## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Sommerlyst's

## Rotu lyhyesti

- Belgianpaimenkoira groenendael on belgianpaimenkoiran pitkäkarvainen, musta muunnos. FCI pitää groenendaelia, tervuerenia, malinois’ta ja laekenois’ta saman rodun neljänä muunnoksena.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii kaksi senttimetriä ihannetta matalamman ja neljä senttimetriä korkeamman säkäkorkeuden. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut 20–25 kg.
- Groenendael on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira, joka reagoi nopeasti. Se tarvitsee sekä mielekästä tekemistä että kykyä rauhoittua.
- Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, itsevarma ja työhaluinen mutta myös rauhallinen ja peloton ilman aggressiivisuutta. Perimä, varhaiset kokemukset ja koulutus vaikuttavat suuresti yksittäiseen koiraan.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite on yksivärisen musta. Vähäinen valkoinen väri sallitaan eturinnassa ja varpaissa.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, osaa lukea nopeasti reagoivaa koiraa ja valitsee kasvattajan luonteen ja terveyden, ei pelkän mustan turkin perusteella.

## Ulkomuoto ja turkki

Groenendaelissa tulisi yhdistyä tyylikkyys ja voima ilman raskautta. Rungon pituus vastaa suunnilleen säkäkorkeutta, rintakehä ulottuu kyynärpäihin ja koira kantaa päätään korkealla. Korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt. Liikkeiden tulee olla vapaat, vaivattomat ja eloisat, ja koiran on pystyttävä vaihtamaan suuntaa nopeasti tasapainoaan menettämättä.

Kaikkien neljän belgianpaimenkoiramuunnoksen perusrakenne on sama. Ne eroavat toisistaan lähinnä karvan pituuden, laadun ja värin perusteella. Groenendael ja tervueren ovat pitkäkarvaisia, ja groenendaelin tulee olla yksivärisen musta. Pieni valkoinen laikku eturinnassa ja vähäinen valkoinen väri varpaissa sallitaan.

Turkissa on tiheä, villava aluskarva ja runsas, suojaava peitinkarva. Karva on lyhyempää päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa. Pidempi karva muodostaa kauluksen ja rintamuksen kaulan ja rinnan ympärille, hapsut eturaajoihin, housut reisien takaosiin ja tuuhean hännän.

Sovita turkinhoidon tiheys siihen, mitä kampa ja ihon kunto kertovat. Tunnustele ja kampaa kaulus, korvantaustat, kainalot, housukarvat ja häntä. Jos kampa takertuu tai aluskarva on tiiviisti ihoa vasten, turkki tarvitsee perusteellisemman harjauksen. Karvanlähtöaikaan tätä voidaan tarvita usein, karvanlähtöjen välillä huomattavasti harvemmin. Pese koira sen ollessa likainen ja kuivaa turkki ihoa myöten. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Groenendael on nopea ja tarkkaavainen koira, joka saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset ennen omistajaansa. FCI kuvaa belgianpaimenkoiraa valppaaksi, aktiiviseksi ja energiseksi koiraksi, joka on aina valmis toimintaan. Sama rotumääritelmä edellyttää myös itsevarmuutta, rauhallisuutta ja pelottomuutta ilman aggressiivisuutta. Vilkkaus ja tasapainoisuus eivät sulje toisiaan pois.

Suhtautuminen ihmisiin vaihtelee yksilöittäin. Koiran ei tarvitse haluta tervehtiä kaikkia, mutta sen tulisi pystyä olemaan ihmisten joukossa muuttumatta pelokkaaksi tai uhkaavaksi. Harjoittele ihmisten ohittamista, vieraiden vastaanottamista ja käsittelyn hyväksymistä tekemättä jokaisesta ihmisestä erillistä harjoitustehtävää. Anna tarvittaessa etäisyyttä ja palkitse rauhallisista valinnoista.

Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset osoittavat, miksi rodun keskiarvo ei yksin riitä. Tulokset erosivat muunnosten välillä, ja suhtautuminen käsittelyyn ja laukauksiin on kuulunut asioihin, joita rotuyhdistys on halunnut groenendaelilla parantaa. Aineisto koskee vanhempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa nykyisen pennun ominaisuuksia.

Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset MH-kuvaajat sen sijaan, että tyytyisit tietoon niiden ”tunnetusta luonnekuvausstatuksesta”. Kysy myös täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä: miten ne palautuvat yllätyksistä, sietävät kehon käsittelyä ja reagoivat ääniin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin? Titteli tai suoritettu testi ei korvaa tätä arjesta saatavaa tietoa.

## Koulutus ja liikunta

Groenendael tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia lenkeistä vaihtelevassa maastossa, jäljestämisestä, etsintätehtävistä, tottelevaisuudesta, paimennuksesta tai muista sekä kehoa että mieltä aktivoivista tehtävistä. Valitse tekeminen koiran oman motivaation, terveyden ja sen mukaan, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan jälkeenpäin.

Varhaisessa koulutuksessa kannattaa asettaa etusijalle taidot, jotka tekevät nopeasti reagoivan koiran arjesta turvallista:

- kävely löysällä hihnalla ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöistä
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo turvallisissa ympäristöissä
- odottaminen ovilla, auton luona ja harjoittelualueen vieressä
- ihmisten, koirien ja liikkeen katsominen ilman välitöntä toimintaa
- tassujen, suun, korvien ja turkin rauhallinen, vapaaehtoinen käsittely
- opetettu lepopaikka ja kyky nukkua tekemisen jälkeen

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Groenendael oppii usein nopeasti, ja myös ei-toivottu käytös voi tarttua yhtä nopeasti. Palkitse toivotusta toiminnasta ennen kuin koira ehtii syöksyä, haukkua tai kiihtyä liikaa. Ruoka, leikki, haistelu, etäisyyden lisääminen ja pääsy mieluisan tekemisen pariin voivat kaikki toimia tehokkaina palkkioina.

Koulutuksen lisääminen ei aina ole ratkaisu vilkkauteen. Jos koira käy yhä kierroksilla, ääntelee enemmän tai ei pysty nukkumaan harjoituksen jälkeen, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, pidempiä taukoja ja vähemmän ärsykkeitä. Pentujen ja nuorten koirien tulisi liikkua monipuolisesti ilman pitkiä juoksulenkkejä, raskasta fyysistä kuormitusta tai toistuvaa hyppimistä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Belgianpaimenkoiria koskee Ruotsissa useita pakollisia jalostusehtoja. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Tämän rodun C-, D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen; tällaisen koiran jälkeläisille asetetaan pysyvä jalostuskielto. Varmista, että molempien vanhempien lonkkatulos on A tai B, äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että ne on kuvattu.

Molemmilla vanhemmilla on oltava myös virallinen kyynärniveltulos. Tämä ei automaattisesti tarkoita tulosta 0. Ruotsin Kennelliitto suosittelee yleisesti tulosta 0. Tuloksen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen, ja tuloksen 1 saaneita tulisi käyttää vain harkiten ja ainoastaan 0-tuloksen saaneen koiran kanssa. Pyydä nähtäväksi tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä tutkimuspäivämäärät.

Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä jalostuskoirilla on oltava myös ”tunnettu luonnekuvausstatus”. Vuodesta 2016 alkaen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jossa kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Keskeytetty MH ei täytä ehtoa, mutta koira saa silti tunnetun luonnekuvausstatuksen, jos ohjaaja kieltäytyy laukausosiosta. Tunnettu luonnekuvausstatus kertoo siis kuvauksen suorittamisesta, ei siitä, että koira olisi ”läpäissyt” jokaisen tilanteen.

Epilepsia on dokumentoitu terveyshuoli etenkin pitkäkarvaisilla groenendael- ja tervuerenmuunnoksilla. Vanhempaa tanskalaistutkimusta ja ruotsalaista kyselyä ei voi käyttää nykyisinä Ruotsin esiintyvyyslukuina, mutta ne osoittavat, miksi suvun terveystiedot ovat tärkeitä. Mikään yksittäinen DNA-testitulos ei osoita koko sukua sairaudesta vapaaksi. Kysy vanhempien, täys- ja puolisisarusten, aiempien jälkeläisten sekä vanhempien sukulaisten kouristuskohtauksista tai kohtauksenkaltaisista oireista. Kysy myös tapauksista, joissa oireet alkoivat vasta sen jälkeen, kun koiraa oli jo käytetty jalostukseen.

Myös mahasyöpä on syytä ottaa puheeksi. Vuonna 2024 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa havaittiin tutkitun populaation groenendaeleilla ja tervuereneilla sekä tavallista enemmän mahasyöpää että selvä perinnöllinen osuus sairauden taustalla. Tulokset eivät ole Ruotsin esiintyvyyslukuja, eikä yksittäisen koiran riskiä voida vielä sulkea pois geenitestillä. Kysy kasvattajalta mahasyövästä iäkkäillä lähisukulaisilla. Toistuva oksentelu, ruokahalun heikkeneminen, laihtuminen tai jatkuvat ruoansulatusvaivat on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Silmätutkimus ei kuulu rodun pakollisiin ehtoihin Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä, mutta silmäsairaudet ovat osa rodun terveystyötä. Kysy ajantasaisista silmätutkimustuloksista ja sukulaisten diagnooseista. Pyydä varsinaiset lausunnot nähtäväksi: ”kaikki tutkimukset tehty” ei kerro tuloksista mitään.

## Historia ja alkuperä

Belgianpaimenkoira kehittyi Belgiassa 1800-luvun lopulla esiintyneistä erilaisista paimenkoiratyypeistä. Club du Chien de Berger Belge perustettiin Brysselissä 29. syyskuuta 1891. Saman vuoden 15. marraskuuta professori A. Reul kokosi Cureghemiin 117 koiraa kartoittaakseen silloista koiratyyppiä ja valitakseen jalostukseen sopivia yksilöitä.

Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä laadittiin 3. huhtikuuta 1892, ja siinä kuvattiin yksi rotu, jolla oli kolme karvamuunnosta. Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901. FCI:n mukaan rotutyyppi ja luonne olivat pääosin vakiintuneet noin vuoteen 1910 mennessä.

Värejä ja karvapeitettä koskevat säännöt muuttuivat edelleen. Toisen maailmansodan aikana koirakanta pieneni voimakkaasti, minkä jälkeen rotua elvytettiin. Nykyiset neljä muunnosta vahvistettiin vuonna 1974: groenendael, tervueren, malinois ja laekenois. Groenendael saapui Ruotsiin ensimmäisenä belgianpaimenkoiramuunnoksena 1950-luvun alussa.

## Arki rodun kanssa

Groenendael voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, mutta sille sopii huonosti arki, joka koostuu lyhyistä tarpeidentekolenkeistä ja vähäisestä yhteisestä tekemisestä. Omistajan on autettava koiraa siirtymään työskentelystä lepoon ja takaisin. Tämä on tärkeämpää kuin se, asuuko koira omakotitalossa vai kerrostalossa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea koira voi kaataa lapsen tai kiihtyä juoksemisesta ja huutamisesta olematta aggressiivinen. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois. Arvioi aikuisten sukulaiskoirien todellista käytöstä lasten seurassa sen sijaan, että luottaisit ”perhekoira”-nimitykseen.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienemmän eläimen kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Varhainen tutustuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa portteja, erillisiä lepopaikkoja ja hallittuja tutustuttamisia. Oman kodin kissan kanssa hyvin toimeen tuleva koira voi silti reagoida ulkona juoksevaan kissaan.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiralla on hyvät mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen, kohtaamiset ahtaissa tiloissa pystytään hallitsemaan ja koira oppii lepäämään ulkopuolisista äänistä huolimatta. Harjoittele yksinoloa vähitellen lyhyistä hetkistä aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Ahdistuminen, edestakaisin kulkeminen tai jatkuva ääntely kertoo siitä, että etenemisaskel oli liian suuri.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua kasvattajan ja osaavan kouluttajan tuella, mutta rotu on huono valinta ihmiselle, joka etsii ympäristöönsä helposti välinpitämättömästi suhtautuvaa koiraa. Tapaa emä ja mielellään useita aikuisia sukulaiskoiria, seuraa niitä arjessa ja koulutustilanteissa sekä tarkista itse lonkka-, kyynärnivel- ja MH-tulokset. Kysy suvun epilepsiasta, mahasyövästä, silmistä ja luonteista. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat sopivat elämääsi, älä pelkän mustan turkin vuoksi.

Belgianpaimenkoira groenendael

The Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Svenska Brukshundklubben (Swedish Working Dog Club)

Société Royale Saint-Hubert (Royal Saint Hubert Society of Belgium)

Verein für Deutsche Schäferhunde (German Shepherd Association)

Keskikokoinen tai suuri, neliömäinen belgialainen paimenkoira, jolla on pitkä, tiheä ja yksivärisen musta turkki. Älykäs, energinen ja erittäin koulutettava koira menestyy koiraurheilussa ja työtehtävissä. Se on hyvin uskollinen, valpas ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllistä turkinhoitoa.

Kenziana

Askim's

Unkarinvizsla

The Kennel Club (UK)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Unkarinvizsla on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt kullanruosteen värinen turkki ja ilmeikkäät meripihkanväriset silmät. Se on hellä, ihmisläheinen ja hyvin energinen koira, joka tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä sekä lempeää ja johdonmukaista koulutusta. Turkki on siisti ja helppohoitoinen. Unkarinvizsla kiintyy vahvasti aktiiviseen perheeseensä.

Mette Hedegaard Fiedler, Klaus Brødbæk Fiedler

Landseer

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norsk Kennel Klub (NKK)

Landseer on jättikokoinen, mustavalkoinen vesipelastus- ja seurakoira, joka on newfoundlandinkoiraa rauhallisempi ja atleettisempi. Se on lempeä ja ihmisläheinen ja tulee yleensä erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Se tarvitsee tilaa, säännöllistä turkinhoitoa, johdonmukaista koulutusta ja aktiiviset omistajat, jotka ovat valmiita sietämään kuolaa, mutaa ja karvanlähtöä.

BlossomBearAndBasset

Elmelund Skovens

Saksanmetsästysterrieri

Verein für Deutsche Jagdterrier e.V.

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Saksanmetsästysterrieri on pienikokoinen, urheilullinen työterrieri, joka on jalostettu Saksassa vaativaan metsästykseen. Se on erittäin vietikäs, peloton ja uskollinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä kokeneen ohjaajan. Sen turkki on säänkestävä, ja karvaa lähtee kohtalaisesti. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen harrastus- tai metsästyskotiin.

Sønderheden's

Parsonrussellinterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Parsonrussellinterrieri on pienehkö, pitkäjalkainen ja urheilullinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, jonka valkoinen turkki on sileä tai karhea. Se on energinen, älykäs, rohkea ja kiintynyt perheeseensä. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, johdonmukaista koulutusta, virikkeitä ja selkeät rajat.

Parsons of NorDen

## Perustiedot

Bretoni on seisovista lintukoirista pienin, mutta metsästyskoirana se tekee täysimittaisen työpanoksen. Rotu on peräisin Ranskasta, sen FCI-numero on 95 ja se kuuluu ryhmään 7. Ruotsissa sitä käytetään pääasiassa tiukasti suojakasvillisuudessa piileskelevien riistalintujen metsästykseen sekä noutamiseen maalta ja vedestä.

- Urosten säkäkorkeuden tulee olla 48–51 senttimetriä ja narttujen 47–50 senttimetriä. Rotumääritelmä sallii yhden senttimetrin poikkeaman näistä rajoista, mutta painoa siinä ei määritellä.
- Bretonin on saatava tehdä risteilevää hakua, käyttää nenäänsä, juosta vapaana ja työskennellä ohjaajansa kanssa. Ruotsin Kennelliitto toteaa nimenomaisesti, että jos koiran kanssa ei ole tarkoitus metsästää, jokin muu rotu olisi todennäköisesti parempi valinta.
- Rotumääritelmä kuvaa bretonia tasapainoiseksi ja seuralliseksi. Ruotsin Kennelliitto korostaa energisyyttä, älykkyyttä, yhteistyöhalua ja vähäistä aggressiivisuutta, mutta jokainen koira on silti arvioitava yksilönä.
- Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen, rekisteröity lonkkakuvaustulos. Rotuyhdistyksen hyvän jalostuksen ohjeet ovat vähimmäisvaatimuksia tiukemmat.
- LTV eli lanne-ristinikaman välimuotoisuus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan Ruotsissa. Rotuyhdistys kannustaa silti vapaaehtoisiin selkäkuvauksiin lonkkakuvausten yhteydessä.

Ratkaisevaa ei ole se, kuinka monta minuuttia liikuntaa pystyt tarjoamaan, vaan se, voitko järjestää koiralle sopivaa työskentelyä, turvallista vapaana liikkumista, koulutusta ja palautumista vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Bretonin tulee olla tiivisrakenteinen, neliömäinen ja vahva näyttämättä raskaalta tai karkealta. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Vahva luusto, lyhyt selkä ja lihaksikkaat raajat mahdollistavat laukkatyöskentelyn pelloilla, tuntureilla ja metsissä. Liikkeiden tulee olla vaivattomat, voimakkaat ja eloisat.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 49–50 senttimetriä ja nartuilla 48–49 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa. Rotuoppaissa esitetyt painot ovat siten vain arvioita, eikä koiraa pidä yrittää saada väkisin tiettyyn vaakalukemaan. Arvioi sen sijaan ravitsemuskuntoa, lihaksistoa, rakennetta ja työskentelykykyä.

Karvan tulee olla hienolaatuista mutta ei silkkistä. Se on rungonmyötäistä tai hieman laineikasta, ei koskaan kiharaa. Raajojen takaosissa on hapsuja. Sallittuja värejä ovat valkoinen epäsäännöllisin oranssein, maksanruskein tai mustin laikuin. Väritys voi olla kirjava tai päistärikkö, ja siinä voi olla pilkutusta ja tan-merkkejä. Yksivärisyys ei ole sallittua.

Häntä voi olla pitkä, luonnostaan lyhyt tai puuttua kokonaan. Useimmilla Ruotsin bretoneilla on pitkä häntä. Rotumääritelmän mainitsemat 3–6 senttimetriä ja enintään 10 senttimetriä tarkoittavat typistettyä häntää, eivät luonnollista häntää. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty. Rekisteröinnin yhteydessä koira merkitään hännättömäksi tai sille kirjataan töpöhäntä, lyhyt häntä, täyspitkä häntä tai ulkomailla laillisesti typistetty häntä.

Turkinhoito kannattaa sovittaa koiran arkeen. Harjaa irtokarvat ja takut pois, pese likainen turkki ja tarkasta tassut, iho, korvat ja hapsut peitteisessä maastossa työskentelyn jälkeen. Kuivaa koira vesinoutojen jälkeen. Älä käytä korvanpuhdistusainetta ilman tarvetta tai eläinlääkärin ohjetta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bretonin tulee olla tasapainoinen, seurallinen, tarkkaavainen ja yhteistyöhaluinen. Yhteydenpito ohjaajaan on työskentelyominaisuus: koiran on metsästettävä itsenäisesti mutta säilytettävä kontakti ja reagoitava ohjaukseen myös etäältä. Tämä kertoo rodusta enemmän kuin pelkkä kuvailu hellyydenkipeäksi, herkäksi tai helposti koulutettavaksi.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa toivotaan, että yhä useampi koira osallistuisi BPH-käyttäytymiskuvaukseen tai MH-luonnekuvaukseen. Hakutuloksissa toisinaan esitetyille yksityiskohtaisille ruotsalaisille BPH-profiileille ei siten ole perusteita. Tapaa mieluummin vanhemmat ja aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat ääniin ja vieraisiin ympäristöihin, tervehtivät ihmisiä ja koiria sekä siirtyvät työskentelystä lepoon.

Suuri energisyys voi näkyä riehakkaana käytöksenä, jos koira ei ymmärrä, mitä siltä odotetaan. Pelkkä väsyttäminen ei riitä. Harjoitelkaa rauhallista odottamista, käsittelyä, häiriötöntä nukkumista ja rauhoittumista tekemisen välissä. Selkeä, palkitsemiseen perustuva koulutus vahvistaa yhteistyötä tukahduttamatta koiran oma-aloitteisuutta maastossa.

Elämä lasten kanssa edellyttää aikuisten valvontaa, selkeitä sääntöjä ja paikkaa, jossa koira saa olla rauhassa. Vilkas nuori koira voi ystävällisyydestään huolimatta kaataa pienen lapsen. Yhteiselo kissan kanssa voi onnistua hitaan ja hallitun tutustuttamisen jälkeen, mutta lintukoiran metsästysvietti tekee ulkokäyttäytymisestä vaikeammin ennakoitavaa. Linnut, kanit ja pienet jyrsijät on voitava pitää fyysisesti erillään koirasta. Myös muiden koirien kanssa yksilö, sen kokemukset ja leikkityyli merkitsevät enemmän kuin yleinen luonnehdinta vähäisestä aggressiivisuudesta.

## Koulutus ja liikunta

Bretoni tarvitsee metsästyskoiran koulutusta ja vapaana liikkumista sopivassa maastossa, ei vain kävelylenkkejä tai tiettyä tuntimäärää liikuntaa. Ruotsin Kennelliiton neuvo on selvä: jos metsästys ei kuulu suunnitelmiin, jokin muu rotu on todennäköisesti parempi valinta. Koiraharrastukset, juokseminen ja hajutyöskentely ovat arvokkaita lisiä, mutta ne eivät automaattisesti tee rodusta pelkkää seurakoiraa.

Metsästyksessä koira hakee lintuja risteillen ja sovittaa hakunsa tuuleen ja maastoon. Saatuaan vainun sen tulee jäädä kiinteään seisontaan. Käskystä se etenee ja ajaa linnun lentoon, minkä jälkeen sen on pysyttävä paikallaan, jotta ampuminen on turvallista. Sen tulee tämän jälkeen löytää lintu, noutaa se ja luovuttaa se ohjaajalle, myös vedestä. Hakua, pysähtymistä, noutoa ja yhteistyötä harjoitellaan siksi saman tehtäväkokonaisuuden osina.

Etene luoksetulon ja pysähtymiskäskyn harjoittelussa helposta ympäristöstä pidempiin etäisyyksiin ja vaikeampiin häiriöihin. Estä luonnonvaraisten eläinten takaa-ajo käyttämällä pitkää liinaa tai aidattua aluetta. Käskyt vähentävät riskiä mutta eivät poista metsästysviettiä. Liikenteen, kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten läheisyydessä hihna voi olla ainoa turvallinen vaihtoehto.

Mikään auktoritatiivinen lähde ei anna yleispätevää minuuttimäärää. Arvioi sen sijaan, saako koira käyttää nenäänsä ja kehoaan, juosta turvallisesti, palautua hyvin ja rauhoittua kotona. Kehitä pennun kuntoa, kehonhallintaa ja kestävyyttä vähitellen. Sovita pidemmät juoksulenkit, vetoharjoittelu ja muu toistuva kuormitus koiran ikään, terveyteen ja harjoittelutaustaan.

Pidä koira fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa jo ennen metsästyskautta sen sijaan, että yrittäisit nostaa kuntoa nopeasti metsästyksen alkaessa. Vaativan päivän jälkeen se tarvitsee vettä, ruokaa ja unta sekä tassujen, ihon, kynsien ja liikkumisen tarkastuksen.

## Terveys

Bretoni kuuluu Ruotsissa pakolliseen lonkkaniveldysplasian eli HD:n terveysohjelmaan. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava tiedossa virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koiraa, jonka lonkkatulos on E, ei saa käyttää jalostukseen. Yleissäännön mukaan D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen koiraan, eikä kliinisesti oireilevaa koiraa saa käyttää jalostukseen röntgentuloksesta riippumatta.

Ruotsin bretoniyhdistyksen pentueilmoituksia koskevat säännöt ovat tiukemmat: molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A tai B, ja pentueen laskennallisen HD-indeksin on oltava vähintään 100, jos indeksi on saatavilla. Yhdistys edellyttää myös metsästyskoe- ja näyttelytuloksia. Nämä yhdistyksen vaatimukset eivät ole sama asia kuin Ruotsin Kennelliiton rekisteröintisäännöt.

HD on monitekijäinen sairaus. Kahden A- tai B-lonkkaisenkin koiran jälkeläisillä voi olla lonkkaniveldysplasiaa. Kysy vanhempien tuloksista, pentueen indeksistä sekä sisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten lonkkatuloksista. Viralliset lonkkakuvat voidaan ottaa 12 kuukauden iästä alkaen.

LTV on synnynnäinen muutos lannerangan ja ristiluun liitoskohdassa. Norjalaisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 14 rodun lonkkakuvia, oli mukana 835 bretonia. Niistä 46,2 prosentilla todettiin LTV. Tyypeillä 2 ja 3 oli tilastollinen yhteys lievään ja vaikeaan lonkkaniveldysplasiaan. Tämä luku ei kuvaa LTV:n yleisyyttä Ruotsissa eikä yksittäisen koiran sairastumisriskiä.

Ruotsissa bretonille ei ole pakollista LTV-ohjelmaa, ja muutoksen yleisyys ja kliininen merkitys maassa ovat epävarmoja. Rotuyhdistys kannustaa vapaaehtoisiin selkäkuvauksiin lonkkakuvausten yhteydessä. Kysy, mitä sukulaisia on tutkittu, miten kuvat on arvioitu ja miten tulokset ovat vaikuttaneet yhdistelmän suunnitteluun.

Myös silmistä ja epilepsiasta on syytä esittää täsmällisiä mutta maltillisia kysymyksiä. Ruotsin Kennelliitto ei edellytä silmätutkimusta rekisteröintiä varten, mutta rotuyhdistyksen ilmoitussäännöt sulkevat pois vanhemmat, joilla on tiettyjä vahvistettuja perinnöllisen harmaakaihin muotoja. Pyydä nähtäväksi mahdolliset silmätutkimuslausunnot. Ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan luotettavasti diagnosoitujen idiopaattisten epilepsiatapausten määrä ei ole tiedossa ja on todennäköisesti hyvin pieni. Koiraa, jolla sairaus on todettu, ei saa käyttää jalostukseen. Kysy suvussa vahvistetuista kohtauksista ja diagnooseista sen sijaan, että tyytyisit epämääräiseen vakuutukseen linjan ”terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Bretoni kehitettiin 1800-luvulla Bretagnessa Luoteis-Ranskassa risteyttämällä setterityyppisiä koiria paikallisten spanielityyppisten koirien kanssa. Ranskalainen rotuyhdistys laati ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1908. Nämä tiedot on dokumentoitu hyvin. Yksityiskohtaisemmat kertomukset nimetyistä kantakoirista, tarkasta päivämäärästä tai yksittäisistä brittiläisistä metsästysseurueista vaativat omat todisteensa eivätkä ole rodun historian ydinasioita.

Rodusta muotoutui pienikokoinen seisova lintukoira, joka pystyi löytämään riistan, seisomaan sille, etenemään käskystä ja noutamaan. Metsästyskäyttö ei siis ole vain historiallinen sivuseikka, vaan sekä rodun rakenteen että luonteen perusta.

Bretoni saapui Ruotsiin Norjan kautta. Ensimmäiset norjalaiset koirat tuotiin Yhdysvalloista vuonna 1954, ja ensimmäinen koira saapui Ruotsiin vuonna 1958. Nykyisin rodun metsästyskoetoiminnasta ja jalostuksesta Ruotsissa vastaavat mannermaisten seisojien erikoiskerho ja Ruotsin bretoniyhdistys.

## Arki bretonin kanssa

Bretoni voi asua kerrostaloasunnossa, jos sen arki vastaa työskentelevän lintukoiran tarpeita. Kodin koko ei korvaa sopivia maastoja, turvallista vapaana liikkumista, metsästyskoiran koulutusta ja palautumista. Pitkät työpäivät poissa kotoa edellyttävät kestävää järjestelyä koiran liikunnan, seuran ja valvonnan turvaamiseksi.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen, eikä sitä pidä arvioida jonkin oletetun, tunneissa ilmaistun rotukohtaisen rajan perusteella. Aloita, kun koira on ulkoillut ja rauhallinen. Poistu aluksi lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vasta, kun koira todella rauhoittuu. Kamera voi paljastaa edestakaisin kulkemisen, haukkumisen, ulvomisen, tuhoamisen tai sen, ettei koira pysty syömään. Jos koira osoittaa selvää ahdistusta, helpota harjoitusta ja hae tarvittaessa ammattilaisen apua.

Tarkasta työskentelyn jälkeen haavat, heinänsiemenet, punkit, halkeilleet anturat, vaurioituneet kynnet ja aristavat kohdat. Kuivaa märkä koira, tutki sen korvat ja seuraa, muuttuuko liikkuminen levon jälkeen. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän pesu- ja korvanpuhdistusaikataulun noudattaminen.

Ennen pennun ostamista kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhempia käytetään käytännön metsästyksessä, ja mitä niiden metsästyskoetulokset kertovat hausta, seisonnasta, yhteistyöstä ja noudosta?
- Mitkä ovat vanhempien viralliset HD-tulokset, mikä on pentueen indeksi ja mitä lonkkatuloksia lähisukulaisilta on kirjattu?
- Onko koirille tehty LTV-selkäkuvauksia tai silmätutkimuksia, ja mitä tulokset ja niiden rajoitukset tarkoittavat?
- Onko suvussa todettu epilepsiaa, harmaakaihia tai selkäsairauksia, tai esiintyykö siinä toistuvia vammoja?
- Miten vanhemmat reagoivat ääniin, yllätyksiin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin, ja kuinka nopeasti ne palautuvat?
- Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet ihmisistä, erilaisista alustoista, äänistä, levosta ja käsittelystä, ja miten niitä on turvallisesti tutustutettu metsästystyöskentelyn ja kotielämän alkeisiin?

Valitse bretoni, jos haluat työskennellä seisovan lintukoiran kanssa, käytettävissäsi on sopiva ympäristö ja arvostat koulutusta, jossa laaja haku yhdistyy luotettavaan yhteydenpitoon ohjaajan kanssa. Näin rodun energisyys, älykkyys ja yhteistyöhalu saavat selkeän tarkoituksen.

Bretoni

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Britische Hütehunde (Germany)

Bretoni (Épagneul Breton) on tiivisrakenteinen, urheilullinen ranskalainen lintukoira, jolla on lyhyt tai töpö häntä ja helppohoitoinen turkki. Se on hellä, herkkä ja erittäin energinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä lempeää, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se viihtyy niin aktiivisen perheen seuralaisena kuin monipuolisena metsästyskoiranakin.

Luneborgens

Ole Larsen

Gribskoven's

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Vindebys

## Perustiedot

Airedalenterrieri on brittiläinen monitoimikoira ja terrieriroduista suurin. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 3 ja on nykyisin pääasiassa seurakoira, mutta sen itsenäisyys sekä metsästys- ja vartiointivietit ovat säilyneet. Omistajan on nautittava suuren ja vilkkaan terrierin kouluttamisesta, liikuttamisesta ja hoitamisesta.

- Urosten säkäkorkeus on noin 58–61 senttimetriä ja narttujen noin 56–59 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa.
- Ihanteeltaan rotu on avoin, itsevarma, ystävällinen, rohkea ja älykäs. Koiran tulee olla valpas mutta ei aggressiivinen.
- Karvapeitteen tulee olla kovaa, tiheää ja karkeaa, ja sen alla on lyhyempi, pehmeämpi pohjavilla. Turkki tarvitsee kampaamista ja nyppimistä säilyttääkseen suojaavat ominaisuutensa.
- Airedalenterrieri tarvitsee sekä runsaasti liikuntaa että aivotyötä. Tiettyä minuuttimäärää tärkeämpää on monipuolinen tekeminen ja kyky rauhoittua sen jälkeen.
- Ruotsin Kennelliitto ei edellytä airedalenterrieripentueen rekisteröinniltä rotukohtaisesti vanhempien virallisia lonkkatutkimustuloksia. Rotuyhdistys suosittelee silti virallisia lonkkatutkimuksia ja tiukempaa jalostusvalintaa.

Valitse rotu sen terrierimäisen tarmon ja työskentelyinnon vuoksi, älä pelkän ulkonäön tai ”terrierien kuningas” -lempinimen perusteella.

## Ulkonäkö ja turkki

Airedalenterrierin tulee olla lihaksikas, toimelias ja voimakasrakenteinen ilman korkearaajaista tai liioitellun pitkää vaikutelmaa. Selän tulee olla lyhyt, vahva ja suora, rintakehän syvä mutta ei leveä. Kokonaisuudessa yhdistyvät vankkuus ja nopeus.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla noin 58–61 senttimetriä ja nartuilla 56–59 senttimetriä, mutta painoa siinä ei määritellä. Rotuoppaissa esitetyt painot eivät siis ole rotumääritelmän mittoja. Arvioi sen sijaan koiran lihavuuskuntoa, lihaksistoa, liikkumista ja kestävyyttä yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeite koostuu kovasta, karkeasta ja jäykästä peitinkarvasta sekä lyhyemmästä, pehmeämmästä pohjavillasta. Turkin tulee olla rungonmyötäinen eikä niin pitkä, että koira näyttää pörröiseltä. Satulan, niskan yläosan ja hännän yläpinnan tulee olla mustia tai harmaankirjavia. Muu karvapeite on punaruskea. Korvat ovat usein tummemmat, ja muutama valkoinen karva eturaajojen välissä sallitaan.

Nyppimällä poistetaan kypsä, kuollut karva, jolloin turkin karkea rakenne säilyy. Rotuyhdistyksen käytännön ohjeena on kammata turkki teräskammalla noin kerran viikossa ja nyppiä se noin kolme kertaa vuodessa. Tarve vaihtelee turkin laadun, arjen ja näyttelyissä käymisen mukaan. Opettele tekniikka tai etsi osaava trimmaaja jo ennen pennun kotiutumista.

Rotuyhdistyksen mukaan koneella leikkaaminen muuttaa turkin rakennetta ja heikentää sen suojaa kosteutta, kylmää ja likaa vastaan. Se on siis eri ratkaisu kuin asianmukainen nyppiminen, ei vain saman hoidon nopeampi versio. Tarkista samalla parta, tassut, iho, korvat ja kynnet. Jos kutina, punoitus tai ihorikot toistuvat, kysy neuvoa eläinlääkäriltä.

Oikein nypitystä airedalenterrieristä lähtee yleensä vain vähän karvaa, mutta allergeeniton se ei ole. Koiran allergeeneja on etenkin syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen on arvioitava sopivuutta juuri kyseisen koiran kanssa; vähäinen karvanlähtö ei takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa airedalenterrierin avoimeksi, itsevarmaksi, ystävälliseksi, rohkeaksi ja älykkääksi. Sen tulee olla valpas, peloton mutta ei aggressiivinen. Tämä on jalostuksen ihanne, ei lupaus siitä, että jokainen yksilö olisi automaattisesti varma, sosiaalinen tai helposti ohjattava.

Itsenäisyys juontuu rodun historiasta työskentelevänä terrierinä. Koira pystyy tekemään omia ratkaisujaan ja reagoimaan nopeasti liikkeeseen, ääniin ja hajuihin. Toimiva arki rakentuu siksi yhteistyölle, selkeille rutiineille ja mielekkäille tehtäville.

Rotukohtainen jalostusstrategia eli RAS muistuttaa luonnetietojen tulkinnan rajoista. Vuoteen 2022 mennessä 141 airedalenterrieriä oli osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen ja 260 MH-luonnekuvaukseen, mutta aineistoa pidettiin edelleen liian suppeana varmojen johtopäätösten tekemiseen. Osalla kuvatuista koirista ilmeni voimakkaampia pelkoreaktioita. MH-aineistossa esiintyi myös jonkin verran passiivisuutta, laukausreaktioita ja epäröintiä. Näistä tuloksista ei voi päätellä luotettavasti yksittäisen pennun tulevaa luonnetta.

Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset BPH- tai MH-tulokset ja selvitä, miten ne käyttäytyvät kuvaustilanteen ulkopuolella. Tarkkaile palautumista yllätyksistä, suhtautumista vieraisiin ihmisiin ja koiriin, ääniherkkyyttä, käsittelyn sietämistä ja kykyä rauhoittua. Rotuyhdistys tavoittelee sitä, että jalostuskoirien luonneominaisuudet olisi selvitetty.

Lasten ja koiran yhdessäolo vaatii aikuisen aktiivista valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Suuri ja vilkas nuori koira voi kaataa pienen lapsen vahingossa. Yhteensopivuus muiden koirien, kissojen tai pieneläinten kanssa vaihtelee. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti, pidä pieneläimet turvallisesti erillään ja arvioi yksilön saalisviettiä ja käyttäytymistä rotua koskevien lupausten sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Airedalenterrieri tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia käyttää nenäänsä. Yksi ja sama aikamäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuisen koiran mielekäs arki voi muodostua vaihtelevissa ympäristöissä tehdyistä lenkeistä, jäljestämisestä tai hajutyöskentelystä, ohjatusta leikistä, tottelevaisuusharjoittelusta ja harrastuksesta, jossa koira ja omistaja kehittyvät yhdessä.

RAS mainitsee lajeina muun muassa agilityn, palveluskoirakokeet, tottelevaisuuskokeet, noseworkin, rally-tokon ja verijäljen. Kilpailla ei tarvitse, mutta saman hihnalenkin toistaminen riittää harvoin. Valitse tekeminen koiran fyysisten edellytysten, motivaation ja palautumisen mukaan.

Harjoittele jo pennusta lähtien luoksetuloa, pysähtymisvihjettä, ohjaajaan keskittymistä ja luopumista asioista, jotka koira haluaisi pitää. Aloita rauhallisessa ympäristössä, lisää vaikeutta vähitellen ja käytä pitkää liinaa, kun saalisvietti, liikenne tai muut eläimet tekevät virheestä vaarallisen. Hyvin koulutettu airedalenterrieri voi olla erittäin yhteistyöhaluinen, mutta koulutus ei poista terrierin itsenäisyyttä tai kiinnostusta eläinten jahtaamiseen.

Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat harjoitukset auttavat nuorta koiraa onnistumaan. Palkitse kontaktista ja toivotuista valinnoista ja lopeta ennen kuin kumpikaan turhautuu. RAS suosittelee pentukurssia ja arkitottelevaisuuden harjoittelua, koska rotu on nuorena suuri ja vilkas.

Harjoittele myös helposti unohtuvia taitoja: rauhallista seisomista trimmauspöydällä, parran ja jalkakarvojen kampaamista, tassujen ja korvien tarkistamista sekä lepäämistä ympäristön tapahtumista huolimatta. Nämä taidot tekevät säännöllisestä turkinhoidosta ja eläinlääkärikäynneistä turvallisempia.

Lisää juoksua, pyörälenkkejä ja muuta kuormittavaa liikuntaa iän, terveydentilan, alustan ja aiemman harjoittelun mukaan. Jäykkyys, ontuminen, selvä kipu tai poikkeuksellisen hidas palautuminen ovat syitä keventää rasitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että jatkaisit väkisin seuraavaan harjoitukseen.

## Terveys

Lonkkien kasvuhäiriö eli HD on Ruotsissa tarkimmin seurattu terveysongelma. Airedalenterrierejä on kuitenkin tutkittu liian vähän, jotta RAS voisi tehdä luotettavia päätelmiä koko kannasta. Tutkituilla koirilla yleisimpiä olivat tulokset B ja C, ja yhdistys havaitsi A-tulosten osuuden pienentyneen ja C-tulosten osuuden kasvaneen. Tulokset koskevat tutkittuja koiria, eivät kaikkia airedalenterrierejä.

On tärkeää erottaa määräys suosituksesta. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä airedalenterrieriä ei ole merkitty roduksi, jonka molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen pentujen rekisteröintiä. Rotuyhdistys suosittelee silti virallista tulosta ja A- tai B-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Jos käytetään C-lonkkaista koiraa, RAS ohjeistaa valitsemaan sille A-lonkkaisen parin ja seuraamaan jälkeläisiä.

Pyydä alkuperäiset tulokset nähtäväksi ja tutustu myös sisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten tietoihin. Sukulinjan kutsuminen ”terveeksi” ei korvaa dokumentaatiota. RAS:n vakuutusaineistossa luusto- ja ihosairaudet olivat jonkin verran yliedustettuina, mutta aineisto ei kertonut yksittäisten sairauksien yleisyyttä eikä sitä, oliko ongelmilla yhteinen syy.

Silmätutkimustietoja on tulkittava yhtä huolellisesti. Vuosina 2017–2022 kirjattiin 53 silmätutkimusta, ja osa koirista tutkittiin useammin kuin kerran. Yhdelle koiralle kirjattiin vuonna 2017 etenevä verkkokalvon surkastuma eli PRA. Rotuyhdistyksellä ei tämän aineiston perusteella ole yleistä suositusta PRA:n varalta tehtävistä silmätutkimuksista, mutta se ei tarkoita, etteikö PRA:ta voisi esiintyä. Kysy suvun löydöksistä ja siitä, miksi kasvattaja on päättänyt teettää tai jättää teettämättä silmätutkimuksen.

RAS kuvaa munuaisongelmia ja munuaisdysplasiaa satunnaisiksi eikä yleisesti suosittele rodulle proteiinia hukkaavan munuaissairauden eli PLN:n testiä. Laaja testipaketti ei ole itseisarvo. Lähde liikkeelle suvun dokumentoiduista tapauksista, testaa silloin, kun tulos voi vaikuttaa jalostuspäätökseen, ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdollinen kantajuustulos otettaisiin huomioon.

RAS ilmoittaa tavanomaiseksi eliniäksi 8–12 vuotta. Se on rotua koskeva suuntaa antava tieto, ei yksilön eliniän ennuste. Varmennetut nivel- ja luonnetulokset, suvun terveystiedot, iho- ja silmätiedot sekä kasvattajan aiempien pentueiden seuranta ovat hyödyllisempiä kuin lupaus tietystä elinvuosien määrästä.

## Historia ja alkuperä

Airedalenterrieri kehitettiin 1800-luvun puolivälissä Airejoen ympäristössä Länsi-Yorkshiressa. Kaivostyöläiset, tekstiilityöläiset ja maanviljelijät tarvitsivat monipuolisen koiran metsästykseen ja muihin tehtäviin. Lähteissä mainitaan todennäköisiksi taustaroduiksi saukkokoira ja vanha englantilainen black and tan -terrieri, mutta tarkkaa rotuyhdistelmää ei ole kattavasti dokumentoitu eikä sitä pidä esittää varmana sukupuuna.

Kokonsa vuoksi rotu soveltui luolatyöskentelyyn huonommin kuin pienemmät terrierit. Sitä käytettiin sen sijaan rottien, muiden pienjyrsijöiden ja saukkojen pyyntiin, ja sen tehtäväkentästä kehittyi laaja. Rotumääritelmässä mainitaan myöhempi käyttö jäljestyksessä sekä Punaisen Ristin, poliisin ja armeijan tehtävissä. Vuonna 1897 rotu esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran nykyisellä nimellään.

Airedalenterrieri saapui Ruotsiin vuosisadan vaihteen tienoilla seura- ja työkoiraksi. Tukholmassa vuonna 1894 esitetystä Englannissa syntyneestä airedalenterrieristä tuli ensimmäinen Ruotsin Kennelliiton kantakirjaan merkitty rodun ruotsalainen muotovalio. Myös toinen Ruotsin kahdesta ensimmäisestä poliisikoirasta oli airedalenterrieri, joka tuotiin maahan vuonna 1910. Nykykoiran ei tarvitse hoitaa näitä historiallisia tehtäviä, mutta itsenäisyys, valppaus sekä halu käyttää kehoa ja nenää vaikuttavat sen arkeen edelleen.

## Arki airedalenterrierin kanssa

Airedalenterrieri voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun arjessa on riittävästi liikuntaa, koulutusta, lepoa ja turkinhoitoa. Piha ei korvaa yhteistä tekemistä. Pohdi, miten koira suhtautuu ääniin, yhteisissä tiloissa liikkuviin ihmisiin, vieraisiin ja säännöllisiin rauhoittumishetkiin.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, on saanut liikuntaa ja on rauhallinen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi paljastaa levotonta edestakaisin kulkemista, haukkumista, ulvomista, tuhoamista tai ruoasta kieltäytymistä. Rodulle ei ole olemassa tiettyä tuntimäärää, joka tekisi pitkästä poissaolosta sopivan.

Ennen pennun ostamista kasvattajan pitäisi pystyä vastaamaan selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien, niiden sisarusten ja aiempien jälkeläisten viralliset HD-tulokset?
- Ovatko vanhemmat osallistuneet BPH- tai MH-kuvaukseen, tarvittaessa myös vapaaehtoiseen laukausosioon, ja mitä täydelliset tulokset kertovat?
- Miten vanhemmat suhtautuvat arjessa vieraisiin ihmisiin, koiriin, ääniin, käsittelyyn ja rauhoittumiseen?
- Mitä iho-, silmä-, munuais- tai liikkumisongelmia suvussa esiintyy, ja mitä tutkimuksia nämä löydökset antavat aihetta tehdä?
- Miten pentueen sukusiitosaste ja geneettisen taustan monipuolisuus on arvioitu?
- Miten vanhempien turkkeja hoidetaan, ja kuka voi opettaa sinua nyppimään tai huolehtia koiran säännöllisestä trimmauksesta?
- Miten kasvattaja sovittaa pennun aktiivisuuden, saalisvietin ja luonteen juuri sinun kotiisi?

Ratkaisevaa on, haluatko suuren terrierin, joka oppii nopeasti, ajattelee itsenäisesti, tarvitsee tekemistä ja vaatii säännöllistä nyppimistä. Jos tämä kuulostaa palkitsevalta, airedalenterrieri voi olla monipuolinen kumppani.

Airedalenterrieri

Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Airedale Terrier Club of the United Kingdom

Airedalenterrieri on terriereistä suurin. Se on urheilullinen ja karkeakarvainen koira, josta lähtee vain vähän karvaa mutta jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Älykäs, itsenäinen ja energinen airedalenterrieri tarvitsee monipuolista koulutusta ja 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä. Uskollisena, leikkisänä ja valppaana se on monipuolinen perhe- ja työkoira.

Spicaway

La-Pretas

## Perustiedot

- Novascotiannoutaja eli tolleri on keskikokoinen kanadalainen metsästyskoira ja noutajaroduista pienin.
- Tolleri houkuttelee vesilintuja juoksemalla ja leikkimällä rannalla lintujen näkyvissä. Kun lintu on ammuttu, koira noutaa sen maalta tai vedestä.
- Rotu oppii nopeasti ja on hyvin työhaluinen. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti eikä vain käydä sen kanssa kävelyillä.
- Tolleri voi olla erinomainen perhekoira, mutta se on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Tärkeintä on halu oppia koiran kouluttamisesta sekä kyky tarjota koiralle sekä tekemistä että rauhaa.
- Vettä hylkivä kaksinkertainen turkki on punaisen tai oranssin sävyinen. Valkoiset merkit ovat tavallisia, mutta niitä ei vaadita.
- Ennen pennun valintaa tutustu vanhempien nivel-, silmä- ja DNA-tutkimustuloksiin sekä lähisukulaisten terveyteen ja luonteeseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Tolleri on ketterä, tiivisrakenteinen ja lihaksikas koira, joka on rakentunut kestävään työskentelyyn maalla ja kylmässä vedessä. Aikuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 48–51 senttimetriä ja nartun 45–48 senttimetriä. Ohjeellinen paino on uroksilla 20–23 kiloa ja nartuilla 17–20 kiloa, mutta painon ja luuston vahvuuden tulee aina olla suhteessa säkäkorkeuteen.

Rodun tyypillisessä turkissa on keskipitkä peitinkarva ja pehmeämpi, tiheä pohjavilla. Karva voi olla selän päällä hieman laineikasta, mutta muualla se on suoraa. Väri vaihtelee punaisesta oranssiin, ja hapsut ovat usein vaaleammat. Valkoisia merkkejä voi olla hännänpäässä, käpälissä ja rinnassa tai piirtona päässä. Myös koira, jolla ei ole valkoisia merkkejä, on aivan yhtä rodunomainen.

Turkinhoito on melko helppoa, mutta kaksinkertaisesta turkista irtoaa karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä harjausta tai kampausta. Kiinnitä erityistä huomiota korvien ympäristön hienoon karvaan ja hapsuihin, jotka takkuuntuvat herkemmin. Käpälien karvoja voi siistiä etenkin lumen kertymisen ehkäisemiseksi, mutta pitkää, runsashapsuista häntää ei pidä trimmata. Huolehdi myös kynsien ja hampaiden kunnosta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tolleri on yleensä leikkisä ja energinen, ja se on hyvin kiinnostunut yhteistyöstä ohjaajansa kanssa sekä noutamisesta. Ruotsin Kennelliiton BPH-kuvausten eli koirien käyttäytymis- ja persoonallisuuskuvausten yhteenvedossa arvioidut tollerit saivat korkeita tuloksia leikkisyydestä ja myönteisestä energisyydestä. Sosiaalisuus ja varmuus olivat lähempänä keskiarvoa, ja yksilöiden välillä oli huomattavaa vaihtelua. Siksi vanhempien ja lähisukulaisten arvioiminen on järkevämpää kuin tietynlaisen luonteen odottaminen pelkän rodun perusteella.

Monet tollerit seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja oppivat uusia tehtäviä nopeasti. Samalla ne omaksuvat nopeasti myös epäselvät säännöt, reagoivat stressiin ja oppivat toistuvia toimintatapoja, jotka lisäävät kierroksia ja odotusta. Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusohjelmassa nostetaan erikseen esiin stressi- ja ääniherkkyys sekä vinkuminen. Jotkut yksilöt päästävät hyvin innostuessaan korkean, läpitunkevan äänen, kun taas toiset ovat paljon hiljaisempia.

Rotu voi suhtautua vieraisiin ystävällisesti mutta pidättyvästi. Pidättyvyys ei tarkoita pelokkuutta tai uhkaavuutta. Nuori koira tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, paikoista ja käsittelystä ilman, että sitä pakotetaan kontaktiin. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa: pystyvätkö ne tervehtimään ihmisiä kiihtymättä liikaa, palautumaan tekemisen jälkeen ja rauhoittumaan uudessa ympäristössä?

## Koulutus ja liikunta

Tolleri tarvitsee säännöllisesti mahdollisuuksia käyttää kehoaan, nenäänsä ja päätään. Sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään, joka sopisi jokaiselle aikuiselle koiralle. Olennaisempaa on miettiä, saako koira harkitun yhdistelmän kuntoa kehittävää liikuntaa, kiireettömiä nuuskuttelulenkkejä, nouto- tai etsintätehtäviä, arkitaitojen harjoittelua ja palautumista. Tavoitteena on koira, joka tarttuu innokkaasti tehtävään pyydettäessä ja osaa levätä sen jälkeen.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset sopivat usein rodun nopeaan oppimistapaan. Metsästysnouto, tolling-kokeet, jäljestys, hajutyöskentely, toko ja agility voivat kaikki tarjota mielekästä tekemistä, mutta koiran kanssa ei tarvitse kilpailla. Yhtä tärkeitä ovat arkitaidot, kuten rauhallisena odottaminen, luoksetulo, ohjaajan mukana kulkeminen ja esineistä irrottaminen.

Älä harjoittele pelkkää vauhtia. Vuorottele kiihdyttäviä tehtäviä taukojen, rauhallisten siirtymien ja omalla paikalla odottamisen kanssa. Lopeta silloin, kun koira pystyy vielä ajattelemaan, ja palkitse sitä rauhoittumisesta. Jos koira vinkuu, menettää tarkkuuttaan, lähtee liikkeen perään tai sen on vaikea levätä harjoituksen jälkeen, harjoittelu voi olla liian kiihdyttävää, vaikka koira haluaisi yhä jatkaa.

Pennun fyysisen voiman ja itseluottamuksen tulee kehittyä vähitellen. Lyhyet tutkimusretket, leikki erilaisilla alustoilla sekä yksinkertaiset haju- ja kontaktiharjoitukset sopivat paremmin kuin pitkät juoksulenkit tai toistuvat heittoleikit, joissa koira tekee jyrkkiä käännöksiä. Lisää kuormitusta asteittain ja seuraa väsymyksen merkkejä sekä tekemisen aikana että sen jälkeen.

## Terveys

Tolleri on yleensä rakenteeltaan toimintakykyinen rotu, mutta pennunostajan kannattaa perehtyä nivelten ja silmien terveyteen, immuunivälitteisiin sairauksiin sekä siihen, miten kasvattaja hyödyntää rodulle tarkoitettuja DNA-testejä. Pitkä testilista ei automaattisesti ole parempi kuin huolellisesti suunniteltu yhdistelmä: tuloksia, suvun terveystaustaa ja Ruotsin rotuyhdistyksen ajantasaisia suosituksia on tarkasteltava yhdessä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset lonkkaniveldysplasialausunnot (HD) ja yhdistelmän alustava HD-indeksi. Ruotsin tolleriyhdistys suosittelee vähintään indeksilukua 100. Kysy myös kyynärniveldysplasian (ED) tutkimustuloksista ja voimassa olevasta silmätutkimuksesta. Etenevän verkkokalvon surkastuman prcd-PRA-muodon ja neurologisen degeneratiivisen enkefalopatian (DEN) osalta yhdistys suosittelee, että ainakin toinen vanhemmista on DNA-testillä terveeksi todettu tai perimän perusteella terve.

Sydämen laminopatia (CLAM) on hiljattain tunnistettu peittyvästi periytyvä sydänsairaus, joka voi johtaa varhaiseen kuolemaan. Rotuyhdistys suosittelee, että ainakin toinen vanhemmista on testillä terveeksi todettu tai perimän perusteella terve. Testejä on saatavilla myös muun muassa nuoruusiän Addisonin tautiin (JADD) sekä huuli- ja suulakihalkioita ja varpaiden yhteenkasvua aiheuttavaan CLPS-oireyhtymään. JADD:n penetranssi on epätäydellinen, eli geneettistä riskiä osoittava DNA-tulos ei tarkoita varmaa sairausdiagnoosia. Peittyvästi periytyvien geenimuunnosten testauksella pyritään välttämään yhdistelmiä, joista voisi syntyä sairaita pentuja, ei sulkemaan automaattisesti jokaista tervettä kantajaa pois jalostuksesta.

Ruotsissa termiä ”tolleritauti” käytetään yhteisnimityksenä kahdelle immuunivälitteiselle sairaudelle. Steroidihoitoon reagoiva meningiitti-arteriitti (SRMA) on aivokalvojen ja valtimoiden tulehdussairaus, jota esiintyy useimmiten nuorilla, tavallisesti 6–18 kuukauden ikäisillä koirilla. Oireet voivat alkaa äkillisesti, ja niihin kuuluvat kuume, niskakipu ja yleisvoinnin heikkeneminen. Immuunivälitteinen reumaattinen sairaus (IMRD) puolestaan koskettaa useammin 2–6-vuotiaita koiria. Se voi aiheuttaa levon jälkeistä jäykkyyttä, jalasta toiseen vaihtuvaa ontumista sekä vaikeuksia nousta ylös, kulkea portaissa tai hypätä. Ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos tällaisia oireita ilmenee, ja kysy kasvattajalta vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista autoimmuunisairauksista.

## Historia ja alkuperä

Novascotiannoutaja kehitettiin Kanadassa Nova Scotian niemimaalla 1800-luvun alussa. Tavoitteena oli luoda koira, joka sekä houkuttelisi vesilintuja metsästäjän lähelle että noutaisi ammutut linnut. Rodun englanninkielinen nimi Nova Scotia Duck Tolling Retriever kuvaakin sen kotipaikkaa, työskentelytapaa ja tehtävää.

Tolling-työskentelyssä eli lintujen houkuttelussa koira toimii vesirajassa metsästäjän pysytellessä piilossa. Metsästäjä heittää pieniä esineitä koiran noudettavaksi, ja koira katoaa välillä lintujen näkyvistä ja ilmestyy taas esiin. Liike herättää sorsien uteliaisuuden ja houkuttelee ne lähemmäs. Laukauksen jälkeen sama koira lähetetään noutamaan. Leikkisyys, työinto, uimataito ja luotettava noutaminen ovat siksi rodun keskeisiä ominaisuuksia.

Lähteissä on eriäviä tietoja siitä, millaisia koiria rodun varhaisessa jalostuksessa käytettiin. Tärkeämpää on se, mikä tiedetään varmasti: tolleri kehitettiin Kanadassa vesilintujen metsästyksessä työskenteleväksi noutajaksi, ei kultaisennoutajan pieneksi versioksi.

## Arki rodun kanssa

Tolleri sopii parhaiten kotiin, jossa koulutus ja yhteinen tekeminen kuuluvat arkeen mutta jossa koira saa myös nukkua häiriöttä ja saa tukea rauhoittumiseen. Asuminen kerrostalossa tai omakotitalossa ei ole ratkaisevaa. Tärkeämpää on, pystytkö tarjoamaan päivittäin fyysistä ja henkistä tekemistä, varaamaan aikaa märille lenkeille ja turkinhoitoon sekä pitämään rutiineista kiinni myös kiireisinä viikkoina.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Nuoren, energisen tollerin leikki voi yltyä riehakkaaksi. Yhteiselo kissojen ja muiden koirien kanssa voi onnistua, mutta metsästysvietti, leikkityyli ja aiemmat kokemukset vaihtelevat. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti, hyödynnä etäisyyttä ja portteja äläkä anna pennun harjoitella jahtaamista.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pystyy lepäämään ilman ahdistusta, haukkumista tai kodin tavaroiden pureskelua. Ruotsin eläinsuojeluohjeistuksen mukaan koira tulee myös viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, pentuna ja vanhana useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä ulkoilua ja seuraa ei siksi ole sopiva arkiratkaisu.

Tolleri sopii sinulle, jos haluat rakentaa pitkäjänteistä yhteistyötä, pidät nopeasta ja leikkisästä koirasta ja olet valmis harjoittelemaan sekä työintoa että rentoutumista. Jos etsit ennen kaikkea helppoa seuralaista, joka tyytyy tavallisiin kävelylenkkeihin, jokin toinen rotu sopii sinulle todennäköisesti paremmin.

Novascotiannoutaja

Swedish Kennel Club (SKK)

Collegium Veterinarium (Vetsuisse Faculty, University of Zurich)

Keskikokoinen, urheilullinen novascotiannoutaja on noutajista pienin. Se on jalostettu Nova Scotiassa houkuttelemaan ja noutamaan vesilintuja. Sillä on punainen, kettumainen ja vettähylkivä turkki, ja se on erittäin älykäs ja tunneherkkä. Se tarvitsee päivittäin runsaasti sekä aivotyötä että liikuntaa ja voi menestyä monissa koiraurheilulajeissa.

Løvmosen's

Pieni münsterinseisoja

Verband für Kleine Münsterländer e.V.

Svenska Münsterländerklubben (Sweden)

Dansk Münsterländer Klub (Denmark)

Pieni münsterinseisoja on keskikokoinen, ruskeavalkoinen ja monipuolinen saksalainen metsästyskoira, jossa yhdistyvät tyylikäs, helppohoitoinen ja hapsuinen turkki sekä vahvat työskentelyominaisuudet. Se on ihmisläheinen, herkkä ja älykäs koira, joka tarvitsee säännöllistä koulutusta, haastetta mielelle ja aktiivista ulkoilmaelämää mutta osaa rentoutua rauhallisesti kotona.

Gerhard Lauridsen

## Perustiedot

Amerikanpaimenkoira on pieni, urheilullinen paimenkoira ja oma, kansainvälisesti tunnustettu rotunsa – ei pelkkä epävirallinen nimitys pienikokoiselle australianpaimenkoiralle. Vaikka rotu kehitettiin Yhdysvalloissa pienikokoisista australianpaimenkoirista, sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä ja se rekisteröidään erillisenä rotuna.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Yhdysvallat; kehitetty maatila-, paimen- ja seurakoiraksi.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, lammas- ja karjakoirat.
- **Säkäkorkeus:** urokset 35,5–46 cm ja nartut 33–43,5 cm.
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Sopiva paino riippuu koiran korkeudesta, sukupuolesta ja rakenteesta.
- **Turkki:** keskipitkä kaksinkertainen karvapeite, joka voi olla suora tai laineikas.
- **Aktiivisuustaso:** korkea; tarvitsee liikuntaa, aivotyötä ja palautumista.

Amerikanpaimenkoira on pienikokoinen, mutta sen pieni koko ei tee paimenkoiran ominaisuuksista helpompia hallita. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, ulkoilla sen kanssa ja opettaa sille myös rauhoittumista. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa, kärsivällisyyttä ja kiinnostusta palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta koiraa, jonka liikunnan ja arkitaitojen harjoittelun tarve on vähäinen.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, ketterä ja vahva ilman raskasta tai liioiteltua vaikutelmaa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sallittujen säkäkorkeuksien ääripäiden välillä on huomattava kokoero, joten yksi koko rodulle annettu painohaitari olisi harhaanjohtava. Arvioi koiran kuntoluokkaa, mittasuhteita ja lihaksistoa eläinlääkärin kanssa sen sijaan, että vertaisit kaikkia yksilöitä yhteen koko rotua koskevaan lukuun.

Turkki koostuu säänkestävästä peitinkarvasta ja aluskarvasta, jonka määrä voi vaihdella vuodenajan ja ilmaston mukaan. Säännöllinen, huolellinen kampaaminen riittää usein perushoidoksi, mutta karvanlähtöaikaan irtoava aluskarva vaatii enemmän huomiota. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen. Turkki jätetään yleensä luonnolliseksi, eikä runsas muotoilu kuulu rodun tavanomaiseen turkinhoitoon.

Hyväksytyt perusvärit ovat musta, punainen, blue merle ja red merle, joko tan-merkein ja valkoisin merkein tai ilman niitä. Valkoista saa esiintyä määritellyillä alueilla, mutta se ei saa olla hallitseva väri päässä tai rungossa. Silmät voivat olla ruskeat, siniset, pähkinänruskeat tai meripihkanväriset. Silmät voivat myös olla keskenään eriväriset, tai samassa silmässä voi olla useampaa väriä. Epätavallinen silmien väri on sallittua ulkonäön vaihtelua eikä itsessään kerro näkökyvystä, terveydestä tai luonteesta.

Häntä voi olla pitkä tai luonnostaan lyhyt eli synnynnäinen töpöhäntä, NBT. Lyhyt häntä ei siis automaattisesti tarkoita, että se olisi typistetty. Häntien typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ja ruotsalaisen ostajan on syytä erottaa tuontikoiran synnynnäinen töpöhäntä kirurgisesti lyhennetystä hännästä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa amerikanpaimenkoiraa älykkääksi, yhteistyöhaluiseksi, sopeutuvaiseksi ja uskolliseksi koiraksi, jolla on paimennus- ja vahtimisviettiä. Se tarkkailee usein ympäristöään valppaasti ja reagoi nopeasti. Tämä voi näkyä erinomaisena reagointina koulutuksessa, mutta myös siinä, että koira huomaa liikkeet, äänet ja muutokset, joita omistaja tuskin edes havaitsee.

Rotu voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi. Pidättyvyys tarkoittaa, että koira saattaa odottaa ja tarkkailla hakeutumatta kontaktiin; se ei ole sama asia kuin ujous, pelokkuus tai uhkaavuus. Pakotetut tervehdykset harvoin lisäävät pidättyvän koiran itsevarmuutta. Anna sille sen sijaan tilaa ja mahdollisuus tarkkailla sekä palkitse sen omasta aloitteesta tapahtuvaa rauhallista lähestymistä.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat ennen kaikkea, että rodun sisäinen vaihtelu on suurta. Osa koirista tervehtii innokkaasti, toiset osoittavat vain vähän kiinnostusta, ja reaktiot yllätyksiin, ääniin ja epävarmoihin tilanteisiin vaihtelevat yksilöittäin. BPH kuvaa koiran reaktioita kyseisenä päivänä, eikä siinä anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta. Pentua valittaessa vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen, palautuminen ja arjessa pärjääminen kertovatkin enemmän kuin yksittäinen luonnehdinta, kuten ”rodunomainen luonne”.

Rodun tarkkaa suuntautumista omaan perheeseensä ei pidä romantisoida väitteeksi siitä, että jokainen yksilö olisi automaattisesti itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton. Kysy kasvattajalta, miten aikuiset koirat suhtautuvat vieraisiin, uusiin ympäristöihin, käsittelyyn, ääniin ja rauhalliseen toimettomuuteen. Pyydä konkreettisia esimerkkejä ja tarkastele mahdollisia BPH-tuloksia osana kokonaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanpaimenkoira tarvitsee aktiivista elämää, mutta kaikille yksilöille sopivaa valmista päiväohjelmaa ei ole. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä ja turvallisissa paikoissa vapaata liikkumista, hajutyöskentelyä tai ongelmanratkaisua, lyhyitä harjoitteluhetkiä ja kunnollista lepoa. Kuormitus tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja palautumiskykyyn.

Sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi agility, rally-toko, jäljestys, nosework, toko, haku, paimennus ja temppujen harjoittelu. Mikään tietty laji ei ole välttämätön. Olennaista on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään ilman, että tekemisen intensiteetti kasvaa päivä päivältä. Jos koiran on toiminnan jälkeenkin vaikea rauhoittua, ratkaisu voi olla selkeämmissä tauoissa ja paremmin mitoitetussa harjoittelussa – ei automaattisesti liikunnan lisäämisessä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit sopivat nopealle ja herkästi reagoivalle koiralle. Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, hihnataitojen, käsittelyn ja rauhallisen odottamisen harjoittelu. Harjoittele myös helposti unohtuvia taitoja: rauhallista makoilua perheen ruokailun aikana, tehtävästä irrottautumista, ohikulkevien ihmisten ja koirien katselua niihin puuttumatta sekä rauhoittumista leikin jälkeen.

Arjessa paimennus- ja vahtimiskäyttäytyminen voivat näkyä liikkeen seuraamisena, juoksemisen hallitsemisena tai hälytyshaukkuna, kun jotakin tapahtuu. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira jahtaisi lapsia, paimentaisi kissoja tai haukkuisi paljon. Tarkkaile, mikä saa juuri oman koirasi reagoimaan, ja opeta vaihtoehtoisia toimintatapoja ennen kuin käytöksestä tulee tapa. Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja ikään sopivaa liikuntaa; niitä ei pidä liikuttaa kuten täysikasvuisia koiria.

## Terveys

Amerikanpaimenkoirilla esiintyy lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli HD:tä, mutta Ruotsin koirakanta on nuori, ja useiden muiden sairauksien yleisyydestä on vain rajallisesti luotettavaa tietoa. Vakuutustilastojen diagnoosikoodit, pienet aineistot ja koirien alhainen keski-ikä ovat vaikeuttaneet vanhempien yhteenvetojen tulkintaa. Pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista kertoo siksi vähemmän kuin pennun vanhempien ja lähisukulaisten todennetut tutkimustulokset.

On tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen jalostussuosituksista. Ruotsin kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä amerikanpaimenkoiralle ei ole asetettu rekisteröinnin ehdoksi erityistä rotukohtaista terveysohjelmaa. Ruotsin amerikanpaimenkoirayhdistys suosittelee kuitenkin, että ennen astutusta molemmilla vanhemmilla on:

- lonkkakuvaustulos A tai B ja kyynärkuvaustulos 0
- puhdas silmätarkastustulos, joka on enintään 18 kuukautta vanha
- tiedossa oleva prcd-PRA-status; kantajan saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- tiedossa oleva NAD-status; yhdistelmän tulee olla terve–terve tai terve–kantaja.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja tutkimuspäivämäärät sekä selvitys siitä, miten vanhempien tulokset sopivat yhteen. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. DNA-testi antaa tietoa vain siitä geenimuunnoksesta, jota se tutkii, eikä korvaa kliinistä silmätarkastusta.

MDR1 eli ABCB1 on geenimuunnos, joka voi vaikuttaa siihen, miten koiran elimistö käsittelee tiettyjä lääkkeitä. Jos koira on testattu, säilytä tulos ja näytä se hoitavalle eläinlääkärille. Lääkkeen valintaa tai annostusta ei pidä koskaan ratkaista verkosta löytyvien yleisten rotuohjeiden perusteella.

Merleä ei saa yhdistää merleen, sillä yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merle-alleelista ja suurentunut vakavien näkö- ja kuulovikojen riski. Tällainen yhdistelmä on Ruotsin kennelliiton perussääntöjen vastainen. Synnynnäinen töpöhäntä liittyy NBT-ominaisuuteen. Rotuyhdistys kehottaa varovaisuuteen NBT–NBT-yhdistelmien suhteen samalla, kun asiaa seurataan edelleen. Tätä ei pidä sekoittaa merle–merle-yhdistelmien nimenomaiseen kieltoon.

## Historia ja alkuperä

Amerikanpaimenkoira kehitettiin Kaliforniassa 1960-luvun lopulla jalostamalla pienikokoisia australianpaimenkoiria. Tavoitteena oli pienempi, kestävä paimenkoira, joka pystyisi työskentelemään muun muassa lampaiden ja vuohien kanssa ja sopisi samalla liikkuvaan karjatila- ja hevoselämään. Vuodesta 1980 lähtien rekisteröinnissä käytettiin nimeä Miniature Australian Shepherd, ennen kuin rotu sai myöhemmin nykyisen nimensä.

Yhdysvaltalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1990, ja rotu otettiin American Kennel Clubin kehittyvien rotujen rekisteriin vuonna 2011. Täysi tunnustus Yhdysvalloissa seurasi vuonna 2015, ja FCI tunnusti rodun vuonna 2019. Ruotsin ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2006, ja rekisteröinti amerikanpaimenkoiraksi alkoi Ruotsissa vuonna 2017.

Ruotsissa on myös valvottu roturisteytysohjelma, jossa voidaan käyttää australianpaimenkoiria Ruotsin kennelliiton rekisteröintisääntöjen mukaisesti. Jälkeläiset rekisteröidään amerikanpaimenkoiriksi. Tämä ei muuta koirien asemaa tunnustetun rodun edustajina, vaan ohjelma on säännelty jalostuksen työkalu. Ostajalle sukutaulu ja kasvattajan tavoitteet ovat tämän vuoksi erityisen tärkeitä, sillä ominaisuudet ja koko voivat vaihdella myös rotumääritelmän rajoissa.

## Arki amerikanpaimenkoiran kanssa

Amerikanpaimenkoira voi viihtyä hyvin niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen toimivuus: koiran on päästävä ulos, saatava käyttää aistejaan ja harjoitella sekä voitava levätä ilman jatkuvaa rappukäytävän, ikkunoiden tai pihan tarkkailua. Piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa yhteistä tekemistä tai erilaisiin ympäristöihin totuttelua.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja lepopaikka, jossa koira saa olla rauhassa. Juokseminen ja kova ääni voivat kiinnittää liikkeeseen herkästi reagoivan paimenkoiran huomion. Rauhallinen yhdessäolo ja tauot ennen koiran ylivireytymistä ovat siksi tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu on ”lapsiystävällinen”. Lapsen vastuulle ei saa koskaan jättää kuormittuneen koiran viestien tulkintaa tai sen käsittelyä.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Anna eläinten tutustua vähitellen ja hallitusti, järjestä kissalle poistumisreittejä ja omat ruokailu-, lepo- ja muut tarpeelliset paikat sekä keskeytä tuijottaminen ja jahtaaminen jo varhain. Rotu ei takaa yhteensopivuutta, mutta paimenkoiratausta ei myöskään tee ongelmista väistämättömiä.

Yksinoloharjoittelussa tulee edetä vähitellen silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, on saanut liikuntaa ja on valmis lepäämään. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja seuraa juuri oman koirasi reaktioita. Pitkittynyt haukkuminen, edestakaisin kuljeskelu tai kyvyttömyys syödä ja levätä kertovat siitä, että harjoittelussa on edetty liian nopeasti. Ruotsalaisissa kodeissa suljettua häkkiä ei saa käyttää tavanomaiseen koiran säilyttämiseen eikä ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Selvitä ennen pennun ostamista muutakin kuin rekisteröinti ja väri. Pyydä nähtäväksi vanhempien terveystulokset päivämäärineen, kysy MDR1-tuloksista ja muista olennaisista DNA-tuloksista, perehdy lähisuvun luonteeseen ja palautumiskykyyn sekä keskustele siitä, miten kasvattaja painottaa työskentelyhalua, ääniin reagointia, pidättyvyyttä ja rauhoittumiskykyä. Vastuullinen valinta perustuu siihen, millaiseen arkeen koira on jalostettu ja kasvatettu – ei vain sopivan ulkonäön löytämiseen.

Amerikanpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Kompakti ja urheilullinen paimenkoira, joka on jalostettu Yhdysvalloissa australianpaimenkoiran pienemmäksi versioksi. Älykäs ja omistautunut koira viihtyy tiiviisti perheensä lähellä, mutta suhtautuu vieraisiin usein varautuneesti. Tarvitsee säännöllistä koulutusta, aivotyötä ja liikuntaa. Keskipitkässä, kaksinkertaisessa turkissa esiintyy useita värejä. Yleensä terve rotu, jonka elinikä on 12–15 vuotta.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet