¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Dreeveri on matalaraajainen ruotsalainen ajokoira, jota käytetään pääasiassa jäniksen, ketun, metsäkauriin ja muiden hirvieläinten metsästykseen. Siinä yhdistyvät voimakas metsästysvietti, itsenäinen työskentely metsässä ja rauhallinen perusluonne. Rotu sopii parhaiten metsästäjälle tai kotiin, joka pystyy tarjoamaan sille aitoa hajutyöskentelyä ja hallitsemaan sen äänenkäyttöä ja jälkien seuraamisen halua arjessa.
- Käyttötarkoitus: monipuolinen ajokoira, joka etsii riistan, seuraa sen jälkeä ja ajaa haukkuen. Jälkitarkkuus, sopiva ajovauhti ja kyky päättää pitkä ajo ovat tärkeitä käyttöominaisuuksia.
- Koko: uroksen säkäkorkeus on 32–38 senttimetriä, ihannekorkeus 35 senttimetriä. Nartun säkäkorkeus on 30–36 senttimetriä, ihannekorkeus 33 senttimetriä.
- Luonne: rotumääritelmä kuvaa dreeveriä tarkkaavaiseksi ja rauhalliseksi. Aggressiivisuus, hermostuneisuus ja arkuus eivät kuulu rodun toivottuun luonteeseen.
- Aktiivisuus: voimakas työskentelyhalu ja erinomainen kestävyys. Pelkät hihnalenkit riittävät harvoin koiran ainoaksi tekemiseksi.
- Karvapeite: karkea, suora ja rungonmyötäinen karva, joka on melko helppohoitoinen.
- Keskeinen terveysriski: metsästykseen liittyvä keuhkopöhö, jota kutsutaan myös metsästyspöhöksi, on rodun selkeimmin dokumentoitu erityinen terveysongelma.
Dreeveri voi olla ihana perheenjäsen, mutta se ei ole mutkaton seurakoira. Jos toiveena on koira, joka voi olla usein vapaana, käyttää nenäänsä vain vähän ja pysyy hiljaisena kerrostalossa, kannattaa harkita toista rotua.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Dreeverin tulee olla pitkärunkoinen ja matalaraajainen, mutta samalla vahva, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne on tarkoitettu vaativassa maastossa työskentelyyn, eikä sen tule näyttää liioitellun pitkältä tai raskaalta. Maavaran tulee olla noin 40 prosenttia säkäkorkeudesta, ja liikkeiden tulee olla tasaiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.
Rotumääritelmässä ilmoitetaan säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Vaa'an lukemaa tärkeämpi onkin koiran kokonaiskunto: kylkiluiden tulee tuntua helposti, vyötärön erottua ja lihaksia olla riittävästi työtä varten. Pentua valittaessa vapaat liikkeet, hyvin rakentuneet eturaajat ja riittävä maavara ovat hyödyllisempiä arviointiperusteita kuin lupaus tietystä aikuispainosta.
Karva on karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Se on lyhyempää päässä, korvissa ja raajojen alaosissa sekä hieman pidempää kaulassa, selässä ja reisien takaosissa. Hännän alapuoli on tuuhea mutta ei hapsuinen. Kaikki värit valkoisin merkein ovat sallittuja lukuun ottamatta valkovoittoista, merleä ja maksanruskeaa. Valkoisten merkkien tulee näkyä useasta suunnasta.
Turkinhoito on yksinkertaista, mutta työskentelevä koira tarvitsee muutakin kuin harjausta. Poista irtokarva tarpeen mukaan ja pese koira sen ollessa likainen, ei kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista metsästyksen tai tiheikössä liikkumisen jälkeen tassut, kynnet, iho, silmät ja korvat haavojen, roskien ja punkkien varalta. Pidä kynnet niin lyhyinä, etteivät ne haittaa tassun asettumista maahan.
¶Luonne ja persoonallisuus
Dreeverin tulee olla rauhallinen ja tarkkaavainen, mutta se on jalostettu myös tekemään päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Kotona itsepäisyytenä näyttäytyvä käytös on usein metsässä tarvittavaa itsenäisyyttä. Kun koira löytää kiinnostavan riistan hajun, kaikki muu voi nopeasti jäädä jäljen seuraamisen varjoon.
Sopivilla arkirutiineilla dreeveri pystyy siirtymään intensiivisestä ulkotyöskentelystä rauhalliseen kotioleiluun. Tämä ei kuitenkaan takaa, että jokainen yksilö olisi hiljainen, helposti ohjattava tai kaikkien kanssa seurallinen. Perimä, kokemukset, koulutus sekä aktiivisuuden ja levon tasapaino vaikuttavat kaikki.
Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Rodun rauhallinen perusluonne ei korvaa valvontaa, eikä lasten pidä olla vastuussa koirasta, joka saattaa lenkillä syöksähtää hajun perään.
Dreeverin sopivuus asumaan muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa riippuu yksilöstä. Se voi oppia elämään kissan kanssa, etenkin jos tutustuminen aloitetaan varhain ja rauhallisesti, mutta metsästysvietin vuoksi onnistumista ei pidä koskaan luvata. Estä kissan jahtaaminen heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, järjestä kissalle omia turvallisia alueita äläkä jätä eläimiä keskenään valvomatta, ennen kuin tiedät, miten ne käyttäytyvät toistensa seurassa. Pienet lemmikit tarvitsevat turvallisen tilan, johon koira ei pääse.
Ääni on koiran työväline: metsästäjä seuraa ajon kulkua koiraa kuuntelemalla. Tämä ei tarkoita, että jokainen dreeveri haukkuisi paljon sisällä, mutta äänenkäyttö on huomioitava ennen koiran hankintaa, etenkin kerrostalossa. Toistuva haukkuminen tai ulvominen yksin jäädessä on merkki siitä, että järjestelyjä on muutettava, ei väistämätön rotuominaisuus.
¶Koulutus ja liikunta
Dreeverit oppivat parhaiten selkeiden rutiinien, mieluisten palkkioiden ja vähitellen kasvavan vaikeustason avulla. Kovat ojennukset eivät tee metsästyskoirasta turvallisempaa. Rodun motivaation huomioiva palkitsemiseen perustuva koulutus luo paremman pohjan luottamukselle ja yhteistyölle.
Aloita luoksetulon harjoittelu häiriöttömässä paikassa. Palkitse viipymättä, vapauta koira usein takaisin nuuskimaan ja siirry pitkän liinan käyttöön ennen vaikeustason nostamista. Näin luoksetulo ei aina tarkoita hauskanpidon päättymistä. Hyvin opetettu luoksetulo vähentää riskejä, mutta ei tee metsästysvietistä vaaratonta. Riistarikkailla alueilla pitkä liina, turvallinen aitaus tai huolellisesti suunnitellut metsästyskäytännöt ovat usein turvallisempi vaihtoehto kuin tottelevaisuuden pitävyyden kokeileminen.
Kaikille dreevereille sopivaa tarkkaa liikunnan aikamäärää ei ole. Hyvään päivärytmiin kuuluu liikuntaa, hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutushetkiä ja palautumista. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, metsästyskauteen ja yksilöllisiin tarpeisiin. Rakenna kestävyyttä vähitellen ennen kautta sen sijaan, että huonokuntoinen koira joutuisi siirtymään rauhallisista viikoista suoraan pitkään metsästyspäivään.
Rodun kykyjä hyödyntävää tekemistä ovat esimerkiksi:
- riistan jäljestäminen tai ihmisen tekemän jäljen seuraaminen siten, että jäljellä on selkeä alku ja loppu;
- etsintäharjoitukset, joissa koira käyttää nenäänsä järjestelmällisesti;
- lenkit vaihtelevassa maastossa niin, että koiralla on aikaa tutkia hajuja;
- ajokokeet ja metsästyskoulutus asiantuntevassa ohjauksessa, jos koira on tarkoitettu metsästyskäyttöön.
Metsästys on muutakin kuin liikuntaa. Dreeverin tulee etsiä ja saada liikkeelle jänis, kettu, metsäkauris tai muu hirvieläin sekä ajaa sitä jälkitarkasti ja kuuluvasti haukkuen. Yhteistyön on sujuttava riittävän hyvin, jotta metsästys pysyy hallinnassa. Metsästämättömän omistajan tehtävä on siksi vaativampi kuin yhden erityisen pitkän lenkin lisääminen arkeen: koira tarvitsee säännöllistä, suunnitelmallista työtä, jossa se pääsee käyttämään nenäänsä, kestävyyttään ja ongelmanratkaisukykyään.
¶Terveys
Dreeveriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta metsästykseen liittyvä keuhkopöhö on erityinen ongelma, joka jokaisen nykyisen ja tulevan omistajan tulisi tuntea. Se aiheuttaa äkillisiä hengitysvaikeuksia metsästyksen aikana tai sen jälkeen. Kyseessä on ei-sydänperäinen keuhkopöhö, jonka tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta.
Varoitusmerkkejä ovat yskä, poikkeavan nopea tai työläs hengitys sekä rasitukseen nähden suhteeton väsymys. Sairastuneen koiran voi olla vaikea asettua makuulle, se saattaa istua pää ja kaula ojennettuina tai lopettaa haukkumisen ajon aikana. Keskeytä rasitus ja ota yhteys eläinlääkäriin, jos koiralle tulee tällaisia oireita. Älä odota seuraavaan metsästyspäivään nähdäksesi, toistuvatko ne.
Perinnöllisyys vaikuttaa riskiin, ja Ruotsin dreeveriyhdistyksen jalostusstrategiassa on erityisiä ohjeita keuhkopöhön vähentämiseksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten sekä emän että isän suvun tapaukset on arvioitu ja miltä suunniteltu yhdistelmä näyttää DreverData-järjestelmässä. Kysy myös lähisukulaisten suoriutumisesta metsästyksessä: normaali hengitys ja palautuminen työn jälkeen ovat tärkeää tietoa.
Älä arvioi dreeverin kasvattajaa muilta roduilta lainatun yleisluontoisen lonkka-, kyynär- ja silmätutkimuslistan perusteella. Noudata dreeveriä koskevia ajantasaisia suosituksia. Tarkista vanhempien tunnistetiedot, metsästyskoe- ja näyttelytulokset, luonne, terveyshistoria ja sukulaisuus Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen tiedoista. Pyydä avoimia vastauksia myös ongelmista, joihin ei ole yksinkertaista testiä.
Hyvä päivittäinen hoito on silti tärkeää. Pidä koira hoikkana ja lihaksikkaana, kohota kuntoa vähitellen ja varaa kovan rasituksen jälkeen aikaa jäähdyttelyyn. Tarkista koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin vammojen, kivun, poikkeavan liikkumisen tai muuttuneen hengityksen vuoksi. Varma lupaus tietystä eliniästä on vähemmän hyödyllinen kuin dokumentoitu tieto suvun terveydestä ja kasvattajan avoimuus sen suhteen.
¶Historia ja alkuperä
Dreeveri on tunnustettuna rotuna ruotsalainen, mutta sen juuret ovat Manner-Euroopassa. Westfalenindreevereitä tuotiin Etelä-Ruotsiin 1910-luvulla, ja ensimmäinen rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1913. Taustalla olevaa dachsbracke-tyyppiä oli kehitetty 1800-luvulla muun muassa Etelä-Saksassa, Tirolissa ja Sveitsissä.
Ruotsissa metsästäjät arvostivat matalaraajaisen koiran tapaa ajaa metsäkaurista ja myöhemmin myös jänistä, kettua ja muita hirvieläimiä. Ruotsin dachsbracke-yhdistys perustettiin vuonna 1944. Vuonna 1947 ruotsalainen muunnos sai nimekseen dreeveri, ja yhdistyksestä tuli Ruotsin dreeveriyhdistys. Ruotsin Kennelliitto tunnusti dreeverin ruotsalaiseksi roduksi vuonna 1953.
Rotua on edelleen jalostettu toimivaksi metsästyskoiraksi. Tämä selittää sekä sen vankan rakenteen että nykyisen voimakkaan metsästysvietin. Dreeverin rotuidentiteetti ei perustu vain ulkonäköön vaan myös kykyyn seurata jälkeä tarkasti ruotsalaisessa maastossa, haukkua selkeästi ja pitää yllä riistan ajamiseen sopivaa vauhtia.
¶Arki dreeverin kanssa
Dreeveri on omimmillaan kodissa, jossa metsästys tai säännöllinen jäljestystyö kuuluu elämään suunnitellusti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Se voi asua omakotitalossa tai kerrostalossa, mutta asuntotyyppi ei itsessään täytä rodun tarpeita. Kerrostalossa asuvan on järjestettävä päivittäistä työskentelyä ulkona ja ehkäistävä häiritsevää äänenkäyttöä. Omakotitalossa asuvan on yhtä lailla koulutettava koiraa ja huolehdittava porttien ja aitojen turvallisuudesta.
Käy nämä käytännön asiat läpi ennen hankintaa:
- Työskentely: kuka huolehtii säännöllisestä hajutyöskentelystä ja kuntoharjoittelusta metsästyskauden ulkopuolella?
- Turvallisuus: voitko käyttää pitkää liinaa ja turvallisia aitauksia sekä noudattaa luotettavia toimintatapoja ovilla, autojen läheisyydessä ja metsästysmailla?
- Äänenkäyttö: sopiiko voimakas ääni kotiisi, ja onko sinulla suunnitelma sen varalle, että koira alkaa haukkua stressin tai tekemisen puutteen vuoksi?
- Yksinolo: onko sinulla aikaa opettaa yksinoloa vähitellen ja järjestää apua, jos koira ei selviydy työpäivien aikaisista järjestelyistä? Dreeverin ei pidä odottaa viettävän kokonaista työpäivää yksin.
- Lapset ja lemmikit: voiko aikuinen valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja voidaanko kissoille tai pienille lemmikeille järjestää omat turvalliset alueet?
- Kasvattaja: osaako kasvattaja kertoa käyttöominaisuuksista, luonteesta, suvussa esiintyneestä keuhkopöhöstä ja yhdistelmän perusteista antamatta lupauksia, joita kukaan ei voi pitää?
Dreeveri voi olla ensimmäinen koira, mutta vain ihmiselle, joka on valmis perehtymään ajokoiran työskentelyyn ja hakemaan tukea kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta. Metsästäjälle, joka arvostaa itsenäistä ja perusluonteeltaan rauhallista koiraa, se voi olla sekä taitava metsästyskumppani että läheinen perheenjäsen. Helposti ohjattavaa seurakoiraa etsivälle dreeveri on harvoin paras valinta.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen luonne dreeverillä yleensä on, erityisesti lasten ja perheen seurassa?
Tämän rodun koirat ovat yleensä ystävällisiä, tasapainoisia ja ihmisläheisiä, ja ne kiintyvät vahvasti perheeseensä. Monet tulevat hyvin toimeen koiraa kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, sillä ne ovat kärsivällisiä eivätkä kovin hentoja. Metsästystaustansa vuoksi ne voivat kuitenkin olla itsenäisiä. Varhainen sosiaalistaminen auttaa ehkäisemään arkuutta ja liiallista epäluuloisuutta vieraita kohtaan.
Sopiiko dreeveri ensimmäiseksi koiraksi?
Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka on valmis arkeen aktiivisen, tarkkanenäisen ja hieman itsepäisen ajokoiran kanssa. Koulutuksessa tarvitaan johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, ei kovia otteita. Jos toiveena on koira, joka tottelee heti myös vapaana ollessaan, rotu voi tuntua haastavalta etenkin alueilla, joilla on riistan hajuja.
Kuinka paljon liikuntaa dreeveri oikeastaan tarvitsee päivittäin?
Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen metsästyskoira, joka tarvitsee päivittäin vähintään 60–90 minuuttia monipuolista liikuntaa ja tekemistä. Pitkät, reippaat kävelylenkit ja hajutyöskentely ovat erityisen tärkeitä. Jos se ei saa riittävästi aktivointia ja liikuntaa, se voi alkaa äännellä paljon, turhautua tai lähteä omille teilleen hajujen perässä.
Voiko dreeveri elää onnellisena kerrostaloasunnossa tai pienessä kodissa?
Asuminen kerrostalossa voi onnistua, kunhan koira saa päivittäin riittävästi liikuntaa ja pääsee säännöllisesti ulkoilemaan turvallisessa ympäristössä. Rodulla on taipumus haukkua ilmoittaakseen havainnoistaan tai innostuessaan, mikä voi olla ongelma naapurien asuessa lähellä. Äänten huomioiminen, koulutus ja koiran metsästysvaistojen ymmärtäminen ovat olennaisia.
Kuinka voimakas dreeverin metsästys- ja jäljestysvietti on, ja voiko sitä pitää luotettavasti vapaana?
Rodun metsästysvietti on yleensä hyvin voimakas, sillä se on jalostettu jäljittämään hirvieläimiä ja muuta riistaa hajujäljen perusteella. Monet yksilöt lähtevät seuraamaan hajujälkeä eivätkä tule kutsusta luokse, varsinkaan metsässä tai maaseudulla. Turvallisinta on pitää koiraa vapaana vain kunnolla aidatulla alueella tai perusteellisen luoksetulokoulutuksen jälkeen. Joidenkin yksilöiden luoksetuloon ei välttämättä voi koskaan luottaa täysin.
Mille terveysongelmille dreeverit ovat alttiimpia, ja kuinka pitkään ne yleensä elävät?
Ne ovat yleensä terveitä ja pitkäikäisiä ja elävät usein 12–14-vuotiaiksi tai vanhemmiksikin. Pitkä selkä ja lyhyet jalat voivat altistaa osan koirista selkäranka- tai nivelvaivoille, joten ne on tärkeää pitää hoikkina ja liiallista hyppimistä on syytä välttää. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koiransa perinnöllisten silmäsairauksien ja muiden rakenteellisten ongelmien varalta.
Vaatiiko dreeverin pitkärunkoinen ja lyhytjalkainen rakenne erityistä huolenpitoa?
Ruumiinrakenteensa vuoksi niiden on syytä välttää jatkuvaa portaiden kulkemista, korkeita hyppyjä ja rajuja leikkejä, joissa selkäranka kiertyy. Painon pitäminen terveellisissä rajoissa on erittäin tärkeää selän ja nivelten kuormituksen vähentämiseksi. Hyvin tukeva peti ja varovainen käsittely etenkin nostettaessa auttavat suojaamaan selkärankaa pitkällä aikavälillä.
Kuinka paljon turkinhoitoa dreeveri tarvitsee, ja lähteekö siitä paljon karvaa?
Lyhyt ja tiheä turkki on melko helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja lian. Karvaa lähtee kohtalaisesti, mutta vuodenaikojen vaihtuessa karvanlähtö lisääntyy. Korvat on tärkeää tarkistaa säännöllisesti, sillä luppakorvat ja ulkona liikkuminen voivat yhdessä lisätä korvatulehdusten riskiä.
Ovatko dreeverit äänekkäitä, ja miten omistajat voivat hillitä niiden haukkumista ja ulvomista?
Metsästys- ja jälkikoirana tällä rodulla on luontainen taipumus ilmaista innostustaan haukkumalla ja ilmoittaa kodin ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Jo pentuna aloitettu hiljaisuuskäskyn opettelu ja riittävä liikunta voivat vähentää häiritsevää haukkumista huomattavasti. Myös hajutyöskentelyn kaltaiset aivopähkinät auttavat koiraa toteuttamaan vaistojaan, jolloin ääntely pysyy paremmin hallinnassa.
Miten hyvin dreeverit tulevat toimeen muiden koirien ja kodin muiden lemmikkien kanssa?
Ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä, sillä rotu on jalostettu työskentelemään yhteistyössä metsästäjien ja toisinaan myös muiden ajokoirien kanssa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava varovainen rodun voimakkaan saalistusvietin vuoksi. Suhtautuminen vaihtelee yksilöittäin, joten kissoihin ja pieneläimiin on suositeltavaa tutustuttaa varovasti ja yhdessäoloa on hyvä valvoa.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Dreeveri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
