## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Värmdö kennel

## Pikatietoa

Cavalier kingcharlesinspanieli on brittiläinen seura- ja kääpiökoira, jossa pieni koko yhdistyy eloisaan ja seuralliseen luonteeseen. Se haluaa yleensä pysytellä ihmisten lähellä, mutta tarvitsee muutakin kuin sylin ja muutaman lyhyen pissalenkin.

- Rotumääritelmän mukainen paino on 5,5–8 kg. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, mutta Ruotsin kennelliiton mukaan se on tavallisesti noin 30–35 cm.
- Turkki on pitkä ja silkkinen. Neljä hyväksyttyä väriä ovat black and tan, ruby, blenheim ja tricolour.
- Rotuihanne on iloinen, ystävällinen, hellä ja peloton koira. Yksilöiden välillä voi silti olla huomattavia eroja energisyydessä, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Yksi minuuteissa ilmaistu liikuntasuositus ei sovi kaikille koirille.
- Terveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ruotsissa rodun jalostuskäyttöön liittyy pakollinen sydäntutkimusohjelma, kun taas useat muut tutkimukset ovat rotuyhdistyksen suosituksia.

## Ulkonäkö ja turkki

Cavalier kingcharlesinspanielin tulee olla pieni, tasapainoinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla lempeä ilme. Kallon tulee olla korvien välistä lähes tasainen. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, mutta eivät ulkonevat. Korkealle kiinnittyneet korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset. Rotumääritelmässä painoksi ilmoitetaan 5,5–8 kg, mutta tarkkaa säkäkorkeutta ei määritellä. Siksi 30–35 cm kuvaa tavanomaista kokoa, ei rotumääritelmän korkeusvaatimusta.

Turkin tulee olla pitkä ja silkkinen, ei kihara. Lievä laineikkuus sallitaan. Korvissa, raajoissa, tassuissa ja hännässä on hapsuja. Neljä väriä ovat:

- **Black and tan:** musta, jossa on selvärajaiset punaruskeat merkit.
- **Ruby:** yksivärinen, syvän punainen.
- **Blenheim:** täyteläisen kastanjanruskeat laikut helmenvalkoisella pohjalla.
- **Tricolour:** mustavalkoinen punaruskein merkein.

Turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista erityisesti korvien takaa, missä pehmeä karva takkuuntuu helposti. Tarkista myös tassujen hapsut lenkkien jälkeen. Rotumääritelmä edellyttää luonnollista, trimmaamatonta turkkia, mutta anturoiden alla ja välissä kasvavaa tuuheaa karvaa voi olla tarpeen siistiä huopaantuvien takkujen ehkäisemiseksi. Totuta pentu lempeästi kampaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä korvien ja silmien tarkistamiseen. Se helpottaa sekä arjen hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, eikä cavalier ole poikkeus. Koiran allergeenit ovat pääosin peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergiaoireista kärsivän ei siksi pidä arvioida riskiä pelkän turkin pituuden tai rodun perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Cavalier kingcharlesinspanieli on jalostettu seurakoiraksi, ja se on yleensä avoin, hellä ja seurallinen. Rotumääritelmä kuvaa iloista ja ystävällistä koiraa, joka ei ole aggressiivinen eikä hermostunut. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat luonteesta vivahteikkaamman kuvan. Analyysissa, joka käsitti 192 Ruotsissa kasvatettua cavalieria, koirat olivat pääosin itsevarmoja eivätkä yleensä reagoineet aggressiivisesti sosiaalisissa kohtaamisissa. Keskimäärin koiria ei myöskään pidetty äänekkäinä, vaikka jotkut haukkuivat tai vink uivat tilanteissa, joissa sitä ei odotettu. Rotukuvauksen taakse mahtuu todellista yksilöllistä vaihtelua. Tapaa pennun emä mahdollisuuksien mukaan, kysy molempien vanhempien arkikäyttäytymisestä ja selvitä, esiintyykö lähisukulaisilla pelokkuutta, stressiä tai resurssien puolustamista.

Rotu sopii usein hyvin perhe-elämään ja tulee yleensä toimeen muiden koirien kanssa. Pienten lasten seurassa pätevät silti samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa: aikuisen on oltava läsnä, ja koiralla tulee olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lapsille on opetettava, ettei koiraa saa kanniskella, vetää korvista tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Yhteiselo kissan kanssa riippuu koirayksilöstä, aiemmista kokemuksista ja rauhallisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa onnistumista.

## Koulutus ja liikunta

Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja palautumisesta, ei kiinteästä minuuttimäärästä. Terveen aikuisen arkeen voi yhdistää kävelylenkkejä, vapaana liikkumista turvallisessa paikassa, hajuleikkejä, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Monet nauttivat tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta tai agilitystä yksilölle sopivalla tasolla.

Lyhyet, myönteiset harjoitukset auttavat koiraa keskittymään. Aloita varhain kontaktin, yhdessä kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu. Palkitse koiraa siitä, että se valitsee sinut hajuista ja muista häiriöistä huolimatta. Myös spanielitaustainen seurakoira voi uppoutua ulkona johonkin kiinnostavaan, joten käytä pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti juuri kyseisessä ympäristössä.

Pennun on saatava tutkia, leikkiä ja levätä omaan tahtiinsa. Vältä yleispäteviä viiden minuutin sääntöjä ja lisää aktiivisuutta sen sijaan vähitellen ilman, että painostat väsynyttä pentua. Koira, jolla on sydämen sivuääni, sydänsairaus, kipuja tai neurologisia oireita, tarvitsee eläinlääkärin laatiman yksilöllisen suunnitelman.

## Terveys

Sydänterveys on tärkein rotukohtainen selvityskohde pennunostajalle Ruotsissa. Cavalier kingcharlesinspanieli on erityisen altis myksomatoottiselle mitraaliläppäsairaudelle eli MMVD:lle. Vasemman eteisen ja kammion välinen läppä muuttuu niin, että verta voi vuotaa takaisinpäin ja sydämestä voi kuulua sivuääni. Koiralla voi olla sairaus pitkään ilman näkyviä oireita, kun taas osalle kehittyy myöhemmin sydämen vajaatoiminta.

Rotu kuuluu tason 3 sydäntutkimusohjelmaan. Jotta jälkeläiset täyttävät rekisteröintivaatimukset, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen todistus siitä, ettei sydämestä kuulu sivuääntä. Todistus saa olla astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha, ja virallisen sydäntutkimustodistuksen voi saada aikaisintaan kolmevuotiaana. Kyse on vähimmäisvaatimuksesta, ei todisteesta yhdistelmän riskittömyydestä. Pyydä vanhempien rekisterinumerot, tarkista tulokset Ruotsin kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta ja selvitä, kuinka pitkään vanhemmat lähisukulaiset ovat pysyneet sivuäänettöminä. Rotuyhdistys suosittelee vuosittaista sydäntutkimusta kolmen vuoden iästä siihen asti, kunnes sivuääni todetaan. Suositus koskee myös koiria, joita ei enää käytetä jalostukseen.

Chiarin kaltainen epämuodostuma ja syringomyelia eli CM/SM ovat toinen merkittävä terveyshuoli. Kun kallo on aivoihin nähden liian pieni, aivo-selkäydinnesteen virtaus voi häiriintyä ja selkäytimen sisään voi muodostua nestetäytteinen ontelo. Osalla koirista lievät löydökset eivät aiheuta selviä oireita. Toisilla esiintyy kipua, pään tai kaulan alueen kosketusherkkyyttä, haluttomuutta liikkua, ilman raapimista kaulan lähellä, heikkoutta tai koordinaation heikkenemistä. Tällaiset oireet on syytä arvioida eläinlääkärissä. Magneettikuvausta voidaan hyödyntää jalostusvalinnoissa, mutta se on rotuyhdistyksen suositus, eikä sitä pidä sekoittaa pakolliseen sydäntutkimusohjelmaan. Kysy kasvattajalta vanhempien ja lähisukulaisten kliinisistä oireista ja magneettikuvaustuloksista.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimusta ja polvilumpioiden sijoiltaanmenon tutkimusta aikaisintaan vuoden iässä. Ero on tässäkin tärkeä: nämä ovat suositeltuja tutkimuksia, eivät samanlaisia rekisteröinnin ehtoja kuin sydäntutkimustodistus. Ostajan on siksi erotettava toisistaan viralliset vaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja suvun tutkimustulosten muodostama kokonaiskuva.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen cavalier kingcharlesinspanieli on lähtöisin Isosta-Britanniasta, ja se liittyy läheisesti pieniin spanieleihin, joita on kuvattu eurooppalaisissa maalauksissa useiden vuosisatojen ajan. Koirat saivat kuninkaallisen nimensä Stuartin hallitsijasuvun ja erityisesti Kaarle II:n kautta.

Lyhytkuonoisen tyypin tultua muotiin kingcharlesinspanieli muuttui. Vuonna 1926 yhdysvaltalainen Roswell Eldridge tarjosi Cruftsin koiranäyttelyssä palkintoja koirille, jotka muistuttivat vanhempaa tyyppiä: niillä oli pidempi kuono ja tasaisempi kallo. Brittiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1928, ja vuonna 1945 The Kennel Club tunnusti cavalier kingcharlesinspanielin omaksi rodukseen.

Cavalier kingcharlesinspanieli ja kingcharlesinspanieli eivät siis ole saman koiran kaksi eri nimeä. Ne ovat erillisiä rotuja, joilla on yhteinen tausta. Cavalier kehitettiin palauttamaan enemmän vanhan spanielityypin piirteitä.

## Arki rodun kanssa

Cavalier kingcharlesinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa seuraa, lenkkejä, mielekästä tekemistä ja häiriötöntä lepoa. Kodin koko ei korvaa sopivaa päivärytmiä. Rotu voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan koiraa, hoitamaan turkkia ja suhtautumaan terveystutkimuksiin vakavasti. Pieni koko ei tee koirasta automaattisesti helppohoitoista.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Vinkuminen, jatkuva haukkuminen, tavaroiden tuhoaminen, ruoasta kieltäytyminen tai tarpeiden tekeminen sisälle voivat kertoa ahdistuksesta. Koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee, joten järjestä hoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää pidempiä erossaoloja kuin koirasi pystyy rauhallisesti kestämään.

Ennen pennun ostamista kannattaa selvittää erityisesti kolme asiaa:

1. Tarkista vanhempien voimassa olevat sydäntutkimustodistukset ja vanhempien sukulaisten tulokset Ruotsin kennelliiton julkisista rekistereistä.
2. Kysy erikseen CM/SM-oireista ja magneettikuvauksista sekä silmä- ja polvitutkimuksista. Älä sekoita näitä suosituksia sydäntutkimusohjelman vaatimuksiin.
3. Arvioi vanhempien arkiluonnetta ja sitä, miten pennut on totutettu ihmisiin, käsittelyyn ja kotiympäristöön.

Näiden asioiden selvittäminen antaa realistisemman kuvan kuin pelkkä luottaminen rodun ystävälliseen maineeseen. Huolella valittu cavalier voi olla innokas ja hyvin läheinen kumppani, mutta se tarvitsee omistajan, joka suhtautuu vakavasti sekä sen sosiaalisiin tarpeisiin että rodulla todettuihin terveysriskeihin.

Cavalier kingcharlesinspanieli

Cavalier King Charles Spaniel Club UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Pieni, lempeä spanieli (5,4–8 kg), jolla on silkkinen, keskipitkä turkki. Värivaihtoehdot ovat blenheim, tricolour, black and tan ja ruby. Se on hellä ja ihmisrakas sekä tulee hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa ja kohtuullisesti liikuntaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Swedish Kennel Club

Société Centrale Canine (France)

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

## Perustiedot

Viiriäiskoira (wachtelhund) on aktiivisen metsästäjän metsästyskoira, joka on erikoistunut työskentelemään metsässä. Se ei ole seurakoira, joka lähtee silloin tällöin mukaan jahtiin. Se hakee riistaa itsenäisesti, ajaa sitä kuuluvasti haukkuen ja toimii pääasiassa lyhyesti ajavana koirana sorkkaeläinten ja villisian metsästyksessä. Koulutettu koira voi myös jäljittää haavoittunutta riistaa ja noutaa maalta sekä vedestä.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** Ryhmä 8, noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 48–54 cm ja narttujen 45–52 cm
- **Paino:** noin 18–25 kg, suhteessa koiran kokoon
- **Työskentelytapa:** itsenäinen metsässä tapahtuva haku, lyhyet ja kuuluvasti haukutut ajot, haavoittuneen riistan jäljitys ja noutaminen
- **Sopii parhaiten:** kokeneelle ja aktiiviselle metsästäjälle, jolla on käytössään sopivat metsästysmaat ja aikaa metsästyskoulutukseen
- **Karvapeite:** tiheä pohjavilla ja vahva, yleensä laineikas peitinkarva

Ennen pennun hankintaa tärkeintä ei siis ole pohtia, pystyykö perhe tarjoamaan koiralle paljon liikuntaa, vaan pääseekö koira säännöllisesti metsästämään rodulle ominaiseen tapaan. Lenkit, juoksu ja muu tekeminen kehittävät kuntoa ja yhteistyötä, mutta eivät korvaa rodun varsinaista tehtävää.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Viiriäiskoira (wachtelhund) on keskikokoinen, lihaksikas ja hieman suorakaiteen muotoinen koira, jolla on vahva luusto. Sen tulee näyttää kestävältä käyttökoiralta, eikä se saa koskaan vaikuttaa korkearaajaiselta. Paino vaihtelee koon mukaan, ja nartut ovat usein hieman uroksia kevyempiä.

Karvapeitteessä on tiheä pohjavilla ja vahva, rungonmyötäinen peitinkarva. Peitinkarva on yleensä laineikasta, mutta se voi olla myös kiharaa tai suoraa. Korvissa, raajojen takaosissa ja hännän alapuolella karva on pidempää. Rotumääritelmässä on kaksi pääväriryhmää: yksivärinen ruskea tai harvinaisempi punainen sekä ruskeapäistärikkö tai harvinaisempi punapäistärikkö. Näissä väriryhmissä esiintyy myös kirjavuutta ja tan-merkkejä.

Turkki harjataan ja pestään tarpeen mukaan, mutta sitä ei trimmata. Varpaiden välistä karvaa voi joskus joutua lyhentämään. Metsästyskoiralle työpäivän jälkeinen tarkastus on tiukkaa viikoittaista hoitoaikataulua tärkeämpi: tunnustele iho, raajat ja tassut, poista siemenet ja risut sekä tarkista, ettei koirassa ole haavoja tai punkkeja. Kuivaa märkä koira ja tarkasta korvat. Paha haju, toistuva pään ravistelu, ruskea erite tai korvan ärsytys ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä, eivät kokeilla voimakkaita puhdistusaineita.

## Luonne

Tyypillisen viiriäiskoiran (wachtelhund) tulee olla ystävällinen ja tasapainoinen ilman ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta. Metsässä sillä puolestaan tulee olla voimakas metsästysvietti, rohkeutta ja itsenäisyyttä. Ero on tärkeä: riistaan kohdistuva terävyys on käyttöominaisuus, eikä se ole sama asia kuin aggressiivisuus arjessa.

Rotumääritelmä kuvaa koiraa helposti oppivaksi ja sopeutuvaiseksi, ja rotujärjestö korostaa sekä itsenäisyyttä että yhteistyöhalua. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kotona helppo tai hiljainen. Metsästysvietti, haun laajuus, äänenkäyttö, terävyys, ohjattavuus ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Kysy, miten molemmat vanhemmat käyttäytyvät käytännön metsästyksessä ja sen jälkeen. Pyydä mahdollisuuksien mukaan tietoja myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

Viiriäiskoira (wachtelhund) voi elää tyytyväisenä perheessä, kun aikuiset vastaavat metsästyksestä, koulutuksesta ja palautumisesta. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvin, mutta sosiaalisuus on arvioitava yksilökohtaisesti. Kissaan tai pieneen lemmikkiin tutustuttaminen vaatii erityistä huolellisuutta, ja eläimet on pidettävä erillään aina, kun niitä ei valvota. Varhainen tutustuminen ei poista voimakkaaseen metsästysviettiin liittyviä riskejä eikä takaa, että juuri kyseiset eläimet voivat elää turvallisesti yhdessä.

## Koulutus ja liikunta

Viiriäiskoiran (wachtelhund) koulutuksen ytimessä ovat käytännön metsästys ja suunnitelmallinen perehdyttäminen tehtäviin. Rotu sopii vain aktiiviselle metsästäjälle, jolla on käytössään maastoja, joissa lyhyesti ajava koira voi työskennellä tarkoituksenmukaisesti. Koira tarvitsee myös ympärivuotista kunnon ylläpitoa ja aivotyötä. Yksi tietty päivittäinen minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille, kaikille päiville tai kaikkiin koulutusvaiheisiin.

Lyhyesti ajavan koiran tulee löytää riista, seurata jälkeä tarkasti ja haukkua ajon aikana tasaisesti ja kuuluvasti sekä palata, kun riista poistuu metsästettävältä alueelta. Ruotsin kennelliitto antaa ajon tyypilliseksi kestoksi usein 5–30 minuuttia, mutta voimassa olevassa jalostusstrategiassa selitetään, että kesto riippuu riistakontaktista: koira voi keskeyttää aiemmin, jos eläin siirtyy kauas, ja työskennellä pidempään, jos riista kiertelee alueella tai jää paikalleen. Aika on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen ajon kestosta.

Jo pentuiässä tärkeitä harjoiteltavia asioita ovat:

- yhteydenpito, luoksetulo ja varma paluu ohjaajan luo
- rauhallinen odottaminen sekä kyky siirtyä toiminnasta lepoon
- maastoon, riistaan ja metsästystapaan sopiva haku
- jäljestyksen, noudon ja vesityöskentelyn asteittainen ja hallittu opettaminen
- tassujen, korvien ja kehon rauhallinen käsittely metsästyspäivän jälkeen

Rotujärjestön kokeissa arvioidaan muun muassa kiinnostusta hajujälkeen, hakua metsässä, ajohaukkua, suhtautumista laukauksiin, riistan hakua ja ajamista sekä noutamista. Koetulokset kertovat siksi vanhempien käyttöominaisuuksista enemmän kuin yleisluontoiset kuvaukset, kuten ”käyttölinjainen” tai ”helposti koulutettava”. Metsästyskauden ulkopuolella kuntoa, tottelevaisuutta, jäljestystä, noutoa ja varmuutta vedessä tulee ylläpitää suunnitelmallisesti koiran ikä, terveys ja palautuminen huomioiden.

## Terveys

Voimassa oleva ruotsalainen jalostusstrategia kuvaa viiriäiskoiraa (wachtelhund) yleisesti terveeksi, mutta käyttötarkoituksen vuoksi metsästysvammat ovat merkittävä käytännön terveysriski. Asiakirjassa esitettyjen vakuutustietojen mukaan tapaturmavammat ovat yleisin eläinlääkärikulujen korvaussyy. Tarkasta koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin, jos sillä on ontumista, kipua, haavoja, silmävamma tai muutoksia yleisvoinnissa.

Lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä ja kyynärniveldysplasiaa eli ED:tä seurataan röntgenkuvauksilla ja virallisilla lausunnoilla. Ruotsin kennelliiton nykyiset rekisteröintimääräykset edellyttävät, että molemmilla vanhemmilla on viralliset lonkka- ja kyynärtulokset ennen astutusta. Rodulle lasketaan myös HD-indeksi. Röntgenlausunto on jalostuksen työkalu, eikä se yksin kerro, onko koiralla kliinisiä oireita tai kehittyykö niitä myöhemmin.

Ruotsin viiriäiskoirajärjestön pentuvälitysehdot ovat kennelliiton rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Jalostuskoirilta edellytetään muun muassa lonkkatulosta A tai B, kyynärtulosta 0, metsästysominaisuuksien arviointia ja hyväksyttyä suhtautumista laukauksiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset versiot ja erota toisistaan rekisteröinnin vaatimukset ja rotujärjestön oman pentuvälityksen ehdot.

Allergioita ja korvatulehduksia koskevat tiedot eivät ole täysin yhteneviä. Ruotsin kennelliiton rotuesittelyssä todetaan niiden lisääntyneen ja kehotetaan ostajia selvittämään vanhempien ja sisarusten tilanne. Voimassa olevassa jalostusstrategiassa puolestaan todetaan, ettei rodulla ole tunnistettu mitään sille ominaista tai selvästi keskimääräistä yleisempää sairautta. Kysy erikseen suvussa esiintyvästä toistuvasta kutinasta, ihosairauksista ja korvaongelmista olettamatta, että niitä olisi jokaisella viiriäiskoiralla (wachtelhund). Kennelliiton rotuesittelyssä mainitaan myös silmäterveysohjelma, kun taas rotukohtaisissa rekisteröintimääräyksissä luetellaan nimenomaisesti viralliset HD- ja ED-tulokset.

## Historia ja alkuperä

Viiriäiskoira (wachtelhund) on peräisin Saksasta, jossa siitä kehitettiin monipuolinen koira metsä- ja vesilinnustukseen. Samankaltaisia metsästyskoiria on tunnettu useiden vuosisatojen ajan, mutta nykyrodun järjestelmällinen kantakirjajalostus alkoi noin vuonna 1900. Varhaisessa jalostuksessa kehitettiin ruskeaa ja ruskeapäistärikköä värilinjaa metsästysominaisuuksien pysyessä keskiössä.

Rotu saapui Ruotsiin toisen maailmansodan aikana metsästäjien välisten yhteyksien kautta. Ensimmäiset ruotsalaiset rekisteröinnit tehtiin vuonna 1942. Koiria käytettiin siellä muun muassa haukkuen ajavina metsästyskoirina ja vedestä noutavina koirina. Kiinnostus kasvoi huomattavasti 1980-luvulla, kun metsästäjät etsivät tehokasta lyhyesti ajavaa koiraa, ja Ruotsin viiriäiskoirajärjestö perustettiin vuonna 1987. Ruotsalaisessa jalostuksessa on edelleen painotettu vahvasti käytännön metsästystä sekä kokeita, jotka kuvaavat hakua, haukkua, ajoa, suhtautumista laukauksiin ja monipuolisuutta.

## Arki rodun kanssa

Viiriäiskoira (wachtelhund) sopii parhaiten kotiin, jossa aikuinen metsästää aktiivisesti, voi käyttää sopivia metsästysmaita ja haluaa käyttää runsaasti aikaa kehittyäkseen koiranohjaajana. Se on harvoin järkevä ensivalinta ihmiselle, jolla ei ole kokemusta vaativista metsästyskoirista. Kokematon mutta aktiivinen metsästäjä tarvitsee alusta lähtien tiivistä tukea kasvattajalta, rotujärjestöltä ja kokeneilta koiranohjaajilta.

Omakotitalo ja suuri piha eivät korvaa työtä, eikä kerrostalossa asuminen ole automaattisesti mahdotonta. Ratkaisevaa on, tarjoaako arki metsästystä, koulutusta, ulkoilua ja palautumista sekä keinot estää koiran äänenkäyttöä häiritsemästä naapureita. Yksinoloon tulee totutella asteittain aloittamalla lyhyistä ja rauhallisista jaksoista. Arkea ei pidä suunnitella niin, että koira jää säännöllisesti yksin koko työpäiväksi.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset HD- ja ED-tulokset sekä se, miten suunnitellun yhdistelmän indeksit on arvioitu
- metsästyskoetulokset, suhtautuminen laukauksiin ja kokemukset käytännön metsästyksestä
- miten haku, ajon kesto, haukku, paluu ja yhteistyö toteutuvat todellisissa tilanteissa
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet allergiat, korvaongelmat tai muut toistuvat vaivat
- millaiseen metsästykseen ja maastoon pentue on tarkoitettu

Hyvä valinta ei tarkoita kaikkein voimakasviettisimmän pennun etsimistä. Olennaista on valita pentu vanhemmista, joiden dokumentoidut ominaisuudet sopivat siihen metsästykseen ja ohjaukseen, jota pystyt aidosti tarjoamaan.

Viiriäiskoira (wachtelhund)

German Spaniel Club of Germany (Verein Deutsch Wachtelhund e.V.)

The German Kennel Club (VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen)

United Kingdom German Spaniel Club

Svenska Jägareförbundet (Swedish Hunters Association)

Keskikokoinen, vankkarakenteinen saksalainen metsästysspanieli, joka on sopeutunut liikkumaan tiheässä maastossa. Sen turkki on tiheä ja säänkestävä, väriltään ruskea tai ruskeavalkoinen. Erittäin uskollinen ja usein vahvasti yhteen ihmiseen kiintyvä, mutta myös perheystävällinen. Tämä hyvin energinen ja työintoinen metsästyskoira tarvitsee runsaasti rasittavaa liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Rotu on yhä harvinainen Saksan ulkopuolella.

Purple Mist

Lejoncrona

Pointteri

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pointteri on urheilullinen ja elegantti metsästyskoira, joka tunnetaan tunnusomaisesta seisonta-asennostaan ja erinomaisesta hajuaististaan. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyt, sileä turkki on helppohoitoinen. Rotu sopii aktiivisille, ulkoilusta nauttiville omistajille.

Föder upp  pointer och ungersk korthårig vizsla i liten skala.Valparna föds upp i hemmiljö och bor alla sina 8 v i familjens kök omgiven av de vuxna pointrarna och vizslorna.
Valparna säljs i enlighet med SKKs regler och är chippade, vaccinerade och besiktade. Vi föder upp med hänsyn tagna till att valparna skall nedärva de arbetsförmågor som kännetecknar rasen. Köper du en valp från Woodwelike kan du räkna med livslångt stöd och vänskap. Vi vill att du som vill ha en valp från oss kommer på besök och träffar våra hundar och ser vår hundhållning och är positiv till att hålla kontakt hundens hela liv. Vi erbjuder årliga kennelträffar och kontinuerligt stöd och träningshjälp vid behov.

Woodwelike

## Rotu lyhyesti

Haldeninajokoira (haldenstøver) on harvinainen norjalainen ajokoira, jota käytetään pääasiassa jäniksen ja ketun metsästykseen. Kotona se voi olla rauhallinen ja ystävällinen, mutta se on jalostettu itsenäiseen työskentelyyn ja sillä on voimakas metsästysvietti. Ruotsin Kennelliitto toteaa selvästi, ettei rotu sovi pelkäksi seurakoiraksi: tulevan omistajan tulisi olla aktiivinen metsästäjä, jolla on käytettävissään sopivat metsästysmaat.

- **Alkuperä:** Norja, erityisesti Haldenin seutu.
- **Käyttötarkoitus:** Yksin työskentelevä ajokoira, joka etsii hajujäljen ja ajaa riistaa haukkuen.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla 52–60 cm ja nartuilla 50–58 cm.
- **Karvapeite:** Lyhyt, suora ja hyvin tiheä, ja siinä on tiheä pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja koiralla on mustia laikkuja sekä punaruskeita merkkejä.
- **Luonne:** Kotona kiintyvä, rauhallinen ja ystävällinen; metsästyksessä kestävä, määrätietoinen ja itsenäinen.
- **Tärkein kysymys ennen hankintaa:** Haluatko ja pystytkö tarjoamaan tälle koiralle todellisen käyttökoiran elämän metsästyksen parissa? Tavalliset lenkit ja aktivointilelut eivät korvaa työtä, johon rotu on kehitetty.

Haldeninajokoira voi siis olla sekä perheenjäsen että metsästyskoira, mutta järjestyksellä on merkitystä: se pärjää perhekoirana, kun sen metsästysvietti ja toiminnantarve saavat sopivan purkautumistien.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Haldeninajokoira on keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen ja voimakas koira, joka ei saa koskaan vaikuttaa raskaalta. Sen rakenne on tarkoitettu pitkäkestoiseen työskentelyyn: selän tulee olla vahva, rintakehän syvä ja liikkeiden kevyet, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat. Pää on keskikokoinen ja mittasuhteiltaan tasapainoinen, silmät ovat tummanruskeat ja ilme rauhallinen. Eteenpäin vedettyinä riippukorvat ulottuvat suunnilleen kuonon puoliväliin.

Väritys on helppo tuntomerkki rodun tunnistamiseen. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Lisäksi koiralla on mustia laikkuja sekä punaruskeita merkkejä päässä ja raajoissa ja toisinaan mustien ja valkoisten alueiden välissä. Rotumääritelmän mukaan musta ei saa olla vallitseva väri.

Peitinkarva on karheaa, tiheää ja suoraa, ja sen alla on tiheä pohjavilla. Karvapeite vaatii suhteellisen vähän hoitoa verrattuna pitkään tai trimmattavaan turkkiin. Koira harjataan ja pestään tarpeen mukaan. Metsästyksen jälkeen on myös hyvä tarkistaa turkki, tassut ja riippukorvat ennen kuin koira asettuu lepäämään.

## Luonne ja persoonallisuus

Pohjoismaiset kennelliitot kuvaavat haldeninajokoiraa kotona ystävälliseksi, kiintyväksi ja rauhalliseksi, mutta metsässä sillä on voimakas metsästysvietti ja erinomainen kestävyys. Nämä ominaisuudet eivät ole ristiriidassa keskenään. Koira voi rentoutua perheensä seurassa työskentelyn jälkeen ja silti tehdä omia päätöksiään hajujälkeä seuratessaan.

Itsenäisyys on keskeinen osa rodun työskentelytapaa. Metsästäessään koira hakee ja ajaa riistaa etäällä ohjaajastaan ja haukkuu, jotta metsästäjä voi seurata ajon etenemistä. Tämä on metsästyksessä arvokasta, mutta arjessa on otettava huomioon koiran metsästyshalu, äänenkäyttö ja kyky jatkaa hajujäljen seuraamista muista vihjeistä huolimatta.

Voiko haldeninajokoira elää lasten kanssa? Rotukohtaista näyttöä ei ole riittävästi, jotta jokaisen yksilön voitaisiin luvata tulevan hyvin toimeen lasten kanssa. Rodun kuvattu ystävällinen luonne on rohkaiseva lähtökohta, mutta myös pennun kokemukset, aikuisen koiran yksilöllinen luonne ja perheen arjen käytännöt vaikuttavat asiaan. Lasten ja koirien tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti aikuisen valvonnassa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Vahvaa näyttöä ei ole sellaisiin yleispäteviin lupauksiin, jotka koskisivat kissojen tai muiden koirien kanssa toimeen tulemista. Metsästysvietin vuoksi pieneläimet ja ulkona kohdatut vieraat kissat voivat laukaista takaa-ajon, vaikka koira eläisi ongelmitta sellaisen eläimen kanssa, jonka se on tuntenut pienestä pitäen. Arvioi koiraa yksilönä ja pidä eläimet turvallisesti erillään aina, kun kukaan ei valvo niitä.

## Koulutus ja liikunta

Haldeninajokoira tarvitsee paljon liikuntaa ja ajavalle käyttökoiralle sopivaa tekemistä. Olennaisin ohje ei siksi ole tietty päivittäinen minuuttimäärä, vaan mahdollisuus metsästää sopivilla alueilla sekä arki, joka tukee kuntoa, yhteistyötä ja työstä palautumista.

Norjan Kennelliitto kuvaa rotua helposti koulutettavaksi, vaikka sen metsästystapa on itsenäinen. Aloita luoksetulon, kontaktin, hihnakäytöksen, rauhoittumisen ja rauhallisen käsittelyn harjoittelu varhain ja lisää häiriöitä vähitellen. Luotettava luoksetulo on tärkeä, mutta se ei poista voimakkaaseen metsästysviettiin liittyviä riskejä. Hallittujen metsästystilanteiden ulkopuolella pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue on usein viisaampi valinta kuin vapaana pitäminen luonnoneläinten tai liikenteen läheisyydessä.

Metsästyskauden ulkopuolella jäljestys, etsintäharjoitukset ja monipuoliset retket voivat tarjota koiran nenälle mielekästä työtä. Ne ovat kuitenkin täydentävää tekemistä, eivät peruste rodun hankkimiselle ilman metsästysmahdollisuuksia. Liikunnan tarve ja vireystilan säätely on myös syytä erottaa toisistaan: kestäväksi jalostetun koiran täytyy oppia lepäämään kotona sen sijaan, että sille tarjottaisiin aina vain pidempiä harjoituksia.

Haldeninajokoira sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa itsenäisesti työskentelevää kumppania. Jos toivoo koiraa, joka odottaa jatkuvasti seuraavaa yksityiskohtaista ohjetta, ajokoiran oma-aloitteisuus voi tuntua vaikealta. Metsästäjälle sama oma-aloitteisuus on osa rodun käyttötarkoitusta.

## Terveys

Haldeninajokoiraa kuvataan yleisesti toimintakykyiseksi ja terveeksi metsästyskoiraksi, mutta pienen kannan vuoksi sairauksien yleisyydestä on vaikea saada luotettavia lukuja. Ruotsin Kennelliitto toteaa nimenomaisesti, ettei Ruotsin hyvin pieni koiramäärä riitä rodun terveyden luotettavaan arviointiin. Siksi on täsmällisempää kertoa, mitä ostajan kannattaa selvittää, kuin esittää pitkä luettelo ”yleisistä” sairauksista.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien viralliset lonkkaniveldysplasian eli HD:n tutkimustulokset. Norjan Kennelliiton norjalaisille ajokoiraroduille laatimassa jalostusohjelmassa suositellaan jalostuskoirien tutkimista ja vain A-, B- tai C-lonkkaisten koirien käyttöä. C-lonkkainen koira tulisi yhdistää lonkkaniveldysplasiasta vapaaseen koiraan. Kysy myös lähisuvussa esiintyneestä epilepsiasta ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta. NKK:n yhteisessä jalostusohjelmassa painotetaan näitä sairauksia koskevan tiedon keräämistä, mutta tämä ei tarkoita, että niiden yleisyydestä juuri haldeninajokoiralla olisi riittävästi tietoa.

Selkein pitkän aikavälin huolenaihe on kapea jalostuspohja. NKK:n mukaan viime vuosina on rekisteröity vain noin 10–20 pentua vuodessa, ja se pitää määrää rodun tulevaisuuden kannalta vaarallisen pienenä. Toisaalta vuosina 2019–2024 rekisteröidyissä 23 pentueessa käytettiin monia eri vanhempia: 21 urosta ja 20 narttua. Pennunostajan kannalta tämä tarkoittaa, että kasvattajan tulisi pystyä selittämään suunnitellun yhdistelmän vanhempien sukulaisuussuhteet, miksi juuri ne on valittu ja miten jalostussuunnitelmassa vältetään yksittäisen koiran liian suuri vaikutus kantaan.

Pieni kanta ei itsessään ole merkki huonosta terveydestä. Se kuitenkin lisää epävarmuutta ja tekee terveyttä, metsästysominaisuuksia ja sukulaisuussuhteita koskevan tiedon avoimesta jakamisesta erityisen tärkeää. Tarkista ajantasaiset suositukset rotujärjestöltä, sillä jalostusohjelmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Haldeninajokoira kehitettiin Kaakkois-Norjassa Haldenin kaupungin ympäristössä 1800-luvun jälkipuoliskolla. SKK:n ja NKK:n mukaan sen taustalla on englanninkettukoiria, harriereita ja beagleja sekä paikallisia ajokoiria. Risteytyksistä syntyi erottuva ja melko yhtenäinen koiratyyppi, joka oli tarkoitettu hajuaistin avulla metsästämiseen.

Rotu on ollut useita kertoja lähellä häviämistä. Kapea jalostuspohja oli ongelma alusta lähtien, ja vuoden 1931 penikkatautiepidemia sekä toinen maailmansota pienensivät kantaa rajusti. Omistautuneet kasvattajat elvyttivät kannan sodan jälkeen, ja rotu tunnustettiin Norjassa omaksi rodukseen vuonna 1952. FCI tunnustaa sen norjalaiseksi keskikokoiseksi ajokoiraroduksi ryhmässä 6 ja edellyttää siltä käyttökoetta.

Ensimmäinen haldeninajokoira rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1983. Rotu on edelleen harvinainen jopa alkuperämaassaan. Nykyinen suunnitelmallinen jalostusmateriaalin vaihto norjalaisten ajokoirarotujen välillä ja tarkoin hyväksytyt roturisteytykset onkin ymmärrettävä rodun säilyttämiseen tähtääväksi työksi, ei merkiksi siitä, ettei haldeninajokoiralla olisi omaa tunnustettua rotuidentiteettiä.

## Arki haldeninajokoiran kanssa

Haldeninajokoira sopii parhaiten aktiiviselle metsästäjälle, joka haluaa käyttää yksin ajavaa koiraa jäniksen tai ketun metsästykseen ja toivoo samalla kotiin ystävällistä koiraa. Jos etsii ensisijaisesti seurakoiraa, sopivampiakin vaihtoehtoja on, vaikka kodissa pystyttäisiin tarjoamaan pitkiä lenkkejä.

Kerrostalossa asuminen ei ole automaattisesti mahdotonta, mutta kodin koko ei vastaa olennaisiin kysymyksiin. Omistajan on pystyttävä huolehtimaan koiran äänenkäytöstä, voimakkaasta kiinnostuksesta hajuihin, turvallisesta ulkoilusta ja säännöllisistä kuljetuksista sopiville maastoalueille. Pihallinen talokaan ei riitä, jos koiralta puuttuvat työ ja seura.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen kunkin koiran tarpeiden mukaan; rodulle ei voida perustellusti antaa tiettyä yksinolotuntien määrää. Koti, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi työpäiviksi ilman suunnitelmaa hoidon tai tekemisen järjestämisestä, on silti huono lähtökohta. Turvalliset portit ja johdonmukaiset hihnakäytännöt ovat tärkeitä, sillä oven ulkopuolella kulkeva hajujälki voi houkutella koiraa erittäin voimakkaasti.

Ennen hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä käyttötarkoitus rodun metsästysominaisuuksille ja käytettävissäni sopivat metsästysmaat.
- Hyväksyn, että ajokoira työskentelee itsenäisesti ja saattaa käyttää ääntään runsaasti.
- Minulla on turvallinen suunnitelma luoksetulon harjoitteluun, pitkän liinan käyttöön ja mahdolliseen vapaana ulkoiluun alueilla, joilla on luonnoneläimiä.
- Kasvattaja näyttää lonkkatutkimustulokset, keskustelee avoimesti suvun terveydestä ja osaa selittää suunnitellun yhdistelmän vanhempien sukulaisuussuhteet.
- Perheen lapset ja muut eläimet voidaan tutustuttaa koiraan ja yhteiselo järjestää turvallisesti ilman, että metsästysvietin puuttumista tai ystävällistä luonnetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Oikealle metsästäjälle haldeninajokoira tarjoaa hyvin selkeän yhdistelmän: ulkona kestävän ja määrätietoisen metsästyskoiran sekä kotona rauhallisen, kiintyvän perheenjäsenen, kun sen tarpeista todella huolehditaan.

Haldeninajokoira (haldenstøver)

The Norwegian Hound Club

Haldeninajokoira (haldenstøver) on harvinainen norjalainen ajokoira, joka on keskikokoinen, urheilullinen ja vankkarakenteinen. Se on jalostettu jäniksenmetsästykseen kylmissä ja lumisissa maastoissa. Kotona se on rauhallinen ja hellä, mutta metsällä innokas ja määrätietoinen. Sen lyhyt, valkoinen turkki, jossa on mustia ja ruskeita merkkejä, on helppohoitoinen, mutta liikuntaa se tarvitsee paljon.

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Vi legger stor vekt på valpenes tidlige utvikling, og valpene vokser opp i et aktivt og sosialt miljø med mye stimulering, håndtering og positive opplevelser. De blir tidlig eksponert for ulike lyder, underlag, berøring og hverdagsmiljøer for å bygge trygghet og nysgjerrighet. Valpene får også jevnlig besøk av både barn og voksne slik at de blir vant til mennesker i alle aldre og situasjoner. I tillegg introduseres de for blant annet bilkjøring og nye omgivelser før levering.

Drømmehunden

Joytriever

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Välkommen till Snowie Shine's Kennel

Jag föder upp vita dvärgschnauzer med fokus på friska, trygga och sociala familjehundar. Mitt intresse startade 2001 när jag som 13-åring fick min första vita dvärgschnauzer. Jag är uppvuxen med hunduppfödning och har lång erfarenhet av rasen.

Jag driver Snowie Shine's Kennel och valparna växer upp i vår hemmiljö som en självklar del av familjen.

Vi satsar på vardagslydnad, tricks och agility för trygga och nyfikna hundar. Valparna socialiseras i vardagen och får en stabil start innan de flyttar till sina nya hem.

Hör av dig om du söker en fyrbent familjemedlem.

Snowie Shine’s Kennel

Sky Crystal Rose

Uppfödning i hemmiljö av dvärgschnauzer peppar o salt.

ELOFINS KENNEL

## Pähkinänkuoressa

Labradoodle on labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys, ei koirarotu, jolla olisi Ruotsin Kennelliiton hyväksymä yhtenäinen rotumääritelmä. Nimi kertoo siksi yksittäisestä koirasta vähemmän kuin moni olettaa: koko, turkki, karvanlähtö, luonne ja terveysriskit voivat vaihdella jopa saman pentueen sisällä.

- Kysy aina, mitä villakoiran kokomuunnosta koiran taustassa todella on. Toy-, kääpiö-, keskikokoisen ja isovillakoiran säkäkorkeudet eroavat huomattavasti toisistaan.
- F1, F1b ja vastaavat merkinnät kuvaavat syntyperää. Ne eivät takaa tiettyä kokoa, turkkia, allergiasopivuutta tai luonnetta.
- Labradoodle voi periä noutohalukkuutta ja nopeaa oppimiskykyä, mutta ominaisuudet eivät yhdisty kaikissa koirissa samalla tavalla.
- Turkki voi olla suorempi, laineikas tai kihara, ja siitä voi sekä irrota karvaa että muodostua takkuja. Yhdenkään labradoodlen ei voida taata sopivan allergiselle.
- Risteytys sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida koiraa, hoitaa sen turkkia säännöllisesti ja mukauttaa arkea juuri kyseisen koiran tarpeisiin.
- Terveystutkimusten riittävyys on arvioitava kummankin vanhemman osalta erikseen labradorinnoutajan ja kyseisen villakoiran kokomuunnoksen riskien ja suositusten perusteella.

Australianlabradoodle ei automaattisesti tarkoita samaa kuin ensimmäisen sukupolven labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys. Se on usean sukupolven aikana kehitetty erillinen tyyppi, jonka taustassa on myös muita rotuja. Kysy aina, mitä kasvattaja nimellä tarkoittaa ja mihin rekisteriin tai jalostusohjelmaan koirat kuuluvat.

## Ulkonäkö ja turkki

Labradoodlella ei ole yhtä virallista kokoa tai ruumiinrakennetta. Labradorinnoutajan rotumääritelmässä uroksen ihannesäkäkorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Villakoirien koot puolestaan ulottuvat yli 24 senttimetrin ja enintään 28 senttimetrin korkuisesta toyvillakoirasta kääpiö- ja keskikokoisen villakoiran kautta isovillakoiraan, jonka säkäkorkeus on yli 45 ja enintään 60 senttimetriä, kahden senttimetrin ylitys sallien. Pelkkä yleisluontoinen nimitys, kuten ”mini”, ”medium” tai ”standard”, ei siis riitä kertomaan, kuinka suureksi koira kasvaa.

Paras arvio perustuu seuraaviin tietoihin:

- koiran taustassa todella esiintyvä villakoiran kokomuunnos
- molempien vanhempien mitattu säkäkorkeus ja paino
- aikuisten täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koko
- koiran sukupuoli ja ruumiinrakenne

Vanhemmat kertovat enemmän kuin sukupolvimerkintä. Rotumääritelmän mukaan labradorinnoutajalla on lyhyt ja tiheä karvapeite sekä vedenkestävä aluskarva, kun taas villakoiran turkki on kihara ja kasvaa jatkuvasti. Turkin pituus, kiharuus, tiheys ja karvanlähtö voivat siksi vaihdella pentuesisarusten välillä ja muuttua pentukarvan vaihtuessa aikuisen koiran turkkiin.

Vähäinen näkyvä karvanlähtö ei tarkoita vähäistä allergiariskiä. Koiran allergeenit ovat peräisin pääasiassa ihosta, syljestä ja virtsasta, eivät pelkästään karvoista. Allergeenittomia koiria ei ole, ja sama ihminen voi reagoida eri tavoin eri koirayksilöihin. Jos ihmisellä on jo lemmikkiallergia, pentua ei siksi pidä ostaa ”hypoallergeenisen” tai ”allergiaystävällisen” kaltaisten ilmausten perusteella.

Turkinhoito on sovitettava siihen, millainen turkki koiralle todella kehittyy. Pidemmässä tai kiharammassa turkissa kamman on kuljettava ihoon asti takertumatta. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin, nivusiin ja jalkoihin. Märkä turkki on kuivattava ja selvitettävä. Kampauksen ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, laadusta ja koiran elintavoista. Asiantunteva trimmaaja voi auttaa toimivan hoitorutiinin laatimisessa. Totuta koira käsittelyyn vähitellen ja myönteisesti.

## Luonne ja persoonallisuus

Labradoodle voi olla seurallinen, yhteistyöhaluinen ja vilkas, mutta risteytyksen mukana ei tule valmista ”molempien rotujen parhaat puolet” -luonnetta. Labradorinnoutajan ja villakoiran rotuihanteissa kuvataan ystävällisiä, aktiivisia ja koulutettavia koiria, mutta perimä, vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset, terveys ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilöön.

Vuonna 2026 julkaistussa brittiläisessä omistajakyselyssä verrattiin 583 labradoodlen käyttäytymistä labradorinnoutajien ja villakoirien käyttäytymiseen. Tulokset olivat vaihtelevia: labradoodlet saivat villakoiria paremmat tulokset kuudella kahdestatoista käyttäytymisasteikosta mutta labradorinnoutajia heikommat tulokset viidellä. Tutkimuksessa oli mukana enintään viisivuotiaita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa pennun luonnetta. Siinä ei myöskään löytynyt suoraa näyttöä siitä, että labradoodlet sopisivat yleisesti erityisen hyvin lapsiperheisiin.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita läheistä sukua olevia aikuisia koiria. Tarkkaile, miten ne lähestyvät ihmisiä, palautuvat yllättävistä tilanteista, suhtautuvat käsittelyyn ja rauhoittuvat. Kysy, miten aiempien pentueiden aikuiset koirat pärjäävät arjessa, älä vain niiden väriä tai turkin laatua.

Lapset ja labradoodlet voivat elää hyvin yhdessä, mutta pienten lasten ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan, eivätkä lapset saa kiipeillä sen päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana. Nuori, voimakas ja innokas koira voi kaataa lapsen olematta aggressiivinen, joten rauhallinen tervehtiminen ja kaikkien neljän tassun pitäminen maassa ovat tärkeitä arjen taitoja.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kiinnostus muita koiria kohtaan ei tarkoita hyviä koirapuistotapoja, eikä labradoodle ole automaattisesti turvallinen kissojen seurassa. Huomioi koiran aiemmat kokemukset ja taipumus jahtaamiseen. Tutustuta eläimet toisiinsa vaiheittain, järjestä niille omat turvalliset paikat ja valvo niiden kohtaamisia.

## Koulutus ja liikunta

Labradoodle tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajuaistia, ajattelua ja yhteistyötä vaativia tehtäviä, mutta mikään kaikille yhteinen minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Sopiva kuormitus riippuu iästä, koosta, terveydestä, tekemisen rasittavuudesta ja palautumisesta. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, vapaa liikkuminen turvallisessa paikassa, hajutyöskentely, noutaminen, ongelmanratkaisu, koulutus ja häiriötön lepo.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii usein nopeasti oppivalle risteytykselle. Panosta taitoihin, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- kontaktin ottaminen ja hihnassa kulkeminen vetämättä
- luoksetulo ja huomion irrottaminen häiriöistä
- esineistä luopuminen ja niiden irrottaminen ilman ristiriitoja
- ihmisten ja koirien rauhallinen tervehtiminen
- odottaminen ja rauhoittuminen myös silloin, kun ympärillä tapahtuu
- turkin, korvien, suun ja tassujen käsittelyyn tottuminen

Noutaminen, etsintätehtävät, jäljestys, nosework ja rally-toko voivat tarjota mielekästä tekemistä lähtörotujen työskentelyhalulle. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan pidä samoista harrastuksista tai vedestä.

Pennun harjoittelun kuormitusta, vaikeutta ja kestoa on lisättävä vähitellen. Jäykkyys, haluttomuus tai heikko palautuminen kertovat, että suunnitelmaa on muutettava. Tarkoitus ei ole uuvuttaa koiraa päivittäin vaan kehittää kuntoa, itsehillintää ja kykyä levätä.

## Terveys

Ei ole näyttöä siitä, että labradoodle olisi automaattisesti kumpaakin lähtörotua terveempi tai sairaampi. Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa oli mukana 9 402 nuorta koiraa, ja siinä tehtiin 342 vertailua kolmen villakoiraristeytyksen ja niiden lähtörotujen välillä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt 86,6 prosentissa vertailuista. Tutkimuksen 583 labradoodlella suurin osa 57 tutkitusta sairaudesta ei ollut yleisempiä tai harvinaisempia kuin villakoirilla tai labradorinnoutajilla. Tutkimus perustui omistajien antamiin tietoihin enintään viisivuotiaista koirista, eikä se korvaa jalostuksen pitkäaikaista seurantaa.

Terveyden arvioinnin onkin lähdettävä kummastakin vanhemmasta erikseen. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaiseen rekisteröityyn jalostukseen käytettävällä labradorinnoutajalla on oltava virallinen lonkkatulos. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee lisäksi, ettei lonkissa tai kyynärnivelissä ole todettua dysplasiaa ja että silmätarkastus on voimassa. Isovillakoirilla on Ruotsissa lonkkaterveysohjelma, kun taas toy-, kääpiö- ja keskikokoisilla villakoirilla on ohjelma, joka edellyttää prcd-PRA-testitulosta. Nämä säännöt koskevat rekisteröityjä rotukoiravanhempia, eivätkä ne muodosta pakollista ”labradoodlen tutkimuspakettia”. Ne kuitenkin osoittavat, miksi tarkka villakoiran kokomuunnos on tiedettävä.

Pyydä nähtäväksi tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”. Tarkista:

- että asiakirja kuuluu oikealle koiralle ja voidaan yhdistää sen tunnistusmerkintään tai rekisterinumeroon
- tutkimuksen päivämäärä, menetelmä, lausunnon antaja ja varsinainen tulos
- kummankin vanhemman kannalta olennaiset lonkka-, kyynär- ja silmätulokset
- mitä DNA-testejä on tehty ja mitä yksittäistä sairautta kukin testi koskee
- sisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien lähisukulaisten sairaudet, liikkumisvaikeudet ja luonne

Yhden mutaation osalta saatu puhdas DNA-testitulos ei kerro mitään muista sairauksista. Risteytys voi periä riskimuunnoksia molemmilta puolilta, vaikka sen geneettinen monimuotoisuus olisi suurempi.

Vuoden 2024 tutkimuksessa labradoodleilla oli labradorinnoutajia suurempi ulkokorvatulehduksen todennäköisyys, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö sairastuisi. Hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle, jos koira ravistelee päätään tai korvassa on kutinaa, kipua, punoitusta, turvotusta tai pahanhajuista eritettä. Toistuvat ongelmat on tutkittava. Älä puhdista ärtynyttä korvaa ilman eläinlääkärin ohjetta.

## Historia ja alkuperä

Labradoodle-nimen parhaiten dokumentoitu nykyaikainen lähtökohta on pentue, joka syntyi vuonna 1989 silloisessa Royal Guide Dogs Association of Australia -järjestössä, nykyisessä Guide Dogs Victoriassa. Jalostuksesta vastannut Wally Conron astutti Brandy-nimisen labradorinnoutajanartun Harley-nimisellä isovillakoirauroksella näkövammaista asiakasta varten, jonka aviomiehellä oli allergia. Kolmesta pennusta yhden, Sultanin, katsottiin sopivan asiakkaalle, ja se työskenteli myöhemmin opaskoirana.

Labradoodle-nimellä pyrittiin herättämään kiinnostusta, kun pelkästään risteytyksiksi kuvattujen koirien oli vaikeampi löytää koteja. Nimi teki risteytyksen tunnetuksi mutta ei luonut yhteistä rotumääritelmää. Osa kasvattajista on jatkanut labradorinnoutajan ja villakoiran risteyttämistä, kun taas toiset ovat jatkaneet kasvatusta useiden sukupolvien ajan omien rekisteriensä alaisuudessa.

Australianlabradoodlen tausta poikkeaa siksi suorasta labradorinnoutajan ja villakoiran risteytyksestä. Näitä koiria koskevat geneettiset tutkimukset osoittavat, että niiden taustassa on muitakin rotuja kuin labradorinnoutaja ja villakoira ja että villakoiran perimä on vallitseva. Pennunostajan kannattaa pyytää ymmärrettävä sukutaulu tai selvitys syntyperästä eikä olettaa, että kaikilla samankaltaisilla nimillä myytävillä koirilla on sama tausta.

## Arki labradoodlen kanssa

Labradoodle sopii parhaiten kotiin, jossa on aikaa koulutukselle, aktivoinnille, palautumiselle ja säännölliselle turkinhoidolle ja jossa hyväksytään, ettei aikuinen koira välttämättä vastaa markkinoinnissa käytettyä koko- tai turkkikuvausta. Se on harvoin hyvä valinta ihmiselle, jonka ensisijaisena tavoitteena on saada karvaa päästämätön, omissa oloissaan viihtyvä tai varmasti helppo perhekoira.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona, se osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Piha ei korvaa lenkkejä tai koulutusta. Yksinoloa on opeteltava pienin askelin niin, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Jotkin aikuiset koirat pärjäävät yksin muutaman tunnin, kun taas toiset huolestuvat paljon aiemmin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan, harjoitusta on helpotettava.

Käy ennen ostopäätöstä läpi seuraavat käytännön asiat:

- Pyydä tarkat tiedot syntyperästä ja villakoiran kokomuunnoksesta sekä selitys kasvattajan käyttämille sukupolvi- ja kokomerkinnöille.
- Vertaa vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellista kokoa, turkkia, käyttäytymistä ja kykyä rauhoittua.
- Lue alkuperäiset terveystulokset ja kysy, miksi juuri kyseiset tutkimukset on valittu kummallekin vanhemmalle.
- Tapaa pennut emän kanssa niiden kasvuympäristössä ja selvitä, miten kasvattaja huolehtii arjen ääniin ja käsittelyyn totuttamisesta sekä palautumisesta.
- Varmista, että kotona on suunnitelma turkinhoitoa, koiran hoidon järjestämistä, koulutusta ja asteittaista yksinolon opettelua varten myös koiran vaativina ensimmäisinä vuosina.

Kun vastaukset ovat täsmällisiä ja asiakirjat tarkistettavissa, juuri kyseistä suunniteltua pentuetta on helpompi arvioida. Labradoodlen kohdalla yksittäinen koira, sen vanhemmat ja kasvattajan työ kertovat enemmän kuin nimi itsessään.

Labradoodle

UK Labradoodle Association

Labradoodle Club of Great Britain

Labradoodle on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys, joka tunnetaan ystävällisestä ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä hyvästä koulutettavuudestaan. Turkki vaihtelee kiharasta ja vähän karvaa pudottavasta pörröiseen ja karvaa pudottavaan, ja se vaatii säännöllistä hoitoa. Labradoodle sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa se saa päivittäin liikuntaa ja virikkeitä.

Om vår uppfödning 🐾
På Lyckornas Labradoodle föds våra valpar upp i hemmiljö och är en naturlig del av vardagen från första dagen. Vi lägger stor vikt vid trygghet, närhet och tidig socialisering för att ge varje valp de bästa förutsättningarna inför livet i sin nya familj.
Vårt mål är att föda upp friska och harmoniska hundar med ett stabilt temperament och ett vänligt sätt. Valparna växer upp med mycket kärlek, omsorg och daglig kontakt med människor och vardagens alla ljud.
För oss är det viktigt att varje valp får en trygg start och hamnar i ett kärleksfullt och ansvarsfullt hem. 💛

Lyckornaslabradoodle

Gullvivans gyllene jyckar

Canis

Stormhjärta

Familjeuppfödning av jaktlabrador. Föds upp för användning inom jakt, arbete eller andra hundsporter. Våra valpar socialiseras med andra hundar, människor och barn i olika åldrar. Vårt mål är att främja rasen genom att avla fram arbetsvilliga och friska hundar.

Våra krav på köpare är ett aktivt, kärleksfullt och fint hem där beslutet att skaffa valp/hund är ett genomtänkt beslut. Vi erbjuder valpträning där kullen får träffas igen och tränas tillsammans och efter att de blivit 1 år blir de inbjudna till kennelträff som hålls minst en gång per år.

Big Bay

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

The Kennel Club (United Kingdom)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Vi er et lite familieoppdrett av storpuddel med fokus på helse og gemytt.

Almaluros kennel

## Perustiedot

Partacollie on aktiivinen brittiläinen paimen- ja seurakoira ihmiselle, joka on valmis käyttämään runsaasti aikaa liikuntaan ja turkinhoitoon. Rotu voi oppia nopeasti ja olla miellyttävä koulutettava, mutta se tarvitsee päivittäin kunnolla liikuntaa, aivotyötä ja apua rauhoittumisen opetteluun. Pitkä turkki on hoidettava huolellisesti ihoa myöten.

- **Alkuperä ja tyyppi:** Iso-Britannia; paimen- ja seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 1.
- **Koko:** ihannesäkäkorkeus on uroksilla 53–56 cm ja nartuilla 51–53 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- **Rakenne:** rungon tulee olla säkäkorkeutta pidempi noin suhteessa 5:4, mutta koira ei saa vaikuttaa raskaalta.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, juoksumahdollisuuksia ja monipuolista aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, kaksinkertainen karvapeite kerää hiekkaa, risuja ja kosteutta ja voi takkuuntua, ellei sitä hoideta perusteellisesti.
- **Luonne:** ihanteena on valpas, eloisa, itsevarma ja älykäs koira. Sosiaalisuus, leikkisyys ja ääniin reagointi vaihtelevat yksilöittäin.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset ja lonkkaindeksit. Kysy myös kyynärkuvaustuloksista, ääniherkkyydestä sekä lähisuvussa esiintyvistä Addisonin taudista, SLO:sta ja muista autoimmuunisairauksista.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle. Se sopii huonommin kotiin, jossa arkeen on jo suunniteltu pitkiä yksinoloaikoja, vähän aktiivisuutta tai jossa säännöllinen turkinhoito ei houkuttele.

## Ulkonäkö ja turkki

Partacollien tulee olla ketterä, vahva ja vaivattomasti liikkuva, ei raskas. Sen suorakaiteinen yleisvaikutelma syntyy rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteesta 5:4. Laatu ja mittasuhteet ovat tärkeämpiä kuin pieni poikkeama ihannekorkeudesta. Koska rotumääritelmässä ei määritellä painoa, koiran kuntoluokka kertoo enemmän kuin yleinen painohaarukka.

Partacolliella on kaksinkertainen karvapeite. Pohjavillan tulee olla pehmeää, villavaa ja tiheää, peitinkarvan puolestaan sileästi laskeutuvaa, karheaa, vahvaa ja takkuisen näköistä. Lievä laineikkuus sallitaan, mutta karva ei saa olla villavaa tai kiharaa eikä niin runsasta, että se peittää koiran luonnolliset ääriviivat. Rotumääritelmän mukaan turkkia ei saa koskaan trimmata.

Hyväksyttyjä pohjavärejä ovat liuskekivenharmaa, punertava kellanruskea, musta, sininen, kaikki harmaan sävyt, ruskea ja hiekanväri, valkoisin merkein tai ilman. Merle- eli laikukas väritys ei ole sallittu. Valkoista voi olla muun muassa kuonossa, päässä, hännänpäässä, rinnassa, raajoissa ja käpälissä. Valkoinen kaulus ei saa ulottua lapojen taakse, eikä valkoinen väri saa nousta takaraajojen ulkosivuilla kintereiden yläpuolelle.

Arjessa tavoitteena on takuton turkki, jonka alta ihon pystyy tarkastamaan. Ruotsin Kennelliitto antaa ohjeeksi perusteellisen turkinhoidon noin kerran viikossa, mutta työmäärään vaikuttavat turkin laatu, koiran ikä, sää ja aktiivisuus. Käy turkki läpi kerroksittain ihoa myöten. Korvantaustat, nivuset ja reisien takaosat takkuuntuvat helposti. Tarkista myös parta ja käpälät.

Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan. Kosteaksi jäänyt, hoitamaton turkki voi takkuuntua. Opeta pentu jo varhain makaamaan rauhallisesti kyljellään ja hyväksymään turkin kampaaminen. Jos turkki on huopaantunut, ihon hyvinvointi menee näyttelyihanteen edelle. Hae apua sen sijaan, että kiskoisit tiukkoja takkuja.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen partacollien tulee olla valpas, eloisa, aktiivinen ja itsevarma ilman hermostuneisuutta tai aggressiivisuutta. Monet ovat yhteistyöhaluisia, leikkisiä ja sosiaalisia, mutta rotuihanne ei takaa sitä, miten jokainen koira suhtautuu ihmisiin, koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen analyysi antaa rodusta vivahteikkaamman kuvan. BPH:ssa kirjataan koiran käyttäytymisreaktioita; kyse ei ole kokeesta, jonka koira läpäisee tai hylkää. Analyysi kattaa kuvaukseen osallistuneen osan rodusta eikä tavoita kaikkea vaihtelua. Aineistossa näkyi selviä eroja tervehtimisessä, leikkimisessä, ympäristön tutkimisessa sekä alustoihin ja yllätyksiin reagoimisessa.

Ääniin suhtautumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Partacollieissa on sekä ääniin huolettomasti suhtautuvia että ääniherkkiä yksilöitä. Kysy, kuinka voimakkaasti vanhemmat reagoivat esimerkiksi ukkoseen, kolinaan tai laukauksiin ja miten ne palautuvat tilanteesta. Tutustu myös mahdollisiin BPH- tai MH-kuvaustuloksiin. Rodun keskiarvo ei korvaa tietoa kyseisestä sukulinjasta.

Rodun tausta ei tarkoita, että jokainen yksilö yrittäisi automaattisesti paimentaa lapsia tai että kaikilla olisi samanlaiset paimennustaipumukset. Jalostuksen tavoiteohjelmassa korostetaan, että paimennuskäyttäytyminen riippuu suuresti yksilöllisistä taipumuksista eikä seuraa pelkästä rodun nimestä. Hyppivää tervehtimistä, liikkuvien kohteiden jahtaamista ja haukkumista tulee siksi arvioida ja kouluttaa kyseisen koiran käyttäytymisenä, ei hyväksyä väistämättöminä rotuominaisuuksina.

## Koulutus ja liikunta

Partacollie tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve aikuinen tarvitsee monipuolisia lenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaammin turvallisessa paikassa sekä keskittymistä vaativia tehtäviä. Kuormitus tulee sovittaa ikään, kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja palkitsemalla. Mukauta harjoituksia sen mukaan, jaksaako koira keskittyä ja pystyykö se pitämään tauon. Varhain opeteltavia taitoja ovat:

- rauhallinen tervehtiminen ja rentoutuminen, vaikka lähellä on liikettä,
- luoksetulo ja turvallinen liikkuminen pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista,
- löysällä hihnalla kävely ja yhteistyö ohjaajan kanssa muiden koirien lähellä,
- asteittainen totuttelu ääniin ja ympäristöihin ilman, että koiraa pakotetaan pelottaviin tilanteisiin,
- yhteistyöhön perustuva käsittely, jota työläs turkinhoito edellyttää.

Rotua kuvataan pystyasentoiseksi paimeneksi, joka käyttää vain vähän kiinteää katsetta eli ”silmää”. Se työskentelee pystyasennossa eikä käytä joillekin muille paimenkoirille tyypillistä tuijottavaa katsetta. Paimennustaipumukset vaihtelevat silti yksilöittäin. Paimennuksesta kiinnostunut voi selvittää niitä virallisessa taipumuskokeessa, joka on ollut rodulle avoin vuodesta 2007, sen sijaan että olettaisi taipumusten olevan olemassa.

Tottelevaisuus, agility, nosework, jäljestys, koiratanssi, palveluskoirakokeet ja paimennus voivat kaikki sopia rodulle. Valitse laji koiran fyysisten edellytysten ja motivaation mukaan. Hyvässä arjessa yhdistyvät liikunta, ongelmanratkaisu ja palautuminen. Pelkkä harjoittelun tehon lisääminen ei aina auta koiraa rauhoittumaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa jalostustyössä keskeisiä dokumentoituja huolenaiheita ovat lonkat ja kyynärnivelet sekä autoimmuunisairauksista Addisonin tauti ja SLO. Tämä ei tarkoita, että jokainen partacollie sairastuisi, mutta ostajan tulee voida tutustua tutkimustuloksiin ja suvun terveyshistoriaan sen sijaan, että hän joutuisi tyytymään yleiseen vakuutteluun vanhempien terveydestä.

Partacollie kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevan terveysohjelman tasolle 2, joten jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkalausunto ennen astutusta. Vuoden 2026 yleisten sääntöjen mukaan E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä lonkkaniveldysplasian oireista kärsivää koiraa saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan lisäksi, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo eli pentueen alustava indeksi olisi yli 100. Pyydä nähtäväksi sekä kirjainlausunnot että astutushetken indeksit.

Kyynärniveldysplasian tutkimustulokset tallennetaan keskitettyyn rekisteriin, mutta kyynärkuvaus ei ole rodun rekisteröinnin edellytys Ruotsissa. Jalostuksen tavoiteohjelmassa tarkastellaan 290:tä Ruotsissa vuosina 2013–2022 syntynyttä ja kyynärkuvattua koiraa. Niistä 21:llä eli 7,2 prosentilla todettiin muutoksia. Luku kuvaa tutkittua ryhmää, ei kaikkia koiria. Vanhempien tiedossa olevat kyynärtulokset antavat silti enemmän tietoa kuin tutkimatta jättäminen.

Addisonin taudissa lisämunuaiset tuottavat liian vähän hormoneja. Oireita voivat olla heikkous, väsymys, huono ruokahalu ja oksentelu. Diagnoosi tehdään ACTH-stimulaatiokokeella. Rodulla on perinnöllinen alttius sairauteen, mutta vakiintunutta geenitestiä ei ole. Rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa vuoden 2020 terveyskyselyssä viidellä koiralla 282:sta eli 1,8 prosentilla ilmoitettiin todetun Addisonin tauti. Luku koskee kyselyyn osallistunutta ryhmää.

SLO eli symmetrinen lupoidinen onykodystrofia on autoimmuunisairaus, joka voi aiheuttaa kynsien sarveiskuorten irtoamista. Diagnoosi voidaan varmistaa koepalalla. Samassa kyselyssä SLO ilmoitettiin seitsemällä koiralla 282:sta eli 2,5 prosentilla. Kysy kasvattajalta vanhempien, sisarusten ja lähisukulaisten Addisonin taudista, SLO:sta ja muista todetuista autoimmuunisairauksista. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan sairaiden koirien jättämistä pois jalostuksesta sekä sellaisten yhdistelmien välttämistä, joissa molempien koirien lähisuvussa esiintyy autoimmuunisairauksia.

## Historia ja alkuperä

Partacollie kehittyi paimenkoiraksi Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa. Samantyyppisiä koiria esiintyy skotlantilaisissa lähteissä jo 1500-luvulla, ja 1700-luvulla pitkäkarvaisia paimenkoiria käytettiin karjan ajamiseen Ylämailta etelämpänä sijaitseville markkinoille.

G Olive Willison ja hänen Bothkennar-kennelinsä loivat nykyisen partacollien perustan Isossa-Britanniassa 1940-luvulla. The Kennel Club tunnusti rodun vuonna 1955. Ensimmäinen partacollie saapui Ruotsiin vuonna 1960, ja FCI hyväksyi rodun lopullisesti numerolla 271 30. elokuuta 1967.

Tausta selittää ihanteen vaivattomasti liikkuvasta, kestävästä ja yhteistyöhaluisesta koirasta, mutta ei ennusta jokaisen yksilön käyttäytymistä.

## Arki partacollien kanssa

Partacollie voi asua kerrostaloasunnossa, kun se saa kodin ulkopuolella sopivasti liikuntaa, mahdollisuuksia tarpeiden tekemiseen ja koulutusta. Kodin koko ei täytä koiran liikunnantarvetta, eikä piha korvaa yhteisiä lenkkejä ja tekemistä. Kerrostalossa käytännön merkitystä on sillä, miten koira reagoi rappukäytävän tai oven takaa kuuluviin ääniin. Kysy suvun ääniherkkyydestä ja opeta rauhalliset toimintatavat alusta alkaen.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyillä, rauhallisilla erossaoloilla vasta, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Koiran omat reaktiot ratkaisevat, kuinka nopeasti aikaa voidaan pidentää. Toistuva ahdistus, vinkuminen, haukkuminen tai vaikeus rauhoittua kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole syy pidentää poissaoloa, kunnes koira ”tottuu”.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin minkä tahansa koiran kohdalla: aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran seurassa, ja koira tarvitsee suojaisan lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Vilkas nuori koira voi kaataa lapsen tarkoittamatta pahaa. Opeta sekä lapselle että koiralle rauhallinen tervehtiminen ja keskeytä jahtaaminen tai liian raju leikki ajoissa.

Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Vaikka monet yksilöt ovat sosiaalisia tai niiden jahtaamishalu on vähäinen, se ei takaa, että tietty koira voisi elää turvallisesti kissan tai pienlemmikin kanssa. Kun tutustutat koiraa ja kissaa toisiinsa, järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä pääsy korkeille paikoille. Aloita riittävän etäältä, estä jahtaaminen äläkä jätä eläimiä kahdestaan ennen kuin niiden yhteiselo on pysynyt rauhallisena pidemmän aikaa.

Turkki tuo arkeen enemmän sotkua kuin valokuvista voisi päätellä. Varaudu pyyhkeisiin, lenkinjälkeisiin tarkastuksiin sekä parran ja käpälien puhdistamiseen. Rotu ei ole hypoallergeeninen. Koiran allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä, eikä karvanlähdön määrä kerro, sopiiko koira allergiselle ihmiselle.

Arvioi juuri kyseistä pentuetta, älä pelkästään rodun mainetta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, tarkkaile niiden palautumista äänien jälkeen, pyydä perusteellinen turkinhoitonäytös ja tarkista niveltulokset sekä terveyshistoria. Näin on helpompi päättää, sopivatko koiran tarpeet omaan arkeesi.

Partacollie

The Bearded Collie Club - UK

Svenska Bearded Collie Klubben (Sweden)

German Bearded Collie Club

Partacollie on eloisa skotlantilainen paimenkoira, jolla on pörröinen kaksinkertainen turkki, kirkkaat silmät ja ketterä rakenne. Se on lempeä, älykäs ja herkkä koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivojumppaa sekä säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve ja elää usein 12–14-vuotiaaksi tai vanhemmaksi.

Hillbacka

Sileäkarvainen kettuterrieri

Kennel Club (UK)

Deutscher Foxterrier-Verband e.V. (Germany)

Sileäkarvainen kettuterrieri on pieni, urheilullinen ja ihmisläheinen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se on energinen, älykäs ja itsenäinen koira, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Se on hellä, mutta suhtautuu etenkin pieneläimiin kiihkeästi. Rotu sopii aktiiviselle ja johdonmukaiselle omistajalle.

04.03.2026, kom det 5 flotte Glatthårs Fox Terrier-jenter til verden.
Nå er det 3 valper igjen som trenger et nytt, godt og aktivt hjem.
Dette er mitt første kull, derfor har jeg foreløpig ikke registrert noe kennelnavn.
Kullet er for øvrig registrert i NKK.

Det som karakteriserer en Fox Terrier er dens sprudlende livsglede og robuste helse. 
Dette er en særdeles frisk rase og det er en av grunnene til at rasen øker i popularitet. 
Får de god omsorg, mye kos, blir holdt aktive og får et godt kosthold kan de godt bikke 16 år eller mer.

En Fox Terrier er en gøyal og lojal familiehund for folk som er aktive. De elsker å være med deg der det skjer noe. Er alltid klar for et eventyr eller lek. Og de liker veldig godt å kose seg sammen med deg i sofaen.

En Fox Terrier er kjærlig, intelligent, arbeidsvillig, lærenem og modig - slett ingen tøffelhelt!
De liker en oppgave og egner seg derfor godt til agility, rally-lydighet, nosework og spor, eller som hihund.

Disse flotte hundene er lette å håndtere - ikke for liten og ikke for stor.

De lukter lite.

Røyter bare 2 ganger i året. Hårene er relativt lette å børste vekk.

De har nesten vedlikeholdsfri pels - «teflonpels». Tørker fort av seg selv, og den er like hvit og fin bare den har tørket etter at dere har vært ute i søla. 

Dette kullet er avlet i en familiehundslinje (det finnes også jakthundslinjer).

Både mor og far er premierte på utstilling.

Begge foreldrene er testet for patellaluksasjon - de er helt friske og fine begge to.

Når du henter valpen din har den fått 3 ormekurer, den er vaksinert 2 ganger, den har fått helseattest og chip. Den er registrert i Norsk Kennel Klubb.
Og du får med en valpepakke.

Wenche Waaltorp

Rosa’s kennel

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Liten kennel i familjen. Fokus på liten inavels % ingen avel på hundar med andningsbesvär eller sjukdomar.
Alla våra hundar klarar av långa promenader utan pronlem.
Du får en underbar , lojal sällskapshund med stabil och lugnt sinne och alla de fantastiska egenskaper Shih tzu har. 
Kräver regelbunden pälsvård eller nedklippt till kort päls.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet