¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Iloinen, keskikokoinen terrieri, joka sopii aktiiviselle ja ulkoilusta nauttivalle perheelle
- Alun perin Walesissa ketun, saukon ja mäyrän metsästykseen jalostettu rotu, jolla on yhä voimakas metsästysvietti
- Tunnusomainen karkea, musta-ruskea karvapeite, josta irtoaa vain vähän karvaa mutta joka vaatii säännöllistä nyppimistä
- Itsevarma ja eloisa luonne, jossa yhdistyvät kiintymys perheeseen ja terrierille ominainen itsenäisyys
- Älykäs ja oppivainen mutta toisinaan hieman itsepäinen koira, joka tarvitsee lempeää ja johdonmukaista ohjausta
¶Ulkonäkö ja turkki
Walesinterrieri on tiivisrakenteinen, vankka ja urheilullinen koira, joka näyttää aina olevan valmis seikkailuun. Urokset ja nartut ovat yleensä melko samankokoisia: säkäkorkeus on keskimäärin noin 36–39 senttimetriä ja paino noin 9–10 kiloa. Koira ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Hyvärakenteinen walesinterrieri on ääriviivoiltaan suorakaiteen muotoinen, sen jalat ovat joihinkin muihin terrierirotuihin verrattuna pitkät ja selkä vahva ja suora. Kokonaisuus antaa tasapainoisen ja valppaan vaikutelman.
Pää on yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä. Se on melko pitkä ja tasainen, otsapenger on loiva ja leuat vahvat. Kuono on suunnilleen kallon pituinen, mikä osaltaan luo rodulle tyypillisen terrierimäisen ilmeen. Tummat, mantelinmuotoiset silmät ilmentävät sekä valppautta että lempeää uteliaisuutta. Pienet, V-muotoiset korvat taittuvat siististi eteenpäin lähelle poskia. Pään tulee kokonaisuutena olla selkeäpiirteinen ja vahva, ei koskaan karkea.
Walesinterrierin runko on lihaksikas mutta liioittelematon. Rintakehä on riittävän syvä antamaan työkoiralle hyvän keuhkotilavuuden, mutta etuosa ei saa olla liian leveä. Maissa, joissa häntiä ei typistetä, häntä on melko korkealle kiinnittynyt ja koira kantaa sitä iloisesti, mikä korostaa sen tarmokasta olemusta liikkeessä. Liikkeet ovat tärkeässä osassa rotumääritelmää. Hyvä walesinterrieri liikkuu vapaasti, pitkällä askeleella ja voimakkaalla takatyönnöllä. Sujuvissa liikkeissä näkyy rodun historia metsästyskoirana, jonka oli pystyttävä kulkemaan vaikeassa maastossa koko päivän.
Turkki on yksi walesinterrierin suurimmista vahvuuksista. Sillä on tiheä, kova ja karkea peitinkarva sekä pehmeämpi pohjavilla. Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa märältä säältä ja piikikkäältä kasvillisuudelta ulkona työskenneltäessä. Oikeanlaatuinen turkki tuntuu kädellä siveltäessä napakalta, ei pörröiseltä tai silkkiseltä. Väritys on musta tai harmaankirjava ruskein merkein. Tavallisesti runko ja kaulan yläosa ovat mustat tai harmaankirjavat, kun taas jalat, pää ja rungon alapuoli ovat täyteläisen ruskeat. Ruskean sävyn tulisi mieluiten olla lämmin ja syvä, ei vaalea.
Rodun turkinhoidossa on omat erityispiirteensä. Walesinterrieristä irtoaa vain vähän karvaa, mitä monet omistajat arvostavat. Jotta turkki pysyy hyvässä kunnossa ja säilyttää rakenteensa ja värinsä, suositellaan nyppimistä. Siinä kuollut peitinkarva poistetaan käsin tai erityisellä trimmausveitsellä. Näyttelykoirien turkkia nypitään muutaman viikon välein, mutta kotikoiralle riittää yleensä muutama nyppimiskerta vuodessa. Osa omistajista valitsee sen sijaan koneella leikkaamisen, joka on nopeampaa ja helpompaa. Kotikoiran turkin voi aivan hyvin leikata koneella, mutta ajan myötä karva voi pehmetä ja sen täyteläinen väri haalistua.
Walesinterrierin turkinhoidon perusrutiineihin kuuluvat:
- Viikoittainen harjaus karstalla tai terrieriharjalla roskien ja irtonaisen pohjavillan poistamiseksi
- Säännöllinen nyppiminen tai trimmaus turkin muodon ja karkean rakenteen säilyttämiseksi
- Pesu tarvittaessa miedolla koirashampoolla, ei kuitenkaan liian usein, jotta turkin luonnollinen rasvakerros säilyy
- Silmänympärysten, tassujen ja intiimialueiden karvojen huolellinen siistiminen hygienian ja mukavuuden vuoksi
Partaan ja jalkojen pidempiin karvoihin kertyy helposti ruokaa ja likaa. Monet omistajat pitävät oven lähellä pientä pyyhettä, jolla parta ja jalat voi pyyhkiä lenkin jälkeen. Tämä yksinkertainen tapa auttaa pitämään walesinterrierin siistinä ja olon mukavana. Kun koiraa totutetaan käsittelyyn pennusta lähtien rauhallisesti ja lempeästi, useimmat walesinterrierit oppivat hyväksymään turkinhoidon hyvin ja saattavat jopa nauttia siihen liittyvästä kahdenkeskisestä huomiosta.
¶Luonne ja persoonallisuus
Walesinterrieriä kuvataan usein suureksi koiraksi pienessä koossa. Vaikka sen koko on kompakti ja helposti hallittava, luonne on rohkea, itsevarma ja elämäniloinen. Tällä koiralla on vahva oma tahto. Rotu on alun perin jalostettu työskentelemään itsenäisesti maan alla ja vaikeakulkuisessa maastossa, ja sama itsenäisyys näkyy myös nykyisessä kotikoirassa. Eloisan terrierin ulkokuoren alla on kuitenkin yllättävän hellä ja uskollinen kumppani, joka nauttii läheisestä yhteydestä perheeseensä.
Arjessa vastuullisesti kasvatettu ja hyvin sosiaalistettu walesinterrieri on vilkas ja iloinen. Se herää valmiina osallistumaan päivän suunnitelmiin. Tavalliseen päivään voi kuulua reipas aamulenkki, koulutusleikkejä, muutama vauhdikas leikkihetki ja sen jälkeen tyytyväiset nokoset omien ihmisten lähellä. Koira ei halua jäädä perheen arjen ulkopuolelle. Monet omistajat kertovat sen seuraavan sisällä varjon lailla huoneesta toiseen pysyäkseen lähellä, mutta ilman joidenkin muiden rotujen hyvin voimakasta takertuvuutta.
Lasten kanssa walesinterrieri on yleensä leikkisä ja hyväntahtoinen, varsinkin jos koira ja lapset kasvavat yhdessä ja lapsille opetetaan koiran kunnioittavaa kohtelua. Se on riittävän vankka kestämään perhe-elämän pientä vilskettä, mutta samalla niin herkkä, että kiusaaminen tai kovakourainen käsittely voi stressata sitä. Pienten lasten ja koiran yhteiseloa on valvottava, kuten kaikkien rotujen kohdalla. Lapsen ja walesinterrierin välille voi syntyä hyvin vahva side, kun molemmille opetetaan alusta asti selkeät ja ystävälliset pelisäännöt.
Vieraita kohtaan monet walesinterrierit ovat ystävällisiä mutta eivät ylenpalttisen mielisteleviä. Ne ovat usein uteliaita, saattavat ilmoittaa tulijasta lyhyellä haukahduksella ja päättävät sitten melko nopeasti, onko uusi ihminen tervetullut. Osa yksilöistä on pidättyväisempiä ja tarvitsee rauhallisen tutustumisen. Varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää. Erilaisiin ihmisiin, ääniin ja kokemuksiin tutustuminen 8–16 viikon iässä luo pohjan itsevarmalle ja tasapainoiselle aikuiselle koiralle.
Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvinkin onnistuneesti, etenkin jos walesinterrieri on sosiaalistettu pennusta lähtien ja toisen koiran luonne sopii sille. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on terrieri, jota käytettiin aikanaan metsästykseen myös laumassa. Monet walesinterrierit käyttäytyvät kohteliaasti ja leikkisästi muiden koirien kanssa, mutta jotkut eivät halua antaa periksi haastettaessa. Huolellinen tutustuttaminen, sopivien leikkikavereiden valinta ja omistajan selkeä ohjaus ovat tärkeitä.
Pienet lemmikit, kuten kanit ja marsut, sekä ulkona liikkuvat kissat voivat herättää walesinterrierin metsästysvietin. Jotkut yksilöt oppivat elämään rauhassa samassa kodissa kasvaneen kissan kanssa, mutta saattavat silti pitää vieraita pieniä eläimiä saaliina. Aidattu piha ja koiran pitäminen turvallisesti hihnassa avoimilla alueilla ovat vahvasti suositeltavia sekä luonnoneläinten että koiran turvallisuuden vuoksi.
Rodun tavallisia haasteita ovat:
- Voimakas takaa-ajovietti, joka voi saada koiran seuraamaan hajujälkeä tai liikkuvaa kohdetta
- Taipumus haukkua innostuessaan, pitkästyessään tai vahtiessaan reviiriään
- Mahdollinen itsepäisyys koulutuksessa, jos menetelmät ovat kovia tai harjoittelu liian toistavaa
- Itsenäisyys, joka voi yllättää ensikertalaisen, joka odottaa koiran tottelevan aina
Näistä haasteista huolimatta monet ihastuvat syvästi walesinterrierin persoonaan. Sitä kuvataan usein hauskaksi ja humoristiseksi koiraksi, joka tuo kotiin iloista energiaa. Se oppii kodin rutiinit nopeasti ja voi sopeutua hyvin erilaisiin elämäntyyleihin, kunhan sen sosiaalisista tarpeista ja henkisestä aktivoinnista huolehditaan johdonmukaisesti. Reilulla ohjauksella, selkeillä rajoilla ja runsaalla myönteisellä yhdessäololla walesinterrieristä kasvaa hurmaava ja uskollinen kumppani, jolla on pilkettä silmäkulmassa.
¶Koulutus ja liikunta
Walesinterrierin kouluttaminen on sekä ilo että kiinnostava haaste. Rotu on hyvin älykäs, nopea oivaltamaan ja taitava ratkaisemaan ongelmia. Samalla se on vahvasti itsenäinen eikä luonnostaan seuraa ohjaajaansa yhtä mutkattomasti kuin jotkin muut rodut. Koulutuksen onnistuminen perustuu tämän tasapainon ymmärtämiseen. Omistaja, joka kunnioittaa koiran luonnetta, käyttää palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja toimii johdonmukaisesti, saa walesinterrieristään yleensä innokkaan ja taitavan oppijan.
Perustaitojen opettelu kannattaa aloittaa varhain, mieluiten heti pennun saavuttua kotiin. Parhaiten toimivat lyhyet ja hauskat harjoitukset, jotka sopivat pennun keskittymiskyvylle. Walesinterrieri oppii erittäin hyvin, kun palkkiona käytetään herkkuja, leluja tai kehuja. Kovat ojennukset ja voimakkaat pakotteet tekevät siitä helposti vastahakoisen tai saavat sen toimimaan salaa. Johdonmukaisuus on olennaista. Jos jokin käytös on välillä sallittua ja välillä kiellettyä, nokkela walesinterrieri löytää nopeasti sääntöjen porsaanreiät.
Erityisen tärkeitä perustaitoja ovat istuminen, maahanmeno, luoksetulo, hihnassa vetämättä kulkeminen ja luotettava paikallaan pysyminen. Metsästystaustan ja tarkan hajuaistin vuoksi luoksetuloa on syytä harjoitella erityisen paljon jo varhaisesta iästä lähtien. Monet omistajat käyttävät pitkää koulutusliinaa avoimilla alueilla harjoitellessaan, jotta koira saa nauttia pienestä vapaudesta turvallisesti. Luoksetulosta kannattaa tehdä hauska leikki, jossa käytetään yllättäviä suunnanvaihdoksia, iloista ääntä ja erityisen mieluisia palkkioita. Näin siitä muodostuu vahva tapa.
Aivotyö on yhtä tärkeää kuin liikunta. Rodulle mieluisia puuhia ovat:
- Hajutyöskentely, kuten piilotettujen herkkujen tai lelujen etsiminen
- Aktivointilelut ja ahmimista hidastavat ruokakupit, jotka tuovat ruokailuun vaihtelua
- Temppujen, kuten pyörähdyksen, vilkutuksen tai kumarruksen, opettelu
- Naksutinkoulutus, joka sopii koiran nopealle oivalluskyvylle ja halulle tehdä asioita yhdessä
Walesinterrieri on aktiivinen koira, joka tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mutta se ei ole yliaktiivinen rotu, joka vaatisi loputtomasti juoksemista. Aikuinen walesinterrieri voi yleensä hyvin, kun se saa päivittäin vähintään tunnin tai kaksi liikuntaa ja aivotyötä pitkin päivää jaettuna. Tähän voi sisältyä lenkkeilyä, leikkiä turvallisella alueella, koulutustuokioita sekä vapaana tutkimista paikoissa, joissa se on turvallista ja sallittua.
Rotu soveltuu luontevasti moniin koiraharrastuksiin. Monet walesinterrierit nauttivat agilitystä, jossa ne pääsevät innokkaasti hyppäämään, kiipeämään ja pujottelemaan. Myös rally-toko ja koiratanssi sopivat niiden haluun oppia liikesarjoja ja rutiineja. Osa pärjää hyvin hajutyöskentelylajeissa, joissa näkyy rodun metsästystausta. Vaikka et suunnittelisi kilpailemista, paikallinen koulutusryhmä tai jonkin lajin alkeiskurssi voi olla erittäin mukava tapa vahvistaa suhdettanne ja purkaa energiaa.
On hyvä muistaa, että pitkästynyt walesinterrieri voi muuttua kekseliääksi. Jos se jää yksin ilman riittävää tekemistä, se saattaa viihdyttää itseään haukkumalla ohikulkijoita, kaivamalla puutarhaa tai järjestelemällä kodin tavaroita hampaillaan. Tällaisten tapojen ehkäiseminen sopivalla liikunnalla, päivittäisellä yhdessäololla ja sopivilla puruleluilla on paljon helpompaa kuin niiden korjaaminen myöhemmin.
Liikuntaa suunniteltaessa on huomioitava koiran ikä. Pientä pentua ei pidä rasittaa liikaa kovilla alustoilla, sillä sen nivelet ja luusto kehittyvät vielä. Lyhyet ja toistuvat kävelyt, rauhallinen leikki ja vapaa liikkuminen pehmeällä alustalla ovat turvallisempia kuin pitkät, pakotetut vaellukset. Noin 12–18 kuukauden iän jälkeen, kun luuston kasvualueet ovat kehittyneet pidemmälle, liikuntaa voi lisätä vähitellen.
Kaiken kaikkiaan walesinterrieri sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa osallistua aktiivisesti koiransa arkeen. Jos pidät kouluttamisesta, kävelystä ja yhteisistä leikeistä, tämä rotu lähtee innokkaasti mukaan. Oikealla lähestymistavalla koulutus on muutakin kuin tehtävä: siitä muodostuu yhteinen kieli, joka vahvistaa suhdetta ja auttaa tätä terävää ja eloisaa terrieriä kuuntelemaan ohjaajaansa.
¶Terveys
Walesinterrieriä pidetään yleisesti vahvana ja kestävänä rotuna. Se on kehitetty työkoiraksi, jonka oli selvittävä haastavasta säästä, vaikeasta maastosta ja pitkistä työpäivistä. Tämä tausta on osaltaan luonut rodulle hyvän peruskunnon. Kuten kaikilla rotukoirilla, myös walesinterrierillä voi kuitenkin olla alttiutta tiettyihin terveysongelmiin, jotka vastuullisten kasvattajien ja omistajien on hyvä tiedostaa.
Rodun yhteydessä usein esiin nousevia terveysongelmia ovat:
- Iho- ja allergiaongelmat, jotka voivat näkyä kutinana, punoituksena tai toistuvina korvatulehduksina
- Silmäsairaudet, kuten linssiluksaatio eli silmän mykiön sijoiltaanmeno tai kaihi joissakin sukulinjoissa
- Lonkkaniveldysplasia eli lonkkanivelen kehityshäiriö, joka voi aiheuttaa kipua tai nivelrikkoa
- Kilpirauhasen toimintahäiriöt pienellä osalla rodun koirista
Hyvä uutinen on, että monien näiden sairauksien yleisyyttä voidaan vähentää huolellisella jalostuksella, terveystutkimuksilla ja harkitulla jalostuskoirien valinnalla. Vastuulliset kasvattajat noudattavat yleensä oman maansa kennelliiton ja rotuyhdistyksen suosituksia. Näihin kuuluvat usein lonkkakuvaukset nivelongelmien seulomiseksi, silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemät silmätarkastukset sekä joskus lisätutkimukset, kuten kilpirauhaskokeet tai saatavilla olevat DNA-testit.
Walesinterrierin pentua valitessa on täysin perusteltua kysyä kasvattajalta tehdyistä terveystutkimuksista. Voit myös tiedustella pennun suvun elinikää ja terveyshistoriaa. Monet walesinterrierit elävät pitkään, usein 12–14-vuotiaiksi, ja osa tätäkin vanhemmiksi hyvällä hoidolla. Kasvattaja, joka kertoo avoimesti jalostustyönsä vahvuuksista ja heikkouksista, antaa yleensä hyvän vaikutelman.
Hyvällä päivittäisellä hoidolla on suuri merkitys terveydelle. Siihen kuuluvat:
- Tasapainoinen ja laadukas ruokavalio, joka sopii koiran ikään ja aktiivisuuteen
- Säännöllinen liikunta sopivan painon ja hyvän lihaskunnon ylläpitämiseksi
- Rokotukset ja loistorjunta eläinlääkärin suositusten mukaan
- Säännöllinen hampaidenhoito harjaamalla tai sopivilla hampaiden puhdistumista tukevilla purutuotteilla
- Painonhallinta, sillä ylimääräiset kilot voivat kuormittaa niveliä ja sisäelimiä
Myös turkkia ja ihoa on seurattava. Walesinterrierin tiheän kaksinkertaisen karvapeitteen alle voi joskus jäädä iho-ongelmia huomaamatta, ellei ihoa tarkisteta. Turkinhoitohetket tarjoavat hyvän tilaisuuden etsiä patteja, kosteita ihotulehduksia tai ärsytyksen merkkejä. Jos koira alkaa yllättäen raapia tavallista enemmän, nuolee jatkuvasti tassujaan tai kärsii toistuvista korvaongelmista, eläinlääkärin tutkimus on paikallaan. Oireet voivat viitata allergiaan tai tulehdukseen.
Myös tapaturmien ehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota. Rodun seikkailunhalu voi houkutella joitakin yksilöitä hyppäämään korkealta, ahtautumaan kapeisiin väleihin tai jahtaamaan luonnoneläimiä vaarallisiin paikkoihin. Turvalliset aidat, valvonta teiden lähellä ja harkittu vapaana pitäminen auttavat ehkäisemään monia onnettomuuksia.
Steriloinnista ja kastraatiosta kannattaa keskustella rodun ja oman koirasi tuntevan eläinlääkärin kanssa. Toimenpiteen ajankohta voi vaikuttaa kasvuun, hormonitoimintaan ja pitkän aikavälin terveyteen, joten ratkaisu on parasta tehdä yksilöllisesti.
Vaikka luettelo voi kuulostaa pitkältä, useimmat walesinterrierit elävät hyvin tervettä elämää ja tarvitsevat vain tavanomaista eläinlääkärinhoitoa. Näiden asioiden tarkoitus ei ole huolestuttaa vaan auttaa omistajaa tekemään harkittuja päätöksiä. Vastuullinen jalostus, huolellinen pennun valinta ja johdonmukainen hoito läpi elämän antavat walesinterrierille parhaat mahdollisuudet pitkään, aktiiviseen ja hyvään elämään rinnallasi.
¶Historia ja alkuperä
Walesinterrierin juuret ovat syvällä Walesin maaseudulla. Se on yksi Britteinsaarten vanhimmista terrieriroduista, vaikka virallisen tunnustuksen se sai verrattain myöhään. Jo kauan ennen kennelliittojen perustamista Walesin maaseudun viljelijät ja metsästäjät käyttivät pieniä, sitkeitä terriereitä kettujen, saukkojen, mäyrien ja muiden kotieläimiä tai kalavesiä uhkaavien saaliseläinten metsästykseen.
Näissä varhaisissa terriereissä arvostettiin enemmän työkykyä kuin ulkonäköä. Niiden piti olla riittävän rohkeita kohtaamaan vaarallisia eläimiä maan alla, riittävän ketteriä liikkumaan kivikoissa ja tiheässä kasvillisuudessa sekä riittävän sitkeitä työskentelemään kylmässä ja märässä säässä. Vähitellen Walesiin kehittyi melko yhtenäinen koiratyyppi: musta-ruskea, karkeakarvainen terrieri, jolla oli päättäväinen ja peloton metsästysluonne. Monet historioitsijat pitävät walesinterrieriä läheisenä sukulaisena vanhalle englanninmustaruskealle terrierille, joka vaikutti myös muiden terrierirotujen kehitykseen.
Rotua alkoi näkyä koiranäyttelyissä 1800-luvun loppupuolella, vaikka se sekoitettiin toisinaan samannäköiseen lakelandinterrieriin ja muihin alueellisiin käyttöterriereihin. Kiinnostuksen rotukoiria kohtaan kasvaessa harrastajat ryhtyivät yhtenäistämään walesinterrierin ulkonäköä ja erottamaan sitä omaksi rodukseen. Britannian Kennel Club tunnusti lopulta walesinterrierin, ja kasvattajien ohjeeksi laadittiin kirjallinen rotumääritelmä.
Työkoirataustastaan huolimatta walesinterrieri sai nopeasti ihailijoita myös seura- ja näyttelykoirana. Sen eloisa luonne ja sopiva koko vetosivat kaupunkilaisiin, jotka halusivat aktiivisen mutta kooltaan helposti hallittavan koiran. Rotua vietiin muihin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan, ja vähitellen se levisi alkuperäisen kotimaansa ulkopuolelle. Useisiin maihin perustettiin rotuyhdistyksiä vaalimaan ja edistämään rotua. Niissä korostettiin usein, ettei luonnetta ja työkykyä tulisi uhrata näyttelykehien näyttävyyden vuoksi.
Nykyisin rotua käytetään harvoin perinteiseen metsästykseen, vaikka jotkut yksilöt pääsevät edelleen osoittamaan luontaisia taipumuksiaan luolakokeissa tai vastaavassa toiminnassa. Walesinterrieri on sen sijaan vakiinnuttanut asemansa monipuolisena seurakoirana. Monia nähdään koiranäyttelyissä, joissa rodun tyypillinen musta-ruskea turkki ja reipas liike pääsevät esille. Toiset harrastavat moderneja koiralajeja, kuten agilityä, tokoa, rally-tokoa, hajutyöskentelyä ja jäljestystä. Monet viettävät yksinkertaisesti rakastetun perhekoiran elämää ja tutkivat metsiä ja rantoja omistajiensa kanssa sen sijaan, että metsästäisivät kettuja Walesin rinteillä.
Käyttötarkoituksen muutoksesta huolimatta walesinterrierin perusluonne on yhä vahvasti sidoksissa sen alkuperään. Rohkeuden, valppauden ja itsenäisyyden yhdistelmä on suoraa perintöä maatilojen ja metsästysmaiden työkoirilta. Kasvattajat eri puolilla maailmaa pyrkivät säilyttämään tämän luonteen ja samalla varmistamaan, että koirat sopivat hyvin nykyaikaisiin koteihin. Tulevalle omistajalle rodun työhistorian ymmärtäminen on arvokasta. Se selittää, miksi koira rakastaa toimintaa, miksi se haluaa toisinaan tehdä omat päätöksensä ja miksi luontaisten taipumusten toteuttamiseen on tärkeää tarjota sopivia mahdollisuuksia.
Walesinterrierin tarina kertoo siis sopeutumisesta. Syrjäisten laaksojen sitkeästä työterrieristä on tullut rakastettu kumppani kaupungeissa ja kylissä ympäri maailmaa, mutta se on säilyttänyt kipinän, joka tekee siitä juuri omanlaisensa.
¶Arki walesinterrierin kanssa
Elämä walesinterrierin kanssa on palkitsevaa ja vauhdikasta. Tämä ei ole koristekoira, joka tyytyisi istumaan hiljaa nurkassa koko päivän. Walesinterrieri haluaa jakaa elämäsi, osallistua tekemisiisi ja olla mukana arjen rutiineissa. Sopivalle omistajalle juuri tämä osallistumisenhalu tekee rodusta niin rakastettavan.
Uuden omistajan on tärkeää ymmärtää, kuinka paljon päivittäistä sitoutumista rotu vaatii. Walesinterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja aivotyötä. Jos pidät kävelystä, retkeilystä, leikeistä ja ulkoilusta lähes säässä kuin säässä, lähtökohdat ovat jo hyvät. Tyypillinen aikuinen walesinterrieri on onnellisimmillaan, kun se pääsee yhdelle tai kahdelle kunnon lenkille päivässä, saa mahdollisuuksien mukaan juosta turvallisesti vapaana ja pääsee harjoittelemaan taitoja tai käyttämään päätään. Kerrostaloasuminen onnistuu, jos liikunnantarve täytetään ja viheralueille pääsee turvallisesti, mutta aidattu piha on ehdottomasti etu.
Turkinhoito on toinen tärkeä osa sitoutumista. Vaikka rodusta ei irtoa paljon karvaa, karkea turkki tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Useimmat omistajat joko opettelevat itse nyppimisen perusteet tai käyttävät terriereihin perehtyneen trimmaajan palveluja. Säännöllisiin trimmauskuluihin on hyvä varautua: nyppimistä voidaan tarvita muutaman kerran vuodessa ja siistimistä useammin.
Tulevan omistajan kannattaa huomioida seuraavat tavalliset vuosittaiset kulut:
- Koiran kokoon ja energiantarpeeseen sopiva laadukas ruoka
- Tavanomainen eläinlääkärinhoito, kuten rokotukset, loistorjunta ja terveystarkastukset
- Monissa maissa lemmikkivakuutus, joka voi auttaa odottamattomissa eläinlääkärikuluissa
- Ammattilaisen tekemä turkinhoito tai kotona hoidettaessa tarvittavat välineet ja tuotteet
- Koulutuskurssit etenkin pentu- ja nuoruusiässä
Tarkat kustannukset vaihtelevat maittain, mutta sekä tavallisiin että yllättäviin menoihin varautuminen kuuluu vastuulliseen koiranpitoon.
Kotona walesinterrieri voi hyvin, kun säännöt ovat selkeät ja arki ennakoitavaa. Sisäsiisteyden opettelu sujuu yleensä melko helposti, sillä rotu on luonnostaan siisti, varsinkin kun koiraa ulkoilutetaan säännöllisesti ja palkitaan tarpeiden tekemisestä oikeaan paikkaan. Häkkiin totuttaminen voi olla hyödyllistä: häkki tarjoaa turvallisen lepopaikan ja voi tukea kotitapojen opettelua. Terrierit viihtyvät usein omassa kodikkaassa, pesämäisessä häkissään, kun siihen on totuteltu myönteisesti.
Rodun kanssa hyödyllisiä varusteita ovat:
- Tukeva, hyvin istuva kaulapanta ja mukavat valjaat lenkkeilyyn
- Kestävä talutin ja tarvittaessa pitkä koulutusliina luoksetulon harjoitteluun
- Aktivointilelut ja purutuotteet aivotyöhön ja pureskeluntarpeen tyydyttämiseen
- Häkki tai peti rauhallisessa nurkkauksessa, jossa koira saa levätä häiriöttä
- Turkinhoitovälineet, kuten karsta, kampa, kynsisakset ja nyppimisvälineet, jos hoidat turkin kotona
Sosiaalistamiseen kannattaa panostaa erityisesti ensimmäisen vuoden aikana. Säännölliset kohtaamiset ystävällisten koirien ja erilaisten ihmisten kanssa sekä erilaisiin ympäristöihin tutustuminen auttavat koiraa kasvamaan tasapainoiseksi. Myönteiset kokemukset vilkkailla kaduilla, hiljaisissa metsissä, automatkoilla ja ystävien luona helpottavat walesinterrierin sopeutumista nykyelämän moniin tilanteisiin. Koiraa ei kuitenkaan pidä kuormittaa liikaa. Lempeä ja asteittainen totuttaminen toimii paljon paremmin kuin koiran vieminen väkisin voimakkaisiin tai pelottaviin kohtaamisiin.
Yksi asia, jota joidenkin omistajien on opeteltava hallitsemaan, on terrierin äänenkäyttö. Walesinterrieri voi olla äänekäs etenkin pitkästyessään tai innostuessaan. Kun haukkumiselle asetetaan alusta lähtien selkeät rajat, opetetaan hiljenemisvihje ja huolehditaan riittävästä liikunnasta, äänenkäyttö pysyy yleensä kohtuullisena. Jos asut kerros- tai rivitalossa, rauhallista käytöstä ovien, hissien ja ikkunoiden lähellä kannattaa harjoitella varhain.
Lopulta elämä walesinterrierin kanssa on kumppanuutta. Koira reagoi voimakkaasti kodin ilmapiiriin. Perheessä, jossa arvostetaan aktiivisuutta, leikkiä ja kärsivällistä opettamista, siitä kasvaa itsevarma ja hellä kumppani, joka haluaa olla kaikessa mukana. Jos olet valmis antamaan sille aikaa joka päivä, huolehtimaan sekä kehosta että mielestä ja säilyttämään huumorintajusi, walesinterrieri voi olla ilahduttava ja uskollinen ystävä moniksi vuosiksi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen walesinterrieri on yleensä luonteeltaan perheen ja lasten seurassa?
Ne ovat yleensä iloisia, itsevarmoja ja helliä omaa perhettään kohtaan, ja ne kiintyvät usein erityisen läheisesti yhteen ihmiseen. Lasten kanssa ne voivat olla leikkisiä ja kestää rajumpaakin menoa, mutta terrierimäisen kiihkeytensä vuoksi ne pärjäävät parhaiten koiria kunnioittavien ja niiden kanssa toimimaan tottuneiden lasten seurassa. Aikuisen on tärkeää valvoa yhdessäoloa, etenkin vauhdikkaissa leikeissä.
Kuinka paljon liikuntaa walesinterrieri oikeasti tarvitsee päivittäin?
Tämä energinen, työkäyttöön jalostettu terrieri tarvitsee yleensä päivittäin vähintään tunnin tavoitteellista liikuntaa ja tekemistä, ei pelkkiä rauhallisia kävelylenkkejä. Reippaat lenkit, vapaana juokseminen turvallisella alueella, hajutyöskentely ja koulutushetket auttavat ehkäisemään tylsistymistä ja siitä mahdollisesti seuraavaa tuhoisaa käytöstä.
Sopivatko walesinterrierit kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne oman pihan?
Ne voivat viihtyä kerrostaloasunnossa, kunhan niiden liikunnan ja aivotyöskentelyn tarpeista huolehditaan hyvin johdonmukaisesti. Turvallisesti aidattu piha helpottaa vapaana leikkimistä, mutta tärkeintä on päivittäinen liikunta ja aivotyöskentely sekä ääniin tai liikkeeseen reagoivan haukkumisen hallinta.
Kuinka vaikeaa walesinterrierin kouluttaminen on muihin terriereihin verrattuna?
Ne ovat älykkäitä ja oppivat nopeasti, mutta ne ovat myös itsenäisiä ja kyllästyvät helposti, minkä vuoksi niiden kouluttaminen voi tuntua haastavammalta kuin monien seurakoirarotujen. Parhaiten toimivat lyhyet ja vaihtelevat koulutushetket, selkeät rajat ja koiralle erityisen mieluisat palkkiot. Omistajan kannattaa varautua myös itsepäisyyteen ja kekseliäisiin yrityksiin koetella rajoja.
Tulevatko walesinterrierit toimeen muiden koirien ja pienten lemmikkien kanssa?
Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, etenkin jos ne on sosiaalistettu jo pentuna. Samaa sukupuolta olevien koirien väliset jännitteet ja turhan rajut leikit eivät kuitenkaan ole harvinaisia. Voimakkaan saalisviettinsä vuoksi ne jahtaavat usein kissoja, kaneja ja muita pieneläimiä, joten pienlemmikkitalouksissa tarvitaan huolellista tutustuttamista ja realistisia odotuksia.
Millaista turkinhoitoa walesinterrieri tarvitsee, ja lähteekö siitä paljon karvaa?
Niillä on karkea, karkeakarvainen peitinkarva ja pehmeämpi pohjavilla. Oikein hoidettuna turkista irtoaa vain vähän karvaa. Rodulle tyypillisen ulkonäön ja turkin hyvinvoinnin ylläpitämiseksi suositellaan käsin nyppimistä muutaman kuukauden välein sekä viikoittaista harjausta. Monet lemmikinomistajat valitsevat kuitenkin koneella leikkaamisen, joka on helpompaa mutta voi pehmentää karvaa ja muuttaa sen rakennetta.
Mitkä ovat walesinterrierien yleisimmät terveysongelmat?
Rotu on yleisesti ottaen terve, mutta sillä voi esiintyä allergioita ja muita iho-ongelmia, silmän linssiluksaatiota ja glaukoomaa sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, kuten lonkkaniveldysplasiaa tai polvilumpion sijoiltaanmenoa. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiriensa silmät ja nivelet sekä seuraavat epilepsian ja kilpirauhasongelmien esiintymistä sukulinjoissaan.
Kuinka voimakas saalistusvietti walesinterriereillä on, ja voiko sen kouluttaa pois?
Saalistusvietti on yleensä voimakas, sillä rotua on alun perin käytetty kettujen ja muun riistan metsästykseen. Viettiä ei voi poistaa koulutuksella, mutta huolellinen luoksetulon harjoittelu, koiran pitäminen hallinnassa hihnalla ja ohjattu tekeminen, kuten hajuleikit, auttavat suuntaamaan viettiä sopivaan toimintaan ja vähentämään riskiä, että koira lähtee villieläinten perään tai karkaa.
Ovatko walesinterrierit äänekkäitä tai haukkuvatko ne herkästi kotona?
Ne ovat yleensä valppaita vahtikoiria ja haukkuvat usein herkästi kuullessaan vieraita ääniä, nähdessään liikettä ikkunan takana tai vieraiden tullessa ovelle. Jo pentuna aloitettu hiljaisuusvihjeen opettaminen, riittävä aktivointi ja ikkunasta näkyvien haukkumista laukaisevien ärsykkeiden rajoittaminen voivat vähentää häiritsevää haukkumista, mutta omistajan kannattaa varautua melko äänekkääseen koiraan.
Sopiiko walesinterrieri ensimmäiseksi koiraksi?
Sitoutunut ensikertalainen koiranomistaja voi pärjätä rodun kanssa, jos odotukset ovat realistiset ja koulutukseen on saatavilla tukea. Kyseessä ei kuitenkaan ole helppo tai vaivaton rotu ensimmäiseksi koiraksi. Energisyytensä, sinnikkyytensä, saalisviettinsä sekä johdonmukaisten ja reilujen rajojen tarpeensa vuoksi rotu sopii parhaiten ihmisille, jotka ovat valmiita panostamaan säännöllisesti aikaa koulutukseen ja päivittäiseen liikuntaan ja tekemiseen.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Walesinterrieri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
