## Perustiedot

Irlanninsusikoira on erittäin suuri, karkeakarvainen vinttikoira, joka on kotoisin Irlannista. Siinä yhdistyvät vinttikoiran nopeus ja metsästysvietti sekä yleensä ystävällinen luonne. Sen koko vaikuttaa kuitenkin lähes kaikkiin arjen ratkaisuihin autosta ja kodista pennun kasvatukseen.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 10 kuuluva vinttikoira, jota käytettiin alun perin susien ja muun suurriistan metsästykseen.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen vähimmäissäkäkorkeus ja -paino ovat uroksilla 79 cm ja 54 kg sekä nartuilla 71 cm ja 41 kg. Urosten toivottu keskimääräinen säkäkorkeus on 81–86 cm. Enimmäiskorkeutta tai -painoa ei ole määritelty.
- **Rakenne:** Voimakas ja lihaksikas, mutta ei yhtä massiivinen kuin tanskandoggi. Sen tulee olla skotlanninhirvikoiraa vankempi menettämättä vinttikoiran linjoja ja liikkuvuutta.
- **Luonne:** Yleensä ystävällinen, kiintyvä ja kotona rauhallinen. Metsästysvietti voi olla voimakas, ja siinä on yksilöllisiä eroja.
- **Liikunta:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja turvallisia tilaisuuksia juosta kunnolla. Määrä tulee sovittaa ikään, kuntoon ja palautumiseen.
- **Turkki:** Rungossa, raajoissa ja päässä karhea ja kova, kulmakarvat ja parta ovat selvät. Turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa, mutta sitä ei pidä leikata pehmeäturkkisen seurakoiran tapaan.
- **Hyvä tietää:** Rodun elinajanodote on lyhyempi kuin monilla pienemmillä koirilla. Ennen pennun ostamista on tärkeää selvittää sydänterveys, pennun varhainen maksashunttitutkimus sekä lähisukulaisten sairaudet.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsusikoiran tulee olla suuri ja vaikuttava näyttämättä raskaalta tai kömpelöltä. Sillä on pitkä runko, syvä rintakehä, lihaksikkaat raajat ja pitkä, loivasti kaartuva häntä. Liikkeiden tulee olla vaivattomat ja toimeliaat. Se on vähemmän massiivinen kuin tanskandoggi mutta painavampi ja voimakkaampi kuin skotlanninhirvikoira.

Kokoa koskevat luvut ymmärretään usein väärin. Rotumääritelmässä annetaan molemmille sukupuolille vähimmäismitat ja uroksille toivottu keskimääräinen säkäkorkeus 81–86 cm, mutta virallista enimmäiskokoa ei ole. Nartun kokoa tai kummankaan sukupuolen lopullista painoa ei siis voi päätellä kapeasta vaihteluvälistä. Mittasuhteet, voima ja terveet liikkeet ovat tärkeämpiä kuin mahdollisimman suuren koiran tavoittelu.

Karvan tulee olla karheaa ja kovaa, erityisesti silmien yläpuolella ja leuan alla. Sallittuja värejä ovat harmaa, juovikas eli brindle, punainen, musta, puhtaanvalkoinen ja kellanruskea eli fawn sekä skotlanninhirvikoiralla esiintyvät värit. Kampaa ja harjaa turkkia sen yksilöllisen tarpeen mukaan, selvitä takut ja poista kuollut, epäsiisti karva poistamatta suojaavaa peitinkarvaa. Tarkista myös parta, korvat, tassut, kynnet ja iho. Pesutarpeen ratkaisevat lika, ihon kunto ja arki, eivät kiinteät pesuvälit.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsusikoira on yleensä ystävällinen ja ihmisläheinen, mutta rotukuvaus ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Varhainen sosiaalistaminen, vanhempien luonne ja koiran omat kokemukset vaikuttavat kaikki sen itsevarmuuteen ja sosiaalisuuteen. Suuren koon vuoksi jo innokas tervehdys, leikki tai äkillinen hihnasta nykäisy edellyttää hyvää hallintaa.

Kyseessä on metsästystaustainen vinttikoira. Sisällä rauhallinen koira voi reagoida silmänräpäyksessä peuraan, jänikseen tai juoksevaan kissaan. Vapaana pitämisen tulee siksi perustua yksilön käytännössä osoitettuun luoksetulovarmuuteen ja ympäristöön, ei oletukseen, että lempeä luonne tarkoittaisi heikkoa saalisviettiä. Turvallisesti aidattu alue on usein paras paikka täysivauhtiseen juoksuun.

Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo kissojen tai pienempien eläinten kanssa on yksilöllisempää: pentu voi oppia kodin säännöt menettämättä taipumustaan lähteä ulkona takaa-ajoon. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti, järjestä kissalle pakoreittejä ja pidä koira fyysisesti hallinnassa, kunnes eläinten yhteinen käytös on ennakoitavaa.

Tasapainoinen aikuinen koira voi olla lasten kanssa lempeä ja kärsivällinen, mutta aikuisen aktiivinen valvonta on silti välttämätöntä. Suuri koira voi kaataa pienen lapsen vahingossa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa ja järjestä koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsusikoira tarvitsee johdonmukaista ja ystävällistä koulutusta, jonka opit toimivat myös silloin, kun koira painaa ohjaajaansa enemmän. Aloita varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, luoksetulon, käsittelyn sekä ihmisten, koirien ja luonnonvaraisten eläinten rauhallisen ohittamisen harjoittelu. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja palkitseminen sopivat rodulle yleensä paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistuvat harjoitussarjat.

Rakenna luoksetuloa vähitellen helpoista tilanteista vaativampiin häiriöihin. Käytä aitaamattomilla alueilla pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti myös mahdollisten saaliseläinten lähellä. Mikään koulutusmenetelmä ei takaa, että vinttikoira keskeyttää takaa-ajon aina. Hihna ja aidat ovat siis turvavälineitä, eivät merkkejä epäonnistuneesta koulutuksesta.

Aikuinen koira hyötyy monipuolisista kävelyistä, hajutyöskentelystä ja mahdollisuuksista liikkua vapaammin turvallisessa paikassa. Kaikille koirille sopivaa, tutkimusnäyttöön perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Tarkkaile sen sijaan koiran liikkumista, hengitystä, halukkuutta jatkaa ja palautumista liikunnan aikana ja sen jälkeen. Lisää rasitusta vähitellen ja mukauta sitä helteellä, sairauden aikana tai kun kunto on heikko.

Pennut kasvavat nopeasti, ja niiden tulee saada leikkiä ja liikkua omaan tahtiinsa. Vältä pitkiä, toistuvia matkoja, korkeita hyppyjä ja raskasta kuntoharjoittelua ennen kuin keho on kehittynyt valmiiksi. Arkiliikunta, leikki sopivilla alustoilla, tauot ja uusiin ympäristöihin tutustuminen kehittävät sekä kehoa että itseluottamusta. Pyydä neuvoja pennun yksilöllisen kasvun ja kuntoluokan perusteella sen sijaan, että noudattaisit kaikille samaa ikäkuukausiin perustuvaa minuuttikaavaa.

## Terveys

Terveen elämän alku perustuu huolelliseen kasvattajan valintaan ja sen jälkeen asianmukaiseen hoitoon koko elämän ajan. Irlanninsusikoirien elinajanodote on lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Ruotsalaisessa ja kansainvälisessä tutkimustiedossa korostuvat erityisesti sydänsairaudet, syöpä, keuhkokuume ja maksashuntti. Yksittäinen koira voi pysyä pitkään terveenä, mutta rodun riskejä ei pidä vähätellä.

Rodulla esiintyy dilatoivaa kardiomyopatiaa eli DCM:ää sekä rytmihäiriöistä eteisvärinää. Eteisvärinää voi esiintyä jo ennen kuin omistaja huomaa selviä oireita, ja se voi edeltää sydänlihassairautta. Sydämen ultraäänitutkimus näyttää sydämen rakenteen ja pumppaustoiminnan, kun taas EKG:llä arvioidaan sydämen rytmiä. Tutkimukset vastaavat eri kysymyksiin, ja niitä voidaan tarvita yhdessä. Kysy, milloin molemmat vanhemmat on viimeksi tutkittu, mitä menetelmiä käytettiin ja mitä aiempien sukupolvien sydänterveydestä tiedetään. Normaali tulos vähentää epävarmuutta tutkimushetkellä, mutta ei takaa, ettei sairautta voisi myöhemmin kehittyä.

Portosysteemisessä shuntissa eli PSS:ssä veri kulkee maksan ohi. Rodulla on vakiintunut käytäntö tutkia pennuilta sappihapot varhain, yleensä noin 6–8 viikon iässä ennen luovutusta. Pyydä nähtäväksi pentueen tulokset ja selvitä, miten mahdollisia poikkeavia arvoja on tutkittu edelleen. Tämä kertoo enemmän kuin yleinen vakuuttelu sukulinjan terveydestä.

Osteosarkooma ja muut syövät sekä vakava keuhkokuume kuuluvat rotuyhdistyksen keskeisiin terveyshuoliin. Pitkittynyt ontuminen, kipu tai turvotus vaatii eläinlääkärin arviota. Hakeudu nopeasti hoitoon myös voimakkaan väsymyksen tai hengitystieoireiden vuoksi, sillä rodulla keuhkokuume voi kehittyä nopeasti ja vakavaksi.

Syvä rintakehä tuo mukanaan myös mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n riskin. Toistuvat tuloksettomat oksennusyritykset, nopeasti turpoava tai kivulias vatsa, voimakas levottomuus, kalpeat ikenet, heikkous tai lyyhistyminen ovat hätätilanteen merkkejä. Lähde heti eläinlääkäriin; tilaa ei voi hoitaa kotona. Keskustele eläinlääkärin kanssa yksilöllisestä riskistä ja mahdollisesta ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta eli gastropeksiasta. Leikkaus pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä kaikkia mahalaukun laajentumistilanteita.

Kun arvioit pentuetta, erota pakolliset rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen terveyssuosituksista. Pakollisen tutkimusvaatimuksen puuttuminen ei tee terveysasiasta merkityksetöntä. Pyydä päivätyt tutkimuslausunnot, pennun PSS-tulos sekä avointa tietoa lähisukulaisten eliniästä ja kuolinsyistä.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsusikoiran juuret ovat Irlannin suurissa metsästyskoirissa, mutta nykyrotu on tulosta dokumentoidusta 1800-luvun elvytystyöstä, ei antiikista asti muuttumattomana jatkunut sukulinja. Vuonna 391 jaa. roomalainen konsuli kirjoitti Roomaan lähetetyistä irlantilaisista koirista. Tällaisia koiria käytettiin susien ja muun suurriistan metsästykseen.

Kun sudet katosivat Irlannista, näiden koirien tarve väheni, ja tyyppi oli lähellä häviämistä 1600-luvun loppuun mennessä. Myöhemmin 1800-luvulla kapteeni George Augustus Graham kokosi jäljellä olevia koiria, joiden katsottiin edustavan tätä tyyppiä, ja elvytti rodun. Työssä käytettiin skotlanninhirvikoiria sekä yksittäisiä borzoi- ja tanskandoggiristeytyksiä. Rotu esitettiin näyttelyssä omassa luokassaan vuonna 1879, ja Irlannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1885.

Tämä nykyrodun historia selittää sekä sen sukulaisuutta muihin suuriin vinttikoiriin että sitä, miksi muinaisista susikoirista kertovia tarinoita ei pidä pitää nykykoirien täydellisenä sukupuuna. Ensimmäinen irlanninsusikoira saapui Ruotsiin vuonna 1931, ja Ruotsin irlanninsusikoirayhdistys perustettiin vuonna 1976.

## Arki irlanninsusikoiran kanssa

Elämä irlanninsusikoiran kanssa vaatii ennen kaikkea tilaa, turvallisuutta ja ennakointia. Rotu voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa sopivasti tekemistä ja koti toimii käytännössä. Erittäin suuri koira tarvitsee kuitenkin tilaa kääntyä ja levätä, pitävät lattiat sekä helpon kulkureitin ulos. Useat porrasvälit ilman hissiä ovat erityisen hankalia kasvavalle pennulle tai loukkaantuneelle aikuiselle, jota ei voi kantaa.

Arvioi auton sopivuutta aikuisen koiran tarpeisiin: koiran on voitava maata turvallisesti, päästä sisään ilman vaarallisia hyppyjä ja matkustaa autossa myös sairastuneena. Tarkista, että portit ja aidat pitävät suuren ja nopean koiran turvallisesti sisäpuolellaan. Tukeva peti, vakaat ruoka- ja vesikupit sekä riittävä tila ruokailupaikan ympärillä helpottavat myös arkea.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyissä ja turvallisissa jaksoissa. Rauhallinen rotu ei automaattisesti viihdy pitkiä päiviä yksin, ja suuri, ahdistunut koira voi vahingoittaa sekä itseään että kotia. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua jo ennen hankintaa, jos työpäivät ylittävät säännöllisesti ajan, jonka koira pystyy olemaan yksin.

Näistä kysymyksistä on erityistä hyötyä kasvattajaa valittaessa:

- Voitko tavata emän, ja miten molemmat vanhemmat käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä tavallisissa arkiympäristöissä?
- Milloin molemmille vanhemmille on viimeksi tehty sydämen ultraäänitutkimus ja EKG, ja millaisia tuloksia lähisukulaisista on tiedossa?
- Onko koko pentue tutkittu PSS:n varalta ennen luovutusta, ja saatko tuloksesta kopion?
- Mitä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten eliniästä ja kuolinsyistä tiedetään?
- Miten järjestät turvallisen liikunnan, kuljetuksen, vakuutuksen ja avun, jos koira ei pysty kävelemään omin avuin?

Sopivan kodin ei tarvitse olla kaikkein suurin, mutta sen on oltava käytännössä valmistautunut. Ystävällistä vinttikoiraa arvostava ihminen, joka pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä ja jolla on riittävästi rahaa ja tilaa erittäin suurelle koiralle, voi löytää siitä persoonallisen kumppanin. Jos toiveena on koira, jota voi pitää luotettavasti vapaana kaikkialla, käytössä on pieni auto tai koiran odotetaan sietävän pitkiä päiviä yksin, kannattaa valita toinen rotu.

Irlanninsusikoira

Irish Wolfhound Club of Great Britain

Irish Wolfhound Club of Northern Ireland

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

The Irish Wolfhound Club (Germany)

Irlanninsusikoira on erittäin suuri ja korkea vinttikoira, jolla on voimakas mutta sulavalinjainen rakenne ja karkea, säänkestävä karvapeite. Luonteeltaan se on rauhallinen, lempeä ja herkkä. Sisätiloissa se on levollinen, mutta tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja tilaa. Rotuun liittyy merkittäviä terveysriskejä, ja sen elinikä on suhteellisen lyhyt, joten huolellinen jalostus ja hyvä hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Saga's Gentle Giants

## Perustiedot

- Novascotiannoutaja eli tolleri on keskikokoinen kanadalainen metsästyskoira ja noutajaroduista pienin.
- Tolleri houkuttelee vesilintuja juoksemalla ja leikkimällä rannalla lintujen näkyvissä. Kun lintu on ammuttu, koira noutaa sen maalta tai vedestä.
- Rotu oppii nopeasti ja on hyvin työhaluinen. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti eikä vain käydä sen kanssa kävelyillä.
- Tolleri voi olla erinomainen perhekoira, mutta se on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Tärkeintä on halu oppia koiran kouluttamisesta sekä kyky tarjota koiralle sekä tekemistä että rauhaa.
- Vettä hylkivä kaksinkertainen turkki on punaisen tai oranssin sävyinen. Valkoiset merkit ovat tavallisia, mutta niitä ei vaadita.
- Ennen pennun valintaa tutustu vanhempien nivel-, silmä- ja DNA-tutkimustuloksiin sekä lähisukulaisten terveyteen ja luonteeseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Tolleri on ketterä, tiivisrakenteinen ja lihaksikas koira, joka on rakentunut kestävään työskentelyyn maalla ja kylmässä vedessä. Aikuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 48–51 senttimetriä ja nartun 45–48 senttimetriä. Ohjeellinen paino on uroksilla 20–23 kiloa ja nartuilla 17–20 kiloa, mutta painon ja luuston vahvuuden tulee aina olla suhteessa säkäkorkeuteen.

Rodun tyypillisessä turkissa on keskipitkä peitinkarva ja pehmeämpi, tiheä pohjavilla. Karva voi olla selän päällä hieman laineikasta, mutta muualla se on suoraa. Väri vaihtelee punaisesta oranssiin, ja hapsut ovat usein vaaleammat. Valkoisia merkkejä voi olla hännänpäässä, käpälissä ja rinnassa tai piirtona päässä. Myös koira, jolla ei ole valkoisia merkkejä, on aivan yhtä rodunomainen.

Turkinhoito on melko helppoa, mutta kaksinkertaisesta turkista irtoaa karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä harjausta tai kampausta. Kiinnitä erityistä huomiota korvien ympäristön hienoon karvaan ja hapsuihin, jotka takkuuntuvat herkemmin. Käpälien karvoja voi siistiä etenkin lumen kertymisen ehkäisemiseksi, mutta pitkää, runsashapsuista häntää ei pidä trimmata. Huolehdi myös kynsien ja hampaiden kunnosta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tolleri on yleensä leikkisä ja energinen, ja se on hyvin kiinnostunut yhteistyöstä ohjaajansa kanssa sekä noutamisesta. Ruotsin Kennelliiton BPH-kuvausten eli koirien käyttäytymis- ja persoonallisuuskuvausten yhteenvedossa arvioidut tollerit saivat korkeita tuloksia leikkisyydestä ja myönteisestä energisyydestä. Sosiaalisuus ja varmuus olivat lähempänä keskiarvoa, ja yksilöiden välillä oli huomattavaa vaihtelua. Siksi vanhempien ja lähisukulaisten arvioiminen on järkevämpää kuin tietynlaisen luonteen odottaminen pelkän rodun perusteella.

Monet tollerit seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja oppivat uusia tehtäviä nopeasti. Samalla ne omaksuvat nopeasti myös epäselvät säännöt, reagoivat stressiin ja oppivat toistuvia toimintatapoja, jotka lisäävät kierroksia ja odotusta. Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusohjelmassa nostetaan erikseen esiin stressi- ja ääniherkkyys sekä vinkuminen. Jotkut yksilöt päästävät hyvin innostuessaan korkean, läpitunkevan äänen, kun taas toiset ovat paljon hiljaisempia.

Rotu voi suhtautua vieraisiin ystävällisesti mutta pidättyvästi. Pidättyvyys ei tarkoita pelokkuutta tai uhkaavuutta. Nuori koira tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, paikoista ja käsittelystä ilman, että sitä pakotetaan kontaktiin. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa: pystyvätkö ne tervehtimään ihmisiä kiihtymättä liikaa, palautumaan tekemisen jälkeen ja rauhoittumaan uudessa ympäristössä?

## Koulutus ja liikunta

Tolleri tarvitsee säännöllisesti mahdollisuuksia käyttää kehoaan, nenäänsä ja päätään. Sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään, joka sopisi jokaiselle aikuiselle koiralle. Olennaisempaa on miettiä, saako koira harkitun yhdistelmän kuntoa kehittävää liikuntaa, kiireettömiä nuuskuttelulenkkejä, nouto- tai etsintätehtäviä, arkitaitojen harjoittelua ja palautumista. Tavoitteena on koira, joka tarttuu innokkaasti tehtävään pyydettäessä ja osaa levätä sen jälkeen.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset sopivat usein rodun nopeaan oppimistapaan. Metsästysnouto, tolling-kokeet, jäljestys, hajutyöskentely, toko ja agility voivat kaikki tarjota mielekästä tekemistä, mutta koiran kanssa ei tarvitse kilpailla. Yhtä tärkeitä ovat arkitaidot, kuten rauhallisena odottaminen, luoksetulo, ohjaajan mukana kulkeminen ja esineistä irrottaminen.

Älä harjoittele pelkkää vauhtia. Vuorottele kiihdyttäviä tehtäviä taukojen, rauhallisten siirtymien ja omalla paikalla odottamisen kanssa. Lopeta silloin, kun koira pystyy vielä ajattelemaan, ja palkitse sitä rauhoittumisesta. Jos koira vinkuu, menettää tarkkuuttaan, lähtee liikkeen perään tai sen on vaikea levätä harjoituksen jälkeen, harjoittelu voi olla liian kiihdyttävää, vaikka koira haluaisi yhä jatkaa.

Pennun fyysisen voiman ja itseluottamuksen tulee kehittyä vähitellen. Lyhyet tutkimusretket, leikki erilaisilla alustoilla sekä yksinkertaiset haju- ja kontaktiharjoitukset sopivat paremmin kuin pitkät juoksulenkit tai toistuvat heittoleikit, joissa koira tekee jyrkkiä käännöksiä. Lisää kuormitusta asteittain ja seuraa väsymyksen merkkejä sekä tekemisen aikana että sen jälkeen.

## Terveys

Tolleri on yleensä rakenteeltaan toimintakykyinen rotu, mutta pennunostajan kannattaa perehtyä nivelten ja silmien terveyteen, immuunivälitteisiin sairauksiin sekä siihen, miten kasvattaja hyödyntää rodulle tarkoitettuja DNA-testejä. Pitkä testilista ei automaattisesti ole parempi kuin huolellisesti suunniteltu yhdistelmä: tuloksia, suvun terveystaustaa ja Ruotsin rotuyhdistyksen ajantasaisia suosituksia on tarkasteltava yhdessä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset lonkkaniveldysplasialausunnot (HD) ja yhdistelmän alustava HD-indeksi. Ruotsin tolleriyhdistys suosittelee vähintään indeksilukua 100. Kysy myös kyynärniveldysplasian (ED) tutkimustuloksista ja voimassa olevasta silmätutkimuksesta. Etenevän verkkokalvon surkastuman prcd-PRA-muodon ja neurologisen degeneratiivisen enkefalopatian (DEN) osalta yhdistys suosittelee, että ainakin toinen vanhemmista on DNA-testillä terveeksi todettu tai perimän perusteella terve.

Sydämen laminopatia (CLAM) on hiljattain tunnistettu peittyvästi periytyvä sydänsairaus, joka voi johtaa varhaiseen kuolemaan. Rotuyhdistys suosittelee, että ainakin toinen vanhemmista on testillä terveeksi todettu tai perimän perusteella terve. Testejä on saatavilla myös muun muassa nuoruusiän Addisonin tautiin (JADD) sekä huuli- ja suulakihalkioita ja varpaiden yhteenkasvua aiheuttavaan CLPS-oireyhtymään. JADD:n penetranssi on epätäydellinen, eli geneettistä riskiä osoittava DNA-tulos ei tarkoita varmaa sairausdiagnoosia. Peittyvästi periytyvien geenimuunnosten testauksella pyritään välttämään yhdistelmiä, joista voisi syntyä sairaita pentuja, ei sulkemaan automaattisesti jokaista tervettä kantajaa pois jalostuksesta.

Ruotsissa termiä ”tolleritauti” käytetään yhteisnimityksenä kahdelle immuunivälitteiselle sairaudelle. Steroidihoitoon reagoiva meningiitti-arteriitti (SRMA) on aivokalvojen ja valtimoiden tulehdussairaus, jota esiintyy useimmiten nuorilla, tavallisesti 6–18 kuukauden ikäisillä koirilla. Oireet voivat alkaa äkillisesti, ja niihin kuuluvat kuume, niskakipu ja yleisvoinnin heikkeneminen. Immuunivälitteinen reumaattinen sairaus (IMRD) puolestaan koskettaa useammin 2–6-vuotiaita koiria. Se voi aiheuttaa levon jälkeistä jäykkyyttä, jalasta toiseen vaihtuvaa ontumista sekä vaikeuksia nousta ylös, kulkea portaissa tai hypätä. Ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos tällaisia oireita ilmenee, ja kysy kasvattajalta vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista autoimmuunisairauksista.

## Historia ja alkuperä

Novascotiannoutaja kehitettiin Kanadassa Nova Scotian niemimaalla 1800-luvun alussa. Tavoitteena oli luoda koira, joka sekä houkuttelisi vesilintuja metsästäjän lähelle että noutaisi ammutut linnut. Rodun englanninkielinen nimi Nova Scotia Duck Tolling Retriever kuvaakin sen kotipaikkaa, työskentelytapaa ja tehtävää.

Tolling-työskentelyssä eli lintujen houkuttelussa koira toimii vesirajassa metsästäjän pysytellessä piilossa. Metsästäjä heittää pieniä esineitä koiran noudettavaksi, ja koira katoaa välillä lintujen näkyvistä ja ilmestyy taas esiin. Liike herättää sorsien uteliaisuuden ja houkuttelee ne lähemmäs. Laukauksen jälkeen sama koira lähetetään noutamaan. Leikkisyys, työinto, uimataito ja luotettava noutaminen ovat siksi rodun keskeisiä ominaisuuksia.

Lähteissä on eriäviä tietoja siitä, millaisia koiria rodun varhaisessa jalostuksessa käytettiin. Tärkeämpää on se, mikä tiedetään varmasti: tolleri kehitettiin Kanadassa vesilintujen metsästyksessä työskenteleväksi noutajaksi, ei kultaisennoutajan pieneksi versioksi.

## Arki rodun kanssa

Tolleri sopii parhaiten kotiin, jossa koulutus ja yhteinen tekeminen kuuluvat arkeen mutta jossa koira saa myös nukkua häiriöttä ja saa tukea rauhoittumiseen. Asuminen kerrostalossa tai omakotitalossa ei ole ratkaisevaa. Tärkeämpää on, pystytkö tarjoamaan päivittäin fyysistä ja henkistä tekemistä, varaamaan aikaa märille lenkeille ja turkinhoitoon sekä pitämään rutiineista kiinni myös kiireisinä viikkoina.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Nuoren, energisen tollerin leikki voi yltyä riehakkaaksi. Yhteiselo kissojen ja muiden koirien kanssa voi onnistua, mutta metsästysvietti, leikkityyli ja aiemmat kokemukset vaihtelevat. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti, hyödynnä etäisyyttä ja portteja äläkä anna pennun harjoitella jahtaamista.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pystyy lepäämään ilman ahdistusta, haukkumista tai kodin tavaroiden pureskelua. Ruotsin eläinsuojeluohjeistuksen mukaan koira tulee myös viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, pentuna ja vanhana useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä ulkoilua ja seuraa ei siksi ole sopiva arkiratkaisu.

Tolleri sopii sinulle, jos haluat rakentaa pitkäjänteistä yhteistyötä, pidät nopeasta ja leikkisästä koirasta ja olet valmis harjoittelemaan sekä työintoa että rentoutumista. Jos etsit ennen kaikkea helppoa seuralaista, joka tyytyy tavallisiin kävelylenkkeihin, jokin toinen rotu sopii sinulle todennäköisesti paremmin.

Novascotiannoutaja

Swedish Kennel Club (SKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Collegium Veterinarium (Vetsuisse Faculty, University of Zurich)

Keskikokoinen, urheilullinen novascotiannoutaja on noutajista pienin. Se on jalostettu Nova Scotiassa houkuttelemaan ja noutamaan vesilintuja. Sillä on punainen, kettumainen ja vettähylkivä turkki, ja se on erittäin älykäs ja tunneherkkä. Se tarvitsee päivittäin runsaasti sekä aivotyötä että liikuntaa ja voi menestyä monissa koiraurheilulajeissa.

Mari Kværnsveen

## Perustiedot

Dreeveri on matalaraajainen ruotsalainen ajokoira, jota käytetään pääasiassa jäniksen, ketun, metsäkauriin ja muiden hirvieläinten metsästykseen. Siinä yhdistyvät voimakas metsästysvietti, itsenäinen työskentely metsässä ja rauhallinen perusluonne. Rotu sopii parhaiten metsästäjälle tai kotiin, joka pystyy tarjoamaan sille aitoa hajutyöskentelyä ja hallitsemaan sen äänenkäyttöä ja jälkien seuraamisen halua arjessa.

- **Käyttötarkoitus:** monipuolinen ajokoira, joka etsii riistan, seuraa sen jälkeä ja ajaa haukkuen. Jälkitarkkuus, sopiva ajovauhti ja kyky päättää pitkä ajo ovat tärkeitä käyttöominaisuuksia.
- **Koko:** uroksen säkäkorkeus on 32–38 senttimetriä, ihannekorkeus 35 senttimetriä. Nartun säkäkorkeus on 30–36 senttimetriä, ihannekorkeus 33 senttimetriä.
- **Luonne:** rotumääritelmä kuvaa dreeveriä tarkkaavaiseksi ja rauhalliseksi. Aggressiivisuus, hermostuneisuus ja arkuus eivät kuulu rodun toivottuun luonteeseen.
- **Aktiivisuus:** voimakas työskentelyhalu ja erinomainen kestävyys. Pelkät hihnalenkit riittävät harvoin koiran ainoaksi tekemiseksi.
- **Karvapeite:** karkea, suora ja rungonmyötäinen karva, joka on melko helppohoitoinen.
- **Keskeinen terveysriski:** metsästykseen liittyvä keuhkopöhö, jota kutsutaan myös metsästyspöhöksi, on rodun selkeimmin dokumentoitu erityinen terveysongelma.

Dreeveri voi olla ihana perheenjäsen, mutta se ei ole mutkaton seurakoira. Jos toiveena on koira, joka voi olla usein vapaana, käyttää nenäänsä vain vähän ja pysyy hiljaisena kerrostalossa, kannattaa harkita toista rotua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dreeverin tulee olla pitkärunkoinen ja matalaraajainen, mutta samalla vahva, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne on tarkoitettu vaativassa maastossa työskentelyyn, eikä sen tule näyttää liioitellun pitkältä tai raskaalta. Maavaran tulee olla noin 40 prosenttia säkäkorkeudesta, ja liikkeiden tulee olla tasaiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Rotumääritelmässä ilmoitetaan säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Vaa'an lukemaa tärkeämpi onkin koiran kokonaiskunto: kylkiluiden tulee tuntua helposti, vyötärön erottua ja lihaksia olla riittävästi työtä varten. Pentua valittaessa vapaat liikkeet, hyvin rakentuneet eturaajat ja riittävä maavara ovat hyödyllisempiä arviointiperusteita kuin lupaus tietystä aikuispainosta.

Karva on karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Se on lyhyempää päässä, korvissa ja raajojen alaosissa sekä hieman pidempää kaulassa, selässä ja reisien takaosissa. Hännän alapuoli on tuuhea mutta ei hapsuinen. Kaikki värit valkoisin merkein ovat sallittuja lukuun ottamatta valkovoittoista, merleä ja maksanruskeaa. Valkoisten merkkien tulee näkyä useasta suunnasta.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta työskentelevä koira tarvitsee muutakin kuin harjausta. Poista irtokarva tarpeen mukaan ja pese koira sen ollessa likainen, ei kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista metsästyksen tai tiheikössä liikkumisen jälkeen tassut, kynnet, iho, silmät ja korvat haavojen, roskien ja punkkien varalta. Pidä kynnet niin lyhyinä, etteivät ne haittaa tassun asettumista maahan.

## Luonne ja persoonallisuus

Dreeverin tulee olla rauhallinen ja tarkkaavainen, mutta se on jalostettu myös tekemään päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Kotona itsepäisyytenä näyttäytyvä käytös on usein metsässä tarvittavaa itsenäisyyttä. Kun koira löytää kiinnostavan riistan hajun, kaikki muu voi nopeasti jäädä jäljen seuraamisen varjoon.

Sopivilla arkirutiineilla dreeveri pystyy siirtymään intensiivisestä ulkotyöskentelystä rauhalliseen kotioleiluun. Tämä ei kuitenkaan takaa, että jokainen yksilö olisi hiljainen, helposti ohjattava tai kaikkien kanssa seurallinen. Perimä, kokemukset, koulutus sekä aktiivisuuden ja levon tasapaino vaikuttavat kaikki.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Rodun rauhallinen perusluonne ei korvaa valvontaa, eikä lasten pidä olla vastuussa koirasta, joka saattaa lenkillä syöksähtää hajun perään.

Dreeverin sopivuus asumaan muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa riippuu yksilöstä. Se voi oppia elämään kissan kanssa, etenkin jos tutustuminen aloitetaan varhain ja rauhallisesti, mutta metsästysvietin vuoksi onnistumista ei pidä koskaan luvata. Estä kissan jahtaaminen heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, järjestä kissalle omia turvallisia alueita äläkä jätä eläimiä keskenään valvomatta, ennen kuin tiedät, miten ne käyttäytyvät toistensa seurassa. Pienet lemmikit tarvitsevat turvallisen tilan, johon koira ei pääse.

Ääni on koiran työväline: metsästäjä seuraa ajon kulkua koiraa kuuntelemalla. Tämä ei tarkoita, että jokainen dreeveri haukkuisi paljon sisällä, mutta äänenkäyttö on huomioitava ennen koiran hankintaa, etenkin kerrostalossa. Toistuva haukkuminen tai ulvominen yksin jäädessä on merkki siitä, että järjestelyjä on muutettava, ei väistämätön rotuominaisuus.

## Koulutus ja liikunta

Dreeverit oppivat parhaiten selkeiden rutiinien, mieluisten palkkioiden ja vähitellen kasvavan vaikeustason avulla. Kovat ojennukset eivät tee metsästyskoirasta turvallisempaa. Rodun motivaation huomioiva palkitsemiseen perustuva koulutus luo paremman pohjan luottamukselle ja yhteistyölle.

Aloita luoksetulon harjoittelu häiriöttömässä paikassa. Palkitse viipymättä, vapauta koira usein takaisin nuuskimaan ja siirry pitkän liinan käyttöön ennen vaikeustason nostamista. Näin luoksetulo ei aina tarkoita hauskanpidon päättymistä. Hyvin opetettu luoksetulo vähentää riskejä, mutta ei tee metsästysvietistä vaaratonta. Riistarikkailla alueilla pitkä liina, turvallinen aitaus tai huolellisesti suunnitellut metsästyskäytännöt ovat usein turvallisempi vaihtoehto kuin tottelevaisuuden pitävyyden kokeileminen.

Kaikille dreevereille sopivaa tarkkaa liikunnan aikamäärää ei ole. Hyvään päivärytmiin kuuluu liikuntaa, hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutushetkiä ja palautumista. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, metsästyskauteen ja yksilöllisiin tarpeisiin. Rakenna kestävyyttä vähitellen ennen kautta sen sijaan, että huonokuntoinen koira joutuisi siirtymään rauhallisista viikoista suoraan pitkään metsästyspäivään.

Rodun kykyjä hyödyntävää tekemistä ovat esimerkiksi:

- riistan jäljestäminen tai ihmisen tekemän jäljen seuraaminen siten, että jäljellä on selkeä alku ja loppu;
- etsintäharjoitukset, joissa koira käyttää nenäänsä järjestelmällisesti;
- lenkit vaihtelevassa maastossa niin, että koiralla on aikaa tutkia hajuja;
- ajokokeet ja metsästyskoulutus asiantuntevassa ohjauksessa, jos koira on tarkoitettu metsästyskäyttöön.

Metsästys on muutakin kuin liikuntaa. Dreeverin tulee etsiä ja saada liikkeelle jänis, kettu, metsäkauris tai muu hirvieläin sekä ajaa sitä jälkitarkasti ja kuuluvasti haukkuen. Yhteistyön on sujuttava riittävän hyvin, jotta metsästys pysyy hallinnassa. Metsästämättömän omistajan tehtävä on siksi vaativampi kuin yhden erityisen pitkän lenkin lisääminen arkeen: koira tarvitsee säännöllistä, suunnitelmallista työtä, jossa se pääsee käyttämään nenäänsä, kestävyyttään ja ongelmanratkaisukykyään.

## Terveys

Dreeveriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta metsästykseen liittyvä keuhkopöhö on erityinen ongelma, joka jokaisen nykyisen ja tulevan omistajan tulisi tuntea. Se aiheuttaa äkillisiä hengitysvaikeuksia metsästyksen aikana tai sen jälkeen. Kyseessä on ei-sydänperäinen keuhkopöhö, jonka tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta.

Varoitusmerkkejä ovat yskä, poikkeavan nopea tai työläs hengitys sekä rasitukseen nähden suhteeton väsymys. Sairastuneen koiran voi olla vaikea asettua makuulle, se saattaa istua pää ja kaula ojennettuina tai lopettaa haukkumisen ajon aikana. Keskeytä rasitus ja ota yhteys eläinlääkäriin, jos koiralle tulee tällaisia oireita. Älä odota seuraavaan metsästyspäivään nähdäksesi, toistuvatko ne.

Perinnöllisyys vaikuttaa riskiin, ja Ruotsin dreeveriyhdistyksen jalostusstrategiassa on erityisiä ohjeita keuhkopöhön vähentämiseksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten sekä emän että isän suvun tapaukset on arvioitu ja miltä suunniteltu yhdistelmä näyttää DreverData-järjestelmässä. Kysy myös lähisukulaisten suoriutumisesta metsästyksessä: normaali hengitys ja palautuminen työn jälkeen ovat tärkeää tietoa.

Älä arvioi dreeverin kasvattajaa muilta roduilta lainatun yleisluontoisen lonkka-, kyynär- ja silmätutkimuslistan perusteella. Noudata dreeveriä koskevia ajantasaisia suosituksia. Tarkista vanhempien tunnistetiedot, metsästyskoe- ja näyttelytulokset, luonne, terveyshistoria ja sukulaisuus Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen tiedoista. Pyydä avoimia vastauksia myös ongelmista, joihin ei ole yksinkertaista testiä.

Hyvä päivittäinen hoito on silti tärkeää. Pidä koira hoikkana ja lihaksikkaana, kohota kuntoa vähitellen ja varaa kovan rasituksen jälkeen aikaa jäähdyttelyyn. Tarkista koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin vammojen, kivun, poikkeavan liikkumisen tai muuttuneen hengityksen vuoksi. Varma lupaus tietystä eliniästä on vähemmän hyödyllinen kuin dokumentoitu tieto suvun terveydestä ja kasvattajan avoimuus sen suhteen.

## Historia ja alkuperä

Dreeveri on tunnustettuna rotuna ruotsalainen, mutta sen juuret ovat Manner-Euroopassa. Westfalenindreevereitä tuotiin Etelä-Ruotsiin 1910-luvulla, ja ensimmäinen rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1913. Taustalla olevaa dachsbracke-tyyppiä oli kehitetty 1800-luvulla muun muassa Etelä-Saksassa, Tirolissa ja Sveitsissä.

Ruotsissa metsästäjät arvostivat matalaraajaisen koiran tapaa ajaa metsäkaurista ja myöhemmin myös jänistä, kettua ja muita hirvieläimiä. Ruotsin dachsbracke-yhdistys perustettiin vuonna 1944. Vuonna 1947 ruotsalainen muunnos sai nimekseen dreeveri, ja yhdistyksestä tuli Ruotsin dreeveriyhdistys. Ruotsin Kennelliitto tunnusti dreeverin ruotsalaiseksi roduksi vuonna 1953.

Rotua on edelleen jalostettu toimivaksi metsästyskoiraksi. Tämä selittää sekä sen vankan rakenteen että nykyisen voimakkaan metsästysvietin. Dreeverin rotuidentiteetti ei perustu vain ulkonäköön vaan myös kykyyn seurata jälkeä tarkasti ruotsalaisessa maastossa, haukkua selkeästi ja pitää yllä riistan ajamiseen sopivaa vauhtia.

## Arki dreeverin kanssa

Dreeveri on omimmillaan kodissa, jossa metsästys tai säännöllinen jäljestystyö kuuluu elämään suunnitellusti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Se voi asua omakotitalossa tai kerrostalossa, mutta asuntotyyppi ei itsessään täytä rodun tarpeita. Kerrostalossa asuvan on järjestettävä päivittäistä työskentelyä ulkona ja ehkäistävä häiritsevää äänenkäyttöä. Omakotitalossa asuvan on yhtä lailla koulutettava koiraa ja huolehdittava porttien ja aitojen turvallisuudesta.

Käy nämä käytännön asiat läpi ennen hankintaa:

- **Työskentely:** kuka huolehtii säännöllisestä hajutyöskentelystä ja kuntoharjoittelusta metsästyskauden ulkopuolella?
- **Turvallisuus:** voitko käyttää pitkää liinaa ja turvallisia aitauksia sekä noudattaa luotettavia toimintatapoja ovilla, autojen läheisyydessä ja metsästysmailla?
- **Äänenkäyttö:** sopiiko voimakas ääni kotiisi, ja onko sinulla suunnitelma sen varalle, että koira alkaa haukkua stressin tai tekemisen puutteen vuoksi?
- **Yksinolo:** onko sinulla aikaa opettaa yksinoloa vähitellen ja järjestää apua, jos koira ei selviydy työpäivien aikaisista järjestelyistä? Dreeverin ei pidä odottaa viettävän kokonaista työpäivää yksin.
- **Lapset ja lemmikit:** voiko aikuinen valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja voidaanko kissoille tai pienille lemmikeille järjestää omat turvalliset alueet?
- **Kasvattaja:** osaako kasvattaja kertoa käyttöominaisuuksista, luonteesta, suvussa esiintyneestä keuhkopöhöstä ja yhdistelmän perusteista antamatta lupauksia, joita kukaan ei voi pitää?

Dreeveri voi olla ensimmäinen koira, mutta vain ihmiselle, joka on valmis perehtymään ajokoiran työskentelyyn ja hakemaan tukea kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta. Metsästäjälle, joka arvostaa itsenäistä ja perusluonteeltaan rauhallista koiraa, se voi olla sekä taitava metsästyskumppani että läheinen perheenjäsen. Helposti ohjattavaa seurakoiraa etsivälle dreeveri on harvoin paras valinta.

Dreeveri

Svenska Dreverklubben

The Swedish Kennel Club

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Dreeveri on vankkarakenteinen ruotsalainen ajokoira, joka on matala ja pitkärunkoinen mutta vahva ja kestävä. Se on jalostettu jäljittämään ja ajamaan riistaa tasaiseen tahtiin. Sillä on kuuluva haukku ja voimakas metsästysvietti, ja se tarvitsee runsaasti liikuntaa. Ystävällinen ja hellyydenkipeä dreeveri on turkiltaan helppohoitoinen ja sopii aktiiviseen, ulkoilusta nauttivaan kotiin.

Tobias Lie

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Stavsnäs White

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Flatrunner

## Perustiedot

Tanskandoggi (grand danois) on erittäin kookas saksalainen koirarotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Siinä yhdistyvät voima ja tyylikäs rakenne, ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla ystävällinen, lempeä ja itsevarma. Suuri koko vaikuttaa kaikkeen koiranpidossa: arjen käytöstavat, kuljetukset, asuminen, eläinlääkärikäynnit ja kustannukset vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** rotumääritelmän mukaan seura-, vahti- ja suojelukoira; nykyisin ensisijaisesti seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset vähintään 80 cm, mieluiten enintään 90 cm; nartut vähintään 72 cm, mieluiten enintään 84 cm
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, tiheä, tiiviisti rungonmyötäinen ja kiiltävä, ei pohjavillaa
- **Luonne:** ystävällinen, lempeä ja omistautunut; voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi
- **Kysy kasvattajalta:** lonkkakuvaustuloksista, suvun sydäntutkimuksista sekä mahdollisista mahalaukun laajentuma- ja kiertymätapauksista

Rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Rotuoppaissa esitettyjä painolukuja tulee siksi pitää suuntaa antavina arvioina, ei yksittäisen koiran kuntoluokan, mittasuhteiden ja terveyden arvioinnin korvikkeena.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskandoggi on korkea, voimakas ja ääriviivoiltaan lähes neliömäinen, mutta se ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Etenkin urosten tulisi olla hyvin lähellä neliömäistä, kun taas nartut voivat olla rungoltaan hieman pidempiä. Pää on pitkä ja selväpiirteinen, luonnolliset korvat riippuvat, ja kokonaisvaikutelmassa voiman ja tyylikkyyden tulee olla tasapainossa.

Nykyinen rotumääritelmä jakaa värit kolmeen muunnokseen: keltainen tai juovikas; harlekiini, merle tai musta; sekä sininen. Merle kuuluu siis nykyiseen rotumääritelmään, vaikka tämä ei aina käy ilmi vanhemmista rotukuvauksista. Jokaiselle värille on yksityiskohtaiset vaatimuksensa, mutta pennunostajan kannattaa asettaa terveys, luonne ja terve rakenne tietyn värityksen edelle.

Karvapeite on helppohoitoinen mutta ei täysin huoltovapaa. Pehmeä harja tai kuminen harjauskinnas poistaa irtokarvaa etenkin keväällä ja syksyllä, jolloin karvanlähtö on usein selvempää. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja tarkista samalla iho, kynnet, tassut, hampaat ja riippuvat korvat. Koska tanskandoggilla ei ole eristävää pohjavillaa, se voi tarvita suojaa kylmältä, tuulelta tai sateelta. Arvioi suojan tarve yksilön, sen aktiivisuuden ja olosuhteiden perusteella, älä tietyn lämpötilarajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen tanskandoggin tulee olla ystävällinen, lempeä, itsevarma ja ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei tule olla aggressiivinen. Monia viehättää rodun tiivis suhde perheeseensä, mutta nimitys ”lempeä jättiläinen” ei takaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Suuri koko korostaa niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Hihnassa vetävää, ihmisiä vasten hyppivää tai vierasta kohti ryntäävää koiraa on vaikea hallita, vaikka sen aikeet olisivat ystävälliset. Rauhallisten tervehdysten, löysällä hihnalla kävelyn, luoksetulon, odottamisen ja yhteistyössä tapahtuvan käsittelyn harjoittelu jo varhain onkin perusturvallisuutta, ei vain käytöstapojen hiomista. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodulta toivottuun yhteistyöhaluun. Kovat menetelmät voivat synnyttää epävarmuutta eivätkä korvaa puutteellista koulutusta.

Luonteissa on eroja sekä yksilöiden että sukulinjojen välillä. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita lähisukulaisia, kysy niiden suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin sekä pyydä nähtäväksi virallisten luonnearviointien tulokset, jos niitä on saatavilla. Aiemmasta koirakokemuksesta on hyötyä, etenkin jos ei ole ennen kouluttanut näin suurta koiraa.

## Koulutus ja liikunta

Tanskandoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta määrän tulee vastata sen ikää, terveyttä, kuntoa ja palautumista. Kaikille aikuisille koirille tai pennuille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimääräistä ohjetta ei ole. Säännölliset lenkit, mahdollisuus haistella ja liikkua vaihtelevassa maastossa sekä lyhyet koulutushetket luovat paremman perustan kuin satunnaiset raskaat retket.

Pennut kasvavat pitkään, eikä niitä pidä kuormittaa liikaa mutta ei myöskään pitää toimettomina. Anna pennun kehittää koordinaatiotaan ja voimiaan vapaalla mutta valvotulla liikkumisella sekä vähitellen pitenevillä lenkeillä. Rajoita kehon kehittyessä toistuvia hyppyjä, äkkikäännöksiä, pitkiä juoksulenkkejä pyörän tai juoksijan rinnalla sekä rajua leikkiä liukkailla lattioilla. Sopiva etenemistahti vaihtelee yksilöittäin. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta, jos pentu ontuu, on jäykkä tai palautuu huonosti.

Jättirodun pentu tarvitsee suurten tai jättikokoisten rotujen kasvuun suunniteltua täysravintoa. Tavoitteena on tasainen kasvu ja hoikka, terve kuntoluokka, ei mahdollisimman nopea kasvu. Älä lisää täysravintoon kalsiumia tai muita kivennäisaineita ilman eläinlääkärin ohjetta. Jättiroduilla luuston kehitys voi olla yhä kesken noin 15–16 kuukauden iässä, mutta aikataulu vaihtelee yksilöittäin.

Aseta etusijalle taidot, joiden ansiosta aikuinen koira on turvallinen ja hallittavissa: paikallaan seisominen, vaa’alle nouseminen, kynsienhoidon ja tutkimisen hyväksyminen, esineistä luopuminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ryntäämättä. Hajutyöskentely, arjen tottelevaisuustaidot ja ongelmanratkaisutehtävät tarjoavat aivojumppaa rasittamatta kehoa voimakkaasti.

## Terveys

Tulevan omistajan kannattaa keskustella kasvattajan kanssa avoimesti useista merkittävistä terveysriskeistä, etenkin mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä, dilatoivasta kardiomyopatiasta ja lonkkaniveldysplasiasta. Tanskandoggin keskimääräinen elinikä on myös lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Elinikää koskevat luvut kuvaavat kuitenkin tiettyä tutkimusjoukkoa, eikä niiden perusteella voi ennustaa yksittäisen koiran elinikää.

**Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on äkillinen, hengenvaarallinen hätätilanne.** Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos koira yrittää toistuvasti oksentaa tuloksetta, muuttuu levottomaksi, kuolaa, sen vatsa turpoaa, se heikkenee tai lyyhistyy. Älä jää odottamaan oireiden helpottamista. GDV:n syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, eikä sitä tunneta täysin, joten mikään ruokintarutiini ei takaa sen ehkäisyä. Kysy, onko lähisukulaisilla ollut tätä ongelmaa, ja selvitä etukäteen, mikä päivystävä eläinsairaala voi ottaa koiran vastaan. Ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta voi keskustella eläinlääkärin kanssa. Se pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä mahalaukun laajentumista.

**Dilatoiva kardiomyopatia eli DCM voi olla koiralla jo ennen selviä oireita.** Eläinlääkärin tekemään sydäntutkimukseen voi kuulua sydämen ultraäänitutkimus, EKG tai pitkäaikais-EKG sekä joskus verestä mitattavia merkkiaineita. Normaali tulos kertoo koiran tilanteesta tutkimushetkellä, eikä ole elinikäinen takuu. Kysy, mitä sydäntutkimuksia vanhemmille ja vanhemmille sukulaisille on tehty, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä ja onko suvussa esiintynyt DCM:ää tai äkkikuolemia.

**Ruotsin lonkkaniveldysplasiaa koskevat vaatimukset eivät ole samat kuin rotuyhdistyksen suositus.** Jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tanskandoggin virallinen lonkkakuvaus voidaan tehdä aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt kieltävät E-lonkkaisten koirien jalostuskäytön ja sallivat D-lonkkaisen koiran käytön vain A- tai B-lonkkaisen parina. Koiria, joilla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsin tanskandoggiyhdistys menee pidemmälle ja suosittelee, että jalostuskoirat ovat lonkiltaan terveitä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkittu”.

Ruotsin kennelliitto mainitsee rodulla myös nielurisatulehdukset. Arvioinneissa kiinnitetään erityistä huomiota löysiin silmäluomiin, heikkoihin käpäliin, etu- ja takaosan rakenteeseen, liioiteltuihin rotupiirteisiin sekä luonteeseen. Vastuullisen kasvattajan tulee osata kertoa sekä sukulinjan vahvuuksista että ongelmista, myös siitä, miten vanhemmat sukulaiset ovat voineet.

## Historia ja alkuperä

Tanskandoggi on saksalainen rotu englanninkielisestä nimestään Great Dane ja Ruotsissa sekä useissa muissa maissa käytetystä ranskankielisestä nimestä Grand danois huolimatta. Alkuperämaassaan sen nimi on Deutsche Dogge.

Rodun virallisessa historiassa edeltäjiksi mainitaan muun muassa bullenbeisser sekä villisianmetsästykseen käytetyt koirat, jotka olivat tyypiltään raskaan mastiffin ja nopeamman vinttikoiran väliltä. Berliinissä vuonna 1878 tuomarit ja kasvattajat sopivat eri nimitysten yhdistämisestä Deutsche Dogge -nimen alle. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1880, ja saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888.

Ruotsissa järjestelmällinen jalostus alkoi vuonna 1908. Vanhemmat kuvaukset ulottavat rodun tarinan paljon kauemmas menneisyyteen, mutta väitteitä kelttien sotakoirista tai antiikista jatkuneesta katkeamattomasta sukulinjasta on huomattavasti vaikeampi todentaa. Dokumentoidut saksalaiset merkkipaalut antavat luotettavamman kuvan nykyisen rodun kehityksestä.

## Arki rodun kanssa

Tanskandoggi voi asua kerrostalossa, jos sen liikunnan, levon ja koulutuksen tarpeista huolehditaan, mutta kodin ja arjen on sovittava jättikokoiselle koiralle. Talo suurella pihalla ei korvaa lenkkejä tai seuraa, eikä pieni koti ole automaattisesti sopimaton. Käytännön kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yksinkertainen jako omakotitaloon ja kerrostaloon.

Onko kodissa tilaa suurelle, hyvin tukevalle pedille, jossa koira saa levätä rauhassa? Ovatko lattiat pitävät? Mahtuuko koira matkustamaan autossa turvallisesti, ja voisiko se käyttää ramppia vanhana tai loukkaantuneena? Jos hissi menee rikki, onnistuuko arki portaiden kanssa? Miten kaksi aikuista veisi sairaan koiran eläinlääkäriin, jos se ei pystyisi kävelemään? Vastaukset kertovat enemmän kuin pelkkä osoite.

Rotu voi elää lapsiperheessä, mutta ystävälliset aikeet eivät poista suuren koon aiheuttamaa fyysistä riskiä. Nuori tai innostunut tanskandoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa lapset jättävät sen rauhaan. Aikuisen on vastattava ulkoilutuksesta ja käsittelystä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kukaan ei voi luvata, että tietty tanskandoggi elää turvallisesti kissan tai toisen koiran kanssa. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja liian raju leikki sekä järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja tiloja ja korkealla olevia pakoreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään, ennen kuin niiden vuorovaikutus on luotettavasti rauhallista ja turvallista.

Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua voi jättää yksin. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan, pidennä aikaa vähitellen ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä on pidempi kuin koira jaksaa olla yksin. Jättikokoisen koiran ahdistus voi nopeasti vaikuttaa koko kotiin, joten yksinoloa on opetettava ja seurattava sen sijaan, että sitä pidettäisiin rodulle luontaisena taitona.

Tanskandoggi (grand danois)

The Great Dane Club of Germany (Deutscher Doggen-Club 1888 e.V.)

The Great Dane Club of UK

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Tanskandoggi (grand danois) on jättikokoinen ja elegantti koira, joka kuuluu korkeimpiin koirarotuihin. Aiemmin sitä käytettiin villisikojen metsästykseen ja kartanoiden vartiointiin, mutta nykyään se on uskollinen ja ihmisläheinen seurakoira. Sisätiloissa se on rauhallinen, ja sen liikunnantarve on kohtuullinen. Se tarvitsee tilaa, huolellista koulutusta, terveydenhoitoa ja päivittäin läheistä yhdessäoloa ihmisten kanssa.

vom Blu Beleza

Velinét

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Norwegian Kennel Club

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Anja Nørgaard Madsen

Sweetwater's

Peder Christensen

Janke Wijbenga

Rune Eichner Bech

Susanne Sommerlund

## Rotu lyhyesti

- Valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie on pieni mutta vankkarakenteinen terrieri Skotlannin Ylämailta.
- Rodun säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Pieneen kokoon tulisi yhdistyä voimaa, ketteryyttä ja aimo annos itsevarmuutta.
- Valkoinen, kaksikerroksinen turkki tulee trimmata nyppimällä, ei leikkaamalla. Varaudu ammattilaisen tekemään trimmaukseen noin viisi tai kuusi kertaa vuodessa ja perusteelliseen kampaamiseen viikoittain.
- Westie on yleensä valpas, iloinen, rohkea ja ystävällinen, mutta terrierin itsenäisyys ja metsästystausta näkyvät usein arjessa.
- Ihosairaudet ja kutina ovat rodun keskeisin dokumentoitu terveysongelma. Kysy suvun iho- ja korvaterveydestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen tutkimuspakettiin.
- Monet westiet elävät 12–15-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee yksilön, terveyden ja elinolojen mukaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni, tiivisrakenteinen ja huomattavasti vankempi kuin sen siisti valkoinen ulkomuoto saattaisi antaa ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa voimakasrakenteista koiraa, jolla on syvä rintakehä, suora selkä, lihaksikkaat raajat ja vapaat liikkeet. Säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Tummat silmät, pienet pystykorvat ja suora, terhakka häntä luovat rodulle ominaisen valppaan ilmeen.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarvan tulee olla suoraa, karheaa ja noin viiden senttimetrin pituista, pohjavillan puolestaan lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Väri on valkoinen. Karvanlaadulla on merkitystä muutenkin kuin ulkonäön kannalta: oikein hoidettu karhea turkki hylkii hyvin likaa, eikä siitä irtoa kotiin kovin paljon karvaa.

Jotta turkki säilyttää karheutensa, westien kypsä peitinkarva tulee poistaa nyppimällä. Ruotsin kennelliitto ei suosittele turkin leikkaamista, sillä se muuttaa karvanlaatua. Osaavan trimmaajan apua tarvitaan tavallisesti viisi tai kuusi kertaa vuodessa. Käyntien välillä turkki kammataan huolellisesti kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vatsan alle, kainaloihin ja nivusiin, joihin muodostuu helposti takkuja. Tarkista samalla iho, korvat, hampaat, tassut ja kynnet. Hyvin hoidettua karheaa turkkia ei tarvitse pestä usein. Kun pesu on tarpeen, käytä mietoa koirashampoota ja huuhtele se huolellisesti pois.

Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrä voi vaihdella suuresti saman rodun kahden yksilön välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita westietä ”hypoallergeenista” turkkia koskevien väitteiden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen westie on valpas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja itsevarma. Se on seurallinen pieni koira, mutta ei sellainen, joka odottaa automaattisesti ohjeita joka tilanteessa. Rodun tausta työskentelevänä terrierinä on suosinut aloitekykyä, kestävyyttä ja rohkeutta. Nykykodissa nämä ominaisuudet voivat näkyä voimakkaana uteliaisuutena, ääniin haukkumisena tai välittömänä kiinnostuksena kaikkeen liikkuvaan.

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun aikuiset ottavat vastuun kaikista koiran ja lasten välisistä tilanteista. Pienen lapsen ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei tarkoita, että koiran pitäisi sietää kantamista, kiinnipitämistä tai häirintää syödessään tai nukkuessaan.

Westien toimeentulo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu enemmän yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin mistään yksinkertaisesta rotua koskevasta säännöstä. Järjestä rauhallisia kohtaamisia, anna molemmille eläimille runsaasti tilaa ja keskeytä leikki ennen kuin se kiihtyy liikaa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava erityisen varovainen. Rotu kehitettiin pienriistan pyyntiin, joten häkki tai aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät takaa turvallisuutta saalistuskäyttäytymisen herätessä.

Suhtaudu rotukuvaukseen ihanteena, älä jokaista pentua koskevana lupauksena. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, koirakohtaamisiin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua sisällä. Näistä vastauksista on enemmän hyötyä kuin luonnehdinnoista ”itsepäinen”, ”lapsiystävällinen” tai ”leppoisa”.

## Koulutus ja liikunta

Valkoinen länsiylämaanterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää aikamäärää ei ole. Terveen aikuisen mielekäs arki voi koostua monipuolisista lenkeistä, hajujen tutkimisesta, etsintäleikeistä, leikistä ja lyhyistä koulutushetkistä. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Sopivasti liikkuva koira pysyy sopusuhtaisena, liikkuu ilman jäykkyyttä ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii sekä arjen taitojen opettamisessa että haukkumisen ja epävarman luoksetulon kaltaisissa haasteissa. Tee oikeasta valinnasta helppo: ota etäisyyttä häiriöön, palkitse kontaktista ja opeta selkeä vaihtoehtoinen toiminta, kuten omalle pedille meneminen tai takaisin sinua kohti kääntyminen. Kovat ojennukset eivät puutu käyttäytymisen syyhyn ja voivat heikentää sekä koiran hyvinvointia että yhteistyötä.

Luoksetuloa tulee harjoitella asteittain helpoista ympäristöistä vaativampiin edeten. Käytä pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne tai muut voimakkaat häiriöt tekisivät epäonnistumisesta vaarallista. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira voi olla vapaana, vaan antaa sille vapautta turvallisuudesta tinkimättä. Hajujen etsintä, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti sovellettu agility voivat tarjota terrierille selkeitä tehtäviä ilman pitkiä, toistavia harjoituksia.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Pidennä lenkkejä vähitellen ja totuta pentu erilaisiin alustoihin ja uusiin ympäristöihin asteittain. Varaa runsaasti aikaa palautumiseen.

## Terveys

Ihosairaudet ja kutina ovat valkoisen länsiylämaanterrierin selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. WestieAlliansen-rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 iho-ongelmia ilmoitettiin 92 koiralla 535:stä eli noin 17 prosentilla. Kyselyä ei ollut tilastollisesti vakioitu, joten lukua ei pidä pitää tarkkana arviona ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Se kuitenkin osoittaa, miksi toistuvaan kutinaan, punoitukseen, tassujen nuolemiseen ja korvavaivoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Hakeudu eläinlääkäriin, jos kutina toistuu tai ei hellitä. Loiset, tulehdukset, allergiat ja muut syyt voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne vaativat erilaista hoitoa. Samassa kyselyssä 59 koiralla 535:stä oli korvavaivoja useammin kuin kerran vuodessa, ja iho- ja korvaongelmia esiintyi toisinaan yhdessä. Ruoan vaihtaminen, tiheä peseminen tai lisäravinteiden antaminen ilman diagnoosia voi viivästyttää asianmukaista hoitoa.

Kraniomandibulaarinen osteopatia (CMO) ja Legg–Perthesin tauti ovat rodulla dokumentoituja sairauksia, mutta kyselyssä niitä ilmoitettiin harvoin: CMO:ta kahdella ja Legg–Perthesin tautia viidellä koiralla. CMO voi aiheuttaa pennun leukaan äkillistä kipua ja turvotusta. DNA-testi voi tukea jalostusvalintoja, mutta rotuyhdistyksen RAS-asiakirja painottaa, että testi kertoo riskitasosta eikä anna yksiselitteistä tulosta siitä, onko koira terve vai sairas.

Ruotsin kennelliitto ei ole vahvistanut rodulle terveysohjelmaa. Rodulla ei siis ole virallista vaatimusta esimerkiksi polvi-, lonkka- ja silmätutkimuksista koostuvasta yleisestä tutkimuspaketista. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kertomaan ihosairauksista, kutinasta sekä toistuvista korva- ja ruoansulatusvaivoista kummallakin vanhemmalla, niiden sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset voivat ja seurataanko pentueiden terveyttä noin yhden ja kolmen vuoden iässä. Jos suvussa esiintyy CMO:ta, kasvattajan tulee pystyä kertomaan, miten tieto ja mahdolliset testitulokset ovat vaikuttaneet vanhempien valintaan.

Vastuullinen kasvattaja erottaa selvästi toisistaan Ruotsin kennelliiton säännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja omat vapaaehtoiset tutkimuksensa. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja eläinlääkärintodistukset silloin, kun niitä on, mutta arvosta myös täsmällisiä tietoja lähisukulaisista. Keskitetyn terveysohjelman puuttuminen ei tarkoita, ettei perinnöllisiä riskejä olisi.

## Historia ja alkuperä

Valkoinen länsiylämaanterrieri on lähtöisin Skotlannin läntiseltä Ylämaalta, missä se kehittyi pieneksi ja ketteräksi työterrieriksi. Karkeakarvaiset terrierit menivät luoliin muun muassa kettujen ja mäyrien perässä sekä pitivät rottia ja muita pieneläimiä kurissa. Työ vaati rohkeutta, nopeutta, vahvoja leukoja ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikeassa maastossa.

Valkoiset koirat oli helpompi erottaa riistasta Skotlannin nummilla. Poltallochin eversti Malcolm alkoi suosia valkoisia terriereitä 1860-luvulla, mikä oli tärkeä vaihe nykyisen rodun kehityksessä. Nimi West Highland White Terrier vakiintui vuonna 1905. Risteytykset cairnterrierien kanssa olivat sallittuja vielä vuoteen 1924 asti, mikä osoittaa, kuinka läheistä sukua skotlantilaiset terrierityypit olivat rodun muotoutuessa.

Nykyään rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta sen historiallinen työskentelytapa näkyy yhä kiinnostuksena hajuihin, koloihin, liikkeeseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä selittää myös, miksi tottelevaisuusharjoittelu, agility ja muu tekeminen sopivat sille usein paremmin kuin pelkistä lyhyistä tarpeidentekolenkeistä koostuva arki.

## Arki rodun kanssa

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin: arjen sisältö on kodin kokoa tärkeämpää. Kerrostalossa omistajan on opetettava koiraa suhtautumaan rauhallisesti ovien, yhteisten tilojen ja ikkunoiden lähellä kuuluviin ääniin ja näkyvään liikkeeseen. Pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa lenkkejä, uusia hajuja ja yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa tulee opetella vähitellen niin lyhyissä jaksoissa, että koira pysyy levollisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätääntyy. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee liikuntaa ja tarpeiden tekemistä. Se ei ole lupaus siitä, että jokainen westie pärjäisi hyvin kuusi tuntia yksin. Pennut, iäkkäät koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiiviimpää huolenpitoa ja useampia ulkoilukertoja.

Rotu voi sopia ensikoiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, on valmis käyttämään hihnaa tai pitkää liinaa ja hyväksyy jatkuvan turkinhoidon tarpeen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii aina vapaana pidettävää, harvoin ääntä pitävää koiraa, joka pärjää yksin kokonaiset työpäivät. Varaa säännölliselle nyppimiselle tilaa sekä kalenterista että budjetista jo ennen päätöstä.

Ennen rodun valitsemista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi neljään kysymykseen:

- Onko päivittäiselle tekemiselle, koulutukselle ja häiriöttömälle levolle aikaa?
- Onko yksinoloon ja työpäivän aikaisiin ulkoiluihin turvallinen suunnitelma?
- Voidaanko koira pitää hihnassa tai pitkässä liinassa siellä, missä sen metsästysvietti sitä edellyttää?
- Riittääkö sekä aikaa että rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään nyppimiseen?

Jos vastaat kyllä ja arvostat pientä, aloitekykyistä koiraa, westie voi olla hauska ja läheinen kumppani moniksi vuosiksi.

Valkoinen länsiylämaanterrieri

West Highland White Terrier Club of England

VCA Animal Hospitals

Die Terrierhunde (Germany)

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni ja vankkarakenteinen skotlantilainen terrieri, jonka karkeasta valkoisesta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Se on itsevarma, haukkuherkkä ja itsenäinen mutta myös hellä, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa, säännöllistä turkinhoitoa ja johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Snedronningen's

Ashhill Gundogs

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Tove Hestsveen Bosmen

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norwegian Kennel Club (NKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Freja Aaes Olsen

## Perustiedot

Ranskanbulldoggi on Ranskasta kotoisin oleva pieni, vankkarakenteinen ja seurallinen seurakoira. Sen kuuluu olla vilkas ja aktiivinen, mutta lyhyt kallo ja kuono altistavat hengitysvaikeuksille ja lämmönsäätelyn häiriöille. Rotua harkitsevan onkin arvioitava koiran toimintakykyä ja tutkittua terveyttä yhtä huolellisesti kuin luonnetta ja ulkonäköä.

- **Roturyhmä ja käyttötarkoitus:** FCI:n ryhmä 9, seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 27–35 cm, nartut 24–32 cm
- **Paino:** urokset 9–14 kg, nartut 8–13 kg
- **Karvapeite:** lyhyt ja sileä, ei pohjavillaa
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** kellanruskea, juovikas ja kirjava, rotumääritelmässä kuvatuin merkein
- **Ihanneluonne:** seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä
- **Tärkeä ruotsalainen terveystutkimus:** RFG-Scheme on ollut pakollinen ennen jalostuskäyttöä SKK:n alaisessa kasvatuksessa 1.1.2025 alkaen

Rotu ei ole itsestään selvä valinta helppohoitoista koiraa etsivälle. Ranskanbulldoggin pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti ja hengittämään vaivatta myös liikkuessaan. Äänekäs tai työläs hengitys ei ole viehättävä eikä normaali rotuominaisuus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Ranskanbulldoggin tulee olla tiivisrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei raskas, liikuntakyvytön tai liioiteltu. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, pää on leveä ja pystyt ”lepakonkorvat” ovat rodun tunnusomainen piirre. Koko koiran rakenteen tulee mahdollistaa vaivaton liikkuminen: avoimet sieraimet, riittävä kuonon pituus, vapaat liikkeet ja aktiivisuuden mahdollistava runko ovat äärimmäistä ulkonäköä tärkeämpiä.

Rotumääritelmässä annetaan uroksille ja nartuille eri mitat. Urosten säkäkorkeuden tulee olla 27–35 cm ja painon 9–14 kg, narttujen puolestaan 24–32 cm ja 8–13 kg. Nämä painorajat eivät ole jokaisen yksilön tavoitepainoja. Sopiva kuntoluokka riippuu koiran rakenteesta, lihasmassasta ja kehon rasvamäärästä. Ylipaino kuormittaa entisestään hengitystä, niveliä ja selkää.

Karvapeite on lyhyt, sileä, pehmeä ja kiiltävä, eikä siinä ole pohjavillaa. Karvanlähtö pysyy yleensä hallinnassa harjaamalla tarpeen mukaan. Samalla on hyvä tarkistaa kynnet, tassut, korvat, hampaat ja iho. Kasvojen ihopoimut tulee pitää puhtaina ja kuivina, mutta hoidon on perustuttava ihon todelliseen kuntoon. Punoitus, haju, erite, kutina tai aristus vaativat asiantuntijan neuvoja, eivät pelkästään tiheämpää puhdistamista.

Rotumääritelmän mukaiset värit ovat kellanruskea, juovikas ja kirjava. Sininen ja merle eivät ole hyväksyttyjä värejä. ”Harvinaisen värisenä” markkinoitua pentua tulee arvioida samojen tärkeiden tietojen perusteella kuin muitakin pentuja: rekisteröinti, hengitystoiminta, vanhemmat ja kasvattajan jalostusohjelma.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan ranskanbulldoggin tulee olla seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä. Monet yksilöt nauttivat läheisyydestä ja osallistuvat mielellään perheen arkeen. Rotu voi oppia nopeasti, mutta itsenäisyyden ja itsepäisyyden vuoksi selkeät rutiinit ja koiraa motivoivat palkkiot toimivat usein paremmin kuin saman asian toistaminen tai kovat ojennukset.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei jokaista koiraa. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kipu, ympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilön käyttäytymiseen. Koiralla, jonka on vaikea hengittää tai jonka iho, selkä tai nivelet aiheuttavat epämukavuutta, voi myös olla vähemmän kärsivällisyyttä ja heikompi palautumiskyky. Siksi luonnetta tulee arvioida yhdessä fyysisen toimintakyvyn kanssa.

BPH kertoo, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa käyttäytymisen arvioinnissa. Siinä ei anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, eikä se takaa pennun tulevaa luonnetta. Aiempi ruotsalainen BPH-analyysi kattoi vain pienen osan Ruotsissa syntyneistä ranskanbulldoggeista. Pennunostajalle onkin hyödyllisempää tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn, toimintaan ja lepoon.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on perehtynyt siihen huolellisesti ja valmis palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja mahdolliseen eläinlääkärinhoidon tarpeeseen. Se sopii huonommin tilanteeseen, jossa valinta perustuu lähinnä pieneen kokoon, tiettyyn ulkonäköön tai oletukseen, että lyhytkuonoinen koira tarvitsee automaattisesti hyvin vähän liikuntaa.

## Koulutus ja liikunta

Ranskanbulldoggi tarvitsee päivittäin lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja arkitaitojen harjoittelua, mutta kaikille koirille sopivaa liikuntamäärää ei voi määritellä minuutteina. Ikä, kunto, sää ja ennen kaikkea koiran hengitys ja palautuminen ratkaisevat, mikä on sopivaa. Lyhytkuonoisilla koirilla läähättäminen viilentää elimistöä tavallista heikommin, joten sama tekeminen voi olla viileänä päivänä helppoa mutta helteellä sopimatonta.

Suunnittele päivään useita koiralle sopivan mittaisia tekemishetkiä yhden pitkän, loppuun asti suoritettavan harjoituksen sijaan. Anna koiran nuuskia, kävellä rauhallisesti vaihtelevassa maastossa ja käyttää päätään etsintätehtävissä ja yksinkertaisessa ongelmanratkaisussa. Kohota kuntoa vähitellen ja tarkkaile koiraa koko tekemisen ajan. Hidasta tai lopeta, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, sieraimet kapenevat, koira käyttää voimakkaasti vatsalihaksiaan hengittämiseen, jää jälkeen tai ei palaudu normaalisti. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys vaativat välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kuumalla säällä lenkit on ajoitettava viileämpiin hetkiin, tahtia hidastettava ja koiralle tarjottava varjoa, vettä ja viileä lepopaikka. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon tai muuhun suljettuun tilaan. Koira, jolla on toistuvasti vaikeuksia kohtuullisessa liikunnassa tai lämpimällä säällä, tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kaiken liikunnan välttäminen ei yksin ole ratkaisu.

Panosta kontaktin ottamiseen, rauhalliseen hihnakävelyyn, luoksetuloon, leikin lopettamiseen, rauhoittumiseen sekä suun, korvien, kasvojen ihopoimujen, tassujen ja kynsien tarkastamisen hyväksymiseen. Opeta yksinoloa hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Palkitsemiseen perustuvat menetelmät auttavat koiraa ymmärtämään tehtävät ja helpottavat välttämätöntä käsittelyä.

## Terveys

Ranskanbulldoggin keskeisin terveysongelma, johon on tärkeää perehtyä, on BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä. Siinä lyhentyneen kuonon ja nielun alueella ei ole riittävästi tilaa pehmytkudoksille. Seurauksina voivat olla äänekäs tai työläs hengitys, heikko rasituksensieto, unihäiriöt ja lämmönsäätelyn vaikeudet.

RFG-Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystoimintaa arvioidaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen. Tulos luokitellaan asteikolla 0–3. Ranskanbulldoggit ovat kuuluneet 1.1.2025 alkaen SKK:n tason 2 terveysohjelmaan: jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava tutkimustulos ennen astutusta. Virallinen tulos voidaan rekisteröidä aikaisintaan 24 kuukauden iässä, eikä se saa astutushetkellä olla yli kaksi vuotta vanha. Suositus on aste 0. SKK:n sääntöjen mukaan asteen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jolle on tehty hengitystieleikkaus, ei voida arvioida tässä tutkimusjärjestelmässä.

RFG-tulos kuvaa koiran tilannetta tutkimushetkellä, eikä se poista omien havaintojen tarvetta. Se ei ole elinikäinen takuu eikä kata kaikkia muita terveysriskejä. Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset RFG-luokitukset. Ihanteellista on nähdä vanhemmat sekä levossa että tavallisen liikkumisen jälkeen: hengityksen pitäisi olla vaivatonta, palautumisen kohtuullista ja sierainten avoimet. Älä hyväksy ilmauksia ”testattu” tai ”eläinlääkärin tarkastama” rekisteröidyn tuloksen korvikkeeksi.

Muita dokumentoituja riskejä ovat allergiat ja ihosairaudet, selän, luuston ja nivelten ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, sekä ulkonevien silmien vammat. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista iho-ongelmista, ontumisesta, selkäkivuista ja silmävammoista. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee myös, että pennunostaja kysyy aikuisten koirien polvilumpioista, sydämestä ja hengityksestä. Nämä suositukset on erotettava virallisesta RFG-vaatimuksesta.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvasti äänekästä hengitystä, selvästi heikentynyt rasituksen- tai lämmönsieto, hengityksen häiritsemää unta, haiseva tai kipeä iho, toistuvaa ontumista, selkäkipua tai punoittava, vuotava tai kipeä silmä. Varhainen tutkiminen on parempi vaihtoehto kuin odottaa, että ongelmasta tulee ”rodulle tyypillinen”.

## Historia ja alkuperä

Ranskanbulldoggi vakiintui roduksi Pariisissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen koira rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898. Ranskan kennelliitto tunnusti rodun samana vuonna.

Rotu kehittyi seurakoiraksi, ja sille muodostuivat tiivis runko, leveä pää ja pystyt lepakonkorvat, jotka ovat yhä rotumääritelmän tunnuspiirteitä. Ranskanbulldoggi esitettiin Ruotsissa näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1913. Rodun historiallinen tyyppi selittää sen nykyistä ulkonäköä, mutta nykyjalostuksessa näitä piirteitä ei pidä korostaa niin pitkälle, että hengitys, silmät, selkä, häntä tai liikkuminen kärsivät.

## Arki ranskanbulldoggin kanssa

Ranskanbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin koko ei yksin ratkaise arjen toimivuutta. Olennaista on, että koira saa päivittäin tekemistä, voi levätä häiriöttä ja elää turvallisessa, viileässä ympäristössä. Kerrostalossa porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin kannattaa totutella varhaisella harjoittelulla. Hissin saatavuus tai portaiden määrä voi nousta tärkeäksi, jos koiralla on kipuja tai hengitysvaikeuksia.

Lasten kanssa pätee sama turvallisuussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa yhteisistä tilanteista. Lapset eivät saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa, kiipeillä sen päällä tai jatkaa lähestymistä, kun se yrittää poistua. Järjestä koiralle suojaisa lepopaikka ja opeta sekä lapsia että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät automaattisesti tee yksilöstä turvallista lasten seurassa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja niiden aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet vähitellen niin, että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan, äläkä pakota niitä lähikontaktiin. Sosiaalistaminen voi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta se ei takaa kaikkien eläinten yhteensopivuutta. Kiinnitä erityistä huomiota stressiin, resurssien puolustamiseen ja siihen, muuttuuko toisen koiran leikki liian rajuksi yksilölle, jonka hengityskyky on rajoittunut.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamerasta voi olla apua sellaisen ahdistuneisuuden tai haukkumisen havaitsemisessa, joka ei näy enää kotiin palatessa. Rotua ei pidä valita, jos tarkoituksena on jättää koira säännöllisesti yksin suurimmaksi osaksi päivää.

Ennen koiran ostamista kaikkien perheenjäsenten pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä:

- Pystymmekö asettamaan esteettömän hengityksen ja terveen fyysisen toimintakyvyn äärimmäisen ulkonäön tai erikoisen värin edelle?
- Voimmeko varmistaa vanhempien henkilöllisyyden, RFG-luokitukset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisimme suullisiin vakuutteluihin?
- Pystymmekö mukauttamaan tekemistä helteen ja koiran voinnin mukaan ilman, että koira jää vaille liikuntaa ja virikkeitä?
- Onko meillä aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia eläinlääkärinhoidosta, jota rodun rakenne saattaa edellyttää?

Jos vastaukset ovat kyllä ja kasvattaja pystyy esittämään todennettavat tulokset, ranskanbulldoggi voi olla vilkas ja läheinen kumppani. Tärkein valinta ei ole äärimmäisin pään muoto tai harvinaisin väri, vaan koira, joka pystyy hengittämään, liikkumaan, palautumaan ja nauttimaan aktiivisesta arjesta.

Ranskanbulldoggi

The French Bulldog Club of England

Société Centrale Canine (France)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

The Kennel Club (United Kingdom)

Ranskanbulldoggi on pieni, lihaksikas seurakoira, jolla on lyhyt turkki ja lepakkomaiset korvat. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä mutta sisätiloissa rauhallinen, joten se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Se tarvitsee kohtuullisesti ja huolellisesti suunniteltua liikuntaa sekä säännöllistä ihon, korvien ja kynsien hoitoa. Myös sen hengitykseen ja painoon on kiinnitettävä huomiota.

Geluna Von Hempel

Total

Karkeakarvainen kettuterrieri

American Kennel Club

Association Française du Fox-Terrier Club (France)

Karkeakarvainen kettuterrieri on pieni, vankkarakenteinen ja energinen metsästysterrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja eloisa ja jolla on voimakas saalistusvietti. Sen karkeasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä nyppimistä. Rotu on älykäs mutta itsenäinen ja tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja huolellista turkinhoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet