¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Italianseisoja on ikivanha italialainen metsästyskoira ja yksi Euroopan vanhimmista seisojaroduista. Sitä on kuvattu taiteessa renessanssista lähtien.
- Rodun tunnusmerkkejä ovat jalo, veistoksellinen pää ja pitkät riippuvat korvat. Aristokraattiseen ulkomuotoon yhdistyvät erinomaiset käyttöominaisuudet metsästyksessä.
- Kotona italianseisoja on rauhallinen ja hellä, ulkona taas energinen ja innokas. Se on sekä perhekoira että metsästyskumppani.
- Hyvin ihmisrakkaana ja herkkänä koirana italianseisoja tarvitsee lempeää, johdonmukaista koulutusta ja päivittäistä läheistä yhdessäoloa perheensä kanssa.
- Runsas liikunta, mielekäs tekeminen sekä säännölliset korvien ja ihon tarkastukset auttavat pitämään koiran terveenä ja tyytyväisenä pitkän elämän ajan.
¶Ulkonäkö ja turkki
Italianseisojan omaleimainen ja jalo ulkomuoto heijastaa sen vuosisataista tehtävää monipuolisena metsästyskoirana. Rotu on keskikokoinen tai suuri. Aikuisen uroksen säkäkorkeus on tavallisesti noin 58–67 senttimetriä, ja nartut ovat hieman pienempiä mutta silti vankkoja. Rakenne on voimakas ja urheilullinen olematta koskaan karkea. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mikä antaa vaikutelman voimasta, vakaudesta ja vaivattomasta, maata voittavasta liikkeestä. Italianseisojan kävellessä tai ravatessa jokainen askel näyttää määrätietoiselta, aivan kuin koira olisi aina valmis aloittamaan haun maastossa.
Yksi italianseisojan silmiinpistävimmistä piirteistä on sen pää. Kallo on pehmeästi muotoutunut ja otsapenger erottuu, mutta linjoissa ei ole mitään jyrkkää tai terävää. Kuono on pitkä ja syvä, ja hyvin kehittyneet huulet antavat koiralle hieman vakavan ja mietteliään ilmeen. Kirsu on suuri ja sieraimet avarat, mikä auttaa havaitsemaan heikoimmatkin hajut. Pitkät, samettiset korvat kiinnittyvät alas ja riippuvat lähellä poskia. Ne liikahtelevat usein kevyesti koiran keskittyessä hajuun. Suuret, soikeat ja ilmeikkäät silmät ovat tavallisesti okranväriset tai tummemmat. Ne antavat rodulle syvällisen, lähes inhimillisen katseen, jota monen omistajan on vaikea vastustaa.
Italianseisojan karvapeite on lyhyt, tiheä, hienolaatuinen ja rungonmyötäinen. Se ei ole pörröinen eikä muodosta hapsuja. Tällainen turkki on käytännöllinen ja helppohoitoinen myös rotuun vasta tutustuvalle omistajalle. Yleisimmät värit ovat valkoinen oranssein merkein tai oranssipäistärikkö, valkoinen kastanjanruskein merkein tai kastanjanruskea päistärikkö sekä yksivärinen oranssi tai kastanjanruskea. Väritys voi muodostua laikuista, pilkuista tai tasaisemmin jakautuneesta päistärikkökuvioinnista. Monella italianseisojalla on kasvoissaan tunnusomainen piirto tai värillinen korva, joka tekee ulkonäöstä yksilöllisen.
Italianseisojan turkinhoito on melko vaivatonta. Viikoittainen harjaus pehmeällä kumisella hoitokintaalla tai hellävaraisella harjasharjalla riittää yleensä poistamaan irtokarvat, levittämään ihon luonnollista rasvaa ja pitämään turkin terveenä ja kiiltävänä. Karvaa irtoaa kohtalaisesti, ja karvanlähtö lisääntyy jonkin verran vuodenaikojen vaihtuessa. Pesua tarvitaan vain koiran likaantuessa tai alkaessa tuoksua selvästi koiralta, esimerkiksi mutaisen lenkin tai lammessa uimisen jälkeen. Käytä aina hellävaraista koirashampoota, jotta iho ei kuivu.
Italianseisojan korvat vaativat erityistä huomiota. Pitkiin riippuviin korviin voi kertyä kosteutta ja likaa etenkin märässä ruohikossa liikkumisen tai uimisen jälkeen. Korvien säännöllinen tarkastus ja hellävarainen puhdistus koirille sopivalla korvanpuhdistusaineella voivat ehkäistä tulehduksia. Myös huulten ja pään ihopoimut sekä kainalot ja nivuset kannattaa tarkistaa ärsytyksen varalta. Säännöllinen kynsien leikkaus ja hampaiden hoito sekä silmäeritteen pyyhkiminen tarvittaessa auttavat pitämään italianseisojan hyväkuntoisena ja siistinä. Kun hoito on säännöllistä, rotu on suhteellisen helppohoitoinen ja säilyttää luontaisen tyylikkyytensä, joka herättää huomiota kaikkialla.
¶Luonne ja persoonallisuus
Italianseisojaa kuvataan usein jaloksi, herkäksi ja kiintymystään osoittavaksi. Nämä ominaisuudet tulevat selvästi esiin, kun rodun kanssa elää. Vaikka sen tausta on ahkerana metsästyskoirana, se on perheensä parissa tavallisesti lempeä ja omistautunut. Monet omistajat puhuvat koiransa ”pehmeydestä”. Sillä ei tarkoiteta heikkoutta vaan tapaa, jolla koira hakeutuu lähelle, ottaa katsekontaktia ja tuntuu aistivan kodin tunnelman. Italianseisojat kiintyvät ihmisiinsä vahvasti ja haluavat osallistua perheen elämään sen sijaan, että ne jätettäisiin yksin pihalle tai tarhaan.
Riittävästi liikuntaa saanut italianseisoja on sisällä yleensä rauhallinen, rento ja yllättävän hiljainen. Se tyytyy usein nukkumaan omistajansa jaloissa, lepäämään mukavassa pedissä tai seuraamaan perheenjäsentä huoneesta toiseen. Rotu ei tavallisesti käy ylikierroksilla sisätiloissa, kunhan sen liikunnan ja henkisen tekemisen tarpeet täyttyvät. Useimmat italianseisojat ovat lasten kanssa kärsivällisiä ja suvaitsevaisia, varsinkin jos niitä on pienestä pitäen käsitelty kunnioittavasti. Ne eivät ole yhtä riehakkaita kuin jotkin muut metsästyskoirarodut, mistä voi olla etua pienten lasten seurassa. Koon ja voiman vuoksi yhdessäoloa on kuitenkin aina hyvä valvoa.
Vieraita kohtaan italianseisoja on yleensä kohtelias ja pidättyväinen pikemminkin kuin välittömän tuttavallinen tai tungetteleva. Uusiin ihmisiin lämpeneminen voi kestää hetken, mutta hyvin sosiaalistettu koira osoittaa harvoin aggressiivisuutta. Todennäköisemmin se seisoo rauhassa, tarkkailee ja lähestyy sitten lempeästi tuntiessaan olonsa turvalliseksi. Tämä tekee siitä miellyttävän seuralaisen erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, kunhan se saa nuorena tutustua monenlaisiin ihmisiin ja ympäristöihin.
Italianseisojat tulevat usein hyvin toimeen muiden koirien kanssa, etenkin kun tutustuminen hoidetaan huolellisesti. Niiden tausta yhteistyökykyisinä metsästyskoirina auttaa niitä työskentelemään muiden koirien rinnalla maastossa. Joillakin yksilöillä voi kuitenkin esiintyä samaa sukupuolta olevien välisiä jännitteitä tai pyrkimystä muiden hallitsemiseen, erityisesti kastroimattomilla uroksilla. Varhainen koulutus ja selkeät rajat ovat siksi hyödyksi. Pienempien eläinten, kuten kissojen ja kanien, kohdalla italianseisojan metsästysvietti on otettava vakavasti. Jotkut yksilöt voivat elää rauhassa perheen kissojen kanssa, jos ne totutetaan niihin varhain, kun taas toiset saattavat aina nähdä ne jahdattavina. Huolellinen tutustuttaminen ja arjen järkevä järjestäminen ovat tärkeitä erityisesti kodissa, jossa asuu eri eläinlajeja.
Myös muutamat tavalliset haasteet on hyvä tiedostaa. Italianseisoja on herkkä rotu, jolle kovat koulutusmenetelmät ja huutaminen sopivat huonosti. Raju käsittely voi horjuttaa luottamusta ja johtaa ahdistuneisuuteen tai itsepäisyyteen. Rodulle voi myös kehittyä yksinoloon liittyviä ongelmia, jos koira jätetään pitkiksi ajoiksi yksin ilman totuttelua. Tylsistynyt tai yksinäinen italianseisoja saattaa rikkoa tavaroita, äännellä tai käyttäytyä levottomasti. Tarkka hajuaisti ja luontainen uteliaisuus voivat myös houkutella sen omille teilleen tilaisuuden tullen, etenkin avoimessa maaseutuympäristössä.
Näistä haasteista huolimatta luonne on yksi rodun suurimmista vahvuuksista. Italianseisoja voi olla poikkeuksellisen hyvä kumppani ihmiselle, joka arvostaa harkitsevaa ja tunteille herkkää koiraa, jossa yhdistyvät taitava työkoira ja lempeä perheenjäsen. Säännölliset rutiinit, lempeä ohjaus ja runsas, merkityksellinen yhdessäolo auttavat rodun parhaita luonteenpiirteitä pääsemään esiin tasapainoisella ja palkitsevalla tavalla.
¶Koulutus ja liikunta
Italianseisoja on urheilullinen ja älykäs seisova lintukoira, joka on jalostettu työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Tämä tausta vaikuttaa olennaisesti sen koulutuksen ja liikunnan tarpeisiin. Vaikka se ei ole yhtä kiihkeä kuin jotkin hyvin voimakasviettiset metsästyskoirarodut, sohvaperuna se ei missään nimessä ole. Päivittäinen liikunta ja mielekäs tekeminen ovat välttämättömiä, jos haluat tyytyväisen ja hyväkäytöksisen koiran.
Useimmat aikuiset italianseisojat tarvitsevat vähintään yhdestä kahteen tuntia liikuntaa päivässä, mieluiten kahteen tai useampaan ulkoilukertaan jaettuna. Liikunnan ei tarvitse olla jatkuvaa kovaa juoksemista, mutta koiran tulee päästä liikkumaan väljästi, ravaamaan ja tutkimaan ympäristöään reippaaseen tahtiin. Pitkät maaseutulenkit, suunnitellut vaellukset ja turvallinen vapaana liikkuminen suojatuilla alueilla sopivat erinomaisesti. Monet italianseisojat rakastavat nenänsä käyttöä. Haistelu ja ympäristön tutkiminen eivät ole niille vain ajanvietettä, vaan perustarve, jonka tyydyttäminen auttaa rentoutumaan.
Tavallisten lenkkien lisäksi italianseisoja hyötyy tavoitteellisemmasta tekemisestä, kuten:
- Maastokoulutuksesta tai metsästyksestä, jossa se saa ohjatusti hakea, seisoa ja noutaa riistaa
- Noseworkista, henkilöetsinnästä tai hajujen etsintäleikeistä, jotka hyödyntävät sen luontaista hajuaistia
- Noutoleikeistä maalla ja matalassa vedessä dameilla tai leluilla
- Koirajuoksusta, hölkästä tai koirapyöräilystä hyväkuntoiselle aikuiselle koiralle sopivalla vauhdilla
Italianseisojan koulutuksen tulee aina perustua yhteistyöhön ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Herkkä koira voi sulkeutua tai hämmentyä, jos sitä kohdellaan kovakouraisesti. Ruokaan, leluihin, kehuihin ja leikkiin perustuvat palkitsevat menetelmät toimivat erityisen hyvin. Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset auttavat säilyttämään mielenkiinnon ja ehkäisevät tylsistymistä. Monet omistajat huomaavat italianseisojan olevan hieman pohdiskeleva: se saattaa tarvita hetken vihjeen käsittelemiseen. Tämä ei ole kielteistä itsepäisyyttä vaan osa sen harkitsevaa luonnetta. Selkeä viestintä ja kärsivällisyys ovat avainasemassa.
Varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää. Italianseisoja tulee totuttaa pennusta lähtien lempeästi erilaisiin ihmisiin, ystävällisiin koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin. Käykää turvallisissa puistoissa, hiljaisilla kaduilla, maatilojen pihoilla ja lemmikit sallivissa liikkeissä, jotta koira oppii suhtautumaan uusiin tilanteisiin rauhallisesti. Pentukurssista voi olla paljon hyötyä, kunhan kouluttaja ymmärtää herkkiä rotuja ja käyttää myönteisiä menetelmiä.
Yksi italianseisojan koulutuksen tärkeimmistä osa-alueista on luoksetulo. Tarkka hajuaisti ja metsästysvietti voivat houkutella koiran seuraamaan kiinnostavaa hajua kauas, etenkin avoimilla pelloilla tai metsässä. Pihalta aloitettu ja myöhemmin turvallisissa paikoissa pitkän liinan avulla jatkettu määrätietoinen luoksetuloharjoittelu kantaa hedelmää koko koiran elämän ajan. Kun teet luoksesi tulemisesta ympäristöä palkitsevampaa kehuilla, herkuilla ja innostavalla leikillä, luoksetulosta tulee luotettavampi kuin pelkkiä käskyjä toistamalla.
Myös itsehillintään ja arjen käytöstapoihin kannattaa panostaa. Opeta italianseisoja odottamaan ovilla, kulkemaan hihnassa vetämättä ja rauhoittumaan pyynnöstä matolle tai petiin. Nämä taidot helpottavat arkea huomattavasti ja auttavat koiraa lepäämään silloin, kun ei ole toiminnan aika. Temppujen opettelu, hajupulmat, ruokaa annostelevat aktivointilelut ja etsintäleikit voivat vähentää merkittävästi tylsistymisestä johtuvaa ei-toivottua käyttäytymistä.
Riittävästi liikuntaa ja harkittua, lempeää koulutusta saava italianseisoja on yleensä hyväkäytöksinen ja yhteistyöhaluinen kumppani. Liian vähän liikutettu tai puutteellisesti koulutettu koira voi sen sijaan olla haastava. Se saattaa haukkua, kaivaa, pureskella tai vetää hihnassa yksinkertaisesti siksi, että käyttämätöntä energiaa on liikaa. Aktiiviselle, ulkoilusta pitävälle ja koulutukseen aikaa käyttävälle omistajalle italianseisojan työinto ja miellyttämisenhalu tekevät siitä hyvin palkitsevan kumppanin niin metsästysmailla kuin kotona.
¶Terveys
Italianseisoja on yleensä vahva ja kestävä rotu, etenkin kun koira on peräisin vastuulliselta kasvattajalta, joka painottaa jalostusvalinnoissaan terveyttä ja tervettä rakennetta. Kuten kaikilla rotukoirilla, myös sillä on kuitenkin tiettyjä terveysongelmia, joita voi esiintyä rodussa tavallista useammin. Näiden riskien tunteminen sekä yhteistyö asiantuntevien kasvattajien ja eläinlääkärien kanssa auttavat antamaan koiralle mahdollisimman hyvät edellytykset pitkään ja terveeseen elämään.
Yksi italianseisojan keskeisistä rakenteeseen liittyvistä terveysriskeistä on lonkkaniveldysplasia. Siinä lonkkanivel ei kehity normaalisti, mikä voi ajan myötä aiheuttaa kipua, ontumista ja nivelrikkoa. Myös kyynärniveldysplasiaa esiintyy. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiransa yleensä virallisilla lonkka- ja kyynärkuvauksilla. Pentua etsiessä kannattaa pyytää nähtäväksi molempien vanhempien terveystutkimustulokset ja suosia pentueita, joiden vanhemmilla on hyvät niveltulokset.
Rodun pitkät korvat ja hieman löysä iho voivat altistaa korva- ja iho-ongelmille. Riippuvat korvat heikentävät ilmanvaihtoa ja voivat kerätä kosteutta, jolloin hiivoille ja bakteereille syntyy suotuisa lämmin ja kostea kasvuympäristö. Säännölliset korvien tarkastukset ja hellävarainen puhdistus vähentävät korvatulehdusten riskiä huomattavasti. Joillakin italianseisojilla esiintyy myös ihopoimutulehduksia, joissa poimujen iho punoittaa, ärtyy tai tulehtuu. Niitä voidaan yleensä hallita hyvällä hygienialla, huolellisella kuivaamisella uimisen tai pesun jälkeen sekä hoitamalla pienet iho-ongelmat nopeasti ennen niiden pahenemista.
Monien suurten ja syvärintaisten rotujen tavoin italianseisojalla voi olla riski mahalaukun laajentumaan ja kiertymään. Tämä on vakava, välitöntä hoitoa vaativa tila, jossa mahalaukku täyttyy kaasusta ja voi kiertyä. Vaikka sitä ei tule jokaiselle italianseisojalle, omistajan on hyvä tunnistaa oireet: äkillinen vatsan turpoaminen, tulokseton yökkäily, levottomuus ja selvä huonovointisuus. Järkeviä varotoimia ovat ruoan jakaminen kahteen tai kolmeen pienempään ateriaan yhden suuren sijaan, raskaan liikunnan välttäminen heti ruokailun jälkeen sekä ahmimista hidastavan kupin käyttö, jos koira syö hyvin nopeasti.
Muita rodussa toisinaan mainittuja terveysongelmia ovat tietyt silmäsairaudet, kuten entropium ja ektropium, joissa silmäluomi kiertyy sisään- tai ulospäin. Jalostuskoirien säännölliset silmätarkastukset silmäsairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä auttavat vähentämään näiden ongelmien periytymisen riskiä. Joissakin sukulinjoissa voi myös olla tavallista suurempi alttius tietyille immuunijärjestelmän tai umpieritysjärjestelmän häiriöille. Siksi on tärkeää valita kasvattaja, joka kertoo avoimesti tiedossaan olevista ongelmista ja noudattaa rotuyhdistyksen terveyssuosituksia.
Pennunostajan kannattaa kysyä kasvattajalta:
- Molempien vanhempien lonkka- ja kyynärtutkimusten tuloksista
- Silmätarkastuksista ja mahdollisista paikallisten rotuyhdistysten suosittelemista geenitesteistä
- Sukulinjojen koirien tyypillisestä eliniästä ja vanhojen koirien terveydestä
Italianseisojan keskimääräinen elinikä on usein noin 10–14 vuotta, ja monet koirat pysyvät aktiivisina ja kiinnostuneina ympäristöstään pitkälle vanhuuteen. Ylipainon välttäminen on erittäin tärkeää. Ylimääräinen paino kuormittaa niveliä ja sisäelimiä sekä lisää diabeteksen, sydänongelmien ja liikkumisvaikeuksien riskiä. Tasapainoinen ruokavalio, sopivat annoskoot ja säännöllinen kuntoluokan arviointi auttavat pitämään koiran terveessä painossa.
Myös säännöllinen eläinlääkärinhoito on tärkeää. Rokotukset, loistorjunta, hampaiden tarkastukset sekä vuosittaiset tai puolivuosittaiset terveystarkastukset tukevat italianseisojan hyvinvointia. Iäkkäät koirat hyötyvät tiheämmistä tarkastuksista, säännöllisistä verikokeista sekä liikkumisen, näön, ruokahalun ja käyttäytymisen muutosten seurannasta. Huolellisen hoidon, ongelmien varhaisen havaitsemisen sekä fyysiset ja tunnetarpeet huomioivan elämäntavan ansiosta monet italianseisojat elävät pitkän, aktiivisen ja antoisan elämän perheensä rinnalla.
¶Historia ja alkuperä
Italianseisojan historia ulottuu vuosisatojen taakse ja kietoutuu tiiviisti Italian metsästysperinteisiin ja aateliston elämään. Kyseessä ei ole uusi seisojarotu, vaan yksi Euroopan vanhimmista metsästyskoirista, jonka esiintyminen taiteessa ja kirjallisuudessa on hyvin dokumentoitu. Nykyistä italianseisojaa suuresti muistuttavia koiria näkyy jo renessanssiajan italialaisissa maalauksissa aatelisten rinnalla metsästysaiheissa. Myös 1400- ja 1500-lukujen kirjoittajat mainitsevat italialaisia seisovia lintukoiria, joiden mittasuhteet ja luonne vastaavat rotua.
Yleisen käsityksen mukaan italianseisoja kehittyi Pohjois-Italiassa muinaisten mastiffityyppisten ja ajokoiratyyppisten koirien risteytyksistä, joista jalostettiin vähitellen kevyempi ja ketterämpi metsästyskumppani. Ajan myötä syntyi kaksi pääasiallista alueellista tyyppiä. Pohjoisen piemontelainen tyyppi oli rakenteeltaan kevyempi ja sopi hyvin alueen vuoristoiseen ja vaikeakulkuiseen maastoon. Tasankojen lombardialainen tyyppi oli raskaampi ja vankempi, ja se soveltui paremmin työskentelyyn tasaisilla, avoimilla alueilla. Vuosien kuluessa nämä kaksi tyyppiä sulautuivat yhteen. Näin syntyi nykyinen italianseisoja, jossa yhdistyvät voima ja tyylikkyys.
Italianseisojaa käytettiin monipuolisena metsästyskoirana verkko- ja haukkametsästyksessä jo kauan ennen nykyaikaisten tuliaseiden kehittymistä. Koirat paikansivat riistalinnut ja ilmaisivat ne seisomalla, jotta metsästäjät saattoivat heittää verkot tai saada linnut sopivaan paikkaan haukkoja varten. Tuliaseiden kehittyessä ja metsästystapojen muuttuessa italianseisoja sopeutui luontevasti tehokkaaksi seisovaksi ja noutavaksi metsästyskoiraksi. Sitä käytettiin etenkin peltopyiden, fasaanien ja muun riistan metsästykseen avoimilla pelloilla ja metsämailla. Halu työskennellä tiiviisti metsästäjän kanssa, kestävyys ja tarkka hajuaisti tekivät rodusta arvostetun kaikkialla Italiassa.
Italianseisojan suosio vaihteli vuosisatojen kuluessa. Toisinaan se oli kuninkaallisten hovien ja aateliston suosiossa, toisina aikoina sen asema heikkeni muista maista tulleiden uusien rotujen myötä. Omistautuneet italialaiset kasvattajat ryhtyivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa toimiin rodun yhtenäistämiseksi ja säilyttämiseksi. Rodulle laadittiin virallinen rotumääritelmä, jota myöhemmin tarkennettiin, ja sen ainutlaatuisia ominaisuuksia ryhdyttiin turvaamaan järjestelmällisillä jalostusohjelmilla. Lopulta suuret kenneljärjestöt tunnustivat rodun virallisesti.
Nykyään italianseisoja on yhä vahvasti sidoksissa alkuperäiseen tehtäväänsä metsästyskoirana. Erityisesti kotimaassaan monet rodun edustajat ovat edelleen aktiivisessa metsästyskäytössä. Rotu on kuitenkin levinnyt myös muihin Euroopan maihin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Pohjois-Amerikkaan ja muualle maailmaan. Näillä alueilla sitä arvostetaan yhä enemmän sekä monipuolisena metsästys- ja harrastuskoirana että hellänä perhekumppanina. Monet omistajat osallistuvat mielellään kenttä- ja käyttökokeisiin sekä metsästyspäiviin, joissa italianseisoja pääsee näyttämään luontaiset taitonsa seisomisessa, noutamisessa ja järjestelmällisessä maastohaussa.
Käyttötehtävien lisäksi italianseisojia nähdään esimerkiksi jäljestyksessä, noseworkissa ja tottelevaisuudessa. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia hyvin kilpailullisissa lajeissa, jotka suosivat erityisen kiihkeitä ja nopeita rotuja. Tausta yhteistyöhaluisena, ihmisläheisenä metsästyskoirana muovaa edelleen rodun paikkaa nykyelämässä. Se sopii parhaiten ihmisille, jotka arvostavat sen historiaa ja haluavat tarjota sille aktiivisen ja tarkoituksenmukaisen elämän, joka sopii pitkiin metsästyspäiviin jalostetulle koiralle. Tässä mielessä italianseisojan omistaminen ei tarkoita vain lemmikin pitämistä, vaan myös ihmisen ja koiran pitkän ja kiehtovan yhteistyöperinteen jatkamista.
¶Arki italianseisojan kanssa
Elämä italianseisojan kanssa on antoisaa, mutta rotu ei ole oikea valinta kaikille. Se viihtyy ympäristössä, jossa se saa olla sekä läheinen perheenjäsen että aktiivinen työ- tai harrastuskumppani. Ennen koiran hankintaa on viisasta pohtia huolellisesti omaa elämäntapaa, päivärytmiä ja sitä, millaista arkea koiran kanssa toivoo.
Italianseisojat ovat hyvin ihmiskeskeisiä. Ne pysyttelevät yleensä mielellään omistajiensa lähellä ja saattavat seurata näitä huoneesta toiseen pitkin päivää. Vaikka tämä tuntuu usein hellyttävältä, se tarkoittaa myös, ettei rotu sovi hyvin pitkiin yksinäisiin päiviin. Päivittäin tuntikausiksi yksin ilman totuttelua tai seuraa jätetty italianseisoja stressaantuu helposti tai alkaa rikkoa paikkoja. Ihannetilanteessa vähintään yksi perheenjäsen on kotona suuren osan päivästä. Muussa tapauksessa on hyvä järjestää apua ulkoiluttajalta, koirapäivähoidosta tai luotetuilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotta koira saa seuraa ja liikuntaa.
Rotu sopii hyvin aktiiviseen, ulkoilusta nauttivaan kotiin. Säännölliset pitkät lenkit, luonnossa liikkuminen ja suunnitelmallinen harjoittelu auttavat pitämään italianseisojan sekä henkisesti että fyysisesti tyytyväisenä. Kerrostaloasuminen on mahdollista, jos omistaja sitoutuu liikkumaan koiran kanssa ulkona useita kertoja päivässä, mutta koti, jossa on turvallinen piha, on usein käytännöllisempi. Ulkoalueen on oltava hyvin aidattu, sillä italianseisoja voi olla taitava pujahtamaan aukoista kiinnostavan hajun perään.
Kotona italianseisoja arvostaa yleensä rauhallista ja mukavaa ympäristöä. Se ei tavallisesti tuhoa tavaroita, kun sen tarpeet täyttyvät, mutta nauttii pehmeästä pedistä tai paikasta sohvalla ja haluaa usein olla lähellä perheen kokoontumispaikkaa. Kun koiralle opetetaan pennusta lähtien luotettava ”omalle paikalle” tai ”rauhoitu” -vihje, arki helpottuu vieraiden saapuessa tai silloin, kun tarvitaan rauhallinen hetki. Italianseisoja ei yleensä hauku jatkuvasti, mutta se saattaa ilmoittaa saapuvista ihmisistä tai epätavallisista äänistä.
Italianseisojan kustannukset vastaavat muiden keskikokoisten tai suurten metsästys- ja harrastuskoirien kuluja. Vuosittaisiin menoihin kuuluvat tavallisesti:
- Laadukas, keskikokoiselle tai suurelle aktiiviselle koiralle sopiva ruoka
- Tavanomainen eläinlääkärinhoito, rokotukset, loistorjunta ja vakuutus
- Hoitovälineet, korvanpuhdistusaineet ja ajoittaiset ammattilaisen tekemät tarkastukset
- Koulutuskurssit, käyttö- ja harrastustoiminta sekä mahdolliset kilpailumaksut
- Lelujen, petien ja muiden kuluvien tarvikkeiden uusiminen
Toistuvien kulujen lisäksi alkuvaiheessa syntyy kustannuksia esimerkiksi pennun ostamisesta vastuulliselta kasvattajalta, mikrosirutuksesta, mahdollisesta kastraatiosta tai sterilisaatiosta sekä kodin varustamisesta koiralle sopivaksi. Italianseisojalle hyödyllisiä varusteita ovat vahva mutta mukava panta, turvalliset ulkoiluvaljaat, kestävä talutin, pitkä koulutusliina sekä yksi tai kaksi laadukasta petiä. Koska rotu on voimakas ja voi innostuessaan vetää, hyvin istuvat valjaat helpottavat usein hallintaa etenkin nuoren tai vielä kouluttamattoman koiran kanssa.
Myös mielekkäästä tekemisestä on huolehdittava. Aktivointiruokailu, hajuleikit, arkitottelevaisuus sekä metsästys- tai hajutyöskentely voivat ehkäistä turhautumista ja ei-toivottua käyttäytymistä. Monet italianseisojat nauttivat tehtävistä, olipa kyse varsinaisesta metsästystyöstä tai mukana kulkemisesta pitkillä vaelluksilla ja ulkoiluretkillä. Koiran ottaminen mahdollisimman usein mukaan perheen retkille ja yhteiseen tekemiseen rikastuttaa sekä koiran että omistajan elämää.
Tulevan omistajan kannattaa varautua uuden opetteluun, etenkin jos italianseisoja on hänen ensimmäinen seisova lintukoiransa. Paikalliseen tai valtakunnalliseen rotuyhdistykseen liittymisestä voi olla paljon hyötyä. Yhdistykset tarjoavat usein neuvontaa, koulutuspäiviä ja mahdollisuuksia tavata kokeneita omistajia ja kasvattajia. Näistä kontakteista voi saada käytännön neuvoja kaikkeen ruokinnasta ja turkinhoidosta luoksetulon harjoitteluun haastavissa ympäristöissä.
Italianseisoja tuo arkeen lempeyttä, huumoria ja määrätietoisuutta. Monille yksilöille muodostuu pieniä tapoja, kuten perheenjäsenten tervehtiminen suosikkilelu suussa, hellä nojaaminen jalkaa vasten tai käpertyminen samaan nurkkaan joka ilta. Jos arvostat koiraa, joka aistii tunteitasi, tekee innokkaasti töitä ja osaa myös rentoutua kanssasi rauhallisina päivinä, italianseisoja voi olla poikkeuksellisen hyvä kumppani. Huolellinen valmistautuminen, realistinen käsitys sitoutumisen vaatimuksista ja aito halu jakaa elämän seikkailut uskollisen nelijalkaisen ystävän kanssa tekevät yhteiselämästä italianseisojan kanssa sekä rikastuttavaa että nautinnollista.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen italianseisojan luonne yleensä on perhekoirana?
Tämän rodun koirat ovat kotona yleensä rauhallisia, lempeitä ja helliä, ja ne kiintyvät vahvasti perheeseensä. Ne ovat herkkiä ja reagoivat parhaiten ystävälliseen ja johdonmukaiseen kohteluun. Hyvin sosiaalistettuina ne tulevat yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, mutta kokonsa ja innokkuutensa vuoksi niiden touhuja pienten lasten kanssa on tärkeää valvoa.
Kuinka paljon liikuntaa bracco italiano oikeastaan tarvitsee päivittäin?
Tämä aktiivinen metsästyskoira tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa päivässä, mukaan lukien vapaana juoksemista ja aivotyötä. Pelkät hihnalenkit eivät riitä useimmille aikuisille koirille. Säännölliset mahdollisuudet hajujälkien seuraamiseen, noutamiseen tai metsästyskoirille tyypillisiin harjoituksiin auttavat koiraa pysymään rauhallisena ja tyytyväisenä kotona.
Sopiiko bracco italiano ensimmäiseksi koiraksi?
Sitoutunut ensikertalainenkin voi pärjätä tämän rodun kanssa, mutta se ei ole helppo valinta ensimmäiseksi koiraksi. Rodussa yhdistyvät energisyys, voimakas metsästysvietti ja herkkä luonne, joten koulutuksen on oltava kärsivällistä, suunnitelmallista ja johdonmukaista. Rodun kanssa pärjää todennäköisimmin omistaja, joka nauttii ulkoilusta ja on valmis panostamaan koulutukseen ja sosiaalistamiseen.
Mille terveysongelmille bracco italianot ovat alttiita?
Yleisiä terveyshuolia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, tietyt silmäsairaudet, kuten silmäluomen sisäänpäin kiertyminen eli entropion, sekä pitkistä ja raskaista korvista johtuvat korvatulehdukset. Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä myös alttiutta mahalaukun laajentumalle ja kiertymälle sekä ihopoimujen ongelmille. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koiriensa nivelet ja silmät sekä kiinnittävät erityistä huomiota korvien ja ihon terveyteen.
Kuinka helppoa bracco italianon kouluttaminen on, ja mitkä koulutusmenetelmät toimivat parhaiten?
Ne ovat älykkäitä ja työskentelevät mielellään ihmisen kanssa, mutta voivat olla itsenäisiä ja lannistua helposti kovakouraisesta käsittelystä. Niille sopivat parhaiten palkitsemiseen perustuva koulutus, lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset sekä selkeät rutiinit. Luontaisten taipumusten hyödyntäminen hajutyöskentelyssä, noutamisessa ja metsästyskoulutuksessa auttaa usein saamaan esiin niiden parhaan keskittymiskyvyn ja yhteistyöhalun.
Voiko italianseisoja asua kerrostaloasunnossa tai pienessä kodissa?
Hyvin koulutettu aikuinen koira voi asua kerrostalossa vain, jos se saa joka päivä riittävästi liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Nämä suuret ja aktiiviset koirat viihtyvät parhaiten, kun niillä on tilaa liikkua ja turvallisesti aidattu piha. Ilman riittävää tekemistä ja yhdessäoloa ne voivat muuttua levottomiksi, äänekkäiksi tai tuhota paikkoja kodin koosta riippumatta.
Kuinka paljon turkinhoitoa bracco italiano tarvitsee, ja kuolaako se paljon?
Lyhyt turkki on helppohoitoinen ja vaatii yleensä vain viikoittaista harjausta ja satunnaista pesua. Löysien, roikkuvien huulten vuoksi monet yksilöt kuitenkin kuolaavat etenkin juomisen tai syömisen jälkeen. Suun ympäristön säännöllinen pyyhkiminen sekä korvien ja mahdollisten ihopoimujen puhdistaminen on tärkeää hygienian ja koiran mukavuuden kannalta.
Tuleeko bracco italiano hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Hyvin sosiaalistettuina ne ovat yleensä kärsivällisiä ja lempeitä lasten kanssa, mutta suuren kokonsa ja innokkuutensa vuoksi ne saattavat vahingossa kaataa pieniä lapsia. Ne tulevat yleensä toimeen muiden koirien kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä pennusta asti. Pienten lemmikkien seurassa niitä on hyvä valvoa, sillä metsästystausta voi saada ne lähtemään takaa-ajoon.
Millainen koti ja elämäntyyli sopivat parhaiten italianseisojalle?
Ne viihtyvät aktiivisissa kodeissa, joissa harrastetaan mielellään ulkoilua, kuten vaellusta, juoksua tai maastossa tapahtuvaa urheilua. Ihanteellinen koti tarjoaa sekä liikuntaa että säännöllistä koulutusta tai hajuaistiin perustuvaa tekemistä. Ne ovat hyvin ihmisläheisiä ja voivat parhaiten saadessaan osallistua perheen arkeen sen sijaan, että ne jätettäisiin pitkiksi ajoiksi yksin.
Ovatko bracco italianot kovin äänekkäitä tai tuhoavatko ne paikkoja yksin jäädessään?
Tämän rodun koirat voivat kärsiä eroahdistuksesta, jos ne jätetään säännöllisesti pitkiksi ajoiksi yksin ilman totuttelua. Tylsistyneet tai yksinäiset koirat saattavat haukkua, vinkua tai pureskella tavaroita. Asteittainen yksinolon harjoittelu sekä riittävä liikunta ja aivojumppa vähentävät huomattavasti ongelmakäytöksen riskiä.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Italianseisoja muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
