¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Irlanninsetteri on Irlannista kotoisin oleva keskikokoinen, energinen seisova lintukoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Rodun ihanteessa korostuu myös rakastava luonne. Get a Pet -palvelussa rodun nimi on irlanninsetteri. Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmässä siitä käytetään nimeä punainen irlanninsetteri. Kyseessä on yksivärinen punainen rotu, ei punavalkoinen irlanninsetteri, joka on oma rotunsa.
- Roturyhmä: Ryhmä 7, seisovat lintukoirat
- Alkuperämaa: Irlanti
- Alkuperäinen käyttötarkoitus: Riistalintujen etsiminen ja osoittaminen seisonnalla, linnun ajaminen lentoon käskystä sekä noutaminen laukauksen jälkeen
- Säkäkorkeus: Urokset 58–67 cm ja nartut 55–62 cm
- Paino: Ei määritelty rotumääritelmässä
- Aktiivisuustaso: Korkea; rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tehtäviä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa
- Sopii parhaiten: Aktiiviseen kotiin, jossa halutaan harjoitella säännöllisesti ja pystytään huolehtimaan metsästysvietin hallinnasta, luoksetulosta ja runsaasta liikunnantarpeesta
Irlanninsetteri ei ole ensisijaisesti seurakoira, jonka tarpeet täyttyvät ennalta määrätyllä ulkoilurutiinilla. Rotu on kehitetty työskentelemään laajoilla alueilla, ja tämä tausta näkyy sen nopeudessa, kestävyydessä, itsenäisyydessä ja kiinnostuksessa lintujen hajuihin.
¶Ulkonäkö ja turkki
Irlanninsetterin tulee olla urheilullinen ja tasapainoinen sekä rakenteeltaan nopeaan, pitkäkestoiseen liikkumiseen sopiva – ei raskas tai liian runsasturkkinen. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Painoa ei ole määritelty, joten sopiva kuntoluokka on arvioitava koirakohtaisesti.
Väri on täyteläinen kastanjanpunainen ilman mustaa. Rotumääritelmä voi sallia pienet valkoiset merkit, mutta irlanninsetteriä ei pidä sekoittaa erilliseksi roduksi tunnustettuun punavalkoiseen irlanninsetteriin.
Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienolaatuista. Muualla rungossa se on kohtalaisen pitkää, mahdollisimman sileää, suoraa ja laineetonta. Muun muassa korvissa ja raajoissa on pidempää, silkkistä hapsutusta. Turkin tulee korostaa koiran toiminnallista rakennetta, ei peittää rungon ääriviivoja tai haitata liikkumista.
Turkinhoidon tulee perustua koiran todellisiin tarpeisiin, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Tarkista hapsut, korvien ja kaulan karva sekä tassujen ympäristö vaikeakulkuisessa maastossa ulkoilun jälkeen. Selvitä alkavat takut hellävaraisesti ennen kuin ne tiivistyvät ja poista siemenet, risut ja lika. Rodun turkkia ei perinteisesti leikata lyhyeksi, mutta korvien, kaulan ja tassujen ympäriltä voi siistiä varovasti sojottavia tai herkästi takkuuntuvia karvoja. Voimakas muotoilu ei kuulu rodun tarkoituksenmukaiseen ulkonäköön.
¶Luonne ja persoonallisuus
Irlanninsetterin ihanneluonne on kiihkeä, älykäs, energinen, rakastava ja uskollinen, mutta ystävällisyys ei automaattisesti tee rodusta helppoa. Voimakas metsästysvietti ja kyky työskennellä kaukana ohjaajasta tarkoittavat, että nuori tai kouluttamaton koira voi olla nopea, herkästi häiriintyvä ja vaikeasti tavoitettavissa, kun ympäristö kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja.
Kun rodun tarpeet täyttyvät, se voi olla sisällä rauhallinen ja miellyttävä ja ulkona hyvin kiihkeä. Tämä kuvaa hyvin rodun kahta puolta, mutta ei takaa samaa jokaiselle yksilölle. Perimä, kasvatus, palautuminen, koulutus ja arkiympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten koira käyttäytyy kotona.
Irlanninsetteri voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta ei ihmiselle, joka etsii tavallisiin hihnalenkkeihin ja vähäiseen viikonloppuaktiviteettiin tyytyvää koiraa. Omistajan on nautittava harjoittelusta silloinkin, kun edistyminen on hidasta, ja pystyttävä estämään metsästysvietin muuttuminen turvallisuusriskiksi.
Nimitykset kuten ”metsästyslinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät yksin riitä ennustamaan arkikäyttäytymistä. Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, miten ne työskentelevät ulkona, kuinka helposti ne rauhoittuvat ja millaisia metsästys- tai muita käyttötuloksia niillä todella on. Vaihtelua voi esiintyä sekä pentueiden välillä että saman pentueen sisällä.
¶Koulutus ja liikunta
Irlanninsetteri tarvitsee paljon päivittäistä tekemistä, mutta kaikille aikuisille koirille ei sovi sama tuntimäärä. Kuormitukseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja tekemisen sisältö. Rauhallinen kävely ja hakuharjoitus avoimessa maastossa voivat kestää yhtä kauan mutta kuormittaa koiraa hyvin eri tavoin.
Rodun alkuperäinen työskentelytapa selittää, mikä sitä usein motivoi: koira etsii riistalintuja nopeasti ja järjestelmällisesti, osoittaa löytämänsä riistan seisonnalla, ajaa sen lentoon ohjaajan käskystä ja noutaa laukauksen jälkeen. Seurakoiran ei tarvitse osallistua käytännön metsästykseen, mutta arjessa tulisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa samoja perusominaisuuksia esimerkiksi vaihtelevassa maastossa liikkumalla, hajutyöskentelyllä, hakuharjoituksilla, noutamisella ja ohjaajakontaktia vaativilla tehtävillä.
Aloita luoksetulon harjoittelu varhain rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen. Rodun metsästysvietin vuoksi turvallisesti aidattu alue tai pitkä liina on turvallisempi välivaihe kuin vapaana pitämisen kokeileminen onnen varassa. Pitkä liina tulee kiinnittää valjaisiin, ja sitä on käytettävä kaukana liikenteestä. Koiran voi päästää vapaaksi vasta, kun se pystyy irrottautumaan kiinnostavasta kohteesta ja palaamaan luokse myös silloin, kun hajut, linnut tai liike kilpailevat sen huomiosta.
Pennulle lyhyet kävelyt, leikki, ympäristöön tutustuminen ja helpot yhteistyöharjoitukset ovat parempi perusta kuin aikuisen koiran kuormitus. Lisää rasitusta vähitellen ja huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Usein toistetulle ”viiden minuutin säännölle” – viisi minuuttia liikuntaa jokaista ikäkuukautta kohden – ei ole tieteellistä tukea yleispätevänä mallina. Se ei saa korvata pennun koon, kehityksen ja liikuntaan reagoinnin arviointia.
¶Terveys
Irlanninsetterin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan rodussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, Ruotsin viralliset jalostusvaatimukset sekä keskitetysti tallennettavat ja julkaistavat tutkimustulokset. Pitkä diagnoosiluettelo kertoo pennunostajalle vähemmän kuin vanhempien dokumentoidut tulokset ja avoin selvitys lähisukulaisten terveydestä.
- Lonkkadysplasia (HD): Vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Rodulla on myös HD-indeksi. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että vanhempien indeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Rotukohtaisen säännön mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
- CLAD: Koiran leukosyyttiadheesion puutos on vakava valkosolujen toimintahäiriö, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Aiempi vaatimus DNA-testistä tai perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta pentueen rekisteröimiseksi poistettiin vuonna 2014, mutta tuloksia voidaan edelleen tallentaa keskitetysti. Rotujärjestö suosittelee yhä sellaisten ulkomaisten ja maahantuotujen jalostuskoirien testaamista, joiden status ei ole tiedossa.
- rcd4-PRA: Tämä on tietty resessiivisesti periytyvä verkkokalvon etenevän surkastuman eli PRA:n muoto. Vuonna 2025 tehdyn päätöksen jälkeen Ruotsin Kennelliitto tallentaa ja julkaisee irlanninsetterien DNA-tuloksia Hunddata- ja Avelsdata-palveluissa. Testi kertoo koiran statuksen juuri rcd4-mutaation osalta; se ei sulje pois muita PRA:n muotoja.
Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien rekisteröidyt lonkkatulokset ja selittämään yhdistelmän HD-indeksi. Pyydä myös dokumentoidut CLAD- ja rcd4-tulokset sekä selvitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Tarkista tiedot Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta sen sijaan, että luottaisit suullisiin vakuutuksiin. Kysy lisäksi vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten toistuvista sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja eliniästä. Näin saat olennaisemman kuvan kuin olettamalla, että jokaiselle yksilölle kehittyy kaikki, mitä rodussa on joskus raportoitu.
¶Historia ja alkuperä
Irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa työskenteleväksi metsästyskoiraksi, ja nykyrodun historia liittyy tiiviisti lintujen metsästykseen. Rotumääritelmän mukaan se polveutuu punavalkoisesta irlanninsetteristä ja tuntemattomasta yksivärisestä punaisesta koirasta. Tunnistettava rotutyyppi oli olemassa Irlannissa jo 1700-luvulla.
Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882, ja se julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886. Tämä auttoi määrittelemään yksivärisen punaisen rodun identiteetin ja ominaisuudet. Ensimmäiset tuontikoirat saapuivat Ruotsiin 1890-luvulla, ja Ruotsin irlanninsetterikerho perustettiin vuonna 1910.
Rotumääritelmän ytimessä on toimintakykyinen koira, jossa yhdistyvät nopeus, voima, kestävyys ja ystävällinen ilme. Historia ei siis ole pelkkää taustatietoa: se selittää, miksi metsästysvietti, liikunnantarve ja yhteistyö ohjaajan kanssa ovat yhä keskeinen osa rodun kanssa elämistä.
¶Arki rodun kanssa
Irlanninsetteri sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota päivittäin liikuntaa, koulutusta ja palautumista riippumatta siitä, asutaanko omakotitalossa vai kerrostaloasunnossa. Piha ei korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton. Kerrostalossa korostuvat erityisesti sopivien ulkoilualueiden helppo saavutettavuus, toimivat arkirutiinit, melutaso ja koiran kyky rauhoittua.
Rodusta voi tulla lämmin ja läheinen perheenjäsen, mutta ”lapsiystävällinen” ei tarkoita riskitöntä. Suuri, nopea ja leikkisä koira voi kaataa pienen lapsen tahattomasti. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Vastuu ulkoilusta, liikunnasta ja koulutuksesta kuuluu aikuisille.
Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Varhainen totuttaminen ei ole tae onnistumisesta, varsinkaan koiralla, joka on jalostettu reagoimaan lintujen hajuihin ja liikkeeseen. Kissaan tutustuttaessa eläimillä tulee aluksi olla erilliset turvalliset alueet ja kissalla selkeät pakoreitit. Ensimmäisten kohtaamisten on oltava rauhallisia, ja niissä tulee käyttää porttia tai hihnaa. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin niiden keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.
Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuiset koirat eroavat suuresti siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinoloon. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rentoutumaan. Koti, jossa koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin koko työpäivän ilman apua, sopii rodulle huonosti.
Ennen koiran hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Onko arjessa tilaa mielekkäälle tekemiselle myös pimeinä ja sateisina työpäivinä? Pystytkö harjoittelemaan luoksetuloa ja hallitsemaan koiraa turvallisesti ennen kuin se on luotettava vapaana? Voiko kasvattaja näyttää terveystiedot ja kuvailla vanhempia yksilöinä pelkän linjanimityksen sijaan? Jos yksikin vastaus on ei, on järkevää valita vähemmän vaativa rotu tai odottaa.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen irlanninsetterin luonne on yleensä perheen ja lasten seurassa?
Ne ovat yleensä hellyydenkipeitä, leikkisiä ja ihmisläheisiä, joten ne sopivat hyvin aktiivisten perheiden ja koiria kunnioittavasti kohtelevien lasten kumppaneiksi. Vilkkaan luonteensa vuoksi ne voivat olla riehakkaita etenkin nuorina, joten yhdessäoloa aivan pienten lasten kanssa on tärkeää valvoa ja koulutuksen tulee olla johdonmukaista.
Kuinka paljon liikuntaa irlanninsetteri tarvitsee päivittäin?
Tämä energinen metsästyskoira tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa päivittäin sekä mahdollisuuksia juosta vapaasti. Myös koulutuksen, hajuleikkien tai metsästystyöskentelyn tarjoamat virikkeet ovat tärkeitä, sillä ilman niitä koira voi muuttua levottomaksi ja sille voi kehittyä häiriökäyttäytymistä.
Ovatko irlanninsetterit vaikeita kouluttaa energisyytensä vuoksi?
Ne ovat älykkäitä ja miellyttämishaluisia, mutta vilkkaan ja toisinaan hajamielisen luonteensa vuoksi ne voivat vaikuttaa hitaasti kypsyviltä ja helposti häiriintyviltä. Koulutus sujuu parhaiten, kun se on positiivista, johdonmukaista ja kiinnostavaa. Lyhyet harjoitukset kannattaa aloittaa varhain ja niitä on hyvä jatkaa pitkälle aikuisikään.
Mitkä ovat irlanninsetterien yleisimmät terveysongelmat?
Niillä on kohonnut riski sairastua mahalaukun laajentumaan tai kiertymään, lonkkaniveldysplasiaan, tiettyihin silmäsairauksiin sekä joihinkin perinnöllisiin autoimmuuni- tai neurologisiin sairauksiin. Vastuulliset kasvattajat seulovat tunnettuja perinnöllisiä sairauksia, mutta omistajien kannattaa silti varautua säännöllisiin eläinlääkärintarkastuksiin ja opetella tunnistamaan mahalaukun laajentuman ja nivelsairauksien varhaiset varoitusmerkit.
Kuinka paljon hoitoa irlanninsetterin pitkä punainen turkki vaatii?
Silkkinen turkki on harjattava useita kertoja viikossa, jotta se ei takkuunnu tai huopaannu eikä hapsukarvoihin kerry roskia. Tassujen, korvien ja hännän karvojen ajoittainen siistiminen sekä korvien säännöllinen puhdistaminen auttavat pitämään turkin siistinä ja vähentävät korvatulehdusten riskiä.
Sopiiko irlanninsetteri kerrostaloasuntoon?
Ne sopivat yleensä paremmin koteihin, joissa ne voivat liikkua vapaasti ja pääsevät helposti ulos. Kerrostaloasuminen on mahdollista vain, jos omistaja on valmis sitoutumaan useisiin pitkiin lenkkeihin, turvalliseen vapaana juoksemiseen ja aivojumppaan joka ikinen päivä.
Voiko irlanninsetterin jättää yksin työpäivän ajaksi?
Ne ovat hyvin ihmisläheisiä ja voivat kärsiä eroahdistuksesta, jos ne joutuvat säännöllisesti olemaan pitkiä aikoja yksin. Jos kaikki perheenjäsenet ovat poissa kokonaisia työpäiviä, niiden hyvinvointi edellyttää yleensä asteittaista yksinolon harjoittelua sekä esimerkiksi taukoja yksinoloon keskellä päivää, koiranulkoiluttajan apua tai koirapäivähoitoa.
Pärjäävätkö irlanninsetterit hyvin vapaana, ja onko niillä voimakas saalistus- tai metsästysvietti?
Ne on jalostettu työskentelemään etäällä ohjaajasta, ja ne ovat usein hyvin kiinnostuneita linnuista ja muista luonnonvaraisista eläimistä. Luotettavan luoksetulon opettaminen voi olla haastavaa ja vaatii huolellista, pitkäjänteistä harjoittelua. Monet omistajat ulkoiluttavatkin koiraa turvallisesti aidatuilla alueilla tai pitkässä liinassa, kunnes se on ensin osoittanut tulevansa varmasti luokse ympäristöissä, joissa on vähän häiriötekijöitä.
Mitä minun tulisi tietää irlanninsetterin ruokinnasta, jotta voin pienentää mahalaukun laajentuman ja kiertymän riskiä?
Yleensä suositellaan antamaan mitatut ruoka-annokset kahdesti päivässä yhden suuren aterian sijaan ja välttämään rasittavaa liikuntaa vähintään tunnin ajan ennen ruokailua ja sen jälkeen. Tämän rodun kohdalla on järkevää pitää ruokailuhetket rauhallisina ja keskustella eläinlääkärin kanssa mahalaukun laajentuman ja kiertymän ehkäisystä, myös mahdollisuudesta ennaltaehkäisevään mahalaukun kiinnitysleikkaukseen.
Minkä ikäisinä irlanninsetterit yleensä rauhoittuvat ja aikuistuvat?
Ne tunnetaan siitä, että ne pysyvät pentumaisina pidempään kuin monet muut rodut ja ovat usein hyvin vilkkaita ainakin 2–3-vuotiaiksi asti. Johdonmukaisen koulutuksen, sopivan liikunnan ja aivojumpan avulla useimpien itsehillintä paranee aikuisiässä, mutta niiden aktiivinen ja iloinen luonne säilyy.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Irlanninsetteri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
