Rodun Basset artésien normand kasvattajat läheltäsi

Tämän rodun koirat ovat yleensä rauhallisia, lempeitä ja ihmisläheisiä sekä luonteeltaan tasaisia ja kiintyviä. Ne tulevat tavallisesti erittäin hyvin toimeen koiria kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja viihtyvät mukana perheen arjessa. Metsästystaustansa vuoksi ne voivat kuitenkin olla määrätietoisia ja toisinaan itsepäisiä. Varhainen sosiaalistaminen auttaa niitä pysymään itsevarmoina ja hyväkäytöksisinä myös vilkkaassa kodissa.

Lyhyistä jaloistaan huolimatta tämä aktiivinen ajokoira tarvitsee päivittäin vähintään tunnista kahteen liikuntaa, johon olisi hyvä sisältyä pitkiä, tasatahtisia kävelylenkkejä ja tilaisuuksia nuuskimiseen. Rotu on rakenteeltaan pikemminkin kestävä kuin nopea, ja se jaksaa kävellä yllättävän pitkään. Ilman riittävää liikuntaa ja aivotyötä koira saattaa alkaa haukkua tai ulvoa tavallista enemmän tai kehittää häiritseviä käytöstapoja.

Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat päivittäin riittävästi ulkoliikuntaa ja aikaa haisteluun. Ne ovat kuitenkin voimakasäänisiä ajokoiria ja saattavat ulvoa innostuessaan tai yksin jäädessään, mikä voi häiritä naapureita. Turvallisesti aidattu piha on hyödyksi mutta ei välttämätön, kunhan lenkkejä on usein ja ne ovat monipuolisia.

Yleisimpiä terveyshuolia ovat pitkien, riippuvien korvien altistamat korvatulehdukset sekä pitkän rungon ja lyhyiden raajojen aiheuttama mahdollinen selän tai nivelten rasitus. Myös ylipaino on riski, ja se voi pahentaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Vastuulliset kasvattajat seulovat perinnöllisiä sairauksia, ja huolellinen painonhallinta sekä sopiva liikunta ovat tärkeitä koko elämän ajan.

Ne ovat älykkäitä ja ymmärtävät käskyjä hyvin, mutta seuraavat vahvasti nenäänsä ja voivat olla itsenäisiä ajattelijoita. Lyhyet, johdonmukaiset harjoitukset, joissa palkitaan herkuilla ja kehuilla, toimivat yleensä parhaiten, sillä kovat koulutusmenetelmät saavat ne helposti sulkeutumaan. Luotettavan luoksetulon opettaminen on haastavaa, joten monet omistajat käyttävät pitkää liinaa tai päästävät koiransa vapaaksi vain turvallisesti aidatuilla alueilla.

Lyhyt turkki tarvitsee harjausta vain kerran viikossa irtokarvojen poistamiseksi, mutta karvanlähtöaikoina harjausta tarvitaan useammin. Pitkät korvat on syytä tarkistaa ja puhdistaa hellävaraisesti säännöllisin väliajoin tulehdusten ehkäisemiseksi. Mahdolliset ihopoimut, etenkin kaulan alueella, on pidettävä puhtaina ja kuivina. Myös kynsien leikkaaminen ja säännöllinen hampaiden hoito ovat tärkeitä.

Rodulla on voimakas hajuvietti, ja se on jalostettu jäljittämään riistaa tasaiseen tahtiin. Siksi koira seuraa herkästi nenäänsä eikä välttämättä tottele luoksetulokutsua päästyään jäljelle. Monet rodun edustajat voivat elää sopuisasti saman kodin kissojen kanssa, jos ne kasvavat yhdessä, mutta ulkona ne saattavat ajaa takaa vieraita pieneläimiä. Pienempien lemmikkien kanssa valvonta ja huolellinen tutustuttaminen ovat välttämättömiä.

Äänekkyys on rodulle tyypillistä, sillä se on jalostettu viestimään metsästäjille sointuvalla ajohaukulla. Nämä koirat saattavat haukkua tai ulvoa innostuessaan, tuntiessaan olonsa yksinäiseksi tai havaitessaan hajuja ja ääniä. Varhain aloitettu koulutus, riittävä liikunta ja se, ettei huomionhakuista ääntelyä vahvisteta, auttavat vähentämään liiallista haukkumista. Täysin hiljaista koiraa tältä rodulta ei kuitenkaan voi odottaa.

Niiden vankka, matala keho kerää helposti ylipainoa, ja ylimääräiset kilot rasittavat selkärankaa ja niveliä huomattavasti. Tarkkaan mitatut ruoka-annokset, runsaskaloristen herkkujen rajoittaminen ja säännöllinen kuntoluokan arviointi ovat siksi välttämättömiä. Monet omistajat käyttävät osan päivän ruoka-annoksesta koulutuspalkkioina tai hajuleikeissä tarjotakseen koiralle mielekästä tekemistä ilman liikaruokintaa.

Kärsivällinen ensikertalainen, joka arvostaa ajokoirien ominaisuuksia, voi pärjätä hyvin tämän rodun kanssa, kunhan sitoutuu koulutukseen, päivittäiseen liikuntaan ja hajujen perässä kulkemisen hallintaan. Rodun koirat ovat yleensä lempeitä ja seurallisia, mutta niiden itsenäisyys, haukkuherkkyys ja jäljestysvietti voivat yllättää aloittelevan koiranomistajan. Positiiviseen vahvistamiseen perustuville koulutuskursseille osallistumisesta sekä kasvattajan tai rotuyhdistyksen tuesta voi olla paljon apua.