## Perustiedot

Bullterrieri on brittiläinen seurakoira, jolla on munanmuotoinen pää, huomattavasti fyysistä voimaa ja usein leikkisä, ulospäinsuuntautunut luonne. Se sopii parhaiten kärsivälliselle omistajalle, joka kouluttaa koiraa lempeästi ja johdonmukaisesti.

- FCI on hyväksynyt rodun numerolla 11 ryhmään 3, terrierit.
- Rotumääritelmässä ei ole asetettu tarkkaa säkäkorkeutta tai painoa. Koirassa tulee yhdistyä voima, tasapainoinen rakenne ja liikkuvuus. Rodunomaisuutta ei ratkaista numeerisen vaihteluvälin perusteella.
- Bullterrieri ja kääpiöbullterrieri ovat kaksi erillistä rotua. Niiden rotumääritelmät ovat pääosin samat, mutta kääpiöbullterrierin säkäkorkeus saa olla enintään 35,5 senttimetriä.
- Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Rodussa on sekä valkoisia että värillisiä koiria.
- Rodun ihanne on rohkea, iloinen, ihmisystävällinen ja tasapainoinen koira. Jokaisen koiran luonteeseen vaikuttavat kuitenkin myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus ja arkiympäristö.
- Brittiläisessä tutkimuksessa, jossa oli mukana 4 503 bullterrieriä, elinajanodotteen mediaani oli 12,0 vuotta. Luku kuvaa tutkimukseen osallistunutta ryhmää, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bullterrierin tulee olla voimakasrakenteinen, lihaksikas, tasapainoinen ja ketterä. Sen tunnusomaisin piirre on pää: edestä katsottuna munanmuotoinen ja sivulta katsottuna päälaelta kirsuun tasaisesti kaartuva. Silmät ovat pienet ja kolmionmuotoiset, korvat puolestaan pienet, ohuet ja pystyt.

Bullterrierille ei ole määritelty virallista normaalipainoa tai -säkäkorkeutta. Tarkkoja vaihteluvälejä ei siksi pidä tulkita osaksi rotumääritelmää. Tulevan omistajan kannalta olennaisempia ovat käytännön kysymykset: pystytkö pitämään koiran turvallisesti hallinnassa hihnassa? Onko sen rakenne tasapainoinen ja liikkuminen vaivatonta? Onko se terveessä kunnossa niin, ettei voimaa ja lihaksikkuutta sekoiteta ylipainoon?

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tasainen, karkealta tuntuva ja rungonmyötäinen. Talvella koiralle voi kehittyä pehmeä pohjavilla. Valkoisten koirien tulee olla valkoisia, mutta ihon pigmentti ja pään merkit sallitaan. Värillisillä koirilla värin tulee olla valkoista hallitsevampi. Rotumääritelmä hyväksyy juovikkaan eli brindlen, mustajuovikkaan, punaisen, kellanruskean ja kolmivärisen värityksen.

Turkinhoito ei vie paljon aikaa, mutta ihoon on syytä kiinnittää huomiota. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtokarvan poistamiseksi ja tarkista samalla iho ja karvapeite. Punoitusta, toistuvaa kutinaa, karvattomia kohtia tai karvapeitteen ohenemista ja kiillottomuutta ei pidä sivuuttaa pelkkänä ulkonäköhaittana. Tarkista myös suu. Rodulle ominaiseen pään muotoon voi liittyä kapea alaleuka, jolloin kulmahampaat voivat painua kitalakeen. Tämä vaatii eläinlääkärin arvion.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillistä bullterrieriä kuvataan rohkeaksi, eloisaksi, iloiseksi ja ihmisystävälliseksi. Se voi olla myös omapäinen. Käytännössä tämä tarkoittaa usein koiraa, joka nauttii läheisestä yhdessäolosta mutta ei välttämättä toista harjoitusta vain siksi, että omistaja pyytää.

Rotukuvaus on jalostuksen tavoite, ei takuu. Ei voida yleispätevästi sanoa, että kaikki bullterrierit tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, suhtautuvat aggressiivisesti muihin koiriin, ovat suojelevia tai sopivat ensimmäiseksi koiraksi. Tutustu koirayksilöön ja mahdollisuuksien mukaan sen vanhempiin. Kysy, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ympäristöihin, muiden koirien kohtaamiseen ja levolle rauhoittumiseen.

Bullterrierin voima ja impulsiivisuus korostuvat usein nuoruusiässä. Ystävällinenkin koira voi hyppiä ihmisiä vasten, käyttää kehoaan rajusti leikeissä tai vetää hihnassa jonkin kiinnittäessä sen huomion. Siksi aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ollessa pienten lasten kanssa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lasten ei pidä kiipeillä sen päällä tai häiritä sitä sen syödessä, eikä heidän pidä odottaa pystyvän hallitsemaan sitä hihnassa.

Rodun kanssa pärjää parhaiten, kun huumorintaju yhdistyy selkeisiin arjen rajoihin. Ihmisellä, joka nauttii omia ideoita keksivästä koirasta ja pystyy pysymään rauhallisena sen innostuessa, on paremmat lähtökohdat kuin sillä, joka odottaa välitöntä tottelevaisuutta tai yrittää ratkaista ristiriidat kovilla ojennuksilla.

## Koulutus ja liikunta

Bullterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, tekemistä mielelle ja mahdollisuuksia opetella rauhoittumista. Kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua tuntimäärää ei kuitenkaan ole. Ikä, terveys, kunto, sää ja koiran palautuminen vaikuttavat siihen, miten sen päivä kannattaa järjestää.

Hyvässä arjessa voivat vuorotella lenkit, hajutyöskentely, ohjatut leikit, erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja koiran sekä omistajan yhteinen mieluisa harrastus. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulle mahdollisina harrastuksina muun muassa jäljestyksen, agilityn ja näyttelyt. Enemmän ei aina ole parempi: jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, menettää kehonsa hallintaa tai sen on vaikea rauhoittua jälkeenpäin, arkea on muokattava sen sijaan, että tahtia vain kiristettäisiin.

Koulutuksen tulee olla myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa ja yksilölle sopivaa. Lisää vaikeustasoa vähitellen ja käytä palkkioita, jotka ovat koiralle aidosti arvokkaita. Harjoituksen pituuden tulee määräytyä koiran keskittymiskyvyn ja motivaation, ei ennalta päätetyn minuuttimäärän mukaan. Kun harjoitus sujuu keittiössä, harjoittele sitä uudelleen rauhallisissa ulkopaikoissa ennen kuin odotat saman onnistuvan muiden koirien ja häiriöiden keskellä.

Aseta etusijalle taidot, jotka helpottavat arkea voimakkaan koiran kanssa:

- löysällä hihnalla käveleminen ja kontaktin ottaminen ohjaajaan ennen kuin koira ehtii rynnätä vetämään;
- ihmisten tervehtiminen rauhallisesti kaikki neljä tassua maassa;
- turvallisissa paikoissa harjoiteltu luoksetulo, tarvittaessa pitkää liinaa käyttäen;
- esineistä irrottaminen ja leikin lopettaminen ilman ristiriitoja;
- selkeä rauhoittumisvihje ja paikka, jossa koira voi rentoutua.

Bullterrieri voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta omistajan on oltava valmis käymään koulutuksessa, hakemaan apua ajoissa ja harjoittelemaan arjen käytöstaitoja. Harkittu toimintatapa merkitsee enemmän kuin aiemmin omistettujen koirien määrä.

## Terveys

Ruotsissa bullterriereillä dokumentoiduista terveyshuolista keskeisiä ovat immuunijärjestelmään liittyvät sairaudet, erityisesti ihosairaudet, sekä sydän- ja munuaissairaudet. Myös pohjoismaisissa koiranäyttelyiden terveysohjeissa huomiota vaativiksi kohdiksi nostetaan suu ja purenta, ärtynyt iho tai ohut karvapeite sekä liian pienet silmäaukot.

Vaatimukset ja suositukset on tärkeää erottaa toisistaan. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä ei ole bullterriereitä koskevia rotukohtaisia terveystutkimusvaatimuksia. Rotuyhdistyksen epävirallinen terveysohjelma on erillinen kasvattajille tarkoitettu ohjeistus, joka keskittyy sydämeen, munuaisiin ja ihoon. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Erottelu auttaa pennunostajaa kysymään oikeita kysymyksiä sen sijaan, että hän tyytyisi epämääräiseen vakuutteluun siitä, että ”kaikki pakollinen on tehty”.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien sydän- ja munuaistutkimusten asiakirjat ja kertomaan, miten niiden ihon terveyttä on arvioitu. Kysy myös lähisukulaisten ongelmista. BAER-kuulotutkimus, polvitutkimus ja silmätutkimus eivät kuulu yhdistyksen pääohjelmaan, mutta ne voivat olla perusteltuja tietyille koirille ja sukulinjoille. Kysy, miksi lisätutkimus on tehty tai jätetty tekemättä, sen sijaan että pitäisit samaa tarkistuslistaa pakollisena jokaiselle yhdistelmälle.

Kun tapaat pennun tai aikuisen koiran, tarkista, että iho näyttää rauhalliselta, karvapeitteessä ei ole karvattomia tai ärtyneitä alueita ja silmät avautuvat normaalisti. Kysy, miten suu ja kulmahampaat on arvioitu. Kitalakea vahingoittava purenta on terveysongelma, ei vain näyttelyarvostelun yksityiskohta. Myös kuulosta kannattaa kysyä etenkin sukulinjoissa, joissa esiintyy runsaasti valkoista väritystä. Vanhojen ruotsalaisten kyselytutkimusten tulokset eivät kuitenkaan ennusta uuden pennun terveyttä.

Kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koiralla on jatkuvaa kutinaa tai ihomuutoksia, muutoksia janossa tai virtsaamisessa, pyörtymistä, huomattavaa kestävyyden heikkenemistä tai suukipua. Tällaisilla oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä diagnosoida kotona pelkän rodun perusteella.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen bullterrieri kehitettiin Britanniassa 1800-luvulla, ja James Hinks esitteli sen Birminghamissa vuonna 1862. Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa uuden tyypin kehityksen tärkeiksi osatekijöiksi nimetään bulldoggi, dalmatiankoira ja sittemmin sukupuuttoon kuollut englanninvalkointerrieri. Britannian Kennel Club hyväksyi valkoisen bullterrierin vuonna 1887.

Rodun vanhempi bull-and-terrier-tausta yhdistetään usein suoraan eläintaisteluihin, mutta historiaa on syytä tarkastella vivahteikkaammin. Koirien väliset sekä koirien ja muiden eläinten väliset taistelut oli kielletty Britanniassa vuonna 1835 eli 27 vuotta ennen kuin Hinks esitteli bullterrierinsä. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa pidetäänkin epätodennäköisenä, että Hinks olisi kehittänyt nykyisen rodun härkätaisteluihin tai koiratappeluihin. Hänen tavoitteenaan oli sen sijaan voimakas, ketterä ja tyylikäs seura- ja näyttelykoira, jonka valkoista karvapeitettä painotettiin erityisesti.

Tämä ei tarkoita, ettei rodun fyysisellä voimalla olisi nykyään merkitystä. Se tarkoittaa, että tuleva omistaja saa tarkemman kuvan arvioimalla nykykoiran luonnetta, jalostustaustaa ja arkikäyttäytymistä kuin käyttämällä ”taistelukoira”-leimaa kaiken kattavana selityksenä.

## Arki bullterrierin kanssa

Bullterrieri voi asua kerrostalossa, kun se saa asianmukaista hoitoa, tekemistä ja lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai seuraa. Olennaista on, pystyykö omistaja tarjoamaan turvallisen arjen voimakkaalle ja ajoittain hyvin kiihkeälle koiralle.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira on kotiutunut, ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Koirat oppivat eri tahtiin, joten rotu tai ikä ei takaa mitään tiettyä yksinoloaikaa. Jos koira ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa paikkoja yksin jäädessään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pidä eläimet aluksi erillään, järjestä kissalle turvallisia paikkoja, joihin koira ei pääse, ja pidä koira ensimmäisissä kohtaamisissa hihnassa portin takana. Palkitse rauhallisuudesta ja estä jahtaaminen heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Anna lisää vapautta vasta, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Joitakin eläinpareja ei voi koskaan pitää turvallisesti yhdessä ilman jatkuvaa erilläänpitoa.

Ruotsin laki asettaa koiranomistajille yleisen valvontavelvollisuuden: koiraa on pidettävä ja hoidettava niin, ettei se aiheuta vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Bullterrierin kohdalla tämä tarkoittaa luotettavaa hihnaa, huolellisesti hallittuja kohtaamisia muiden koirien kanssa ja ohjaajaa, joka pystyy puuttumaan tilanteeseen ennen kuin koiran voimasta tulee ongelma.

Rotu on varteenotettava valinta, jos haluat läheisen suhteen koiraasi, nautit leikkisästä ja omapäisestä koirasta ja sinulla on aikaa arjen koulutukseen sen koko elämän ajan. Valitse toinen rotu, jos haluat vain vähän koulutusta tarvitsevan koiran, sen pitäisi olla yksin suuri osa päivästä tai sen odotetaan tulevan automaattisesti toimeen jokaisen lapsen ja eläimen kanssa. Hyödyllisintä ei ole kysyä, ovatko bullterrierit ”kilttejä”, vaan sopivatko juuri tämän koiran ominaisuudet ja tarpeet siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.

Bullterrieri

The Kennel Club (UK)

Svenska Bullterrierklubben (Swedish Bull Terrier Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Association Of Breed Specific Advice Denmark (ADBA)

Lihaksikkaasta, munanmuotoisesta päästään tunnetusta bullterrieristä on sekä normaalikokoinen että pienoismuunnos. Sen turkki on lyhyt ja helppohoitoinen. Tämä vilkas, ihmisrakas ja hassutteleva seuralainen tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja selkeät rajat. Ihon, nivelten ja kuulon hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Flying Mini Me

X-Cooper's

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Sweet Grammy's

Tanskanpystykorva

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

German Kennel Club (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Tanskanpystykorva on keskikokoinen, ketterä ja Tanskasta kotoisin oleva pohjoismainen seurakoira, jolla on kettumainen naama ja kippura häntä. Se on iloinen, ihmisläheinen ja valpas ja ilmoittaa vieraista haukkumalla. Sen tiheä, kaksinkertainen turkki vaihtelee valkoisesta kermanväriseen ja vaatii säännöllistä harjausta. Aktiivinen ja älykäs koira oppii hyvin lempeällä koulutuksella ja tarvitsee päivittäistä liikuntaa.

Hetina's

Norwichinterrieri

Norwich Terrier Club of Great Britain

Den Norske Kenneklub (Norwegian Kennel Club)

Norwichinterrierit ovat pieniä, vankkarakenteisia ja itsevarmoja terriereitä, joilla on pystyt korvat, kettumainen, valpas ilme ja karkea, säänkestävä turkki. Ne jalostettiin alun perin maatilojen rotanpyytäjiksi, ja ne ovat yhä vilkkaita ja uteliaita metsästäjiä. Ne tarvitsevat säännöllistä liikuntaa, virikkeitä ja kohtuullisesti turkinhoitoa ja ovat yleensä pitkäikäisiä.

Ursi´s Norwich

Pointteri

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pointteri on urheilullinen ja elegantti metsästyskoira, joka tunnetaan tunnusomaisesta seisonta-asennostaan ja erinomaisesta hajuaististaan. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyt, sileä turkki on helppohoitoinen. Rotu sopii aktiivisille, ulkoilusta nauttiville omistajille.

Rimfaxes

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Aidensfield's

Gallinas

Blue Song

Lakelandinterrieri

Deutscher Terrier Club e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Norwegian Kennel Club

Lakelandinterrieri on Englannin järviseudulta kotoisin oleva kompakti ja sitkeä terrieri, joka on jalostettu ketunmetsästykseen vaikeakulkuisessa maastossa. Se on ketterä, itsevarma ja eloisa, mutta kotona hellä ja kiintyvä. Se tarvitsee säännöllistä turkin nyppimistä, päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja varhaista sosiaalistamista. Se on valpas ja hyvätapainen vahtikoira.

BlueCorner´s

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

Dalbox

## Perustiedot

Irlanninsetteri on Irlannista kotoisin oleva keskikokoinen, energinen seisova lintukoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Rodun ihanteessa korostuu myös rakastava luonne. Get a Pet -palvelussa rodun nimi on **irlanninsetteri**. Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmässä siitä käytetään nimeä **punainen irlanninsetteri**. Kyseessä on yksivärinen punainen rotu, ei punavalkoinen irlanninsetteri, joka on oma rotunsa.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 7, seisovat lintukoirat
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Riistalintujen etsiminen ja osoittaminen seisonnalla, linnun ajaminen lentoon käskystä sekä noutaminen laukauksen jälkeen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 58–67 cm ja nartut 55–62 cm
- **Paino:** Ei määritelty rotumääritelmässä
- **Aktiivisuustaso:** Korkea; rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tehtäviä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviseen kotiin, jossa halutaan harjoitella säännöllisesti ja pystytään huolehtimaan metsästysvietin hallinnasta, luoksetulosta ja runsaasta liikunnantarpeesta

Irlanninsetteri ei ole ensisijaisesti seurakoira, jonka tarpeet täyttyvät ennalta määrätyllä ulkoilurutiinilla. Rotu on kehitetty työskentelemään laajoilla alueilla, ja tämä tausta näkyy sen nopeudessa, kestävyydessä, itsenäisyydessä ja kiinnostuksessa lintujen hajuihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsetterin tulee olla urheilullinen ja tasapainoinen sekä rakenteeltaan nopeaan, pitkäkestoiseen liikkumiseen sopiva – ei raskas tai liian runsasturkkinen. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Painoa ei ole määritelty, joten sopiva kuntoluokka on arvioitava koirakohtaisesti.

Väri on täyteläinen kastanjanpunainen ilman mustaa. Rotumääritelmä voi sallia pienet valkoiset merkit, mutta irlanninsetteriä ei pidä sekoittaa erilliseksi roduksi tunnustettuun punavalkoiseen irlanninsetteriin.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienolaatuista. Muualla rungossa se on kohtalaisen pitkää, mahdollisimman sileää, suoraa ja laineetonta. Muun muassa korvissa ja raajoissa on pidempää, silkkistä hapsutusta. Turkin tulee korostaa koiran toiminnallista rakennetta, ei peittää rungon ääriviivoja tai haitata liikkumista.

Turkinhoidon tulee perustua koiran todellisiin tarpeisiin, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Tarkista hapsut, korvien ja kaulan karva sekä tassujen ympäristö vaikeakulkuisessa maastossa ulkoilun jälkeen. Selvitä alkavat takut hellävaraisesti ennen kuin ne tiivistyvät ja poista siemenet, risut ja lika. Rodun turkkia ei perinteisesti leikata lyhyeksi, mutta korvien, kaulan ja tassujen ympäriltä voi siistiä varovasti sojottavia tai herkästi takkuuntuvia karvoja. Voimakas muotoilu ei kuulu rodun tarkoituksenmukaiseen ulkonäköön.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsetterin ihanneluonne on kiihkeä, älykäs, energinen, rakastava ja uskollinen, mutta ystävällisyys ei automaattisesti tee rodusta helppoa. Voimakas metsästysvietti ja kyky työskennellä kaukana ohjaajasta tarkoittavat, että nuori tai kouluttamaton koira voi olla nopea, herkästi häiriintyvä ja vaikeasti tavoitettavissa, kun ympäristö kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja.

Kun rodun tarpeet täyttyvät, se voi olla sisällä rauhallinen ja miellyttävä ja ulkona hyvin kiihkeä. Tämä kuvaa hyvin rodun kahta puolta, mutta ei takaa samaa jokaiselle yksilölle. Perimä, kasvatus, palautuminen, koulutus ja arkiympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten koira käyttäytyy kotona.

Irlanninsetteri voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta ei ihmiselle, joka etsii tavallisiin hihnalenkkeihin ja vähäiseen viikonloppuaktiviteettiin tyytyvää koiraa. Omistajan on nautittava harjoittelusta silloinkin, kun edistyminen on hidasta, ja pystyttävä estämään metsästysvietin muuttuminen turvallisuusriskiksi.

Nimitykset kuten ”metsästyslinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät yksin riitä ennustamaan arkikäyttäytymistä. Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, miten ne työskentelevät ulkona, kuinka helposti ne rauhoittuvat ja millaisia metsästys- tai muita käyttötuloksia niillä todella on. Vaihtelua voi esiintyä sekä pentueiden välillä että saman pentueen sisällä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsetteri tarvitsee paljon päivittäistä tekemistä, mutta kaikille aikuisille koirille ei sovi sama tuntimäärä. Kuormitukseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja tekemisen sisältö. Rauhallinen kävely ja hakuharjoitus avoimessa maastossa voivat kestää yhtä kauan mutta kuormittaa koiraa hyvin eri tavoin.

Rodun alkuperäinen työskentelytapa selittää, mikä sitä usein motivoi: koira etsii riistalintuja nopeasti ja järjestelmällisesti, osoittaa löytämänsä riistan seisonnalla, ajaa sen lentoon ohjaajan käskystä ja noutaa laukauksen jälkeen. Seurakoiran ei tarvitse osallistua käytännön metsästykseen, mutta arjessa tulisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa samoja perusominaisuuksia esimerkiksi vaihtelevassa maastossa liikkumalla, hajutyöskentelyllä, hakuharjoituksilla, noutamisella ja ohjaajakontaktia vaativilla tehtävillä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen. Rodun metsästysvietin vuoksi turvallisesti aidattu alue tai pitkä liina on turvallisempi välivaihe kuin vapaana pitämisen kokeileminen onnen varassa. Pitkä liina tulee kiinnittää valjaisiin, ja sitä on käytettävä kaukana liikenteestä. Koiran voi päästää vapaaksi vasta, kun se pystyy irrottautumaan kiinnostavasta kohteesta ja palaamaan luokse myös silloin, kun hajut, linnut tai liike kilpailevat sen huomiosta.

Pennulle lyhyet kävelyt, leikki, ympäristöön tutustuminen ja helpot yhteistyöharjoitukset ovat parempi perusta kuin aikuisen koiran kuormitus. Lisää rasitusta vähitellen ja huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Usein toistetulle ”viiden minuutin säännölle” – viisi minuuttia liikuntaa jokaista ikäkuukautta kohden – ei ole tieteellistä tukea yleispätevänä mallina. Se ei saa korvata pennun koon, kehityksen ja liikuntaan reagoinnin arviointia.

## Terveys

Irlanninsetterin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan rodussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, Ruotsin viralliset jalostusvaatimukset sekä keskitetysti tallennettavat ja julkaistavat tutkimustulokset. Pitkä diagnoosiluettelo kertoo pennunostajalle vähemmän kuin vanhempien dokumentoidut tulokset ja avoin selvitys lähisukulaisten terveydestä.

- **Lonkkadysplasia (HD):** Vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Rodulla on myös HD-indeksi. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että vanhempien indeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Rotukohtaisen säännön mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
- **CLAD:** Koiran leukosyyttiadheesion puutos on vakava valkosolujen toimintahäiriö, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Aiempi vaatimus DNA-testistä tai perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta pentueen rekisteröimiseksi poistettiin vuonna 2014, mutta tuloksia voidaan edelleen tallentaa keskitetysti. Rotujärjestö suosittelee yhä sellaisten ulkomaisten ja maahantuotujen jalostuskoirien testaamista, joiden status ei ole tiedossa.
- **rcd4-PRA:** Tämä on tietty resessiivisesti periytyvä verkkokalvon etenevän surkastuman eli PRA:n muoto. Vuonna 2025 tehdyn päätöksen jälkeen Ruotsin Kennelliitto tallentaa ja julkaisee irlanninsetterien DNA-tuloksia Hunddata- ja Avelsdata-palveluissa. Testi kertoo koiran statuksen juuri rcd4-mutaation osalta; se ei sulje pois muita PRA:n muotoja.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien rekisteröidyt lonkkatulokset ja selittämään yhdistelmän HD-indeksi. Pyydä myös dokumentoidut CLAD- ja rcd4-tulokset sekä selvitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Tarkista tiedot Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta sen sijaan, että luottaisit suullisiin vakuutuksiin. Kysy lisäksi vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten toistuvista sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja eliniästä. Näin saat olennaisemman kuvan kuin olettamalla, että jokaiselle yksilölle kehittyy kaikki, mitä rodussa on joskus raportoitu.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa työskenteleväksi metsästyskoiraksi, ja nykyrodun historia liittyy tiiviisti lintujen metsästykseen. Rotumääritelmän mukaan se polveutuu punavalkoisesta irlanninsetteristä ja tuntemattomasta yksivärisestä punaisesta koirasta. Tunnistettava rotutyyppi oli olemassa Irlannissa jo 1700-luvulla.

Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882, ja se julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886. Tämä auttoi määrittelemään yksivärisen punaisen rodun identiteetin ja ominaisuudet. Ensimmäiset tuontikoirat saapuivat Ruotsiin 1890-luvulla, ja Ruotsin irlanninsetterikerho perustettiin vuonna 1910.

Rotumääritelmän ytimessä on toimintakykyinen koira, jossa yhdistyvät nopeus, voima, kestävyys ja ystävällinen ilme. Historia ei siis ole pelkkää taustatietoa: se selittää, miksi metsästysvietti, liikunnantarve ja yhteistyö ohjaajan kanssa ovat yhä keskeinen osa rodun kanssa elämistä.

## Arki rodun kanssa

Irlanninsetteri sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota päivittäin liikuntaa, koulutusta ja palautumista riippumatta siitä, asutaanko omakotitalossa vai kerrostaloasunnossa. Piha ei korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton. Kerrostalossa korostuvat erityisesti sopivien ulkoilualueiden helppo saavutettavuus, toimivat arkirutiinit, melutaso ja koiran kyky rauhoittua.

Rodusta voi tulla lämmin ja läheinen perheenjäsen, mutta ”lapsiystävällinen” ei tarkoita riskitöntä. Suuri, nopea ja leikkisä koira voi kaataa pienen lapsen tahattomasti. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Vastuu ulkoilusta, liikunnasta ja koulutuksesta kuuluu aikuisille.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Varhainen totuttaminen ei ole tae onnistumisesta, varsinkaan koiralla, joka on jalostettu reagoimaan lintujen hajuihin ja liikkeeseen. Kissaan tutustuttaessa eläimillä tulee aluksi olla erilliset turvalliset alueet ja kissalla selkeät pakoreitit. Ensimmäisten kohtaamisten on oltava rauhallisia, ja niissä tulee käyttää porttia tai hihnaa. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin niiden keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuiset koirat eroavat suuresti siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinoloon. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rentoutumaan. Koti, jossa koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin koko työpäivän ilman apua, sopii rodulle huonosti.

Ennen koiran hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Onko arjessa tilaa mielekkäälle tekemiselle myös pimeinä ja sateisina työpäivinä? Pystytkö harjoittelemaan luoksetuloa ja hallitsemaan koiraa turvallisesti ennen kuin se on luotettava vapaana? Voiko kasvattaja näyttää terveystiedot ja kuvailla vanhempia yksilöinä pelkän linjanimityksen sijaan? Jos yksikin vastaus on ei, on järkevää valita vähemmän vaativa rotu tai odottaa.

Irlanninsetteri

The Irish Setter Club of Germany

The Irish Setter Breeders Club (UK)

Irlanninsetteri on elegantti irlantilainen lintukoira, jonka mahonginpunainen, hapsuinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Tämä keskikookas tai suuri, atleettinen ja erittäin energinen koira voi parhaiten saadessaan päivittäin reipasta liikuntaa ja aivotyötä. Se on hellä, ihmisläheinen ja leikkisä perhekoira, joka tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

John Jensen

WoodWood’s

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh)

German Shorthaired Pointer Club of Germany (Deutsch-Kurzhaar-Verband)

Norwegian German Shorthaired Pointer Club (Norsk Vorstehhundklubb)

Svenska Vorstehklubben (Swedish Pointing Dog Club)

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh) on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja näyttävä maksanruskean ja valkoisen muodostama väritys. Se on energinen, ihmisläheinen ja älykäs koira, joka tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja läheistä yhdessäoloa perheensä kanssa pysyäkseen rauhallisena ja tyytyväisenä.

Carsten Nielsen

Ruotsinlapinkoira

Swedish Kennel Club

The Lapphund Club of Finland

Deutscher Club für Nordische Hunde (German Club for Northern Dogs)

Ruotsinlapinkoira on ikivanha pohjoismainen pystykorvatyyppinen paimenkoira, jolla on tiivis, vankka rakenne ja paksu, musta kaksinkertainen turkki. Se on eloisa, haukkuherkkä ja ihmisläheinen koira, joka loistaa paimennuksessa ja koiraurheilussa. Aktiivisena, älykkäänä ja herkkänä koirana se tarvitsee säännöllistä liikuntaa, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Mette Olsen, Tom Olsen

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Adored Flames

Acaya's

## Rotu lyhyesti

- Valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie on pieni mutta vankkarakenteinen terrieri Skotlannin Ylämailta.
- Rodun säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Pieneen kokoon tulisi yhdistyä voimaa, ketteryyttä ja aimo annos itsevarmuutta.
- Valkoinen, kaksikerroksinen turkki tulee trimmata nyppimällä, ei leikkaamalla. Varaudu ammattilaisen tekemään trimmaukseen noin viisi tai kuusi kertaa vuodessa ja perusteelliseen kampaamiseen viikoittain.
- Westie on yleensä valpas, iloinen, rohkea ja ystävällinen, mutta terrierin itsenäisyys ja metsästystausta näkyvät usein arjessa.
- Ihosairaudet ja kutina ovat rodun keskeisin dokumentoitu terveysongelma. Kysy suvun iho- ja korvaterveydestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen tutkimuspakettiin.
- Monet westiet elävät 12–15-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee yksilön, terveyden ja elinolojen mukaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni, tiivisrakenteinen ja huomattavasti vankempi kuin sen siisti valkoinen ulkomuoto saattaisi antaa ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa voimakasrakenteista koiraa, jolla on syvä rintakehä, suora selkä, lihaksikkaat raajat ja vapaat liikkeet. Säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Tummat silmät, pienet pystykorvat ja suora, terhakka häntä luovat rodulle ominaisen valppaan ilmeen.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarvan tulee olla suoraa, karheaa ja noin viiden senttimetrin pituista, pohjavillan puolestaan lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Väri on valkoinen. Karvanlaadulla on merkitystä muutenkin kuin ulkonäön kannalta: oikein hoidettu karhea turkki hylkii hyvin likaa, eikä siitä irtoa kotiin kovin paljon karvaa.

Jotta turkki säilyttää karheutensa, westien kypsä peitinkarva tulee poistaa nyppimällä. Ruotsin kennelliitto ei suosittele turkin leikkaamista, sillä se muuttaa karvanlaatua. Osaavan trimmaajan apua tarvitaan tavallisesti viisi tai kuusi kertaa vuodessa. Käyntien välillä turkki kammataan huolellisesti kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vatsan alle, kainaloihin ja nivusiin, joihin muodostuu helposti takkuja. Tarkista samalla iho, korvat, hampaat, tassut ja kynnet. Hyvin hoidettua karheaa turkkia ei tarvitse pestä usein. Kun pesu on tarpeen, käytä mietoa koirashampoota ja huuhtele se huolellisesti pois.

Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrä voi vaihdella suuresti saman rodun kahden yksilön välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita westietä ”hypoallergeenista” turkkia koskevien väitteiden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen westie on valpas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja itsevarma. Se on seurallinen pieni koira, mutta ei sellainen, joka odottaa automaattisesti ohjeita joka tilanteessa. Rodun tausta työskentelevänä terrierinä on suosinut aloitekykyä, kestävyyttä ja rohkeutta. Nykykodissa nämä ominaisuudet voivat näkyä voimakkaana uteliaisuutena, ääniin haukkumisena tai välittömänä kiinnostuksena kaikkeen liikkuvaan.

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun aikuiset ottavat vastuun kaikista koiran ja lasten välisistä tilanteista. Pienen lapsen ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei tarkoita, että koiran pitäisi sietää kantamista, kiinnipitämistä tai häirintää syödessään tai nukkuessaan.

Westien toimeentulo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu enemmän yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin mistään yksinkertaisesta rotua koskevasta säännöstä. Järjestä rauhallisia kohtaamisia, anna molemmille eläimille runsaasti tilaa ja keskeytä leikki ennen kuin se kiihtyy liikaa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava erityisen varovainen. Rotu kehitettiin pienriistan pyyntiin, joten häkki tai aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät takaa turvallisuutta saalistuskäyttäytymisen herätessä.

Suhtaudu rotukuvaukseen ihanteena, älä jokaista pentua koskevana lupauksena. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, koirakohtaamisiin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua sisällä. Näistä vastauksista on enemmän hyötyä kuin luonnehdinnoista ”itsepäinen”, ”lapsiystävällinen” tai ”leppoisa”.

## Koulutus ja liikunta

Valkoinen länsiylämaanterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää aikamäärää ei ole. Terveen aikuisen mielekäs arki voi koostua monipuolisista lenkeistä, hajujen tutkimisesta, etsintäleikeistä, leikistä ja lyhyistä koulutushetkistä. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Sopivasti liikkuva koira pysyy sopusuhtaisena, liikkuu ilman jäykkyyttä ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii sekä arjen taitojen opettamisessa että haukkumisen ja epävarman luoksetulon kaltaisissa haasteissa. Tee oikeasta valinnasta helppo: ota etäisyyttä häiriöön, palkitse kontaktista ja opeta selkeä vaihtoehtoinen toiminta, kuten omalle pedille meneminen tai takaisin sinua kohti kääntyminen. Kovat ojennukset eivät puutu käyttäytymisen syyhyn ja voivat heikentää sekä koiran hyvinvointia että yhteistyötä.

Luoksetuloa tulee harjoitella asteittain helpoista ympäristöistä vaativampiin edeten. Käytä pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne tai muut voimakkaat häiriöt tekisivät epäonnistumisesta vaarallista. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira voi olla vapaana, vaan antaa sille vapautta turvallisuudesta tinkimättä. Hajujen etsintä, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti sovellettu agility voivat tarjota terrierille selkeitä tehtäviä ilman pitkiä, toistavia harjoituksia.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Pidennä lenkkejä vähitellen ja totuta pentu erilaisiin alustoihin ja uusiin ympäristöihin asteittain. Varaa runsaasti aikaa palautumiseen.

## Terveys

Ihosairaudet ja kutina ovat valkoisen länsiylämaanterrierin selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. WestieAlliansen-rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 iho-ongelmia ilmoitettiin 92 koiralla 535:stä eli noin 17 prosentilla. Kyselyä ei ollut tilastollisesti vakioitu, joten lukua ei pidä pitää tarkkana arviona ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Se kuitenkin osoittaa, miksi toistuvaan kutinaan, punoitukseen, tassujen nuolemiseen ja korvavaivoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Hakeudu eläinlääkäriin, jos kutina toistuu tai ei hellitä. Loiset, tulehdukset, allergiat ja muut syyt voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne vaativat erilaista hoitoa. Samassa kyselyssä 59 koiralla 535:stä oli korvavaivoja useammin kuin kerran vuodessa, ja iho- ja korvaongelmia esiintyi toisinaan yhdessä. Ruoan vaihtaminen, tiheä peseminen tai lisäravinteiden antaminen ilman diagnoosia voi viivästyttää asianmukaista hoitoa.

Kraniomandibulaarinen osteopatia (CMO) ja Legg–Perthesin tauti ovat rodulla dokumentoituja sairauksia, mutta kyselyssä niitä ilmoitettiin harvoin: CMO:ta kahdella ja Legg–Perthesin tautia viidellä koiralla. CMO voi aiheuttaa pennun leukaan äkillistä kipua ja turvotusta. DNA-testi voi tukea jalostusvalintoja, mutta rotuyhdistyksen RAS-asiakirja painottaa, että testi kertoo riskitasosta eikä anna yksiselitteistä tulosta siitä, onko koira terve vai sairas.

Ruotsin kennelliitto ei ole vahvistanut rodulle terveysohjelmaa. Rodulla ei siis ole virallista vaatimusta esimerkiksi polvi-, lonkka- ja silmätutkimuksista koostuvasta yleisestä tutkimuspaketista. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kertomaan ihosairauksista, kutinasta sekä toistuvista korva- ja ruoansulatusvaivoista kummallakin vanhemmalla, niiden sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset voivat ja seurataanko pentueiden terveyttä noin yhden ja kolmen vuoden iässä. Jos suvussa esiintyy CMO:ta, kasvattajan tulee pystyä kertomaan, miten tieto ja mahdolliset testitulokset ovat vaikuttaneet vanhempien valintaan.

Vastuullinen kasvattaja erottaa selvästi toisistaan Ruotsin kennelliiton säännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja omat vapaaehtoiset tutkimuksensa. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja eläinlääkärintodistukset silloin, kun niitä on, mutta arvosta myös täsmällisiä tietoja lähisukulaisista. Keskitetyn terveysohjelman puuttuminen ei tarkoita, ettei perinnöllisiä riskejä olisi.

## Historia ja alkuperä

Valkoinen länsiylämaanterrieri on lähtöisin Skotlannin läntiseltä Ylämaalta, missä se kehittyi pieneksi ja ketteräksi työterrieriksi. Karkeakarvaiset terrierit menivät luoliin muun muassa kettujen ja mäyrien perässä sekä pitivät rottia ja muita pieneläimiä kurissa. Työ vaati rohkeutta, nopeutta, vahvoja leukoja ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikeassa maastossa.

Valkoiset koirat oli helpompi erottaa riistasta Skotlannin nummilla. Poltallochin eversti Malcolm alkoi suosia valkoisia terriereitä 1860-luvulla, mikä oli tärkeä vaihe nykyisen rodun kehityksessä. Nimi West Highland White Terrier vakiintui vuonna 1905. Risteytykset cairnterrierien kanssa olivat sallittuja vielä vuoteen 1924 asti, mikä osoittaa, kuinka läheistä sukua skotlantilaiset terrierityypit olivat rodun muotoutuessa.

Nykyään rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta sen historiallinen työskentelytapa näkyy yhä kiinnostuksena hajuihin, koloihin, liikkeeseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä selittää myös, miksi tottelevaisuusharjoittelu, agility ja muu tekeminen sopivat sille usein paremmin kuin pelkistä lyhyistä tarpeidentekolenkeistä koostuva arki.

## Arki rodun kanssa

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin: arjen sisältö on kodin kokoa tärkeämpää. Kerrostalossa omistajan on opetettava koiraa suhtautumaan rauhallisesti ovien, yhteisten tilojen ja ikkunoiden lähellä kuuluviin ääniin ja näkyvään liikkeeseen. Pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa lenkkejä, uusia hajuja ja yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa tulee opetella vähitellen niin lyhyissä jaksoissa, että koira pysyy levollisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätääntyy. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee liikuntaa ja tarpeiden tekemistä. Se ei ole lupaus siitä, että jokainen westie pärjäisi hyvin kuusi tuntia yksin. Pennut, iäkkäät koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiiviimpää huolenpitoa ja useampia ulkoilukertoja.

Rotu voi sopia ensikoiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, on valmis käyttämään hihnaa tai pitkää liinaa ja hyväksyy jatkuvan turkinhoidon tarpeen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii aina vapaana pidettävää, harvoin ääntä pitävää koiraa, joka pärjää yksin kokonaiset työpäivät. Varaa säännölliselle nyppimiselle tilaa sekä kalenterista että budjetista jo ennen päätöstä.

Ennen rodun valitsemista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi neljään kysymykseen:

- Onko päivittäiselle tekemiselle, koulutukselle ja häiriöttömälle levolle aikaa?
- Onko yksinoloon ja työpäivän aikaisiin ulkoiluihin turvallinen suunnitelma?
- Voidaanko koira pitää hihnassa tai pitkässä liinassa siellä, missä sen metsästysvietti sitä edellyttää?
- Riittääkö sekä aikaa että rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään nyppimiseen?

Jos vastaat kyllä ja arvostat pientä, aloitekykyistä koiraa, westie voi olla hauska ja läheinen kumppani moniksi vuosiksi.

Valkoinen länsiylämaanterrieri

West Highland White Terrier Club of England

VCA Animal Hospitals

Die Terrierhunde (Germany)

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni ja vankkarakenteinen skotlantilainen terrieri, jonka karkeasta valkoisesta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Se on itsevarma, haukkuherkkä ja itsenäinen mutta myös hellä, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa, säännöllistä turkinhoitoa ja johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Britt Søholm

## Perustiedot

Shiba on pieni japanilainen pystykorva ja pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta, joiden säilyttämiseksi NIPPO toimii. Rotu kehitettiin lintujen ja pienriistan metsästykseen, mutta nykyään shibaa pidetään pääasiassa seurakoirana.

- **Koko:** uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 cm ja nartun 36,5 cm. Sallittu poikkeama on 1,5 cm kumpaankin suuntaan.
- **Paino:** suuntaa antavasti urokset painavat noin 9–11 kg ja nartut noin 7–9 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, kaksinkertainen karvapeite, jossa on suora ja karhea peitinkarva sekä pehmeä, tiheä aluskarva.
- **Värit:** punainen, musta ruskein merkein sekä seesamin eri muunnokset. Kaikkiin hyväksyttyihin väreihin kuuluvat vaaleat urajiro-merkit.
- **Luonne:** valpas, itsenäinen ja uskollinen, toisinaan vieraita kohtaan varautunut.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee monipuolista liikuntaa, hajutyöskentelyä ja lyhyitä harjoituksia, jotka tuntuvat koirasta mielekkäiltä.
- **Elinikä:** monet shibat elävät korkeaan ikään. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaani oli 14,6 vuotta. Yksittäisen koiran elinikään vaikuttavat kuitenkin muun muassa perimä, terveys ja hoito.

Shiba sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa oma-aloitteista koiraa ja voi käyttää aikaa sosiaalistamiseen, luotettavan luoksetulon opettamiseen ja rauhalliseen käsittelyharjoitteluun. Itsenäisyys ei tarkoita, että koira pärjäisi omillaan.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Shiba on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Sillä on pystyt, kolmiomaiset korvat ja vahva häntä, joka kaartuu selän päälle kierteelle tai sirpin muotoon. Liikkeiden tulee olla kevyet ja reippaat. Sukupuolten välillä on selvä kokoero, mutta rodun ei koskaan tulisi näyttää raskaalta tai liioitellulta.

Urajiro ei ole erillinen väri. Sillä tarkoitetaan vaaleita alueita, joita tulee olla kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alla, rinnassa ja vatsassa sekä raajojen ja hännän alapuolella. Termin tunteminen on hyödyllistä, kun vertailee punaisia, mustia ruskein merkein ja seesaminvärisiä shiboja.

Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa karhean peitinkarvan ja tiheän aluskarvan ansiosta. Harjaus noin kerran viikossa riittää tavallisesti, mutta runsaan karvanlähdön aikana irtoavaa aluskarvaa on poistettava useammin. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat yksilön, vuodenajan ja ympäristön mukaan, joten tarkkaan aikatauluun ei kannata varautua. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, ja totuta se jo varhain harjaukseen, tassujen tarkastamiseen ja kynsien leikkaamiseen. Turkkia ei tule rutiininomaisesti leikata tai ajella muotoon.

”Mame Shiba”, ”Mini Shiba” ja vastaavat nimet eivät tarkoita erillistä NIPPOn tunnustamaa rotua. Jos tarjolla on poikkeuksellisen pieni koira, kannattaa tarkistaa sen rekisteröinti sekä vanhempien koko ja terveys sen sijaan, että luottaisi markkinointinimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Shiba on yleensä tarkkaavainen, nopeaälyinen ja perheelleen uskollinen, mutta samalla niin itsenäinen, että se saattaa kyseenalaistaa tehtävän, josta ei koe hyötyvänsä. Tämä kuvaa rotua tarkemmin kuin pelkkä itsepäiseksi kutsuminen. Shiba oppii nopeasti, mutta yhteistyö on rakennettava luottamuksen, selkeyden ja kärsivällisyyden varaan.

Osa shiboista suhtautuu vieraisiin ihmisiin varautuneesti ja on herkkä tungettelevalle kehonkielelle. Varhaiset, myönteiset kokemukset erilaisista ihmisistä, ympäristöistä ja alustoista auttavat pentua. Tavoitteena on kuitenkin itsevarma koira, ei koira, jonka on tervehdittävä kaikkia. Anna koiralle tilaa väistää äläkä koskaan pakota sitä kontaktiin.

Rotu ei luotettavasti ennusta sitä, miten yksittäinen koira käyttäytyy lasten, koirien tai kissojen kanssa. Kasvatus, aiemmat kokemukset ja persoonallisuus vaikuttavat kaikki asiaan. Pyydä saada tavata pennun emä ja selvitä, miten vanhemmat ja aiemmat pentueet suhtautuvat uusiin tilanteisiin. Älä valitse pentua pelkän värin tai sukupuolen perusteella. Väitteet, joiden mukaan kaikilla shiboilla olisi ongelmia samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, ovat liian yleistäviä.

## Koulutus ja liikunta

Shiba tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tiettyä minuuttimäärää olennaisempaa on se, miten aika käytetään. Vaihtele lenkkien vauhtia ja ympäristöä, varaa aikaa haisteluun ja tarjoa lisäksi esimerkiksi henkilöjäljestystä, verijälkeä, hajutyöskentelyä, agilityä tai lyhyitä taitoharjoituksia. Sovita rasitus koiran ikään, kuntoon ja terveyteen ja varmista, että se osaa myös rauhoittua ja levätä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii erityisen hyvin koiralla, joka tekee mielellään omia päätöksiä. Palkitse oma-aloitteisesta kontaktista, lähellä pysymisestä ja hyvistä valinnoista ennen kuin lisäät häiriöitä. Useat lyhyet ja selkeät harjoitukset tuottavat enemmän tulosta kuin saman asian toistuva jankkaaminen. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja heikentää luottamusta opettamatta koiralle, mitä sen halutaan tekevän.

Rodun metsästystausta voi näkyä kiinnostuksena hajuihin ja liikkeeseen, mutta kiinnostuksen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Etene luoksetuloharjoittelussa vähitellen ja käytä hihnaa tai pitkää liinaa kaikkialla, missä koiraa ei voi turvallisesti kutsua takaisin. Pihassa toimiva luoksetulo ei takaa, että koira tottelee riistan ilmestyessä näkyviin. Tarkista myös portit, valjaat ja aidat: turvallisuus ei saa koskaan olla yhden vihjeen varassa.

Harjoittele käsittelyä jo ennen kuin sitä tarvitaan. Aloita hyvin lyhyistä tassujen, korvien ja suun kosketuksista, palkitse rauhallisuudesta ja anna koiralle taukoja. Pidennä käsittelyn kestoa vähitellen ja ota mukaan harja, kynsisakset ja tutkimusasennot. Tämä helpottaa arkista hoitoa ja eläinlääkärikäyntejä etenkin silloin, kun koira ei pidä kiinni pitämisestä.

## Terveys

Ruotsalaisissa jalostusohjeissa shibaa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta se ei tarkoita, että jokainen koira olisi ongelmaton. Pentua valittaessa dokumentoidut tutkimustulokset ja kasvattajalle esitetyt suorat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yleinen vakuuttelu rodun terveydestä.

Sekä pitkäaikaisen käytännön että Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan shibapentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallisesti kirjattu lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Sääntö edellyttää lonkkien tutkimista, mutta ei rajaa jalostuskäyttöä vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Yleiset säännöt kuitenkin sulkevat E-lonkkaiset koirat jalostuksesta ja sallivat D-lonkkaisen koiran yhdistämisen vain A- tai B-lonkkaiseen kumppaniin. Tarkista vanhempien ja mielellään myös lähisukulaisten tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata-palvelusta ja pyydä kasvattajaa kertomaan, miten yhdistelmää on arvioitu.

Myös iho-ongelmista ja kutinasta kannattaa keskustella. Rotuyhdistyksen vuoden 2018 terveyskyselyssä noin 15 prosenttia vastaajista ilmoitti koirallaan olevan toistuvia tai pitkäkestoisia iho-ongelmia tai kutinaa. Noin 10 prosenttia kaikista vastaajista kertoi eläinlääkärin todenneen koiralla allergian. Vapaaehtoinen jäsenkysely osoittaa, mitä yhdistyksen on syytä seurata, mutta se ei kerro ongelmien tarkkaa yleisyyttä koko rodussa. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten jatkuvasta kutinasta, tassujen nuolemisesta sekä toistuvista korva- tai iho-ongelmista.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan myös kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimuksista, mutta tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Silmä-, kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimukset eivät siis ole shiban yleisiä rekisteröintivaatimuksia Ruotsissa. Kasvattaja on silti voinut teettää lisätutkimuksia kyseisen sukulinjan vuoksi. Pyydä tällöin tulokset nähtäväksi ja kysy, miksi juuri nämä tutkimukset on valittu.

Vuoden 2024 brittiläisessä elinikätutkimuksessa oli mukana 423 shibaa, ja eliniän mediaaniksi saatiin 14,6 vuotta. Kyse on brittiläistä koirapopulaatiota kuvaavasta luvusta, ei takuusta yksittäisen koiran eliniälle muualla. Tulos kuitenkin tukee rodun mainetta usein hyvin vanhaksi elävänä koirana.

## Historia ja alkuperä

Shiba on lähtöisin Japanista, missä sitä käytettiin vuoristoalueilla lintujen ja pieneläinten metsästykseen. Ennen nykyisen rodun vakiintumista alueellisia linjoja olivat muun muassa San'in, Shinshu ja Mino. Vanha sana *shiba* on yhdistetty pienuuteen. Nimen liittäminen tiettyyn turkin väriin tai kasvillisuuteen on tulkintaa, ei vakiintunutta tietoa sanan alkuperästä.

Kun ulkomaisia lintukoiria tuotiin Japaniin ja risteytettiin alkuperäisten koirien kanssa, puhdasrotuiset shibat kävivät alkuperäalueillaan harvinaisiksi. NIPPO perustettiin vuonna 1928 japanilaisten koirien säilyttämiseksi. Se alkoi koota yksityiskohtaisia sukutauluja vuonna 1932 ja laati rotumääritelmän vuonna 1934. Vuonna 1936 shiba nimettiin Japanissa kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi.

Toinen maailmansota pienensi kantaa voimakkaasti, ja säilytystyö pääsi jälleen vauhtiin sodan jälkeen. NIPPO pitää Ishi Gota keskeisenä koirana nykyisen rodun kehityksessä ja Naka Gota sodanjälkeisen kannan elvyttämisen kantakoirana. Nykyinen shiba on siis järjestelmällisen säilytystyön tulos, ei vain muinaisajoista muuttumattomana säilynyt jäänne.

## Arki shiban kanssa

Shiba voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ulkona, osaa rauhoittua sisällä eikä jää reagoimaan jokaiseen porraskäytävän ääneen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat arkirutiinit, lähiympäristö ja mahdollisuudet turvalliseen liikuntaan. Oma rauhallinen lepopaikka on arvokas missä tahansa kodissa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: pienen lapsen ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Opeta lasta jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois. Älä koskaan anna lapsen halata koiraa, kiipeillä sen päällä tai ottaa siltä tavaroita. Jos kodissa on kissa tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja pidä ne tarvittaessa fyysisesti erillään. Arvioi yksittäisen koiran reaktioita sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että koira sietäisi yksinoloa. Aloita yksinoloharjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja palaa ennen kuin pentu huolestuu. Pidennä aikaa vähitellen ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa kuljeskella levottomasti, haukkua tai raapia tai ei enää lepää tavalliseen tapaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tarvitsee päivittäin seuraa ja tilaisuuksia käydä tarpeillaan.

Verkossa usein ”shiban kiljunnaksi” kutsuttu läpitunkeva ääni ei ole diagnoosi, eikä sitä pidä kuitata pelkkänä huvittavana piirteenä. Huomioi tilanne ja koiran muu kehonkieli. Äkillinen parahdus kosketettaessa tai liikkuessa antaa aihetta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, etenkin jos siihen liittyy ontumista, haluttomuutta liikkua, ruokahalun muutoksia tai poikkeavaa käytöstä. Arkisissa hoitotoimissa ennakoiva, yhteistyöhön perustuva harjoittelu on parempi vaihtoehto kuin koiran pitäminen kiinni siihen asti, että se luovuttaa.

Shiballe sopivin koti ei siis välttämättä ole se, jossa on pisin kokemus koirista, vaan koti, jossa kunnioitetaan yksittäisen koiran rajoja ja harjoitellaan järjestelmällisesti turvallisuutta, yhteistyötä ja arjen käsittelytilanteita.

Shiba

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Den Danske Kennel Klub (Denmark)

Shiba on ikivanha japanilainen pystykorvatyyppinen metsästyskoira. Se on pieni mutta lihaksikas, ja sillä on kettumainen ilme, kippura häntä ja tuuhea kaksinkertainen turkki. Väriltään se on punainen, musta ruskein merkein tai seesami, ja kaikissa väreissä esiintyy urajiro-kuviointi. Shiba on itsenäinen, kissamainen ja uskollinen mutta pidättyväinen. Se on vahvatahtoinen ja voimakkaasti saalisviettinen, joten se tarvitsee varhaista sosiaalistamista, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä liikuntaa.

Tine Lautrup Petersen

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet