¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Alppienajokoira on pieni mutta voimakas itävaltalainen metsästyskoira, jota käytetään haavoittuneen riistan jäljestämiseen ja hajuaistiin perustuvaan metsästykseen. Se on FCI:n ryhmään 6 kuuluva tunnustettu rotu, ei mäyräkoiran ja ajokoiran risteytys. Rotu on kehitetty valikoimalla keskieurooppalaisia metsästyskoiria.
- Käyttötarkoitus: haavoittuneen sorkkariistan jäljestäminen ja hajuaistiin perustuva metsästys, rotumääritelmän mukaan erityisesti jäniksen ja ketun metsästys. Ruotsissa rotua käytetään myös lyhyesti ajavana koirana useiden riistalajien metsästyksessä.
- Säkäkorkeus: 34–42 cm. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37–38 cm ja nartuilla 36–37 cm.
- Paino: FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Aikuisen koiran kokoa, kuntoluokkaa ja työskentelykykyä on siksi arvioitava yhdessä kasvattajan kanssa sen sijaan, että tukeuduttaisiin rotumääritelmään kuulumattomaan painolukuun.
- Turkki: lyhyt, erittäin tiheä kaksinkertainen karvapeite, jossa on vahva peitinkarva ja paksu aluskarva.
- Luonne: rotuihanteen mukainen koira on peloton, rauhallinen ja työhaluinen, ja sen ilme on älykäs ja ystävällinen.
- Tärkeä terveystutkimus: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen NCL8-status ennen astutusta, jotta niiden jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon (SKK).
- Sopii parhaiten: metsästäjälle, joka todella tarvitsee koiraa haavoittuneen riistan jäljestämiseen ja/tai lyhyesti ajavaksi koiraksi ja haluaa käyttää aikaa metsästyskoulutukseen.
Alppienajokoiraa ei pidä valita ensisijaisesti seurakoiraksi. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa sitä kuvataan nimenomaan metsästysroduksi. Lenkit ja hajuleikit eivät korvaa tavoitteellista metsästystyötä.
¶Ulkonäkö ja turkki
Alppienajokoiran tulee olla matalaraajainen ja pitkärunkoinen mutta samalla vankka, voimakas ja ketterä. Säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen tulee olla noin 2:3. Rintakehä on syvä, luusto vahva ja lihakset kiinteät. Koiran on pystyttävä työskentelemään vaativassa maastossa, joten lyhyet raajat eivät saa johtaa liioiteltuun tai raskaaseen rakenteeseen. Liikkeiden tulee olla maatavoittavat, eivät lyhytaskeliset.
Karvapeite koostuu erittäin tiheästä, vahvasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta, ja se on tiiviisti rungonmyötäinen koko kehossa. Hyväksyttyjä värejä on kaksi: tumma kauriinpunainen, jossa voi olla jonkin verran mustia karvoja, sekä musta selvärajaisin punaruskein merkein muun muassa päässä, rinnassa, raajoissa, käpälissä ja hännän alapuolella. Valkoinen tähti rinnassa sallitaan. Valkoiset varpaat tai laajemmat valkoiset merkit eivät kuulu rotumääritelmän kuvaukseen.
Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaa koira karvanlähtöaikaan ja pese tarvittaessa. Tarkista metsästyksen jälkeen iho, käpälät, kynnet, korvat ja silmät haavojen, heinänsiementen, punkkien ja muiden maastosta tarttuneiden roskien varalta.
Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Seuraa sen sijaan koiran kuntoluokkaa ja lihaskuntoa. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Työkoira tarvitsee hyvät lihakset ilman ylimääräistä painoa. Sekä yli- että alipaino heikentävät kestävyyttä ja liikkumista.
¶Luonne ja persoonallisuus
Alppienajokoiran tulee olla rohkea, rauhallinen ja työhaluinen, mutta sen voimakas metsästysvietti ja itsenäisyys näkyvät myös arjessa. Rotu on kehitetty ratkaisemaan hajutyöskentelyn tehtäviä, tekemään päätöksiä ja työskentelemään etäällä ohjaajasta. Oikeissa käsissä näistä ominaisuuksista voi kasvaa vakaa ja keskittynyt metsästyskoira. Epäjohdonmukaiset toimintatavat voivat kuitenkin aiheuttaa arjen ongelmia, ja riistan jälki voi viedä voiton ohjaajan luoksetulokutsusta.
SKK kuvailee rotua ystävälliseksi perheenjäseneksi, joka saattaa suhtautua vieraisiin hieman pidättyvästi. Tämä on rotuihanne eikä kuvaa jokaista yksilöä. Rotuyhdistyksen uusimmassa jalostusstrategiassa kerrottiin vain 43 koirasta, jotka olivat aloittaneet ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen, ja siinä peräänkuulutetaan huomattavasti laajempaa aineistoa. Aineisto on siis liian suppea, jotta sen perusteella voitaisiin antaa varmoja lupauksia siitä, miten rodun koirat tervehtivät ihmisiä, reagoivat pelottavissa tilanteissa tai osoittavat terävyyttä.
Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan. Opeta lapsille, ettei koiraa saa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä silloin, kun sillä on jotakin sille arvokasta. Rotu voi tulla toimeen muiden koirien kanssa, mutta yksilö, sen sosiaaliset kokemukset sekä ruoan, lepopaikkojen ja arvokkaiden esineiden hallinta merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.
Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan varovaisuutta, sillä metsästysvietti on rodun keskeinen ominaisuus. Kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät muiden eläinten seurassa. Käytä tutustuttamisessa fyysistä estettä ja talutinta ja järjestä kissalle turvalliset pakoreitit. Edes rauhallisesti sujunut tutustuminen ei takaa, että aikuinen metsästyskoira olisi turvallinen pieneläinten seurassa.
¶Koulutus ja liikunta
Alppienajokoira tarvitsee metsästyskoulutusta, päivittäistä yhteistä tekemistä ja kunnon kehittämistä, ei yleispätevää minuuttimäärää liikuntaa. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, vuodenajasta ja maastosta. Tarkka jälkityö, haku, ohjaajan luo palaaminen sekä kyky siirtyä työstä lepoon ja takaisin ovat kuljettuja kilometrejä tärkeämpiä.
Aloita varhain kontaktin, nimeen reagoimisen, luoksetulon ja rauhallisen käsittelyn harjoittelu. Palkitse oma-aloitteisesta luoksesi palaamisesta ja lisää häiriöitä vähitellen. Pitkä liina mahdollistaa harjoittelun ilman, että koira pääsee palkitsemaan itseään riistan seuraamisella. Kovat ojennukset ja pelkoon perustuvat menetelmät voivat vahingoittaa sekä luottamusta että työssä tarvittavaa rauhallista keskittymistä.
Jäljestyksen alkeisiin voi tutustua jo varhain. Tavoitteena on rauhallinen, luotettava ja tarkka työskentely. Lyhyesti ajavan koiran kouluttaminen edellyttää suunnitelmallista metsästyskoulutusta ja ohjaajaa, joka osaa tulkita koiran äänenkäyttöä, hakua ja paluuta ohjaajan luo. Pyydä apua kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai kokeneelta metsästyskoirien kouluttajalta.
Vapaana pitämistä on arvioitava metsästysvietin, luoksetulon, paikan ja lainsäädännön perusteella. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koirien vapaana juokseminen on estettävä alueilla, joilla on riistaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä talutinta. Muinakin aikoina koiran on oltava hallinnassa niin, ettei se häiritse tai aja riistaa. GPS-paikannin ei korvaa koulutusta eikä harkintaa.
Kehitä nuoren koiran kuntoa vähitellen ja vuorottele työskentelyä ja palautumista. Aikuinen metsästyskoira tarvitsee sekä kestävyyttä että voimaa, mutta kasvavan koiran ei pidä noudattaa aikuiselle laadittua valmista ohjelmaa. Arvioi jokaisen harjoituksen jälkeen koiran liikkumisen, käpälien ja yleiskunnon perusteella, millaiseen tekemiseen se on seuraavaksi valmis.
¶Terveys
Alppienajokoiran tärkeimmät tarkistettavat terveystiedot ovat vanhempien viralliset NCL8-statukset. NCL8 on perinnöllinen, etenevä neurologinen sairaus, joka liittyy CLN8-geeniin. Se periytyy autosomaalisesti resessiivisesti: perimältään terveellä koiralla ei ole kyseistä geenimuunnosta, kun taas kantajalla on siitä yksi kopio, mutta se ei itse sairastu NCL8-tautiin. Koira, jolla on muunnoksesta kaksi kopiota, luokitellaan geneettisesti sairaaksi, ja sen voidaan odottaa sairastuvan.
Rotu on kuulunut 1. tammikuuta 2025 lähtien SKK:n tason 2 terveysohjelmaan. Vanhemmilla on ennen astutusta oltava joko hyväksytyn laboratorion virallinen DNA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity perimältään terveiksi vanhempiensa perusteella. Jälkimmäinen tarkoittaa, että terve perimä on osoitettu vanhempien dokumentoiduilla tuloksilla. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajan saa parittaa vain koiran kanssa, joka on testattu terveeksi tai todettu vanhempiensa perusteella perimältään terveeksi, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähdä tulos Hunddata- tai Avelsdata-palvelussa. Pelkkä ilmaus ”DNA-testattu” ei kerro, onko koira terve, kantaja vai geneettisesti sairas.
SKK:n mukaan rodussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa (HD). Toisaalta jalostusstrategiassa kerrotaan kuvattujen koirien vähäisestä määrästä, ulkomaisista jalostuskoirista, joilla ei ole tutkimustuloksia, sekä siitä, ettei aineistoon ole kirjattu kliinisiä HD-ongelmia. HD:tä ei siksi voi sivuuttaa, mutta sitä ei myöskään voida kuvata laajalle levinneeksi kliiniseksi ongelmaksi. Kysy vanhempien ja niiden läheisten aikuisten sukulaisten tutkimustuloksista, toimintakyvystä ja oireista.
Rotuyhdistys seuraa kyynärluun lyhytkasvuisuutta eli short ulna -oireyhtymää sekä muita raajojen epämuodostumia, erityisesti eturaajoissa. Tämä ei tarkoita, että jokaisella koiralla olisi ortopedinen ongelma. Tarkastele vanhempien raajojen asentoja, käpäliä ja liikkeitä ja kysy aikuisista sukulaisista. Haavat ja muut metsästykseen liittyvät vammat tulee arvioida tarpeen mukaan.
Ruotsin populaatio on pieni ja riippuvainen kansainvälisestä jalostusyhteistyöstä. Pyydä kasvattajaa kertomaan sukulaisuussuhteista, aiemmista yhdistelmistä, vanhempien sukulaisten terveydestä ja siitä, miten ulkomaisten koirien tiedot on tarkistettu.
¶Historia ja alkuperä
Alppienajokoira kehittyi Keski-Euroopan vuoristoalueilla käytännön metsästys- ja jäljestyskoiraksi. Rotuyhdistyksen historiakuvauksen mukaan rotu on kehitetty valikoimalla niin sanottuja seguurilaisia ajokoiria, eikä sitä ole luotu risteyttämällä mukaan mäyräkoiria tai muita rotuja. Matala rakenne ja rodun alkuperäisnimessä esiintyvä sana ”Dachs” eivät siis osoita mäyräkoiraristeytystä.
FCI:n historiayhteenvedossa mainitaan Habsburgien kruununprinssi Rudolfin ottaneen näitä koiria mukaan metsästysmatkoille vuosina 1881 ja 1885. Vuonna 1932 tyyppi tunnustettiin Itävallassa kolmanneksi haavoittuneen riistan jäljestämiseen käytettäväksi roduksi. Vuonna 1975 rodun nimeksi muutettiin Alpine Dachsbracke, ja samalla FCI vahvisti Itävallan rodun alkuperämaaksi. Vuonna 1991 rotu sijoitettiin nykyiseen alaryhmäänsä ryhmässä 6.
Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin vuosina 1998 ja 1999. Sen jälkeen rodun käyttö Ruotsissa on painottunut haavoittuneen riistan jäljestämiseen, lyhyesti ajavaan metsästykseen ja käyttökokeisiin. Rodun kehitystä selittävät käytännön työominaisuudet: rauhallinen jäljestys, metsästysvietti, kuuluva ääni ja yhteydenpito ohjaajaan.
¶Arki rodun kanssa
Alppienajokoira sopii parhaiten kotiin, jossa metsästys on todellinen osa vuodenkiertoa ja joku haluaa kouluttaa koiraa ja työskennellä sen kanssa. Suuri piha tai pitkät lenkit eivät riitä. Ennen koiran hankintaa tulee olla selvillä, millaiseen metsästykseen sitä käytetään ja kuka vastaa sen koulutuksesta, kunnosta ja turvallisuudesta.
Rotu voi rauhoittua perheen pariin, kun työ, kodin säännöt ja palautuminen ovat tasapainossa. Varaudu maastosta mukana tulevaan kuraan, voimakkaaseen ääneen sekä riistan, ruoan ja varusteiden turvalliseen säilyttämiseen. Kerrostaloasuminen voi sopia yksilölle, joka saa tarkoituksenmukaista metsästystyötä ja on sisällä rauhallinen, mutta naapurit ja haukkuminen on otettava huomioon. Asumismuoto ei tee rodusta sopivaa pelkäksi seurakoiraksi.
Yksinolon sujuminen ei ole muuttumaton rotuominaisuus. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, jätä se yksin hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rauhoittumaan. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja hae apua, jos koira ahdistuu, ulvoo, haukkuu tai yrittää paeta.
Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:
- vanhempien viralliset NCL8-tulokset ja se, miten suunniteltu yhdistelmä täyttää säännöt,
- metsästyskoetulokset sekä se, miten vanhemmat käytännössä työskentelevät, palaavat ohjaajan luo ja tekevät yhteistyötä,
- saatavilla olevat HD-tulokset sekä läheisten aikuisten sukulaisten terveys ja liikkuminen,
- raajojen asennot, käpälät ja suvussa ilmoitetut eturaajaongelmat,
- yhdistelmän sukulaisuussuhteet ja se, miten tuontikoirien tai ulkomaisten jalostuskoirien tietoja ja tilannetta on seurattu,
- vanhempien arkikäyttäytyminen ihmisten, koirien ja kodissasi olevien eläinten kanssa.
Sopivan koiran löytäminen on tärkeämpää kuin koiran kompaktiin ulkonäköön ihastuminen. Alppienajokoira voi olla harkittu valinta metsästäjälle, joka tarvitsee juuri sen yhdistelmää tarkkaa jäljestystä, rohkeutta ja lyhyttä ajoa. Ensisijaisesti pientä ja helppoa perhekoiraa etsivälle löytyy sopivampia rotuja.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen alppienajokoiran luonne on erityisesti perheen ja lasten seurassa?
Tämä rotu on yleensä tasapainoinen, uskollinen ja hellä perhettään kohtaan, myös koiraa kunnioittavasti kohtelevia lapsia kohtaan. Vieraisiin se suhtautuu varautuneemmin, ja sen voimakas metsästysvietti voi saada sen vaikuttamaan ulkona vakavalta, vaikka kotona se on rento ja viihtyy kainalossa. Hyvä sosiaalistaminen jo pentuna auttaa pitämään sen luontaisen rauhallisen ja itsevarman luonteen tasapainossa.
Kuinka paljon liikuntaa alppienajokoira oikeastaan tarvitsee muihin pieniin koiriin verrattuna?
Lyhyistä jaloistaan huolimatta tämä on aktiivinen ajokoira, joka on jalostettu työskentelemään pitkiä päiviä vaikeakulkuisessa maastossa. Se tarvitsee yleensä vähintään 1–2 tuntia liikuntaa päivässä, esimerkiksi reippaita kävelylenkkejä ja vapaana liikkumista turvallisilla alueilla. Hajuleikit, jäljestysharjoitukset ja muut aivoja aktivoivat tehtävät ovat tärkeitä tylsistymisen ja levottomuuden ehkäisemiseksi.
Sopiiko alppienajokoira kerrostaloasumiseen tai kaupunkielämään?
Se voi sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan se saa päivittäin riittävästi liikuntaa ulkona ja virikkeitä mielelleen. Yleensä se viihtyy kuitenkin parhaiten kodissa, josta pääsee helposti luontoon seuraamaan hajuja ja liikkumaan vapaasti turvallisilla alueilla. Kaupungissa äänieristyksestä ja koulutuksesta on apua, sillä se saattaa haukkua havaitessaan kiinnostavia hajuja tai ääniä.
Mitkä ovat alppienajokoirien yleisimmät terveysongelmat?
Rotua pidetään yleisesti melko terveenä työkoirarotuna, mutta pitkä selkä ja lyhyet jalat voivat altistaa selkä- ja nivelvaivoille, jos koira on ylipainoinen tai rasittuu liikaa. Luppakorvat ja mieltymys ulkona työskentelyyn voivat altistaa korvatulehduksille etenkin märissä olosuhteissa. Vastuulliset kasvattajat tutkivat koiransa perinnöllisten sairauksien varalta mahdollisuuksien mukaan ja painottavat tervettä rakennetta.
Kuinka voimakas alppienajokoiran metsästys- ja jäljestysvietti on, ja voiko se elää kissojen tai pienten lemmikkien kanssa?
Sen jäljestysvietti on hyvin voimakas, sillä se on jalostettu seuraamaan hirvieläinten ja jänisten vanhoja hajujälkiä vuoristossa. Monet yksilöt voivat elää turvallisesti kissojen kanssa, jos ne totutetaan toisiinsa varhain ja niiden yhdessäoloa valvotaan. Pienet, nopeasti liikkuvat lemmikit voivat kuitenkin laukaista takaa-ajovietin. Turvallisesti aidattu piha ja luotettavaksi harjoiteltu luoksetulo ovat välttämättömiä, sillä koira voi helposti lähteä hajun perään ja eksyä.
Kuinka haastavaa alppienajokoiran kouluttaminen on, kun otetaan huomioon sen tausta ajokoirana?
Tämä rotu on älykäs ja oppii käskyt helposti, mutta se voi olla itsenäinen ja keskittyä hajuihin ohjaajan sijaan. Parhaiten toimivat lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset, joissa on selkeät säännöt ja runsaasti palkkioita. Johdonmukainen luoksetulon harjoittelu on erittäin tärkeää, sillä monet rodun koirat lähtevät hajujen perään tilaisuuden tullen.
Millaista turkinhoitoa alppienajokoira tarvitsee ja kuinka paljon siitä lähtee karvaa?
Sillä on tiheä, säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa kohtuullisesti ympäri vuoden ja runsaammin vuodenaikojen vaihtuessa. Viikoittainen harjaus riittää yleensä irtokarvan ja lian poistamiseen, mutta karvanlähtöaikoina turkki kaipaa hoitoa useammin. Korvat on syytä tarkistaa ja puhdistaa säännöllisesti, sillä ne ovat riippuvat ja koira työskentelee paljon ulkona.
Ovatko alppienajokoirat hyviä vaellus- ja ulkoilukavereita lyhyistä jaloistaan huolimatta?
Ne ovat kestäviä ja varmajalkaisia vaikeakulkuisessa maastossa, ja ne on alun perin jalostettu työskentelemään alppialueilla. Monet lähtevät mielellään omistajansa mukaan pitkille vaelluksille, kunhan niiden kuntoa kohotetaan vähitellen ja paino pidetään terveellisissä rajoissa. Niiden selkää ja niveliä tulisi suojella toistuvilta hypyiltä korkealta alas ja pitkäkestoiselta juoksemiselta kovilla alustoilla.
Millainen kotiympäristö sopii alppienajokoiralle parhaiten?
Se viihtyy yleensä parhaiten aktiivisessa kodissa, jossa arvostetaan ulkoilua ja ohjattua tekemistä, kuten retkeilyä, jäljestystä tai muuta hajutyöskentelyä. Turvallisesti aidattu piha on hyödyksi, sillä tämä ajokoira saattaa seurata hajuja tontin rajojen ulkopuolelle. Se on yleensä onnellisimmillaan saadessaan elää tiiviisti ihmistensä kanssa sen sijaan, että sitä pidettäisiin koiratarhassa tai yksin ulkona.
Miten alppienajokoira eroaa mäyräkoirasta kooltaan ja käyttäytymiseltään?
Se on yleensä useimpia mäyräkoiria painavampi, vankempi ja voimakasrakenteisempi, ja sen tanakka rakenne soveltuu työskentelyyn vuoristossa. Luonteeltaan se on yleensä tasaisempi ja sisätiloissa rauhallisempi, mutta ulkona sen jäljestysvietti on erittäin voimakas. Molemmilla on pitkä selkä ja lyhyet jalat, joten kummankin kohdalla on tärkeää välttää liiallista hyppimistä ja ylipainoa.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Alppienajokoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
