¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
- Newfoundlandinkoira on Kanadasta peräisin oleva jättikokoinen rotu, joka kehitettiin raskaisiin vetotöihin ja vesityöskentelyyn. Nykyään se on pääasiassa seura- ja vesityökoira.
- Ihanteellinen rodun edustaja on lempeä, ystävällinen ja rauhallinen. Tämä kuvaa vastuullisen jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen koiran itsestään selvää käytöstä.
- Aikuisen uroksen keskimääräinen säkäkorkeus on noin 71 senttimetriä ja paino 68 kilogrammaa. Nartuilla vastaavat keskiarvot ovat noin 66 senttimetriä ja 54 kilogrammaa.
- Keskipitkä, kaksinkertainen karvapeite on tiheä ja vettähylkivä. Hyväksytyt värit ovat musta, ruskea ja valkomusta.
- Suuren koon vuoksi hihnakäytöksen, rauhallisten tervehtimisten ja varman käsittelyn harjoittelu on aloitettava varhain.
- Ruotsissa rodulla on virallinen vesipelastuskoe, mutta kiinnostus veteen ja valmiudet turvalliseen uimiseen vaihtelevat yksilöittäin ja vaativat harjoittelua.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on riittävästi tilaa, aikaa turkinhoitoon ja erittäin suuren koiran tarpeisiin sopiva arki.
¶Ulkonäkö ja turkki
Newfoundlandinkoiran tulee olla massiivinen, voimakas ja lihaksikas ilman raskasta tai kömpelöä vaikutelmaa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee ilmentää vaivatonta voimaa. Rotumääritelmä korostaa, ettei mahdollisimman suurta kokoa saa koskaan asettaa sopusuhtaisuuden, terveen rakenteen ja oikeiden liikkeiden edelle.
Urosten keskimääräinen säkäkorkeus on noin 71 senttimetriä ja paino 68 kilogrammaa, narttujen noin 66 senttimetriä ja 54 kilogrammaa. Sopiva paino on silti aina arvioitava koiran yksilöllisen rakenteen, kuntoluokan ja lihasmassan perusteella.
Pää on leveä, ja ilmeen tulee olla lempeä. Suurten käpälien varpaiden välissä on räpylät, ja vahva häntä toimii uidessa peräsimenä.
Karvapeite koostuu keskipitkästä, suorasta tai hieman laineikkaasta peitinkarvasta sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Pohjavilla on tavallisesti talvella paksumpaa, mutta sitä on osassa runkoa ympäri vuoden. Värit ovat musta, ruskea ja valkomusta. Valkomusta on yksi newfoundlandinkoiran väreistä. Landseer on myös erillisen FCI:n hyväksymän rodun nimi, eikä sitä pidä sekoittaa värin kuvaukseen.
Määritä turkinhoidon tiheys turkin kunnon, ei kiinteän viikkoaikataulun perusteella. Käy turkki läpi ihoon asti ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, raajoihin, kaulan alapuolelle ja takaosaan. Jos kampa takertuu, turkissa on vielä takkuja, vaikka pinta näyttäisi sileältä. Runsaan karvanlähdön aikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin.
Huuhtele turkki tarvittaessa pesun tai uimisen jälkeen ja kuivaa se huolellisesti ihoon asti. Tarkista samalla korvat, tassut, iho ja herkästi takkuuntuvat alueet. Pese koira silloin, kun siihen on todellinen tarve; yhtä oikeaa pesuväliä ei ole. Rotumääritelmä ei suosi turkin luonnollista ulkonäköä muuttavaa leikkaamista.
Varaudu siihen, että kotiin kulkeutuu karvaa, vettä ja usein myös kuolaa. Newfoundlandinkoira ei ole allergiavapaa. Koiran tärkeimpiä allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin rodusta ja karvatyypistä riippumatta.
¶Luonne ja persoonallisuus
Tyypillinen newfoundlandinkoira on lempeä, ystävällinen ja rauhallinen, mutta ilmaus ”lempeä jättiläinen” kuvaa ihannetta eikä takaa turvallisuutta. Pyydä saada tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, tervehtivätkö koirat ihmisiä rauhallisesti, palautuvatko ne yllättävistä tilanteista ja onnistuvatko käsittelytoimet ilman huomattavaa stressiä.
Rotu viihtyy yleensä perheensä lähellä ja tekee usein mielellään yhteistyötä, kun tehtävä on selkeä ja koulutus ystävällistä. Nuori koira voi silti olla voimakas, kömpelö ja hitaasti aikuistuva, joten arjen käytöstapojen opettaminen on aloitettava varhain.
Lapset ja newfoundlandinkoirat voivat elää erinomaisesti yhdessä, mutta rodun mainetta ”lastenhoitajakoirana” ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Vastuullisen aikuisen on aina valvottava koirien ja pienten lasten yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman paikan, johon kukaan ei seuraa sitä. Aikuisen on myös pystyttävä hallitsemaan koira lenkillä ja keskeyttämään liian riehakas leikki. Yli 50-kiloinen ystävällinenkin koira voi kaataa lapsen tahtomattaan.
Sama huolellisuus koskee muita koiria ja kissoja. Järjestä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisesti, anna kullekin eläimelle omat ruokailu- ja lepopaikat sekä muut tarpeelliset resurssit ja varmista, että pienempi eläin pääsee halutessaan poistumaan. Yksittäisen koiran kokemukset ja käytös merkitsevät enemmän kuin väitteet siitä, että rotu pitäisi automaattisesti kaikista eläimistä.
Newfoundlandinkoira ei myöskään ole automaattisesti vahtikoira. Sen koko voi karkottaa tulijoita, mutta terävyys ja epäluuloisuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.
¶Koulutus ja liikunta
Koulutuksen tavoitteena on, että newfoundlandinkoiraa on helppo ohjata jo ennen kuin se kasvaa niin painavaksi, että voittaa ihmisen voimankäytössä. Tärkeimpiä taitoja ovat löysällä hihnalla kävely, ovella odottaminen, luoksetulo, rauhallinen tervehtiminen sekä tassujen, korvien, suun ja turkin tutkimisen salliminen. Harjoittele myös automatkoja ja eläinlääkärikäyntejä. Palkitse toivottua käytöstä ja lisää häiriöitä vähitellen.
Kaikille koirille sopivaa luotettavaa liikuntamäärää ei voi määrittää minuutteina. Aikuinen newfoundlandinkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, jotka sovitetaan sen ikään, kuntoluokkaan, kuntoon, terveydentilaan ja ilman lämpötilaan. Rauhalliset kävelyt, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus, vetotyö ja vesityöskentely voivat kaikki sopia rodulle. Ontuminen, selvä jäykkyys tai voinnin heikkeneminen liikunnan jälkeen ovat syitä keventää kuormitusta ja tarvittaessa kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.
Pennun kohdalla tavoitteena on monipuolinen, omaehtoinen liikkuminen ja hyvä kehonhallinta, ei kunnon kohottaminen. Anna pennun tutustua turvallisiin alustoihin, harjoitella helppoja tasapainotehtäviä lähellä maanpintaa ja tehdä lyhyitä kävelyjä omaan tahtiinsa. Vältä toistuvia korkeita hyppyjä, pitkiä pakotettuja matkoja ja polkupyörän vierellä juoksemista. Kaavat, joissa sallitaan tietty minuuttimäärä ikäkuukautta kohden, eivät huomioi yksilöä, maastoa tai liikunnan kuormittavuutta.
Vesityöskentely on dokumentoitu osa rodun käyttötarkoitusta. Ruotsin viralliseen vesipelastuskokeeseen kuuluu tottelevaisuutta maalla, noutamista vedestä sekä ihmisen tai veneen hinaamista. Nämä taidot opetetaan: koira ei ole koulutettu pelastuskoira pelkän rotunsa perusteella. Aloita tyynessä, matalassa vedessä, älä koskaan pakota pelokasta koiraa veteen ja tarkista veden lämpötila, virtaukset, pohja ja rantautumispaikat. Myös ohjaajan on osattava uida harjoituksissa, joissa koira ja ohjaaja työskentelevät yhdessä vedessä.
Raskas keho ja tiheä turkki rajoittavat liikkumista kuumalla säällä. Valitse viileämpiä ajankohtia ja lopeta, jos koira palautuu huonosti. Uiminen voi tarjota terveelle koiralle niveliä säästävää liikuntaa, mutta kylmä vesi, uupuminen ja vaikea rantautuminen ovat todellisia vaaroja.
¶Terveys
Lonkat, kyynärnivelet, sydän ja virtsatiet ovat tärkeitä huomioitavia asioita newfoundlandinkoiraa valittaessa. Terveystiedot vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa pennun pysymistä terveenä. Pyydä molempien vanhempien rekisterinimet ja tarkista tulokset itse sen sijaan, että tyytyisit vakuutteluun siitä, että ”tutkimukset on tehty”.
Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä ja kyynärniveldysplasiaa eli ED:tä. Ruotsin kennelliiton 1. tammikuuta 2026 voimaan tulleiden rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD- ja ED-tulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Tunnettu tulos tarkoittaa, että se on kirjattu rekisteriin, ei sitä, että jokainen tulos olisi normaali. Koiria, joiden ED-aste on 2 tai 3, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei myöskään saa käyttää koiria, joilla on oireita, kliininen ED-diagnoosi tai ED:n vuoksi tehty leikkaus, riippumatta niiden rekisteriin kirjatusta asteesta.
Rodun vuoden 2016 RAS-jalostusstrategia suosittelee tiukempaa valintaa kuin pelkkä perustason vaatimus rekisteröidystä tuloksesta: ensisijaisesti HD A- tai B-tulosta ja ED 0 -tulosta erikseen määritellyin poikkeuksin. Tämä tiettynä ajankohtana laadittu jalostussuositus on eri asia kuin nykyiset sitovat rekisteröintivaatimukset. Tarkista varsinaiset tulokset ja kysy, miten kasvattaja perustelee yhdistelmän. Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelussa näkyvät myös lähisukulaisten tulokset.
Ruotsin newfoundlandinkoirayhdistys nostaa esiin myös subaorttastenoosin eli SAS:n, jossa sydämen ulosvirtauskanava aorttaan on ahtautunut. Sivuääni voi antaa aiheen lisätutkimuksiin, mutta lieviä tapauksia voi olla vaikea havaita pelkällä stetoskoopilla. Ultraäänitutkimus antaa luotettavamman arvion. Kysy, miten, milloin ja kenen toimesta sydän on tutkittu. SAS-tutkimus ei ole Ruotsin kennelliiton sitova vaatimus samalla tavalla kuin rodun HD- ja ED-tulokset.
Newfoundlandinkoiralla esiintyy myös rotukohtainen, autosomaalisesti peittyvästi periytyvä kystinurian muoto. Se voi suurentaa virtsan kystiinipitoisuutta ja aiheuttaa toisinaan kystiinikiviä, vaikka kaikille geneettisesti sairaille koirille ei kehity kiviä. DNA-testillä voidaan erottaa geenimuutoksesta vapaat, kantajat ja geneettisesti sairaat koirat. Pyydä nähtäväksi tulos ja selvitä, miten yhdistelmässä vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Koira, joka yrittää toistuvasti virtsata mutta virtsaa tulee vain vähän tai ei lainkaan, tarvitsee välitöntä eläinlääkärinhoitoa. Uroksilla virtsaputken tukkeutumisen riski on suurempi.
Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on hätätilanne, jota esiintyy etenkin suurilla ja jättikokoisilla koirilla. Sen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, joten yksinkertaiset ruokinta- tai liikuntasäännöt eivät takaa suojaa. Tulokseton yökkäily, runsas kuolaaminen, levottomuus ja vatsan turpoaminen ovat varoitusmerkkejä. Heikkous, lyyhistyminen tai hengitysvaikeudet tekevät tilanteesta vielä kiireellisemmän. Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos epäilet mahalaukun kiertymää. Keskustele koiran yksilöllisestä riskistä ja ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta jo ennen mahdollista hätätilannetta.
Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja kysy neuvoa, jos sillä on ontumista, toistuvaa jäykkyyttä, heikentynyttä kestävyyttä, pyörtymistä tai kipua. Tarkista iho ja turkki kastumisen jälkeen. Älä jätä eläinlääkärikäyntiä väliin siksi, että vaivan sanotaan olevan ”rodulla yleinen”.
¶Historia ja alkuperä
Newfoundlandinkoira on peräisin Kanadasta, ja sen historia liittyy Newfoundlandin rannikon töihin. Virallinen rotumääritelmä kuvaa raskaisiin vetotöihin ja vesityöskentelyyn käytettyä koiraa. Sen mukaan rodun tyyppi ja työominaisuudet olivat vakiintuneet noin vuoteen 1610 mennessä. Kertomus paikallisten koirien risteyttämisestä viikinkien tuomien suurten mustien koirien kanssa esitetään perimätietona, ei todennettuna polveutumishistoriana.
Koirat työskentelivät ihmisten rinnalla tehtävissä, joissa voimasta, uimataidosta ja kestävyydestä oli käytännön hyötyä. Massiivinen keho, vettähylkivä turkki, räpylämäiset käpälät ja peräsimen tavoin toimiva häntä sopivat tähän käyttötarkoitukseen. Rodun historia ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen nykyinen newfoundlandinkoira osaisi pelastaa ihmisiä ilman koulutusta.
Nykyään newfoundlandinkoira on ennen kaikkea seurakoira. Vesityöskentely jatkuu järjestetyissä harjoituksissa ja virallisissa kokeissa, ja osa koirakoista harrastaa myös vetotyötä.
¶Arki rodun kanssa
Newfoundlandinkoira vaatii enemmän käytännön järjestelyjen suunnittelua kuin keskikokoinen koira. Mahtuuko se makaamaan tukkimatta kulkureittejä, pääseekö se autoon, voiko se levätä viileässä ja pystyykö aikuinen hallitsemaan sen, jos se sairastuu tai pelästyy? Liukkaat lattiat tarvitsevat usein mattoja, ja runsaat portaat voivat olla hankalia pennulle, loukkaantuneelle tai vanhalle koiralle.
Kerrostaloasuminen ei automaattisesti ole rodulle sopimatonta. Koirat liikkuvat ja harjoittelevat ulkona, mutta jättikokoinen koira voi tehdä pienestä kodista epäkäytännöllisen. Hissi, väljät kulkureitit rakennuksessa, lähellä olevat ulkoilutuspaikat tarpeiden tekemistä varten, äänten kantautuminen naapureihin ja mahdollisuus pitää koti viileänä merkitsevät enemmän kuin osoite. Omakotitalo ja piha eivät korvaa lenkkejä, koulutusta tai seuraa.
Rotu haluaa usein pysytellä ihmisten lähellä, mutta yksinoloaika on arvioitava yksilöllisesti. Asteittain yksinoloon totutettu aikuinen koira pystyy yleensä olemaan yksin muutaman tunnin; pieni pentu ei. Pidennä aikaa vain, kun koira osaa rauhoittua, ja järjestä hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira pärjää yksin. Jatkuva haukkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai voimakas ahdistus kertovat, että järjestelyä on muutettava.
Varaudu säännölliseen turkinhoitoon ja siivoamiseen, suureen tilantarpeeseen autossa sekä tavallista suurempiin ruoka-, vakuutus- ja eläinlääkärikuluihin. Valjaiden tai kaulapannan, autossa käytettävän turvalaitteen ja pedin on kaikkien sovittava juuri kyseisen koiran kokoon.
Newfoundlandinkoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka hakee apua ajoissa ja pystyy aidosti hallitsemaan näin suuren koiran, mutta se ei ole helppo valinta vain siksi, että sen luonnetta kuvataan lempeäksi. Sopiva omistaja nauttii tiiviistä yhteistyöstä, hyväksyy karvat ja kuolan, kouluttaa johdonmukaisesti ilman kovia otteita ja pystyy mukauttamaan liikuntaa kuumuuden ja terveydentilan mukaan. Jos nämä edellytykset tuntuvat realistisilta, rotu voi olla rauhallinen ja perheen elämään innokkaasti osallistuva jäsen. Jos tilat, fyysinen hallinta tai turkinhoito jo valmiiksi epäilyttävät, pienempi koira on viisaampi valinta.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Ovatko newfoundlandinkoirat hyviä perhekoiria ja miten ne käyttäytyvät lasten kanssa?
Ne ovat yleensä hyvin lempeitä, kärsivällisiä ja suvaitsevaisia lasten kanssa, minkä vuoksi niitä kutsutaan usein ”lastenhoitajakoiriksi”. Suuren koon, hitaan aikuistumisen ja toisinaan kömpelöiden liikkeiden vuoksi yhdessäoloa on silti tärkeää valvoa, etenkin pienten lasten kanssa. Varhainen sosiaalistaminen ja koulutus auttavat varmistamaan, että niiden luontainen ystävällisyys pääsee esiin turvallisesti ja hallitusti.
Kuinka paljon liikuntaa newfoundlandinkoira tarvitsee, ja voiko se asua kerrostalossa?
Ne tarvitsevat päivittäin kohtuullista liikuntaa, kuten rauhallisia kävelylenkkejä ja mahdollisuuksia ojennella itseään, eivät niinkään rankkaa juoksemista tai hyppimistä. Kokonsa vuoksi ne eivät sovellu erityisen hyvin pieniin asuntoihin, mutta rauhallinen aikuinen koira voi sopeutua, jos se pääsee säännöllisesti ulos ja talossa on hissi. Portaiden kulkeminen voi rasittaa niiden niveliä, joten koti, josta pääsee helposti ulos maan tasalta, on selvästi suositeltavin.
Pitävätkö newfoundlandinkoirat todella vedestä, ja ovatko ne luonnostaan hyviä uimareita?
Niitä on alun perin jalostettu vesipelastus- ja työkoiriksi, ja useimmilla on vahva luontainen uintivietti. Räpylämäiset tassut, voimakas rakenne ja vettähylkivä kaksinkertainen turkki tekevät niistä taitavia uimareita. Veden äärellä niitä on silti aina valvottava, ja nuoret koirat tulee totuttaa veteen vähitellen, jotta ne oppivat toimimaan turvallisesti.
Kuinka paljon newfoundlandinkoiran turkki vaatii hoitoa ja kuinka paljon siitä lähtee karvaa?
Niillä on paksu kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa tasaisesti ympäri vuoden ja erityisen runsaasti karvanlähtöaikoina. Harjaaminen useita kertoja viikossa auttaa ehkäisemään takkuja ja poistamaan irtokarvaa, ja karvanlähtöaikoina turkkia on hoidettava tavallista useammin. Säännöllinen korvien hoito, kynsien leikkaus sekä korvien ympärillä ja takapäässä olevan turkin huolellinen hoito ovat tärkeitä iho-ongelmien ehkäisemiseksi.
Mitkä ovat newfoundlandinkoirien yleisimmät terveysongelmat?
Rodulla on alttiutta useille luuston ja nivelten sairauksille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle, sekä sydänsairauksille, kuten aorttaläpän alapuoliselle ahtaumalle. Rodulla esiintyy myös kystinuriaa, joka voi aiheuttaa virtsakiviä. Vastuulliset kasvattajat seulovat näitä sairauksia, mutta omistajien on silti syytä varautua mahdollisiin suuriin eläinlääkärikuluihin ja huolelliseen pitkäaikaiseen hoitoon.
Kuinka suuriksi newfoundlandinkoirat kasvavat ja kuinka paljon tilaa ne tarvitsevat kotona?
Aikuiset urokset painavat tavallisesti noin 59–68 kiloa. Nartut ovat hieman pienempiä mutta silti erittäin suuria. Ne eivät tarvitse valtavaa pihaa, mutta sisällä on oltava riittävästi tilaa, jotta ne voivat liikkua mukavasti, maata täyteen pituuteensa ojentuneina ja kääntyä törmäämättä huonekaluihin. Kotona on tärkeää varautua suuriin makuupaikkoihin, tukeviin kuppeihin ja leveisiin kulkuväyliin.
Ovatko newfoundlandinkoirat helppoja kouluttaa, kun otetaan huomioon niiden koko ja luonne?
Ne ovat älykkäitä ja yleensä miellyttämishaluisia, mutta ne voivat kypsyä hitaasti ja olla hieman herkkiä. Rauhallinen, johdonmukainen ja palkitsemiseen perustuva koulutus toimii parhaiten, ja se kannattaa aloittaa varhain, sillä ne kasvavat nopeasti. Niiden voimakkuuden vuoksi on erityisen tärkeää opettaa niille hyvät hihnakäytöstavat ja itsehillintää.
Kuinka hyvin newfoundlandinkoirat sietävät kuumuutta ja millainen ilmasto sopii niille parhaiten?
Niiden paksu, kaksinkertainen turkki sopii paremmin viileään ilmastoon, ja ne voivat kuumentua liikaa kuumalla tai kostealla säällä. Lämpimällä säällä niillä on oltava pääsy varjoon ja viileisiin sisätiloihin sekä runsaasti vettä saatavilla. Liikunta on syytä ajoittaa päivän viileimpiin hetkiin. Kuumilla alueilla ilmastointi on erittäin suositeltavaa.
Kuinka paljon newfoundlandinkoirat syövät, ja mitä näin suuren rodun ruokinnasta tulisi tietää?
Ne syövät painokiloa kohden vähemmän kuin monet pienemmät ja energisemmät rodut, mutta suuren kokonsa vuoksi ne tarvitsevat silti huomattavan määrän ruokaa. Laadukas suurille roduille tarkoitettu ruoka ja pentujen kasvun huolellinen seuranta auttavat suojaamaan niveliä. Omistajien on tärkeää seurata painoa tarkasti, sillä ylipaino lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä sydänongelmien riskiä.
Kuolaavatko newfoundlandinkoirat paljon ja sotkevatko ne sisätiloissa?
Monet yksilöt kuolaavat etenkin juomisen jälkeen tai kuumalla säällä, ja jotkut roiskivat kuolaa seinille ja huonekaluille. Paksun turkin mukana sisälle kulkeutuu myös vettä ja likaa, joten sotkua on oltava valmis sietämään. Arkea voi helpottaa pitämällä pyyhkeitä vesikuppien ja ovien lähellä sekä huolehtimalla turkin säännöllisestä hoidosta.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Newfoundlandinkoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
