten sääntöjen mukaan E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä lonkkaniveldysplasian oireista kärsivää koiraa saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan lisäksi, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo eli pentueen alustava indeksi olisi yli 100. Pyydä nähtäväksi sekä kirjainlausunnot että astutushetken indeksit.

Kyynärniveldysplasian tutkimustulokset tallennetaan keskitettyyn rekisteriin, mutta kyynärkuvaus ei ole rodun rekisteröinnin edellytys Ruotsissa. Jalostuksen tavoiteohjelmassa tarkastellaan 290:tä Ruotsissa vuosina 2013–2022 syntynyttä ja kyynärkuvattua koiraa. Niistä 21:llä eli 7,2 prosentilla todettiin muutoksia. Luku kuvaa tutkittua ryhmää, ei kaikkia koiria. Vanhempien tiedossa olevat kyynärtulokset antavat silti enemmän tietoa kuin tutkimatta jättäminen.

Addisonin taudissa lisämunuaiset tuottavat liian vähän hormoneja. Oireita voivat olla heikkous, väsymys, huono ruokahalu ja oksentelu. Diagnoosi tehdään ACTH-stimulaatiokokeella. Rodulla on perinnöllinen alttius sairauteen, mutta vakiintunutta geenitestiä ei ole. Rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa vuoden 2020 terveyskyselyssä viidellä koiralla 282:sta eli 1,8 prosentilla ilmoitettiin todetun Addisonin tauti. Luku koskee kyselyyn osallistunutta ryhmää.

SLO eli symmetrinen lupoidinen onykodystrofia on autoimmuunisairaus, joka voi aiheuttaa kynsien sarveiskuorten irtoamista. Diagnoosi voidaan varmistaa koepalalla. Samassa kyselyssä SLO ilmoitettiin seitsemällä koiralla 282:sta eli 2,5 prosentilla. Kysy kasvattajalta vanhempien, sisarusten ja lähisukulaisten Addisonin taudista, SLO:sta ja muista todetuista autoimmuunisairauksista. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan sairaiden koirien jättämistä pois jalostuksesta sekä sellaisten yhdistelmien välttämistä, joissa molempien koirien lähisuvussa esiintyy autoimmuunisairauksia.

## Historia ja alkuperä

Partacollie kehittyi paimenkoiraksi Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa. Samantyyppisiä koiria esiintyy skotlantilaisissa lähteissä jo 1500-luvulla, ja 1700-luvulla pitkäkarvaisia paimenkoiria käytettiin karjan ajamiseen Ylämailta etelämpänä sijaitseville markkinoille.

G Olive Willison ja hänen Bothkennar-kennelinsä loivat nykyisen partacollien perustan Isossa-Britanniassa 1940-luvulla. The Kennel Club tunnusti rodun vuonna 1955. Ensimmäinen partacollie saapui Ruotsiin vuonna 1960, ja FCI hyväksyi rodun lopullisesti numerolla 271 30. elokuuta 1967.

Tausta selittää ihanteen vaivattomasti liikkuvasta, kestävästä ja yhteistyöhaluisesta koirasta, mutta ei ennusta jokaisen yksilön käyttäytymistä.

## Arki partacollien kanssa

Partacollie voi asua kerrostaloasunnossa, kun se saa kodin ulkopuolella sopivasti liikuntaa, mahdollisuuksia tarpeiden tekemiseen ja koulutusta. Kodin koko ei täytä koiran liikunnantarvetta, eikä piha korvaa yhteisiä lenkkejä ja tekemistä. Kerrostalossa käytännön merkitystä on sillä, miten koira reagoi rappukäytävän tai oven takaa kuuluviin ääniin. Kysy suvun ääniherkkyydestä ja opeta rauhalliset toimintatavat alusta alkaen.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyillä, rauhallisilla erossaoloilla vasta, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Koiran omat reaktiot ratkaisevat, kuinka nopeasti aikaa voidaan pidentää. Toistuva ahdistus, vinkuminen, haukkuminen tai vaikeus rauhoittua kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole syy pidentää poissaoloa, kunnes koira ”tottuu”.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin minkä tahansa koiran kohdalla: aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran seurassa, ja koira tarvitsee suojaisan lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Vilkas nuori koira voi kaataa lapsen tarkoittamatta pahaa. Opeta sekä lapselle että koiralle rauhallinen tervehtiminen ja keskeytä jahtaaminen tai liian raju leikki ajoissa.

Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Vaikka monet yksilöt ovat sosiaalisia tai niiden jahtaamishalu on vähäinen, se ei takaa, että tietty koira voisi elää turvallisesti kissan tai pienlemmikin kanssa. Kun tutustutat koiraa ja kissaa toisiinsa, järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä pääsy korkeille paikoille. Aloita riittävän etäältä, estä jahtaaminen äläkä jätä eläimiä kahdestaan ennen kuin niiden yhteiselo on pysynyt rauhallisena pidemmän aikaa.

Turkki tuo arkeen enemmän sotkua kuin valokuvista voisi päätellä. Varaudu pyyhkeisiin, lenkinjälkeisiin tarkastuksiin sekä parran ja käpälien puhdistamiseen. Rotu ei ole hypoallergeeninen. Koiran allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä, eikä karvanlähdön määrä kerro, sopiiko koira allergiselle ihmiselle.

Arvioi juuri kyseistä pentuetta, älä pelkästään rodun mainetta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, tarkkaile niiden palautumista äänien jälkeen, pyydä perusteellinen turkinhoitonäytös ja tarkista niveltulokset sekä terveyshistoria. Näin on helpompi päättää, sopivatko koiran tarpeet omaan arkeesi.

Partacollie

The Bearded Collie Club - UK

Svenska Bearded Collie Klubben (Sweden)

German Bearded Collie Club

Partacollie on eloisa skotlantilainen paimenkoira, jolla on pörröinen kaksinkertainen turkki, kirkkaat silmät ja ketterä rakenne. Se on lempeä, älykäs ja herkkä koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivojumppaa sekä säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve ja elää usein 12–14-vuotiaaksi tai vanhemmaksi.

En liten kennel i hemmiljö. Vi har en härlig Bearded Collie som nu i februari fick en stor kull på 10 valpar. Sparade själv en brun tik, Ezther, som är förhoppning till att starta om med.

Bizziebeards

AnnBjörns kennel

## Quick Facts

The Australian Shepherd was developed in the United States as a herding and working dog and suits people who want to train and work with their dog every day. It is quick, responsive and versatile, but its working drive and guarding and herding instincts mean it is rarely suited to someone primarily looking for an undemanding companion.

- The breed belongs to FCI Group 1 and was developed to work sheep and cattle on farms and ranches.
- Desirable height at the withers is 51–58 cm for males and 46–53 cm for females. The breed standard gives no ideal weight.
- The coat is medium-length, weather-resistant and has an undercoat. The base colours are blue merle, black, red merle and red, with or without white markings and tan points.
- The tail may be naturally long or short. Tail docking is prohibited in Sweden.
- An Australian Shepherd needs daily physical activity, problem-solving, co-operation and opportunities to settle.
- For Swedish breeding dogs, official hip dysplasia (HD) status and known mental status through an MH assessment are key checks. MH records reactions; it is not a pass-or-fail test.

## Appearance & Coat

The Australian Shepherd is a medium-sized, well-balanced and mobile dog that should be slightly longer than tall. It should be muscular and solid without becoming heavy or clumsy, because its construction must allow quick changes of direction and sustained work. The standard specifies desirable height but no ideal weight. Assess an adult by its proportions, body condition, movement and function rather than relying on a weight range said to come from the standard.

The coat is straight to wavy, medium-length and weather-resistant. The amount of undercoat varies with factors including climate and season. A correct coat needs regular combing and closer checks during shedding, but not an identical weekly schedule for every dog. Feel through the coat to the skin and pay particular attention to areas where friction can easily cause tangles, such as behind the ears and in the feathering. Check the skin, paws and nails at the same time after work in woodland or rough ground.

The four base colours are blue merle, black, red merle and red. All may occur with or without white markings and tan points. Eyes may be brown, blue or amber, including combinations, flecks and marbling. Different-coloured eyes are therefore permitted and, by themselves, say nothing about the dog's temperament.

The tail may be naturally long or naturally short. The latter is often called NBT, natural bobtail, and must not be confused with a docked tail. The Swedish Kennel Club registers the breed with a tail designation showing whether the dog has a full-length tail, a bobtail, a tail shorter than normal, no tail or a docked tail. For a puppy buyer, the registration entry is better evidence than guessing from a photograph.

## Temperament & Personality

According to the breed standard, the Australian Shepherd should be an intelligent working dog with strong herding and guarding instincts, an even disposition and a good-natured manner. It may be reserved when first meeting strangers, but breed-typical neutrality is not the same as fear or aggression. The Swedish Australian Shepherd Club therefore emphasises that neutral is a clearer term than reserved.

There is considerable variation between individuals and families. Some dogs work very intensely in relation to people and their surroundings, while others are more balanced in everyday life; the strength of herding, guarding, sound reactions and social interest can also differ. Labels such as working line or show line are not enough to predict a puppy's temperament. Look instead at the parents, mature close relatives, the breeder's goals, working records and documented mental assessments.

As a herding dog, the breed uses its body and movement to control livestock. This can produce a strong interest in things that move. In daily life, a dog may want to follow, stop or control running children, bicycles, joggers or other animals. This is a possible breed trait, not something every Australian Shepherd does and not an excuse to let the behaviour continue. Distance, a lead or barrier, a trained alternative and rewards for checking in make the situation safer while the skill is being taught.

MH is particularly useful when comparing breeding dogs and relatives. The assessment records how a dog reacted to contact, handling, play, surprises, noise and gunshots, among other things. It cannot on its own predict how a puppy will develop, and it does not measure the whole of working ability. Read the full record and ask how the dog behaves and recovers in ordinary environments.

## Training & Exercise

An Australian Shepherd needs both movement and tasks involving scent work, problem-solving and co-operation every day, but a fixed number of hours does not describe what an individual dog needs. A calm woodland walk, tracking or searching, everyday obedience, herding, working trials, agility and other well-planned training place different demands on the dog. Adapt volume and intensity to age, health, previous conditioning and recovery.

A manageable daily life requires more than making the dog physically tired. Prioritise the following from an early age:

- engagement and responsiveness even when something is moving nearby,
- recall, first practised in an easy setting and secured with a long line when needed,
- loose-lead walking, handling and the ability to wait,
- a clear transition between activity and calm,
- the ability to disengage from following or controlling children, vehicles and animals.

Training should be reward-based, progressive and adapted to the individual. The breed often learns quickly, which also means accidentally rewarded habits can become established quickly. Make the desired behaviour easy to choose, increase difficulty gradually and do not use fear, threats or physical punishment.

Puppies and young dogs need movement, environmental experience, rest and short learning sessions, not an adult dog's workload or an exercise schedule based on a fixed number of minutes. The aim is a dog that can work with commitment, remain responsive and then settle. If activity increases while the dog finds it harder to sleep, relax or cope with everyday stimuli, the plan needs reviewing rather than simply adding more speed.

## Health

For a Swedish puppy buyer, the crucial distinction is between binding registration rules, breed-club recommendations and optional DNA tests. Under the current Swedish Kennel Club rules, official hip dysplasia status is required before mating and, for resident Swedish breeding dogs covered by the rules, known mental status through a complete MH assessment is also required. Known status does not automatically mean a good hip result or a desirable mental profile; check the actual result.

In its breed-specific breeding strategy, SASK generally recommends hip grades A or B and an eye examination for breeding dogs. The club also highlights the value of checking hip results in close relatives because the breed has no hip index. Elbow dysplasia (ED) screening is voluntary and is not a specific registration requirement for the breed. Ask the breeder to show what was actually examined, on which dog, on what date and with what result rather than accepting the phrase health tested.

DNA tests are available for CEA, HSF4 and MDR1, among others, but SASK does not prescribe one universal panel for every mating. Each test concerns a particular gene or risk variant. A clear HSF4 result, for example, does not rule out every form of cataract and does not replace a clinical eye examination. Relevant tests are selected according to documented risks in the family and the planned mating.

MDR1, also called ABCB1, can affect how certain medicines are distributed in the body and reach the brain. An individual dog's status cannot be determined from its appearance. If the dog has been tested, the result should be recorded in its veterinary notes; medicine selection and dosage always belong with the veterinarian.

Two merle dogs should not be mated. The combination can produce puppies with two copies of the merle variant and an increased risk of deafness and visual or eye abnormalities. The naturally short NBT tail has a different genetic basis. SASK recommends caution with matings in which both parents carry the NBT variant as well, but the two issues should not be confused.

## History & Origins

Despite its name, the Australian Shepherd as it is known today was developed in the United States. The FCI standard links the name to Basque shepherds who came to the United States from Australia during the nineteenth century. The precise contribution of older herding dogs is less certain, so a detailed account of a fixed breed recipe should be treated as theory.

American sheep and cattle farmers continued selecting dogs for versatility, independent work, intelligence and herding ability. After the Second World War, awareness of the breed grew as Western riding, rodeos, horse shows, films and television reached a wider audience. The modern breed's American ranch background explains both the paradox in its name and why function remains central to its description.

## Living with the Breed

The Australian Shepherd is best suited to a routine that includes planned activity, learning and recovery even during ordinary working weeks. A large garden does not replace shared tasks, and competition ambitions are unnecessary if the dog still has a meaningful and varied life. Anyone wanting a dog that mainly joins shorter walks should choose a less demanding type.

With children, an adult should always be present, the dog needs an undisturbed resting place and the household needs a plan for high-energy play. Interrupt and create distance before the dog begins to fixate on or control movement. Children should not be responsible for situations in which a quick, strong dog may react to its surroundings.

Living with dogs or cats depends on the individuals and the introduction, not the breed name. Find out about the parents' and the particular dog's history. Begin calmly with separate safe spaces, a barrier and a lead, give the cat an unobstructed escape route and progress only when both animals can remain relaxed. Small pets may require permanent physical separation.

The breed can live in a flat if it gets enough time outdoors, meaningful tasks and rest, and the owner can manage reactions to noise. In a building with poor sound insulation, owners need to prevent noises in shared areas from prompting the dog to guard and bark. Time alone should be trained gradually and judged by the individual dog's behaviour. The Swedish Board of Agriculture's advice to take a dog out at least every six hours during the day is an outing guideline, not a measure of how long an individual is comfortable being alone.

Before buying a puppy, ask for the parents' registration numbers, hip results, full MH records, dates and results of eye examinations, and relevant DNA results. Also check the tail designation and working achievements, and ask how mature close relatives behave around people, noise, movement, rest and recovery. Those details say more about what daily life with the dog is likely to be like than colour, eyes or whether the breeder calls the dogs working-line or show-line.

Australian Shepherd

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

The Australian Shepherd is a medium, athletic herding dog, highly intelligent and energetic. Loyal and people oriented, it bonds closely and needs substantial daily exercise, training, and mental work. Its striking, weather resistant coat and varied eye colors add to its appeal.

Meet MyOwn

Kennel Capraibexs

## Quick Facts

The Rottweiler is a powerful medium-to-large German working dog for someone who wants to train regularly, can manage the dog’s strength and has time for both physical and mental activity. It can form a close bond with its family, but the breed’s guarding instinct and willingness to work make the choice of breeder, early training and reliable everyday control particularly important.

- **Origin:** Germany. The breed is recognised by the FCI and has worked as a guard, cattle, draught, police and service dog.
- **Size:** males stand 61–68 cm and females 56–63 cm at the withers. As a rough guide, an adult male weighs about 50 kg and a female about 42 kg, although height, sex and build all affect weight.
- **Coat:** a short, dense double coat that is brushed and bathed as needed.
- **Activity:** needs daily exercise, scent work or another mental task, together with ongoing everyday training.
- **Important before buying:** check the parents’ temperament assessment records, hip and elbow results, and DNA results for POANV, formerly called JLPP.

A Rottweiler is rarely the easiest choice for an inexperienced owner. A well-prepared first-time owner can succeed, but should plan for puppy classes, continued obedience training and support from a breeder or working-dog club that knows the breed.

## Appearance & Coat

The Rottweiler is a medium-to-large dog with a compact, muscular body. It should look strong without being cumbersome; its build should also suggest agility and endurance. The head is broad, the ears are triangular and dropped, and the black coat has clearly defined reddish-brown markings.

The coat consists of coarse topcoat over a dense undercoat. It is easy to care for, but the dog does shed and will need more frequent brushing at those times. There is no useful bathing timetable that suits every Rottweiler: bathe the dog when dirty and brush as needed, especially during heavier shedding. Check the nails, ears, skin and teeth at the same time so that changes are noticed early.

Weight should be considered together with body shape, not against a number alone. A dog in good body condition has a visible waist, and the ribs should be easy to feel with light pressure. Regular body-condition checks are especially valuable for a heavy dog.

## Temperament & Personality

The breed ideal is a friendly, good-natured, courageous and willing worker that is steady and alert to its surroundings. This describes the aim of breeding, not how every Rottweiler will behave. Genetics, early experiences, health, training and the situation itself all affect the individual dog.

A Rottweiler’s guarding instinct does not make the breed aggressive by definition. However, alertness, independence, prey interest, a desire to grip and tug during play, and great physical strength can be difficult to manage in a dog that is fearful, easily stressed or poorly trained. It is therefore more useful to investigate the parents’ actual behaviour than to accept general descriptions such as “nice” or “safe”.

Ask to see the parents’ MH results and ask the breeder how the dogs reacted to social contact, surprises, noise, play and lingering fear. MH records reactions in standardised situations; simply completing an MH is not a quality grade. Look at close relatives as well and, if possible, meet at least the dam in an ordinary setting.

A Rottweiler can live successfully in a family with children, but the breed name is no guarantee of child-friendly behaviour. A responsible adult should always be present with a dog and young children, and the dog needs a quiet resting place where it will not be disturbed. An adult should handle walks because a young or excited Rottweiler may be too strong for a child to hold.

## Training & Exercise

A Rottweiler needs to move and use its brain every day, but a fixed number of exercise hours is misleading. Requirements vary with age, health, fitness and activity. Plan a routine that includes walks, calm recovery, scent work and short training sessions, then adjust the amount according to how the dog actually responds.

Tracking, search work, obedience, rally obedience and well-planned outdoor activities provide both cooperation and problems to solve. The breed may also enjoy draught work or other physically demanding activities once the dog is mature, healthy and gradually conditioned for them. A large volume of training does not replace the ability to settle, so practise calm behaviour and quiet routines too.

Start early with handling, lead walking, recall, calm greetings and turning away from people, animals or objects on cue. Reward the behaviour you want and make the rules easy to understand. Avoid methods based on fear, force or pain; they have no place in modern dog training and are not a shortcut to controlling a strong dog.

Socialisation does not mean that the puppy must greet everyone. The aim is for the dog to notice people, dogs and new environments without having to approach or react strongly. A good class helps the owner read the dog’s signals and train at an appropriate level. Continue throughout adolescence, when physical strength often develops faster than self-control.

## Health

The most important documented health checks for a Rottweiler concern hips, elbows and POANV/JLPP. The breed has health programmes for hip dysplasia, HD, elbow dysplasia, ED, and the inherited neurological disease POANV, formerly called JLPP. Eye conditions also occur, and many breeders have their dogs’ eyes examined.

Ask the breeder to show official results and verify them yourself through the Swedish Kennel Club’s services. For HD and ED, it is relevant to consider both the parents’ own radiographic results and the planned litter’s preliminary index. The Swedish Rottweiler Club encourages a preliminary litter index of at least 101 for both HD and ED in its additional recommendations. An index uses more information than one dog’s result, but it cannot guarantee that a puppy will be free of joint problems.

POANV/JLPP is inherited recessively. A carrier is normally healthy but can pass on the variant. The point is not to exclude every carrier automatically, but to ensure that DNA status has been officially verified and that the mating cannot produce affected puppies. Ask the breeder to explain both parents’ results and how they were used when planning the mating.

Also ask about eye examinations and the health of older close relatives. Long lists of every condition ever diagnosed in a Rottweiler are less useful than documented results and recurring problems in the family concerned. Many Rottweilers live for about 8–10 years, but lifespan varies and cannot be predicted for an individual dog.

Keep the dog in good body condition, build fitness gradually and seek veterinary advice for lameness, clear signs of pain, changes in breathing or neurological symptoms. Preventive care does not replace a veterinary assessment when a dog shows signs of illness.

## History & Origins

The Rottweiler developed in and around the German town of Rottweil as a practical guard and cattle dog. The name Rottweiler Metzgerhund refers to the town’s butchers, who selected dogs for working ability and used them to drive and guard cattle, protect property and pull loads.

The official breed history links older dogs of this type to the cattle dogs of Roman times. The breed’s later development is associated with Rottweil and the dogs’ practical work there. When suitable police dogs were being sought in the early twentieth century, the Rottweiler was tested and the breed was approved as a police dog in 1910.

That working background is still evident. Today the Rottweiler is kept as a working, service and companion dog, and traits such as endurance, watchfulness and willingness to cooperate need a thoughtful outlet even in a dog that lives primarily as a family member.

## Living with the Breed

A Rottweiler can live in a flat if daily life provides enough time outdoors, training and rest. A garden is convenient but does not replace walks or shared activities. Consider the distance to suitable exercise areas, stairs, noise transmission and whether all adults in the home can hold and handle the dog safely.

Time alone must be introduced gradually. A young puppy should not be left alone, while a secure adult dog that has been trained for it can often manage a few hours. The individual dog’s signals should determine the pace. The Swedish Board of Agriculture’s advice to take a dog out at least every six hours during the day is not a target for how long a dog should be left alone.

Living with other dogs or cats depends on the individual animals and the introduction. Give a cat a safe area, use a gate or lead at first and reward calm behaviour. Take a step back if either animal is frightened or if the dog fixes its gaze and becomes overexcited. Do not leave the animals alone together until their interactions have been consistently safe over time. The same caution applies to meetings with other dogs; early socialisation does not guarantee that an adult dog will enjoy every other dog.

The owner is responsible for ensuring that the dog does not disturb or frighten people or other animals in public. For a Rottweiler, this means that lead walking, recall and the ability to disengage from distractions must work before a situation becomes difficult. The dog’s actual behaviour, the environment and the owner’s ability to intervene determine how much control a situation requires.

### Checks before buying

- Meet the parents and ask about their behaviour in daily life, not only during training or at shows.
- Read the MH results and ask about fear, sociability, play and recovery in the parents and close relatives.
- Verify official HD and ED results and the planned litter’s preliminary index.
- Verify both parents’ official POANV/JLPP status and ask about eye examinations.
- Describe your daily life honestly to the breeder and ask what support is available during puppyhood and adolescence.

The Rottweiler is best suited to a home where its willingness to work is part of daily life, not something addressed by an occasional long walk. Someone who enjoys regular training, clear routines and substantial responsibility can gain a close and versatile dog; someone mainly seeking an undemanding companion should choose a less demanding breed.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

The Rottweiler is a strong, medium‑large working dog with a short black coat and rust markings. Calm, loyal, and family‑oriented, it tends to be reserved with strangers. It needs kind, consistent training, daily mental and physical exercise, and responsible ownership to thrive.

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Swedish Kennel Club

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Kennel Just Ask är en stor familj med många både hundar och barn. Vi, Gerard och Ia, har en hundpassion från barnsben. Vi har alltid varit hundfantaster som gjort det mesta genom åren - allt ifrån kantarellsök, Agility till bruks, utställning och IGP. Idag är det utställning och IGP träning som d

Just Ask

Dantos

## Quick Facts

The Irish Soft Coated Wheaten Terrier is a medium-sized, active terrier from Ireland. The breed developed as a versatile farm dog and is now kept mainly as a companion. It is typically described as lively, affectionate, intelligent and inventive, but also independent. This makes it a dog for someone who wants to devote time to training, exercise and coat care.

- **Breed group:** Group 3, terriers
- **Origin:** Ireland
- **Former use:** Farm work, vermin control and hunting
- **Size:** According to the breed standard, males should stand 46–48 cm and weigh about 18–20.5 kg; females should be somewhat smaller
- **Coat:** Single, soft and silky, in shades of wheaten
- **Activity level:** Active; needs physical exercise and mental stimulation every day
- **Grooming:** Extensive and regular

The breed is best suited to an owner who appreciates a sociable dog with a clear terrier character and can provide everyday training, varied activity and thorough grooming. It is a poorer choice if you want a dog that is satisfied with short walks, needs very little care or is straightforward to train in every situation.

## Appearance & Coat

The Irish Soft Coated Wheaten Terrier is compact and well built without being heavy. Its body is approximately as long as the dog is tall, and the overall impression should combine strength with agility. Small forward-folding ears, dark eyes, a beard and hair over the forehead create the breed's characteristic expression.

The adult coat is the breed's most distinctive feature. It should consist of a single layer; undercoat is permitted only on the ears. The texture should feel soft and silky rather than harsh or woolly. Colour ranges from light wheaten to a warmer golden, reddish shade. The coat may be wavy or loosely curled.

A Wheaten puppy does not necessarily look like an adult dog. The puppy coat may be reddish or greyish, or have a dark mask and dark hair tips. Both colour and texture change through several stages, and the finished adult coat usually develops between 18 months and two and a half years of age. You therefore cannot tell exactly what the adult coat will be like simply by looking at the puppy's colour or softness.

The coat often leaves less loose hair around the home than breeds with pronounced seasonal shedding, but it does not look after itself. Loose hair can remain in the coat and contribute to matting. For many adult dogs, a thorough weekly comb is a reasonable starting point, while the coat-change period may require combing several times a week. Swedish breed-club and kennel-club guidance also recommends regular baths and clipping several times a year. The actual frequency depends on coat texture and length as well as the dog's daily activities.

The breed should not be described as allergy-free. Dog allergens are found in sources including saliva and skin, and levels vary between individuals even within the same breed. Anyone with a dog allergy should therefore seek appropriate medical advice and meet the individual dog several times before considering a purchase.

## Temperament & Personality

A typical Irish Soft Coated Wheaten Terrier is lively, sociable with its family and quick to involve itself in whatever is happening. The breed standard describes it as spirited, affectionate, loyal and intelligent. At the same time, its independent terrier side may emerge when something in the surroundings seems more interesting than the owner's plan.

Temperament varies between individuals and bloodlines. Among dogs that have taken part in Swedish behavioural assessments, most show low levels of aggressive reactions, but the results also reveal clear variation within the breed. Ask the breeder how the parents respond to unfamiliar people, other dogs, sudden noises, handling and recovery after a surprise. If the parents have completed a BPH or MH behavioural assessment, the results can provide more concrete information than general claims about the breed.

The breed can live well with children when both dog and child learn to respect each other's boundaries. Dogs and young children should always be supervised by an adult, and the dog needs a quiet resting place where it will not be disturbed. How an individual gets on with other dogs or other species varies. Early, calm introductions and thoughtful day-to-day management matter more than assuming that every dog will behave in the same way.

## Training & Exercise

The Irish Soft Coated Wheaten Terrier needs physical activity and opportunities to use its brain every day. There is no fixed amount of exercise that suits every individual. An adolescent, a fit adult and an older dog require different levels of exertion, and exercise should be adjusted to fitness, health and recovery.

The breed can enjoy activities such as scent work, tracking, rally obedience, agility and ordinary everyday training. Variety is often more rewarding than simply extending the walk. Search games, responsiveness exercises, body-awareness work and short problem-solving sessions can help create a better balance between activity and rest.

Start early with recall, lead walking, handling and settling calmly. The Swedish Kennel Club notes that the breed can be curious and set off on adventures of its own, so a garden needs secure fencing. Train recall systematically, but use a lead or long line in places where a failed recall could be dangerous.

Reward-based training suits an intelligent, independent dog well: reward the behaviour you want, make the task clear and increase the difficulty in small steps. Harsh corrections are unnecessary and can cause stress as well as damage cooperation. Short, engaging sessions with clear breaks are usually easier to succeed with than long periods of repetition.

## Health

Many Irish Soft Coated Wheaten Terriers remain active well into later life, but the breed has health risks that a puppy buyer should understand. Swedish breed information particularly highlights kidney and gastrointestinal problems, along with some skin and ear conditions. The presence of a breed risk does not mean that every dog will be affected.

Two important terms are PLN and PLE. **PLN**, protein-losing nephropathy, involves protein being lost through the kidneys. **PLE**, protein-losing enteropathy, is an umbrella term for protein loss through the intestines. These conditions can be serious and may not develop until adulthood. A DNA test is available for PLN-associated risk variants, but its result is not a simple diagnosis: dogs with risk variants do not necessarily become ill, and other factors also play a part. There is no equivalent genetic test for PLE.

Recurring diarrhoea or vomiting, unexplained weight loss, swelling, increased thirst or increased urination should be assessed by a vet. These signs can have many causes and do not prove that a dog has PLE or PLN, but they should not be dismissed in a breed with known risk.

The Swedish breed club's breeding recommendations include known hip status and known DNA status for microphthalmia. Microphthalmia is a condition in which the eye has not developed normally. The club also has specific recommendations concerning close relatives of dogs affected by renal dysplasia, PLE or PLN. However, the Swedish Kennel Club's 2026 registration rules do not impose a breed-specific requirement for official hip status when registering puppies of this breed. A puppy being registered with the Swedish Kennel Club therefore does not automatically mean that every test recommended by the breed club has been completed.

Ask the breeder to show:

- the parents' official hip results
- DNA results for microphthalmia
- PLN results, if testing has been carried out, together with a balanced explanation of what the result means
- any known occurrence of PLE, PLN or renal dysplasia among close relatives
- information about the health of the parents and older relatives over time

## History & Origins

The Irish Soft Coated Wheaten Terrier comes from Ireland and is one of the country's four terrier breeds. Its exact early history is not fully documented. Written references to soft-coated dogs date back roughly 200 years, but claims about a more precise or older ancestry should be treated as uncertain.

Small farmers used these terriers for several tasks around the farm, including controlling vermin and helping with general work. The dogs were also used to hunt badgers and otters. The Irish Kennel Club recognised the breed in 1937, and the FCI granted definitive recognition in 1957.

The breed arrived in Sweden in 1965, and the first Swedish litter was born in 1967. It has mainly become a companion and activity dog there, although its working enthusiasm is still evident in pursuits such as tracking, scent work, obedience and agility.

## Living with the Breed

Living with an Irish Soft Coated Wheaten Terrier means an active and sociable daily life. The breed can live in a flat or a house as long as it receives exercise, mental stimulation, regular outdoor breaks and enough rest. The size of the home matters less than what the dog's days actually look like.

Allow time for grooming every week and expect more work while the adolescent coat is changing. Ask the breeder to demonstrate combing, bathing and clipping in practice. Pay particular attention to the beard, legs, armpits, groin and the area behind the ears, where moisture and friction can easily lead to mats.

Time alone must be introduced gradually once the dog feels secure in the home. A properly trained adult can usually be left for a few hours, but individuals vary greatly and a young puppy should not be left alone. Plan for plenty of company during puppyhood and for a daily routine in which the dog can take part in family life.

The breed suits someone who wants a cheerful, enterprising terrier and sees training and grooming as part of dog ownership. It is less suitable if minimal care, long periods alone or a dog that always puts cooperation before its own curiosity are essential requirements. Choose a breeder on the basis of documented health, stable temperament and open information about the family line, not simply the puppy's colour or a promise that the breed is easy to care for or allergy-friendly.

Irish Soft Coated Wheaten Terrier

Irish Soft Coated Wheaten Terrier Club of Great Britain

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Norsk Terrier Klub (Norway)

The Irish Soft Coated Wheaten Terrier is a medium, athletic Irish farm terrier turned family companion, known for its silky low‑shedding wheaten coat, cheerful people‑oriented nature, strong grooming needs, lively but trainable temperament, and generally robust health with some breed‑specific risks.

Uppfödare av Irish Softcoated Wheaten Terrier på rent irländska linjer för arbete, utställning och sällskap.

Villa Rosa

Anirac's Kennel

## Quick Facts

The Flat Coated Retriever is a recognised British retrieving gundog in FCI group 8. The breed was developed to search for and retrieve shot game on land and in water, so cooperation, the desire to retrieve and the ability to work in varied terrain are central traits – including in dogs that live mainly as companions.

- The preferred height is 58–61 cm for males and 56–58 cm for females.
- The preferred weight in good condition is 27–36 kg for males and 25–32 kg for females. These figures describe the breed standard's ideal, not what every adult dog will weigh or measure.
- The accepted colours are black and liver.
- The breed ideal is a positive, friendly, alert and responsive dog. Energy, intensity and the ability to settle vary between individuals and families.
- A Flat Coated Retriever needs physical activity, scent work, problem-solving and cooperation every day. Long walks alone do not replace meaningful tasks.
- Tumours are an important health concern in the breed. No single test can show that a puppy or breeding line is free from future cancer risk.

## Appearance & Coat

A Flat Coated Retriever should be powerful without being cumbersome and racy without looking slight. Functional balance matters more than heavy bone, an excessive coat or a high body weight. Movement should be free, flowing and true when viewed from the front and rear.

The head is long and well moulded, with a flat, moderately broad skull and only a slight stop. The jaws should be long and strong enough for retrieving work. The body has a deep, fairly broad chest and a short, strong loin. The tail is carried gaily but not much above the level of the back.

The coat is dense, fine to medium in texture and as flat as possible. The legs and tail have clear feathering when the dog is fully mature. Only black and liver are included in the standard; yellow does occur but is not an accepted show colour.

Coat care should follow the dog's actual coat and way of life, not a fixed calendar. Comb down to the skin and pay particular attention behind the ears, in the armpits and through the feathering. After swimming or working in water and dense cover, dry the dog and check for tangles, irritated skin, seeds, small wounds and damaged pads. Keep the ears dry and check them if there is an odour, redness or itching. Trimming can keep the feet and feathering functional, but the coat should not be shaped into a heavy or exaggerated outline.

## Temperament & Personality

A Flat Coated Retriever should be confident, positive, friendly, alert and responsive, but the breed standard is a breeding ideal – not a guarantee for every individual. A puppy buyer should therefore assess the parents, adult relatives and how the breeder follows the dogs' everyday behaviour, rather than accepting that the breed is simply cheerful.

In the Swedish Kennel Club's BPH analysis of 209 Swedish-born dogs, the breed was generally perceived as confident, energetic, curious, playful and sociable. The same analysis stresses variation within the breed and notes that high curiosity and quick reactions may also be linked to difficulty settling. The material is a description of participating dogs, not a prediction for a puppy. Look for both a willingness to work and the ability to recover: can the adult dogs greet people without losing all self-control, accept handling calmly and rest when nothing is happening?

The breed is often sociable, but suitability with children, dogs or cats should never be assumed from the breed name. A strong, enthusiastic dog can knock over a small child without intending harm. A responsible adult should always be present with a young child and dog, and the dog needs an undisturbed place to rest. Introductions to dogs and cats should be gradual. Previous experience, interest in chasing and the ability to disengage on cue matter more than a general breed description.

## Training & Exercise

A Flat Coated Retriever needs to use both body and mind every day, but there is no credible universal quota in minutes or hours. The right level depends on age, health, fitness, the intensity of the activity and how the dog recovers. A good day combines movement, scent work, retrieving, cooperation and undisturbed rest.

Retrieving and searching often provide more than simply extending a walk. Dummies, simple marked retrieves, close searches, tracking, gundog training or the Swedish Funktionsbeskrivning Retriever assessment can provide outlets for the traits the breed was developed to use. Field trials and practical hunting suit owners who want to develop the work further, but every owner can build everyday tasks in which the dog searches, carries, delivers and waits for a cue.

Reward-based, progressive training suits a quick and cooperative retriever. Prioritise these skills early:

- engagement and loose-lead walking before the dog reaches full strength;
- recall and stopping even when something moves or smells exciting;
- calm greetings with all four paws on the ground;
- carrying and releasing objects without conflict;
- steadiness, settling and the ability to come down after activity;
- cooperative handling of paws, ears, mouth and coat.

Water work can be a useful outlet, but an interest in water is not the same as knowing how to swim. Start in shallow water, show the dog a safe way out, avoid fast-flowing or very cold water and never leave the dog unsupervised. Growing dogs need varied loads built up gradually; repeated sharp stops, high jumps and one-sided ball throwing are not a shortcut to good fitness.

## Health

Tumours are the most important breed-specific health issue for a puppy buyer to understand. The Swedish Kennel Club and the breed club describe an overrepresentation of several tumour types, and the Flat Coated Retriever has a documented predisposition to histiocytic sarcoma, among other conditions. This does not mean that every dog will become ill, but the risk cannot be dismissed because of a DNA test, a normal veterinary certificate or young, healthy parents.

Ask for the ages and causes of death of parents, grandparents, full and half-siblings and dogs from previous litters. Ask which diagnoses were confirmed by a vet and how the breeder uses information about older relatives. In your own dog, a new or growing lump, persistent lameness, unexplained weight loss or a clear change in appetite and energy should be assessed by a vet. These signs have many possible causes and should not be self-diagnosed as cancer.

For offspring to be registered in Sweden, the Swedish Kennel Club requires both parents to have an official hip status before mating. A known status means that a result exists – not automatically that the hips are graded A or B. Check the actual grade and the results of close relatives. Elbow screening is an important check that the breed club would like to see in more dogs, but it is not a separate registration requirement for the breed under the 2026 rules.

Eye screening is not a formal Swedish Kennel Club requirement for the breed either. The current recommendation from the Swedish Flatcoated Retriever Club is for breeding dogs to have an eye certificate no more than two years old at the time of mating. The club also recommends gonioscopy where possible and avoiding a mating that doubles a known degree of pectinate ligament dysplasia, PLD. Ask to see the date, diagnoses and complete result – the words 'eye tested' are not enough.

Renal dysplasia, RD, occurs in a small number of serious cases. There is no validated DNA test for RD in the Flat Coated Retriever, so a commercial test result should not be used as proof that a dog or mating is clear. A known diagnosis in close relatives and the breeder's openness are more relevant here.

## History & Origins

The Flat Coated Retriever was developed in Great Britain as a retrieving gundog for work after the shot. Its task was to search for and retrieve shot birds and small game on land and in water, which explains the breed's combination of scenting ability, cooperation, carrying and sustained movement.

The FCI recognised the breed definitively in 1954 and places it among the retrievers that are subject to a working trial. The Flat Coated Retriever arrived in Sweden in the 1960s. Precise accounts of which types of dog were crossed at each stage of its development vary between historical sources; the secure and practically important point is that the modern breed should still function as a retriever, rather than merely have a retriever-like appearance.

## Living with the Breed

The Flat Coated Retriever is best suited to someone who wants to live with an active working retriever and who also intends to train calm behaviour. The breed can suit a committed first-time owner, but it is not automatically easy: its size, speed and exuberant greetings require planning, and the need for cooperation continues throughout life.

Flat living can work if going outside is straightforward, the dog receives meaningful activity and the household trains for noise, greetings in shared spaces and rest. A garden does not replace walks or shared work. Time alone must be built gradually from short, secure periods; a young puppy cannot be left alone, and adult dogs vary in what they can manage. If the working day regularly involves a long absence, a reliable plan for company and exercise is needed before buying the dog.

Before choosing a puppy, you should be able to get clear answers to these questions:

- What are the parents used for, and how do they behave during activity, handling and rest?
- What official hip grade does each parent have, and are there elbow results and a history of joint health in close relatives?
- When was the latest eye examination, what did the full certificate show, and are gonioscopy results available?
- How old were close relatives when they died, what were the causes, and which tumour diagnoses or RD cases are known?
- How does the breeder follow the health, temperament and working ability of previous litters over time?

The right home gains a willing, sociable and versatile working dog. A mismatch often occurs when the friendly breed ideal is taken to mean that the dog will cope with children, other animals, long days alone and a life without real tasks by itself.

Flat Coated Retriever

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Flat Coated Retrievers are medium‑large, athletic gundogs with sleek black or liver coats and friendly, puppy‑like attitudes. Energetic, people‑oriented, and highly trainable, they need plenty of exercise, positive training, close family life, and attentive health care.

Vi har en liten uppfödning av flatcoated retriever. Vi bor på landet och föder upp valparna inomhus hos oss. Vi önskar med vår avel kunna berika rasen med friska arbetsvilliga och trevliga hundar.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet