## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Lyonette

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

## Perustiedot

Leonberginkoira on erittäin suuri saksalainen seura- ja perhekoira. Rodun ihanteessa yhdistyvät rauhallinen itsevarmuus, runsas kaksinkertainen karvapeite ja selvä tarve osallistua perheen arkeen. Koko vaikuttaa lähes kaikkeen: koulutus on aloitettava varhain, turkinhoito vaatii säännöllisesti aikaa, ja kodin, auton sekä budjetin on sovittava jättikokoiselle koiralle.

- FCI tunnustaa leonberginkoiran rotunumerolla 145 ryhmässä 2. Rodun alkuperämaa on Saksa.
- Urosten säkäkorkeuden tulee olla 72–80 cm ja narttujen 65–75 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Ihanteen mukainen leonberginkoira on itsevarma, yhteistyöhaluinen ja ystävällinen perhekoira, mutta jokaisen koiran luonne ja kokemukset lapsista on arvioitava yksilöllisesti.
- Karvapeite on pitkä ja runsas, ja siinä on aluskarva. Leonberginkoirasta lähtee paljon karvaa, etenkin selvinä kausittaisina karvanlähtöaikoina.
- Leonberginkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä iän, terveydentilan ja palautumisen mukaan.
- Ruotsissa jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuyhdistyksen RAS-jalostusstrategia sisältää lisäsuosituksia, joihin kannattaa tutustua pentua valitessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Leonberginkoira on voimakas ja lihaksikas koira, jonka tulee silti vaikuttaa sopusuhtaiselta, ketterältä ja tyylikkäältä. Urosten säkäkorkeus on 72–80 cm ja narttujen 65–75 cm. FCI:n rotumääritelmässä ei anneta painorajoja, joten tietty vaa’an lukema ei ole rotutyypin virallinen mittari. Mittasuhteet, kuntoluokka, liikkeet ja aikuisten sukulaisten rakenne ovat hyödyllisempiä arviointiperusteita.

Rotumääritelmä edellyttää mustaa maskia. Pohjaväri voi olla leijonankeltainen, punainen, punaruskea tai hiekanvärinen, ja myös näiden välisävyt ovat sallittuja. Pitkän ja runsaan peitinkarvan laatu vaihtelee keskipehmeästä karkeaan, ja aluskarva on tiheä. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta. Erityisesti uroksille voi kehittyä selvä harja kaulaan ja rintaan. Raajoissa ja reisien takaosissa on pidemmät hapsut.

Harjaa turkki perusteellisesti vähintään kerran viikossa ja useammin aluskarvan irrotessa. Käy turkki läpi osio kerrallaan ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, leuan alle, etujalkojen väliin, housukarvoihin ja häntään. Näin tiheään turkkiin voi muodostua nopeasti takkuja. Pesun ja märkien lenkkien jälkeen sekä ihon että paksun aluskarvan on päästävä kuivumaan kunnolla.

Leonberginkoiran turkkia ei muotoilla koneella eikä trimmata leikattavan rodun tapaan. Tassujen päällä ja alla olevia karvoja voi siistiä, ja tarvittaessa korvien ympäriltä voi tasata yksittäisiä pitkiä karvoja. Pesutarve riippuu koiran turkista, aktiivisuudesta ja likaisuudesta; kaikille sopivaa pesuaikataulua ei ole. Lähes karvatonta kotia toivovan kannattaa valita toinen rotu.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan leonberginkoiran tulee olla miellyttävä, yhteistyöhaluinen ja peloton seuralainen, joka on itsevarma, kohtuullisen vilkas sekä hyvä oppimaan ja muistamaan. Kyse on jalostusihanteesta, ei jokaisen leonberginkoiran taatusta ominaisuudesta. Siksi Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa korostetaan koko käyttäytymisarvion lukemista ja erityisesti pelkoihin ja aggressiivisuuteen perehtymistä.

Leonberginkoira yhdistetään vahvasti perhe-elämään ja lapsiystävällisyyteen. Erityinen ystävällisyys lapsia kohtaan kuuluu rotumääritelmään, mutta aikuisten on silti huolehdittava kaikista koiran ja lasten kohtaamisista. Suuri nuori koira voi kaataa lapsen tarkoittamatta pahaa, ja koiralla on aina oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lapsille on opetettava, että koira jätetään rauhaan sen syödessä, nukkuessa tai siirtyessä pois.

Toimeentulo muiden koirien, kissojen ja pienlemmikkien kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamistavasta. Rotunimi ei takaa vähäistä saalistusviettiä tai muiden eläinten automaattista hyväksymistä. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle koiralta rajattuja alueita ja pakoreittejä, pidä koira hallinnassa ja tapaamiset lyhyinä ja rauhallisina. Estä jahtaaminen äläkä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on vakiintunutta ja ennakoitavaa.

Rodulla voi olla jonkin verran vartiointitaipumusta, mutta leonberginkoiran ei ole tarkoitus olla terävä vahtikoira. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, vieraisiin paikkoihin ja käsittelyyn. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin ilmaukset, kuten ”lempeä jättiläinen”.

## Koulutus ja liikunta

Leonberginkoira tarvitsee arjen taitojen harjoittelua ensimmäisestä päivästä lähtien. Erityisen tärkeitä ovat hihnassa kulkeminen vetämättä, luoksetulo, yhteistyöhön perustuva käsittely ja ihmisten tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa. Pienen pennun viehättävältä näyttävä käytös voi muuttua aikuisen jättikoiran kohdalla turvallisuusriskiksi. Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, miten sen kannattaa toimia, ja sen tulee olla ensisijainen vaihtoehto. Kovat tai pelottavat menetelmät ovat tarpeettomia.

Liikunnan tavoitteena on kehittää toimintakykyistä kehoa, ei noudattaa jäykkää aikakaavaa. Tutun ”viisi minuuttia ikäkuukautta kohti” -säännön taustalla ei ole tieteellistä näyttöä. Lyhyet kävelyt, vapaa leikki pennun omaan tahtiin, rauhallinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ja yksinkertaiset koulutusharjoitukset sopivat hyvin, kun niiden lomassa on runsaasti unta. Lopeta, kun pentu väsyy, sen liikkeiden hallinta heikkenee tai se alkaa jäädä jälkeen. Lisää kuormitusta yksi asia kerrallaan ja seuraa koiran liikkumista ja palautumista myöhemmin samana päivänä sekä seuraavana aamuna.

Vältä kasvavan koiran kanssa pitkiä matkoja ihmisen määräämään tahtiin, toistuvia hyppyjä, äkkipysähdyksiä ja polkupyörän rinnalla juoksemista. Tämä ei tarkoita pennun pitämistä paikallaan. Monipuolinen liikkuminen omaan tahtiin ja vähitellen pitenevät kävelyt kehittävät kehonhallintaa ja itseluottamusta.

Terve aikuinen leonberginkoira hyötyy päivittäisistä kävelyistä ja aivotyötä tarjoavista tehtävistä. Hajutyöskentely, jäljestys, arkitottelevaisuus ja kiireettömät retket ovat usein käytännöllisiä vaihtoehtoja. Arvioi sopiva kuormitus koiran kunnon, alustan, sään ja palautumisen perusteella, älä yleispätevän minuuttimäärän mukaan. Jos koira muuttuu jäykäksi, haluttomaksi tai poikkeuksellisen väsyneeksi, kuormitusta on kevennettävä. Oireiden jatkuessa tarvitaan eläinlääkärin arvio.

## Terveys

Leonberginkoiran koko tekee terveydestä ja eliniästä tärkeitä kysymyksiä jo ennen pennun hankintaa. Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa 676 leonberginkoiran elinajanodotteen mediaani oli 10,0 vuotta. Kyseessä on populaatiota koskeva arvio, ei ennuste yksittäisen koiran tai ruotsalaisen pentueen eliniästä. Kysy myös vanhempien, isovanhempien ja aiempien jälkeläisten eliniästä ja kuolinsyistä.

Ruotsissa leonberginkoira kuuluu terveysohjelmaan, jonka mukaan molemmilla jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon eli SKK:hon. Tämän rodun lonkat kuvataan aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tätä vaatimusta ei pidä sekoittaa Svenska Leonbergerklubbenin voimassa olevaan RAS-jalostusstrategiaan, joka on suositusluonteinen ja asettaa pidemmälle meneviä tavoitteita. Siinä suositellaan muun muassa vähintään 100:n pentuekohtaista HD-indeksiä, HD D–E- tai ED 2–3 -tuloksen saaneiden koirien jättämistä jalostuksen ulkopuolelle, silmätutkimusta ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä sekä tunnettua käyttäytymisstatusta.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja selittämään molempien vanhempien tulokset sekä suunnitellun yhdistelmän perusteet. Hyödyllisiä tietoja ovat:

- virallinen lonkkakuvaustulos (HD), mielellään myös kyynärkuvaustulos (ED), sekä ajantasaiset HD- ja ED-indeksit;
- silmätutkimustulokset ja BPH-kuvauksen tai muun käyttäytymisarvion täydelliset tulokset;
- LPN1-, LPN2-, LPPN3- ja LEMP-geenitestien tulokset, jotka on tulkittu kunkin geenimuunnoksen osalta oikein;
- lähisuvussa tiedossa olevat sydänsairaudet, kasvaimet, neurologiset oireet ja varhaiset kuolemat.

LPN-muodot ja LEMP ovat neurologisia sairauksia, jotka voivat vaikuttaa liikkumiseen, lihaksistoon, koordinaatioon ja joskus hengitykseen. Testit eivät korvaa toisiaan, ja sairauksien periytymistavat eroavat toisistaan: esimerkiksi LPN2 periytyy vallitsevasti, kun taas LPPN3:n ja LEMP:n jalostusvalinnoissa huomioidaan peittyvä periytyminen. Älä tyydy mainintaan ”DNA-testattu”, vaan pyydä nähtäväksi tarkka testi ja tulos sekä selvitys siitä, miten yhdistelmä noudattaa rotuyhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Leonberginkoira on suuri ja syvärintainen. Tällainen ruumiinrakenne liittyy suurentuneeseen mahalaukun laajentuman ja kiertymän riskiin. Tulokseton yökkäily, nopeasti turpoava vatsa, levottomuus, läähätys ja vaikeus käydä makuulle ovat hälytysmerkkejä, jotka vaativat välitöntä hoitoa. Ota heti yhteys eläinlääkäriin ja lähde klinikalle. Älä jää odottamaan oireiden helpottumista.

## Historia ja alkuperä

Leonberginkoira kehitettiin Etelä-Saksassa 1800-luvulla, ja se on saanut nimensä Stuttgartin lähellä sijaitsevasta Leonbergin kaupungista. FCI:n rotumääritelmän mukaan kaupunginvaltuutettu Heinrich Essig risteytti mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun Ison Sankt Bernhardin solan majatalosta peräisin olleen uroksen kanssa ja käytti myöhemmin myös pyreneittenkoiraa. Hänen tavoitteenaan oli luoda suuri, leijonamainen koira, joka muistuttaisi kaupungin vaakunan leijonaa.

Ensimmäiset varsinaisesti leonberginkoiriksi kutsutut koirat syntyivät vuonna 1846. Rodun koiria pidettiin 1800-luvun loppuun mennessä maatilakoirina Baden-Württembergissä, missä niiden vartiointi- ja veto-ominaisuuksia arvostettiin. Jalostuskoirien määrä väheni jyrkästi molempien maailmansotien aikana ja niiden jälkeisinä vuosina, mutta kanta saatiin elvytettyä. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1979.

Nykyään leonberginkoira on ennen kaikkea seura- ja perhekoira. Rodun historia auttaa ymmärtämään sen kokoa, säänkestävää turkkia ja jonkinasteista valppautta, mutta se ei ennusta yksittäisen koiran suoriutumista työtehtävissä, vedessä tai perhe-elämässä.

## Arki leonberginkoiran kanssa

Leonberginkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka aidosti haluaa jakaa arkensa erittäin suuren koiran kanssa ja pystyy järjestämään tilat, turkinhoidon, kuljetukset, koulutuksen ja terveydenhoitokulut käytännössä. Piha on kätevä, mutta se ei koskaan korvaa kävelyjä ja seuraa. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiralla on tilaa maata ja kääntyä mukavasti. Selvitä kuitenkin hissin tai portaiden toimivuus, yhteisistä tiloista ja naapureista kantautuvat äänet, viileän lepopaikan saatavuus sekä se, miten sairas tai loukkaantunut koira saadaan kuljetettua.

Suuri auto tai muu turvallinen kuljetusjärjestely on usein välttämätön. Petien, porttien, valjaiden ja muiden varusteiden on sovittava koiran kokoon. Ruoka, vakuutukset ja eläinlääkärinhoito maksavat yleensä enemmän kuin pienellä koiralla. Suunnittele, kuka pystyy käsittelemään koiraa turvallisesti, jos sairastut tai joudut matkustamaan.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen koiran reaktioiden mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, pennut ja vanhat koirat useammin. Ohje kertoo ulkoilutusten tiheydestä, ei siitä, kuinka pitkän yksinolon jokainen leonberginkoira kokee turvalliseksi. Tallenna lyhyitä yksinoloharjoituksia videolle ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira kävelee levottomasti edestakaisin, läähättää, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan.

Rotu on huono valinta ihmiselle, joka toivoo vähäistä karvanlähtöä, pieniä ylläpitokuluja tai mahdollisuutta lykätä koulutusta ongelmien ilmaantumiseen asti. Se voi sopia hyvin ihmiselle, joka arvostaa tiivistä yhteistyötä, ehtii opettaa arjen taitoja jo pennusta lähtien ja on valmis mukauttamaan liikuntaa ja muuta tekemistä koiran koko elämän ajan. Tapaa useita aikuisia leonberginkoiria ja kysy rodun haasteista yhtä lailla kuin sen vahvuuksista ennen päätöstä.

Leonberginkoira

Leonberger Club of Great Britain

The Norwegian Leonberger Club

German Leonberger Club

Societé Centrale Canine (France)

Suuri ja vahvarakenteinen ”lempeä jättiläinen”, jolla on leijonanvärinen, vettähylkivä kaksinkertainen turkki ja musta maski. Yleensä rauhallinen ja omistautunut koira, joka tulee hyvin sosiaalistettuna erinomaisesti toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Tarvitsee säännöllistä liikuntaa, lempeää koulutusta, perusteellista turkinhoitoa ja huolellista terveydenhoitoa.

Prisbelönt uppfödning i hemmet där sundhet och mentalitet står i fokus. 
Godkänd av Länsstyrelsen och SKK. 
Alltid aktuell information på hemsidan.

Dragongårdens kennel

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Swedish Kennel Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

Småskala Husky kennel på ett småbruk på Toten. Her bor en liten familie og på småbruket har vi noen huskyer (Siberian og Alaska), katter og griser.
Vi driver med hundekjøring på hobbybasis og innimellom avl for å hovedsakelig utvide egen flokk.
Hovedmålet med avelen er å få til friske og sterke hunder som fungerer som både trekkhunder og familiehunder.

Bjerkehagen Husky

## Perustiedot

Basenji on pieni, kevytrakenteinen alkukantainen metsästyskoira Keski-Afrikasta. Se ei hauku tavalliseen tapaan, mutta äänetön se ei ole: rotu viestii muun muassa jodlaamalla, kujertamalla ja monilla muilla äänillä. Basenji sopii ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja pystyy huomioimaan sen metsästysvietin turvallisesti.

- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
- **Alkuperä ja vastuumaa:** rotu on peräisin Keski-Afrikasta, ja sen vastuumaa FCI:ssä on Iso-Britannia.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** metsästys, muun muassa riistan ajaminen ansoihin. Nykyisin basenji on Ruotsissa ensisijaisesti seurakoira.
- **Koko:** rotumääritelmän ihannekoko on uroksilla 43 cm ja 11 kg sekä nartuilla 40 cm ja 9,5 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen.
- **Ääntely:** ei hauku, mutta ei ole mykkä. Sen tunnusomaista ääntä kuvaillaan kujerruksen ja jodlauksen sekoitukseksi.
- **Luonne:** älykäs, itsenäinen, kiintyvä ja valpas. Osa yksilöistä suhtautuu vieraisiin pidättyvästi.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee säännöllistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja koulutusta, jonka koira kokee mielekkääksi.
- **Jalostuksessa huomioitavat keskeiset terveysasiat:** Fanconin oireyhtymä, PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA sekä silmätutkimukset.
- **Kiiman vuodenaikaisuus:** monien basenjinarttujen kiimakierto on vuodenaikaan sidottu. Pohjoismaissa kiima on usein kerran vuodessa syksyllä, mutta poikkeuksiakin esiintyy.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Basenji on rungon pituuteen nähden korkearaajainen, ja sen tulee näyttää kevyeltä, tasapainoiselta ja ketterältä. Pää on hienopiirteinen, korvat ovat pienet ja pystyt, ja otsa rypistyy koiran höristäessä korviaan. Rintakehästä vatsalinja kohoaa selvästi erottuvaan vyötäröön, ja häntä kiertyy tiukalle kippuralle selän päälle. Rotumääritelmän mitat ovat ihanteita, joten jos aikuiskoolla on sinulle merkitystä, tutustu vanhempiin ja muihin aikuisiin lähisukulaisiin.

Karvapeite on lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen. Hyväksyttyjä värejä ovat mustavalkoinen, punavalkoinen, musta punaruskein ja valkoisin merkein sekä brindle, jossa punaisella pohjalla on mustia raitoja. Valkoista tulee olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoiset raajat, otsapiirto ja kaulus ovat sallittuja.

Lyhyt turkki on melko helppo pitää puhtaana. Tarkista iho ja turkki säännöllisesti ja harjaa, kun irtokarvaa tai likaa on tarpeen poistaa. Lyhyt karvapeite ei kuitenkaan tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja esiintyy pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä. Allergisen kannattaa siksi arvioida tilannetta juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella lääkärin kanssa ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Basenjissa yhdistyvät läheinen suhde omiin ihmisiin ja vahva kyky tehdä omia päätöksiä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, kiintyväksi ja valppaaksi, mutta se ei ole itsestään selvästi miellyttämishaluinen. Rauhallisessa ympäristössä viehättävältä ja kekseliäältä vaikuttava käytös voi muuttua turvallisuusriskiksi, kun koira näkee tai haistaa jotakin, jota se haluaa lähteä seuraamaan.

Rotumääritelmän mukaan basenji voi olla hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Anna pennun tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin omaan tahtiinsa. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn.

Basenji voi elää tyytyväisenä lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee valvoa pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lasten tulee jättää koira rauhaan, kun se nukkuu, syö tai siirtyy pois. Arvioi yksittäisen koiran viestejä ja taustaa etenkin silloin, kun harkitset aikuista kodinvaihtajaa.

Suhtautuminen muihin koiriin, kissoihin ja pieneläimiin vaihtelee. Rodun metsästystaustan vuoksi nopea liike voi käynnistää takaa-ajon myös koiralla, joka on sisällä rauhallinen perheen kissan kanssa. Rakenna yhteiseloa hitaalla tutustuttamisella, erillisillä turvallisilla alueilla ja estämällä koiraa harjoittelemasta jahtaamista. Tuttuus kotona ei automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona vieraiden kissojen tai pieneläinten lähellä.

## Koulutus ja liikunta

Basenji tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Yhdistä kävelyjä, haistelumahdollisuuksia, lyhyitä koulutushetkiä ja vapaampaa liikkumista täysin turvallisessa paikassa. Sovita liikunnan määrä ja rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun yhteistyö on palkitsevaa. Käytä palkkiona ruokaa, leikkiä, liikettä tai pääsyä tutkimaan jotakin koiraa kiinnostavaa. Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat tehtävät toimivat usein paremmin kuin saman asian toistuva hiominen. Palkitsemiseen perustuvien menetelmien hyödyistä oppimiselle ja hyvinvoinnille on parempaa näyttöä kuin kivun, pelottelun tai fyysisten ojennusten käytöstä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä luota siihen ainoana turvakeinona. Paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, hihna, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on turvallisempi ratkaisu kuin odotus siitä, että koulutus voittaisi metsästysvietin. Varmista, että portit ja aidat ovat turvallisia juuri omalle koirallesi. Järjestely ei ole turvallinen vain siksi, että se on toiminut toisella basenjilla.

Jäljestys, hajutyöskentely ja maastojuoksu, jossa koira ajaa keinotekoista viehettä, voivat tarjota hallittuja tapoja käyttää rodun metsästys- ja jäljestämiskykyjä. Yhtä tärkeitä taitoja ovat kontaktin ottaminen, löysällä hihnalla kävely, löydettyjen esineiden vaihtaminen palkkioon, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Pennun kanssa tärkeintä on rauhallinen maailmaan tutustuminen, leikin kautta oppiminen ja fyysisen kuormituksen asteittainen lisääminen.

## Terveys

Parhaiten dokumentoidut jalostuksessa huomioitavat terveysongelmat ovat Fanconin oireyhtymä ja silmäsairaudet, erityisesti PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, mitä kukin tutkimus kattaa. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä.

Fanconin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, jossa munuaistiehyet eivät ime elektrolyyttejä ja ravintoaineita normaalisti takaisin elimistöön. Tärkeitä aineita menetetään siksi virtsan mukana. Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä glukoosi virtsassa ovat tunnettuja merkkejä ja vaativat eläinlääkärin arviota. Basenjeille on saatavilla DNA-testi. Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Silmien terveyden arviointiin tarvitaan muutakin kuin yksi DNA-tulos. PRA-BJ1-testi koskee yhtä tunnistettua geenimuunnosta, kun taas toinen basenjien retinopatian/PRA:n muoto todetaan silmätutkimuksessa. Terve PRA-BJ1-testitulos ei siis sulje pois kaikkia perinnöllisiä silmäsairauksia. Rodulla esiintyy myös sikiöaikaisten silmäkalvojen jäänteitä eli PPM:ää. Lievät löydökset eivät yleensä vaikuta näköön, mutta laajemmat löydökset on arvioitava erikseen.

On tärkeää erottaa sitovat säännöt rotuyhdistyksen jalostustyöstä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä basenjilta rotukohtaisesti virallista lonkkakuvaus-, silmätutkimus- tai DNA-tulosta. Rodun erityismääräys koskee värikoodausta. Vuonna 2024 hyväksytyssä jalostusstrategiassa puolestaan kuvataan yhdistyksen pentuvälitys sekä Fanconin oireyhtymää, PRA-BJ1:tä, silmätutkimuksia ja lonkkakuvauksia koskevat vaatimukset tai suositukset. SKK-rekisteröinti ei siis osoita, että kaikki nämä tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajalta asiakirjat, joista näkyvät koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos. Tarkista erityisesti:

- molempien vanhempien Fanconi-tulokset ja se, että mahdollinen kantaja on yhdistetty geneettisesti terveeseen koiraan
- molempien vanhempien PRA-BJ1-tulokset sekä ajantasaiset silmätutkimustulokset
- onko vanhempien lonkat kuvattu lonkkaniveldysplasian eli HD:n varalta, vaikka rotuyhdistys suosittelee tätä eikä edellytä sitä
- onko pennun eläinlääkärintarkastuksessa todettu napatyrä; pieni rasvaa sisältävä tyrä ei ole sama asia kuin suuri tyrä
- vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla lähisukulaisilla toistuvat munuais-, silmä-, liikkumis- tai luonneongelmat.

## Historia ja alkuperä

Basenji on kotoisin Keski-Afrikasta, jossa sitä on käytetty metsästykseen, muun muassa riistan ajamiseen ansoihin. Koirat metsästävät sekä näön että hajuaistin avulla. Työ vaatii niin yhteistyötä kuin itsenäisiä päätöksiäkin, mikä auttaa ymmärtämään rodulle ominaista läheisen kiintymyksen ja omatoimisuuden yhdistelmää.

Rodun dokumentoitu länsimainen jalostushistoria pääsi vauhtiin Englannissa 1930-luvulla. Afrikan ulkopuolinen jalostus perustui aluksi harvoihin koiriin, joten geenipohja oli kapea. Myöhemmät tuonnit Kongosta, muun muassa 1980-luvun lopulla ja 2000-luvulla, toivat mukaan uutta perimää.

Basenji saapui Ruotsiin vuonna 1951 Englannista tuotujen koirien myötä, mutta kasvatus vilkastui vasta 1970-luvulla. Brindle hyväksyttiin rotumääritelmään vuonna 1999 myöhempien Afrikan-tuontien jälkeen.

Vanhoissa kuvissa esiintyy basenjia muistuttavia koiria, ja rotua kuvaillaan usein hyvin ikivanhaksi. Yhtäläisyydet osoittavat, että koiratyypillä on syvät historialliset juuret, mutta ne eivät todista katkeamatonta polveutumisketjua antiikista nykyiseen rekisteröityyn basenjiin. On täsmällisempää erottaa vanha koiratyyppi nykyisen rodunjalostuksen dokumentoidusta historiasta.

## Arki basenjin kanssa

Se, ettei basenji hauku muiden koirien tavoin, ei tarkoita hiljaista kotia. Jodlaus, ulvonta ja vinkuminen voivat kuulua kauas, ja äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun liikunta, hajutyöskentely, lepo ja turvallinen ulkoilu on järjestetty asianmukaisesti. Asumismuoto ei korvaa tekemistä eikä rauhoittumisen harjoittelua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Siirry aluksi vain hetkeksi portin taakse tai oven ulkopuolelle ja pidennä aikaa koiran pysyessä rauhallisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, eikä aikuisen koiran kykyä olla yksin voi päätellä rodusta. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset osaavat levätä ja selviytyvät lyhyistä erohetkistä. Järjestä apua, jos arkesi edellyttää koiralta enemmän kuin se pystyy levollisesti sietämään.

Jos kotona on kissa, järjestä sille ensin koiralta rauhoitettu alue, omat ruoka- ja vesipaikat, hiekkalaatikko sekä pakoreitit. Aloita pitämällä eläimet erillään ja tutustuttamalla niitä toistensa hajuihin. Siirry sitten lyhyisiin kohtaamisiin portin läpi koiran ollessa hihnassa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Estä jokainen jahtaamisyritys. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin molemmat ovat pysyneet toistuvasti rauhallisina. Jos koira jää jatkuvasti tuijottamaan kissaa tai jahtaa sitä, pidä eläimet erillään.

Monien basenjinarttujen kiimakierto on selvästi vuodenaikaan sidottu, ja Pohjoismaissa kiima osuu usein syksyyn. Siksi monet pentueet syntyvät loppuvuodesta. Myös pääasiallisen kiimakauden ulkopuolisia kiimoja on dokumentoitu. Älä suunnittele koiran arjen järjestelyjä tai pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että jokaiselle nartulle tulee poikkeuksetta yksi kiima aina täsmälleen samaan aikaan.

Ennen kuin valitset basenjin, varmista, että voit vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Haluan elää itsenäisen koiran kanssa ja osaan kouluttaa sitä vaatimatta ehdotonta tottelevaisuutta.
- Voin tarjota päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja hallittuja mahdollisuuksia käyttää koiran luontaisia kykyjä.
- Minulla on turvallinen suunnitelma hihnan, pitkän liinan tai aitauksen käytöstä kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä.
- Kaikki kodissa asuvat osaavat kunnioittaa koiran lepopaikkaa ja tunnistaa, milloin se haluaa omaa tilaa.
- Olen nähnyt vanhempien varsinaiset Fanconi-, PRA-BJ1- ja silmätutkimustulokset ja ymmärrän, mitä ne merkitsevät yhdessä.
- Olen kysynyt ääntelystä, yksinolosta, jahtaamisesta, napatyristä ja aikuisten lähisukulaisten terveydestä enkä ole vain käynyt katsomassa pentuja.

Basenji on oikea valinta silloin, kun itsenäisyys, metsästysvietti ja poikkeava ääntely hyväksytään osaksi arkea eikä niitä pidetä yksityiskohtina, jotka koulutus poistaa. Turvallisten rutiinien ja palkitsemiseen perustuvan yhteistyön avulla rodusta voi saada läheisen ja omaleimaisen kumppanin.

Basenji

Federation Cynologique Internationale (FCI)

The Basenji Club of Great Britain

Basenji on pieni, urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka säkäkorkeus on 40–43 cm ja paino 9–12 kg. Sillä on lyhyt turkki, kippura häntä ja ryppyinen otsa. Sitä kutsutaan usein ”haukkumattomaksi”, sillä haukkumisen sijaan se jodlaa. Basenji on siisti, itsenäinen, älykäs ja voimakastahtoinen. Se tarvitsee kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, turvallisesti aidatun alueen sekä säännöllisesti liikuntaa ja aivojumppaa.

Jag har haft Basenji sen 2003. Jag har ingen direkt kölista utan väljer hem som erbjuder bästa förutsättningar.Erfarenhet av rasen, gärna boende nära och eventuellt utställningsintresse har förtur. Är du intresserad av en valp eller nyfiken på ytterligare information framtida valpkullar eller rasen? Skriv gärna utförligt om dig själv och dina eventuella familj. Hur och var bor du? Vad är hunden när du jobbar? Tidigare erfarenhet av Basenji. Varför just Basenji? Hur vill ni aktivera er hund? Och eventuellt annat ni kan komma på. Kontakta mig via mail - majsan_smilla64@outlook.com

Håll utkik på min hemsida mirembe.weebly.com
På FB ,  Basenjis Mirembe
Instagram , carina_kennel_mirembe_basenji

Mirembe

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Société Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Belgianpaimenkoira, tervueren

Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Société Royale Saint-Hubert (Belgium)

The Norwegian Kennel Club

belgianpaimenkoira, tervueren on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jolla on runsas, pitkä turkki ja valpas, elegantti olemus. Se on uskollinen ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, säännöllistä harjausta sekä lempeää ja johdonmukaista koulutusta voidakseen hyvin aktiivisena perheenjäsenenä.

Malleterv - din vän på tävling och i tjänst
Det finns ingenting som heter Malleterv - det är ett ord som jag har hittat på, som jag använder för att beskriva min hund Yara.
Hundarna jag föder upp är av rasen Belgisk vallhund och den rasen har fyra olika varianter där mitt fokus är Malinois och Tervueren, alltså "Malle & Terv". Min avelstik har Mallar som föräldrar, men hon föddes med långt hår och hon är därför en Terv född i Mallekull - en Malleterv helt enkelt ♥ .

Kennel Malleterv

Snöflingans maltipoo

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Fédération Cynologique Internationale

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

MOYASAS är vårt prefix och godkända kennelnamn sedan år 2019. Ordet är en komposition av min hemort "Mo" och ordet "ojasa" som är sanskrit för "light", "vitality", "life" och "strenght". Tillsammans blir det helt ungefär "kraftfullt sken i Mo" och det är väl precis vad vi är. 

 Vi som står bakom MOYASAS heter Karin och Elisabet Lundwall. Dotter och mor.

2015  kom första samojedhunden in i våra liv år 2015 och väldigt tidigt drabbades vi av "polarhundssjukan" och rätt som det var hamnade vi där vi är idag dvs ett liv och en vardag som bara kretsar kring våra samojedhundar.

I dagsläget har vi åtta stycken fantastiska samojedflickor.

 Vi bor tillsammans på en stor gård ute på landet

-som är både mitt och mammas barndomshem.

Det är ett stort hus mellan 4 åkrar med en stor ljuvlig trädgård.
I direkt anslutning till husets kärna har vi en stor hundgård med en härlig rasthage - samojedernas favoritställe.

Våra hundar lever med oss som familjemedlemmar dvs dom sover alltid inomhus med oss. Dom är alla otroligt kärleksfulla, sociala och mysiga individer som alltid vill vara oss nära. 

Draghundssport är en stor del av våra liv och för oss är det självklart att samojedhunden är, alltid varit och bör förbli en polar bruksras. Snabba, starka, uthålliga och vackra. 

​

På snö kör vi en gammal sliten sprintsläde av märket Danler och på  barmark har vi en Orzech Cart a 75 kg med full dämpning och hydrauliska skivbromsar. 

​

​

​

Kika gärna in på vår instagram, 

där kan ni se hur vår vardag ser ut.

​

♥

MOYASAS

Kennel back to work is a working alaskan malamute kennel.
In the past i have done many long distance races and ran a tourist touring business. Today i have 5 dogs as a hobby and have them as pets and do a litter of puppys ones in a while.
My lines are well known  all over europe for their high working drive and friendly natur towards people and most of all towards other dogs.  I keep my dogs in a pack.

Kennel back to work

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Häradssveden

## Perustiedot

Akita on suuri japanilainen pystykorva, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Se on itsenäinen, tarkkaavainen ja kotona usein rauhallinen, mutta tarvitsee omistajan, joka kouluttaa kärsivällisesti ja osaa hallita voimakasta koiraa ihmisten ja muiden eläinten seurassa.

- **Alkuperämaa:** Japani
- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus:** urokset 67 cm ja nartut 61 cm, sallittu poikkeama kumpaankin suuntaan 3 cm
- **Paino:** FCI:n rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa
- **Karvapeite:** suora, karhea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Tavallisia harrastuksia ja aktiviteetteja:** seurakoirana toimiminen, näyttelyt, jäljestys, hajutyöskentely ja muu arjen virikkeistäminen

Akita ja amerikanakita ovat eri rotuja. Japanilainen akita on kevytrakenteisempi ja selvemmin pystykorvatyyppinen, ja sillä hyväksyttyjen värien kirjo on suppeampi. Amerikanakita on raskasrakenteisempi, ja sillä on oma rotumääritelmänsä. Siksi tiedot, terveystulokset ja sukutaulut on aina tarkistettava oikean rodun mukaan.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja on valmis suunnittelemaan huolellisesti koirakohtaamiset, luoksetuloharjoittelun ja varhaisen tutustumisen erilaisiin arkiympäristöihin. Se on harvoin oikea valinta, jos toiveena on kaikkia innokkaasti tervehtivä koira, joka toistaa mielellään samaa harjoitusta lukuisia kertoja.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Akitan tulee olla suuri, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pystyt korvat ja paksu, tiukasti selän päälle kiertyvä häntä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla 67 cm ja nartuilla 61 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan. Painoa ei määritellä, joten muualla esitettyjä painolukuja ei pidä pitää rodun virallisena painovälinä.

Hyväksytyt värit ovat punainen, seesami, juovikas eli brindle ja valkoinen. Seesami tarkoittaa punaista karvaa, jossa on mustat kärjet. Kaikissa muissa väreissä paitsi valkoisessa tulee olla **urajiro**: vaaleaa karvaa muun muassa kuonon sivuilla, poskissa, rungon ja hännän alapuolella sekä raajojen sisäpinnoilla. Musta maski ja valkoisella pohjalla olevat värilaikut eivät kuulu japanilaisen akitan rotumääritelmään. Amerikanakitalla tällaisia värityksiä voi esiintyä, mikä on yksi lisäsyy pitää rodut erillään.

Karvapeite koostuu karheasta, suorasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Karva on hieman pidempää sään ja lantion kohdalla ja pisintä hännässä. Akitalta irtoaa tavallisesti runsaasti pohjavillaa noin kahdesti vuodessa. Näinä aikoina turkki on kammattava perusteellisesti ja riittävän usein, jotta irtoava pohjavilla ei pääse pakkautumaan. Karvanlähtöaikojen välillä harjaustiheys sovitetaan koiran turkin tarpeisiin, ja koira pestään tarvittaessa.

Totuta koira jo pentuna rauhallisesti ja myönteisten kokemusten avulla harjaukseen, kynsien leikkaamiseen, hampaiden tarkastamiseen sekä tassujen, korvien ja ihon tutkimiseen. Tämä on erityisen hyödyllistä suuren ja itsenäisen koiran kanssa: palkitsemiseen ja koiran yhteistyöhön perustuva käsittely helpottaa sekä arjen hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Akitaa kuvaillaan tyynen arvokkaaksi, uskolliseksi ja vastaanottavaiseksi mutta myös itsevarmaksi ja itsenäiseksi. Tämä ei tarkoita, että kaikki yksilöt käyttäytyisivät samalla tavalla. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran oma persoonallisuus vaikuttavat kaikki siihen, miten se suhtautuu ihmisiin ja eläimiin.

Monet akitat kiintyvät vahvasti perheeseensä ja seuraavat mielellään kodin tapahtumia. Vieraita kohtaan koira voi olla pidättyväinen. Tavoitteena ei tarvitse olla se, että koira hyväksyy kaikkien silittelyn, vaan se, että se osaa olla rauhallisesti ja turvallisesti vieraiden, ohikulkijoiden ja uusien ympäristöjen keskellä.

Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rodulla voi olla vaikeuksia tulla toimeen muiden koirien, erityisesti samaa sukupuolta olevien, kanssa. Tähän kannattaa suhtautua ennakoitavana riskinä, ei jokaista akitaa koskevana varmuutena. Järjestä tutustumiset hallitusti, älä pakota koiraa tervehtimään ja opettele tunnistamaan jännittymisen varhaiset merkit. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat molempia sukupuolia oleviin koiriin.

Rodun metsästys- ja vahtikoiratausta tarkoittaa myös sitä, että turvallisuus pieneläinten seurassa ja mahdollisuus vapaana ulkoiluun on arvioitava yksilöllisesti. Kissan kanssa kasvanut akita voi elää sopuisasti juuri kyseisen kissan kanssa, mutta se ei kerro, miten koira reagoi ulkona juoksevaan eläimeen. Käytä talutinta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulon toimivuus on kunnolla testattu kaikissa ympäristöissä, joissa koiraa aiotaan pitää vapaana.

Akita voi elää lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Vastuullisen aikuisen on aina valvottava pienten lasten ja minkä tahansa koiran yhdessäoloa, ja koiralla tulee olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Koska aikuinen akita on suuri ja voimakas, myös ulkoilutuksen ja haastavien koirakohtaamisten on oltava aikuisen vastuulla.

## Koulutus ja liikunta

Akita tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, viralliseen suositukseen perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu koiran iästä, terveydestä ja kunnosta sekä liikunnan rasittavuudesta. Lenkkien lisäksi koiralle tulee tarjota tehtäviä, joissa se saa käyttää päätään ja nenäänsä.

Jäljestys, hajutyöskentely ja vaihtelevat lenkit sopivat rodun tunnettuun kiinnostukseen hajuja ja jälkiä kohtaan. Myös tottelevaisuusharjoittelu ja agility voivat sopia, kun ne mukautetaan yksilölle. Ruotsin Kennelliitto toteaa, että akitat voivat kyllästyä toistuvaan harjoitteluun. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, joista koira saa sille mieluisan palkkion, toimivatkin usein paremmin kuin lukuisat mekaaniset toistot.

Kouluta turvallisesti, johdonmukaisesti ja myönteisin menetelmin. Palkitse toivottu käytös ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Kovat fyysiset rangaistukset eivät poista koiran itsenäistä ajattelua, ja ne voivat heikentää luottamusta. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin taitoihin:

- oma-aloitteinen kontaktin ottaminen ja löysällä hihnalla kulkeminen
- muiden koirien rauhallinen ohittaminen ja etäisyyden lisääminen tarvittaessa
- luoksetulo ensin häiriöttömissä paikoissa ja myöhemmin pitkän liinan turvin
- hyvin harjoiteltu omalle paikalle rauhoittuminen vieraiden saapuessa
- yhteistyöhön perustuva tassujen, suun, korvien ja turkin käsittely

Turvallisesti aidattu alue on paras paikka vapaaseen liikkumiseen, kunnes luoksetulo toimii myös häiriöiden keskellä. Hyvin koulutettukin akita voi tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vapaana pitämisen tulee siksi perustua kyseisen koiran käytökseen ja paikan riskeihin, ei rodun yleiskuvaukseen.

## Terveys

Akitaa pidetään yleisesti suhteellisen terveenä rotuna, mutta Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa autoimmuunisairaudet, lonkkaniveldysplasia ja silmäsairaudet nostetaan seurattaviksi asioiksi. Harkittu pennun hankinta edellyttääkin sekä kirjattuihin terveystutkimustuloksiin tutustumista että avointa tietoa suvussa esiintyvistä sairauksista.

Erityistä huomiota kiinnitetään kahteen sairauteen: sebaceous adenitis -sairauteen eli **SA:han** sekä Vogt–Koyanagi–Haradan oireyhtymän kaltaiseen sairauteen, jota koirilla kutsutaan usein nimillä **VKH** tai **UDS**. SA on talirauhasia vaurioittava tulehdussairaus, joka voi aiheuttaa iho- ja turkkiongelmia. VKH/UDS voi aiheuttaa pigmentin häviämistä ja vakavia silmäongelmia. Rotuyhdistyksen vuosia 2000–2020 koskevassa selvityksessä näitä sairauksia raportoitiin pienellä määrällä ruotsalaisia akitoja, mutta lukuja ei pidä tulkita nykyistä sairastumisriskiä kuvaaviksi prosenttiosuuksiksi. Yhdistyksen strategian mukaan SA- tai VKH-diagnoosin saaneita koiria ei tule käyttää jalostukseen, ja myös niiden sukulaisten terveys on otettava huomioon.

Lonkkien osalta on tärkeää erottaa toisistaan sääntö ja suositus. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen kuin akitapentue voidaan rekisteröidä. Vaatimus tarkoittaa, että tuloksen on oltava kirjattu. Se ei itsessään tarkoita, että jokaisen sallitun yhdistelmän molemmilla vanhemmilla olisi A- tai B-lonkat. Rotuyhdistyksen jalostusstrategia menee pidemmälle ja toteaa, ettei D- tai E-lonkkaisia koiria tule käyttää jalostukseen.

Silmätutkimus ei ole akitan rekisteröinnin edellytys Ruotsin vuoden 2026 sääntöjen mukaan. Rotuyhdistys kuvaa tutkimusta vapaaehtoiseksi mutta toivottavaksi jossakin vaiheessa jalostukseen aiotun koiran elämää. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa arvokasta tietoa kasvattajia vertailtaessa.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä
- onko vanhemmille tehty silmätutkimukset ja millaisia tuloksia lähisukulaisista on tiedossa
- onko lähisukulaisilla esiintynyt SA:ta, VKH/UDS:ää tai muita diagnosoituja iho- tai silmäsairauksia
- miten terveys, luonne ja geneettinen monimuotoisuus on sovitettu yhteen suunnitellussa yhdistelmässä

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on pitkittyviä ihomuutoksia, huomattavaa karvanlähtöä, pigmentin häviämistä, silmäkipua, silmien punoitusta tai äkillisiä näkömuutoksia. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niitä voi arvioida turvallisesti pelkän rodun tai verkkotietojen perusteella.

## Historia ja alkuperä

Akita on kotoisin Japanista, ja se on saanut nimensä Akitan alueesta. FCI:n historiaosuudessa akita matagia kuvataan keskikokoiseksi karhunmetsästyskoiraksi. Vuodesta 1603 lähtien näitä koiria käytettiin myös koiratappeluissa, ja vuodesta 1868 alkaen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa. Koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, ja vuonna 1931 yhdeksän erinomaista akitaa nimettiin Japanissa luonnonmuistomerkeiksi.

Toinen maailmansota koetteli rotua ankarasti. Sen jälkeen jäljellä oli kolme erilaista tyyppiä: matagiakitat, taisteluakitat ja koirat, joilla oli saksanpaimenkoirataustaa. Japanilaiset kasvattajat ryhtyivät palauttamaan alkuperäistä pystykorvatyyppiä käyttämällä jalostuksessa matagiakitoja ja vähentämällä ulkomaisten rotujen vaikutusta. Tämä työ muovasi nykyisen japanilaisen akitan.

Amerikkalainen linja kehittyi toiseen suuntaan. Sodan jälkeisen raskasrakenteisemman tyypin koiria vietiin Yhdysvaltoihin, jossa amerikanakita kehittyi. Ruotsissa kanta jaettiin vuonna 2000, ja rodun jalostusstrategian mukaan nykyinen ruotsalainen akitajalostus perustuu japanilaisiin linjoihin. Akita ja amerikanakita eivät siis ole saman koiran kaksi nimeä, vaan erillisiä rotuja, joilla on omat rotumääritelmänsä.

## Arki akitan kanssa

Akita voi asua kerrostaloasunnossa, kun sen arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, sopivaa tekemistä ja häiriötön lepopaikka. Pelkkä asunnon koko ei ratkaise arjen toimivuutta. Tärkeämpää on, että suuri koira pystyy kulkemaan rauhallisesti yhteisissä sisäänkäynneissä ja ahtaissa tiloissa, koirakohtaamiset ovat hallittavissa ja lähistöltä löytyy hyviä ulkoilupaikkoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Itsevarma aikuinen koira, joka on huolellisesti opetettu olemaan yksin, pärjää usein muutaman tunnin, mutta pentua ei voi jättää yksin samalla tavalla. Edistyminen on yksilöllistä. Älä pidennä yksinoloaikaa, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä koiranhoitaja, koirapäiväkoti tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Jos kodissa on muita koiria, huomioi niiden sukupuoli, kunkin yksilön suhtautuminen muihin koiriin ja mahdollisuus pitää koirat tarvittaessa erillään. Ruoki ne erikseen ja anna erityisen mieluisat puruherkut erillään, jos kilpailu aiheuttaa huolta. Tarjoa myös useita rauhallisia lepopaikkoja. Kissoihin ja pieneläimiin tutustuminen on järjestettävä hallitusti, ja eläimet on voitava erottaa toisistaan portilla tai ovella. Aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät tee kaikista tulevista tilanteista riskittömiä.

Ennen pennun ostamista tapaa kasvattajan linjoista peräisin olevia aikuisia koiria ja pyydä konkreettisia esimerkkejä yleisten rotukuvausten sijaan. Kysy, miten koirat selviytyvät koirakohtaamisista, vieraista, käsittelystä, yksinolosta ja uusista paikoista. Peilaa vastauksia omaan arkeesi: kuka huolehtii ulkoilutuksesta, miten vieraiden käyminen järjestetään, missä koira saa levätä ja mitä tehdään, jos sitä ei voi pitää vapaana tai yhdessä perheen toisen koiran kanssa? Tällainen pohdinta kertoo yhteensopivuudesta enemmän kuin akitan kuvaileminen vain uskolliseksi, rauhalliseksi tai itsenäiseksi.

Akita

American Kennel Club (AKC) - Akita Breed Overview

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Akita on suuri ja voimakas japanilainen pystykorvarotu, jolla on leveä pää, kippura häntä ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, josta irtoaa runsaasti karvaa. Se on rauhallinen, itsenäinen ja vieraita kohtaan pidättyväinen, mutta perheelleen syvästi uskollinen ja luontainen vahti. Älykkäänä mutta vahvatahtoisena koirana se sopii parhaiten kokeneelle ja johdonmukaiselle omistajalle.

Fuyuko Kensha

Fläderhaga’s Lovely Dogs

## Perustiedot

- Löwchen on saksankielisestä nimestään huolimatta pieni ranskalainen seurakoirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa.
- Rungon tulee olla neliömäinen eli koiran tulee olla yhtä pitkä kuin korkea.
- Pitkässä, laineikkaassa turkissa ei ole pohjavillaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa takkuuntumisen ehkäisemiseksi.
- Leijonaleikkaus on näyttelykehässä pakollinen, mutta kotikoiran ei tarvitse olla arjessa näyttelyleikkauksessa.
- Rotua kuvataan kiintyväksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi, mutta Ruotsin BPH-käyttäytymiskuvausten aineisto on vielä liian pieni esimerkiksi haukkumista tai vahtimista koskevien päätelmien tekemiseen.
- Ruotsalaisessa jalostuksessa kiinnitetään erityistä huomiota polvien ja silmien terveyteen sekä perinnölliseen monimuotoisuuteen.

## Ulkonäkö ja turkki

Löwchen on pieni mutta vankka koira, jolla on neliömäinen runko, ylväs pään asento ja eloisat liikkeet. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa. Vanha käsitys siitä, että rodun tulisi olla korkeuttaan pidempi, on siis rotumääritelmän vastainen: rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla yhtä suuret.

Karvan tulee olla silkkistä, pitkää, laineikasta ja tiheää ilman pohjavillaa. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Pohjavillan puuttuminen ei tarkoita, että turkinhoidon voisi jättää väliin. Karva, joka ei irtoa samalla tavalla kuin monilla karvanlähtöisillä roduilla, voi jäädä turkkiin. Hankaus korvien takana, kainaloissa ja raajojen ympärillä voi puolestaan aiheuttaa nopeasti takkuja.

Käytännöllinen hoitorutiini on käydä turkki läpi pienissä osissa ja tarkistaa kammalla, että se on selvä ihoa myöten. Tarvittava hoitoväli riippuu turkin pituudesta ja laadusta, säästä sekä koiran tekemisistä. Kamman tulee kulkea turkin läpi takertumatta, joten älä odota, että takut näkyvät jo pinnassa. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen, pesuun ja föönaamiseen, jotta hoitohetkistä tulee ennakoitavia eikä kamppailua.

Perinteinen leijonaleikkaus on rotumääritelmässä kuvattu leikkaustapa. Takaosa ja osa raajojen karvasta ajellaan lyhyeksi, kun taas esimerkiksi etuosan karva ja hännän tupsu jätetään pitkiksi. Leijonaleikkaus on löwchenille näyttelyissä pakollinen, eikä pitkiä karvaosuuksia saa silloin muotoilla. Kotikoiralle leikkaus ei ole terveyden kannalta välttämätön. Käytännöllisempi, lyhyempi turkki voi helpottaa ihon pitämistä puhtaana ja turkin takuttomana.

Löwcheniä kuvataan roduksi, josta ei lähde karvaa tavanomaiseen tapaan, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen kannattaa siksi viettää useita kertoja aikaa juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa löwcheniä omistajaansa kiintyväksi ja tottelevaiseksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi sekä tarvittaessa rauhalliseksi ja huomaamattomaksi. Kuvaus kertoo jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa jokaisen yksilön käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, kotiympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki aikuisen koiran käyttäytymiseen.

Erityisesti haukkumista, vahtimisviettiä tai pelottomuutta ei pidä pitää vakiintuneina rotuominaisuuksina ilman riittävää näyttöä. Vuonna 2025 hyväksytyn Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan 37 löwcheniä oli osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen. Rotuyhdistys itse piti määrää liian pienenä näyttöön perustuvien päätelmien tekemiseen rodun luonteesta. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin, käsittelyyn, uusiin ympäristöihin ja rauhoittumiseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä.

Pieni seurakoira voi viihtyä perheensä lähellä haluamatta silti jatkuvasti syliin tai silitettäväksi. Opeta lapsille, että koiran on annettava poistua tilanteesta, sitä ei saa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä sitä saa koskaan nostaa ilman aikuisen apua. Aikuisen tulee valvoa kaikkea koiran ja pienten lasten välistä kanssakäymistä. Sama harkinta koskee muita koiria ja kissoja: löwchen voi elää niiden kanssa sopuisasti, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuttaminen, mahdollisuus vetäytyä ja erilliset lepopaikat ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset eläinten toimeentulosta.

## Koulutus ja liikunta

Löwchen tarvitsee päivittäin liikuntaa, haistelua, leikkiä ja koulutusta, mutta kaikille rodun aikuisille koirille sopivaa, tutkittuun tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Terveelle aikuiselle voi sopia useampi päivittäinen lenkki, joilla on aikaa tutkia ympäristöä, sekä lyhyet koulutustuokiot ja lepo. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja edellisen päivän tekemisiin. Sopiva päivärytmi pitää koiran tyytyväisenä ja toimintakykyisenä sen sijaan, että se olisi toistuvasti jäykkä, ontuva tai uupunut.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii tarkkaavaiselle seurakoiralle. Aloita arjen turvallisuutta tukevista taidoista: kontaktista, löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, odottamisesta, käsittelyn hyväksymisestä ja rauhoittumisesta silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos koira ilmoittaa haukkumalla porraskäytävän äänistä, palkitse haukkumisen tauosta ja ohjaa se rauhalliseen paikkaan. Haukkumisen päälle huutaminen harvoin selkeyttää koiralle, mitä siltä toivotaan.

Pennulle monipuolinen, omaehtoinen liikkuminen on hyödyllisempää kuin niin sanottu viiden minuutin sääntö. Kaava, jossa kävelyminuutit määräytyvät ikäkuukausien mukaan, ei kerro, mitä juuri sinun pentusi jaksaa. Anna pennun tutkia omaan tahtiinsa, tarjoa hallittua leikkiä ja lisää matkaa, erilaisia alustoja ja haastetta vähitellen. Keskeytä liikunta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos pentu ontuu, on kivulias tai haluton liikkumaan. Älä yritä ehkäistä polvilumpion sijoiltaanmenoa itse keksityillä porras- tai hyppysäännöillä, vaan huomioi pennun yksilöllinen tilanne ja kysy tarvittaessa neuvoa eläinlääkäriltä.

Rodun koko mahdollistaa monenlaisten harrastusten sovittamisen sille sopiviksi. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi arkitottelevaisuus, nosework, rally-toko ja agility. Valitse tekeminen koiran kiinnostuksen ja fyysisten edellytysten mukaan sen sijaan, että olettaisit kaikkien löwchenien pitävän samoista asioista.

## Terveys

Ennen löwchenin pennun ostamista kolme tärkeintä asiakirjoista tarkistettavaa asiaa ovat polvien tutkimustulokset, silmien terveys ja riittävän laaja jalostuspohja. Tämä ei tarkoita, että kaikilla koirilla olisi ongelmia, mutta Ruotsin rotukohtainen jalostusstrategia vuosille 2025–2029 osoittaa, miksi kasvattajien tulisi käsitellä näitä asioita järjestelmällisesti.

Strategiassa suositellaan, että eläinlääkäri tutkii jalostuskoirien polvet polvilumpion sijoiltaanmenon varalta koiran täytettyä vuoden. Koiria, joiden tulos on astetta 1 huonompi, ei tulisi käyttää jalostukseen. Asteen 1 tuloksen saaneelle koiralle suositellaan vain parituskumppania, jonka tulos on 0. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tulokset ja tarkista tutkimuspäivä sekä koiran tunnistetiedot.

Jalostuskoirille tulisi tehdä silmätarkastus, jonka tulos saa astutushetkellä olla enintään kaksi vuotta vanha. Strategiassa suositellaan myös jalostuskoirien silmätarkastusten jatkamista kahdeksan vuoden ikään saakka. Löydös ei automaattisesti johda kaikissa tapauksissa samanlaiseen jalostuspäätökseen, vaan arvio riippuu diagnoosista, oireista ja eläinlääkärin ohjeista. Varsinaisten lausuntojen lukeminen kertoo siksi enemmän kuin pelkkä kysymys siitä, onko vanhemmat ”testattu”.

Virallisesti tallennettu tulos, jalostusstrategian suositus ja pentujen rekisteröinnin muodollinen ehto ovat eri asioita. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa kaikkien rotujen polvi- ja silmätulokset keskitettyyn rekisteriin. Vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä löwchenillä ei kuitenkaan ole erityisiä terveysehtoja. Edellä kuvatut tutkimukset ovat siis vahvoja ruotsalaisia jalostussuosituksia, eikä niiden toteutumista voi olettaa pelkän pentueen rekisteröinnin perusteella.

Löwchenin maailmanlaajuinen kanta on pieni. Siksi jalostusstrategiassa painotetaan vanhempien vähäistä keskinäistä sukulaisuutta, samojen yhdistelmien toistamisen välttämistä ja sitä, ettei yksittäisiä koiria käytetä liikaa jalostukseen. Pennunostaja voi kysyä, miten kasvattaja on arvioinut sukulaisuutta, miksi juuri kyseiset vanhemmat on yhdistetty ja kuinka paljon niitä on jo käytetty jalostukseen. Nämä kysymykset täydentävät terveystodistusten antamaa tietoa ja kertovat, miten kasvattaja vaalii rodun perinnöllistä monimuotoisuutta pitkällä aikavälillä.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira ontuu toistuvasti, alkaa äkillisesti pitää jalkaa ylhäällä tai sillä on silmien ärsytystä, näön muutoksia tai kipua. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja tarkista hoitohetkien yhteydessä iho, korvat, hampaat, kynnet ja tassut. Muiden sairauksien nimeämiseen löwchenille tyypillisiksi ei ole riittävästi näyttöä pelkästään siksi, että niitä esiintyy pienillä koirilla.

## Historia ja alkuperä

Löwchen on virallisesti ranskalainen rotu, vaikka sen nimi on saksaa ja tarkoittaa suunnilleen ”pientä leijonaa”. Sen ranskankielinen FCI-nimi on Petit Chien Lion ja englanninkielinen nimi Little Lion Dog. Ranska on merkitty sekä rodun alkuperämaaksi että rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi, ja rotu kuuluu FCI:n ryhmän 9 seurakoiriin.

Virallisessa rotumääritelmässä mainitaan kaksi pientä löwchen-tyyppistä koiraa, jotka on veistetty kiveen Amiensin katedraalissa 1200-luvulla. Tunnusomainen hahmo esiintyy myös 1400-luvun kuvakudoksissa ja myöhemmässä eurooppalaisessa taiteessa. Nämä dokumentoidut kuvaukset kertovat rodun historiallisesta tyypistä. Tarinoilla koirien käytöstä vedestä noutajina, vuoteenlämmittäjinä tai aseman symboleina ei ole yhtä vahvaa näyttöä, eikä niitä pidä esittää varmistettuina tosiasioina.

Ranskan rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1961, ja nykyinen FCI:n rotumääritelmä julkaistiin vuonna 2004. Leijonamaisella ulkomuodolla on siis pitkä dokumentoitu historia, mutta nykyinen rotu on selkeästi määritelty seurakoiraksi, jolta ei edellytetä käyttökoetta.

## Arki rodun kanssa

Löwchen voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun sen arkeen kuuluu lenkkejä, virikkeitä, turkinhoitoa, lepoa ja suunnitelmallista yksinolon harjoittelua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpi on arjen sisältö. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on opetettava koiralle rauhallista käytöstä myös ovien, hissien ja yhteisten tilojen äänien läheisyydessä, sillä rotua ei voi olettaa sen enempää hiljaiseksi kuin erityisen haukkuherkäksikään.

Yksinoloa tulee harjoitella hyvin pienin askelin silloin, kun koira on saanut liikuntaa ja on rauhallinen. Aloita lyhyistä, arkisista erossaoloista ja palaa ennen kuin koira hätääntyy. Pidennä aikaa vasta, kun koira osaa rauhoittua nykyisessä vaiheessa. Ei ole näyttöä siitä, että kaikilla löwcheneillä olisi yksinolo-ongelmia, mutta seurakoiran tausta on hyvä syy järjestää arki niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan levollisesti.

Turkki on suurin säännöllistä työtä vaativa asia. Täyspitkän turkin ylläpito tai näyttelyissä käyminen edellyttää enemmän aikaa takkujen selvittämiseen ja oikeanlaisen leijonaleikkauksen ylläpitämiseen. Lyhyempi kotikoiran leikkaus vähentää läpikäytävän karvan määrää, mutta ei poista kampaamisen, pesun, leikkaamisen ja käsittelyharjoittelun tarvetta. Varaudu joko opettelemaan hoito kunnolla tai käyttämään trimmaajan palveluja, ja muista tarkistaa myös turkin alla oleva iho.

Ennen pennun ostamista pyydä muutakin kuin yleisiä vakuutteluja suvun terveydestä ja hyvästä luonteesta. Tarkista alkuperäiset polvi- ja silmälausunnot ja varmista, että polvet on tutkittu koiran täytettyä vuoden. Varmista myös, että silmätulos oli astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha ja että mahdolliset löydökset on arvioitu asianmukaisesti. Kysy lisäksi vanhempien arkikäyttäytymisestä, mahdollisista käyttäytymiskuvauksista sekä siitä, miten yhdistelmä edistää perinnöllistä monimuotoisuutta. Vastaukset auttavat erottamaan huolellisesti suunnitellun jalostuspäätöksen pentueesta, joka täyttää vain rekisteröinnin vähimmäisehdot.

Löwchen sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, aktiivisen seuralaisen ja hyväksyy sen turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin sille, joka etsii hoitovapaata turkkia, varmasti allergiselle sopivaa koiraa tai ennalta taattua luonnetta. Valitse yksilö ja kasvattaja yhtä huolellisesti kuin rotu.

Löwchen

American Kennel Club (AKC)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Löwchen on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka tunnetaan leijonamaisesta trimmauksestaan, pitkästä ja laineikkaasta turkistaan sekä ylväästä ja eloisasta olemuksestaan. Se on hellä, valpas ja ihmisrakas koira, joka sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, lempeää koulutusta ja tiivistä osallistumista perheen arkeen.

Liten uppfödning av rasen löwchen alla mina vovvar bor inne hos oss får ca 1-2 kullar  om året

Jassimine's

Liten uppfödning av tibetans spaniel
Bor i Gnarp söder om Sundsvall planlägger parning december 2026

Funnåsmoens

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Opdræt med kærlighed af børn og voksne. 
Håndtering: sund kost, løbeture, genkende stemmen, når man kommer til dem.

Arne Mejlhede

## Rotu lyhyesti

Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.

- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.

Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.

Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.

Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.

Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.

Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.

Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.

Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.

Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.

## Terveys

Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.

NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.

Kun arvioit pentuetta, tarkista:

- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.

## Historia ja alkuperä

Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.

Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.

Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.

## Arki rodun kanssa

Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.

Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.

Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on lihaksikas, keskikokoinen ja ihmisläheinen koira, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki. Värivaihtoehtoja on monia. Se on hellä ja energinen ja oppii hyvin, kun sitä koulutetaan johdonmukaisesti ja positiivisin menetelmin. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa, sosiaalistamista ja vastuullista hallintaa.

Bandit Queen

Apitas Hundar

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

The Kennel Club (United Kingdom)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Toy-Max

## Perustiedot

Hälleforsinkoira on ruotsalainen hirvikoira, joka työskentelee vapaana ja pitää hirven haukullaan paikallaan. Se kuuluu roturyhmään 5, ja Pohjoismainen Kennelunioni on hyväksynyt rodun, mutta FCI ei. Ruotsissa se merkitään Ruotsin Kennelliiton liitännäisrekisteriin. Ruotsin Kennelliitto toteaa selvästi, ettei rotu sovellu pelkäksi seurakoiraksi.

- Uroksen säkäkorkeuden tulee olla 55–63 senttimetriä ja nartun 52–60 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa.
- Koiran tulee hakea itsenäisesti, löytää hirvi ja pitää se haukullaan paikallaan, seurata ja pysäyttää pakeneva eläin sekä palata työskentelyn jälkeen ohjaajan luo. Metsästyskoe kertoo näistä ominaisuuksista enemmän kuin yleisluonnehdinta ”erittäin energinen”.
- Ihanteellinen rodun edustaja on voimakas, rohkea ja tarmokas metsästyspystykorva, jolla on voimakas metsästysvietti ja terävyyttä riistaa kohtaan. Hälleforsinkoira tunnetaan myös siitä, että se kiintyy usein erityisen tiiviisti yhteen ohjaajaan.
- Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos, jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa. Rotuyhdistyksen ehdot suositelluille ja yhdistyksen välittämille yhdistelmille ovat tiukemmat kuin Ruotsin Kennelliiton rekisteröintiehdot.
- Rodun kantakirja on avoin. Selvästi rotutyyppiä edustavia koiria voidaan arvioida ja hyväksyä rekisteriin, jotta geenipohjaa voidaan laajentaa hallitusti.

Valitse hälleforsinkoira vain, jos hirvenmetsästys, metsästykseen valmistava koulutus ja pitkäjänteinen vastuu itsenäisestä metsästyskoirasta todella kuuluvat suunnitelmiisi.

## Ulkonäkö ja turkki

Hälleforsinkoiran tulee olla keskikokoinen tai suuri, suorakaiteen muotoinen ja voimakas olematta raskas. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä suora ja lihaksikas sekä rintakehä tilava ja syvä. Liikkeiden tulee olla säännölliset, taloudelliset ja maatavoittavat. Rakenne on tarkoitettu metsässä työskentelyyn, ei ylimääräisen massan kantamiseen.

Rotumääritelmässä uroksen säkäkorkeudeksi annetaan 55–63 senttimetriä ja nartun 52–60 senttimetriä, mutta painoa ei määritellä. Rotuoppaissa mainitut painot eivät siis ole rotumääritelmän mukaisia mittoja. Arvioi sen sijaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, liikkeitä ja työkykyä.

Turkissa on pitkähkö, karkea peitinkarva sekä lyhyt, pehmeä ja tiheä pohjavilla. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella, pidempää raajojen takana ja muodostaa selvemmän kauluksen kaulalle ja lapojen alueelle. Värin tulee olla kellanpunainen vaaleampina tai tummempina sävyinä. Tumma kuono on toivottava. Rinta, vatsa, raajat, valjasmerkit, reisien takaosat ja hännän alapuoli ovat vaaleammat. Korvien takapinnat ovat tummemmat.

Hännän tulee olla korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja runsaskarvainen mutta hapsuton. Koira kantaa sitä kaarella tai kiertyneenä selän päällä tai lähellä selkälinjaa. Korvien tulee olla jäykästi pystyssä ja liikkuvaiset, käpälien vahvat ja tiiviit.

Harjaa irtoava pohjavilla pois karvanlähtöaikaan ja pese koira sen likaantuessa, ei kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista metsästyksen jälkeen iho, käpälät, kynnet, korvat ja turkki haavojen, punkkien, roskien ja aristuksen varalta. Kuivaa märkä koira ja tarkkaile sen liikkumista levon jälkeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Hälleforsinkoiran tulee ilmentää voimaa, rohkeutta ja tarmokkuutta. Itsenäisyys on välttämätöntä koiran työskennellessä näkymättömissä, mutta ihanteelliseen metsästystyöskentelyyn kuuluvat myös yhteistyö ja paluu ohjaajan luo. Koira, joka vain katoaa kauas, ei automaattisesti ole parempi työkoira.

Rotumääritelmässä ja rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa kuvataan taipumusta kiintyä niin sanotuksi yhden ihmisen koiraksi. Metsästyksen aikana koira saattaa suhtautua varautuneesti muihin metsästäjiin ja vieraisiin ihmisiin, jolloin muiden kuin oman ohjaajan voi olla vaikea kutsua sitä luokseen ja käsitellä sitä. Harjoittele näitä tilanteita sen sijaan, että käyttäisit ominaisuutta pelokkuuden tai aggressiivisuuden selityksenä. Aggressiivisuus ja voimakas arkuus ovat rotumääritelmän mukaan hylkääviä virheitä.

Rodusta ei ole riittävästi aineistoa yksityiskohtaisen ruotsalaisen BPH-käyttäytymisprofiilin laatimiseen. RAS:n tavoitteena on saada useampia koiria arvioitaviksi ja selvittää arkikäyttäytymisen mahdollisia yhteyksiä metsästysominaisuuksiin. Tapaa siksi pentueen vanhemmat ja aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat ääniin ja vieraisiin ihmisiin, hyväksyvät muiden käsittelyn ja rauhoittuvat toiminnan jälkeen.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on valvottava aktiivisesti, ja koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Metsästysvietti ei kerro, miten yksittäinen koira tulee toimeen perheen kissan tai muiden koirien kanssa. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti ja varmista, että ne voidaan pitää erillään. Tämä koskee erityisesti kissoja, kaneja ja muita pieniä eläimiä. Yksilön kokemukset ja käyttäytyminen merkitsevät enemmän kuin yleiset lupaukset rodun ominaisuuksista.

## Koulutus ja liikunta

Hälleforsinkoira tarvitsee valmistautumista hirvenmetsästykseen sekä mahdollisuuksia työskennellä vapaana pysäyttävänä koirana. Kävely, juoksu, jäljestys ja hajutyöskentely kehittävät kuntoa ja yhteistyötä, mutta eivät korvaa rodun varsinaista metsästystehtävää. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei tee siitä pelkäksi seurakoiraksi sopivaa.

Työskentely alkaa järjestelmällisellä haulla. Löydettyään hirven koiran tulee pyrkiä pitämään se paikallaan ja ilmaista sen sijainti jatkuvalla haukulla, jotta ohjaaja voi lähestyä. Jos hirvi pakenee, koiran tulee kyetä seuraamaan sitä ja yrittää pysäyttää se uudelleen. Paluu ohjaajan luo työskentelyn jälkeen on tärkeä osa yhteistyötä. Metsästyskokeissa arvioidaan muun muassa hakua, hirven löytämistä, sen pitämistä paikallaan haukulla, uudelleen pysäyttämistä ja koiran luonnetta.

Harjoittele luoksetuloa, pysähtymiskäskyä, käsittelyä ja yhteydenpitoa ohjaajaan pienestä pitäen, mutta älä odota tottelevaisuuden poistavan metsästysviettiä. Lisää vaikeutta vähitellen siirtymällä rauhallisesta ympäristöstä pidempiin etäisyyksiin ja voimakkaampiin häiriöihin. Pitkä liina ja aidattu alue mahdollistavat turvallisemman harjoittelun. Liikenteen, tuotantoeläinten tai luonnonvaraisten eläinten lähellä koiran pitäminen kytkettynä voi olla ainoa vastuullinen vaihtoehto.

Ruotsin ympäristöviranomaisen nykyisen ohjeistuksen mukaan hirvenmetsästykseen soveltuvaa koiraa saa käyttää 21. elokuuta–31. tammikuuta. Tarkista silti voimassa olevat metsästysajat, paikalliset päätökset, maasto-olosuhteet ja muut rajoitukset ennen jokaista irtipäästöä.

Kehitä koiran kuntoa ja voimaa sekä totuta käpäliä rasitukseen jo ennen metsästyskautta sen sijaan, että lisäisit kuormitusta äkillisesti metsästyksen alkaessa. Sovita juoksu, pyöräily, vetotyöskentely ja vaikeakulkuisessa maastossa liikkuminen koiran ikään, terveyteen, lämpötilaan, alustaan ja aiempaan harjoitteluun. Raskaan harjoituksen jälkeen koira tarvitsee vettä, ruokaa, lepoa sekä käpälien, ihon, kynsien ja liikkeiden huolellisen tarkistuksen. Jäykkyydestä, ontumisesta, selvästä kivusta tai yleiskunnon heikkenemisestä huolimatta harjoittelua ei pidä jatkaa.

## Terveys

Lonkkaniveldysplasia eli HD on rodun selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Yleissäännön mukaan D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä kliinisesti oireilevaa koiraa saa käyttää jalostukseen röntgentuloksesta riippumatta.

Ruotsin Kennelliitto ei kuitenkaan edellytä hälleforsinkoiralta kyynärnivelkuvausta tai silmätarkastusta rekisteröinnin ehtona. Rotuyhdistys soveltaa tiukempia jalostusehtoja. RAS:ssa edellytetään suositelluilta ja yhdistyksen välittämiltä yhdistelmiltä muun muassa A- tai B-lonkkia, kyynärniveltulosta ilman dysplasiamuutoksia sekä hyväksyttävää, enintään vuoden vanhaa silmätarkastustulosta. Yhdistys rajoittaa myös kunkin jalostuskoiran käytön kolmeen astutukseen ja pyrkii pitämään sukusiitosasteen nousun alle kolmessa prosentissa viiden sukupolven aikana. Suositeltu yhdistelmä edellyttää metsästyskoetulosta molemmilta vanhemmilta, yhdistyksen välittämä yhdistelmä toiselta vanhemmalta. Nämä ovat yhdistyksen valintaperusteita, eivät Ruotsin Kennelliiton vähimmäisvaatimuksia.

Uusin julkaistu RAS antaa rodun terveydestä hyödyllisemmän kuvan kuin pelkkä luonnehdinta ”terve”. Vuosina 2018–2022 lonkkakuvattiin 142 koiraa, joista 20 prosenttia sai tuloksen C tai huonomman. Samana aikana rekisteröitiin 288 koiraa. Tulokset koskevat tutkittuja koiria ja osoittavat sekä seurantaa vaativan ongelman että sen, että monelta koiralta puuttui virallinen tulos.

Silmäaineisto käsittää 270 tutkimusta vuosilta 2015–2022. Perinnöllinen kaihi todettiin 5,6 prosentissa tutkimuksista, mikä on pienempi osuus kuin edellisessä RAS:ssa. Yhdistyksen vaatimukseen ennen astutusta tehtävästä silmätarkastuksesta ja sen diagnoosikohtaisiin ohjeisiin on siksi suhtauduttava vakavasti, vaikka silmätarkastuslausunto ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton sitova rekisteröintiehto.

Kaikkien vuosina 2014–2021 kyynärkuvattujen koirien tulokset olivat RAS-aineistossa vapaat dysplasiamuutoksista, mutta vuosittaiset tutkimusmäärät olivat pieniä. Tämä ei todista, ettei kyynärniveldysplasiaa koskaan esiintyisi. RAS:ssa ei raportoitu tunnettuja epilepsiatapauksia edellisen strategiakauden jälkeen, mutta tämäkin on seurantatietoa, ei takuu jokaisen sukulinjan terveydestä.

Hälleforsinkoiran viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset voidaan tehdä 12 kuukauden iästä alkaen. Tarkista alkuperäiset tulokset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisit väitteeseen vanhempien ”terveydestä”. Tutustu myös sisarusten, vanhempien sukulaisten ja aiempien jälkeläisten tietoihin sekä silmätarkastuslausuntoihin ja metsästyskoetuloksiin. Kysy, miten kasvattaja on tasapainottanut terveyden ja geneettisen monimuotoisuuden jalostusvalinnoissaan.

## Historia ja alkuperä

Hälleforsinkoiran dokumentoitu alkuperä juontaa hirvikoirapentueeseen, joka syntyi Hälleforsin ruukin lähistöllä 1930-luvun lopulla. Emä oli harmaanbeige ostjakkinarttu, joka kuului Siperiasta tuotuun valjakkoon. Isä oli arvostettu, taustaltaan sekarotuinen hirvikoira. Rotua kehitettiin käytännön hirvenmetsästykseen: metsästysominaisuudet, terve rakenne ja kestävyys olivat tärkeämpiä kuin suljettu ja yhtenäinen sukutausta.

Ruotsin Kennelliitto aloitti hälleforsinkoiran rekisteröinnin vuonna 2000, jolloin rotumääritelmä hyväksyttiin ja koirat saivat oikeuden osallistua metsästyskokeisiin. Rotu on tunnustettu Pohjoismaissa mutta ei FCI:ssä, ja se kuuluu edelleen liitännäisrekisteriin.

Avoin kantakirja on osa rodun nykyisyyttä, ei vain sen historiaa. Koira, jolla ei ole täydellistä rekisteröityä sukutaulua, ei automaattisesti ole hälleforsinkoira, vaan se on arvioitava rodunomaiseksi ja hyväksyttävä rekisteriin. Hallittu rotuunotto voi laajentaa jalostuspohjaa, mutta se edellyttää myös luonteen, metsästysominaisuuksien, nivelterveyden, silmien ja sukulaisuussuhteiden huolellista arviointia.

## Arki hälleforsinkoiran kanssa

Hälleforsinkoira sopii parhaiten metsästäjälle, joka haluaa työskennellä hirven löytävän ja sen haukullaan paikallaan pitävän koiran kanssa. Se voi asua pienessäkin kodissa, jos arjen kokonaisuus vastaa sen tarpeita. Asunnon koko ei kuitenkaan korvaa metsästystä, sopivia maastoja, turvallista harjoittelua ja palautumista. Haukku on työväline hirven pitämisessä paikallaan. Tiheästi asutulla alueella on huomioitava yksilön reagointi ääniin sekä haukkumisen vaikutus naapureihin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita lyhyistä hetkistä, kun koira on saanut liikuntaa ja on rauhallinen, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rauhoittumaan. Kamera voi paljastaa edestakaisen vaeltelun, haukkumisen, ulvomisen, tuhoamisen tai sen, ettei koira pysty syömään. Mikään rodulle määritelty tuntimäärä ei tee pitkästä poissaolosta sopivaa.

Ennen pennun ostamista kasvattajan pitäisi pystyä vastaamaan selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat metsästävät käytännössä, ja mitä niiden metsästyskoetulokset kertovat hausta, riistan löytämisestä, haukkutyöskentelystä, uudelleen pysäyttämisestä ja paluusta ohjaajan luo?
- Mitkä ovat vanhempien ja niiden lähisukulaisten viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset, ja milloin tutkimukset on tehty?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, mitä diagnooseja niiden suvuissa esiintyy ja täyttääkö yhdistelmä rotuyhdistyksen ehdot?
- Onko yhdistelmä suositeltu, yhdistyksen välittämä vai yhdistyksen järjestelmän ulkopuolinen, ja mitä se tarkoittaa käytännössä metsästystulosten ja terveyden kannalta?
- Miten kasvattaja on arvioinut sukusiitosasteen nousua ja geneettisen pohjan laajuutta rodussa, jonka kantakirja on avoin?
- Miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koiriin, ääniin ja käsittelyyn, ja voiko joku muukin kuin niiden pääasiallinen ohjaaja hoitaa niitä?
- Miten pentuja tutustutetaan ihmisiin, erilaisiin alustoihin, metsään, autoiluun, lepoon ja tavalliseen arkeen ilman liian varhaista tai liiallista kuormitusta?

Paras kysymys on yksinkertainen: haluatko elää kaiken tämän hirvikoiran mukanaan tuoman kanssa myös niinä päivinä, jolloin et metsästä? Jos vastaus on kyllä ja sinulla on käytettävissäsi metsästysmaata, aikaa, osaamista ja suunnitelma turvallisuuden varalle, hälleforsinkoiran rohkeus, kestävyys ja yhteistyö ohjaajan kanssa pääsevät oikeaan käyttöön.

Hälleforsinkoira

Hälleforsinkoira on ruotsalainen, hirvenmetsästykseen käytettävä pystykorvarotu. Se on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen ja väriltään keltainen, ja sillä on tummempi kuono sekä säänkestävä kaksinkertainen karvapeite. Energinen, itsenäinen ja uskollinen koira suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivotyötä sekä kokeneen, ulkoilusta nauttivan omistajan.

Fjällrikets Kennel

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet