## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

The Kennel Club (UK)

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Heidi Elisabeth Jemterud

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Oddne Gulbrandsen Årdal

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Mali Enoksen-Hagen Smaaskjær

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Pelvix

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Lövhögens

Bretagnenbassetti

Société Centrale Canine (France)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Basset Fauve de Bretagne Club of Great Britain

Iloinen ja energinen ranskalainen ajokoira, jolla on matala, vankka rakenne ja karkea, kullanpunainen turkki. Ystävällinen ja hellä koira tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, mutta sillä on voimakas saalistusvietti. Älykäs mutta itsenäinen bretagnenbassetti tarvitsee kärsivällistä koulutusta, runsaasti liikuntaa ja säännöllistä mutta helppoa turkinhoitoa.

Bretagnenajokoira

The British Kennel Club

Association Of L'Epagneul Breton (UK)

Verband für das Deutsche Hundewesen (Germany)

Bretagnenajokoira on keskikokoinen ranskalainen ajokoira, jolla on karkea, kullanvärisestä punertavan kellanruskeaan vaihteleva turkki, tummat ja ilmeikkäät silmät sekä vankka, urheilullinen rakenne. Villisian metsästykseen jalostettu rotu on energinen, utelias ja sosiaalinen sekä kotioloissa lempeä. Se tarvitsee runsaasti ulkoliikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja säännöllistä mutta helppoa turkinhoitoa.

Hovriket's

Stabijhoun

The UK Stabyhoun Association

Deutscher Stabyhoun Club e.V. (Germany)

Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Stabyhoun Association (NL)

Stabijhoun on harvinainen hollantilainen maatila- ja metsästyskoira. Se on keskikokoinen ja urheilullinen, ja sen silkkisessä turkissa on hapsuja. Karvaa lähtee kausittain. Lempeä, herkkä ja ihmisläheinen stabijhoun sopii aktiivisille perheille ja tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä. Vastuullisesti jalostettuna se on yleensä terve.

Trazzeltazz

Twinkle

## Perustiedot

Suomenlapinkoira on suomalainen paimentava ja vartioiva koira, jonka juuret ovat poronhoidossa. Nykyään useimmat elävät kuitenkin aktiivisina seurakoirina. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka viihtyy paljon ulkona, tarjoaa koiralle monipuolista koulutusta ja osaa opettaa sitä myös rauhoittumaan. Ystävällisyys on rodulle tyypillistä, mutta se ei kerro, kuinka seurallinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksittäisestä pennusta tulee.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** porojen paimentaminen ja vartiointi
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla 49 cm ja nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Karvapeite:** pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Väri:** kaikki värit ovat sallittuja, mutta päävärin on oltava hallitseva
- **Sopii parhaiten:** aktiiviseen kotiin, jossa nautitaan yhdessä tekemisestä, ulkoilusta ja valppaasta koirasta
- **Tärkeitä arvioitavia asioita:** äänenkäyttö, kyky rauhoittua, vanhempien luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa. Myös säkäkorkeus kuvaa rotutyyppiä eikä lupaa tarkkaa kokoa: rotumääritelmän mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Pää on melko leveä, korvat ovat pystyt tai taittokorvat, ja runsaskarvainen häntä kaartuu liikkeessä selän päälle tai sivulle. Levossa häntä voi riippua.

Kaksinkertainen karvapeite koostuu pitkästä, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Uroksilla kaulus on usein näyttävämpi. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi pääväri on hallitseva. Siksi kaksi rodulle tyypillistä suomenlapinkoiraa voivat näyttää hyvinkin erilaisilta.

Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja runsaan karvanlähdön aikaan sitä on hoidettava tavallista useammin. Käy turkki läpi pohjavillaan asti erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan kohdalta. Pese koira vain tarvittaessa. Tavallinen turkinhoito perustuu harjaamiseen, ei turkin leikkaamiseen lyhyeksi. Jos turkki on leikattava lääketieteellisestä syystä, noudata eläinlääkärin ohjeita.

Karvanlähdön ja turkin määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan. Karvatonta kotia toivovan tai yhteen kiinteään viikoittaiseen turkinhoitopäivään luottavan on syytä muuttaa lähestymistapaansa: tunnustele turkkia käsin ja käy sitä läpi kammalla, ja sovita hoitorutiini oman koiran tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa suomenlapinkoiraa älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Arjessa monissa yksilöissä yhdistyvät työskentelyhalu, tarkkaavaisuus ja halu pysytellä perheen lähellä. Suomenlapinkoira on silti paimentava ja vartioiva pystykorva, ei automaattisesti hiljainen tai kaikissa tilanteissa vaivaton koira.

Rotu käyttää herkästi ääntään. Osa koirista ilmoittaa äänistä, kodin ulkopuolella liikkuvista ihmisistä tai ympäristön liikkeestä, kun taas toiset ovat huomattavasti hiljaisempia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat ovikelloon, vieraisiin, ohittaviin koiriin ja rauhallisiin hetkiin sisällä. Se kertoo enemmän kuin yleinen väite koko rodun äänekkyydestä.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2019 BPH-käyttäytymisanalyysi antaa hyödyllisen mutta rajallisen kuvan. Siinä oli mukana 229 arvioitua koiraa, ja Ruotsissa syntyneet 212 osallistujaa edustivat vain noin kolmea prosenttia raportin syntymävuosiluokkien Ruotsissa syntyneistä koirista. Rodun keskiarvona oli vieraiden ihmisten maltillinen tervehtiminen, mutta vaihtelu oli suurta: osa koirista tuskin tervehti, osa tervehti hyvin innokkaasti. Rodun keskiarvo voi kuvata koirakantaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun ominaisuuksia.

Vanhempien BPH- tai MH-kuvausten tuloksiin kannattaa tutustua, mutta lue koko arvio ja kysy myös koirien arkikäyttäytymisestä. Rauhallinen palautuminen yllätyksestä, kodin arkeen sopiva äänenkäyttö ja kyky rentoutua ovat perhe-elämässä usein tärkeämpiä kuin innokas tervehtiminen.

## Koulutus ja liikunta

Suomenlapinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mielekästä tekemistä ja kykyä rauhoittua, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia haistella ja tutkia, lyhyitä yhteistyöhön perustuvia harjoituksia sekä rauhallisempia palautumispäiviä. Jäljestys, hajutyöskentely, toko, rally-toko, agility ja huolellisesti ohjattu paimennus ovat esimerkkejä lajeista, jotka voivat sopia eri yksilöille.

Arvioi sopivaa tasapainoa koiran käyttäytymisen perusteella. Sopivasti tekemistä saava koira pystyy työskentelemään innokkaasti ja sen jälkeen rauhoittumaan. Levoton edestakaisin kulkeminen, jatkuva ympäristön tarkkailu, univaikeudet tai alati kasvavat vaatimukset tekemisestä voivat kertoa siitä, että koira tarvitsee enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumista tukevia rutiineja, eivät vain pidempiä harjoituksia.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Aloita jo varhain kontaktin, luoksetulon ja häiriöistä oma-aloitteisen irrottautumisen harjoittelu. Harjoittele ensin riittävän kaukana häiriöistä ja käytä pitkää liinaa, kun luoksetulo ei vielä ole varma. Paimennustausta voi tehdä liikkeestä kiinnostavaa, mutta metsästys- ja paimennusvietti vaihtelevat. Sovita harjoittelu oman koirasi ominaisuuksiin.

Haukkumista harjoiteltaessa tavoitteena ei ole rangaista koiraa ilmoittamisesta vaan tehdä tilanteesta sille selkeä. Osoita huomanneesi haukun aiheuttajan, palkitse tauosta ja opeta koira siirtymään rauhalliseen paikkaan pois ikkunoiden tai oven luota. Vähennä mahdollisuuksia jatkuvaan vartiointiin. Jos haukkumisen taustalla on pelko, yksinolon vaikeus tai voimakas stressi, puutu syyhyn sen sijaan, että vain vaientaisit koiran.

## Terveys

Rodun jalostusstrategian mukaan suomenlapinkoiralla ei ole merkittäviä yleisiä fyysisiä terveysongelmia, mutta useat perinnölliset sairaudet on silti huomioitava jalostuksessa. Pennunostajalle tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat lonkat, silmät ja oikein tulkitut DNA-testitulokset. Kyynärniveltulokset ja käyttäytymiskuvaukset antavat lisätietoa.

Viralliset vaatimukset on erotettava rotuyhdistyksen tiukemmista kriteereistä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista lonkkatulosta ennen astutusta. Jotta pentue pääsee Ruotsin suomenlapinkoirien rotuyhdistyksen pentulistalle, lisäkriteereihin kuuluvat hyväksyttävät lonkkatulokset, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja DNA-tulosten perusteella sopiva yhdistelmä. Jos vanhempien kyynärnivelet on tutkittu, niiden on oltava terveet. Tämä ei tarkoita, että silmätutkimukset, kyynärniveltutkimukset ja kaikki DNA-testit olisivat sellaisinaan Ruotsin kennelliiton virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Prcd-PRA on yksi etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, kun taas Pompen tauti eli GSDII on vakava glykogeenin kertymäsairaus. Molemmat periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Kantaja voidaan yhdistää geenitestillä terveeksi todettuun tai perimän perusteella terveeseen kumppaniin ilman, että pennut sairastuvat kyseisen mutaation aiheuttamaan tautiin. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Prcd-PRA-testi kattaa vain kyseisen PRA-muodon, ei kaikkia silmäsairauksia, joten ajantasainen silmätutkimus on edelleen tärkeä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään alkuperäiset tai rekisteristä riippumattomasti tarkistettavat tulokset ja selvitä seuraavat asiat:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja mielellään myös yhdistelmän ennustettu lonkkaindeksi
- kummankin koiran silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos
- yhdistelmän prcd-PRA- ja GSDII-status, ei pelkästään mainintaa ”testattu”
- kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- BPH- tai MH-kuvausten tulokset sekä vanhempien käyttäytyminen kotona, äänten yhteydessä ja yllättävien tilanteiden jälkeen
- lähisukulaisilla ilmoitetut terveysongelmat

Mikään tutkimuslista ei takaa tervettä pentua. Se voi kuitenkin osoittaa, onko kasvattaja tehnyt olennaiset tutkimukset, ymmärtänyt tulokset ja valinnut yhdistelmän, joka pienentää tunnettuja riskejä poistamatta terveitä kantajia tarpeettomasti geenipoolista.

## Historia ja alkuperä

Suomenlapinkoiran nykyinen rotuhistoria alkaa Suomesta. Rotumääritelmän mukaan saamelaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin Pohjois-Fennoskandiassa ja Venäjällä. Ilmaus ”muistuttavia koiria” on olennainen: se kertoo vanhasta työtehtävästä ja koiratyypistä, mutta ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisista koirista nykyrotuun.

Rodun nykyaikaisen kehityksen virstanpylväät tunnetaan tarkemmin. Suomen Kennelliitto hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967, rotutyyppi vakiintui 1970-luvulla ja nykyinen nimi suomenlapinkoira otettiin käyttöön vuonna 1993. Tämän kehityksen aikana pitkäkarvaisempi lapinkoiratyyppi erotettiin pidempirunkoisesta ja lyhytkarvaisemmasta lapinporokoirasta.

Poropaimennustausta auttaa ymmärtämään, miksi rotumääritelmässä yhdistyvät valppaus ja rohkeus sekä rauhallisuus ja oppimishalukkuus. Työkoiran oli reagoitava liikkeeseen ja pidettävä yhteyttä ohjaajaansa aiheuttamatta tokassa tarpeetonta häiriötä. Sama monipuolisuus näkyy nykyään rodun tehtävässä aktiivisena seurakoirana ja useissa koiraurheilulajeissa, vaikka vain harvat yksilöt työskentelevät nykyisin porojen parissa.

## Arki suomenlapinkoiran kanssa

Suomenlapinkoira voi olla erinomainen perhekoira kodissa, jossa liikunta, turkinhoito, äänenkäyttö ja tiivis yhteistyö tuntuvat luontevilta. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa aina hiljaisen, hyvin vähän karvaa pudottavan koiran tai koiran, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ilman muuta tekemistä.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Ystävällinenkin koira voi kokea olevansa ahdistettu nurkkaan, kun se nukkuu, syö tai yrittää poistua tilanteesta. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Älä oleta, että rodun nimi takaa vähäisen saalistusvietin tai välittömän ystävyyden. Kysy, miten vanhemmat ja pentu ovat käyttäytyneet muiden eläinten seurassa. Järjestä ensikohtaamiset niin, että tilaa on riittävästi ja eläimet on helppo erottaa toisistaan, ja anna jokaiselle omat resurssit ja lepopaikat.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa runsaasti monipuolista ulkoilua ja omistaja harjoittelee aktiivisesti ilmoitushaukun hallintaa porraskäytävissä, hisseissä ja ikkunoiden äärellä. Kodin koko ei ratkaise tekemisen tarvetta eikä haukkumista. Päivittäiset rutiinit ja ympäristön äänet ovat tärkeämpiä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee suuresti, eikä toinen koira ole varma ratkaisu ero-ongelmiin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan yksin jäädessään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja harkitse ammattilaisen apua.

Harkittu ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin rodun ystävälliseen maineeseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kuuntele niiden reaktioita arjen ääniin, tarkkaile niiden kykyä rauhoittua ja pyydä kasvattajaa selittämään sekä terveystiedot että koirien luonne. Näin on paljon helpompi arvioida, sopiiko suomenlapinkoira omaan kotiisi.

Suomenlapinkoira

The Finnish Lapphund Club Of Great Britain

Suomen Kennelliitto (The Finnish Kennel Club)

Verein für Finnische Lapphunde Deutschland e.V.

Suomenlapinkoirat ovat keskikokoisia, vankkarakenteisia arktisia pystykorvia, joilla on paksu kaksinkertainen turkki ja ystävällinen, valpas luonne. Porojen paimentamiseen jalostetut koirat ovat ihmisläheisiä, älykkäitä ja herkkähaukkuisia. Ne voivat parhaiten saadessaan päivittäin liikuntaa, aivojumppaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa.

Elin Jansson Fiskum

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Subtils

Henning Berg Klit

Prahanrottakoira

Verein für Deutsche Spitze

Dansk Kennel Klub

Svenska Kennelklubben

Club Français des Rats de Prague

Prahanrottakoira on pienikokoinen tšekkiläinen seurakoira, jota käytettiin aikoinaan rottien pyydystämiseen. Se on koostaan huolimatta vilkas ja atleettinen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se palelee herkästi. Tämä hyvin hellä ja ihmisläheinen koira on valpas pieni vahti, joka kiintyy perheeseensä vahvasti.

Elisabeth Løvtangen Skauen

## Perustiedot

Shiba on pieni japanilainen pystykorva ja pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta, joiden säilyttämiseksi NIPPO toimii. Rotu kehitettiin lintujen ja pienriistan metsästykseen, mutta nykyään shibaa pidetään pääasiassa seurakoirana.

- **Koko:** uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 cm ja nartun 36,5 cm. Sallittu poikkeama on 1,5 cm kumpaankin suuntaan.
- **Paino:** suuntaa antavasti urokset painavat noin 9–11 kg ja nartut noin 7–9 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, kaksinkertainen karvapeite, jossa on suora ja karhea peitinkarva sekä pehmeä, tiheä aluskarva.
- **Värit:** punainen, musta ruskein merkein sekä seesamin eri muunnokset. Kaikkiin hyväksyttyihin väreihin kuuluvat vaaleat urajiro-merkit.
- **Luonne:** valpas, itsenäinen ja uskollinen, toisinaan vieraita kohtaan varautunut.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee monipuolista liikuntaa, hajutyöskentelyä ja lyhyitä harjoituksia, jotka tuntuvat koirasta mielekkäiltä.
- **Elinikä:** monet shibat elävät korkeaan ikään. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaani oli 14,6 vuotta. Yksittäisen koiran elinikään vaikuttavat kuitenkin muun muassa perimä, terveys ja hoito.

Shiba sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa oma-aloitteista koiraa ja voi käyttää aikaa sosiaalistamiseen, luotettavan luoksetulon opettamiseen ja rauhalliseen käsittelyharjoitteluun. Itsenäisyys ei tarkoita, että koira pärjäisi omillaan.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Shiba on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Sillä on pystyt, kolmiomaiset korvat ja vahva häntä, joka kaartuu selän päälle kierteelle tai sirpin muotoon. Liikkeiden tulee olla kevyet ja reippaat. Sukupuolten välillä on selvä kokoero, mutta rodun ei koskaan tulisi näyttää raskaalta tai liioitellulta.

Urajiro ei ole erillinen väri. Sillä tarkoitetaan vaaleita alueita, joita tulee olla kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alla, rinnassa ja vatsassa sekä raajojen ja hännän alapuolella. Termin tunteminen on hyödyllistä, kun vertailee punaisia, mustia ruskein merkein ja seesaminvärisiä shiboja.

Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa karhean peitinkarvan ja tiheän aluskarvan ansiosta. Harjaus noin kerran viikossa riittää tavallisesti, mutta runsaan karvanlähdön aikana irtoavaa aluskarvaa on poistettava useammin. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat yksilön, vuodenajan ja ympäristön mukaan, joten tarkkaan aikatauluun ei kannata varautua. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, ja totuta se jo varhain harjaukseen, tassujen tarkastamiseen ja kynsien leikkaamiseen. Turkkia ei tule rutiininomaisesti leikata tai ajella muotoon.

”Mame Shiba”, ”Mini Shiba” ja vastaavat nimet eivät tarkoita erillistä NIPPOn tunnustamaa rotua. Jos tarjolla on poikkeuksellisen pieni koira, kannattaa tarkistaa sen rekisteröinti sekä vanhempien koko ja terveys sen sijaan, että luottaisi markkinointinimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Shiba on yleensä tarkkaavainen, nopeaälyinen ja perheelleen uskollinen, mutta samalla niin itsenäinen, että se saattaa kyseenalaistaa tehtävän, josta ei koe hyötyvänsä. Tämä kuvaa rotua tarkemmin kuin pelkkä itsepäiseksi kutsuminen. Shiba oppii nopeasti, mutta yhteistyö on rakennettava luottamuksen, selkeyden ja kärsivällisyyden varaan.

Osa shiboista suhtautuu vieraisiin ihmisiin varautuneesti ja on herkkä tungettelevalle kehonkielelle. Varhaiset, myönteiset kokemukset erilaisista ihmisistä, ympäristöistä ja alustoista auttavat pentua. Tavoitteena on kuitenkin itsevarma koira, ei koira, jonka on tervehdittävä kaikkia. Anna koiralle tilaa väistää äläkä koskaan pakota sitä kontaktiin.

Rotu ei luotettavasti ennusta sitä, miten yksittäinen koira käyttäytyy lasten, koirien tai kissojen kanssa. Kasvatus, aiemmat kokemukset ja persoonallisuus vaikuttavat kaikki asiaan. Pyydä saada tavata pennun emä ja selvitä, miten vanhemmat ja aiemmat pentueet suhtautuvat uusiin tilanteisiin. Älä valitse pentua pelkän värin tai sukupuolen perusteella. Väitteet, joiden mukaan kaikilla shiboilla olisi ongelmia samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, ovat liian yleistäviä.

## Koulutus ja liikunta

Shiba tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tiettyä minuuttimäärää olennaisempaa on se, miten aika käytetään. Vaihtele lenkkien vauhtia ja ympäristöä, varaa aikaa haisteluun ja tarjoa lisäksi esimerkiksi henkilöjäljestystä, verijälkeä, hajutyöskentelyä, agilityä tai lyhyitä taitoharjoituksia. Sovita rasitus koiran ikään, kuntoon ja terveyteen ja varmista, että se osaa myös rauhoittua ja levätä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii erityisen hyvin koiralla, joka tekee mielellään omia päätöksiä. Palkitse oma-aloitteisesta kontaktista, lähellä pysymisestä ja hyvistä valinnoista ennen kuin lisäät häiriöitä. Useat lyhyet ja selkeät harjoitukset tuottavat enemmän tulosta kuin saman asian toistuva jankkaaminen. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja heikentää luottamusta opettamatta koiralle, mitä sen halutaan tekevän.

Rodun metsästystausta voi näkyä kiinnostuksena hajuihin ja liikkeeseen, mutta kiinnostuksen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Etene luoksetuloharjoittelussa vähitellen ja käytä hihnaa tai pitkää liinaa kaikkialla, missä koiraa ei voi turvallisesti kutsua takaisin. Pihassa toimiva luoksetulo ei takaa, että koira tottelee riistan ilmestyessä näkyviin. Tarkista myös portit, valjaat ja aidat: turvallisuus ei saa koskaan olla yhden vihjeen varassa.

Harjoittele käsittelyä jo ennen kuin sitä tarvitaan. Aloita hyvin lyhyistä tassujen, korvien ja suun kosketuksista, palkitse rauhallisuudesta ja anna koiralle taukoja. Pidennä käsittelyn kestoa vähitellen ja ota mukaan harja, kynsisakset ja tutkimusasennot. Tämä helpottaa arkista hoitoa ja eläinlääkärikäyntejä etenkin silloin, kun koira ei pidä kiinni pitämisestä.

## Terveys

Ruotsalaisissa jalostusohjeissa shibaa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta se ei tarkoita, että jokainen koira olisi ongelmaton. Pentua valittaessa dokumentoidut tutkimustulokset ja kasvattajalle esitetyt suorat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yleinen vakuuttelu rodun terveydestä.

Sekä pitkäaikaisen käytännön että Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan shibapentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallisesti kirjattu lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Sääntö edellyttää lonkkien tutkimista, mutta ei rajaa jalostuskäyttöä vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Yleiset säännöt kuitenkin sulkevat E-lonkkaiset koirat jalostuksesta ja sallivat D-lonkkaisen koiran yhdistämisen vain A- tai B-lonkkaiseen kumppaniin. Tarkista vanhempien ja mielellään myös lähisukulaisten tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata-palvelusta ja pyydä kasvattajaa kertomaan, miten yhdistelmää on arvioitu.

Myös iho-ongelmista ja kutinasta kannattaa keskustella. Rotuyhdistyksen vuoden 2018 terveyskyselyssä noin 15 prosenttia vastaajista ilmoitti koirallaan olevan toistuvia tai pitkäkestoisia iho-ongelmia tai kutinaa. Noin 10 prosenttia kaikista vastaajista kertoi eläinlääkärin todenneen koiralla allergian. Vapaaehtoinen jäsenkysely osoittaa, mitä yhdistyksen on syytä seurata, mutta se ei kerro ongelmien tarkkaa yleisyyttä koko rodussa. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten jatkuvasta kutinasta, tassujen nuolemisesta sekä toistuvista korva- tai iho-ongelmista.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan myös kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimuksista, mutta tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Silmä-, kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimukset eivät siis ole shiban yleisiä rekisteröintivaatimuksia Ruotsissa. Kasvattaja on silti voinut teettää lisätutkimuksia kyseisen sukulinjan vuoksi. Pyydä tällöin tulokset nähtäväksi ja kysy, miksi juuri nämä tutkimukset on valittu.

Vuoden 2024 brittiläisessä elinikätutkimuksessa oli mukana 423 shibaa, ja eliniän mediaaniksi saatiin 14,6 vuotta. Kyse on brittiläistä koirapopulaatiota kuvaavasta luvusta, ei takuusta yksittäisen koiran eliniälle muualla. Tulos kuitenkin tukee rodun mainetta usein hyvin vanhaksi elävänä koirana.

## Historia ja alkuperä

Shiba on lähtöisin Japanista, missä sitä käytettiin vuoristoalueilla lintujen ja pieneläinten metsästykseen. Ennen nykyisen rodun vakiintumista alueellisia linjoja olivat muun muassa San'in, Shinshu ja Mino. Vanha sana *shiba* on yhdistetty pienuuteen. Nimen liittäminen tiettyyn turkin väriin tai kasvillisuuteen on tulkintaa, ei vakiintunutta tietoa sanan alkuperästä.

Kun ulkomaisia lintukoiria tuotiin Japaniin ja risteytettiin alkuperäisten koirien kanssa, puhdasrotuiset shibat kävivät alkuperäalueillaan harvinaisiksi. NIPPO perustettiin vuonna 1928 japanilaisten koirien säilyttämiseksi. Se alkoi koota yksityiskohtaisia sukutauluja vuonna 1932 ja laati rotumääritelmän vuonna 1934. Vuonna 1936 shiba nimettiin Japanissa kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi.

Toinen maailmansota pienensi kantaa voimakkaasti, ja säilytystyö pääsi jälleen vauhtiin sodan jälkeen. NIPPO pitää Ishi Gota keskeisenä koirana nykyisen rodun kehityksessä ja Naka Gota sodanjälkeisen kannan elvyttämisen kantakoirana. Nykyinen shiba on siis järjestelmällisen säilytystyön tulos, ei vain muinaisajoista muuttumattomana säilynyt jäänne.

## Arki shiban kanssa

Shiba voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ulkona, osaa rauhoittua sisällä eikä jää reagoimaan jokaiseen porraskäytävän ääneen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat arkirutiinit, lähiympäristö ja mahdollisuudet turvalliseen liikuntaan. Oma rauhallinen lepopaikka on arvokas missä tahansa kodissa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: pienen lapsen ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Opeta lasta jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois. Älä koskaan anna lapsen halata koiraa, kiipeillä sen päällä tai ottaa siltä tavaroita. Jos kodissa on kissa tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja pidä ne tarvittaessa fyysisesti erillään. Arvioi yksittäisen koiran reaktioita sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että koira sietäisi yksinoloa. Aloita yksinoloharjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja palaa ennen kuin pentu huolestuu. Pidennä aikaa vähitellen ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa kuljeskella levottomasti, haukkua tai raapia tai ei enää lepää tavalliseen tapaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tarvitsee päivittäin seuraa ja tilaisuuksia käydä tarpeillaan.

Verkossa usein ”shiban kiljunnaksi” kutsuttu läpitunkeva ääni ei ole diagnoosi, eikä sitä pidä kuitata pelkkänä huvittavana piirteenä. Huomioi tilanne ja koiran muu kehonkieli. Äkillinen parahdus kosketettaessa tai liikkuessa antaa aihetta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, etenkin jos siihen liittyy ontumista, haluttomuutta liikkua, ruokahalun muutoksia tai poikkeavaa käytöstä. Arkisissa hoitotoimissa ennakoiva, yhteistyöhön perustuva harjoittelu on parempi vaihtoehto kuin koiran pitäminen kiinni siihen asti, että se luovuttaa.

Shiballe sopivin koti ei siis välttämättä ole se, jossa on pisin kokemus koirista, vaan koti, jossa kunnioitetaan yksittäisen koiran rajoja ja harjoitellaan järjestelmällisesti turvallisuutta, yhteistyötä ja arjen käsittelytilanteita.

Shiba

Den Danske Kennel Klub (Denmark)

Shiba on ikivanha japanilainen pystykorvatyyppinen metsästyskoira. Se on pieni mutta lihaksikas, ja sillä on kettumainen ilme, kippura häntä ja tuuhea kaksinkertainen turkki. Väriltään se on punainen, musta ruskein merkein tai seesami, ja kaikissa väreissä esiintyy urajiro-kuviointi. Shiba on itsenäinen, kissamainen ja uskollinen mutta pidättyväinen. Se on vahvatahtoinen ja voimakkaasti saalisviettinen, joten se tarvitsee varhaista sosiaalistamista, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä liikuntaa.

Tokumaro

## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Norwegian Kennel Club (NKK)

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Zalanka´s

## Rotu lyhyesti

- Eurasier on keskikokoinen saksalainen pystykorvarotu, joka on kehitetty seurakoiraksi. Se on onnellisimmillaan saadessaan elää tiiviisti perheensä mukana.
- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg. Nartun vastaavat mitat ovat 48–56 cm ja 18–26 kg.
- Rotumääritelmä kuvaa rauhallista, itsevarmaa ja tarkkaavaista koiraa, joka on vahvasti kiintynyt perheeseensä mutta ei hakeudu innokkaasti vieraiden seuraan.
- Pidättyväisyyttä ei pidä sekoittaa pelokkuuteen. Ruotsalaiset BPH-käyttäytymiskuvaukset osoittavat, että rodun yksilöiden varmuus sosiaalisissa tilanteissa vaihtelee selvästi.
- Eurasier osallistuu yleensä mielellään perheen tekemisiin, mutta ei tarvitse työkoirarodulle ominaista työmäärää. Liikunta ja koulutus on silti sovitettava päivittäin yksilön tarpeisiin.
- Kaksinkertainen turkki tarvitsee yleensä harjausta noin kerran viikossa ja useammin pohjavillan irrotessa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuyhdistyksen tuloksia ja muita tutkimuksia koskevat suositukset ovat varsinaisia rekisteröintivaatimuksia laajemmat.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa läheisen arjen kumppanin ja hyväksyy koiran itsenäisen puolen. Se sopii huonommin elämään, jossa seuraa on vähän tai koiran odotetaan tervehtivän kaikkia.

## Ulkonäkö ja turkki

Eurasier on tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen pystykorva. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja tuuhea häntä kaartuu selän päälle tai sivulle. Luuston tulee olla keskivahva, eikä paksu turkki saa peittää koiran mittasuhteita. Yleisvaikutelman tulee olla toimiva ja tasapainoinen, ei raskas tai ylenpalttisen pörröinen.

Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg sekä nartun säkäkorkeus 48–56 cm ja paino 18–26 kg. Nämä luvut kuvaavat rotua, mutta eivät takaa yksittäisen pennun aikuiskokoa. Jos koolla on käytännön merkitystä, kannattaa tutustua myös vanhempiin ja lähisukulaisiin.

Turkki koostuu tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja keskipitkästä, suorasta peitinkarvasta, joka on melko löyhästi rungonmyötäistä. Karva on lyhyempää kuonossa, korvissa ja raajojen etupuolella sekä pidempää hännässä ja raajojen takaosissa. Nykyinen kansainvälinen rotumääritelmä sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät puhtaanvalkoista ja valkokirjavaa lukuun ottamatta.

Arjessa perusteellinen harjaus noin kerran viikossa riittää usein. Pohjavillan irrotessa kerran tai kaksi vuodessa harjausta tarvitaan useammin, ja irtokarvaa voi silloin olla huomattavasti. Harjauksen yhteydessä on hyvä tarkistaa iho, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira, kun se on likainen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Eurasierin tulee olla rauhallinen, itsevarma ja tasapainoinen, vahvasti perheeseensä kiintynyt koira, joka ei ole erityisen kiinnostunut ottamaan kontaktia vieraisiin. Tämä voi tehdä rodusta mieluisan ihmiselle, joka haluaa koiran viihtyvän oman perheensä lähellä ilman, että se tervehtii automaattisesti kaikkia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen eurasier olisi hiljainen, varma tai helppo kaikissa tilanteissa.

Ruotsalaiset BPH-tulokset antavat monivivahteisemman kuvan kuin rotumääritelmän ihanne. Ryhmänä koirat osoittivat vain vähäistä kiinnostusta vieraisiin, mutta niiden varmuus sosiaalisissa kohtaamisissa vaihteli huomattavasti. Koira, joka valitsee rauhallisesti olla tervehtimättä, on pidättyväinen. Koira, joka pakenee, jähmettyy tai ahdistuu voimakkaasti, tarvitsee enemmän etäisyyttä ja tukea. Pidättyväisyydellä ei saa selitellä pelkoa tai uhkaavaa käytöstä.

Pentu tarvitsee varhain myönteisiä kokemuksia erilaisista ihmisistä, ympäristöistä, alustoista ja arjen tilanteista. Tavoitteena ei ole, että vieraat silittävät pentua, vaan että koira pystyy pysymään rauhallisena ja tuntemaan olonsa turvalliseksi myös silloin, kun se ei halua ottaa kontaktia. Anna sen tarkkailla sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, tutkimaan ja palautumaan. Pakotetut tervehtimiset voivat lisätä epävarmuutta.

Eurasier voi elää onnellisesti lasten, koirien tai muiden eläinten kanssa, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat käsittelyyn, äkillisiin liikkeisiin ja vieraisiin koiriin. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet rauhallisesti, pidä ne tarvittaessa turvallisesti erillään ja valvo yhdessäoloa samalla, kun opit tuntemaan juuri tämän koiran taipumuksen lähteä takaa-ajoon.

## Koulutus ja liikunta

Eurasier oppii usein nopeasti, mutta sitä ei ole kehitetty työkoiraroduilta odotettavaan pitkäjänteiseen tehtävätyöskentelyyn. Selkeät rutiinit, koiran arvostamat palkkiot ja lyhyet harjoitukset, joilla on ymmärrettävä tavoite, toimivat yleensä parhaiten. Palkitse käytöksestä, jota haluat nähdä uudelleen, ja tee tehtävä koiralle selkeäksi luottamusta vahingoittamatta. Kovat ojennukset, pelottelu ja fyysinen painostus eivät kuulu koulutukseen.

Arjen taidot ovat tärkeämpiä kuin vaativien liikkeiden kartuttaminen. Opeta koiraa kulkemaan kanssasi hihnassa, odottamaan, tulemaan luokse kutsusta, hyväksymään käsittely ja rauhoittumaan silloin, kun mitään ei tapahdu. Vaihtele palkkioina ruokaa, leikkiä, liikettä ja mahdollisuuksia päästä tutkimaan koiraa kiinnostavia asioita. Jos koiran kiinnostus hiipuu, tehtävän helpottaminen tai vaihtaminen auttaa usein enemmän kuin saman vihjeen toistaminen.

Rotu lähtee yleensä mielellään kävelyille ja perheen retkille tarvitsematta varsinaisen työkoirarodun työmäärää. Tietty liikuntaminuuttien määrä kertoo vain vähän yksittäisen koiran tarpeista. Hyvään päivään kuuluu liikkumista, haistelumahdollisuuksia, ongelmanratkaisua ja riittävästi lepoa. Sovita nämä koiran ikään, terveyteen, säähän ja palautumiseen. Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, hoopers ja muu yhteinen tekeminen voivat sopia rodulle, mutta valinnan tulee perustua yksilön motivaatioon.

Luoksetuloa on harjoiteltava, vaikka koira viihtyisi perheensä lähellä. Vahva kiintymys perheeseen tai maine vähäisestä saalisvietistä eivät tee koiran vapaana pitämisestä turvallista. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne, muut eläimet tai paikalliset säännöt estävät vapaana ulkoilun.

## Terveys

Eurasieria kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta tulevan omistajan kannattaa silti selvittää useita terveysriskejä ja jalostukseen liittyviä seikkoja. Aluksi on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton SKK:n rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Vaatimuksena on tiedossa oleva tulos, ei välttämättä A- tai B-luokitus. Ruotsin eurasier-yhdistys suosittelee jalostukseen koiria, joiden lonkkatulos on HD A tai B, kyynärtulos ED 0 ja polvitulos 0. Pyydä nähtäväksi viralliset tulokset ja selvitä mahdollisuuksien mukaan myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset. Vanhempien tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

Rotuyhdistys suosittelee myös yhdistelmien huolellista suunnittelua Dandy–Walkerin kaltaisen epämuodostuman eli DWLM:n osalta. Geenimuunnos periytyy peittyvästi, ja se voidaan tunnistaa DNA-testillä. Geenimuunnoksesta vapaan koiran voi parittaa toisen vapaan koiran tai kantajan kanssa, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, eikä sitä tarvitse sulkea jalostuksesta, kun sen parituskumppani on testattu vapaaksi. Tämä ero on tärkeä sekä sairaiden pentujen ehkäisemisen että perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.

Rotuyhdistys seuraa myös ilmoitettuja kilpirauhasen vajaatoiminnan, haiman eksokriinisen vajaatoiminnan eli EPI/EPA:n ja mahalaukun kiertymän tapauksia. Yhdistys ei kuvaa näitä rodun suuriksi ongelmiksi, mutta jatkaa tiedon keräämistä niistä. Pitkittyneeseen väsymykseen, johon liittyy turkin muutoksia, tai toistuvaan ripuliin ja laihtumiseen on siksi syytä kiinnittää huomiota. Mahalaukun kiertymää epäiltäessä koira tarvitsee välittömästi päivystyksellistä eläinlääkärinhoitoa.

Kysy kasvattajalta virallisista nivel- ja polvitutkimustuloksista, DWLM-statuksesta sekä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedossa olevista diagnooseista. Yleinen vakuuttelu siitä, että suvun koirat ovat ”terveitä”, kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tulokset ja avoin kuvaus sukulaisten terveydestä.

## Historia ja alkuperä

Eurasier on nuori rotu, jonka saksalainen alkuperä on hyvin dokumentoitu. Julius Wipfel aloitti jalostusohjelman vuonna 1960 risteyttämällä chow chow’n ja wolfspitzin, joka tunnetaan myös nimellä keeshond. Varhaisia koiria kutsuttiin wolf-chow’ksi. Myöhemmin jalostukseen otettiin mukaan samojedinkoira, ja rodun nimeksi vaihdettiin eurasier sen eurooppalaisen ja aasialaisen alkuperän kuvaamiseksi.

FCI tunnusti eurasierin vuonna 1973, ja ensimmäinen eurasier saapui Ruotsiin vuonna 1994. Rotu on alusta asti tarkoitettu seurakoiraksi, eikä kansainvälinen rotumääritelmä edellytä käyttökoetta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi läheinen yhteys perheeseen ja tasapainoinen luonne arjessa ovat rodulle keskeisiä. Yksinkertaistavia väitteitä siitä, että kukin kantarotu olisi tuonut mukanaan yhden tietyn ominaisuuden, on kuitenkin syytä välttää: nykyiset koirat vaihtelevat niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin.

## Arki eurasierin kanssa

Eurasier sopii parhaiten kotiin, jossa koira saa osallistua arkeen. Se voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpiä ovat liikuntaan, lepoon, meluun ja seuraan liittyvät arjen järjestelyt. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhdessäoloa perheen kanssa, eikä rotu taustansa vuoksi sovellu elämään pääasiassa yksin ulkotarhassa.

Yksinoloa on opetettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena ennen lähtöäsi, poissaolosi aikana ja palattuasi. Koirat oppivat tämän eri tahtiin. Suunnittele arki oman koirasi mukaan, älä rodulle oletetun tuntimääräisen yksinolorajan perusteella.

Lapsiperheissä aikuisen valvonta ja rauhoitettu lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin nimitys ”perhekoira”. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, turvallinen erilläänpito ja hallittu tutustuttaminen ovat tärkeämpiä kuin oletukset saalisvietistä. Jos haluat kouluttaa koiraa paljon, tapaa vanhemmat ja kysy, mikä niitä motivoi, miten ne suhtautuvat käsittelyyn ja miten ne palautuvat vieraissa ympäristöissä.

Pyydä ennen pennun ostamista nähtäväksi rekisteritodistus, kauppasopimus, tuore eläinlääkärintarkastustodistus ja vanhempien dokumentoidut terveystiedot. Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, pystyvätkö ne suhtautumaan vieraisiin rauhallisen neutraalisti pakenematta, jähmettymättä tai joutumatta painostetuiksi kontaktiin. Huolellisesti suunnitellun eurasier-pentueen tulee olla perusteltu niin paperilla kuin suhteessa siihen elämään, jonka voit koiralle tarjota.

Eurasier

German Kennel Club (VDH)

Eurasier Klub e.V. Sitz Weinheim (EKW)

The Eurasier Society UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Eurasier on keskikokoinen, tuuheaturkkinen pystykorva, joka on jalostettu rauhalliseksi perhekoiraksi. Se on herkkä ja kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä. Se viihtyy parhaiten rauhallisessa kodissa ja suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti mutta ei aggressiivisesti. Eurasier tarvitsee päivittäin kohtuullisesti lenkkeilyä, aivojumppaa, lempeää koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

Dream by EuraStars

## Rotu lyhyesti

Japaninpystykorva on japanilainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 5. Sen tunnusmerkkejä ovat puhtaanvalkoinen kaksinkertainen karvapeite, pienet pystyt korvat ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Rotu on vilkas ja tarkkaavainen, ja se on usein innokas oppimaan, mutta se voi myös olla herkkähaukkuinen. Japaninpystykorvaa harkitsevan kannattaa siksi arvioida melunsietokykyään yhtä huolellisesti kuin mahdollisuuksiaan tarjota koiralle liikuntaa.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Japani; seurakoira, FCI:n rotunumero 262.
- **Koko:** rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 30–38 cm, nartut ovat hieman pienempiä. Painoa ei ole määritelty.
- **Mittasuhteet:** runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 10:11.
- **Karvapeite:** puhtaanvalkoinen. Peitinkarva on suoraa ja pystyä, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiheää.
- **Luonne:** ihanteena on älykäs, iloinen ja valpas koira. Japaninpystykorva voi ilmoittaa havainnoistaan haukkumalla, mutta sen ei pitäisi olla jatkuvasti äänekäs, pelokas tai aggressiivinen.
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja aivopähkinöitä sekä varhain aloitettua totuttelua ääniin, vieraisiin ja yksinoloon.

Japaninpystykorva voi muistuttaa pientä samojedinkoiraa tai valkoista saksanpystykorvaa, mutta nämä ovat erillisiä rotuja, joilla on omat rotumääritelmänsä ja historiansa. Pelkän ulkonäön perusteella ei voi päätellä, miten ne eroavat luonteeltaan, kooltaan tai terveydeltään.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Japaninpystykorva on vankka mutta elegantti koira, jonka mittasuhteissa ei ole liioiteltuja piirteitä. Suippeneva kuono, tummat mantelinmuotoiset silmät ja pienet kolmiomaiset korvat luovat valppaan ilmeen. Selän tulee olla lyhyt ja vaakasuora, ja liikkeiden nopeita ja eloisia. Häntä kaartuu selän päälle, mutta se ei saa olla tiukasti kiertynyt.

Karvapeitteessä on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on suoraa ja rungosta kohollaan, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Karva on lyhyempää kasvoissa, korvissa ja raajojen etupuolella, mutta pidempää rungossa. Kaulan ja rinnan ympärillä oleva kaulus sekä runsaskarvainen häntä ovat erityisen näyttäviä. Ainoa hyväksytty väri on puhtaanvalkoinen.

Hyvä lähtökohta turkinhoidolle on yleensä perusteellinen harjaus ja kampaus ihoa myöten noin kerran viikossa. Käy turkkia läpi pienissä osioissa, jotta kampa ulottuu pohjavillaan asti, ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava useammin. Ruotsin Kennelliiton mukaan nartut vaihtavat karvansa usein kahdesti vuodessa ja aikuiset urokset yleensä kerran, mutta ajankohta ja irtoavan karvan määrä vaihtelevat.

Koira pestään likaisuuden ja tarpeen mukaan, ei kiinteän aikataulun perusteella. Valkoista turkkia ei tarvitse pestä aina, kun se pölyyntyy. Totuta pentu rauhallisesti harjaan, kampaan ja tassujen käsittelyyn jo ennen kuin perusteellinen turkinhoito on tarpeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Japaninpystykorva huomaa ympäristönsä muutokset nopeasti ja viihtyy yleensä perheensä lähellä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, iloiseksi ja valppaaksi. Kaikki yksilöt eivät ole erityisen kiinnostuneita vieraista ihmisistä tai koirista. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko: paniikki, uhkailu tai vaikeus palautua tilanteesta ovat eri asioita kuin rauhallinen itsevarmuus.

Haukkumista on syytä tarkastella tasapainoisesti. Ruotsin Kennelliiton rotukuvauksessa japaninpystykorvaa kuvataan herkkähaukkuiseksi, kun taas rotumääritelmän mukaan sen ei pitäisi olla äänekäs. Nämä kuvaukset eivät ole ristiriidassa, kun lyhyt ilmoitushaukku erotetaan jokaisesta äänestä alkavasta ja jatkuvasta haukkumisesta. Tavoitteena ei ole poistaa koiran valppautta, vaan auttaa sitä huomaamaan ovelta kuuluva ääni ja rauhoittumaan sen jälkeen.

Haukkuminen, arkuus ja vieraiden ihmisten pelko nousivat toistuvasti esiin rotuyhdistyksen omistajakyselyissä vuosina 2014 ja 2020. Vastaajat osallistuivat kyselyihin oma-aloitteisesti ja kysymys oli laaja, joten vastauksista ei voi päätellä näiden piirteiden yleisyyttä koko rodussa. Jos mahdollista, tapaa pennun emä tavallisessa arkiympäristössä, kysy lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin ja porraskäytävän ääniin ja tulkitse mahdollisia BPH-käyttäytymiskuvauksia käyttäytymisprofiileina, ei pistearvosteluina.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan aktiivisesti ja puuttumaan haukkumiseen johdonmukaisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka olettaa seurakoiran olevan automaattisesti hiljainen, tulevan aina kutsusta luo tai tervehtivän kaikkia innokkaasti.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen japaninpystykorva tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Vaihtele lenkkeilyä, haistelua, leikkiä ja lyhyitä yhteistyötehtäviä. Rally-toko, nosework, agility, jäljestys, temput ja arkitaitojen harjoittelu ovat kaikki mahdollisia vaihtoehtoja. Valitse tekeminen koiran terveyden, kiinnostuksen ja kunnon mukaan.

Arvioi sopivaa määrää palautumisen perusteella. Koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja liikkumaan levon jälkeen ilman jäykkyyttä. Jokaiseen pieneen häiriöön reagoiva koira saattaa tarvita paremmin turvattua lepoa, hajutyöskentelyä tai harjoittelua häiriöiden keskellä – ei välttämättä pidempää lenkkiä. Pennut tarvitsevat lyhyitä, leikinomaisia ja ikään sopivia kokemuksia, eivät aikuisen koiran päiväohjelmaa pienoiskoossa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus hyödyntää hyvin rodun tarkkaavaisuutta ja työskentelyhalua. Selvitä ensin, mikä laukaisee haukkumisen: ovikello, hissi, ikkunan takana kulkevat ihmiset vai leikin aiheuttama innostus. Lisää etäisyyttä tai peitä näköyhteys ja palkitse koiraa silloin, kun se pystyy vielä olemaan hiljaa ja ottamaan sinuun kontaktia. Opeta sitten yksinkertainen vaihtoehtoinen toimintatapa, kuten omalle alustalle meneminen ovikellon soidessa. Rankaiseminen voi lisätä ahdistusta muuttamatta sitä, miltä ääni koirasta tuntuu.

Ruotsin Kennelliitto kuvaa rodun metsästysviettiä suhteellisen vähäiseksi, mutta se ei takaa turvallista vapaana ulkoilua tai varmaa luoksetuloa. Aloita helpossa ympäristössä, lisää häiriöitä vähitellen ja käytä pitkää liinaa, kunnes koira reagoi ensimmäiseen kutsuun myös jonkin liikkuessa. Luoksetulon onnistumisprosentti kertoo vähemmän kuin koiran käytös juuri siinä ympäristössä, jossa aiot päästää sen vapaaksi.

## Terveys

Ruotsin Kennelliitto kuvaa japaninpystykorvaa yleisesti terveeksi roduksi, jolla on vähän rotukohtaisia sairauksia. Pennunostajan kannattaa silti selvittää polvien, silmien ja sydämen terveys sekä suvun olennaiset terveystiedot. Yksi normaali tutkimustulos ei korvaa tietoa vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

Rodussa esiintyy **patellaluksaatiota**, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee julkaisemassaan jalostusstrategiassa vapaaehtoista polvitutkimusta noin kahden vuoden iässä, kun koira on fyysisesti kehittynyt. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tulokset ja kysy, onko sukulaisilla esiintynyt toistuvaa ontumista, hyppäämisvaikeuksia tai haluttomuutta juosta ja tehdä nopeita käännöksiä.

Myös **silmien ja sydämen** terveyttä seurataan vapaaehtoisesti. Jalostusstrategiassa mainitaan muutamia vanhemmilla koirilla todettuja PRA-tapauksia, ja jalostuskoirille suositellaan säännöllisiä silmätutkimuksia erityisesti kuuden ikävuoden jälkeen. Siinä mainitaan myös pieni määrä vanhempia koiria, joilla on todettu sydämen sivuääniä ja mitraaliläpän rappeumasairautta eli MMVD:tä. Ohjeena on, että eläinlääkäri kuuntelee sydämen tavanomaisten käyntien yhteydessä ja järjestää ultraäänitutkimuksen, jos sivuääni havaitaan. Kyse on seurannasta, ei osoituksesta siitä, että jokainen koira sairastuisi tai että vanha normaali tulos takaisi terveyden koko loppuelämäksi.

**X-kromosomiin kytkeytyvää lihasdystrofiaa** on todettu muutamissa irlantilaisissa sukulinjoissa, ja tutkijat ovat kehittäneet mutaatiolle DNA-testin. Rotuyhdistyksen strategian mukaan tapauksia ei ollut tiedossa näiden irlantilaisten sukulinjojen ulkopuolella. DNA-testaus on siksi erityisen tärkeää silloin, kun sukutaulussa on irlantilaista taustaa: kysy kyseisen sukuhaaran geenitestituloksista. Sen sijaan ei ole näyttöä siitä, että jonkin tietyn PRA:n DNA-testin pitäisi kuulua koko rodun rutiinitutkimuksiin.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä japaninpystykorvalle ei aseteta rotukohtaisia terveystutkimusvaatimuksia, eikä rodulla ole pakollista valtakunnallista terveysohjelmaa. Polvi-, silmä- ja sydäntutkimukset ovat rotuyhdistyksen vapaaehtoisia suosituksia. Tarkista aina ajantasaiset säännöt ennen jalostuskäyttöä ja erota sitovat ehdot suosituksista.

## Historia ja alkuperä

Japaninpystykorva kehitettiin Japanissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Virallisessa rotumääritelmässä todetaan varovaisesti, että rodun arvellaan polveutuvan osittain valkoisista saksanpystykorvista, grosspitzeistä, joita tuotiin Japaniin Siperian ja Koillis-Kiinan kautta noin vuonna 1920. Tämä on rodun taustasta kirjattu kuvaus, ei peruste pitää nykyistä rotua saksanpystykorvan muunnoksena.

Valkoisia pystykorvia esitettiin Tokiossa noin vuonna 1921. Kanadasta tuotiin kaksi paria vuonna 1925, ja vuoteen 1936 asti tuotiin lisää koiria Kanadasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Kiinasta. Näitä koiria risteytettiin yhtenäisemmän rotutyypin luomiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen Japanin Kennelliitto laati rotumääritelmän, joka hyväksyttiin vuonna 1948.

Yksityiskohtaisempia väitteitä samojedinkoirien, amerikaneskimokoirien tai muiden rotujen käytöstä varhaisessa jalostustyössä esitetään usein, mutta virallisen rotumääritelmän historiaosuus ei tue niitä. Siksi dokumentoidut tuontireitit on hyvä pitää erillään myöhemmistä teorioista.

## Arki japaninpystykorvan kanssa

Japaninpystykorva voi asua kerrostalossa, mutta silloin ääniin on kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota. Kuuluvatko hissi, ulko-ovi tai naapurit asuntoon? Sijoita koiran peti etäälle ulko-ovesta ja ikkunoista, joista näkyy ohikulkijoita, ja palkitse rauhallisesta käytöksestä ennen kuin ilmoitushaukkumisesta tulee tapa. Hyvien ulkoilu- ja harjoittelupaikkojen helppo saavutettavuus on tärkeämpää kuin huoneiden määrä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien välillä on suuria eroja. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä poissaoloja vain niin kauan kuin koira pystyy lepäämään haukkumatta, kuljeskelematta levottomasti tai osoittamatta stressiä. Kamera voi näyttää, mitä oven sulkeuduttua tapahtuu. Jos ahdistus lisääntyy, lyhennä poissaoloa ja palaa helpompaan vaiheeseen sen sijaan, että jatkaisit eteenpäin.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja koiran oikeus rauhalliseen lepopaikkaan ovat tärkeämpiä kuin rotu. Opeta lapsille, ettei koiraa kanneta, halata tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa aiemmat kokemukset ja yksilöllinen käytös merkitsevät enemmän kuin yleinen kuvaus suhteellisen vähäisestä metsästysvietistä. Tutustuta kissa ja koira toisiinsa etäältä portin tai hihnan avulla, estä jahtaaminen ja tarjoa kissalle korkeita paikkoja, joihin vetäytyä. Älä jätä niitä ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja uusiin paikkoihin?
- Mitä polvi- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, milloin tutkimukset on tehty ja mitä kasvattaja tietää sukulaisten sydän- tai liikkumisongelmista?
- Onko suvussa irlantilaista taustaa, ja jos on, tunnetaanko kyseisen sukuhaaran lihasdystrofiaan liittyvä geneettinen status?
- Miten pentujen kanssa on harjoiteltu käsittelyä, arjen ääniä, lepoa ja lyhyitä erossaoloja?

Parhaiten rotu sopii kotiin, jossa arvostetaan valpasta, oppimishaluista seurakoiraa ja ollaan valmiita harjoittelemaan rauhallisesti ääniin suhtautumista ja itsehillintää. Valkoinen turkki on rodun näkyvin piirre, mutta arjessa sopivuuden ratkaisevat haukkuherkkyys, palautumisen nopeus ja kyky rauhoittua.

Japaninpystykorva

Japaninpystykorva on pieni tai keskikokoinen, ihmisläheinen seurakoira, jonka puhtaanvalkoinen kaksinkertainen turkki on helppo pitää kunnossa säännöllisellä harjauksella. Se on eloisa, älykäs ja helposti koulutettava, ja se sopii kerrostaloasumiseen, kunhan saa päivittäin liikuntaa. Japaninpystykorva on luonnostaan valpas ja haukkuherkkä, mutta tutustuttuaan yleensä ystävällinen.

Lise Synnøve Åbodsvik

Debbie Hedegaard Pedersen

Jette Nina Neve

Malmbodas

## Perustiedot

Schapendoes on kevytrakenteinen hollantilainen paimenkoira, jossa yhdistyvät työinto, nopeus ja itsenäisyys sekä syvä kiintymys tuttuihin ihmisiin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja liikkua sen kanssa ja jolla on aikaa pitkän turkin hoitoon, etenkin nuoren koiran vaihtaessa pentuturkkia aikuisen karvapeitteeseen.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 1, lammas- ja karjakoirat
- **Alkuperämaa:** Alankomaat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Lampaiden paimennus
- **Säkäkorkeus:** Urokset 43–50 cm, nartut 40–47 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja
- **Karvapeite:** Pitkä ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, jonka karva on hienoa, kuivaa ja hieman laineikasta
- **Aktiivisuus:** Energinen paimenkoira, joka tarvitsee sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä

Rodusta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä schapendoes. Pörröisen turkin alla on ketterä työkoira, jonka tulee pystyä laukkaamaan, hyppäämään ja kääntymään nopeasti.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Schapendoesin tulee olla kevytrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sen liikkeiden tulee olla vapaat ja joustavat. Runsas karvapeite saa koiran näyttämään todellista kokoaan suuremmalta.

Urosten säkäkorkeuden tulee olla 43–50 cm ja narttujen 40–47 cm. Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Korkeus, kevyt rakenne, lihaksisto ja kehon kunto kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yleinen kilomääräinen vaihteluväli.

Häntä on pitkä ja runsaskarvainen, mutta koiran ei kuulu kantaa sitä aina samassa asennossa. Levossa häntä riippuu alhaalla. Ravissa se voi olla melko korkealla ja heilua kevyesti puolelta toiselle, kun taas laukassa se ojentuu suoraksi ja toimii hypätessä peräsimenä. Valpas koira voi nostaa häntäänsä, mutta se ei saa olla jäykästi selän päällä.

Karvapeitteessä on tiheä pohjavilla ja pitkä peitinkarva, jonka pituus takaosassa on vähintään 7 cm. Karvan tulee olla hienoa, kuivaa ja hieman laineikasta sekä kohota tupsuina irti ihosta. Selvästi kihara, kähärä tai silkkinen karvapeite ei ole rotumääritelmän mukainen. Runsas otsatukka, viikset ja parta luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Kaikki värit hyväksytään, mutta rotumääritelmässä suositaan sävyjä siniharmaasta mustaan.

Turkinhoidon tarve muuttuu koiran kasvaessa. Pentuturkki voi olla melko helppohoitoinen, mutta aikuisen karvapeitteeseen siirryttäessä turkissa on usein pehmeämpää, herkästi takkuuntuvaa karvaa. Aikuisen karvapeite kehittyy vähitellen ja voi olla täysin valmis vasta noin kahden–kolmen vuoden iässä. Turkin vaihtumisvaiheessa osa koirista tarvitsee kampaamista huomattavasti useammin kuin aikuinen koira.

Perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa on järkevä lähtökohta, mutta sopiva hoitoväli määräytyy turkin kunnon mukaan. Käy turkki läpi pienissä osissa ja tarkista kammalla ihoon asti etenkin korvantaustat, parta ja kauluri, etujalkojen kainalot, vatsa ja takaosa. Jos kampa ei kulje karvan läpi vastuksetta, turkki kaipaa selvittämistä.

Turkkiin voi tarttua soraa, oksia, siemeniä, mutaa ja lunta. Myös pohjavillaa irtoaa ajoittain, vaikka karvaa ei aina päädy lattialle samalla tavalla kuin lyhytkarvaisesta koirasta. Tämä ei tee rodusta allergiaystävällistä. Koira-allergiaa aiheuttavat pääasiassa ihosta ja syljestä peräisin olevat allergeenit, eikä minkään rodun voida taata sopivan allergiselle.

## Luonne

Rotumääritelmä kuvaa schapendoesia tarkkaavaiseksi, rohkeaksi, älykkääksi, valppaaksi, iloiseksi, eloisaksi ja ystävälliseksi. Sen tulee olla kiintynyt ja uskollinen tutuille ihmisille. Paimenkoiratausta näkyy usein siinä, kuinka nopeasti se huomaa liikkeen ja ympäristön muutokset.

Tämä on rodun ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa, joka perustui vuoteen 2015 mennessä tehtyihin vanhempiin käyttäytymisarviointeihin, mainittiin äänten ja yllätysten aiheuttamia pako- ja pelkoreaktioita sekä joidenkin koirien haluttomuutta tutkia niitä pelästyttäneitä asioita. Aineisto on rajallinen ja vanha, mutta se nostaa varmuuden ja pelästymisestä palautumisen tärkeiksi kysymyksiksi. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä siitä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja uusiin ympäristöihin. Pyydä myös nähtäväksi mahdolliset BPH- tai MH-luonnekuvausten tulokset.

Valppaus voi tarkoittaa sitä, että koira ilmoittaa vieraasta tai kodin ulkopuolella tapahtuvasta muutoksesta. Opeta jo varhain, että lyhyen ilmoituksen jälkeen rauhoitutaan. Estä pääsy ikkunalle, jos ulos tarkkailu laukaisee haukkumisen, palkitse hiljaisuudesta ja opeta koira menemään omalle paikalleen, kun joku tulee ovelle.

Schapendoes voi elää hyvin lasten kanssa, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja aikuinen ohjaa yhdessäoloa. Lasten ei pidä vetää koiraa turkista, häiritä lepäävää koiraa tai leikkiä sen kanssa ilman valvontaa. Leikkisyys ja nopeat liikkeet voivat myös johtaa törmäyksiin tai paimennusta muistuttavaan kiertelyyn. Toimeentulo koirien, kissojen ja pienten lemmikkien kanssa riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Paimenkoiratausta ei takaa ongelmattomia suhteita.

## Koulutus ja liikunta

Schapendoes tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Sovita kuormitus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja rauhoittumiskykyyn. Tasapainota lenkit, haistelumahdollisuudet ja keskittymistä vaativat tehtävät häiriöttömällä levolla.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, tottelevaisuuskoulutuksesta, koiratanssin seuraamisohjelmista, hajutyöskentelystä, jäljestyksestä, verijäljestä ja paimennuksesta. Kilpaileminen ei ole välttämätöntä, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa yhdistyvät nopea päätöksenteko, kehonhallinta ja yhteistyö. Vauhdikkaan liikunnan vastapainoksi tarvitaan rauhallista tekemistä ja lepoa.

Itsenäinen työskentely kuului rodun alkuperäiseen tehtävään. Koulutuksessa tämä voi näkyä oma-aloitteisuutena tai kyllästymisenä toistuviin harjoituksiin. Pidä harjoitukset lyhyinä, vaihtele palkkioita ja lisää vaikeutta vähitellen. Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää tietoa ilman pelkoa tai kipua.

Tärkeitä varhain opeteltavia taitoja ovat:

- luoksetulo ja yhteyden säilyttäminen ohjaajaan liikkeen, ihmisten ja muiden koirien lähellä
- rauhallinen oleilu ovien ja ikkunoiden luona sekä yhteisistä käytävistä kuuluvien äänten keskellä
- löysällä hihnalla kulkeminen ja häiriöiden ohittaminen ilman paimentamista tai leikkiin ryntäämistä
- rento suhtautuminen turkin, korvien, tassujen, suun ja koko kehon käsittelyyn
- kehonhahmotus ennen korkeita hyppyjä ja vaativaa agilityharjoittelua
- selkeä vihje, joka kertoo tekemisen päättyneen ja lepoajan alkaneen.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä harjoittaa aikuisten urheilukoirien tavoin. Kehitä tasapainoa ja koordinaatiota monipuolisella liikkumisella ja vältä toistuvaa voimakkaasti kuormittavaa harjoittelua, kunnes koira on fyysisesti kypsä.

## Terveys

Pyydä nähtäväksi ajantasaiset silmätutkimus- ja gPRA-tulokset sekä saatavilla olevat tiedot lonkista, kyynärnivelistä ja luonteesta. Tarkista kunkin koiran tunnistetiedot ja tutkimusten päivämäärät.

gPRA on etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka liittyy schapendoesilla CCDC66-geenin mutaatioon. Sairaus vaurioittaa vähitellen verkkokalvon valoherkkiä soluja ja voi aiheuttaa hämäräsokeutta, etenevää näön heikkenemistä ja lopulta sokeutumisen. Rotukohtaisen mutaation toteamiseen on saatavilla suora DNA-testi.

DNA-testi osoittaa, onko koira geneettisesti terve, kantaja vai onko sillä kaksi kopiota sairausmuunnoksesta:

- Geneettisesti terveellä koiralla ei ole testattua sairausmuunnosta.
- Kantajalla on yksi kopio. Kantajaa ei pidä sekoittaa koiraan, jolla on kaksi kopiota, mutta se voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen.
- Koiralla, jolla on kaksi kopiota, on riski sairastua testattuun gPRA:n muotoon.

Sairaus periytyy yksinkertaisesti autosomaalisesti peittyvästi. Tunnetun kantajan saa siksi yhdistää vain koiraan, joka on geneettisesti terve tai todistetusti terve vanhempiensa perusteella. Tällaisen yhdistelmän pennut eivät voi periä kahta kopiota kyseisestä testatusta muunnoksesta, vaikka osa voi olla kantajia. Olennaista on, että yhdistelmä on turvallinen ja tulokset voidaan varmistaa.

DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin. DNA-testi koskee tunnettua CCDC66-muunnosta, kun taas silmätutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä näkyviä muutoksia. Terve DNA-tulos ei siis sulje pois kaikkia mahdollisia silmäsairauksia, eikä löydöksetön silmätutkimus kerro koiran geneettistä gPRA-statusta.

Vuonna 2016 tarkistettu, julkaistu ruotsalainen rotukohtainen jalostusstrategia edellyttää jalostuskoirilta gPRA-testausta ja silmätutkimuksia sekä suosittelee lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan ole rotukohtaista vaatimusta lonkka- tai kyynärniveltutkimuksesta, silmätutkimuksesta tai gPRA-testistä ennen schapendoespentueen rekisteröintiä. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun vanhemmilla ei siis automaattisesti ole näitä tuloksia. Kennelliiton yleinen sääntö vakavista, yksinkertaisesti peittyvästi periytyvistä sairauksista pätee silti silloin, kun DNA-tulos tunnetaan: kantajan saa yhdistää vain terveeseen koiraan, eikä koiraa, jolla on kaksi kopiota sairausmuunnoksesta, saa käyttää jalostukseen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman gPRA-tulos tai todistus terveydestä vanhempien perusteella
- ajantasaiset silmätutkimuslausunnot kokonaisuudessaan
- viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- tiedot vanhempien lähisukulaisten näöstä, nivelistä, liikkumisesta ja peloista niiden ikäännyttyä.

## Historia ja alkuperä

Schapendoes kehittyi Alankomaissa paimenkoiraksi, ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sitä tavattiin kaikkialla, missä oli nummia, paimenia ja lammaslaumoja. Koirilta vaadittiin kestävyyttä, ketteryyttä, nopeutta ja kykyä tehdä päätöksiä kaukana paimenesta.

P. M. C. Toepoelia pidetään rodun perustajana. Vuosina 1940–1945 lähes kadonneen tyypin edustajia koottiin jalostusta varten. Alankomaiden rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947, Raad van Beheer myönsi rodulle alustavan hyväksynnän vuonna 1952, ja vuonna 1954 laadittiin rotumääritelmä ja avattiin kantakirja.

Rotumääritelmän historiaosuudessa vuosi 1971 mainitaan rodun lopullisen hyväksymisen ajankohtana. FCI:n omassa roturekisterissä lopullisen FCI-hyväksynnän päivämääräksi annetaan kuitenkin 17. toukokuuta 1991. Vuotta 1971 ei siksi pidä ilman selitystä esittää lopullisen FCI-hyväksynnän ajankohtana. Nykyinen virallinen rotumääritelmä hyväksyttiin FCI:ssä vuonna 1992 ja julkaistiin vuonna 1999.

Rotumääritelmä sijoittaa schapendoesin eurooppalaisten pitkäkarvaisten paimenkoirien joukkoon, johon kuuluvat muun muassa partacollie, puli, polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira, briardi ja bergamasco. Tämä kuvaa laajaa historiallista sukulaisuutta, ei näiden rotujen äskettäistä risteytystä.

## Arki schapendoesin kanssa

Schapendoes voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun se saa tekemistä ja lepoa ja sitä totutetaan arjen ääniin. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa käytävällä liikkuvien ihmisten, hissin ovien ja ikkunan takana näkyvän liikkeen on muututtava tavallisiksi tapahtumiksi pitkän hälytyshaukun sijaan. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä.

Varaudu siihen, että turkki tuo ulkoa kaikenlaista sisälle. Metsälenkin jälkeen voi olla tarpeen poistaa oksia ja siemeniä, availla kosteita karvaosioita sekä tarkistaa tassut ja iho. Nuoruusiän turkinvaihdon aikana hoitoon voi kulua huomattavasti enemmän aikaa kuin aikuisella koiralla. Opeta pentu hyväksymään järjestelmällinen turkinhoito liukumattomalla alustalla.

Rotu viihtyy perheensä lähellä, joten yksinoloon tulee totutella pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on saanut liikkua ja tehdä tarpeensa. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, läähätys tai tuhoaminen kertovat liian vaikeasta harjoituksesta, eivät siitä, että koira pitäisi jättää pidemmäksi aikaa yksin ”tottumaan”.

Schapendoes sopii ihmiselle, joka haluaa nopean, iloisen ja innokkaan harrastuskaverin ja arvostaa koiran oma-aloitteisuutta. Se sopii huonommin, jos edellytyksenä ovat hyvin vähäinen liikunnan ja tekemisen tarve, minimaalinen turkinhoito tai koira, joka on ilman opettelua hiljainen ja varma kaikkialla. Valitse kasvattaja varmennettujen gPRA- ja silmätutkimustulosten, niveliä ja luonnetta koskevan avoimen tiedon sekä aikuisten koirien arkikäyttäytymisen perusteella.

Schapendoes

Dutch Schapendoes Club of the Netherlands

Deutsche Kynologische Gesellschaft (Germany)

Schapendoes on keskikokoinen, pörröturkkinen hollantilainen paimenkoira, joka on eloisa ja ketterä ja liikkuu joustavin, pomppivin askelin. Iloisena, ihmisläheisenä ja leikkisänä se sopii aktiivisille perheille. Se on älykäs mutta itsenäinen ja tarvitsee positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, säännöllisiä aivopähkinöitä ja tiheää turkinhoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet