Dreeveri myynnissä

Tämän rodun koirat ovat yleensä ystävällisiä, tasapainoisia ja ihmisläheisiä, ja ne kiintyvät vahvasti perheeseensä. Monet tulevat hyvin toimeen koiraa kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, sillä ne ovat kärsivällisiä eivätkä kovin hentoja. Metsästystaustansa vuoksi ne voivat kuitenkin olla itsenäisiä. Varhainen sosiaalistaminen auttaa ehkäisemään arkuutta ja liiallista epäluuloisuutta vieraita kohtaan.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka on valmis arkeen aktiivisen, tarkkanenäisen ja hieman itsepäisen ajokoiran kanssa. Koulutuksessa tarvitaan johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, ei kovia otteita. Jos toiveena on koira, joka tottelee heti myös vapaana ollessaan, rotu voi tuntua haastavalta etenkin alueilla, joilla on riistan hajuja.

Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen metsästyskoira, joka tarvitsee päivittäin vähintään 60–90 minuuttia monipuolista liikuntaa ja tekemistä. Pitkät, reippaat kävelylenkit ja hajutyöskentely ovat erityisen tärkeitä. Jos se ei saa riittävästi aktivointia ja liikuntaa, se voi alkaa äännellä paljon, turhautua tai lähteä omille teilleen hajujen perässä.

Asuminen kerrostalossa voi onnistua, kunhan koira saa päivittäin riittävästi liikuntaa ja pääsee säännöllisesti ulkoilemaan turvallisessa ympäristössä. Rodulla on taipumus haukkua ilmoittaakseen havainnoistaan tai innostuessaan, mikä voi olla ongelma naapurien asuessa lähellä. Äänten huomioiminen, koulutus ja koiran metsästysvaistojen ymmärtäminen ovat olennaisia.

Rodun metsästysvietti on yleensä hyvin voimakas, sillä se on jalostettu jäljittämään hirvieläimiä ja muuta riistaa hajujäljen perusteella. Monet yksilöt lähtevät seuraamaan hajujälkeä eivätkä tule kutsusta luokse, varsinkaan metsässä tai maaseudulla. Turvallisinta on pitää koiraa vapaana vain kunnolla aidatulla alueella tai perusteellisen luoksetulokoulutuksen jälkeen. Joidenkin yksilöiden luoksetuloon ei välttämättä voi koskaan luottaa täysin.

Ne ovat yleensä terveitä ja pitkäikäisiä ja elävät usein 12–14-vuotiaiksi tai vanhemmiksikin. Pitkä selkä ja lyhyet jalat voivat altistaa osan koirista selkäranka- tai nivelvaivoille, joten ne on tärkeää pitää hoikkina ja liiallista hyppimistä on syytä välttää. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koiransa perinnöllisten silmäsairauksien ja muiden rakenteellisten ongelmien varalta.

Ruumiinrakenteensa vuoksi niiden on syytä välttää jatkuvaa portaiden kulkemista, korkeita hyppyjä ja rajuja leikkejä, joissa selkäranka kiertyy. Painon pitäminen terveellisissä rajoissa on erittäin tärkeää selän ja nivelten kuormituksen vähentämiseksi. Hyvin tukeva peti ja varovainen käsittely etenkin nostettaessa auttavat suojaamaan selkärankaa pitkällä aikavälillä.

Lyhyt ja tiheä turkki on melko helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja lian. Karvaa lähtee kohtalaisesti, mutta vuodenaikojen vaihtuessa karvanlähtö lisääntyy. Korvat on tärkeää tarkistaa säännöllisesti, sillä luppakorvat ja ulkona liikkuminen voivat yhdessä lisätä korvatulehdusten riskiä.

Metsästys- ja jälkikoirana tällä rodulla on luontainen taipumus ilmaista innostustaan haukkumalla ja ilmoittaa kodin ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Jo pentuna aloitettu hiljaisuuskäskyn opettelu ja riittävä liikunta voivat vähentää häiritsevää haukkumista huomattavasti. Myös hajutyöskentelyn kaltaiset aivopähkinät auttavat koiraa toteuttamaan vaistojaan, jolloin ääntely pysyy paremmin hallinnassa.

Ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä, sillä rotu on jalostettu työskentelemään yhteistyössä metsästäjien ja toisinaan myös muiden ajokoirien kanssa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava varovainen rodun voimakkaan saalistusvietin vuoksi. Suhtautuminen vaihtelee yksilöittäin, joten kissoihin ja pieneläimiin on suositeltavaa tutustuttaa varovasti ja yhdessäoloa on hyvä valvoa.