## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Kennel Eyegrip’s

Sjökantens Cockerpoo

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Utkikens kennel

Dapna Legend Tax

Emiras frallor

Vi bedriver uppfödning av Labrador Retriever i liten skala, där våra hundar är en självklar del av familjen. Vårt mål är att föda upp friska, sunda och mentalt stabila labradorer med rastypiska egenskaper, ett härligt temperament och god arbetsvilja. Vi brinner för spår och specialsök och värdesätter rasens samarbetsförmåga och naturliga lust att använda nosen. Varje kull planeras med stor omsorg för att ge trygga, harmoniska hundar som blir fantastiska familjemedlemmar och trogna följeslagare.

Blankgölens kennel

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Swedish Kennel Club

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Sparvöga’s

Kilenegårdens

Seites

Humlehjarta

Pandora

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

LillaFröken

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

Paydays

Parsonrussellinterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Parsonrussellinterrieri on pienehkö, pitkäjalkainen ja urheilullinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, jonka valkoinen turkki on sileä tai karhea. Se on energinen, älykäs, rohkea ja kiintynyt perheeseensä. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, johdonmukaista koulutusta, virikkeitä ja selkeät rajat.

SKK registrerade Parson Russell Terriers.

Dogs with attitude ~ Terriers with 'Parsonality'
Parson Russell Terriers sedan 1999.
Kennelnamn sedan 2004. 
Liten familjär uppfödning med en till två kullar per år.
Mentalitet, temperament, exteriör och arbetsförmåga är våra ledord.
Våra valpköpare får stöd och support under hundens hela liv.
Trygghet och Tillit.
Välkommen med intresseanmälan.

Se mer info på SKK kopahund.se

Parsonalities

Liten&Unik

Bööminpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV)

Keskikokoinen tšekkiläinen paimen- ja vahtikoira, jolla on musta turkki ruskein merkein. Liikunnallinen, älykäs ja ihmisläheinen bööminpaimenkoira kiintyy vahvasti perheeseensä ja tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Se oppii parhaiten lempeällä ja johdonmukaisella koulutuksella. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen.

Brinketorps kennel

DochD

Storenutens

## Perustiedot

Maltipoo on maltankoiran ja villakoiran risteytys, ei tunnustettu koirarotu, jolla olisi yhteinen rotumääritelmä. Siksi nimitykset Maltipoo, F1 ja F1b kertovat koiran taustasta, mutta eivät takaa tiettyä kokoa, turkkia, luonnetta tai allergiariskiä.

- **Tausta:** maltankoira ja villakoira kuuluvat molemmat FCI:n ryhmään 9 eli seurakoiriin ja kääpiökoiriin, mutta Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi Maltipoota omana rotunaan.
- **Koko:** Maltipoolla ei ole virallisia kokorajoja. Maltankoiran rotumääritelmässä säkäkorkeus on sukupuolesta riippuen 20–25 cm ja paino 3–4 kg. Villakoirasta on neljä kokomuunnosta: toyvillakoiran säkäkorkeus on yli 24 cm ja enintään 28 cm, kääpiövillakoiran yli 28 cm ja enintään 35 cm. Keskikokoiset villakoirat ja isovillakoirat ovat tätä suurempia. Villakoiran rotumääritelmässä ei määritellä kokomuunnosten painoa.
- **Turkki:** karvapeite voi olla suorempi, laineikas tai kiharampi, ja se vaatii usein paljon hoitoa. Arvioi koiran todellista turkkia sen sijaan, että luottaisit risteytyksen nimeen.
- **Aktiivisuus:** pieni koko ei tarkoita, että koiralle riittää sylissä istuminen. Päivittäinen liikunta, hajutyöskentely, leikki ja uuden oppiminen tulee sovittaa yksilön tarpeisiin.
- **Tärkeää ennen ostoa:** pyydä molempien vanhempien täydelliset nimet ja rekisterinumerot, jos ne ovat saatavilla, tieto villakoiran tarkasta kokomuunnoksesta sekä todennettavat, kummankin vanhemman rodun kannalta olennaiset terveystulokset.

Kasvattajat käyttävät merkintöjä F1 ja F1b kuvaamaan sitä, miten risteytys on tehty. Koska nämä merkinnät eivät kuulu mihinkään viralliseen Maltipoon rotumääritelmään, myyjän tulee aina kertoa, mitä rotuja ja keitä yksilöitä pentujen vanhemmat todellisuudessa ovat. Merkintä voi kuvata pentueen sukutaustaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun kehitystä.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltipoolla ei ole yhtenäistä, määriteltyä ulkomuotoa. Vanhempien koko, turkki ja geenit vaikuttavat enemmän kuin risteytyksen nimi. Kysy, mitä villakoiran kokomuunnosta risteytyksessä on käytetty, ja pyydä vanhempien kirjatut säkäkorkeudet. Väitteet siitä, että jokainen Maltipoona myytävä koira olisi esimerkiksi 20–35 cm korkea tai painaisi tietyn verran, ovat arvioita, eivät rotumääritelmä.

Maltankoiran rotumääritelmän mukainen karvapeite on pitkä, suora, silkkinen ja valkoinen, eikä siinä ole pohjavillaa. Villakoiralla on tiheä, kihara ja villava karvapeite tai nyöriturkki, ja rodussa esiintyy useita värejä. Risteytyksen turkissa nämä ominaisuudet voivat yhdistyä monin tavoin. Siksi kahden samalla sukupolvimerkinnällä markkinoidun koiran turkki voi tuntua erilaiselta ja käyttäytyä eri tavoin.

Varaudu säännölliseen turkinhoitoon. Hoitoväli riippuu karvan pituudesta, tiheydestä ja laadusta, koiran aktiivisuudesta sekä siitä, kuinka helposti turkki takkuuntuu. Hyvä tapa on jakaa turkkia jakauksille ja tarkistaa se kammalla ihoa myöten. Käy koko koira läpi ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa turkki kostuu tai jää valjaiden tai kaulapannan alle. Jos kampa takertuu, harjaus ei ole ulottunut turkin läpi ihoon asti.

Monien yksilöiden turkki on leikattava säännöllisesti, mutta sama leikkausväli ei sovi kaikille. Lyhyeksi leikattukin turkki on tarkistettava. Ammattitaitoinen trimmaaja voi auttaa valitsemaan välineet ja neuvomaan juuri kyseisen turkin hoidossa. Totuta pentu rauhallisesti ja palkiten kampaamiseen, pesuun, kuivaamiseen, kynsien leikkaamiseen sekä tassujen, suun ja korvien käsittelyyn jo ennen kuin turkinhoidosta tulee vaikeaa.

Maltipoo ei ole allergiaton eikä allergikolle varmasti sopiva koira. Koiran allergeeneja on irtokarvojen lisäksi muun muassa syljessä, ihosoluissa, talirauhasten eritteissä ja virtsassa. Vähäinen karvanlähtö tai villakoiramaisempi turkki ei siis koskaan takaa, että allerginen ihminen sietää koiraa, ei edes F1b-risteytyksen kohdalla.

## Luonne ja persoonallisuus

Maltipoon luonnetta ei voi pelkistää vanhempaisrotujen parhaiden ominaisuuksien vakiintuneeksi yhdistelmäksi. Maltankoiraa kuvataan kiintyväksi, eloisaksi, leikkisäksi ja helposti opetettavaksi. Villakoiraa puolestaan kuvataan ystävälliseksi, seuralliseksi, aktiiviseksi, vastaanottavaiseksi ja nopeaälyiseksi. Molemmat rodut voivat vaikuttaa Maltipoon luonteeseen, mutta siihen vaikuttavat myös vanhempien todellinen luonne, kasvuympäristö, kokemukset ja koulutus.

Siksi on parempi arvioida yksilöitä kuin luottaa ilmauksiin kuten ”perheystävällinen”, ”rauhallinen” tai ”täydellinen ensimmäinen koira”. Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat ihmisiin ja arkiseen käsittelyyn. Kysy, miten pentuja on totutettu erilaisiin ihmisiin, ääniin ja alustoihin sekä lyhyisiin hetkiin, jolloin ne rauhoittuvat itsekseen.

Jotkut yksilöt ovat hyvin ihmisläheisiä ja leikkisiä, toiset pidättyväisempiä tai herkemmin reagoivia. Haukkuminen, reagointiherkkyys ja kyky rauhoittua eivät määräydy pelkän risteytyksen nimen perusteella. Rauhalliset rutiinit pienestä pitäen ja mahdollisuus häiriöttömään lepoon ovat hyödyllisempiä kuin oletus siitä, että koirasta tulee automaattisesti omistajansa ”pieni varjo” tai että sille kehittyy yksinolo-ongelmia.

## Koulutus ja liikunta

Maltipoo tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Huomioi ikä, koko, terveys, kunto ja palautuminen. Vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin voi yhdistää hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, leikkiä ja lyhyitä harjoitteluhetkiä.

Villakoiraa kuvataan aktiiviseksi ja molempia vanhempaisrotuja helposti opetettaviksi, joten koulutuksesta voi tulla tärkeä osa arkea. Käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja etene pienin askelin. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, kontaktia ja yhteistyöhön perustuvaa käsittelyä. Lisää vaikeustasoa vasta, kun koira on rento edellisessä vaiheessa.

Ympäristöön totuttamisen ei tarvitse olla intensiivistä. Anna pennun kohdata uusia ihmisiä, koiria, ääniä ja paikkoja sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, leikkimään tai hakemaan tukea. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkea, vaan selviytyä arjesta rauhallisesti. Sovita tekeminen ja leikki koiran kehoon, kehitysvaiheeseen ja palautumiseen.

Maltipoo voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis perehtymään koiran koulutukseen ja sitoutumaan vaativaan turkinhoitoon. Pienikin koira edellyttää suunnittelua: yksinolo, käsittely, hampaiden harjaus ja rentoutuminen on opetettava aivan kuten muillekin koirille.

## Terveys

Maltipoon terveyttä tulee arvioida kummankin vanhemman kautta, sillä risteytyksellä ei ole omaa terveysohjelmaa eikä kattavaa ja luotettavaa terveystilastoa. Pitkä luettelo väitetyistä ”Maltipoon yleisistä sairauksista” kertoo vähemmän kuin vanhemmat, joiden henkilöllisyys voidaan varmistaa ja joille on tehty asianmukaiset tutkimukset ennen astutusta.

Pyydä kasvattajalta todennettavat tulokset ja tarkista rekisteröityjen vanhempien tiedot mahdollisuuksien mukaan Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Käytännössä kannattaa tarkistaa seuraavat asiat:

- **Polvet:** maltankoirilla voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota, ja Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa polvitutkimusta pidetään toivottavana pienemmille villakoiran kokomuunnoksille. Pyydä molempien vanhempien viralliset polvitulokset. Jotta tulos voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, koiran on oltava vähintään 12 kuukauden ikäinen ja tutkimuksen tekijällä on oltava vaadittu eläinlääketieteellinen erikoispätevyys.
- **Villakoiravanhemman silmät:** Ruotsin Kennelliittoon rekisteröitävissä toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien pentueissa edellytetään ennen astutusta virallista prcd-PRA-tulosta tai perinnöllisesti terveen statusta. Pyydä tarkka tulos, älä tyydy pelkkään mainintaan ”DNA-testattu”. Jos vanhempi on kantaja, molempien vanhempien status kyseisen geenimuunnoksen osalta on tunnettava ennen kuin jälkeläisten riskiä voidaan arvioida.
- **Testin rajat:** prcd-PRA-testi tutkii tietyn mutaation, joka aiheuttaa PRA:n prcd-muodon. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja eikä muita silmäsairauksia. Kliininen silmätutkimus on siis erillinen ja olennainen tutkimus, jonka tulosta kannattaa pyytää, ei sama tarkistus toisella nimellä.
- **Suu ja hampaat:** totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna. Päivittäinen mekaaninen puhdistus koiran hammasharjalla on paras tapa poistaa plakkia ennen sen muuttumista hammaskiveksi. Älä koskaan käytä ihmisille tarkoitettua hammastahnaa.

Mikään terveystesti ei takaa vapautta kaikista sairauksista, eikä risteytyksen nimi poista vanhempaisrotujen perinnöllisiä ominaisuuksia. Kysy molempien sukujen lähisukulaisten sairauksista, leikkauksista ja eliniästä. Väitteisiin Maltipoon tarkasta eliniästä tulee suhtautua arvioina, koska virallisen terveysseurannan piirissä ei ole yhtenäistä Maltipoo-populaatiota.

## Historia ja alkuperä

Maltipoolla ei ole virallista rotumääritelmää, eikä ole riittävästi vahvaa näyttöä siitä, kuka teki risteytyksen ensimmäisenä tai milloin tarkalleen. Nimi kuvaa yksinkertaisesti maltankoiran ja villakoiran yhdistelmää. Väitteitä siitä, että risteytys kehitettiin Yhdysvalloissa tietyllä vuosikymmenellä allergikoille sopivaksi koiraksi, toistetaan usein, mutta niitä ei ole dokumentoitu riittävän hyvin, jotta niitä voisi pitää varmistettuina tosiasioina.

Vanhempaisrotujen taustat tunnetaan paremmin. Maltankoiran juuret ulottuvat kauas historiaan keskisen Välimeren alueella, ja sen virallinen vastuumaa on Italia. Rodun tarkka syntypaikka on kuitenkin epävarma. Villakoiran vastuumaa on Ranska, ja se kehittyi vesikoirista nykyisen rotumääritelmän kuvaamaksi monipuoliseksi seura- ja harrastuskoiraksi.

Varmasti voidaan sanoa, että Maltipoo on nimitys kahden vanhan, vakiintuneen seurakoirarodun risteytykselle. Suosio ei tee risteytyksestä yhtenäistä tyyppiä: ilman yhteistä määritelmää jalostustavoitteet, valinnat ja dokumentointi voivat vaihdella kasvattajittain.

## Arki Maltipoon kanssa

Maltipoo voi elää hyvin monenlaisissa kodeissa, mutta sopivuus riippuu yksilöstä ja kodin arjesta, ei asunnon tyypistä tai väitteistä, joiden mukaan risteytys sopisi jokaiseen perheeseen. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee riittävän usein tarpeilleen ja saa tarpeeksi tekemistä, lepoa ja koulutusta eikä haukkuminen häiritse naapureita.

Aikuisen on aina oltava läsnä, kun koira on pienten lasten kanssa. Lapsen tulee oppia, ettei koiraa nostella, jahdata tai häiritä. Koiralla pitää olla oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Pieni koira voi loukkaantua pudotessaan tai rajussa leikissä, vaikka se hakeutuisi itse seuraan.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle korkeita tai erillisiä paikkoja, joihin se voi vetäytyä, ja käytä aluksi porttia ja hihnaa, jotta kohtaamiset pysyvät rauhallisina. Kahden koiran kannattaa tavata ensimmäisen kerran puolueettomalla alueella. Ole erityisen tarkka, jos eläinten kokoero on suuri, ja keskeytä liian raju leikki ennen kuin kumpikaan jää ahdinkoon tai loukkaantuu.

Yksinolo on opittava taito, ei Maltipoon synnynnäinen ominaisuus. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jätä se hyvin lyhyeksi ajaksi yksin sen ollessa rauhallinen ja pidennä aikaa vasta, kun edellinen vaihe sujuu ilman ahdistusta. Koirien välillä on suuria eroja siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinolon. Suunnittele arki oman koirasi mukaan ja hae apua ajoissa, jos se ei pysty rauhoittumaan.

Hyvin valmistautunut Maltipoon omistaja hyväksyy kokoon ja turkkiin liittyvän epävarmuuden, säännöllisen turkinhoidon, päivittäisen tekemisen sekä vanhempien tietojen huolellisen tarkistamisen. Ne luovat luotettavamman pohjan hyvälle yhteiselolle kuin lupaukset siitä, että risteytys olisi aina helppohoitoinen, allergikoille sopiva tai samanlainen kuin toinen Maltipoo.

Maltipoo

British Veterinary Association

Maltipoo on pieni, ihmisläheinen seurakoira (3–8 kg, 24–35 cm), jolla on pehmeä, vain vähän karvaa pudottava mutta paljon hoitoa vaativa turkki. Se on yleensä hellä ja helposti koulutettava ja sopii niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloon, kunhan pääsee päivittäin lenkille. Se tarvitsee lempeää koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa, seuraa ja rutiineja ahdistuneisuuden ja haukkumisen ehkäisemiseksi.

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Dream Puppy

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

The Kennel Club (United Kingdom)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Race Rene stor pudler 
Sort og hvide 
🐾  

Skønne hvalpe 8 stykker født den 7/6 2026

Hvalpene kommer efter nøje udvalgte forældre, sunde, kærlige, velafbalancerede og gennemtjekket for:
✔️ Fuldt tandsæt
✔️ Flotte hofterk
✔️ Fine albuer
✔️ Øjenlysning

Mor Smilla er ikke bare en fantastisk familiehund – hun har også været brugt som besøgshund på plejehjem, hvor hun har spredt glæde og tryghed ❤️
Derudover har hun deltaget på kursus under Sundhedsstyrelsen om at lære at takle kroniske smerter, hvor hun gav nærvær og opmærksomhed til mennesker med behov for støtte 👌

Hvalpene vil vokse op i hjemlige omgivelser med masser af kærlighed, socialisering og daglig kontakt, så de får den bedst mulige start på livet 🐶
De får lært at være sammen med børn, køre bil 🚗 og lære alle de lyde der er i et hus.
Jeg gør meget for at de bliver stimuleret med leg og ikke mindst træner vi renlighed….mine hvalpe plejer at være renlige, når de flytter hjemmefra.
Alle hvalpe bliver trænet med klip af negle og pels.
Jeg kan sige at jeg stadig har kontakt til alle mine hvalpe….

Ved interesse eller spørgsmål er I meget velkomne til at kontakte os 📩
Tlf. nr. 25141663

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet