¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
- Bernhardinkoira on sveitsiläinen jättirotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seura-, vahti- ja maatilan koirana. Rotua käytetään myös jäljestys- ja etsintätehtävissä.
- Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 70–90 cm ja narttujen 65–80 cm. Ruotsin Kennelliitto antaa suuntaa antavaksi painoksi noin 60–100 kg, mutta itse rotumääritelmässä painoa ei määritellä.
- Rodusta on lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen muunnos. Molemmilla on runsas aluskarva.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta ystävälliseksi, valppaaksi ja rauhallisesta eloisaan vaihtelevaksi. Tämä on ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.
- Suuri koko vaikuttaa kaikkeen arjessa: tilantarve, kuljetukset, koulutus, ruokinta ja eläinlääkärinhoito vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.
¶Ulkonäkö ja turkki
Bernhardinkoiran tulee olla suuri ja voimakas mutta silti sopusuhtainen ja terveesti liikkuva. Rotumääritelmän mukainen enimmäissäkäkorkeus on uroksilla 90 cm ja nartuilla 80 cm, mutta tätä korkeampi koira voidaan hyväksyä, jos se on sopusuhtainen ja liikkuu oikein. Tämä ei poista rotumääritelmän ylärajoja eikä tarkoita, että mahdollisimman suuri koira olisi ihanne. Kun tapaat aikuisia koiria, kiinnitä huomiota siihen, kantavatko ne painonsa vaivatta ja liikkuvatko ne vakaasti ja helposti.
Lyhytkarvaisella muunnoksella on tiheä, kiiltävä ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä runsas aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on suoraa ja keskipitkää, ja silläkin on runsas aluskarva. Karva voi olla hieman laineikasta lantion ja lonkkien alueella, ja raajoissa on hapsut. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on punaisia laikkuja tai selän ja kyljet peittävä punainen mantteli. Punaisen sävyt vaihtelevat kirkkaanpunaisesta tummanpunaiseen, ja tumma maski on toivottava.
Turkkia hoidetaan karvatyypin ja sen todellisen kunnon mukaan. Pitkäkarvainen muunnos tarvitsee perusteellisen harjauksen vähintään kerran viikossa takkujen ehkäisemiseksi ja useammin silloin, kun aluskarvaa irtoaa tai turkki on kastunut ja likaantunut. Myös lyhyt turkki on käytävä läpi, jotta irtoava aluskarva, ihomuutokset ja aristavat kohdat huomataan. Kiinnitä erityistä huomiota tiheäkarvaisiin alueisiin sekä pannan ja valjaiden alle jääviin kohtiin. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.
Osa bernhardinkoirista kuolaa runsaasti, osa huomattavasti vähemmän. Jos kuolan määrä voi vaikuttaa rotuvalintaasi, tapaa koiran aikuisia sukulaisia. Pyyhkeen pitäminen vesikupin lähellä on yleensä realistisempaa kuin kuolaamattoman koiran odottaminen.
¶Luonne ja persoonallisuus
Tyypillisen bernhardinkoiran tulisi olla ystävällinen ja valpas, ja sen temperamentti voi vaihdella rauhallisesta melko eloisaan. Ruotsin Kennelliitto kuvaa rotua tasapainoiseksi ja perhekeskeiseksi, mutta nimitys ”lastenhoitajakoira” on harhaanjohtava. Minkään koiran ei pidä odottaa sietävän päällään kiipeilyä, tiukkoja halauksia tai häirintää syödessään tai levätessään.
Lasten seurassa koiran koko on aivan yhtä tärkeä huomioitava asia kuin sen luonne. Vastuullisen aikuisen on aina ohjattava yhdessäoloa, opetettava lasta antamaan koiran poistua tilanteesta ja estettävä rajut leikit, joissa joku voi kaatua. Rauhallinen yksilö voi sopia lapsiperheeseen erittäin hyvin, mutta arvioi aina kyseistä koiraa sen sijaan, että luottaisit rodun maineeseen.
Samaa huolellisuutta tarvitaan muiden koirien ja kissojen seurassa. Rotumääritelmä ei takaa yhteensopivuutta muiden eläinlajien kanssa. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti, järjestä niille erilliset lepopaikat ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Ystävällinenkin leikki voi olla pienelle koiralle tai kissalle vaarallista kokoeron vuoksi. Kysy kasvattajalta, miten pentueen vanhemmat suhtautuvat vieraisiin koiriin, vierailijoihin, käsittelyyn ja odottamattomiin ääniin. Tämä kertoo enemmän kuin yleiset väitteet siitä, että rotu olisi aina sosiaalinen, hiljainen tai suojeleva.
¶Koulutus ja liikunta
Koulutus kannattaa aloittaa silloin, kun bernhardinkoira on vielä kokonsa puolesta helposti hallittavissa. Tärkeimpiä taitoja ovat löysällä hihnalla kulkeminen, ihmisten rauhallinen tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa, luoksetulo ja odottaminen pyydettäessä. Opeta pentu myös suhtautumaan rennosti suun tutkimiseen, tassujen käsittelyyn ja kehon tarkistamiseen. Varhainen sosiaalistaminen, hihnakäytöksen harjoittelu ja pentukurssit ovat erityisen arvokkaita näin suureksi kasvavalle koiralle. Etene pienin askelin ja palkitse rauhallisesta käytöksestä, jota haluat nähdä jatkossakin.
Rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivan minuuttimäärän antaminen olisi harhaanjohtavaa. Lenkkien, etsintäleikkien ja jäljestysharjoitusten sopiva kesto ja kuormittavuus riippuvat koiran iästä, terveydestä ja kunnosta sekä säästä. Rauhallinen olemus ei tarkoita, että koira pärjäisi ilman liikuntaa. Hyvä lihaskunto ja turvalliset arkirutiinit ovat näin painavalle koiralle tärkeitä.
Pennut kasvavat nopeasti. Ruotsin Kennelliitto suosittelee välttämään pitkiä kävelylenkkejä ensimmäisen vuoden aikana. Anna pennun sen sijaan liikkua lyhyemmissä jaksoissa, tutustua erilaisiin ympäristöihin ja levätä tekemisten välillä. Lisää matkaa ja vaikeustasoa vähitellen koiran yksilöllisen kehityksen mukaan sen sijaan, että noudattaisit kaikille koirille sopivaksi oletettua ikärajaa.
Ole erityisen varovainen lämpimällä säällä. Paksuturkkiset koirat kuuluvat niihin, jotka voivat olla tavallista herkempiä kuumuudelle. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja lopeta liikunta, jos koira läähättää jatkuvasti, kuolaa poikkeuksellisen paljon, sen limakalvot ovat kuivat ja punaiset tai se vaikuttaa sekavalta tai heikolta. Jos epäilet lämpöhalvausta, viilennä koiraa viileällä, ei jääkylmällä vedellä ja ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin.
¶Terveys
Ruotsissa keskeisiä huomioitavia asioita ovat niveltutkimusten tulokset, terve rakenne ja mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireiden tunnistaminen. Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja kyynärniveldysplasiaa, joista käytetään tavallisesti lyhenteitä HD ja ED. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD- ja ED-tulos ennen astutusta. Bernhardinkoiran viralliset lonkkakuvat otetaan aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tiedossa oleva tutkimustulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu; se ei automaattisesti tarkoita, ettei koiralla olisi dysplasiaa. Pyydä nähtäväksi varsinaiset lausunnot äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että vanhemmat on ”tutkittu”. Ruotsin Kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan jalostukseen ei saa käyttää koiraa, jonka ED-aste on 2 tai 3, jolla on kliininen kyynärniveldysplasia tai jolle on tehty sen vuoksi leikkaus.
Rotu kuuluu myös Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisten erityisohjeiden eli BSI-ohjeiden piiriin. Niissä kiinnitetään huomiota ylikokoiseen ja liian raskaaseen päähän, kasvojen liialliseen ihoon, löysiin huulitaskuihin sekä löysiin, liian suuriin tai sisäänpäin kiertyneisiin silmäluomiin. Ostajalle nämä antavat konkreettisia tarkkailukohteita: silmien tulee näyttää terveiltä, iho ei saa olla ärtynyt, suun ja hampaiden tulee toimia kunnolla ja koiran tulee liikkua voimakkaasti mutta vaivatta. Näyttävä ulkomuoto ei saa koskaan mennä toimivuuden edelle.
Eräässä eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa bernhardinkoirilla todettiin suurentunut mahalaukun laajentuman ja kiertymän riski. Kyse on äkillisestä, hengenvaarallisesta hätätilanteesta, jossa aika on ratkaiseva tekijä. Tulokseton yökkäily, nopeasti turpoava vatsa, levottomuus, läähätys, vatsakipu ja vaikeus asettua makuulle edellyttävät välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin. Älä jää odottamaan, menevätkö oireet ohi. Mikään yksinkertainen kotirutiini ei poista riskiä kokonaan. Keskustele eläinlääkärin kanssa juuri oman koirasi riskistä ja mahdollisista ehkäisevistä toimenpiteistä.
Nopeasti kasvava pentu tarvitsee sille sopivaa ruokaa kasvua vastaavia määriä. Noudata kasvattajan ja eläinlääkärin ohjeita ja seuraa koiran kehon kuntoa ja liikkumista kasvun aikana sen sijaan, että yrittäisit saada pennun kasvamaan mahdollisimman nopeasti.
¶Historia ja alkuperä
Bernhardinkoiran dokumentoitu historia alkaa Sveitsin ja Italian väliseltä Ison Sankt Bernhardin solalta. Sinne perustettiin majatalo 1000-luvulla. Majatalossa pidettiin suuria vuoristokoiria suojelu- ja vartiointitehtävissä 1600-luvun puolivälistä lähtien. Niitä näkyy vuodelta 1695 peräisin olevissa kuvissa ja mainitaan majatalon asiakirjoissa vuodesta 1707 alkaen. Myöhemmin koirat kulkivat matkalaisten mukana ja etsivät lumeen ja sumuun eksyneitä ihmisiä.
Vuosina 1800–1814 elänyt Barry on rodun kuuluisin pelastuskoira, ja sveitsiläisissä historiallisissa kertomuksissa sen kerrotaan pelastaneen yli 40 ihmistä. Kyse on historiallisesta tiedosta, ei jokaisen yksittäisen pelastustehtävän nykyaikaisesta dokumentoinnista. Kaulassa riippuva pieni viinatynnyri kuuluu ennen kaikkea rodun tunnettuun mielikuvaan. Sen alkuperästä kiistellään, ja Ruotsin Kennelliiton lähteissä tynnyriä kuvataan myytiksi, ei todellisissa pelastustehtävissä käytetyksi varusteeksi.
Vuonna 1867 Heinrich Schumacher alkoi pitää koiristaan sukutaulukirjanpitoa. Kun Sveitsin kantakirja avattiin vuonna 1884, sen ensimmäinen koira oli Leon-niminen bernhardinkoira. Sveitsin rotuyhdistys perustettiin samana vuonna. Vuonna 1887 rotumääritelmä hyväksyttiin ja bernhardinkoira julistettiin virallisesti sveitsiläiseksi roduksi. Nykyisin koirat elävät pääasiassa seura- ja maatilan koirina, vaikka jäljestys- ja etsintätyö yhdistävät niitä edelleen niiden historiaan.
¶Arki bernhardinkoiran kanssa
Elämä bernhardinkoiran kanssa vaatii koiran koon huomioimista suunnittelussa. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti sopimaton, mutta koiran on pystyttävä kääntymään, lepäämään ja kulkemaan kodissa ilman ahtautta. Mieti portaiden käyttöä, hissin mahdollista rikkoutumista, autoon pääsemistä ja sitä, miten auttaisit sairasta tai iäkästä koiraa. Myös ruoka, tukevat varusteet, kuljetukset ja eläinlääkärinhoito maksavat usein enemmän kuin pienemmän koiran kohdalla, vaikka tarkkaa summaa ei voikaan ennustaa.
Älä oleta bernhardinkoiran pärjäävän yksin koko työpäivää. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisellekin koiralle yksinolo on ensin opetettava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin, mutta kaikille yksilöille sopivaa aikarajaa ei ole.
Tarkista ennen ostoa kolme asiaa:
- Pyydä vanhempien tarkat viralliset HD- ja ED-tulokset ja kysy, onko lähisukulaisilla ollut nivel- tai liikkumisongelmia.
- Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia koiria ja tarkkaile niiden luonnetta, silmiä, ihoa, suuta, liikkumista ja suhtautumista käsittelyyn – älä pelkästään kokoa ja pään tyyppiä.
- Tee realistinen suunnitelma kodin tiloista, autosta, lämpimän sään järjestelyistä, yksinolosta, arjen koulutuksesta ja avusta siltä varalta, ettei koira jonain päivänä pysty kävelemään omin voimin.
Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa hyvin suurta koiraa mutta asettaa toimintakyvyn, rauhalliset arkitaidot ja yhteisen arjen mahdollisimman suuren koon tai romantisoitujen pelastuskoiramyyttien edelle.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Ovatko bernhardinkoirat hyviä perhekoiria, ja miten ne käyttäytyvät lasten kanssa?
Ne ovat yleensä lempeitä, kärsivällisiä ja suvaitsevaisia, joten ne sopivat hyvin perheisiin, joissa lapset osaavat kohdella koiraa kunnioittavasti. Suurin huolenaihe on niiden koko, sillä innostunut koira voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Koulutus on tärkeää aloittaa varhain, ja pienten lasten ja koiran yhteistä touhua on valvottava. Hyvin sosiaalistettuina ne ovat yleensä helliä ja suojelevia olematta aggressiivisia.
Kuinka paljon liikuntaa bernhardinkoira oikeasti tarvitsee?
Koostaan huolimatta ne eivät ole erityisen kestäviä eivätkä tarvitse rankkaa liikuntaa. Useimmille riittää yksi tai kaksi rauhallista kävelylenkkiä päivässä sekä hieman kevyttä leikkiä, mieluiten päivän viileämpinä aikoina. Liiallinen liikunta voi rasittaa nuoren koiran kehittyviä niveliä, joten pentujen ja kasvuikäisten koirien liikunnan määrää ja rasittavuutta on syytä säädellä. Aivojumppa ja yhdessäolo ovat yhtä tärkeitä kuin liikunta.
Kuolaavatko bernhardinkoirat paljon, ja voiko asialle tehdä jotain?
Monet rodun koirat kuolaavat runsaasti etenkin juotuaan, syötyään, innostuessaan tai kun niillä on kuuma. Rodulle tyypillisten löysien huulten ja raskaiden, roikkuvien poskien vuoksi kuolaaminen on useimmilla koirilla väistämätöntä. Omistajat pitävät usein imukykyisiä liinoja käden ulottuvilla ja saattavat totuttaa koiran siihen, että sen suu pyyhitään ruokailun jälkeen. Kuolaamista voi joskus vähentää valitsemalla koiran sukulinjasta, jossa huulet ovat hieman tiiviimmät, mutta kokonaan sitä ei näin voi estää.
Mitkä ovat bernhardinkoirien yleisimmät terveysongelmat?
Suuren kokonsa vuoksi ne ovat alttiita tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle sekä ristisidevammoille. Myös sydänsairaudet, tietyt syövät, mahalaukun laajentuma ja kiertymä sekä silmäsairaudet, kuten silmäluomen sisäänpäin kääntyminen eli entropion, ovat huolenaiheita. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoirat näiden ongelmien varalta eivätkä käytä sairaita koiria jalostukseen. Normaalipainon ylläpitäminen ja pentujen liian nopean kasvun välttäminen voivat auttaa pienentämään joitakin riskejä.
Voiko bernhardinkoira elää mukavasti pienessä talossa tai kerrostaloasunnossa?
Ne voivat sopeutua pienempiinkin tiloihin, kunhan ne pääsevät päivittäin riittävästi lenkille ja saavat levätä mukavassa paikassa. Rauhallisuus sisätiloissa helpottaa sopeutumista, mutta suuren koon, karvanlähdön ja kuolaamisen vuoksi omistajien on suhtauduttava realistisesti niiden aiheuttamaan sotkuun ja tilantarpeeseen. Hissi tai helppokulkuiset portaat ovat tärkeitä koirien ikääntyessä ja nivelten heikentyessä. Myös riittävä viilennys ja ilmanvaihto ovat välttämättömiä etenkin lämpimässä ilmastossa.
Miten bernhardinkoirat pärjäävät kuumalla säällä?
Ne soveltuvat huomattavasti paremmin viileään tai kylmään ilmastoon, ja kuumuus voi olla niille vaikeaa. Paksu turkki ja suuri kehon massa altistavat ne ylikuumenemiselle, joten lämpimänä vuodenaikana ne tulisi pitää ilmastoiduissa tiloissa tai varjossa, ja raikasta vettä on oltava jatkuvasti saatavilla. Liikuntaa tulisi rajoittaa päivän kuumimpina hetkinä, ja koiria on tarkkailtava huolellisesti lämpörasituksen merkkien varalta. Turkin leikkaaminen lyhyemmäksi kesäksi voi auttaa, mutta sitä ei saa koskaan ajaa ihoa myöten.
Millaista turkinhoitoa bernhardinkoira tarvitsee, ja lähteekö siitä paljon karvaa?
Niistä lähtee runsaasti karvaa, etenkin kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina. Sekä lyhyt- että pitkäkarvaiset yksilöt tarvitsevat säännöllistä harjausta useita kertoja viikossa irtokarvan poistamiseksi ja takkuuntumisen ehkäisemiseksi. Korvien säännöllinen puhdistus, kynsien leikkaus sekä suun ja kaulan alueen ihopoimujen tarkistaminen ovat tärkeitä tulehdusten ehkäisemiseksi. Omistajien kannattaa varautua siihen, että lattioilla ja huonekaluilla on selvästi havaittavissa karvaa ja kuolaa.
Kuinka paljon bernhardinkoiran ruokinta maksaa ja mitä sen tulisi syödä?
Ruokintakulut ovat koirien suuren koon vuoksi huomattavat, usein moninkertaiset keskikokoisen koiran ruokintakuluihin verrattuna. Niille tulisi antaa laadukasta, suurille tai jättikokoisille roduille tarkoitettua ruokaa, joka tukee nivelten terveyttä ja auttaa ehkäisemään pentujen liian nopeaa kasvua. Päivittäinen ruoka-annos jaetaan yleensä kahteen tai useampaan pienempään ateriaan mahalaukun laajentuman ja kiertymän riskin vähentämiseksi. Koiran pitäminen hoikkana on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuren koon tavoittelu.
Ovatko bernhardinkoirat helposti koulutettavia ja kuinka älykkäitä ne ovat?
Ne ovat älykkäitä ja yleensä miellyttämishaluisia, mutta saattavat aikuistua hitaasti ja olla hieman itsepäisiä. Lyhyet, johdonmukaiset ja palkitsemiseen perustuvat koulutustuokiot toimivat parhaiten. Suuren kokonsa vuoksi niiden on tärkeää oppia perustottelevaisuutta ja hyvät hihnakäytöstavat jo nuorena. Ne nauttivat yleensä enemmän tiiviistä yhteistyöstä omien ihmistensä kanssa kuin rankoista, toistuvista harjoituksista.
Mihin tarkoitukseen bernhardinkoirat alun perin jalostettiin, ja vaikuttaako se niiden käyttäytymiseen nykyään?
Rotu kehitettiin Sveitsin Alpeilla pelastus- ja seurakoiraksi, ja sen edustajat auttoivat löytämään ja auttamaan lumeen eksyneitä matkalaisia. Tämä tausta näkyy niiden vahvassa kiintymyksessä ihmisiin, valppaassa luonteessa ja halussa kestää ankariakin oloja perheensä vuoksi. Monilla on edelleen vaisto pysytellä lähellä ja tarkistaa, että perheenjäsenillä on kaikki hyvin. Ne ovat yleensä pikemminkin hoivaavia ja suojelevia kuin voimakkaasti saalisviettisiä tai itsenäisiä.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Bernhardinkoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
