## Perustiedot

- Newfoundlandinkoira on Kanadasta peräisin oleva jättikokoinen rotu, joka kehitettiin raskaisiin vetotöihin ja vesityöskentelyyn. Nykyään se on pääasiassa seura- ja vesityökoira.
- Ihanteellinen rodun edustaja on lempeä, ystävällinen ja rauhallinen. Tämä kuvaa vastuullisen jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen koiran itsestään selvää käytöstä.
- Aikuisen uroksen keskimääräinen säkäkorkeus on noin 71 senttimetriä ja paino 68 kilogrammaa. Nartuilla vastaavat keskiarvot ovat noin 66 senttimetriä ja 54 kilogrammaa.
- Keskipitkä, kaksinkertainen karvapeite on tiheä ja vettähylkivä. Hyväksytyt värit ovat musta, ruskea ja valkomusta.
- Suuren koon vuoksi hihnakäytöksen, rauhallisten tervehtimisten ja varman käsittelyn harjoittelu on aloitettava varhain.
- Ruotsissa rodulla on virallinen vesipelastuskoe, mutta kiinnostus veteen ja valmiudet turvalliseen uimiseen vaihtelevat yksilöittäin ja vaativat harjoittelua.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on riittävästi tilaa, aikaa turkinhoitoon ja erittäin suuren koiran tarpeisiin sopiva arki.

## Ulkonäkö ja turkki

Newfoundlandinkoiran tulee olla massiivinen, voimakas ja lihaksikas ilman raskasta tai kömpelöä vaikutelmaa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee ilmentää vaivatonta voimaa. Rotumääritelmä korostaa, ettei mahdollisimman suurta kokoa saa koskaan asettaa sopusuhtaisuuden, terveen rakenteen ja oikeiden liikkeiden edelle.

Urosten keskimääräinen säkäkorkeus on noin 71 senttimetriä ja paino 68 kilogrammaa, narttujen noin 66 senttimetriä ja 54 kilogrammaa. Sopiva paino on silti aina arvioitava koiran yksilöllisen rakenteen, kuntoluokan ja lihasmassan perusteella.

Pää on leveä, ja ilmeen tulee olla lempeä. Suurten käpälien varpaiden välissä on räpylät, ja vahva häntä toimii uidessa peräsimenä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, suorasta tai hieman laineikkaasta peitinkarvasta sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Pohjavilla on tavallisesti talvella paksumpaa, mutta sitä on osassa runkoa ympäri vuoden. Värit ovat musta, ruskea ja valkomusta. Valkomusta on yksi newfoundlandinkoiran väreistä. Landseer on myös erillisen FCI:n hyväksymän rodun nimi, eikä sitä pidä sekoittaa värin kuvaukseen.

Määritä turkinhoidon tiheys turkin kunnon, ei kiinteän viikkoaikataulun perusteella. Käy turkki läpi ihoon asti ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, raajoihin, kaulan alapuolelle ja takaosaan. Jos kampa takertuu, turkissa on vielä takkuja, vaikka pinta näyttäisi sileältä. Runsaan karvanlähdön aikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin.

Huuhtele turkki tarvittaessa pesun tai uimisen jälkeen ja kuivaa se huolellisesti ihoon asti. Tarkista samalla korvat, tassut, iho ja herkästi takkuuntuvat alueet. Pese koira silloin, kun siihen on todellinen tarve; yhtä oikeaa pesuväliä ei ole. Rotumääritelmä ei suosi turkin luonnollista ulkonäköä muuttavaa leikkaamista.

Varaudu siihen, että kotiin kulkeutuu karvaa, vettä ja usein myös kuolaa. Newfoundlandinkoira ei ole allergiavapaa. Koiran tärkeimpiä allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin rodusta ja karvatyypistä riippumatta.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen newfoundlandinkoira on lempeä, ystävällinen ja rauhallinen, mutta ilmaus ”lempeä jättiläinen” kuvaa ihannetta eikä takaa turvallisuutta. Pyydä saada tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, tervehtivätkö koirat ihmisiä rauhallisesti, palautuvatko ne yllättävistä tilanteista ja onnistuvatko käsittelytoimet ilman huomattavaa stressiä.

Rotu viihtyy yleensä perheensä lähellä ja tekee usein mielellään yhteistyötä, kun tehtävä on selkeä ja koulutus ystävällistä. Nuori koira voi silti olla voimakas, kömpelö ja hitaasti aikuistuva, joten arjen käytöstapojen opettaminen on aloitettava varhain.

Lapset ja newfoundlandinkoirat voivat elää erinomaisesti yhdessä, mutta rodun mainetta ”lastenhoitajakoirana” ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Vastuullisen aikuisen on aina valvottava koirien ja pienten lasten yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman paikan, johon kukaan ei seuraa sitä. Aikuisen on myös pystyttävä hallitsemaan koira lenkillä ja keskeyttämään liian riehakas leikki. Yli 50-kiloinen ystävällinenkin koira voi kaataa lapsen tahtomattaan.

Sama huolellisuus koskee muita koiria ja kissoja. Järjestä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisesti, anna kullekin eläimelle omat ruokailu- ja lepopaikat sekä muut tarpeelliset resurssit ja varmista, että pienempi eläin pääsee halutessaan poistumaan. Yksittäisen koiran kokemukset ja käytös merkitsevät enemmän kuin väitteet siitä, että rotu pitäisi automaattisesti kaikista eläimistä.

Newfoundlandinkoira ei myöskään ole automaattisesti vahtikoira. Sen koko voi karkottaa tulijoita, mutta terävyys ja epäluuloisuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.

## Koulutus ja liikunta

Koulutuksen tavoitteena on, että newfoundlandinkoiraa on helppo ohjata jo ennen kuin se kasvaa niin painavaksi, että voittaa ihmisen voimankäytössä. Tärkeimpiä taitoja ovat löysällä hihnalla kävely, ovella odottaminen, luoksetulo, rauhallinen tervehtiminen sekä tassujen, korvien, suun ja turkin tutkimisen salliminen. Harjoittele myös automatkoja ja eläinlääkärikäyntejä. Palkitse toivottua käytöstä ja lisää häiriöitä vähitellen.

Kaikille koirille sopivaa luotettavaa liikuntamäärää ei voi määrittää minuutteina. Aikuinen newfoundlandinkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, jotka sovitetaan sen ikään, kuntoluokkaan, kuntoon, terveydentilaan ja ilman lämpötilaan. Rauhalliset kävelyt, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus, vetotyö ja vesityöskentely voivat kaikki sopia rodulle. Ontuminen, selvä jäykkyys tai voinnin heikkeneminen liikunnan jälkeen ovat syitä keventää kuormitusta ja tarvittaessa kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.

Pennun kohdalla tavoitteena on monipuolinen, omaehtoinen liikkuminen ja hyvä kehonhallinta, ei kunnon kohottaminen. Anna pennun tutustua turvallisiin alustoihin, harjoitella helppoja tasapainotehtäviä lähellä maanpintaa ja tehdä lyhyitä kävelyjä omaan tahtiinsa. Vältä toistuvia korkeita hyppyjä, pitkiä pakotettuja matkoja ja polkupyörän vierellä juoksemista. Kaavat, joissa sallitaan tietty minuuttimäärä ikäkuukautta kohden, eivät huomioi yksilöä, maastoa tai liikunnan kuormittavuutta.

Vesityöskentely on dokumentoitu osa rodun käyttötarkoitusta. Ruotsin viralliseen vesipelastuskokeeseen kuuluu tottelevaisuutta maalla, noutamista vedestä sekä ihmisen tai veneen hinaamista. Nämä taidot opetetaan: koira ei ole koulutettu pelastuskoira pelkän rotunsa perusteella. Aloita tyynessä, matalassa vedessä, älä koskaan pakota pelokasta koiraa veteen ja tarkista veden lämpötila, virtaukset, pohja ja rantautumispaikat. Myös ohjaajan on osattava uida harjoituksissa, joissa koira ja ohjaaja työskentelevät yhdessä vedessä.

Raskas keho ja tiheä turkki rajoittavat liikkumista kuumalla säällä. Valitse viileämpiä ajankohtia ja lopeta, jos koira palautuu huonosti. Uiminen voi tarjota terveelle koiralle niveliä säästävää liikuntaa, mutta kylmä vesi, uupuminen ja vaikea rantautuminen ovat todellisia vaaroja.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet, sydän ja virtsatiet ovat tärkeitä huomioitavia asioita newfoundlandinkoiraa valittaessa. Terveystiedot vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa pennun pysymistä terveenä. Pyydä molempien vanhempien rekisterinimet ja tarkista tulokset itse sen sijaan, että tyytyisit vakuutteluun siitä, että ”tutkimukset on tehty”.

Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä ja kyynärniveldysplasiaa eli ED:tä. Ruotsin kennelliiton 1. tammikuuta 2026 voimaan tulleiden rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD- ja ED-tulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Tunnettu tulos tarkoittaa, että se on kirjattu rekisteriin, ei sitä, että jokainen tulos olisi normaali. Koiria, joiden ED-aste on 2 tai 3, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei myöskään saa käyttää koiria, joilla on oireita, kliininen ED-diagnoosi tai ED:n vuoksi tehty leikkaus, riippumatta niiden rekisteriin kirjatusta asteesta.

Rodun vuoden 2016 RAS-jalostusstrategia suosittelee tiukempaa valintaa kuin pelkkä perustason vaatimus rekisteröidystä tuloksesta: ensisijaisesti HD A- tai B-tulosta ja ED 0 -tulosta erikseen määritellyin poikkeuksin. Tämä tiettynä ajankohtana laadittu jalostussuositus on eri asia kuin nykyiset sitovat rekisteröintivaatimukset. Tarkista varsinaiset tulokset ja kysy, miten kasvattaja perustelee yhdistelmän. Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelussa näkyvät myös lähisukulaisten tulokset.

Ruotsin newfoundlandinkoirayhdistys nostaa esiin myös subaorttastenoosin eli SAS:n, jossa sydämen ulosvirtauskanava aorttaan on ahtautunut. Sivuääni voi antaa aiheen lisätutkimuksiin, mutta lieviä tapauksia voi olla vaikea havaita pelkällä stetoskoopilla. Ultraäänitutkimus antaa luotettavamman arvion. Kysy, miten, milloin ja kenen toimesta sydän on tutkittu. SAS-tutkimus ei ole Ruotsin kennelliiton sitova vaatimus samalla tavalla kuin rodun HD- ja ED-tulokset.

Newfoundlandinkoiralla esiintyy myös rotukohtainen, autosomaalisesti peittyvästi periytyvä kystinurian muoto. Se voi suurentaa virtsan kystiinipitoisuutta ja aiheuttaa toisinaan kystiinikiviä, vaikka kaikille geneettisesti sairaille koirille ei kehity kiviä. DNA-testillä voidaan erottaa geenimuutoksesta vapaat, kantajat ja geneettisesti sairaat koirat. Pyydä nähtäväksi tulos ja selvitä, miten yhdistelmässä vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Koira, joka yrittää toistuvasti virtsata mutta virtsaa tulee vain vähän tai ei lainkaan, tarvitsee välitöntä eläinlääkärinhoitoa. Uroksilla virtsaputken tukkeutumisen riski on suurempi.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on hätätilanne, jota esiintyy etenkin suurilla ja jättikokoisilla koirilla. Sen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, joten yksinkertaiset ruokinta- tai liikuntasäännöt eivät takaa suojaa. Tulokseton yökkäily, runsas kuolaaminen, levottomuus ja vatsan turpoaminen ovat varoitusmerkkejä. Heikkous, lyyhistyminen tai hengitysvaikeudet tekevät tilanteesta vielä kiireellisemmän. Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos epäilet mahalaukun kiertymää. Keskustele koiran yksilöllisestä riskistä ja ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta jo ennen mahdollista hätätilannetta.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja kysy neuvoa, jos sillä on ontumista, toistuvaa jäykkyyttä, heikentynyttä kestävyyttä, pyörtymistä tai kipua. Tarkista iho ja turkki kastumisen jälkeen. Älä jätä eläinlääkärikäyntiä väliin siksi, että vaivan sanotaan olevan ”rodulla yleinen”.

## Historia ja alkuperä

Newfoundlandinkoira on peräisin Kanadasta, ja sen historia liittyy Newfoundlandin rannikon töihin. Virallinen rotumääritelmä kuvaa raskaisiin vetotöihin ja vesityöskentelyyn käytettyä koiraa. Sen mukaan rodun tyyppi ja työominaisuudet olivat vakiintuneet noin vuoteen 1610 mennessä. Kertomus paikallisten koirien risteyttämisestä viikinkien tuomien suurten mustien koirien kanssa esitetään perimätietona, ei todennettuna polveutumishistoriana.

Koirat työskentelivät ihmisten rinnalla tehtävissä, joissa voimasta, uimataidosta ja kestävyydestä oli käytännön hyötyä. Massiivinen keho, vettähylkivä turkki, räpylämäiset käpälät ja peräsimen tavoin toimiva häntä sopivat tähän käyttötarkoitukseen. Rodun historia ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen nykyinen newfoundlandinkoira osaisi pelastaa ihmisiä ilman koulutusta.

Nykyään newfoundlandinkoira on ennen kaikkea seurakoira. Vesityöskentely jatkuu järjestetyissä harjoituksissa ja virallisissa kokeissa, ja osa koirakoista harrastaa myös vetotyötä.

## Arki rodun kanssa

Newfoundlandinkoira vaatii enemmän käytännön järjestelyjen suunnittelua kuin keskikokoinen koira. Mahtuuko se makaamaan tukkimatta kulkureittejä, pääseekö se autoon, voiko se levätä viileässä ja pystyykö aikuinen hallitsemaan sen, jos se sairastuu tai pelästyy? Liukkaat lattiat tarvitsevat usein mattoja, ja runsaat portaat voivat olla hankalia pennulle, loukkaantuneelle tai vanhalle koiralle.

Kerrostaloasuminen ei automaattisesti ole rodulle sopimatonta. Koirat liikkuvat ja harjoittelevat ulkona, mutta jättikokoinen koira voi tehdä pienestä kodista epäkäytännöllisen. Hissi, väljät kulkureitit rakennuksessa, lähellä olevat ulkoilutuspaikat tarpeiden tekemistä varten, äänten kantautuminen naapureihin ja mahdollisuus pitää koti viileänä merkitsevät enemmän kuin osoite. Omakotitalo ja piha eivät korvaa lenkkejä, koulutusta tai seuraa.

Rotu haluaa usein pysytellä ihmisten lähellä, mutta yksinoloaika on arvioitava yksilöllisesti. Asteittain yksinoloon totutettu aikuinen koira pystyy yleensä olemaan yksin muutaman tunnin; pieni pentu ei. Pidennä aikaa vain, kun koira osaa rauhoittua, ja järjestä hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira pärjää yksin. Jatkuva haukkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai voimakas ahdistus kertovat, että järjestelyä on muutettava.

Varaudu säännölliseen turkinhoitoon ja siivoamiseen, suureen tilantarpeeseen autossa sekä tavallista suurempiin ruoka-, vakuutus- ja eläinlääkärikuluihin. Valjaiden tai kaulapannan, autossa käytettävän turvalaitteen ja pedin on kaikkien sovittava juuri kyseisen koiran kokoon.

Newfoundlandinkoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka hakee apua ajoissa ja pystyy aidosti hallitsemaan näin suuren koiran, mutta se ei ole helppo valinta vain siksi, että sen luonnetta kuvataan lempeäksi. Sopiva omistaja nauttii tiiviistä yhteistyöstä, hyväksyy karvat ja kuolan, kouluttaa johdonmukaisesti ilman kovia otteita ja pystyy mukauttamaan liikuntaa kuumuuden ja terveydentilan mukaan. Jos nämä edellytykset tuntuvat realistisilta, rotu voi olla rauhallinen ja perheen elämään innokkaasti osallistuva jäsen. Jos tilat, fyysinen hallinta tai turkinhoito jo valmiiksi epäilyttävät, pienempi koira on viisaampi valinta.

Newfoundlandinkoira

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Newfoundlandinkoira on jättikokoinen, vettä rakastava työkoira, jolla on tiheä, runsaasti karvaa pudottava turkki ja taipumus kuolata paljon. Se on rauhallinen, uskollinen ja lempeä lapsia kohtaan. Se tarvitsee tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa, lempeää koulutusta, kohtuullisesti liikuntaa, huolellista turkinhoitoa ja tilaa sekä ennakoivaa terveydenhoitoa nivelten ja sydämen terveyden ylläpitämiseksi ja mahalaukun kiertymän ehkäisemiseksi.

Sølvi Jane Schjelderup

## Perustiedot

Shiba on pieni japanilainen pystykorva ja pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta, joiden säilyttämiseksi NIPPO toimii. Rotu kehitettiin lintujen ja pienriistan metsästykseen, mutta nykyään shibaa pidetään pääasiassa seurakoirana.

- **Koko:** uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 cm ja nartun 36,5 cm. Sallittu poikkeama on 1,5 cm kumpaankin suuntaan.
- **Paino:** suuntaa antavasti urokset painavat noin 9–11 kg ja nartut noin 7–9 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, kaksinkertainen karvapeite, jossa on suora ja karhea peitinkarva sekä pehmeä, tiheä aluskarva.
- **Värit:** punainen, musta ruskein merkein sekä seesamin eri muunnokset. Kaikkiin hyväksyttyihin väreihin kuuluvat vaaleat urajiro-merkit.
- **Luonne:** valpas, itsenäinen ja uskollinen, toisinaan vieraita kohtaan varautunut.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee monipuolista liikuntaa, hajutyöskentelyä ja lyhyitä harjoituksia, jotka tuntuvat koirasta mielekkäiltä.
- **Elinikä:** monet shibat elävät korkeaan ikään. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaani oli 14,6 vuotta. Yksittäisen koiran elinikään vaikuttavat kuitenkin muun muassa perimä, terveys ja hoito.

Shiba sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa oma-aloitteista koiraa ja voi käyttää aikaa sosiaalistamiseen, luotettavan luoksetulon opettamiseen ja rauhalliseen käsittelyharjoitteluun. Itsenäisyys ei tarkoita, että koira pärjäisi omillaan.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Shiba on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Sillä on pystyt, kolmiomaiset korvat ja vahva häntä, joka kaartuu selän päälle kierteelle tai sirpin muotoon. Liikkeiden tulee olla kevyet ja reippaat. Sukupuolten välillä on selvä kokoero, mutta rodun ei koskaan tulisi näyttää raskaalta tai liioitellulta.

Urajiro ei ole erillinen väri. Sillä tarkoitetaan vaaleita alueita, joita tulee olla kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alla, rinnassa ja vatsassa sekä raajojen ja hännän alapuolella. Termin tunteminen on hyödyllistä, kun vertailee punaisia, mustia ruskein merkein ja seesaminvärisiä shiboja.

Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa karhean peitinkarvan ja tiheän aluskarvan ansiosta. Harjaus noin kerran viikossa riittää tavallisesti, mutta runsaan karvanlähdön aikana irtoavaa aluskarvaa on poistettava useammin. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat yksilön, vuodenajan ja ympäristön mukaan, joten tarkkaan aikatauluun ei kannata varautua. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, ja totuta se jo varhain harjaukseen, tassujen tarkastamiseen ja kynsien leikkaamiseen. Turkkia ei tule rutiininomaisesti leikata tai ajella muotoon.

”Mame Shiba”, ”Mini Shiba” ja vastaavat nimet eivät tarkoita erillistä NIPPOn tunnustamaa rotua. Jos tarjolla on poikkeuksellisen pieni koira, kannattaa tarkistaa sen rekisteröinti sekä vanhempien koko ja terveys sen sijaan, että luottaisi markkinointinimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Shiba on yleensä tarkkaavainen, nopeaälyinen ja perheelleen uskollinen, mutta samalla niin itsenäinen, että se saattaa kyseenalaistaa tehtävän, josta ei koe hyötyvänsä. Tämä kuvaa rotua tarkemmin kuin pelkkä itsepäiseksi kutsuminen. Shiba oppii nopeasti, mutta yhteistyö on rakennettava luottamuksen, selkeyden ja kärsivällisyyden varaan.

Osa shiboista suhtautuu vieraisiin ihmisiin varautuneesti ja on herkkä tungettelevalle kehonkielelle. Varhaiset, myönteiset kokemukset erilaisista ihmisistä, ympäristöistä ja alustoista auttavat pentua. Tavoitteena on kuitenkin itsevarma koira, ei koira, jonka on tervehdittävä kaikkia. Anna koiralle tilaa väistää äläkä koskaan pakota sitä kontaktiin.

Rotu ei luotettavasti ennusta sitä, miten yksittäinen koira käyttäytyy lasten, koirien tai kissojen kanssa. Kasvatus, aiemmat kokemukset ja persoonallisuus vaikuttavat kaikki asiaan. Pyydä saada tavata pennun emä ja selvitä, miten vanhemmat ja aiemmat pentueet suhtautuvat uusiin tilanteisiin. Älä valitse pentua pelkän värin tai sukupuolen perusteella. Väitteet, joiden mukaan kaikilla shiboilla olisi ongelmia samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, ovat liian yleistäviä.

## Koulutus ja liikunta

Shiba tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tiettyä minuuttimäärää olennaisempaa on se, miten aika käytetään. Vaihtele lenkkien vauhtia ja ympäristöä, varaa aikaa haisteluun ja tarjoa lisäksi esimerkiksi henkilöjäljestystä, verijälkeä, hajutyöskentelyä, agilityä tai lyhyitä taitoharjoituksia. Sovita rasitus koiran ikään, kuntoon ja terveyteen ja varmista, että se osaa myös rauhoittua ja levätä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii erityisen hyvin koiralla, joka tekee mielellään omia päätöksiä. Palkitse oma-aloitteisesta kontaktista, lähellä pysymisestä ja hyvistä valinnoista ennen kuin lisäät häiriöitä. Useat lyhyet ja selkeät harjoitukset tuottavat enemmän tulosta kuin saman asian toistuva jankkaaminen. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja heikentää luottamusta opettamatta koiralle, mitä sen halutaan tekevän.

Rodun metsästystausta voi näkyä kiinnostuksena hajuihin ja liikkeeseen, mutta kiinnostuksen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Etene luoksetuloharjoittelussa vähitellen ja käytä hihnaa tai pitkää liinaa kaikkialla, missä koiraa ei voi turvallisesti kutsua takaisin. Pihassa toimiva luoksetulo ei takaa, että koira tottelee riistan ilmestyessä näkyviin. Tarkista myös portit, valjaat ja aidat: turvallisuus ei saa koskaan olla yhden vihjeen varassa.

Harjoittele käsittelyä jo ennen kuin sitä tarvitaan. Aloita hyvin lyhyistä tassujen, korvien ja suun kosketuksista, palkitse rauhallisuudesta ja anna koiralle taukoja. Pidennä käsittelyn kestoa vähitellen ja ota mukaan harja, kynsisakset ja tutkimusasennot. Tämä helpottaa arkista hoitoa ja eläinlääkärikäyntejä etenkin silloin, kun koira ei pidä kiinni pitämisestä.

## Terveys

Ruotsalaisissa jalostusohjeissa shibaa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta se ei tarkoita, että jokainen koira olisi ongelmaton. Pentua valittaessa dokumentoidut tutkimustulokset ja kasvattajalle esitetyt suorat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yleinen vakuuttelu rodun terveydestä.

Sekä pitkäaikaisen käytännön että Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan shibapentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallisesti kirjattu lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Sääntö edellyttää lonkkien tutkimista, mutta ei rajaa jalostuskäyttöä vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Yleiset säännöt kuitenkin sulkevat E-lonkkaiset koirat jalostuksesta ja sallivat D-lonkkaisen koiran yhdistämisen vain A- tai B-lonkkaiseen kumppaniin. Tarkista vanhempien ja mielellään myös lähisukulaisten tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata-palvelusta ja pyydä kasvattajaa kertomaan, miten yhdistelmää on arvioitu.

Myös iho-ongelmista ja kutinasta kannattaa keskustella. Rotuyhdistyksen vuoden 2018 terveyskyselyssä noin 15 prosenttia vastaajista ilmoitti koirallaan olevan toistuvia tai pitkäkestoisia iho-ongelmia tai kutinaa. Noin 10 prosenttia kaikista vastaajista kertoi eläinlääkärin todenneen koiralla allergian. Vapaaehtoinen jäsenkysely osoittaa, mitä yhdistyksen on syytä seurata, mutta se ei kerro ongelmien tarkkaa yleisyyttä koko rodussa. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten jatkuvasta kutinasta, tassujen nuolemisesta sekä toistuvista korva- tai iho-ongelmista.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan myös kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimuksista, mutta tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Silmä-, kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimukset eivät siis ole shiban yleisiä rekisteröintivaatimuksia Ruotsissa. Kasvattaja on silti voinut teettää lisätutkimuksia kyseisen sukulinjan vuoksi. Pyydä tällöin tulokset nähtäväksi ja kysy, miksi juuri nämä tutkimukset on valittu.

Vuoden 2024 brittiläisessä elinikätutkimuksessa oli mukana 423 shibaa, ja eliniän mediaaniksi saatiin 14,6 vuotta. Kyse on brittiläistä koirapopulaatiota kuvaavasta luvusta, ei takuusta yksittäisen koiran eliniälle muualla. Tulos kuitenkin tukee rodun mainetta usein hyvin vanhaksi elävänä koirana.

## Historia ja alkuperä

Shiba on lähtöisin Japanista, missä sitä käytettiin vuoristoalueilla lintujen ja pieneläinten metsästykseen. Ennen nykyisen rodun vakiintumista alueellisia linjoja olivat muun muassa San'in, Shinshu ja Mino. Vanha sana *shiba* on yhdistetty pienuuteen. Nimen liittäminen tiettyyn turkin väriin tai kasvillisuuteen on tulkintaa, ei vakiintunutta tietoa sanan alkuperästä.

Kun ulkomaisia lintukoiria tuotiin Japaniin ja risteytettiin alkuperäisten koirien kanssa, puhdasrotuiset shibat kävivät alkuperäalueillaan harvinaisiksi. NIPPO perustettiin vuonna 1928 japanilaisten koirien säilyttämiseksi. Se alkoi koota yksityiskohtaisia sukutauluja vuonna 1932 ja laati rotumääritelmän vuonna 1934. Vuonna 1936 shiba nimettiin Japanissa kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi.

Toinen maailmansota pienensi kantaa voimakkaasti, ja säilytystyö pääsi jälleen vauhtiin sodan jälkeen. NIPPO pitää Ishi Gota keskeisenä koirana nykyisen rodun kehityksessä ja Naka Gota sodanjälkeisen kannan elvyttämisen kantakoirana. Nykyinen shiba on siis järjestelmällisen säilytystyön tulos, ei vain muinaisajoista muuttumattomana säilynyt jäänne.

## Arki shiban kanssa

Shiba voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ulkona, osaa rauhoittua sisällä eikä jää reagoimaan jokaiseen porraskäytävän ääneen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat arkirutiinit, lähiympäristö ja mahdollisuudet turvalliseen liikuntaan. Oma rauhallinen lepopaikka on arvokas missä tahansa kodissa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: pienen lapsen ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Opeta lasta jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois. Älä koskaan anna lapsen halata koiraa, kiipeillä sen päällä tai ottaa siltä tavaroita. Jos kodissa on kissa tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja pidä ne tarvittaessa fyysisesti erillään. Arvioi yksittäisen koiran reaktioita sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että koira sietäisi yksinoloa. Aloita yksinoloharjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja palaa ennen kuin pentu huolestuu. Pidennä aikaa vähitellen ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa kuljeskella levottomasti, haukkua tai raapia tai ei enää lepää tavalliseen tapaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tarvitsee päivittäin seuraa ja tilaisuuksia käydä tarpeillaan.

Verkossa usein ”shiban kiljunnaksi” kutsuttu läpitunkeva ääni ei ole diagnoosi, eikä sitä pidä kuitata pelkkänä huvittavana piirteenä. Huomioi tilanne ja koiran muu kehonkieli. Äkillinen parahdus kosketettaessa tai liikkuessa antaa aihetta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, etenkin jos siihen liittyy ontumista, haluttomuutta liikkua, ruokahalun muutoksia tai poikkeavaa käytöstä. Arkisissa hoitotoimissa ennakoiva, yhteistyöhön perustuva harjoittelu on parempi vaihtoehto kuin koiran pitäminen kiinni siihen asti, että se luovuttaa.

Shiballe sopivin koti ei siis välttämättä ole se, jossa on pisin kokemus koirista, vaan koti, jossa kunnioitetaan yksittäisen koiran rajoja ja harjoitellaan järjestelmällisesti turvallisuutta, yhteistyötä ja arjen käsittelytilanteita.

Shiba

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Den Danske Kennel Klub (Denmark)

Shiba on ikivanha japanilainen pystykorvatyyppinen metsästyskoira. Se on pieni mutta lihaksikas, ja sillä on kettumainen ilme, kippura häntä ja tuuhea kaksinkertainen turkki. Väriltään se on punainen, musta ruskein merkein tai seesami, ja kaikissa väreissä esiintyy urajiro-kuviointi. Shiba on itsenäinen, kissamainen ja uskollinen mutta pidättyväinen. Se on vahvatahtoinen ja voimakkaasti saalisviettinen, joten se tarvitsee varhaista sosiaalistamista, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä liikuntaa.

Kine Skaugen

Sissel Skjelbred

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Støtvigen

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Ann-Kristin Stenersen

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Aquagold

## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Warming

Skotlanninterrieri

Scottish Terrier Club of Great Britain

Société Centrale Canine (France)

Skotlanninterrierit ovat pieniä, vankkarakenteisia ja matalaraajaisia koiria, jotka jalostettiin alun perin Skotlannissa tuhoeläinten metsästykseen. Ne tunnistaa pitkästä päästä, pystykorvista ja karkeasta kaksinkertaisesta turkista. Ne ovat uskollisia ja itsenäisiä, mutta suhtautuvat vieraisiin varautuneesti. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, kohtuullisesti liikuntaa sekä kärsivällistä, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

Doka Denmark

## Perustiedot

Keeshond on FCI:n rotumääritelmässä sama rotumuunnos kuin Wolfspitz ja saksanpystykorvien muunnoksista suurin. Sen alkuperämaa on Saksa, mutta nimi ja kulttuurihistoria liittyvät vahvasti Alankomaihin.

- **Rotutyyppi:** keskikokoinen vahti- ja seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 5
- **Säkäkorkeus:** 49 cm, sallittu poikkeama 6 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta tiettyä kilomäärää, vaan painon tulee olla sopusoinnussa koiran koon kanssa
- **Turkki:** harmaasävyinen kaksinkertainen karvapeite, jossa on runsas pohjavilla, harjamainen kauluri ja selvästi erottuvat tummat merkit kasvoissa
- **Tyypilliset piirteet rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa, oppivainen, omistajaansa kiintynyt ja usein vieraita kohtaan pidättyväinen
- **Metsästysvietti:** rotumääritelmän mukaan metsästysvietti puuttuu, mutta jokaisen koiran luoksetuloa on silti harjoiteltava ja kiinnostusta luonnoneläimiin arvioitava yksilöllisesti
- **Tärkeää ennen hankintaa:** pyydä selkeät terveystutkimusasiakirjat ja selvitä erityisesti, mitä PHPT-testiä on käytetty, mikä laboratorio sen teki ja mikä tulos oli

Keeshond sopii parhaiten ihmiselle, joka on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa opettaa koiralle sekä rauhoittumista että arjen taitoja. Ystävällinen rotukuvaus ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi hiljainen, viihtyisi yksin tai tulisi turvallisesti toimeen kaikkien lasten ja eläinten kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Keeshond on neliömäinen pystykorva, jolla on kiilamainen pää, pienet pystyt korvat ja tuuheakarvainen, selän päälle kiertyvä häntä. Säkäkorkeuden ja rungon pituuden suhteen tulisi olla noin yksi yhteen, mikä tekee yleisvaikutelmasta tiiviin.

Harmaasävyinen väri muodostuu hopeanharmaista, mustakärkisistä karvoista. Kuono ja korvat ovat tummat, kun taas kauluri, lavat ja reisien takaosien housukarvat ovat vaaleammat. Rodun tunnusmerkki ovat niin sanotut silmälasit: silmän ulkonurkasta korvaa kohti kulkevat tummat viivat ja varjostukset.

Kaksinkertaisessa karvapeitteessä pitkät, suorat ja jäykät peitinkarvat peittävät lyhyttä, tiheää ja pumpulimaista pohjavillaa. Päässä, korvissa, raajojen etupuolella ja käpälissä karva on lyhyempää. Rotumääritelmä edellyttää runsasta karvapeitettä, mutta siinä todetaan myös, ettei turkki saa näyttää trimmaamalla muotoillulta.

Turkki on hoidettava ihoa myöten. Etene pienissä osioissa harjalla ja kammalla ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, housukarvoihin ja valjaiden alle jääviin alueisiin. Vapaasti turkin läpi kulkeva kampa kertoo hoidon riittävyydestä paremmin kuin jäykkä viikkoaikataulu. Runsaan karvanlähdön aikana hoitokertoja tarvitaan useammin. Totuta pentu varhain turkinhoitoon ja muuhun käsittelyyn.

Turkkia ei pidä leikata lyhyeksi koiran ääriviivojen muuttamiseksi. Jos sairauden hoito edellyttää karvan ajamista, noudata eläinlääkärin ohjeita. Tarkista iho kampaamisen yhteydessä. Haavaumat, paha haju tai äkillinen turkin muutos ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Tiheä turkki edellyttää lämpimällä säällä tavallista tarkempaa suunnittelua. Ulkoile päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja varjoa ja lyhennä liikuntaa jo ennen kuin koiran olo käy tukalaksi. Voimakas läähätys, apaattisuus, kuolaaminen tai heikkous voivat olla ylikuumenemisen merkkejä, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa Keeshondia valppaaksi, eloisaksi, omistajaansa hyvin kiintyneeksi ja helposti koulutettavaksi. Sille kuvataan luontaista pidättyväisyyttä vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Tämä on kuvaus rodun toivotusta luonteesta, ei lupaus jokaisen yksilön reaktioista.

Rodun herkkyys huomata kodin ympäristön tapahtumat voi näkyä haukkumisena ovella, yhteisessä porraskäytävässä tai ihmisten kulkiessa ohi. Huonosti äänieristetyssä talossa äänekkyys onkin neliömäärää tärkeämpi kysymys. Opeta koiraa jo varhain poistumaan ovelta ja rauhoittumaan muutaman haukahduksen jälkeen. Järjestä sille selkeä paikka, jossa se voi levätä tarkkailematta kaikkea ympärillään.

Hieman pidättyväisen Keeshondin tulisi saada tutkia uutta tilannetta ja palautua siitä ilman, että sitä painostetaan kontaktiin. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja ääniin sopivissa määrin ja palkitse omaehtoisesta uteliaisuudesta. Pelokkuutta tai aggressiivisuutta ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Tapaa ennen pennun hankintaa sen emä ja mielellään myös muita aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin, kuinka nopeasti ne rauhoittuvat ja miten ne hyväksyvät käsittelyn. Kysy, ovatko vanhemmat tai sukulaiset osallistuneet BPH-käyttäytymiskuvaukseen tai MH-luonnekuvaukseen, ja tutustu varsinaisiin tuloksiin, jos niitä on saatavilla. Ne kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”sosiaalinen” tai ”perheystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Keeshond tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille yksilöille sopivaa virallista minuuttimäärää ei ole. Keston ja kuormittavuuden tulisi määräytyä iän, terveydentilan, kunnon, sään ja rauhoittumiskyvyn mukaan.

Hyvässä päivärytmissä kävelylenkkeihin yhdistyy hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja ongelmanratkaisua. Rodulle voivat sopia esimerkiksi arkitottelevaisuus, rally-toko, nosework tai temppujen opettelu. Vaihtelu on parempi ratkaisu kuin pelkkä vauhdin lisääminen. Nuori koira, joka ei koskaan harjoittele rauhoittumista, voi muuttua yhä kiihtyneemmäksi eikä suinkaan tyytyväisemmäksi.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja jaa opeteltavat taidot pieniin osiin. Erityisen hyödyllisiä ovat seuraavat neljä osa-aluetta:

1. **Ilmoittaminen ja hiljentyminen:** opeta koiraa poistumaan ovelta ja rauhoittumaan sen jälkeen, kun se on reagoinut ääneen.
2. **Luoksetulo:** harjoittele hihnassa tai pitkässä liinassa ja lisää häiriöitä vähitellen. Rotumääritelmässä mainittu vähäinen metsästysvietti ei takaa, että koira pysyy luotettavasti hallinnassa vapaana.
3. **Yhteistyö hoitotilanteissa:** palkitse lyhyistä kampaushetkistä, tassujen tarkistamisesta ja tutkimisesta jo ennen kuin turkinhoito vaikeutuu.
4. **Yksinolo:** aloita hyvin lyhyistä erossaoloista koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa yksilön reaktioiden mukaan.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä liikkumishetkiä, unta, arjen ympäristöihin tutustumista ja yhteistä leikkiä ja lisää kuormitusta vähitellen. Kuumalla säällä rauhalliset lenkit päivän viileämpinä aikoina ovat turvallisempi vaihtoehto kuin kiinteän liikuntaohjelman noudattaminen.

## Terveys

Keeshondin keskeinen rotukohtainen terveyskysymys on primaarinen hyperparatyreoosi eli PHPT, mutta sekä sen periytyminen että käytetty testi on kuvattava oikein. PHPT vaikuttaa kalsiumaineenvaihduntaan, kun yksi tai useampi lisäkilpirauhanen alkaa toimia itsenäisesti ja lisäkilpirauhashormonin liikaeritys nostaa veren kalsiumpitoisuutta.

Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa kaikki 18 Keeshondia, joiden PHPT-diagnoosi oli vahvasti varmistettu, olivat heterotsygoottisia SIRT6-geenin muunnoksen suhteen. Tutkijat pitivät muunnosta todennäköisesti sairautta aiheuttavana ja vahvistivat autosomaalisen vallitsevan periytymistavan. Sitä ei siis pidä käsitellä väistyvästi periytyvänä ominaisuutena, jonka kohdalla riittäisi vain kahden ”kantajan” yhdistämisen välttäminen.

Kaikki PHPT-testit eivät tutki samaa geenimuutosta. Brittiläisen tutkimusryhmän uudempi testi perustuu SIRT6-muunnokseen. Cornellin yliopisto tarjoaa myös toisenlaista testiä, jossa etsitään kromosomiin 20 liittynyttä 194 emäsparin pituista DNA-jaksoa. Cornell ilmoittaa, että testi on validoitu analyyttisesti, mutta kliininen validointi ei ollut mahdollista, koska diagnosoituja tapauksia ei ollut saatavilla. Tulosta on siksi tulkittava varoen. Pelkkä ilmoitus ”PHPT-testattu” on liian epämääräinen. Pyydä nähtäväksi laboratorioraportti, josta käyvät ilmi koiran tunnistetiedot, näytteenottopäivä, laboratorio, tutkittu geenimuunnos tai insertio sekä itse tulos.

Myös Ruotsin kennelliiton nykyisellä rotusivulla mainitaan lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja iho-ongelmat, mutta niitä ei kuvata erityisen yleisiksi. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä Keeshondia ei ole merkitty roduksi, jonka jälkeläisten rekisteröinti edellyttäisi erikseen virallista lonkkatutkimustulosta. Kysy silti, mitä tutkimuksia vanhemmille ja lähisukulaisille on tehty. Ulkomaisia suosituksia, kuten brittiläisiä lonkkia, kyynärniveliä, silmiä ja PHPT:tä koskevia ohjeita, ei pidä esittää Ruotsin rekisteröintivaatimuksina.

Älä valitse pentua yhden DNA-raportin rivin perusteella. Kysy vanhempien iästä, yleisterveydestä, ihosta ja liikkumisesta sekä lähisuvun sairauksista. Varmista, että jokainen asiakirja kuuluu oikealle koiralle, äläkä tyydy ilmauksiin ”terveystutkittu” tai ”terve suku”.

## Historia ja alkuperä

Keeshondin virallinen alkuperämaa on Saksa, ja se kuuluu saksanpystykorviin. Wolfspitz ja Keeshond ovat saman FCI:n tunnustaman rotumuunnoksen kaksi nimeä. Tämä selittää, miksi vahvasti alankomaalaiseksi mielletty rotu on nykyisessä rotumääritelmässä edelleen merkitty saksalaiseksi.

Alankomaissa näitä harmaita pystykorvia käytettiin proomuilla valppaina vahtikoirina. Rotutyyppi yhdistettiin 1700-luvulla Alankomaiden patrioottiliikkeeseen. Yhdellä sen johtajista, Cornelius ”Kees” de Gyselaerilla, oli tällainen koira, ja Keeshond-nimen taustaksi esitetään yleisesti yhteys ”Keesin koiraan”.

Rotu tuotiin Britanniaan 1900-luvun alussa nimellä ”Dutch Barge Dog” eli hollantilainen proomukoira, ja brittiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1925. Ensimmäinen Ruotsiin tuotu yksilö saapui Englannista 1950-luvulla. Alankomaihin liittyvää historiaa ei pidä sekoittaa FCI:n ilmoittamaan viralliseen alkuperämaahan.

## Arki rodun kanssa

Keeshond voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, kun perhe huolehtii sen seuran, turkinhoidon ja liikunnan tarpeista sekä opettaa haukkumisen hallintaa ja rauhoittumista. Piha ei ole oikotie tyytyväiseen koiraan, eikä kerrostaloasunto ole automaattinen este. Ratkaisevaa on arjen sujuminen ja se, kuinka paljon koiran ilmoitushaukku vaikuttaa naapureihin.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kanssa: aikuisen on oltava läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan ja päävastuu säilyy aikuisilla. Opeta lapsia olemaan kiipeämättä koiran päälle, häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa ja vetämättä sen runsaasta turkista. Arvioi yksilön varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että valitsisit rodun pelkän perhekoiran maineen perusteella.

Vähäinen metsästysvietti ei tarkoita, että jokainen Keeshond voisi heti elää turvallisesti kissan tai pieneläimen kanssa. Selvitä koiran aiemmat kokemukset ja se, miten se reagoi liikkeeseen. Tutustumisen aikana kissalla tulisi olla omat, korkealla kulkevat poistumisreitit, koiran on pysyttävä hallinnassa ja tapaamisten tulee olla lyhyitä, rauhallisia ja asteittain eteneviä. Sama periaate koskee uusiin koiriin tutustumista: järjestä hallittuja tapaamisia ja tarkkaile yksilöiden viestejä.

Keeshondin seurallisuus tekee yksinoloharjoittelusta tärkeää, mutta kaikille yksilöille sopivaa yksinoloaikaa ei ole. Jotkin koirat voivat lopulta pysyä rauhallisina pari tuntia, kun taas toiset reagoivat jo muutamassa minuutissa. Harjoittele vähitellen ja harkitse kameran käyttöä nähdäksesi, rauhoittuuko koira vai osoittaako se stressiä kuljeskelemalla levottomasti, läähättämällä, haukkumalla tai yrittämällä paeta. Järjestä päivähoito, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää rauhallisena. Ruotsin sääntö, jonka mukaan aikuinen koira tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee mahdollisuutta tarpeiden tekemiseen. Se ei ole yksinoloajan tavoite.

Pyydä kasvattajaa ennen hankintaa näyttämään:

- PHPT-raportin ja muiden tehtyjen terveystutkimusten alkuperäiset asiakirjat tai todennettavat jäljennökset
- miten emä ja muut aikuiset koirat suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne asettuvat lepäämään
- miten turkki kammataan ihoa myöten ja mitä välineitä siihen tarvitaan
- miten pennut on tutustutettu ääniin, erilaisiin alustoihin, ihmisiin, lyhyeen käsittelyyn ja rauhoittumiseen
- rekisteröintitiedot sekä vanhempien ja lähisukulaisten mahdolliset BPH-, MH- ja niveltutkimustulokset

Keeshond voi olla sopiva valinta ensikertalaiselle, jos aikaa riittää palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen ja perusteelliseen turkinhoitoon. Jos tarvitset hyvin hiljaisen koiran, pitkiä yksinoloaikoja tai karvattoman kodin, valintaa kannattaa harkita erityisen tarkkaan.

Keeshond

Keeshond on keskikokoinen, vankkarakenteinen pystykorva, jolla on paksu, sudenharmaa kaksinkertainen turkki ja tunnusomaiset ”silmälasit” silmien ympärillä. Se on perheelleen omistautunut, hellä ja valpas seuralainen, joka haukkuu herkästi mutta on harvoin aggressiivinen. Älykkäänä ja eloisana koirana se oppii hyvin lempein koulutusmenetelmin ja tarvitsee säännöllistä harjausta sekä päivittäistä yhdessäoloa.

Kees

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

Coppernut´s

Recall Love Story

## Rotu lyhyesti

Englanninspringerspanieli on aktiivinen brittiläinen metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään riistaa, ajamaan sen liikkeelle suojapaikoistaan ja noutamaan saaliin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa tarjota koiralleen päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä esimerkiksi metsästyksen, koiraurheilun tai monipuolisen ulkoilmaelämän parissa.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä. Painoa ei ole määritelty, joten kiinteä painohaitari ei ole kaikille koirille käyttökelpoinen vertailukohta.
- **Tyyppi:** Rodussa on jo pitkään ollut erilaisia jalostuslinjoja, etenkin käyttö- ja näyttelypainotteisia. Kasvattajan tavoitteet ja vanhempien ominaisuudet kertovat pennun mahdollisesti perimistä piirteistä enemmän kuin pelkkä linjan nimitys.
- **Luonne:** Ihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira. Yksilöt eroavat silti toisistaan esimerkiksi aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja herkkyyden suhteen.
- **Aktiivisuus:** Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle.
- **Turkki:** Tiheä, suora ja säänkestävä. Hapsut vaativat säännöllistä harjausta ja siistimistä.
- **Sopiva koti:** Hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja viettää paljon aikaa ulkona. Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koiran odotetaan usein tyytyvän lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninspringerspanieli on vahva ja tiivisrakenteinen koira, jonka ääriviivat ovat tasapainoiset ja tyylikkäät. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä, mutta virallista painohaitaria ei ole. Koiraa ei pidä arvioida mielivaltaisesti valitun vaakalukeman perusteella. Arvioi sen sijaan sen kuntoluokkaa: vyötärön tulisi erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla.

Turkin tulee olla tiheä ja suora sekä suojata säältä olematta karkea. Korvien, raajojen ja rungon pidemmät karvat muodostavat kohtuulliset hapsut. Sallitut värit ovat maksanruskeavalkoinen ja mustavalkoinen, molemmat joko tan-merkein tai ilman.

Perusteellinen harjaus noin kerran viikossa on monelle koiralle hyvä lähtökohta, mutta todellinen hoitotarve riippuu turkin määrästä, vuodenajasta ja koiran tekemisistä. Kiinnitä metsälenkkien, uimisen ja märällä säällä ulkoilun jälkeen erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, korvahapsuihin ja tassuihin, sillä niihin voi kertyä roskia ja takkuja. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua. Turkkia on leikattava ja siistittävä säännöllisesti, mutta hoitovälin tulee määräytyä karvan pituuden ja laadun, ei tiukan kalenterin mukaan.

Runsaskarvaiset riippukorvat on tarkastettava säännöllisesti. Siisti tarvittaessa korvien sisäpinnan pitkiä karvoja ja tarkasta korvat uimisen jälkeen. Paha haju, punoitus, erite tai toistuva raapiminen ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä sen sijaan, että korvien puhdistamista vain jatkettaisiin syytä selvittämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka nauttii työskentelystä ohjaajansa kanssa. Selvä arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Näiden piirteiden ansiosta englanninspringerspanieli on houkutteleva harrastus- ja työkaveri, mutta ne eivät takaa, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa.

Myös BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat, ettei rodun keskiarvo kerro kaikkea. Saman rodun koirat voivat reagoida eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa, leikkiessään ja kohdatessaan jotakin odottamatonta. Rodussa on myös erilaisia jalostuslinjoja, joita ei ole aina arvioitu erikseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa, mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu ja onko saatavilla BPH-kuvausten tai muiden olennaisten testien tuloksia.

Rotu tarvitsee tilaisuuksia käyttää uteliaisuuttaan ja työskentelyhaluaan. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa tarpeeseen olla jatkuvasti liikkeessä. Työskentelyn ja levon välillä vaihtamista kannattaa opettaa alusta lähtien selkeiden rutiinien, rauhallisten taukojen ja sopivan haastavien tehtävien avulla.

## Koulutus ja liikunta

Rodun alkuperäinen työskentelyketju – riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen – selittää suuren osan sen koulutustarpeista. Monet yksilöt nauttivat maaston ja kasvillisuuden tutkimisesta, esineiden kantamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Lenkit voivatkin olla antoisampia, kun niihin sisältyy välillä hajutyöskentelyä, noutoja, helppoja etsintätehtäviä tai muuta yhteistä harjoittelua.

Kaikille koirille sopivaa päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Hyväkuntoinen ja terve aikuinen kestää huomattavasti enemmän kuin pentu, iäkäs koira tai tauon jälkeen liikuntaan palaava koira. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Yhdistä rauhallisia kävelyjä, vaihtelevassa maastossa liikkumista, aivotyötä ja lepoa sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiran joka päivä raskaalla liikunnalla.

Yhteydenpito ohjaajaan, luoksetulo ja paikallaan pysyminen hajuista tai liikkeestä huolimatta ovat erityisen hyödyllisiä taitoja. Aloita helpoista tilanteista ja lisää häiriöitä vähitellen. Myönteiset, palkitsemiseen perustuvat menetelmät ja lyhyet harjoitukset auttavat säilyttämään koiran itseluottamuksen ja yhteistyöhalun. Pitkä liina voi lisätä turvallisuutta harjoittelussa, mutta sen käyttö ei osoita, että koira olisi myöhemmin luotettavasti hallinnassa vapaana kaikkialla.

Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa takaa luonnonvaraisia eläimiä, ellei kyse ole metsästyksestä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiran on oltava erityisen tarkasti hallinnassa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä. Jos koira on voimakkaasti kiinnostunut riistasta, omistajan on pystyttävä estämään sitä lähtemästä takaa-ajoon.

## Terveys

Englanninspringerspanielia kuvataan yleensä terveeksi roduksi. Pentua hankittaessa on silti tärkeää erottaa viralliset vaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Pitkä luettelo kaikista rodulla joskus todetuista sairauksista on vähemmän hyödyllinen kuin ajantasaiset tiedot juuri kyseisten vanhempien ja niiden sukujen tutkimustuloksista.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on Ruotsin kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että lonkat on tutkittu ja niistä on saatavilla lausunto. Se ei tarkoita, että kaikki tulokset olisivat automaattisesti yhtä sopivia jalostukseen. Springerklubbenilla on tarkempia jalostussuosituksia lonkkatuloksista ja yhdistelmistä. Pyydä nähtäväksi vanhempien todelliset tulokset ja selvitys siitä, miten suunniteltu yhdistelmä noudattaa yhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Rotuyhdistys suosittelee myös, että jalostuskoirille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta. Silmän kammiokulmaa arvioiva gonioskopia ennen koiran ensimmäistä astutusta kuuluu yhdistyksen ohjeisiin. Tarkista lausunnoista tutkimuspäivä, diagnoosit ja mahdolliset jatkoseurantaohjeet. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”testattu”.

Fukosidoosi on peittyvästi periytyvä entsyymipuutos, joka voi vaikuttaa keskushermostoon. Kantaja ei sairastu kyseisen geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Saatavilla olevan DNA-testin avulla kasvattaja voi osoittaa vanhempien perimästatuksen ja välttää yhdistelmän, josta voisi syntyä sairaita pentuja. Varmennettujen tulosten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin saman testipaketin vaatiminen jokaiselta koiralta.

Tarkasta arjessa korvat ja seuraa koiran kuntoluokkaa säännöllisesti. Toistuvat korvavaivat, silmämuutokset, ontuminen ja muut oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Älä oleta ongelman olevan harmiton vain siksi, että joku kutsuu sitä ”rodulle tyypilliseksi”.

## Historia ja alkuperä

Englanninspringerspanieli on lähtöisin Britannian vanhasta spanieliperinteestä. Näitä koiria käytettiin riistan etsimiseen ja liikkeelle ajamiseen metsästettäessä verkoilla, haukoilla tai englanninvinttikoirilla. Ampuma-aseilla metsästämisen kehittyessä niiden tehtäväksi tuli etsiä riistaa metsästäjän edestä, ajaa se liikkeelle ja noutaa saalis.

Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen esiin piilopaikastaan. Britannian Kennel Club tunnusti englanninspringerspanielin omaksi rodukseen vuonna 1902. Ruotsin Springerklubben perustettiin vuonna 1982.

Jalostus on kulkenut eri suuntiin jo pitkään. Käyttölinjoissa valinta on perustunut ensisijaisesti työskentelyominaisuuksiin, kun taas toisissa linjoissa on painotettu enemmän rakennetta ja näyttelymenestystä. Ero on tärkeä sekä historian että käytännön kannalta, mutta se ei tarkoita kahta yksiselitteistä luonnetyyppiä. Molempien suuntausten sisällä on vaihtelua, ja nykyiset koirat voivat osallistua monenlaiseen toimintaan. Ostajan kannattaa siksi arvioida kyseisen kasvattajan tavoitteita, vanhempia ja laajempaa sukua sen sijaan, että luottaisi pelkkään linjan nimitykseen.

## Arki rodun kanssa

Englanninspringerspanieli voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja aikaa palautua sekä pääsee luontoon tai muihin sopiviin harjoitteluympäristöihin. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä omistajan kanssa. Ratkaisevaa on koiran päivän sisältö, ei se, onko koti omakotitalossa vai kerrostalossa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Yksilöissä on eroja, joten arkea ei pidä järjestää sen oletuksen varaan, että rotunimi takaisi koiran pärjäävän yksin tietyn tuntimäärän.

Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rotumääritelmän kuvaus ystävällisestä koirasta ei koskaan korvaa valvontaa. Noudata samaa huolellisuutta muiden eläinten kanssa. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä takaa-ajo, pidä tapaamiset lyhyinä ja hallittuina ja varmista kissalle omat poistumisreitit. Se, tuleeko tietty koira toimeen kissojen tai muiden koirien kanssa, riippuu yksilöstä, sen aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta.

Pentua harkittaessa kannattaa selvittää erityisesti:

- kasvattajan tavoitteet ja se, sopiiko koirien työskentelyhalun voimakkuus omaan arkeen
- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ei vain sitä, että lonkat on kuvattu
- silmätutkimusten päivämäärät ja täydelliset tulokset, myös mahdollisen gonioskopian osalta
- varmennettu fukosidoosistatus silloin, kun se on yhdistelmän kannalta olennaista
- vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen arjessa, mielellään täydennettynä BPH-kuvausten tai käyttökokeiden tuloksilla
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin ympäristöihin ja tavalliseen perhe-elämään.

Paras kumppani on koira, jonka todennäköinen aktiivisuustaso, työskentelyhalu ja herkkyys sopivat omistajan todelliseen arkeen. Englanninspringerspanielin kohdalla tämä arvio on arvokkaampi kuin lupaukset siitä, että rotu olisi aina helppo, lapsiystävällinen tai samanlainen jalostussuunnasta riippumatta.

Englanninspringerspanieli

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jonka hapsuinen ja säänkestävä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on iloinen, rakastava ja ihmisrakas koira, joka tarvitsee päivittäin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleisesti terve ja aktiivinen ja sopii ulkoilusta nauttivaan kotiin, jossa sen kanssa tekemiseen sitoudutaan.

Sieger's

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Noble York's

Schipperke

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (Germany)

Schipperket ovat pieniä, vankkarakenteisia belgialaisia koiria, joilla on neliömäinen runko ja paksu, musta kaksinkertainen turkki, joka muodostaa kaulurin ja ”housut”. Ne ovat valppaita, älykkäitä ja itsenäisiä sekä uskollisia vahtikoiria ja energisiä seuralaisia, jotka tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa. Asianmukaisella terveydenhoidolla ne ovat yleensä terveitä ja kestäviä.

Simon Nielsen

Pieni portugalinpodengo

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Pieni portugalinpodengo on portugalinpodengoista pienin. Se on tiivisrakenteinen, urheilullinen kaniininmetsästäjä, jonka karva on joko sileää tai karkeaa. Se on valpas, uskollinen ja perhettään kohtaan hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti ja on tarkka vahtikoira. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta ja turkin perushoitoa.

Vic´s Mixed Magic

## Rotu lyhyesti

Gascognenbassetti on ennen kaikkea ajokoira, ei seurakoira, jolla on vain hieman metsästystaustaa. Se sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa tarjota sille säännöllisesti hajutyöskentelyä ja mieluiten myös metsästystä sekä osaa huomioida sen voimakkaan jäljestämisvietin ja kauas kantavan äänen.

- **Alkuperä ja asema:** Ranska; FCI:n rotunumero 35, ryhmä 6, käyttökoetulos vaaditaan.
- **Käyttötarkoitus:** hidas ja järjestelmällinen ajo, pääasiassa jäniksen ja kaniinin metsästyksessä. Alkuperämaassaan rotu voi työskennellä yksin tai ajueessa, mutta Ruotsissa se metsästää yksin, sillä ajueella metsästäminen on siellä kielletty.
- **Koko:** sekä urosten että narttujen säkäkorkeus on 34–38 cm. FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa.
- **Rotumääritelmän mukainen luonne:** toimelias, ketterä, eloisa, kiintyvä ja iloinen. Erittäin tarkka hajuaisti ja sointuva ajoääni.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja kohtalaisen karhea. Mustavalkoinen pilkutus luo sinisen yleisvaikutelman, jota täydentävät mustat läiskät ja punaruskeat merkit.
- **Tärkein kysymys omistajalle:** haluatko elää itsenäisen metsästyskoiran kanssa ja tarjota sille tekemistä myös niinä päivinä, jolloin metsästystä ei ole suunnitteilla?

## Ulkonäkö ja karvapeite

Gascognenbassetin tulee olla lyhytraajainen ja vankka olematta raskas tai kömpelö. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on noin 5:8, ja rintakehän syvyys on noin kaksi kolmasosaa säkäkorkeudesta. Selän tulee olla pitkä mutta hyvin kantava, rintakehän tilava ja liikkeiden tasapainoiset ja melko vaivattomat.

Säkäkorkeus 34–38 cm koskee molempia sukupuolia. FCI:n rotumääritelmässä ei kuitenkaan anneta virallista painoväliä. Aikuista koiraa ei pidä arvioida pelkän vaakalukeman perusteella, vaan huomioon on otettava kuntoluokka, mittasuhteet, lihaksisto ja liikkumisen vaivattomuus. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa liiallinen säkäkorkeus mainitaan edelleen seurattavana ongelmana, jonka taustalla on suurempien gascognenajokoirarotujen käyttö rodun jalostuksessa.

Eturaajojen tulee olla vahvat. Lievä kiertyminen sallitaan, mutta voimakas kiertyminen on hylkäävä virhe. Tarkastele koiraa edestä sekä sen seistessä että liikkuessa: käpälien tulee tukea runkoa vakaasti, kyynärpäiden pysyä lähellä runkoa eikä liikkuminen saa näyttää kivuliaalta tai työläältä. Pitkä ja pehmeä ylälinja, eteenpäin pettävät ranteet tai selvästi epävakaat eturaajat eivät vastaa toiminnallista rotumääritelmää.

Ohuet korvalehdet ovat alas kiinnittyneet, kiertyvät sisäänpäin ja ulottuvat kirsun kärjen yli. Häntä on sapelinmuotoinen, ja levossa sen kärjen tulisi juuri koskettaa maata. Karvapeite on kauttaaltaan mustavalkoisesti pilkuttunut, mikä luo liuskekivensinisen yleisvaikutelman. Lisäksi siinä on suurempia tai pienempiä mustia läiskiä. Päässä on tavallisesti kaksi mustaa läiskää, valkoinen piirto ja sen keskellä pieni soikea musta täplä. Punaruskeita merkkejä on muun muassa silmien yläpuolella, poskissa, raajoissa ja hännän alla.

Lyhyt karvapeite on helppohoitoinen, ja pesu on tarpeen vain koiran likaantuessa. Korvat, käpälät ja iho on silti syytä tarkistaa metsästyksen tai kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen. Terveet korvat eivät yleensä tarvitse säännöllistä puhdistusta, ja liian tiheä puhdistaminen voi ärsyttää niitä. Paha haju, punoitus, erite, kutina tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja noudattaa juuri kyseiselle koiralle annettuja hoito-ohjeita.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotuihanne on iloinen ja kiintyvä koira, joka on ulkona eloisa ja pystyy työskentelemään muiden koirien kanssa. Ajuekoirataustan ja ruotsalaisen rotukuvauksen perusteella sen voi odottaa olevan sosiaalinen toisia koiria kohtaan, mutta tämä ei takaa jokaisen yksilön tai jokaisen kohtaamisen sujuvuutta. Tarkkaile, miten vanhemmat ja lähisukulaiset palautuvat yllättävistä tilanteista, lähestyvät ihmisiä ja käyttäytyvät muiden koirien seurassa.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset eivät vielä anna luotettavaa kuvaa rodun luonteesta. Kun vuoden 2024 jalostusstrategia laadittiin, vain yksi gascognenbassetti oli suorittanut BPH-kuvauksen ampumaosuuksineen. Ruotsin Kennelliitto laatii yksityiskohtaisen rotuanalyysin vasta, kun 200 koiraa on kuvattu. Näin pienestä otoksesta ei voi päätellä, että rotu olisi poikkeuksetta rauhallinen, mutkaton, turvallinen lasten kanssa tai sopiva ensikoiraksi.

Rodun johdonmukainen ominaisuus on sen metsästyskäyttöön liittyvä kokonaisuus: erinomainen hajuaisti, voimakas halu seurata jälkeä ja kauas kantava ääni. Haju voi kilpailla voimakkaasti ohjaajan antamien vihjeiden kanssa. Siksi tarvitaan turvallisia toimintatapoja ja harkittua koulutusta sen sijaan, että koira vain leimattaisiin itsepäiseksi. Tulevan omistajan on myös hyväksyttävä ajoääni ja suunniteltava, miten koiran ääntelyä hallitaan kotona.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka, jossa se saa olla häiriöttä. Rotu voi tulla hyvin toimeen saman talouden muiden koirien kanssa, mutta yksilöiden yhteensopivuudella ja tutustuttamisella on merkitystä. Voimakkaan metsästysvietin omaavan koiran yhteiseloa kissan kanssa ei voi luvata ongelmattomaksi. Estä jahtaaminen alusta lähtien, järjestä kissalle turvapaikkoja, joihin koira ei pääse, ja anna tutustumisen edetä pienin, hallituin askelin.

## Koulutus ja liikunta

Gascognenbassetin on saatava käyttää sekä kehoaan että nenäänsä, mutta rodulle ei ole yhtä kiinteää liikunnan aikamäärää. Rakenna arki metsästyksen tai jäljestämisen, vaihtelevien lenkkien ja palautumisen varaan. Huomioi myös koiran kuntoluokka ja se, miten se liikkuu seuraavana päivänä. Aikuinen koira, joka pääsee vain lyhyille korttelilenkeille, ei saa toteuttaa sitä työtä, johon rotu on kehitetty.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa kilpailemaan hajujen kiinnostavuuden kanssa. Opeta ensin helpoissa ympäristöissä kontaktia, ohjaajan mukana kulkemista, pysähtymistä ja luoksetuloa. Lisää häiriöitä vähitellen. Hyvin opetettu vihje vähentää riskejä mutta ei poista metsästysviettiä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa kiinnostava jälki voisi viedä koiran liikenteen sekaan, villieläinten luo tai alueelle, jolla metsästys ei ole sallittua. Metsästys- ja jäljestämiskokeet voivat tarjota käytännöllisiä tapoja arvioida ja kehittää rodun käyttöominaisuuksia.

Pennun liikuntaa koskeva viiden minuutin sääntö jokaista ikäkuukautta kohden ei ole tieteellisesti perusteltu raja. Monipuolinen liikkuminen on tarpeen koordinaation ja lihaksiston kehittymiselle, mutta kuormitusta tulee säädellä vauhdin, alustan ja pennun senhetkisen voinnin mukaan. Lisää liikuntaa vähitellen ja pidä taukoja, kun pentu hidastaa. Älä patista sitä jatkamaan väsyneenä äläkä anna sen tehdä toistuvasti kovia alastuloja tai äkillisiä käännöksiä. Pienikin pentu voi opetella portaiden käyttöä rauhallisessa valvonnassa, mutta portaissa ei pidä päästää ryntäilemään hallitsemattomasti.

## Terveys

Ruotsin populaatio on liian pieni, jotta sairauksien yleisyydestä voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Vuoden 2024 jalostusstrategiassa todetaan sekä se, että rotuun liittyviä terveysongelmia tunnetaan vähän, että se, että jo muutama vakuutuskorvaustapaus voi vaikuttaa tilastoihin huomattavasti. Yksittäisten diagnoosien luetteloa ei siksi pidä tulkita kuvaukseksi sairauksien yleisyydestä rodussa.

Vuosien 2019–2023 vakuutusaineistossa esiintyivät kirsikkasilmä eli kolmannen silmäluomen rauhasen esiinluiskahdus, määrittämätön ontuminen, välilevyrappeuma, nivelkipu ja äkillinen ulkokorvatulehdus. Osa vakuutusyhtiöistä ei ilmoittanut tapausmääriä, ja useita diagnooseja oli vain yksi tai kaksi. Näiden tietojen perusteella on aiheellista kysyä suvun silmistä, liikkumisesta, selästä ja korvista, mutta ne eivät osoita, että jokaisella gascognenbassetilla olisi suuri sairastumisriski.

Rodulla ei ole Ruotsin Kennelliiton keskitettyä terveysohjelmaa, eikä 1. tammikuuta 2026 voimaan tulleissa rekisteröintisäännöissä edellytetä siltä tiedossa olevaa lonkkatutkimustulosta tai silmätutkimusta. Tämä ei tarkoita, että jalostuksessa kaikki olisi sallittua. Kennelliiton yleisten sääntöjen mukaan lonkkatuloksen E saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen, D-tuloksen saaneen saa yhdistää vain A- tai B-tuloksen saaneeseen, eikä lonkkaniveldysplasian oireita osoittavaa koiraa saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta.

Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset aina, kun kasvattaja kertoo vapaaehtoisista tutkimuksista. Kysy myös, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä on esiintynyt. Arvioi lisäksi toimintakykyä: vaivaton hengitys, terveet silmät ja korvat, vakaat eturaajat, hyvin kantava selkä ja vaivattomat liikkeet painavat enemmän kuin vakuuttelu siitä, että rotu on ”yleensä terve”. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja hakeudu eläinlääkäriin, jos sillä on kipua, ontumista, muuttunut liikkumistapa tai toistuvia korva- ja silmävaivoja.

Pienen populaation vuoksi perinnöllinen monimuotoisuus on erityisen tärkeää. Ruotsin Basset-kerhon nykyisiin suosituksiin kuuluu, ettei samaa yhdistelmää toisteta, jokaisen pentueen laskennallinen sukusiitosaste pyritään pitämään enintään kolmessa prosentissa ja yksittäisen koiran jälkeläisten kokonaismäärä rajataan enintään 25 prosenttiin tavanomaisen vuoden rekisteröintimäärästä. Nämä ovat jalostustavoitteita, eivät terveystakuita tai rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia.

## Historia ja alkuperä

Gascognenbassetti on ranskalainen ajokoira, joka on kotoisin Bordeaux’n eteläpuolella sijaitsevasta Gascognesta. FCI:n mukaan rotu elvytettiin 1800-luvun lopulla Länsi-Ranskan metsästäjien työn ansiosta. Ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan ensimmäinen tunnettu maininta rodusta ranskalaisessa kirjallisuudessa on vuodelta 1893.

1960-luvulle tultaessa rotu oli lähellä kadota. Vuonna 1968 aloitettiin rodun elvytysohjelma, jossa käytettiin pientä ja suurta gascognenajokoiraa. Tämä auttoi pelastamaan rodun, mutta johti myös joidenkin koirien liialliseen säkäkorkeuteen, jota seurataan jalostuksessa edelleen. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1963, ja nykyinen virallinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 2023.

Rotu kehitettiin hitaaseen ajoon, ja sitä käytetään pääasiassa jäniksen ja kaniinin metsästykseen. Ranskassa se voi työskennellä yksin tai ajueessa, Ruotsissa yksin. Ensimmäiset kaksi koiraa saapuivat Ruotsiin Alankomaista vuonna 1997. Tämä dokumentoitu historia selittää rodun rakennetta ja työskentelyä ilman väitteitä katkeamattomasta muinaisesta sukulinjasta.

## Arki gascognenbassetin kanssa

Gascognenbassetti sopii parhaiten kotiin, jossa metsästys- ja jäljestämisvietti ymmärretään rodun keskeiseksi ominaisuudeksi. Jos toiveena on lähinnä rauhallinen sohvakoira, kaikkialla vapaana pidettävä koira tai harvoin ääntään käyttävä koira, jokin muu rotu sopii todennäköisesti paremmin. Jos haluat harrastaa hajutyöskentelyä, pystyt tarjoamaan turvalliset maastot ja arvostat aktiivista ajokoiraa, yhteensopivuus on todennäköisempi.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti väärä vaihtoehto, mutta äänten kantautuminen ja sopivien ulkoilu- ja jäljestysmaastojen saavutettavuus ratkaisevat, toimiiko arki. Naapurien huomioiminen edellyttää haukkumisen ja ulvomisen hallintaa koulutuksen ja arjen järjestelyjen avulla. Piha ei korvaa työskentelyä, ja aitauksen on oltava turvallinen, sillä kiinnostava jälki voi merkitä koiralle enemmän kuin tontin raja.

Rotua ei pidä kuvata synnynnäisesti ero-ongelmiin taipuvaiseksi. Kyky olla yksin vaihtelee yksilöittäin, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on asettunut aloilleen. Pidennä aikaa vain, jos koira pystyy rentoutumaan, ja palaa helpompiin harjoituksiin, jos se osoittaa jatkuvaa ahdistusta. Suunnittele arki oman koirasi tarpeiden mukaan, älä jonkin väitetyn tuntimäärän perusteella.

Pyydä ennen pennun ostamista kasvattajaa näyttämään:

- miten vanhemmat ja lähisukulaiset työskentelevät, käyttävät ääntään ja palautuvat metsästyksestä;
- tiedossa olevat eläinlääkärin diagnoosit ja mahdollisten vapaaehtoisten tutkimusten alkuperäiset tulokset;
- sukutaulu, laskennallinen sukusiitosaste ja se, miten yhdistelmä tukee perinnöllistä monimuotoisuutta;
- vanhempien säkäkorkeus, eturaajojen asento, selän vakaus ja liikkeet;
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin ja koiriin.

Näin saat päätökselle paremman pohjan kuin yleisluontoisista lupauksista, jotka koskevat lapsia, kissoja, terveyttä tai koulutuksen helppoutta. Gascognenbassetin kohdalla rehellinen kuvaus metsästyskäytöstä, pienestä populaatiosta ja kunkin kodin arjesta on tärkeämpi kuin pitkä luettelo rotuun liitetyistä luonnehdinnoista.

Gascognenbassetti

The Kennel Club (United Kingdom)

Swedish Kennel Club

Ranskalainen ajokoira, jolla on sinikirjava turkki, pitkä ja matala runko sekä syvä, kaikuva haukku. Kotona rauhallinen, kiintyvä ja lempeä, ulkona energinen, määrätietoinen ja vahvasti hajujen vietävissä. Tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja sopii perheisiin. Tarvitsee säännöllistä liikuntaa, lempeää koulutusta, korvien hoitoa ja turvallisesti aidatun pihan.

Katrine Riisborg Johansen

Valkoinenpaimenkoira

United Kennel Club (UKC)

Berger Blanc Suisse Club of the United Kingdom

Societé Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Weiße Schweizer Schäferhunde e.V. (Germany)

Valkoinenpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen valkoinen paimenkoira, joka on läheistä sukua saksanpaimenkoiralle. Jalostuksessa on painotettu lempeää ja tasapainoista luonnetta. Älykäs, herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin sekä aivotyötä että liikuntaa. Se sopii aktiiviseen ja rauhalliseen kotiin ja loistaa koiraurheilussa ja terapiakoirana.

Of Trebons Berger Blanc

# Silkkiterrieri

## Rotu lyhyesti

- Silkkiterrieri on pieni koira, jolla on yllättävän rohkea ja eloisa luonne. Se käyttäytyy usein paljon kokoistaan suuremman terrierin tavoin.
- Tyylikkäästä, laskeutuvasta turkistaan huolimatta rotu on kehitetty aidoksi terrieriksi, jolla on vaisto ajaa takaa pieniä tuhoeläimiä.
- Silkkiterrieri on yleensä kiintynyt omiin ihmisiinsä, valpas kotona ja nopea huomaamaan uudet äänet tai vierailijat.
- Turkki on hienolaatuinen ja silkkinen, ei juurikaan karkea. Se vaatii silti säännöllistä harjausta, jotta korvien ympärille, jalkoihin ja vatsan alle ei muodostu takkuja.
- Hyvin jalostetussa silkkiterrierissä yhdistyvät yleensä kääpiökoiran helposti mukana kulkeva koko sekä terrierien ystävien arvostama uteliaisuus, itsevarmuus ja eloisuus.

## Ulkonäkö ja turkki

Silkkiterrieri on rotu, joka kiinnittää huomion heti. Ensi silmäyksellä moni huomaa pitkän, kiiltävän turkin ja pienen koon, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, ettei koira ole suinkaan hauras. Se on pieni terrieri, jolla on siisti, tasapainoinen olemus, kohtalainen luusto ja hieman korkeuttaan pidempi runko. Sen tulee näyttää hienostuneelta mutta ei hennolta.

Useimmat silkkiterrierit ovat niin kevyitä, että niitä on helppo kantaa, mutta samalla riittävän vankkoja pysyäkseen aktiivisen omistajan mukana. Ilme on tarkkaavainen ja älykäs, ja pienet pystyt korvat korostavat rodun valpasta olemusta. Liikkeiden tulee olla vapaat ja eloisat, koiran energisen luonteen mukaisesti.

Turkki on yksi rodun tunnusmerkeistä. Se on hienolaatuinen, suora ja silkkisen tuntuinen, ei villava eikä karkea. Ihanteellisesti se laskeutuu rungonmyötäisesti olematta liian runsas. Tyypillinen väritys on sininen ruskein merkein. Sinisen sävy voi vaihdella hopeansinisestä liuskeensiniseen, ja kasvoissa sekä jaloissa on täyteläisen ruskeat merkit. Pennut syntyvät usein tummempina, ja niiden väritys voi muuttua kasvun myötä.

Vaikka silkkiterrieri näyttää loisteliaalta, turkinhoito on hallittavissa, kun siitä huolehtii säännöllisesti. Tätä turkkia ei voi jättää viikoiksi hoitamatta ja yrittää sitten kunnostaa yhdellä pitkällä hoitokerralla.

Hyviä turkinhoitorutiineja ovat:

- Harjaa turkki useita kertoja viikossa takkujen ehkäisemiseksi, erityisesti korvien takaa ja etujalkojen alta.
- Käytä pehmeää harjaa tai kampaa, joka ei vahingoita hienolaatuista karvaa.
- Pese koira tarvittaessa hellävaraisella koirashampoolla ja kuivaa huolellisesti.
- Siisti karvat tassujen ja intiimialueiden ympäriltä puhtauden ylläpitämiseksi.
- Tarkista silmänympärykset ja parta ruoantähteiden sekä kyynelvärjäytymien varalta.

<x-quote text="Silkkinen turkki pysyy helpommin hoidettavana, kun turkinhoito kuuluu viikkorutiiniin eikä ole vain satunnainen pelastusoperaatio." from="Get a Pet" />

Jos toiveena on huoliteltu mutta käytännöllinen seuralainen, turkin pitäminen lyhyemmässä kotimallissa voi helpottaa päivittäistä hoitoa rodun tyylikkään ilmeen silti säilyessä. Lyhyemmässäkin turkissa silkkiterrierin tulisi näyttää huolitellulta, puhtaalta ja selvästi terrieriltä.

## Luonne ja persoonallisuus

Silkkiterrieri on älykäs, eloisa ja persoonallinen. Se ei ole unelias sylikoira, joka vain tarkkailee elämää tyynyltään. Se haluaa osallistua, tutkia kotia, partioida puutarhassa ja pysyä perillä omien ihmistensä tekemisistä. Moni omistaja ihastuu rotuun juuri siksi, että siinä yhdistyvät kääpiökoiran koko ja aidon terrierin rohkeus.

Arjessa silkkiterrieri on usein iloinen, valpas ja vahvasti perheeseensä kiintynyt. Se nauttii yleensä läheisyydestä omien ihmistensä kanssa, mutta sillä on myös itsenäinen puolensa. Hetken se voi olla hurmaava ja seuraavassa hyvin päättäväinen. Terrierin itsevarmuus on osa rodun viehätystä, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira aina tottele heti.

Silkkiterrieri voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa kodissa, jossa koiraa kohdellaan kunnioittavasti ja yhdessäoloa valvotaan. Usein parhaiten sen seuraksi sopivat vanhemmat lapset, jotka osaavat käsitellä pientä koiraa hellävaraisesti. Hyvin pienet lapset voivat vahingossa kuormittaa tai käsitellä väärin näin pientä koiraa, etenkin riehakkaissa leikeissä.

Suhtautuminen muihin lemmikkeihin vaihtelee. Osa silkkiterriereistä elää sopuisasti muiden koirien kanssa, varsinkin jos ne on sosiaalistettu varhain. Pieneläimet, kuten jyrsijät, voivat herättää takaa-ajovietin. Myös perheen kissoihin tutustuttaminen voi vaatia huolellisuutta, jos koiralla on voimakas saalisvietti.

Tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat:

- Nopeat reaktiot ja tarkka havainnointikyky
- Taipumus haukkua, kun ympäristössä tapahtuu muutoksia
- Uteliaisuus, joka voi tylsistyessä johtaa kepposiin
- Uskollisuus perheelle ja joskus varautuneisuus vieraita kohtaan
- Itsevarmuus, joka voi olla koiran kokoa suurempi

<x-quote text="Silkkiterrierimme oppi tunnistamaan kaikki rappukäytävän äänet viikossa, joten meidän piti opettaa hiljenemisvihje jo varhain. Muuten se olisi ilmoittanut jokaisesta naapurista." from="Maja, silkkiterrierin omistaja" />

Uudelle omistajalle yksi haaste on se, että rodun tarpeita saatetaan aliarvioida. Pienen koon ja kauniin ulkonäön vuoksi siltä odotetaan joskus vaivattoman koristekoiran luonnetta. Todellisuudessa silkkiterrieri tarvitsee selkeät arjen säännöt, sosiaalistamista ja tekemistä mielelle. Kun nämä tarpeet täyttyvät, siitä kasvaa usein hauska ja antoisa seuralainen, jossa on paljon persoonallisuutta helposti mukana kulkevassa koossa.

## Koulutus ja liikunta

Silkkiterrieri tarvitsee enemmän toimintaa ja tekemistä kuin moni pieneltä rodulta odottaa. Se ei kaipaa päivittäin tuntikausia raskasta liikuntaa, mutta voi parhaiten saadessaan säännöllisiä lenkkejä, mahdollisuuksia tutkia ympäristöä ja lyhyitä harjoituksia, jotka pitävät sen nokkelan mielen virkeänä. Se on kuin terrierin työinnolla varustettu koira pienessä paketissa.

Terve aikuinen koira hyötyy yleensä päivittäisistä kävelyistä sekä kotona tapahtuvasta leikistä ja harjoittelusta. Monet silkkiterrierit rakastavat etsimisleikkejä, lelujen jahtaamista ja pulmien ratkomista. Ne oppivat nopeasti, mutta huomaavat yhtä nopeasti myös epäjohdonmukaisuudet. Jos säännöt vaihtuvat päivästä toiseen, tämä rotu osaa käyttää tilanteen hyväkseen.

Koulutus sujuu parhaiten, kun se on myönteistä, selkeää ja palkitsemiseen perustuvaa. Kovat ojennukset voivat saada jotkut koirat vastahakoisiksi tai haukkuherkiksi, kun taas myönteiset menetelmät tuovat yleensä niiden innokkuuden esiin. Pidä harjoitukset lyhyinä ja tavoitteellisina. Viisi keskittynyttä minuuttia voi tuottaa enemmän tulosta kuin pitkä, toistava harjoitus.

Silkkiterrierille sopivaa tekemistä ovat usein:

- Lyhyet päivittäiset lenkit, joilla on runsaasti aikaa haistella
- Luoksetulon harjoittelu turvallisella, aidatulla alueella
- Temppujen ja tottelevaisuuden perusteiden opettelu
- Aktivointiruokailu ja hajuleikit sisällä
- Hallitut leikit sopivien koirakavereiden kanssa

Saalisvietti on tärkeä ottaa huomioon. Silkkiterrieri voi havaita linnun tai pieneläimen ja reagoida hetkessä, joten luotettava luoksetulo vaatii kunnollista harjoittelua. Vapaana sitä tulisi pitää vain turvallisilla alueilla, ellei luoksetulo ole todella varma.

<x-quote text="Pienet terrierit voivat usein parhaiten, kun liikuntaan yhdistetään aivotyötä. Fyysinen väsymys auttaa, mutta juuri mielekäs tekeminen ehkäisee parhaiten häiritsevää haukkumista ja levottomuutta." from="Get a Pet" />

Tämä rotu nauttii usein tehtävistä, vaikka ne olisivat yksinkertaisiakin. Lelujen noutaminen, esineiden nimien opettelu tai pienten rutiinien harjoittelu ennen ruokailua voivat kaikki olla hyödyksi. Kaupunkikodissa kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, kun lenkeistä ja aivojumpasta huolehditaan säännöllisesti. Ilman riittävää tekemistä silkkiterrieri saattaa keksiä omat huvituksensa, mikä tarkoittaa yleensä haukkumista, kaivamista tai kiinnostavien tavaroiden varastamista eri puolilta kotia.

## Terveys

Silkkiterrieriä pidetään yleisesti melko kestävänä pienenä rotuna, ja monet elävät pitkään hyvässä hoidossa. Tyypillinen elinikä on noin 12–15 vuotta, ja jotkut yksilöt elävät tätäkin vanhemmiksi. Kuten kaikilla rotukoirilla, vastuullisella jalostuksella ja ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla on kuitenkin suuri merkitys.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yksi vaiva, josta omistajan on hyvä olla tietoinen. Siinä polvilumpio luiskahtaa pois paikaltaan, ja tila voi vaihdella lievästä vakavampaan. Joillakin koirilla se näkyy ajoittaisena jalan nostamisena muutaman askeleen ajaksi, kun taas toisille voi kehittyä kipua tai pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia. Rodulla voi esiintyä myös silmäongelmia, joten säännölliset silmätarkastukset ovat järkeviä etenkin jalostuskoirille.

Monien pienten rotujen tavoin silkkiterrieri voi olla altis hammas- ja suusairauksille, jos suunhoito laiminlyödään. Pienessä suussa hampaat ovat usein ahtaasti, joten plakkia ja hammaskiveä voi kertyä nopeasti. Päivittäinen tai lähes päivittäinen hampaiden harjaus on yksi arvokkaimmista terveysrutiineista, jonka omistaja voi ottaa käyttöön.

Kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa kannattaa keskustella myös seuraavista asioista:

- Silmien terveystutkimukset
- Polvitutkimus
- Nivelkipuun viittaavien merkkien seuraaminen
- Hammashoidon suunnittelu pentuiästä lähtien
- Painonhallinta, sillä ylipaino kuormittaa pieniä niveliä

Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti sukulinjojensa terveydestä ja selittää mielellään, mitä tutkimuksia koirille on tehty. Jos vielä vertailet rotuja, [Koirarodun valintaopas](https://getapet.com/fi/dog-breed-advisor) voi auttaa rajaamaan, millainen koira sopii kotiisi ja aktiivisuustasoosi.

Tavanomaiseen terveydenhoitoon kuuluvat rokotukset, loistorjunta, hammastarkastukset ja vuosittaiset eläinlääkärikäynnit. Koska rotu on eloisa ja ketterä, omistajan kannattaa myös ehkäistä vammoja, joita voi syntyä huonekaluilta hyppäämisestä tai liukkailla lattioilla juoksemisesta.

<x-quote text="Kääpiöroduilla ja pienillä terriereillä pienet ennaltaehkäisevät teot ovat tärkeitä. Painonhallinnalla, hammashoidolla ja nivelten varhaisella seurannalla voi olla suuri vaikutus koko elämän aikana." from="Get a Pet" />

Pentua valitessa kannattaa keskittyä turkin näyttävyyden sijaan terveyteen, luonteeseen ja kasvattajan avoimuuteen. Kaunis koira on ilo, mutta terve ja hyvin kasvatettu koira luo parhaat edellytykset pitkälle ja onnelliselle yhteiselolle.

## Historia ja alkuperä

Silkkiterrieri kehitettiin Australiassa, missä kasvattajat yhdistivät pieniä terrierityyppejä luodakseen eloisan seurakoiran, jossa olisi sekä tyylikkyyttä että työkoiran intoa. Rodulla on läheinen yhteys yorkshirenterrieriin ja australianterrieriin, ja näiden vaikutus näkyy yhä sen ulkonäössä ja luonteessa. Suuri osa näyttävän turkin laadusta on peräisin yorkshirenterrieriltä, kun taas australianterrieri toi rotuun sitkeyttä, itsevarmuutta ja käytännöllisiä terrierin vaistoja.

Vaikka silkkiterrieriä pidetään nykyään yleensä seurakoirana, sitä ei luotu pelkän ulkonäön vuoksi. Varhaisia silkkiterriereitä arvostettiin valppaina pieninä kotikoirina, jotka kykenivät myös torjumaan tuhoeläimiä. Tämä kauneuden ja hyödyllisyyden yhdistelmä muovasi rodun luonnetta. Vielä nykyäänkin monilla yksilöillä on voimakas halu jahdata, tutkia ja partioida ympäristöään.

Ajan myötä silkkiterrieri sai suosiota myös Australian ulkopuolella tyylikkään ulkonäkönsä, kätevän kokonsa ja rohkean luonteensa ansiosta. Se vetosi ihmisiin, jotka halusivat pienen mutta aktiivisen ja osallistuvan koiran passiivisen seuralaisen sijaan. Tässä mielessä se sijoittuu kiinnostavasti koristeellisten kääpiörotujen ja karumpien työterrierien väliin.

Nykyään silkkiterrieri on pääasiassa seuralainen ja perhekoira, ja jotkut harrastavat sen kanssa myös koiraurheilua tai tottelevaisuutta. Osa omistajista yllättyy siitä, kuinka paljon tämä pieni koira nauttii tekemisestä. Rotu voi näyttää tarpeeksi huolitellulta näyttelykehään, mutta silkkisen turkin alla on edelleen toiminnasta pitävä koira.

Jos tutustut pieniin seurakoirarotuihin laajemmin, [Koirarodut](https://getapet.com/fi/breeds/dog)-osiosta voit vertailla silkkiterrieriä muihin terriereihin ja kääpiökoiriin, joiden hoidon ja liikunnan tarpeet poikkeavat toisistaan.

Rodun historiassa erityisen kiinnostavaa on se, ettei se ole koskaan menettänyt terrierin sisuaan. Monet pienet koirat tunnetaan ennen kaikkea ulkonäöstään, mutta silkkiterrieri on säilyttänyt toimeliaisuutensa ja kipinänsä. Se on tärkeä syy siihen, miksi rodun omistautuneet harrastajat ovat siihen niin kiintyneitä.

## Arki silkkiterrierin kanssa

Elämä silkkiterrierin kanssa on usein nautinnollista ja hauskaa, mutta vaatii enemmän aktiivista osallistumista kuin ensikertalainen saattaa odottaa. Rotu on riittävän pieni kerrostalokotiin, mutta se ei ole koristeellinen sivustaseuraaja. Se huomaa rutiinit, reagoi kodin tunnelmaan ja haluaa yleensä olla aidosti mukana arjessa. Se voi tarkoittaa yhteisiä lenkkejä, uusien leikkien opettelua, keittiön tapahtumien valvomista tai vieraista ilmoittamista jo ennen kuin ovikello on ehtinyt soida loppuun.

Rodun vaatima sitoutuminen on kohtuullista mutta jatkuvaa. Silkkiterrieri ei tarvitse äärimmäistä liikuntaa, mutta se tarvitsee selkeän päivärytmin. Myös turkinhoito on olennainen osa omistamista. Jos nautit harjaamisesta ja koiran pitämisestä siistinä, se voi olla mieluisaa puuhaa. Jos et, budjettiin kannattaa varata rahaa ammattimaiseen turkinhoitoon tai käytännölliseen, helppohoitoiseen leikkaukseen.

Uuden omistajan kannattaa varautua seuraaviin asioihin:

- Säännöllinen harjaus ja turkin tarkistaminen
- Päivittäiset lenkit ja lyhyet koulutustuokiot
- Haukkumisen hallinnan harjoittelu jo varhain
- Huolellinen tutustuttaminen lapsiin ja muihin lemmikkeihin
- Jatkuva hammashoito
- Pientenkin pakoreittien valvominen, sillä pienet terrierit voivat olla yllättävän seikkailunhaluisia

Vuosikulut vaihtelevat maan ja elämäntavan mukaan, mutta omistajan tulee varautua laadukkaan ruoan, eläinlääkärinhoidon, turkinhoitovälineiden tai trimmauskäyntien, vakuutuksen, koulutuskurssien ja ennaltaehkäisevän hoidon kustannuksiin. Monessa kodissa vuotuinen summa on selvästi suurempi kuin pienestä koirasta osataan odottaa. Pieni koko vähentää ruokakuluja, mutta ei välttämättä terveydenhoidon tai turkinhoidon kustannuksia. Vakuutusta kannattaa usein harkita, etenkin rodulle, joka voi ajan mittaan tarvita hampaisiin tai niveliin liittyvää hoitoa. [Lemmikkivakuutus](https://getapet.com/fi/pet-insurance)-sivusta voi olla apua pitkän aikavälin budjetin suunnittelussa.

Silkkiterrierille hyödyllisiä varusteita ovat hyvin istuvat valjaat, kevyt talutin, turkinhoitokampa, pehmeä harja, liukumattomalla pohjalla varustettu peti, turvalliset hampaita hoitavat purutuotteet ja aktivointilelut. Monet hyötyvät myös sisäkäyttöön tarkoitetusta rampista tai portaista, jos ne mielellään kiipeävät huonekaluille.

<x-quote text="Suurin yllätys ei ollut turkinhoito vaan se, kuinka tärkeä päivittäinen rutiini oli. Niinä päivinä, kun kunnon lenkki ja viiden minuutin harjoittelu jäivät väliin, se haukkui sisällä paljon enemmän." from="Oskar, ensimmäisen koiransa omistaja" />

Oikealle ihmiselle tämä rotu on erittäin antoisa kumppani. Silkkiterrieri sopii omistajalle, joka haluaa pienen, tyylikkään ja älykkään koiran, jossa on terrierin henkeä, ja joka vastaa mielellään tuohon eloisuuteen ajalla, kärsivällisyydellä ja johdonmukaisella hoidolla.

Silkkiterrieri

Silkkiterrieri on pieni, tyylikäs mutta vankkarakenteinen terrieri, jolla on hieno, silkkinen turkki ja rohkea, eloisa luonne. Tämä kiintyvä ja valpas koira sopii omistajalle, joka pystyy huolehtimaan säännöllisestä turkinhoidosta, päivittäisistä lenkeistä, koulutuksesta ja aivojumpasta. Siinä yhdistyvät usein helposti mukana kulkeva koko ja vahvat terrierinvaistot.

Hjemdal's

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Cup Unica's

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet