Rodun Newfoundlandinkoira kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä hyvin lempeitä, kärsivällisiä ja suvaitsevaisia lasten kanssa, minkä vuoksi niitä kutsutaan usein ”lastenhoitajakoiriksi”. Suuren koon, hitaan aikuistumisen ja toisinaan kömpelöiden liikkeiden vuoksi yhdessäoloa on silti tärkeää valvoa, etenkin pienten lasten kanssa. Varhainen sosiaalistaminen ja koulutus auttavat varmistamaan, että niiden luontainen ystävällisyys pääsee esiin turvallisesti ja hallitusti.

Ne tarvitsevat päivittäin kohtuullista liikuntaa, kuten rauhallisia kävelylenkkejä ja mahdollisuuksia ojennella itseään, eivät niinkään rankkaa juoksemista tai hyppimistä. Kokonsa vuoksi ne eivät sovellu erityisen hyvin pieniin asuntoihin, mutta rauhallinen aikuinen koira voi sopeutua, jos se pääsee säännöllisesti ulos ja talossa on hissi. Portaiden kulkeminen voi rasittaa niiden niveliä, joten koti, josta pääsee helposti ulos maan tasalta, on selvästi suositeltavin.

Niitä on alun perin jalostettu vesipelastus- ja työkoiriksi, ja useimmilla on vahva luontainen uintivietti. Räpylämäiset tassut, voimakas rakenne ja vettähylkivä kaksinkertainen turkki tekevät niistä taitavia uimareita. Veden äärellä niitä on silti aina valvottava, ja nuoret koirat tulee totuttaa veteen vähitellen, jotta ne oppivat toimimaan turvallisesti.

Niillä on paksu kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa tasaisesti ympäri vuoden ja erityisen runsaasti karvanlähtöaikoina. Harjaaminen useita kertoja viikossa auttaa ehkäisemään takkuja ja poistamaan irtokarvaa, ja karvanlähtöaikoina turkkia on hoidettava tavallista useammin. Säännöllinen korvien hoito, kynsien leikkaus sekä korvien ympärillä ja takapäässä olevan turkin huolellinen hoito ovat tärkeitä iho-ongelmien ehkäisemiseksi.

Rodulla on alttiutta useille luuston ja nivelten sairauksille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle, sekä sydänsairauksille, kuten aorttaläpän alapuoliselle ahtaumalle. Rodulla esiintyy myös kystinuriaa, joka voi aiheuttaa virtsakiviä. Vastuulliset kasvattajat seulovat näitä sairauksia, mutta omistajien on silti syytä varautua mahdollisiin suuriin eläinlääkärikuluihin ja huolelliseen pitkäaikaiseen hoitoon.

Aikuiset urokset painavat tavallisesti noin 59–68 kiloa. Nartut ovat hieman pienempiä mutta silti erittäin suuria. Ne eivät tarvitse valtavaa pihaa, mutta sisällä on oltava riittävästi tilaa, jotta ne voivat liikkua mukavasti, maata täyteen pituuteensa ojentuneina ja kääntyä törmäämättä huonekaluihin. Kotona on tärkeää varautua suuriin makuupaikkoihin, tukeviin kuppeihin ja leveisiin kulkuväyliin.

Ne ovat älykkäitä ja yleensä miellyttämishaluisia, mutta ne voivat kypsyä hitaasti ja olla hieman herkkiä. Rauhallinen, johdonmukainen ja palkitsemiseen perustuva koulutus toimii parhaiten, ja se kannattaa aloittaa varhain, sillä ne kasvavat nopeasti. Niiden voimakkuuden vuoksi on erityisen tärkeää opettaa niille hyvät hihnakäytöstavat ja itsehillintää.

Niiden paksu, kaksinkertainen turkki sopii paremmin viileään ilmastoon, ja ne voivat kuumentua liikaa kuumalla tai kostealla säällä. Lämpimällä säällä niillä on oltava pääsy varjoon ja viileisiin sisätiloihin sekä runsaasti vettä saatavilla. Liikunta on syytä ajoittaa päivän viileimpiin hetkiin. Kuumilla alueilla ilmastointi on erittäin suositeltavaa.

Ne syövät painokiloa kohden vähemmän kuin monet pienemmät ja energisemmät rodut, mutta suuren kokonsa vuoksi ne tarvitsevat silti huomattavan määrän ruokaa. Laadukas suurille roduille tarkoitettu ruoka ja pentujen kasvun huolellinen seuranta auttavat suojaamaan niveliä. Omistajien on tärkeää seurata painoa tarkasti, sillä ylipaino lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä sydänongelmien riskiä.

Monet yksilöt kuolaavat etenkin juomisen jälkeen tai kuumalla säällä, ja jotkut roiskivat kuolaa seinille ja huonekaluille. Paksun turkin mukana sisälle kulkeutuu myös vettä ja likaa, joten sotkua on oltava valmis sietämään. Arkea voi helpottaa pitämällä pyyhkeitä vesikuppien ja ovien lähellä sekä huolehtimalla turkin säännöllisestä hoidosta.