¶Sisällysluettelo
¶Pikatietoa
- Tonkineesi on ihmisläheinen seuralainen, joka haluaa olla mukana kaikessa tekemisessäsi, työpöydän ääressä työskentelystä sohvalla vietettyihin elokuvailtoihin.
- Rodussa yhdistyvät siamilaisen eleganssi ja burman vankka, halittava olemus. Tuloksena on keskikokoinen kissa, jolla on näyttävät, turkoosista vihertävänsiniseen vaihtelevat silmät.
- Tonkineesit ovat puheliaita, mutta niiden ääni on yleensä pehmeämpi kuin perinteisillä siamilaisilla. Ne usein ”juttelevat” lempeällä, sointuvalla äänellä sen sijaan, että vaatisivat huomiota kovaan ääneen.
- Ne säilyvät leikkisinä ja pentumaisina pitkälle aikuisuuteen ja nauttivat yhteisistä leikeistä, älyleluista ja jopa noutamisen tai ylävitosen kaltaisten temppujen opettelusta.
- Tonkineesin turkki on helppohoitoinen. Kauniita väritystyyppejä ovat naamio-, minkki- ja burmaväritys, joiden sävyt syvenevät vähitellen kissan varttuessa.
¶Ulkonäkö ja turkki
Tonkineesi on keskikokoinen, sopusuhtainen kissa, jossa yhdistyvät voima ja tyylikkyys. Se ei ole yhtä siro kuin klassinen siamilainen eikä yhtä tanakka kuin burma, vaan asettuu luontevasti näiden kahden väliin. Kun tonkineesin nostaa syliin, huomaa yleensä sen olevan painavampi kuin miltä se näyttää. Vartalo tuntuu lihaksikkaalta ja vankalta etenkin täysikasvuisilla uroksilla. Naaraat ovat hieman sirompia, mutta silti vahvoja ja urheilullisia.
Pää on muodoltaan loivasti pyöristynyt kiila. Kuono on hieman pidempi kuin burmalla, ja profiili on pehmeämpi kuin kulmikkaalla siamilaisella. Poskien ja otsan pehmeät kaaret antavat kasvoille ystävällisen ja avoimen ilmeen. Korvat ovat keskikokoiset tai suuret ja tyvestä leveät. Ne asettuvat pään linjojen jatkeeksi, mikä tekee vaikutelmasta pikemminkin sulavan kuin terävän. Silmät ovat yksi rodun lumoavimmista piirteistä. Ne ovat suuret, mantelinmuotoiset ja hieman vinot. Väri vaihtelee merivihreästä turkoosiin ja vihertävänsiniseen turkin väritystyypin ja perimän mukaan. Hyvin valaistussa huoneessa tonkineesin katse voi olla suorastaan hypnoottinen.
Vartaloa kannattelevat keskipitkät jalat, joiden päissä on soikeat, pienet ja tiiviit tassut. Häntä on sopusuhtainen vartaloon nähden, ei erityisen piiskamainen eikä paksu, ja kapenee loivasti kärkeä kohti. Tonkineesin yleisvaikutelman tulisi olla urheilullinen ja tasapainoinen kaikista suunnista katsottuna.
Useimmilla tonkineeseilla on lyhyt, hienolaatuinen ja ihonmyötäinen turkki, joka tuntuu silkkiseltä. Siinä on yleensä luonnollista kiiltoa, ja se takkuuntuu harvoin. Joissakin kissarekistereissä hyväksytään myös pitkäkarvainen muunnos, jota kutsutaan toisinaan tiibetinkissaksi tai yksinkertaisesti pitkäkarvaiseksi tonkineesiksi. Näillä kissoilla on puolipitkä, pehmeä turkki, joka on runsaampi hännässä ja kaulan ympärillä. Turkki tuntuu silti kevyeltä ja helppohoitoiselta, ei villavalta.
Värit ja väritystyypit ovat tärkeä osa tonkineesin viehätystä. Tärkeimmät väritystyypit ovat:
- Minkkiväritys, joka on tonkineesille tunnusomaisin. Vartalon pehmeämpi sävy tummenee vähitellen kasvojen, korvien, jalkojen ja hännän tummia alueita kohti. Silmät ovat yleensä turkoosit.
- Naamioväritys, joka muistuttaa siamilaisen väritystä. Vartalon ja tummien alueiden välinen kontrasti on voimakkaampi, ja silmät ovat usein sinisemmät.
- Burmaväritys, joka muistuttaa enemmän burman väritystä. Turkin väri on tasaisempi ja tummenee vain hienovaraisesti kehon ääriosissa. Silmien väri voi taittaa enemmän vihreään.
Tavallisia värejä ovat luonnonväri eli seal tai ruskea, sininen, suklaa, lila ja erilaiset laimentuneet sävyt. Tonkineesin turkki tummuu usein iän myötä, etenkin kylmemmässä ilmastossa, jossa vartalon ja tummien alueiden välinen kontrasti korostuu.
Turkinhoito on yleensä yksinkertaista. Lyhytkarvaiselle tonkineesille sopii viikoittainen harjaus pehmeällä kumisella harjauskintaalla tai harjasharjalla. Se poistaa irtokarvat ja levittää ihon luontaista rasvaa turkkiin. Moni kissa nauttii tästä yhteisestä hetkestä. Karvanlähtöaikoina, yleensä keväällä ja syksyllä, turkkia voi harjata useammin, jotta kotiin kertyisi vähemmän karvaa. Pitkäkarvaisen tonkineesin hellävarainen harjaus kaksi tai kolme kertaa viikossa auttaa ehkäisemään takkuja etenkin kainaloissa ja hännässä. Säännöllisen kynsienleikkuun ja ajoittaisen korvien tarkistamisen tulisi kuulua hoitorutiiniin. Tasapainoinen, laadukasta proteiinia sisältävä ruokavalio pitää turkin kiiltävänä ja ihon terveenä sekä tukee tonkineesille ominaista hohdetta.
Helppohoitoisuuden ja näyttävän ulkonäön yhdistelmä tekee tonkineesista houkuttelevan vaihtoehdon ihmiselle, joka haluaa kauniin kissan ilman vaativaa turkinhoitoa.
¶Luonne ja persoonallisuus
Tonkineesia kuvaillaan usein ihmisläheiseksi kissaksi, ja ilmaus sopii siihen täydellisesti. Se kukoistaa ihmisten seurassa ja haluaa osallistua kodin kaikkeen elämään. Jos etsit itsenäistä ja pidättyväistä kissaa, joka viihtyy mieluiten omissa oloissaan, tonkineesi ei ole sellainen seuralainen. Se seuraa mieluummin huoneesta toiseen, valvoo askareitasi ja asettuu mahdollisimman lähelle, kun lopulta istahdat alas.
Arjessa tonkineesi on yleensä valpas, utelias ja leikkisä. Monet omistajat kertovat kissansa tulevan ovelle vastaan, tervehtivän pehmeällä kujerruksella ja odottavan sitten pientä juttutuokiota ja hellyyttä. Vaikka tonkineesit ovat äänekkäitä, niillä ei yleensä ole perinteisiin siamilaisiin yhdistettyä hyvin kovaa ja vaativaa ääntä. Sen sijaan ne viestivät sirkutuksilla, pehmeillä naukaisuilla ja kehräämällä. Ajan myötä opit tunnistamaan eri äänensävyt, joilla kissasi pyytää ruokaa, huomiota tai leikkiä.
Tonkineesi sopii usein erinomaisesti perheeseen. Se nauttii yleensä sellaisten lasten seurasta, jotka ovat tarpeeksi vanhoja käsittelemään sitä hellästi ja ymmärtämään sen rajat. Leikkisä luonne tekee siitä hyvän kaverin pehmolelujen noutamiseen, huiskalelujen jahtaamiseen tai huonekalujen lomassa leikittävään piiloleikkiin. Hyvin pienten lasten ja kissan yhdessäoloa on silti tärkeää valvoa. Kissalle tulee myös tarjota turvallisia paikkoja, kuten korkea kiipeilypuu tai rauhallinen huone, joihin se voi vetäytyä tilanteen käydessä liian kuormittavaksi.
Tonkineesit tulevat yleensä hyvin toimeen muiden lemmikkien kanssa, etenkin kun tutustuttaminen tehdään hitaasti ja harkiten. Ne kiintyvät usein läheisesti toiseen, yhtä energiseen kissaan, ja niistä voi muodostua iloinen kaksikko, joka leikkii ja nukkuu yhdessä. Ne voivat elää sopuisasti myös kissaystävällisten koirien kanssa, kunhan koira kunnioittaa kissan omaa tilaa. Kun tonkineesi tulee kotiin, jossa on jo lemmikkejä, aloita hajuihin totuttamisella, jatka näköyhteyteen esteen takaa ja etene valvottuihin kohtaamisiin. Rodun seurallisuus auttaa, mutta rauhallinen ja kunnioittava lähestymistapa on silti tarpeen.
Yksi rodun ilahduttavimmista piirteistä on sen huumorintaju. Tonkineesit ovat leikkisän uteliaita ja keksivät usein omia leikkejään. Saatat huomata kissasi ”auttavan” vuoteen sijaamisessa, varastavan kyniä työpöydältä tai opettelevan avaamaan kaapinovia. Tämä vilkas älykkyys voi tuoda myös haasteita. Ilman riittävää tekemistä tonkineesi saattaa pitkästyä ja hakea huomiota vähemmän toivotuilla tavoilla, kuten jatkuvalla ääntelyllä, pudottelemalla esineitä tasoilta tai yrittämällä karata ovista ja ikkunoista.
Koska tonkineesit kiintyvät ihmisiinsä voimakkaasti, osa niistä voi kärsiä erossaoloon liittyvästä stressistä, jos ne jätetään säännöllisesti yksin hyvin pitkiksi ajoiksi. Ne sopivat paremmin koteihin, joissa joku on paikalla suuren osan päivästä tai joissa niillä on kissakaveri. Jos arkesi on kiireistä, voit helpottaa kissan oloa tarjoamalla monipuolisen ympäristön, jossa on kiipeilypaikkoja, aktivoivia leluja ja ikkunanvieruspaikkoja, sekä varaamalla yhteisille leikeille aikaa kotona ollessasi.
Parhaimmillaan tonkineesi on hellä, iloinen ja täynnä persoonallisuutta. Se nauttii usein sylissä köllöttelystä tai peiton alla nukkumisesta, ja moni viihtyy myös kannettavana kotona. Hellyydenkaipuu ei rajoitu pentuaikaan. Monet aikuiset ja iäkkäät tonkineesit pysyvät rakastavina ja avoimina läpi elämänsä ja tuovat jokaiseen päivään lämpöä ja iloa.
¶Koulutus ja liikunta
Tonkineesi on aktiivinen ja älykäs rotu, joka tarvitsee sekä liikuntaa että aivojumppaa voidakseen hyvin. Se ei ole kissa, joka nukkuu koko päivän samalla aurinkoisella tyynyllä. Se haluaa mieluummin kiipeillä, tutkia, leikkiä ja viettää aikaa yhdessä. Kun sen tarpeille tarjotaan sopivia purkautumiskeinoja, tonkineesi on ihastuttava ja viihdyttävä seuralainen. Muuten se saattaa keksiä itselleen tekemistä tavoilla, jotka eivät ilahduta omistajaa, kuten purkamalla vessapaperirullan tai tutkimalla keittiön kaappeja kolmelta aamuyöllä.
Tonkineesit ovat luontaisia hyppääjiä ja kiipeilijöitä. Korkea ja tukeva kiipeilypuu on tälle rodulle lähes välttämätön. Sijoita se mahdollisuuksien mukaan ikkunan lähelle, jotta kissa voi katsella lintuja ja ulkomaailman tapahtumia. Myös yhteiset leikkihetket ovat tärkeitä. Monet tonkineesit rakastavat höyhen- tai nauhahuiskien jahtaamista, leluhiirten perään loikkimista ja rapisevissa tunneleissa juoksemista. Kaksi tai kolme 10–15 minuutin aktiivista leikkihetkeä päivässä tyydyttää yleensä niiden tarpeen juosta, hypätä ja syöksyä saaliin kimppuun. Lyhyet, vauhdikkaat jaksot toimivat usein paremmin kuin yksi pitkä leikkihetki, sillä ne jäljittelevät kissan luontaista saalistusrytmiä.
Tonkineesit ovat myös hyvin oppivaisia. Ne nauttivat usein temppujen opettelusta, etenkin kun koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Käytä palkkiona pieniä, maistuvia herkkuja tai suosikkilelua. Pidä harjoitukset lyhyinä, hauskoina ja rentoina. Monet omistajat opettavat tonkineesinsa onnistuneesti:
- Tulemaan kutsusta luokse, mikä on erityisen hyödyllistä sisäkissalle.
- Istumaan, pyörähtämään tai antamaan ylävitosen vihjeestä.
- Noutamaan pehmeitä palloja tai rapisevia leluja ja palauttamaan lelun yhä uudelleen.
Naksutinkoulutus voi olla tälle rodulle erityisen toimivaa, sillä tonkineesi yhdistää naksahduksen nopeasti palkkioon ja nauttii sen pohtimisesta, millä seuraavan herkun saa ansaittua. Voit opettaa myös arjen taitoja, kuten kuljetuskoppaan menemistä pyynnöstä, rauhallisempaa suhtautumista kynsienleikkuuseen tai omalla paikalla pysymistä ruoanlaiton aikana.
Osa tonkineeseista tottuu hyvin valjaisiin ja valvottuihin ulkoiluihin. Jos haluat kokeilla tätä, totuta kissa valjaisiin vähitellen sisällä ja käytä runsaasti kehuja ja palkkioita. Kun kissa tuntee olonsa mukavaksi valjaissa, voitte kokeilla lyhyitä ulkoiluja rauhallisessa ympäristössä, turvallisuus aina etusijalla. Älä koskaan jätä valjaissa olevaa kissaa ilman valvontaa.
Ympäristön virikkeellisyys on tärkeä osa tonkineesin henkistä hyvinvointia. Aktivointiruokailijat ja herkkupallot kannustavat sitä tekemään ”töitä” ruokansa eteen ja voivat hidastaa ahmimista. Lelujen vaihtaminen muutaman päivän välein pitää ne kiinnostavina. Eri korkeuksilla olevat tasot, kuten hyllyt ja sillat, tarjoavat tutkittavaa uteliaalle kissalle. Ikkunanvieruspaikat tai turvallisen ikkunan ulkopuolelle sijoitetut lintujen ruokintapaikat tarjoavat tuntikausiksi katseltavaa.
Seurallisena kissana tonkineesi odottaa usein myös ihmiseltään päivittäistä ajanvietettä. Pieni yhteinen rutiini auttaa teitä molempia. Voit esimerkiksi:
- Leikkiä kissan kanssa hetken aamiaisen jälkeen.
- Tarjota älylelun kotona viettämäsi työpäivän ajaksi.
- Varata illalla aikaa koulutukseen tai rauhallisiin leikkeihin.
Omistajan suurin haaste on pysyä tämän energian ja innostuksen tahdissa. Jos toivot rauhallista eläintä, joka vaatii vain harvoin huomiota, tonkineesi voi tuntua liian vaativalta. Ihmiselle, joka nauttii osallistuvasta seuralaisesta ja haluaa käyttää aikaa leikkiin ja koulutukseen, tonkineesi puolestaan vastaa poikkeuksellisella hellyydellä, älykkyydellä ja uskollisuudella. Mitä enemmän panostat sen ympäristöön ja koulutukseen, sitä hurmaavampi ja hyväkäytöksisempi se todennäköisesti on.
¶Terveys
Tonkineesit ovat yleensä hyväkuntoisia ja voivat elää pitkän, terveen elämän, hyvällä hoidolla usein 15–19-vuotiaiksi. Kuten kaikilla roduilla, niilläkin on tiettyjä terveysalttiuksia, joista tulevien omistajien ja kasvattajien on hyvä olla tietoisia. Monet niistä ovat yhteisiä rodun taustalla olevien siamilaisten ja burmien kanssa.
Joissakin sukulinjoissa esiintyy hammas- ja iensairauksia. Tonkineesille voi kertyä hammaskiveä ja kehittyä ientulehdus, jos suuhygieniasta ei huolehdita. Säännöllisistä eläinlääkärin tekemistä hammastarkastuksista on hyötyä, ja kotihoidolla on suuri merkitys. Parasta on totuttaa kissa hellävaraiseen hampaiden harjaukseen jo nuorena. Jos harjaaminen ei onnistu, hampaiden hoitoon tarkoitetut ruokavaliot, geelit tai eläinlääkärin suosittelemat purutuotteet voivat auttaa vähentämään plakkia.
Tonkineesit voivat periä myös tiettyjä geneettisiä sairauksia. Vastuulliset kasvattajat pyrkivät pienentämään riskejä huolellisilla jalostusvalinnoilla ja tutkimuksilla, mutta mikään rotu ei ole täysin vapaa terveysongelmista. Mahdollisia ongelmia ovat:
- Hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihasta paksuntava sydänsairaus. Jalostuskissojen seulontaa sydämen ultraäänitutkimuksilla suositellaan siellä, missä tutkimuksia on saatavilla.
- Tietyt siamilais- ja burmalinjoihin liittyvät neurologiset tai aineenvaihdunnalliset sairaudet, vaikka ne ovat melko harvinaisia huolellisesti toteutetussa kasvatuksessa.
- Pennuilla hieman suurentunut hengitystieinfektioiden riski, joka liittyy niiden seurallisuuteen ja tiiviisiin kontakteihin pentueissa ja kasvattamoissa. Hyvä hygienia ja asianmukainen rokotusohjelma ovat tärkeitä.
Tonkineesin silmät ovat yleensä terveet, mutta ne on hyvä tarkistaa säännöllisesti punoituksen, eritteiden ja samentumien varalta. Lyhyt turkki aiheuttaa harvoin iho-ongelmia, mutta kirppuallergiaa tai ruoka-aineyliherkkyyttä voi esiintyä millä tahansa kissalla. Eläinlääkärin ohjeiden mukainen loistorjunta vähentää epämukavuuden ja sairauksien riskiä.
Säännöllinen eläinlääkärinhoito muodostaa tonkineesin terveyden perustan. Siihen kuuluvat:
- Alueellisten suositusten mukaiset perusrokotukset, usein kissaruttoa sekä kaliki- ja herpesvirusta vastaan.
- Säännöllinen madotus ja muu loistorjunta etenkin silloin, jos kissa pääsee ulkoilemaan.
- Terveystarkastukset kerran tai kahdesti vuodessa, erityisesti keski-iän jälkeen, jotta ongelmat havaitaan ajoissa.
Veri- ja virtsatutkimuksista tulee erityisen hyödyllisiä noin 8–10 vuoden iästä alkaen. Niillä voidaan havaita alkavia munuaismuutoksia, kilpirauhasongelmia tai diabetes ennen selvien oireiden ilmaantumista. Koska tonkineesi voi olla vilkas ja vaikuttaa ikäistään nuoremmalta, sairauden hienovaraiset merkit saattavat jäädä omistajalta huomaamatta ilman eläinlääkärin arviota.
Ravitsemuksella on tärkeä merkitys terveyden ylläpitämisessä. Laadukas, kissan elämänvaiheeseen sopiva täysravinto tukee lihaskuntoa, turkin kuntoa ja jaksamista. Tonkineesi voi lihoa, jos se syö enemmän kuin kuluttaa. Tämä koskee etenkin pelkästään sisällä eläviä kissoja. Kuntoluokan seuraaminen, päivittäisten ruoka-annosten mittaaminen ja aktiiviseen leikkiin kannustaminen auttavat säilyttämään terveen painon.
Ennen tonkineesinpennun ostamista kysy kasvattajalta jalostuskissojen terveystutkimuksista ja siitä, noudattaako hän keskeisten kissajärjestöjen ja eläinlääketieteen asiantuntijoiden suosituksia. Luotettava kasvattaja kertoo avoimesti sukulinjoissaan esiintyneistä ongelmista ja keskustelee mielellään siitä, miten hän pyrkii turvaamaan rodun terveyden pitkällä aikavälillä.
Harkitun kasvatuksen, säännöllisen ennaltaehkäisevän hoidon ja tarkkaavaisen omistajan ansiosta useimmat tonkineesit saavat nauttia monista hellistä ja vauhdikkaista elinvuosista. Läheinen suhde ihmisiin tarkoittaa usein sitä, että huonovointisuus näkyy varhain käytöksen muutoksina. Siksi pieniin ruokahalun, aktiivisuuden tai mielialan muutoksiin reagoiminen on tärkeä osa tonkineesin terveydestä huolehtimista.
¶Historia ja alkuperä
Tonkineesin juuret ovat siamilaisten ja burmien luontaisessa sekoittumisessa, ja rodun tarina ulottuu kauemmas historiaan kuin moni arvaa. Kaakkois-Aasiassa, etenkin Thaimaassa ja sen lähialueilla, on jo pitkään elänyt kissoja, joiden piirteet sijoittuvat hoikan siamilaisen ja pyöreämmän, tummemman burmatyypin väliin. Nämä kissat olivat usein vain osa monimuotoista paikallista kissakantaa, eikä niitä pidetty erillisenä rotuna.
Kun siamilaiset ja burmat yleistyivät Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1900-luvulla, jotkut kasvattajat huomasivat, että niiden risteytyksistä syntyi kauniita pentuja, joilla oli ainutlaatuisia ominaisuuksia. Niissä yhdistyivät siamilaisen eloisa luonne ja näyttävä väritys sekä burman lempeys, hellyys ja vankka rakenne. Tuloksena oli kissa, joka oli yhtä aikaa elegantti ja vahva, avoin ja hyväluonteinen. Monilla oli myös lumoava minkkiväritys ja turkoosit silmät, jotka nykyään yhdistetään vahvasti tonkineesiin.
Yksi rodun varhaishistorian tunnetuista kissoista tuotiin Kaakkois-Aasiasta, ja sitä kutsuttiin tuolloin usein ”suklaasiamilaiseksi”. Ulkonäöltään se oli kuitenkin lähempänä nykyistä burma- tai tonkineesityyppiä. Vähitellen syntyi suunnitelmallisia kasvatusohjelmia etenkin Pohjois-Amerikassa. Kasvattajat alkoivat keskittyä näiden kahden rodun välimuotoa edustavien kissojen johdonmukaiseen kasvattamiseen sen sijaan, että olisivat pitäneet niitä pelkkinä risteytyksinä.
Aluksi kissarekisterit suhtautuivat varovaisesti. Monet kissajärjestöt suosivat selvästi toisistaan erottuvia rotuja ja epäröivät hyväksyä kissaa, joka oli syntynyt kahden vakiintuneen rodun risteytyksestä. Kiinnostuksen kasvaessa kasvattajat laativat yhteistyössä rotumääritelmän, jossa kuvattiin tonkineesin ihanteellinen ulkonäkö ja luonne. Tämän myötä virallinen hyväksyntä eteni vaiheittain. Eri järjestöt hyväksyivät tonkineesin eri aikoina, mutta nykyään rotu on suurten kissarekisterien tunnustama monilla alueilla.
Nykyisessä tonkineesikasvatuksessa pyritään säilyttämään ne erityispiirteet, jotka alun perin tekivät rodusta niin viehättävän. Kasvattajat painottavat pyöristynyttä mutta hienostunutta rakennetta, ilmeikkäitä silmiä sekä luonnetta, jossa puheliaisuus ja uteliaisuus yhdistyvät hellyyteen ja seurallisuuteen. Osa järjestöistä sallii rajallisesti risteytyksiä siamilaisten tai burmien kanssa valvotuissa olosuhteissa, lähinnä terveyden ja geneettisen monimuotoisuuden vuoksi. Toiset taas pitävät kantakirjat suljettuina. Käytännöt vaihtelevat alueen ja rekisterin mukaan.
Nykyään tonkineesi on ennen kaikkea seura- ja näyttelykissa. Näyttelyissä tuomarit arvioivat sitä rotumääritelmän perusteella, ja tavallisissa kodeissa se elää rakastettuna perheenjäsenenä. Ystävällisen luonteensa ansiosta se on usein hyvä kissaharrastuksen edustaja yleisötapahtumissa, sillä se sietää vieraiden käsittelyä ja huomiota monia muita rotuja todennäköisemmin.
Vaikka rodun juuret ovat Kaakkois-Aasian luontaisissa kissakannoissa, nykyinen tonkineesi on huolellisesti kehitetty rotu, jolla on selkeä oma identiteetti. Se muodostaa elävän sillan kahden historiallisen aasialaisen rodun välille ja on saanut oman uskollisen ihailijakuntansa ympäri maailmaa. Sitä arvostetaan kauniin turkin, hurmaavan luonteen ja hyvin ihmisläheisen elämänasenteen vuoksi.
¶Arki tonkineesin kanssa
Kodin jakaminen tonkineesin kanssa on palkitsevaa, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja elämäntapaan liittyviä huomioita. Tämä kissa ei tyydy olemaan koristeena rauhallisessa nurkassa. Tonkineesi haluaa osallistua elämääsi ja odottaa säännöllistä yhdessäoloa, aivojumppaa ja hellyyttä.
Tonkineesin kanssa arki rytmittyy usein leikin, levon ja yhdessäolon ympärille. Voit odottaa kissasi tervehtivän sinua herätessäsi, kenties pehmeällä naukaisulla tai lempeällä tassun kosketuksella. Monet tonkineesit haluavat olla mukana aamiaisella, seuraavat kylpyhuoneeseen ja yrittävät hyvinkin jakaa tuolisi työskennellessäsi. Ne haluavat usein ehdottomasti olla siellä, missä tapahtuu, olipa kyse lasten läksyissä auttamisesta tai television katselusta vieressäsi.
Uuden omistajan kannattaa varautua aktiiviseen ja uteliaaseen seuralaiseen. Koti on tehtävä ainakin jossain määrin kissaturvalliseksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:
- Särkyvien esineiden siirtämistä pois korkeilta hyllyiltä, joille kissa pääsee.
- Ikkunoiden ja parvekkeiden suojaamista niin, ettei utelias tonkineesi pääse livahtamaan ulos.
- Puhdistusaineiden ja lääkkeiden säilyttämistä turvallisesti kissan ulottumattomissa.
Korkeussuuntainen tila on erityisen tärkeää. Kiipeilypuut, hyllyt tai kiipeilyreiteiksi asetellut huonekalut auttavat tonkineesia tuntemaan olonsa turvalliseksi ja tarjoavat tekemistä. Se arvostaa erilaisia raapimispintoja, kuten sisalia ja pahvia, suosikkilepopaikkojensa lähellä ja kodin yhteisissä oleskelutiloissa. Säännöllisesti vaihdettava leluvalikoima ehkäisee tylsistymistä. Sopivia ovat esimerkiksi huiskalelut, pienet pallot, kannettavat pehmolelut ja aktivointiruokailijat.
Ajankäytössä kannattaa varautua päivittäisiin yhteisiin leikki- ja hellittelyhetkiin. Tonkineesi viihtyy kodissa, jossa ihmiset ovat paikalla suuren osan päivästä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi perheet, etätöitä tekevät pariskunnat tai yksinasuvat, jotka viettävät mielellään illat kotona. Jos olet usein poissa pitkiä päiviä, harkitse toista yhteensopivaa kissaa tonkineesin kaveriksi. Silloinkin oma huomiosi on tärkeää, sillä rotu kiintyy voimakkaasti ihmisiin.
Tonkineesin kustannukset ovat samankaltaisia kuin muiden rotukissojen, vaikka jotkut omistajat panostavat laadukkaampaan ruokaan ja monipuolisempiin virikkeisiin kissan osallistuvan luonteen vuoksi. Tavallisia vuosittaisia kuluja ovat:
- Laadukas ruoka ja kissanhiekka.
- Säännöllinen eläinlääkärinhoito ja rokotukset.
- Loistorjunta ja ajoittaiset hammashoidot.
- Lelujen ja raapimistarvikkeiden uusiminen sekä mahdolliset uudet kiipeilypuut ajan mittaan.
Yllättäviä eläinlääkärikuluja voi tulla minkä tahansa lemmikin kanssa. Pienen summan säästäminen kuukausittain tai lemmikkivakuutuksen harkitseminen voi tuoda mielenrauhaa.
Tonkineesikodin hyödyllisiin varusteisiin kuuluu tukeva kuljetuskoppa, joka aukeaa mieluiten sekä päältä että edestä, jotta kissan voi laskea sisään hellävaraisesti. Hyvä kuljetuskoppa on tärkeä mahdollisimman stressittömillä eläinlääkärikäynneillä ja matkoilla. Ruoka- ja vesikuppien tulisi olla helposti puhdistettavia. Monet tonkineesit juovat mielellään juoma-automaatista, mikä voi edistää riittävää nesteensaantia. Eri korkeuksille ja myös ikkunoiden lähelle sijoitetut pedit ja peitot tarjoavat kissalle vaihtoehtoja mukaville päiväunille.
Varaudu myös siihen, että kissa haluaa hyvin lähelle. Tonkineesit nukkuvat usein sängylläsi tai peittosi alla, istuvat työpöydällä tai kannettavan tietokoneen päällä ja saattavat jopa yrittää kiivetä olkapäällesi. Jos nautit tällaisesta läheisyydestä, tonkineesi on ihanan lohdullinen ja hauska seuralainen. Jos kaipaat enemmän omaa tilaa, rajoja voi olla tarpeen opettaa lempeästi. Voit esimerkiksi opettaa kissan pysymään tietyllä matolla työskentelysi ajan.
Kaiken kaikkiaan elämä tonkineesin kanssa tarkoittaa eloisan, hellän ja älykkään seuralaisen ottamista osaksi arkea. Palkintona on kissa, joka tuntuu usein enemmän pieneltä, karvaiselta perheenjäseneltä kuin taustalla viihtyvältä hiljaiselta lemmikiltä. Ihmiselle, joka haluaa viettää sen kanssa aikaa, tarjota virikkeitä ja nauttia sen puheliaasta, leikkisästä luonteesta, tonkineesi voi tehdä tavallisesta kodista lämpimän ja viihdyttävän yhteisen elinympäristön.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen on tonkineesin tyypillinen luonne?
Tonkineesit ovat hyvin sosiaalisia ja ihmisläheisiä kissoja, jotka seuraavat usein omistajiaan huoneesta toiseen. Ne ovat leikkisiä, älykkäitä ja puheliaita, mutta yleensä hieman lempeämpiä ja rauhallisempia kuin monet siamilaiset. Useimmat nauttivat aktiivisesta yhdessäolosta, kuten leikeistä ja temppujen opettelusta, ja kiintyvät vahvasti perheeseensä.
Sopivatko tonkineesit perheisiin, joissa on lapsia tai muita lemmikkejä?
Ne sopeutuvat yleensä hyvin vilkkaisiin koteihin ja viihtyvät usein lempeiden lasten ja ystävällisten lemmikkien seurassa. Leikkisän mutta kärsivällisen luonteensa ansiosta ne ovat hyviä kumppaneita lapsille, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti, sekä muille seurallisille kissoille. Tutustuttaminen kannattaa silti tehdä vähitellen, sillä niiden voimakas tarve olla vuorovaikutuksessa voi tuntua hyvin aroista eläimistä liialliselta.
Kuinka paljon tonkineesit ääntelevät verrattuna siamilaisiin ja burmankissoihin?
Ne ovat yleensä puheliaita, mutta niiden ääni on pehmeämpi ja vähemmän läpitunkeva kuin monilla siamilaisilla. Burmankissoihin verrattuna ne ääntelevät yleensä useammin ja viestivät monipuolisemmalla äänivalikoimalla. Omistajien kannattaa varautua säännöllisiin ”keskusteluihin” etenkin ruoka-aikaan tai rutiinien muuttuessa.
Millaista hoitoa tonkineesin turkki vaatii?
Lyhyt, tiiviisti rungonmyötäinen turkki on helppohoitoinen, ja yleensä nopea harjaus kerran viikossa riittää poistamaan irtokarvat. Karvaa lähtee kohtalaisesti, usein vähemmän kuin monilla pitkäkarvaisilla roduilla. Ajoittainen kynsien leikkaaminen, korvien tarkistaminen ja hampaiden hoito ovat tärkeämpiä kuin perusteellinen turkinhoito.
Tarvitsevatko tonkineesit paljon liikuntaa ja virikkeitä?
Ne ovat energisiä ja älykkäitä, joten päivittäiset leikkihetket ja älylelut tekevät niille hyvää. Kiipeilypuut, leikityskepit ja noutoleikit auttavat suuntaamaan niiden energiaa mielekkääseen tekemiseen. Ilman riittäviä virikkeitä ne voivat muuttua vaativiksi tai alkaa hakea huomiota käytöksellään.
Ovatko tonkineesit terveitä, ja mille sairauksille ne ovat alttiita?
Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta sillä voi esiintyä joitakin siamilais- ja burmalaislinjoista periytyviä terveysongelmia. Mahdollisia vaivoja ovat hammassairaudet ja nuorella iällä alkava ientulehdus. Lisäksi joissakin sukulinjoissa on hieman suurentunut riski sairastua esimerkiksi etenevään verkkokalvon surkastumaan ja tiettyihin sydänsairauksiin. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja hyvä hampaiden hoito ovat tärkeitä terveyden ylläpitämiseksi pitkällä aikavälillä.
Kuinka suuriksi tonkineesit kasvavat ja millainen ruumiinrakenne niillä on?
Ne ovat keskikokoisia kissoja, joilla on lihaksikas ja vankka rakenne. Ne tuntuvat painavammilta kuin ulkonäön perusteella voisi olettaa. Aikuiset painavat yleensä noin 2,7–5,4 kiloa, ja urokset ovat tavallisesti kookkaampia. Vartalo ei ole mittasuhteiltaan äärimmäinen eikä lyhyt ja tanakka, joten yleisvaikutelma on urheilullinen mutta siro.
Millaisia turkin kuvioita ja värejä tonkineesilla on?
Ne tunnetaan minkkikuviostaan, jossa vartalon värin ja tummempien naamiomerkkien välinen kontrasti on kohtalainen ja sijoittuu voimakkuudeltaan siamilaisen ja burmankissan välille. Niillä voi esiintyä myös naamiokuviointia ja yksiväristä väritystä, mutta kaikkien rekisterien säännöt eivät välttämättä hyväksy näitä. Yleisiä värejä ovat luonnonväri (ruskea), suklaa, sininen ja lila. Alueesta ja rekisteristä riippuen hyväksyttyihin väreihin voi kuulua myös muita sävyjä.
Tuntevatko tonkineesit olonsa yksinäisiksi, jos ne jätetään päiväksi yksin?
Ne ovat hyvin seurallisia eivätkä useinkaan voi hyvin, jos joutuvat olemaan pitkiä aikoja yksin. Monet viihtyvät parhaiten, kun niiden seurana on toinen ystävällinen kissa tai ihminen, joka tekee etätöitä tai pystyy muuten viettämään paljon aikaa niiden kanssa. Jos omistaja on päivittäin poissa useita tunteja, kissalle on erittäin suositeltavaa hankkia sopiva kissakaveri ja tarjota runsaasti virikkeitä.
Sopivatko tonkineesit pelkiksi sisäkissoiksi?
Ne sopeutuvat erittäin hyvin sisäkissoiksi, kunhan ne saavat riittävästi seuraa, kiipeilytilaa ja leikkimahdollisuuksia. Luottavaisen ja ihmisläheisen luonteensa vuoksi ne voivat joutua ulkona vaaratilanteisiin, sillä ne eivät välttämättä osaa varoa vieraita ihmisiä, liikennettä tai muita eläimiä. Turvallisinta on yleensä pitää ne sisällä, huolehtia ikkunoiden turvallisuudesta ja tarjota mahdollisuuksien mukaan valvottua ulkoilua turvallisessa ulkotarhassa.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Tonkineesi muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
