¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Tyylikäs ranskalainen seisova lintukoira, joka tunnetaan näyttävästä, musteroiskeita muistuttavasta mustavalkoisesta turkistaan ja lempeästä ilmeestään
- Erittäin monipuolinen metsästyskoira, joka on taitava seisoja ja noutaja ja työskentelee sujuvasti monenlaisissa maastoissa
- Hellyydenkipeä ja ihmisläheinen kumppani, joka kiintyy yleensä hyvin vahvasti yhteen ihmiseen tai perheeseen
- Energinen ulkoilukoira, joka nauttii myös rauhallisista sohvalla vietetyistä illoista saatuaan riittävästi liikuntaa
- Yhä melko harvinainen Ranskan ulkopuolella, mikä auttaa säilyttämään sen käyttöominaisuudet ja luonnollisen, konstailemattoman viehätyksen
¶Ulkonäkö ja turkki
Auvergnenseisoja (Braque d'Auvergne) on keskikokoinen seisova lintukoira, jolla on tasapainoinen ja urheilullinen rakenne. Mikään sen ulkomuodossa ei saisi olla liioiteltua. Ensivaikutelma on usein pikemminkin rauhallisen itsevarma ja hillityn voimakas kuin ylivireinen. Aikuisen uroksen säkäkorkeus on tavallisesti noin 57–63 senttimetriä ja hieman pienemmän nartun 53–59 senttimetriä. Paino on yleensä noin 20–28 kiloa sukupuolen, rakenteen ja kunnon mukaan.
Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja rakenne on vahva mutta ei raskas. Syvä rintakehä antaa tilaa keuhkoille ja tukee jaksamista pitkinä metsästyspäivinä. Selkä on kiinteä ja suora. Kaula on melko pitkä ja lihaksikas ja liittyy sulavasti hyvin viistoihin lapoihin. Pää on rodulle tärkeä tuntomerkki. Kallo on jalo ja hieman pyöristynyt, otsapenger selvä ja kuononselkä suora tai loivasti kaareva. Huulet ovat hieman riippuvat mutta eivät liian raskaat. Tummat, soikeat silmät luovat lempeän ja mietteliään ilmeen, jota kuvataan usein ystävälliseksi tai sielukkaaksi. Korvat kiinnittyvät silmien tasolle tai hieman alemmas. Ne ovat keskipitkät, ohuet ja taipuisat ja riippuvat päänmyötäisesti hieman sisäänpäin kiertyneinä.
Karva on lyhyttä, ihonmyötäistä ja melko tiheää, mikä suojaa koiraa sen liikkuessa pensaikoissa ja märässä ruohikossa. Tunnultaan karvan tulisi olla sileää, ei karkeaa. Tyypillinen väritys on mustavalkoinen, ja siinä on usein pilkutusta, päistärikköä tai täplikkyyttä, joka tekee kokonaisuudesta marmoroidun näköisen. Monilla rodun koirilla on suuria mustia laikkuja päässä ja rungossa sekä pieniä mustia pilkkuja valkoisilla alueilla. Tunnusomainen piirre on musta pää ja valkoinen piirto, joka voi ulottua kuonolle asti. Täysin yksivärinen musta tai valkoinen turkki ei ole rotumääritelmän mukaiselle väritykselle tyypillinen.
Turkinhoito on varsin helppoa, mitä monet omistajat arvostavat. Viikoittainen harjaus kumisella sukimiskintaalla, pehmeällä harjalla tai harjauskäsineellä poistaa irtokarvaa ja levittää ihon luonnollista rasvaa turkkiin. Kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina tiheämpi harjaus auttaa pitämään irtokarvan määrän kurissa ja kodin siistimpänä. Turkin pyyhkiminen kostealla liinalla kuraisten lenkkien jälkeen ehkäisee lian kertymistä etenkin valkoisille alueille, joissa tahrat näkyvät herkästi.
Vaikka turkki on helppohoitoinen, muutamista perushoitorutiineista on hyvä pitää kiinni. Korvat tulisi tarkistaa ja puhdistaa hellävaraisesti viikoittain, etenkin jos koira ui tai metsästää, sillä luppakorviin voi kertyä kosteutta ja likaa. Myös aktiivisen koiran kynnet on leikattava tai viilattava säännöllisesti halkeamien ja epämukavuuden välttämiseksi. Hampaat kannattaa harjata päivittäin tai ainakin usein hammaskiven ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Näillä perustoimilla koira pysyy yleensä puhtaana ja siistinä ja voi hyvin ilman ammattilaisen tekemää turkinhoitoa. Se onkin turkinhoidon kannalta käytännöllinen kumppani aktiiviseen kotiin.
¶Luonne ja persoonallisuus
Rotua kuvataan usein lempeäksi, rakastavaksi ja omistautuneeksi, etenkin suhteessa sen pääasialliseen ohjaajaan. Se viihtyy ihmisten seurassa. Vaikka sillä on määrätietoisen metsästyskoiran into ja kestävyys, kotona se on usein yllättävän pehmeäluonteinen ja miellyttämishaluinen. Monet omistajat huomaavat koiransa haluavan olla siellä missä perhekin: puutarhassa, sohvalla tai seuraamassa jotakuta huoneesta toiseen.
Hyvin sosiaalistettu koira on lasten kanssa yleensä kärsivällinen ja ystävällinen. Keskikokoisena ja urheilullisena se kestää perhe-elämän kolhuja ja ääniä, mutta aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lapsille on tärkeää opettaa koiran oman tilan, ruoan ja lepopaikkojen kunnioittamista. Kun koira kasvaa lasten kanssa ja sille asetetaan selkeät rajat, siitä tulee usein uskollinen leikkikaveri ja perheen arkirutiinien vaalija. Se voi aistia läheistensä mielialat herkästi ja hakeutua lohduttamaan stressaantunutta tai surullista perheenjäsentä.
Muiden koirien kanssa rotu on yleensä sosiaalinen, etenkin jos se on pennusta asti tutustunut monenlaisiin koiriin. Metsästystaustansa ansiosta se on tottunut ryhmässä työskentelyyn ja yhteistyöhön ihmisen kanssa, joten se tulkitsee usein sosiaalisia viestejä melko hyvin. Leikkaamattomat urokset voivat kuitenkin toisinaan käyttäytyä itsevarmemmin vieraita uroksia kohtaan, ja yksilöiden luonteissa on eroja, kuten kaikissa roduissa. Rauhallinen, suunnitelmallinen tutustuttaminen ja sosiaalistamisen jatkaminen aikuisiällä auttavat ehkäisemään useimpia mahdollisia ongelmia.
Pienten lemmikkien kanssa on syytä olla varovainen. Rodun voimakas saalistusvietti kohdistuu ensisijaisesti riistalintuihin ja toisinaan pieniin nisäkkäisiin. Joillakin yksilöillä se voi kohdistua myös kissoihin, kaneihin tai muihin pieneläimiin. Monet tulevat toimeen samassa kodissa asuvan kissan kanssa, kun tutustuttaminen tehdään huolellisesti ja säännöt ovat selvät. Ulkona ne eivät silti välttämättä ole luotettavia vieraiden pieneläinten seurassa. Omistajan on varauduttava siihen, että luoksetulon toimiminen riistaeläinten lähellä vaatii perusteellista koulutusta ja tilanteiden hallintaa.
Rodun herkkyys on yksi sen keskeisistä luonteenpiirteistä. Kyseessä ei yleensä ole kova tai itsepäinen koira, vaan se reagoi usein voimakkaasti äänensävyihin ja ympäristön tunnelmaan. Kovat korjaukset, huutaminen ja epäjohdonmukaiset säännöt voivat horjuttaa sen itseluottamusta nopeasti. Reilu, rauhallinen ja myönteinen käsittely puolestaan tuo esiin hyvin halukkaan ja yhteistyökykyisen kumppanin. Kokeneissa käsissä herkkyys on vahvuus, sillä se tukee läheistä suhdetta ja hienovaraista viestintää. Se voi kuitenkin yllättää ihmisen, joka odottaa metsästyskoiran olevan kova ja karaistunut.
Tavallisimmat haasteet liittyvät rodun energisyyteen ja seurantarpeeseen. Tylsistynyt koira, joka jätetään liian pitkäksi aikaa yksin ilman mielekästä tekemistä tai liikuntaa, voi muuttua levottomaksi, tuhota paikkoja tai äännellä paljon. Huonekalujen pureskelu, puutarhan kaivaminen ja pihalta karkaamisen yrittäminen ovat melko tavallisia turhautumisen merkkejä. Joillekin yksilöille voi kehittyä eroahdistusta, jos ne ovat liian riippuvaisia yhdestä ihmisestä eikä niitä totuteta vähitellen turvalliseen yksinoloon. Uuden omistajan tulee varautua käyttämään aikaa liikuntaan, koulutukseen ja yhdessäoloon, jotta tämä herkkä ja älykäs koira pääsee näyttämään parhaat puolensa arjessa.
¶Koulutus ja liikunta
Auvergnenseisoja on käyttöön jalostettu metsästyskoira, ja sen koulutuksen ja liikunnan tarve kuvastavat tätä taustaa. Se ei ole koristekoira, joka tyytyisi lyhyisiin päivittäisiin kävelyihin ja satunnaisiin viikonloppuretkiin. Useimmat aikuiset tarvitsevat vähintään 1,5–2 tuntia monipuolista tekemistä päivässä pysyäkseen tasapainoisina ja tyytyväisinä. Ihannetapauksessa tekeminen jaetaan useampaan jaksoon. Määrä voi kuulostaa suurelta, mutta rodulle mieluisa liikunta sopii helposti osaksi aktiivisen ihmisen arkea.
Liikunta on välttämätöntä, mutta sen ei tarvitse olla kiihkeää. Pitkät, tasavauhtiset kävelyt, retket vaihtelevassa maastossa ja vapaa juoksu turvallisilla aidatuilla alueilla ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Monien omistajien mukaan koira hakee luonnostaan risteillen heidän edessään puolelta toiselle ja etsien hajuja aivan kuten seisoja metsästäessään. Tätä vaistoa voi hyödyntää ohjatussa maastotyöskentelyssä tai jäljestysleikeissä. Vapaana liikkuminen on koiralle yleensä kaikkein tyydyttävintä, mutta se edellyttää luotettavaa luoksetuloa ja omistajalta luonnonvaraisten eläinten huomioimista.
Rotu on oppimiskykyinen ja nauttii yleensä uuden opettelusta. Lyhyet, innostavat harjoitukset toimivat parhaiten. Koulutuksessa kannattaa painottaa positiivista vahvistamista ruokapalkoilla, leluilla ja innokkailla kehuilla. Rankaisevat tai vastakkainasetteluun perustuvat menetelmät voivat saada koiran sulkeutumaan, sillä monet yksilöt ovat hyvin herkkiä. Ne vastaavat paremmin rauhalliseen, johdonmukaiseen ja reiluun ohjaukseen. Koska ne nauttivat yhteistyöstä, ne onnistuvat usein erityisen hyvin ymmärtäessään harjoituksen tavoitteen ja tuntiessaan olevansa osa yhteistä tekemistä.
Varhaiseen peruskoulutukseen tulisi kuulua:
- Luotettava luoksetulo myös lievien häiriöiden keskellä
- Kävely löysällä hihnalla, sillä energinen seisoja voi vetää voimakkaasti ilman koulutusta
- Vahvat paikallaolon ja rauhoittumisen taidot, jotka auttavat koiraa rentoutumaan vilkkaissa ympäristöissä
- Käsittelyharjoitukset, kuten korvien, tassujen ja suun tarkistaminen, hoitotoimiin ja eläinlääkärikäynteihin valmistautumiseksi
Koiran varttuessa vaativammat harrastukset pitävät mielen virkeänä ja kehon kunnossa. Rotu voi menestyä monissa koiraharrastuksissa, esimerkiksi:
- Metsästyskokeissa ja käytännön metsästyksessä siellä, missä se on laillista ja eettistä, hyödyntäen luontaisia seisonta- ja noutotaitojaan
- Hajutyöskentelyssä ja jäljestyksessä erinomaisen hajuaistinsa ansiosta
- Koirajuoksussa, hölkkälenkeillä tai koirapyöräilyssä maltillisella vauhdilla ja asianmukaisesti kuntoa kasvattaen
- Tottelevaisuuskoulutuksessa, rally-tokossa tai käyttökoirakokeissa, jotka kehittävät yhteistyötä ja itsehillintää
Kuntoa on tärkeää kasvattaa vähitellen, etenkin ensimmäisten 18 kuukauden aikana, jolloin nivelet ja kasvulevyt vielä kehittyvät. Nuorella koiralla tulee välttää liiallista toistuvaa, voimakkaasti kuormittavaa liikuntaa, kuten pitkän matkan juoksua kovalla alustalla tai runsasta hyppimistä. Suosi sen sijaan vaihtelevia alustoja, kuten nurmea, metsäpolkuja ja pehmeää maastoa. Painota lyhyitä koulutusleikkejä, valvottua vapaata leikkiä sopivien koirakavereiden kanssa ja kevyesti kuormittavaa lihaskunnon kehittämistä.
Myös itsehillinnän harjoittelu on tärkeää. Metsästyskoira kiinnostuu luonnostaan liikkeestä ja hajuista, joten rauhallista keskittymistä kehittävät harjoitukset ovat erittäin hyödyllisiä. Koiraa voi opettaa katsomaan ohjaajaa linnun huomatessaan, odottamaan ennen ovesta kulkemista tai istumaan rauhallisesti ennen leikkiin vapauttamista. Näistä muodostuu hyödyllinen osa päivittäisiä rutiineja. Kun harjoittelu nivoutuu tavalliseen arkeen, koira on yleensä helpommin hallittavissa myös virikkeellisissä ympäristöissä.
Kaiken kaikkiaan rotu nauttii tehtävistä. Olipa kyse tavoitteellisesta metsästyskoirakoulutuksesta, säännöllisestä harrastamisesta tai päivittäisistä yhteisistä retkistä, olennaista on säännöllisyys. Omistaja, joka tarjoaa sekä suunnitelmallista koulutusta että vapautta tutkia ympäristöä, saa todennäköisesti rinnalleen paitsi urheilullisen myös herkästi ohjaukseen vastaavan ja vahvasti kiintyvän koiran.
¶Terveys
Rotua pidetään yleisesti kestävänä ja konstailemattomana, etenkin verrattuna joihinkin suositumpiin ja pidemmälle jalostettuihin rotuihin. Käyttötausta on auttanut säilyttämään vahvan, toimivan rakenteen ja joidenkin perinnöllisten ongelmien suhteellisen vähäisen esiintyvyyden. Kuten kaikki rotukoirat, sekään ei silti ole täysin vapaa terveysongelmista. Tulevien omistajien ja kasvattajien on hyvä perehtyä rodun terveyteen ja toimia ennakoivasti tämän arvokkaan metsästys- ja perhekoiran hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Seisovilla lintukoirilla ja muilla metsästyskoirilla yleisesti esiin nostettuja terveysongelmia, joita voi esiintyä myös tällä rodulla, ovat:
- Lonkkadysplasia eli lonkkanivelen kasvuhäiriö, jossa nivel ei istu oikein ja joka voi aiheuttaa nivelrikkoa ja kipua
- Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kasvuhäiriö, jota esiintyy harvemmin mutta joka on mahdollinen etenkin aktiivisissa käyttölinjoissa
- Korvatulehdukset, joita aiheuttavat kosteus, lika tai luppakorvien huono ilmanvaihto
- Ihoärsytys ja allergiat etenkin koirilla, jotka työskentelevät hankalassa kasvillisuudessa tai uivat usein
Terveystutkimukset ovat olennainen osa vastuullista jalostusta. Vastuulliset kasvattajat teettävät yleensä:
- Viralliset lonkkatutkimukset vähentääkseen lonkkadysplasian riskiä ja vaikeusastetta tulevissa sukupolvissa
- Kyynärniveltutkimukset, jos paikallinen kennelliitto tai rotuyhdistys niitä suosittelee
- Silmätutkimukset, sillä joissakin seisovien lintukoirien suvuissa voi esiintyä perinnöllisiä silmäsairauksia
- Eläinlääkärin tekemän yleisen terveystarkastuksen, jolla varmistetaan hyvä yleiskunto, sydämen terveys ja rakenteen toimivuus ennen jalostuskäyttöä
Pentua valittaessa on tärkeää kysyä kasvattajalta molempien vanhempien tutkimustuloksista ja keskustella lähisukulaisten terveydestä. Avoimet kasvattajat suhtautuvat kysymyksiin myönteisesti ja arvostavat ostajia, jotka ovat perehtyneet asioihin ja välittävät rodun pitkän aikavälin hyvinvoinnista.
Hyvin hoidetun koiran tyypillinen elinikä on noin 11–14 vuotta, ja monet yksilöt pysyvät aktiivisina pitkälle vanhuuteen. Pitkäaikaisen terveyden tukemiseen kuuluu muutakin kuin perimä. Ruokavalio, liikunta, ennaltaehkäisevä hoito ja painonhallinta ovat kaikki keskeisiä. Hoikalla, hyväkuntoisella koiralla on yleensä pienempi nivelvaivojen, diabeteksen ja muiden lihavuuteen liittyvien ongelmien riski. Säännöllinen, kohtuullinen liikunta pitää myös sydämen ja lihakset vahvoina sekä mielen virkeänä.
Ennaltaehkäisevään eläinlääkärinhoitoon tulisi kuulua alueen suositusten mukaiset rokotukset, terveystarkastukset kerran tai kahdesti vuodessa sekä kirppujen, punkkien ja sisäloisten torjunta. Metsästyskoirat ja maaseudulla liikkuvat koirat voivat altistua muita enemmän punkeille ja veden välityksellä leviäville loisille, joten omistajan tulee olla erityisen tarkkana. Korkeassa ruohossa tai metsässä liikkumisen jälkeen turkki, korvat ja varvasvälit kannattaa tarkistaa nopeasti punkkien ja piikkien varalta, jotta pienet vaivat eivät pääse pahenemaan.
Aktiivisille koirille voi tulla ruoansulatusvaivoja, jos ne syövät ulkoa löytämiään asioita tai juovat seisovaa vettä. Puhdasta, raikasta juomavettä tulisi olla aina saatavilla. Ruoan tulee sisältää laadukkaita raaka-aineita ja sopia koiran ikään ja aktiivisuuteen. Osa omistajista valitsee runsaasti metsästävälle tai harjoittelevalle koiralle käyttökoiran ruoan, kun taas toiset käyttävät laadukasta ylläpitoruokaa. Ruokavalion muutokset tulee tehdä vähitellen ruoansulatusongelmien välttämiseksi.
Muiden syvärintaisten rotujen tavoin myös tällä rodulla voi teoriassa olla mahalaukun laajentuman ja kiertymän riski, vaikka sen ei ole raportoitu olevan rodulla erityisen yleinen. Järkeviä varotoimia ovat suurten aterioiden välttäminen juuri ennen raskasta liikuntaa tai heti sen jälkeen sekä päiväannoksen jakaminen kahteen tai kolmeen pienempään ateriaan yhden suuren sijaan. Vatsakivun, levottomuuden ja tuloksettoman yökkäilyn merkkejä on tarkkailtava, sillä ne vaativat kiireellistä eläinlääkärinhoitoa.
Kun pentu valitaan huolellisesti terveistä lähtökohdista, jalostus on vastuullista ja ennaltaehkäisevä hoito säännöllistä, useimmat rodun koirat elävät pitkän ja aktiivisen elämän sekä käyttökoirina että rakastettuina kumppaneina. Avoin yhteydenpito eläinlääkäriin ja kasvattajaan läpi koiran elämän antaa parhaan pohjan ongelmien varhaiselle havaitsemiselle ja hoidolle.
¶Historia ja alkuperä
Rotu on lähtöisin Keski-Ranskan Auvergnesta, tuliperäisten ylänköjen, kumpuilevien kukkuloiden ja vaihtelevan maaston alueelta. Karu ympäristö muovasi sen luonnetta ja kykyjä. Alueen metsästäjät tarvitsivat koiria, jotka pystyivät kulkemaan pitkiä matkoja etsiessään riistalintuja, kuten peltopyitä ja viiriäisiä, mutta pysyivät silti hallinnassa ja tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Paikallisia ranskalaisia seisojia jalostettiin ja valittiin ajan mittaan näihin tarpeisiin, ja vähitellen muodostui nykyisin tuntemamme rotu.
Rodun varhaishistoriaa ei ole kaikilta osin tarkasti dokumentoitu, kuten perinteisillä käyttökoiraroduilla usein on laita. Yleisesti kuitenkin katsotaan, että sillä on kaukaiset yhteiset juuret vanhojen ranskalaisten braque-tyyppisten seisojien kanssa. Näihin ovat puolestaan saattaneet vaikuttaa varhaiset espanjalaiset ja muualla Euroopassa esiintyneet seisovat koirat. Auvergnen tyypin erotti muista sen erityinen tyylikkyyden ja kestävyyden yhdistelmä sekä tunnusomainen mustavalkoinen turkki. Paikalliset aateliset ja metsästäjät arvostivat paitsi sen työskentelyä maastossa myös sen hyviä tapoja kotona.
1800-luvulle tultaessa rotu oli saanut tunnustusta omana alueellisena tyyppinään. Metsästystapojen muuttuessa tuliaseiden yleistymisen myötä luotettavien seisojien tarve kasvoi. Auvergnen ja lähialueiden omistautuneet kasvattajat keskittyivät koiriensa säilyttämiseen ja kehittämiseen. Jalostuksessa suosittiin lähellä ohjaajaa työskentelyä, tarkkaa hajuaistia ja helppoa koulutettavuutta. Samalla säilytettiin maltillinen rakenne, joka soveltui pitkiin työpäiviin usein haastavassa säässä.
Molemmat maailmansodat olivat vaikeita aikoja monille eurooppalaisille koiraroduille, myös auvergnenseisojalle. Koiramäärä väheni jyrkästi kasvattajien menettämisen, maaseudun elämän häiriintymisen ja metsästyskoirien kysynnän vähenemisen vuoksi. 1900-luvun puolivälissä pieni mutta innostunut joukko ranskalaisia kasvattajia ryhtyi elvyttämään kantaa säilyneiden linjojen ja huolellisen valinnan avulla. Heidän työnsä auttoi vakauttamaan rodun ja johti lopulta sen nykyiseen tunnustamiseen ja rekisteröintiin kansallisissa kennelliitoissa ja kansainvälisissä järjestöissä.
Nykyään rotu on täysin tunnustettu omaksi seisojarodukseen Ranskassa ja suurissa kansainvälisissä kenneljärjestöissä. Vaikka se on maailmanlaajuisesti yhä paljon harvinaisempi kuin esimerkiksi lyhytkarvainen saksanseisoja tai pointteri, se on alkanut herättää kiinnostusta myös muiden maiden metsästäjissä ja harrastajissa. He arvostavat sen monipuolisuuden, rauhallisen luonteen ja omaleimaisen ulkonäön yhdistelmää. Kotimaassaan sitä käytetään edelleen ensisijaisesti käytännön metsästyskoirana linturiistan pyynnissä, etenkin vapaamuotoisessa maastometsästyksessä, jossa suositaan yhteistyöhaluista ja lähellä ohjaajaa työskentelevää koiraa.
Metsästyspiirien ulkopuolella rotu tulee vähitellen tunnetummaksi ulkoilusta nauttivien aktiivisten perheiden kumppanina. Osa koirista osallistuu koiraurheiluun, tottelevaisuusharrastuksiin ja jäljestykseen, joissa niiden älykkyys ja yhteistyöhalu pääsevät esiin. Monet rodun ystävät kuitenkin korostavat, että se on taustaltaan ennen kaikkea käyttökoira. Luontaisten metsästysvaistojen ja toimivan rakenteen säilyttäminen on tärkeää sen pitkän aikavälin terveydelle ja rotuidentiteetille.
Kiinnostuksen vähitellen kasvaessa huolellinen jalostus ja uusien omistajien opastaminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Rodun tarina liittyy tiiviisti Keski-Ranskan maaseutukulttuuriin ja maisemiin, ja jokainen nykyinen yksilö kantaa tätä historiaa mukanaan. Tällaisen koiran omistaminen voi tuntua osallisuudelta elävään metsästäjän ja koiran yhteistyöperinteeseen, joka on nykyään mukautunut sekä metsästykseen että perhe-elämään.
¶Arki rodun kanssa
Elämä auvergnenseisojan kanssa voi olla oikeassa kodissa hyvin palkitsevaa, mutta siihen liittyy myös tiettyjä vastuita. Se ei yleensä ole sopiva kaupunkiasunnon koira ihmiselle, joka nauttii vain satunnaisista lyhyistä kävelyistä. Sen sijaan se sopii ihmisille ja perheille, jotka arvostavat aktiivista elämäntapaa ja ottavat koiran mielellään mukaan moniin päivittäisiin puuhiinsa. Talo ja turvallisesti aidattu piha ovat ihanteellinen ympäristö. Osa koirista voi kuitenkin sopeutua elämään ilman omaa pihaa, jos ne pääsevät päivittäin runsaasti ulos.
Arjessa on yleensä varattava aikaa sekä liikunnalle että aivotyölle. Aamu- ja iltalenkit sekä koulutusleikit, haistelu ja vapaa juoksu turvallisilla alueilla auttavat koiraa pysymään rauhallisena kotona. Retkeilystä, maltillisesta hölkkäämisestä tai rauhallisilla reiteillä pyöräilystä nauttiva omistaja löytää rodusta usein luontevan kumppanin. Metsästäjät ja metsästyskoiraharrastajat voivat tietenkin käyttää sitä alkuperäisessä tehtävässään, joka on yhä yksi koiralle antoisimmista tavoista toteuttaa vaistojaan.
Sisällä koira voi olla yllättävän rento, kun sen tarpeet on täytetty. Monet käpertyvät rauhallisesti läheistensä viereen ja nauttivat lempeästä kosketuksesta ja hellyydestä. Ne eivät yleensä pidä siitä, että ne eristetään kaukaiseen huoneeseen tai jätetään pihalle muun perheen ollessa sisällä. Tämä koira arvostaa läheisyyttä. Jos omistaja on pitkät työpäivät poissa kotoa, koiranhoitaja, koirapäiväkoti tai joustavat työajat ovat erittäin suositeltavia järjestelyjä. Toistuvat pitkät yksinolot voivat johtaa stressiin ja käytösongelmiin.
Tulevan omistajan kannattaa varata vuosibudjettiin rahaa seuraaviin:
- Keskikokoiselle, aktiiviselle koiralle sopiva laadukas ruoka
- Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, rokotukset ja loisten torjunta
- Lemmikkivakuutus tai säästövarat yllättävien sairauksien ja tapaturmien varalle
- Perushoitovälineet, kuten harjat, korvanpuhdistusaine, kynsisakset ja koirashampoo
- Koulutuskurssit etenkin kahden ensimmäisen vuoden aikana sekä mahdolliset jatkuvat koiraurheilu- tai käyttöharrastukset
Asuinalueen mukaan vuosittaiset kokonaiskulut voivat hankintahintaa lukuun ottamatta nousta helposti useista sadoista yli tuhanteen euroon, etenkin kun mukaan lasketaan vakuutus ja laadukas ruoka. Erittäin aktiivisella käyttökoiralla kulut voivat olla suuremmat, jos tarvitaan erikoisvarusteita tai matkustetaan maastotapahtumiin.
Hyödyllisiä varusteita ovat esimerkiksi:
- Hyvin istuvat, pehmustetut valjaat ja tukeva talutin lenkkeilyyn ja harjoitteluun
- Pitkä liina turvalliseen luoksetuloharjoitteluun avoimilla alueilla
- Mukava peti rauhallisessa nurkkauksessa, jossa koira saa levätä häiriöttä
- Kuljetushäkki tai turvallinen lepoalue, jos häkkiin totuttaminen sopii arkeesi; tästä voi olla hyötyä etenkin matkoilla tai vamman jälkeisessä toipumisessa
- Kestäviä puru- ja yhteisleluja sekä aktivointiruokailuvälineitä aivotyötä varten
Koska kyseessä on voimakkaasti hajuaistiaan käyttävä metsästysrotu, turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Aidan tulee olla pitävä ja riittävän korkea, jotta koira ei hyppää tai kiipeä sen yli. Portilla odottamista ja luoksetuloa on harjoiteltava johdonmukaisesti. Mikrosiru ja pannassa olevat selkeät tunnistetiedot parantavat huomattavasti mahdollisuuksia saada koira nopeasti takaisin, jos se eksyy houkuttelevan hajun perään.
Perheen rutiinit ja selkeät säännöt auttavat koiraa tuntemaan olonsa turvalliseksi. Johdonmukaisuus siinä, missä koira saa nukkua, milloin se ruokitaan ja millaisesta käytöksestä sitä palkitaan, helpottaa kaikkien arkea. Rotu viihtyy lempeässä ohjauksessa eikä kaoottisten tai jatkuvasti vaihtuvien odotusten keskellä. Rauhallinen, varma ohjaus ja runsas hellyys tuovat yleensä sen parhaat ominaisuudet esiin.
Omistajalle, joka pystyy aidosti täyttämään sen tarpeet, rotu tarjoaa harvinaisen yhdistelmän ominaisuuksia. Se on samanaikaisesti energinen ja taitava metsästyskumppani sekä lempeä, uskollinen perhekoira, joka kiintyy syvästi läheisiinsä. Se nauttii seikkailuista mutta arvostaa myös rauhallista yhdessäoloa. Elämä tämän rodun kanssa tarkoittaa arjen, kodin ja ulkoilun jakamista koiran kanssa, joka haluaa vilpittömästi olla mukana kaikessa tekemisessäsi. Monille omistajille juuri tämä läheinen side ja yhteinen tekeminen ovat koiran omistamisen antoisimpia puolia.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen luonne auvergnenseisojalla (Braque d'Auvergne) yleensä on?
Tämä rotu on yleensä lempeä, hellä ja vahvasti perheeseensä kiintynyt, mutta metsästystilanteissa sen voimakas metsästysvietti pääsee esiin. Hyvin sosiaalistettuina rodun koirat suhtautuvat yleensä ystävällisesti ihmisiin ja muihin koiriin, mutta ne voivat olla herkkiä kovakouraiselle kohtelulle. Ne oppivat parhaiten rauhallisella ja johdonmukaisella ohjauksella.
Sopiiko auvergnenseisoja perhekoiraksi lapsiperheeseen?
Monet tulevat erittäin hyvin toimeen koiraa kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, sillä ne ovat kärsivällisiä ja ihmisläheisiä ja nauttivat perheen arkeen osallistumisesta. Ne ovat kuitenkin energisiä metsästyskoiria, jotka voivat olla aivan pienille lapsille liian riehakkaita. Siksi yhdessäoloa on tärkeää valvoa ja lapsille opettaa, miten koiran kanssa toimitaan oikein.
Kuinka paljon liikuntaa auvergnenseisoja tarvitsee päivittäin?
Useimmat aikuiset koirat tarvitsevat päivittäin vähintään 1,5–2 tuntia aktiivista tekemistä, johon kuuluu sekä reipasta liikuntaa että aivotyötä, kuten hajuleikkejä tai metsästyskoulutusta maastossa. Lyhyt kävely korttelin ympäri ei riitä tälle urheilulliselle metsästyskoiralle, ja jos se ei pääse purkamaan energiaansa, seurauksena voi olla levottomuutta tai häiriökäyttäytymistä.
Voiko auvergnenseisoja asua kerrostalossa, vai tarvitseeko se talon, jossa on oma piha?
Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen vain, jos niiden liikunnantarpeesta huolehditaan hyvin säännöllisesti ja ne saavat viettää runsaasti aikaa ulkona turvallisilla alueilla. Turvallisesti aidattu piha tai helppo pääsy avarille ulkoilualueille sopii niille yleensä paremmin, sillä rotu on kehitetty työskentelemään maastossa koko päivän.
Mitkä ovat auvergnenseisojan yleisimmät terveysongelmat?
Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta sillä voi esiintyä lonkkaniveldysplasiaa, luppakorvista johtuvia korvatulehduksia ja toisinaan silmäongelmia. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat yleensä koirien lonkat ja silmät. Omistajien on tärkeää pitää korvat puhtaina ja tarkkailla mahdollista ontumista tai näkökyvyn muutoksia.
Kuinka helppoa auvergnenseisojan kouluttaminen on, ja sopiiko rotu ensimmäiseksi koiraksi?
Ne ovat älykkäitä ja miellyttämishaluisia, etenkin kun koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja säännölliseen maastotyöskentelyyn. Niiden energisyys ja voimakas metsästysvietti voivat tuottaa haasteita ensikertalaiselle koiranomistajalle, joka ei ole varautunut tarjoamaan selkeitä rajoja ja johdonmukaista arkea. Ohjauksen ja sitoutumisen avulla niiden kanssa voi kuitenkin pärjätä.
Millaista hoitoa auvergnenseisojan lyhyt turkki vaatii?
Lyhyt, tiheä turkki on helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja pitämään tunnusomaisen mustavalkoisen kuvioinnin siistinä. Säännöllinen kynsien leikkaus, korvien tarkistus ja satunnainen pesu raskaan työskentelyn tai mutaisten ulkoiluretkien jälkeen riittävät yleensä.
Kuinka voimakas metsästys- ja saalistusvietti auvergnenseisojalla on?
Tämä on aito seisova lintukoira, jolla on luontaisesti vahva vietti etsiä, seisoa ja noutaa riistalintuja. Monet rodun koirat pyrkivät jahtaamaan villieläimiä, ellei niitä kouluteta ja pidetä hallinnassa. Siksi kodeissa, joissa koiraa ei käytetä metsästykseen, on tärkeää aloittaa luoksetulon harjoittelu varhain, totuttaa koira luonnoneläimiin hallitusti ja huolehtia turvallisesta aitauksesta.
Onko auvergnenseisoja harvinainen Ranskan ulkopuolella, ja kuinka vaikeaa pennun löytäminen on?
Rotu on yhä melko harvinainen kotimaansa Ranskan ja muutaman muun Euroopan maan ulkopuolella, joten muualla pentueita voi olla tarjolla vain vähän. Pennusta kiinnostuneiden kannattaa varautua jonottamaan, perehtyä kasvattajiin huolellisesti ja harkita pennun tuomista ulkomailta hyvämaineisesta kennelistä, jos paikallisia vaihtoehtoja on niukasti.
Millainen auvergnenseisoja on energisyydeltään ja herkkyydeltään verrattuna muihin seisoviin lintukoiriin?
Yleisesti ottaen niissä yhdistyvät suuri työskentelyinto sekä pehmeämpi ja ihmisläheisempi luonne kuin joillakin kovaluonteisemmilla ja voimakasviettisemmillä mannermaisilla seisojilla. Ne ovat yleensä varsin herkkiä ohjaajansa mielialoille, joten niiden kouluttaminen on kärsivälliselle omistajalle palkitsevaa, mutta kovakouraiset koulutusmenetelmät eivät niille sovi yhtä hyvin.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Auvergnenseisoja (Braque d'Auvergne) muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
