¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Basset artésien normand on ranskalainen lyhytjalkainen ajokoira ihmiselle, joka aikoo aidosti metsästää koiransa kanssa. Ruotsissa rotua käytetään peuran, metsäkauriin, jäniksen ja ketun sekä toisinaan kaniinin metsästykseen. Se seuraa jälkeä huolellisesti, ajaa riistaa rauhalliseen mutta määrätietoiseen tahtiin ja haukkuu työskennellessään. Ruotsin kennelliitto painottaa, ettei rotu sovellu pelkäksi seurakoiraksi.
- Käyttötarkoitus: hitaasti ajava koira ja jälkikoira
- Roturyhmä: ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat
- Alkuperämaa: Ranska
- Koko: säkäkorkeus 30–36 cm ja paino yleensä 15–20 kg
- Karvapeite: lyhyt, sileä ja rungonmyötäinen; kolmi- tai kaksivärinen
- Luonne: avoin, iloinen ja hyvin kiintynyt ihmisiin, mutta haussa itsenäinen
- Tärkeintä huomioida: kiinnostus metsästykseen, turvallinen hallinta metsästyksen ulkopuolella ja halukkuus osallistua käyttökokeisiin ovat tärkeämpiä kuin kodin koko
Rotu voi olla metsästystyönsä ohella läheinen perheenjäsen, mutta perhe-elämä ei korvaa työtä, johon se on jalostettu. Ennen hankintaa olennaisin kysymys ei siis ole, näyttääkö koira kätevän pieneltä, vaan kuuluuko arkeen rodun tarvitsemaa metsästystä ja koulutusta.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Basset artésien normand on matalaraajainen mutta ei hento: sen runko on vankka, tasapainoinen ja korkeuteen nähden pitkä. Rotumääritelmässä säkäkorkeuden ja rungon pituuden likimääräiseksi suhteeksi annetaan 5:8. Rintakehän tulee olla poikkileikkaukseltaan soikea ja pitkä, ja rintalastan tulee ulottua pitkälle taakse. Lyhyistä jaloista huolimatta rakenteen on mahdollistettava vapaat ja tasaiset liikkeet.
Eturaajat ovat lyhyet, vahvat ja puolikäyrät tai hieman sitä suoremmat. Kaarevuus kuuluu rotutyyppiin, mutta se ei saa olla niin liioiteltua, että käpälien maakosketus kärsii. Käpälien tulee tukeutua maahan tukevasti, ja liikkeiden tulee olla tasaiset, melko vaivattomat ja vakaat. Työskentelevälle ajokoiralle tämä on tärkeämpää kuin ylenpalttisen raskas runko tai äärimmäisen matala etuosa.
Korvat ovat matalalle kiinnittyneet, ohuet ja hyvin pitkät. Sierainten tulee olla hyvin avoimet. Lyhyt karvapeite on rungonmyötäinen, ja väritys on joko kellanruskea ja valkoinen mustalla manttelilla tai kellanruskea ja valkoinen. Turkki vaatii vain vähän hoitoa, ja koira pestään tarvittaessa. Korvien kuntoa kannattaa seurata, sillä rodulla on todettu korvaongelmia. Toistuvat vaivat on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä, ja hoito tulee sovittaa koiran yksilöllisiin tarpeisiin.
¶Luonne ja käyttäytyminen
Basset artésien normandin kuuluu olla avoin ja hyvin kiintynyt ihmisiin. Se haluaa yleensä olla perheensä lähellä ja tekee yhteistyötä metsästäjän kanssa, mutta yhteistyö ei tarkoita sitä, että se odottaisi ohjeita joka askeleella. Haussa ajokoiran on tehtävä omia ratkaisuja, seurattava hajua ja työskenneltävä sinnikkäästi.
Rotu onkin sekä seurallinen että itsenäinen. Kotona osoitettu kiintymys ei poista metsästysviettiä ulkona, eikä itsenäisyys tarkoita, ettei koiraa voisi kouluttaa. Hyvä ohjaaja vahvistaa koiran halua yhteistyöhön ja luo selkeät toimintatavat yrittämättä kitkeä pois ominaisuutta, jota varten ajokoira on jalostettu.
Väitteet siitä, että rotu tulee aina toimeen lasten kanssa, hyväksyy aina kissat tai sopii automaattisesti yhteen kaikkien koirien kanssa, ovat liian ehdottomia. Yksilölliset erot, aiemmat kokemukset ja tutustumistapa vaikuttavat kaikki asiaan. Rodulle ominainen ystävällisyys on hyvä lähtökohta, mutta jokainen suhde on silti rakennettava ja yhteiseloa seurattava.
¶Koulutus ja liikunta
Basset artésien normand tarvitsee metsästystyötä, ei pelkästään tietynpituista päivittäistä lenkkiä. Ajaessaan riistaa koira käyttää hajuaistiaan itsenäisesti, liikkuu tiheässä kasvillisuudessa ja seuraa jälkeä sitkeästi mutta hitaasti. Ruotsissa rodulla metsästetään muun muassa peuraa, metsäkaurista, jänistä ja kettua. Kansainvälisessä rotumääritelmässä myös kaniini mainitaan tyypillisenä riistaeläimenä.
Käyttökokeet tarjoavat käytännöllisen tavan arvioida ajotyöskentelyä, yhteistyötä ja muita jalostuksessa tarvittavia ominaisuuksia. Tulevan omistajan kannattaa siksi kysyä, miten vanhemmat työskentelevät, millaisia koetuloksia niillä on ja millaista tukea kasvattaja tarjoaa nuoren koiran perehdyttämiseen metsästykseen ja kokeisiin osallistumiseen. Jäljestysharjoitukset ja muu hajutyöskentely voivat täydentää koulutusta, mutta ne eivät ole peruste hankkia rotua ilman suunnitelmaa sen varsinaisesta työstä.
Arjen koulutuksessa toimivat parhaiten palkitseminen, lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä johdonmukaiset rutiinit. Painota pienestä pitäen yhteistyötä, hihnassa kulkemista, pysähtymiskäskyä ja luoksetuloa. Hyvin opetettu luoksetulo vähentää riskejä, mutta ei poista ajokoiran metsästysviettiä. Hallitun metsästystilanteen ulkopuolella vapaana ulkoilun tulee siksi olla valvottua ja rajoittua turvallisiin ympäristöihin. Hihna tai pitkä liina on usein vastuullinen valinta siellä, missä voi tulla vastaan riistaa.
Liikunta tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, maastoon ja työmäärään. Yksi ja sama minuuttimäärä ei sovi kaikille yksilöille. Olennaisempaa on seurata, pysyykö koira terveessä painossa, liikkuuko se vaivattomasti, palautuuko se normaalisti ja pystyykö se rauhoittumaan kotona.
¶Terveys
Ruotsin kennelliitto kuvaa rotua melko vähäsairauksiseksi, mutta mainitsee myös korva- ja kurkkuvaivat sekä metsästykseen liittyvän keuhkopöhön. Tutkimustietoa on vähän, eikä vanhoja lukuja pidä tulkita nykyisiksi esiintyvyystiedoiksi. Vuonna 2011 tehdyssä rotuyhdistyksen kyselyssä saatiin tietoja 198 koirasta kaikkiaan 542 koiran joukosta, joten vastausprosentti oli 37. Korvatulehduksia, kurkkutulehduksia ja keuhkopöhöön sopivia oireita raportoitiin kutakin 4 prosentilla koirista. Kyse on historiallisesta otoksesta, ei yksittäisen pennun nykyistä riskiä kuvaavasta luvusta.
Metsästykseen liittyvä keuhkopöhö on tärkein akuutti sairaus, jota työskentelevän ajokoiran kohdalla on syytä tarkkailla. Poikkeavaan hengitykseen tai selvästi odotettua voimakkaampaan väsymykseen metsästyksen aikana tai sen jälkeen on suhtauduttava vakavasti: keskeytä työskentely ja vie koira viipymättä eläinlääkärin arvioitavaksi. Tässä yhteydessä usein siteeratut periytyvyystutkimukset koskevat dreeveriä, eikä niiden tuloksia voi suoraan soveltaa basset artésien normandiin. Rodulle ei ole määritetty luotettavaa nykyistä esiintyvyyttä tai periytyvyyttä.
Vanhemmassa jalostusstrategiassa kuvataan myös niin sanottua basset-ontumaa eli kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista. Siinä värttinäluu jatkaa kasvuaan kyynärluun kasvun pysähtyessä, mikä voi aiheuttaa eturaajan ontumista. Tapauksia oli raportoitu, mutta niiden määrä ei ollut tiedossa. Kasvavan koiran ontuminen tulee siksi tutkituttaa eläinlääkärillä eikä sivuuttaa sitä kaarevien eturaajojen normaalina seurauksena.
Rotua ei mainita erikseen Ruotsin kennelliiton nykyisissä, rakenteen liioittelua koskevissa ulkomuototuomareiden ohjeissa. Bassetteja koskevassa yleisessä osuudessa korostetaan kuitenkin tervettä etuosan rakennetta, polkuanturoiden kunnollista maakosketusta ja hyvin muodostunutta rintakehää. Kun tapaat vanhemmat, tarkkaile niiden liikkumista ja kysy, miten kasvattaja seuraa suvussa esiintyvää ontumista, rintakehän rakennetta, korva- ja kurkkuvaivoja sekä metsästykseen liittyvää keuhkopöhöä.
Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintimääräykset eivät edellytä pentueiden rekisteröimiseksi mitään juuri tälle rodulle määrättyä terveystutkimusta. Se ei tarkoita, että terveyskysymykset voisi ohittaa. Pyydä konkreettista tietoa vanhemmista ja lähisukulaisista, koirien palautumisesta metsästyksen jälkeen sekä mahdollisista eläinlääkärin tekemistä diagnooseista. Älä tyydy pelkkään toteamukseen, että ”rotu on yleensä terve”.
¶Historia ja alkuperä
Basset artésien normand kehitettiin Ranskassa lyhytjalkaiseksi ja lyhytkarvaiseksi ajokoiraksi. Ranskalaisten lyhytkarvaisten bassettityyppien suunnitelmallinen jalostus vauhdittui noin vuonna 1870. Kreivi Le Couteulx de Canteleu kehitti käyttöominaisuuksia painottavaa Artois-tyyppiä, jolla oli suoremmat eturaajat, kun taas Louis Lane kehitti Normand-tyyppiä, jonka eturaajat olivat käyrämmät.
Nimi basset artésien normand otettiin käyttöön vuonna 1924. Rodun matala rakenne mahdollisti työskentelyn tiheässä kasvillisuudessa, johon suurempien ajokoirien oli vaikeampi päästä, ja maltillisen vauhdin ansiosta metsästäjä pystyi seuraamaan työskentelyä. Ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1966, ja siitä lähtien ruotsalaisessa jalostuksessa on painotettu selvästi rodun tehtävää ajavana koirana.
¶Arki rodun kanssa
Basset artésien normand sopii parhaiten aktiiviselle metsästäjälle, joka haluaa kotiin myös kiintymystään osoittavan koiran. Se voi osallistua perheen arkeen, mutta tulevan omistajan on hyväksyttävä alusta lähtien kolme asiaa: metsästysvietti on keskeinen ominaisuus, ääni on voimakas ja turvallisuus metsästyksen ulkopuolella vaatii suunnittelua.
Asumismuotoa tärkeämpiä ovat mahdollisuudet työskennellä, ulkoilla ja pitää koira turvallisesti hallinnassa. Voimakas ajohaukku ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi sisällä äänekäs, mutta äänenvoimakkuus on huomioitava, jos naapurit asuvat lähellä. Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä, turvallisista hetkistä. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee suuresti.
Lapsiperheessä aikuisen tulee olla läsnä ja opettaa sekä lapsia että koiraa kunnioittamaan toistensa lepoa, ruokailua ja kehonkieltä. Rodun hyvin pitkistä korvista ei saa vetää. Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa on arvioitava yksilöllisesti, ja tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja hallitusti. Ulkona omistajan on varauduttava siihen, että hajut ja liike herättävät metsästyskiinnostuksen myös koirassa, joka suhtautuu ystävällisesti perheen muihin eläimiin.
Ennen hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi näihin kysymyksiin:
- Onko minulla todellinen suunnitelma metsästykseen, nuoren koiran metsästyskoulutukseen ja mielellään myös käyttökokeisiin osallistumiseen?
- Voinko antaa koiran liikkua vapaana turvallisesti luottamatta sokeasti luoksetuloon?
- Onko kasvattaja kertonut avoimesti lähisukulaisten käyttötuloksista, liikkeistä ja terveydestä?
- Pystynkö reagoimaan nopeasti poikkeavaan hengitykseen, epätavalliseen väsymykseen tai ontumiseen?
- Sopivatko voimakas ääni ja itsenäinen ajokoira arkeeni?
Jos vastaat myöntävästi, basset artésien normand voi yhdistää huolellisen metsästystyön vahvaan kiintymykseen kotona. Jos metsästys ei kuulu elämääsi, valitse toinen rotu.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen basset artésien normand on luonteeltaan kotona ja lasten seurassa?
Tämän rodun koirat ovat yleensä rauhallisia, lempeitä ja ihmisläheisiä sekä luonteeltaan tasaisia ja kiintyviä. Ne tulevat tavallisesti erittäin hyvin toimeen koiria kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja viihtyvät mukana perheen arjessa. Metsästystaustansa vuoksi ne voivat kuitenkin olla määrätietoisia ja toisinaan itsepäisiä. Varhainen sosiaalistaminen auttaa niitä pysymään itsevarmoina ja hyväkäytöksisinä myös vilkkaassa kodissa.
Kuinka paljon liikuntaa basset artésien normand oikeastaan tarvitsee lyhyistä jaloistaan huolimatta?
Lyhyistä jaloistaan huolimatta tämä aktiivinen ajokoira tarvitsee päivittäin vähintään tunnista kahteen liikuntaa, johon olisi hyvä sisältyä pitkiä, tasatahtisia kävelylenkkejä ja tilaisuuksia nuuskimiseen. Rotu on rakenteeltaan pikemminkin kestävä kuin nopea, ja se jaksaa kävellä yllättävän pitkään. Ilman riittävää liikuntaa ja aivotyötä koira saattaa alkaa haukkua tai ulvoa tavallista enemmän tai kehittää häiritseviä käytöstapoja.
Sopivatko basset artésien normandit kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne oman pihan?
Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat päivittäin riittävästi ulkoliikuntaa ja aikaa haisteluun. Ne ovat kuitenkin voimakasäänisiä ajokoiria ja saattavat ulvoa innostuessaan tai yksin jäädessään, mikä voi häiritä naapureita. Turvallisesti aidattu piha on hyödyksi mutta ei välttämätön, kunhan lenkkejä on usein ja ne ovat monipuolisia.
Mitkä ovat basset artésien normandien yleisimmät terveysongelmat?
Yleisimpiä terveyshuolia ovat pitkien, riippuvien korvien altistamat korvatulehdukset sekä pitkän rungon ja lyhyiden raajojen aiheuttama mahdollinen selän tai nivelten rasitus. Myös ylipaino on riski, ja se voi pahentaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Vastuulliset kasvattajat seulovat perinnöllisiä sairauksia, ja huolellinen painonhallinta sekä sopiva liikunta ovat tärkeitä koko elämän ajan.
Kuinka vaikeaa basset artésien normandin kouluttaminen on, kun otetaan huomioon sen tausta ajokoirana?
Ne ovat älykkäitä ja ymmärtävät käskyjä hyvin, mutta seuraavat vahvasti nenäänsä ja voivat olla itsenäisiä ajattelijoita. Lyhyet, johdonmukaiset harjoitukset, joissa palkitaan herkuilla ja kehuilla, toimivat yleensä parhaiten, sillä kovat koulutusmenetelmät saavat ne helposti sulkeutumaan. Luotettavan luoksetulon opettaminen on haastavaa, joten monet omistajat käyttävät pitkää liinaa tai päästävät koiransa vapaaksi vain turvallisesti aidatuilla alueilla.
Millaista hoitoa basset artésien normandin turkki, korvat ja ihopoimut tarvitsevat?
Lyhyt turkki tarvitsee harjausta vain kerran viikossa irtokarvojen poistamiseksi, mutta karvanlähtöaikoina harjausta tarvitaan useammin. Pitkät korvat on syytä tarkistaa ja puhdistaa hellävaraisesti säännöllisin väliajoin tulehdusten ehkäisemiseksi. Mahdolliset ihopoimut, etenkin kaulan alueella, on pidettävä puhtaina ja kuivina. Myös kynsien leikkaaminen ja säännöllinen hampaiden hoito ovat tärkeitä.
Kuinka voimakas normandianbassetin metsästysvietti ja hajujen seuraamisen tarve on, ja voiko se elää kissojen tai pienten lemmikkien kanssa?
Rodulla on voimakas hajuvietti, ja se on jalostettu jäljittämään riistaa tasaiseen tahtiin. Siksi koira seuraa herkästi nenäänsä eikä välttämättä tottele luoksetulokutsua päästyään jäljelle. Monet rodun edustajat voivat elää sopuisasti saman kodin kissojen kanssa, jos ne kasvavat yhdessä, mutta ulkona ne saattavat ajaa takaa vieraita pieneläimiä. Pienempien lemmikkien kanssa valvonta ja huolellinen tutustuttaminen ovat välttämättömiä.
Onko basset artésien normand taipuvainen haukkumaan tai ulvomaan, ja voiko sitä hillitä?
Äänekkyys on rodulle tyypillistä, sillä se on jalostettu viestimään metsästäjille sointuvalla ajohaukulla. Nämä koirat saattavat haukkua tai ulvoa innostuessaan, tuntiessaan olonsa yksinäiseksi tai havaitessaan hajuja ja ääniä. Varhain aloitettu koulutus, riittävä liikunta ja se, ettei huomionhakuista ääntelyä vahvisteta, auttavat vähentämään liiallista haukkumista. Täysin hiljaista koiraa tältä rodulta ei kuitenkaan voi odottaa.
Mitä minun tulisi tietää basset artésien normandin ruokinnasta ja painonhallinnasta?
Niiden vankka, matala keho kerää helposti ylipainoa, ja ylimääräiset kilot rasittavat selkärankaa ja niveliä huomattavasti. Tarkkaan mitatut ruoka-annokset, runsaskaloristen herkkujen rajoittaminen ja säännöllinen kuntoluokan arviointi ovat siksi välttämättömiä. Monet omistajat käyttävät osan päivän ruoka-annoksesta koulutuspalkkioina tai hajuleikeissä tarjotakseen koiralle mielekästä tekemistä ilman liikaruokintaa.
Sopiiko normandianbassetti ensimmäiseksi koiraksi?
Kärsivällinen ensikertalainen, joka arvostaa ajokoirien ominaisuuksia, voi pärjätä hyvin tämän rodun kanssa, kunhan sitoutuu koulutukseen, päivittäiseen liikuntaan ja hajujen perässä kulkemisen hallintaan. Rodun koirat ovat yleensä lempeitä ja seurallisia, mutta niiden itsenäisyys, haukkuherkkyys ja jäljestysvietti voivat yllättää aloittelevan koiranomistajan. Positiiviseen vahvistamiseen perustuville koulutuskursseille osallistumisesta sekä kasvattajan tai rotuyhdistyksen tuesta voi olla paljon apua.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Basset artésien normand muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
