¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Erittäin ihmisrakas burma valitsee usein yhden suosikki-ihmisen ja seuraa tätä huoneesta toiseen kuin varjo.
- Keskikokoisesta koostaan huolimatta burma on yllättävän painava ja lihaksikas – pikemminkin ”silkkiin kääritty tiiliskivi” kuin hento sylikissa.
- Burma tunnetaan pehmeästä, hieman käheästä äänestään. Se on puhelias, mutta yleensä hiljaisempi kuin monet itämaiset rodut.
- Lyhyt, satiinimainen turkki on väriltään täyteläinen ja yksivärinen. Se vaatii vain vähän hoitoa ja myötäilee vartalon jokaista kaarta.
- Burma säilyy yleensä leikkisänä ja pentumaisena pitkälle aikuisikään, joten se sopii erityisen hyvin ihmiselle, joka nauttii kissan kanssa puuhailusta.
¶Ulkonäkö ja turkki
Burma on keskikokoinen kissa, mutta sen paino yllättää yleensä jokaisen, joka nostaa sellaisen syliinsä ensimmäistä kertaa. Sileän turkin alla on tiivis, lihaksikas vartalo, leveä rintakehä ja voimakas takaosa. Burma ei ole hentoluustoinen tai hauras. Se näyttää ja tuntuu vankalta, pyöreälinjaiselta ja urheilulliselta ja tuo olemukseltaan mieleen pienen, erittäin hyväkuntoisen koiran. Kokonaisvaikutelman tulisi olla sulavalinjainen ja kaareva, ei kulmikas. Pyöreä pää, pyöristyneet korvat ja suuret, ilmeikkäät silmät antavat kasvoille avoimen, lähes inhimillisen ilmeen.
Pää on yksi burman tunnusomaisimmista piirteistä. Se on lyhyen ja leveän kiilan muotoinen, posket ovat täyteläiset, leuka vahva ja hyvin kehittynyt, ja nenän kohdalla profiilissa on selvä painauma. Kuono ei saa näyttää suipolta, vaan sen tulee liittyä pehmeästi muuhun kasvojen muotoon. Näin syntyy burmalle ominainen pehmeä ilme. Korvat ovat keskikokoiset, etäällä toisistaan ja hieman eteenpäin kallistuneet, aivan kuin kissa kuuntelisi sinua. Silmät ovat suuret ja loistavat, tavallisesti kullan- tai keltaisensävyiset. Niiden valpas ja utelias ilme on monen omistajan mielestä vastustamaton.
Turkki on lyhyt, hienolaatuinen ja tiiviisti vartalonmyötäinen. Sen tuntua kuvataan usein satiinimaiseksi, sillä kissan selkää silittäessä karva tuntuu uskomattoman sileältä, lähes kiillotetulta. Toisin kuin joillakin muilla lyhytkarvaroduilla, burmalla ei ole paksua pohjavillaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi turkkia on niin helppo hoitaa ja miksi burma tuntuu usein erityisen lämpimältä kosketettaessa.
Burman perinteisiä värejä ovat täyteläinen ruskea eli lämmin tummanruskea, suklaa, sininen ja lila. Joidenkin kissajärjestöjen hyväksymiin väreihin kuuluvat myös punainen, creme ja kilpikonnaväritykset. Värin tulisi näyttää tasaiselta, joskin vartalon alapuoli ja jalkojen sisäpinnat voivat olla hieman vaaleammat. Selviä tabbykuvioita ei saisi olla. Pennut ovat usein vaaleampia, ja niillä voi näkyä haaleita haamukuvioita, jotka yleensä häviävät kissan varttuessa.
Turkinhoito on yksinkertaista, mikä on yksi syy siihen, miksi burma sopii kiireiseenkin kotiin. Hellävarainen hoitohetki kerran viikossa yleensä riittää. Voit esimerkiksi:
- Käydä turkin läpi pehmeällä kumisella harjauskintaalla tai säämiskällä irtokarvojen poistamiseksi.
- Pyyhkiä turkkia hieman kostealla mikrokuituliinalla sen luonnollisen kiillon korostamiseksi.
- Tarkistaa samalla silmät, korvat ja kynnet, jolloin hoidosta muodostuu rauhallinen rutiini.
Useimmat burmat nauttivat saamastaan lisähuomiosta, joten turkinhoito voi olla samalla sekä yhteinen läheisyyshetki että pieni terveystarkastus. Karvanlähtöaikaan turkkia voi hoitaa kahdesti viikossa, etenkin jos joku perheenjäsenistä on herkkä kissankarvoille. Burma ei ole hypoallergeeninen, mutta sen lyhyestä, vartalonmyötäisestä turkista irtoaa yleensä vähemmän karvaa kuin joidenkin pitkäkarvarotujen turkista. Monet omistajat arvostavat tätä.
¶Luonne ja persoonallisuus
Elämä burman kanssa tuntuu usein siltä kuin kodin jakaisi hyvin hellyydenkipeän ja uteliaan pienen persoonan kanssa. Rotu tunnetaan vahvasta kiintymyksestään ihmisiin. Monet burmat seuraavat omistajiaan ympäri kotia, juttelevat heille pehmeillä, kurkkuäänisillä kujerruksilla ja haluavat välttämättä osallistua kaikkeen. Jos pidät kissasta, joka viihtyy omissa oloissaan ja tarkkailee maailmaa rauhassa, burma ei välttämättä ole paras valinta. Jos taas kaipaat uskottua ystävää, joka käpertyy syliisi työskentelyn ajaksi ja tervehtii sinua innokkaasti ovella, burmaa on vaikea päihittää.
Burmat nauttivat ihmisten seurasta poikkeuksellisen paljon. Ne muodostavat yleensä syviä kiintymyssuhteita eivätkä pidä pitkistä yksinoloista. Näin vahva kiintymys voi tuntua hyvin palkitsevalta, mutta se tuo mukanaan myös vastuuta. Koko päiväksi yksin tyhjään kotiin jätetty burma voi tylsistyä, ahdistua tai alkaa tuhota paikkoja. Monet kasvattajat ja kokeneet omistajat suosittelevat pitämään burmia pareittain tai huolehtimaan siitä, että kotona on toinen ystävällinen lemmikki, jos perhe on usein poissa.
Lasten kanssa burma on yleensä leikkisä, kärsivällinen ja mielellään mukana yhteisessä tekemisessä. Se nauttii usein noutoleikeistä, huiskalelujen jahtaamisesta tai läksyissä ”auttamisesta” istumalla vihkojen ja näppäimistöjen päällä. Vankan rakenteensa ansiosta se pärjää vilkkaassa perheessä paremmin kuin hauraammat rodut, mutta lapsille on silti opetettava, miten kissaa käsitellään kunnioittavasti. Burmat arvostavat yleensä hellää ja rauhallista käsittelyä. Ne myös poistuvat rajusta leikistä todennäköisemmin kuin puolustautuvat kynsin tai hampain, joten ne sopivat hyvin perheisiin, joissa lapsille opetetaan kissan kanssa toimimisen perusasiat.
Muiden lemmikkien seurassa burma on tavallisesti sosiaalinen ja itsevarma. Monet elävät sopuisasti muiden kissojen ja myös kissaystävällisten koirien kanssa. Tutustuttaminen kannattaa aloittaa varhain ja toteuttaa hitaasti ja rauhallisesti. Koska burmat rakastavat seuraa, ne ottavat usein mielellään kaverikseen toisen aktiivisen kissan, joka nauttii samanlaisista leikeistä. Ne eivät yleensä kiusaa muita, mutta eivät myöskään alistu kaikkeen, vaan pitävät puolensa, jos toinen eläin tunkeutuu liian lähelle.
Tulevan omistajan on hyvä huomioida myös muutamat haasteet. Burma on:
- Puhelias, mikä ihastuttaa joitakuita mutta voi tuntua toisista rasittavalta.
- Hyvin ihmiskeskeinen, joten se ei sovi pitkiksi päiviksi yksin ilman järjestettyä seuraa.
- Älykäs ja sinnikäs, minkä vuoksi se saattaa oppia avaamaan kaappeja ja tutkimaan kaikkea kiinnostavaa.
Burma kukoistaa kodissa, jossa on päivittäin aikaa yhteisille leikeille, juttelulle ja hellittelylle. Vastineeksi saat kissan, joka tuntuu aidolta perheenjäseneltä eikä hiljaiselta taustalla olijalta.
¶Koulutus ja liikunta
Burma on luonnostaan leikkisä ja älykäs, joten sen kouluttamisessa on kyse pikemminkin luontaisen toiminnan ohjaamisesta kuin oppimishalun herättelystä. Monet burman omistajat vertaavat kissojaan energisiin ja nokkeliin lapsiin, jotka etsivät jatkuvasti seuraavaa leikkiä. Tämä on erinomainen uutinen ihmiselle, joka nauttii yhteisistä leikeistä ja temppujen opettamisesta. Samalla se tarkoittaa, että ilman riittäviä virikkeitä burma voi tylsistyä ja ryhtyä kujeilemaan.
Seurakissaksi burman liikunnantarve on kohtalainen tai suuri. Rotu on urheilullinen, muttei yhtä yliaktiivinen kuin jotkin itämaiset rodut. Päivittäiset leikkihetket riittävät yleensä pitämään aikuisen burman tyytyväisenä ja terveenä. Hyvään päivärytmiin voi kuulua esimerkiksi:
- Kaksi tai kolme 10–15 minuutin leikkihetkeä eri puolilla päivää.
- Vaihtelevia jahtausleikkejä höyhenhuiskalla tai onkilelulla.
- Aktivointiruokailua, jossa kissa joutuu ”saalistamaan” herkkunsa tai kuivanappulansa.
- Satunnaisia noutoleikkejä pienillä pehmeillä palloilla tai leluilla.
Koska burmat nauttivat ihmisen kanssa toimimisesta, niitä on usein helppo kouluttaa. Avainasemassa on positiivinen vahvistaminen. Se tarkoittaa toivotun käytöksen palkitsemista pienillä herkuilla, kehuilla ja leikillä sen sijaan, että ei-toivotusta käytöksestä rangaistaisiin. Burma voi oppia:
- Tulemaan luokse kutsusta.
- Istumaan tai seisomaan vihjeestä.
- Menemään vapaaehtoisesti kuljetuskoppaan.
- Käyttämään raapimispuita huonekalujen sijaan.
- Yksinkertaisia agilitytehtäviä, kuten renkaan läpi tai matalien esteiden yli hyppäämistä.
Naksutinkoulutus voi toimia erinomaisesti, sillä burma yhdistää naksahduksen nopeasti palkkioon. Lyhyet ja hauskat harjoitukset pitävät mielen virkeänä ja vahvistavat kissan ja omistajan suhdetta. Esimerkiksi kosketuskepin koskettamisen opettamisesta voi olla hyötyä, kun kissaa täytyy ohjata paikasta toiseen kotona tai rauhallisesti stressaavassa tilanteessa, kuten eläinlääkärikäynnillä.
Ympäristön virikkeellisyys on yhtä tärkeää kuin varsinainen koulutus. Burmat arvostavat mahdollisuutta kiipeillä korkealle. Tukevat kiipeilypuut, ikkunatasot ja hyllyt tarjoavat paikkoja kiipeilyyn ja tarkkailuun. Ne nauttivat myös lelujen vaihtelusta. Kun vaihdat esillä olevia leluja muutaman päivän välein, kiinnostus säilyy ja tylsistyminen vähenee. Tavalliset kodin esineetkin voivat tarjota erinomaista viihdettä: pahvilaatikoista tehty sokkelo, rapiseva paperipussi tai lattiaa pitkin vierivä paperipallo.
Monet burmat tottuvat hyvin valjaisiin ja hihnaan, jos harjoittelu aloitetaan varhain ja siinä edetään rauhallisesti. Lyhyet, valvotut puutarhakävelyt tai parvekkeella oleskelu voivat tarjota paljon virikkeitä etenkin sisäkissoille. Varmista aina ympäristön turvallisuus äläkä pakota kissaa ulos, jos se vaikuttaa pelokkaalta.
Koska burma on niin ihmiskeskeinen, se oppii helposti myös huonoja tapoja, jos niitä vahingossa palkitaan. Jos kissa esimerkiksi naukuu yöllä ja omistaja nousee ruokkimaan sitä tai leikkimään sen kanssa, kissa oppii ääntelyn tuovan huomiota. Johdonmukaisuus on tärkeää. Päätä kodin säännöt ajoissa – esimerkiksi ettei keittiön tasoille hypitä tai ihmisiä herätetä ennen tiettyä kellonaikaa – ja pidä niistä kiinni lempeästi mutta määrätietoisesti. Kärsivällisyydellä ja selkeillä rutiineilla burmasta voi kasvaa ihastuttavan hyvätapainen ja viihdyttävä kumppani.
¶Terveys
Burma on yleensä vankka ja pitkäikäinen rotu, mutta vastuullisten kasvattajien ja omistajien on hyvä tuntea siihen liittyvät terveysriskit. Hyvällä hoidolla ja säännöllisillä eläinlääkärintarkastuksilla monet burmat elävät 15–19-vuotiaiksi, ja jotkut saavuttavat 18 vuoden iän tai elävät sitäkin vanhemmiksi. Mahdollisten terveysongelmien tunteminen auttaa havaitsemaan vaivat ajoissa ja tukemaan kissan tervettä, aktiivista elämää.
Burmalinjoissa tunnettuja perinnöllisiä terveyshuolia ovat:
- Hypokaleeminen polymyopatia, johon liittyvä veren matala kaliumpitoisuus voi aiheuttaa lihasheikkoutta. Vastuulliset kasvattajat testaavat geenimutaation ja välttävät sairaiden kissojen käyttämistä jalostukseen.
- Kallon ja kasvojen kehityshäiriö tietyissä linjoissa, erityisesti joillakin amerikkalaistyyppisillä burmilla. Jalostusohjelmissa on monilla alueilla pyritty poistamaan ongelma, mutta vastuulliset kasvattajat huomioivat sen edelleen huolellisissa jalostusvalinnoissaan.
- Diabetes, jota on joissakin maissa raportoitu burmilla hieman enemmän kuin kissapopulaatiossa keskimäärin. Sopiva paino, hyvä ruokavalio ja säännölliset eläinlääkärintarkastukset voivat auttaa pienentämään riskiä ja havaitsemaan varhaiset oireet.
- Hammas- ja suusairaudet, kuten parodontiitti eli hampaiden kiinnityskudossairaus. Ne eivät ole rodulle ominaisia, mutta voivat vaivata burmaa siinä missä muitakin kissoja.
Luotettavat kasvattajat tutkivat jalostuskissansa yleensä tunnettujen perinnöllisten sairauksien varalta ja tekevät yhteistyötä eläinlääkärien kanssa pitääkseen linjat terveinä. Pentua valittaessa on täysin perusteltua kysyä kasvattajalta, mitä tutkimuksia hän teettää ja saako vanhempien terveystiedot nähtäväksi.
Tavanomainen eläinlääkärinhoito on yhtä tärkeää kuin geenitestit. Burman terveyttä tukevat:
- Säännölliset rokotukset paikallisen eläinlääkärin suositusten mukaan.
- Terveystarkastukset kerran tai kahdesti vuodessa, etenkin vanhemmilla kissoilla.
- Keski-iästä alkaen määräajoin otettavat veri- ja virtsanäytteet munuaisten ja maksan toiminnan sekä verensokerin seuraamiseksi.
- Hammastarkastukset ja tarvittaessa eläinlääkärissä tehtävä hampaiden puhdistus.
Painonhallinta on burman hoidossa tärkeä käytännön asia. Tiivis, lihaksikas rakenne voi vaikeuttaa vähittäisen painonnousun huomaamista, ja lievästi ylipainoinen burma saattaa tuntua edelleen vain vankalta eikä selvästi lihavalta. Lihavuus lisää diabeteksen, nivelvaivojen ja muiden sairauksien riskiä. Laadukkaan ruoan annostelu, herkkujen kohtuukäyttö ja säännölliset leikit auttavat pitämään burman hoikkana ja hyväkuntoisena.
Tavallinen elinikä on 14–17 vuotta, mutta yksittäinen kissa voi elää lyhyemmän tai pidemmän elämän perimästä, ympäristöstä ja hoidosta riippuen. Iäkkäät burmat pysyvät usein leikkisinä ja seurallisina, mutta omistajan kannattaa tarkkailla hienovaraisia muutoksia, kuten:
- Tavallista runsaampaa juomista tai virtsaamista.
- Laihtumista normaalista tai lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta.
- Aktiivisuuden vähenemistä tai haluttomuutta hypätä.
- Muutoksia turkin kunnossa tai peseytymistavoissa.
Kaikki nämä merkit ovat syy varata eläinlääkäriaika viipymättä. Varhainen diagnoosi on usein avain kroonisten sairauksien hyvään hoitoon ja kissan hyvän olon säilyttämiseen.
Lemmikkivakuutus tai erillinen säästörahasto on erittäin suositeltava. Vaikka burman terveydenhoito ei välttämättä ole kalliimpaa kuin monen muun rotukissan, nykyaikaiset eläinlääkärihoidot voivat maksaa paljon. Ennakointi auttaa varmistamaan, että voit tarjota kissallesi parasta mahdollista hoitoa, jos sille tulee terveysongelma.
Harkitulla jalostuksella, hyvällä ruokavaliolla, turvallisella ympäristöllä ja säännöllisellä eläinlääkärin seurannalla burma voi elää pitkän ja elinvoimaisen elämän läheisenä perheenjäsenenä.
¶Historia ja alkuperä
Burman tarina alkaa Kaakkois-Aasiasta, erityisesti nykyisen Myanmarin eli entisen Burman, Thaimaan ja niiden lähialueilta. Täyteläisen ruskeita, kultasilmäisiä kissoja tunnetaan alueen temppelimaalauksista ja vanhoista käsikirjoituksista. Ne yhdistettiin usein luostareihin ja palatseihin, ja tarinoissa niitä kuvattiin arvostetuiksi kumppaneiksi, joilla oli lähes mystisiä ominaisuuksia.
Nykyinen burmarotu juontaa kuitenkin juurensa yhteen tiettyyn kissaan 1900-luvun alkupuolelta. Pieni, pähkinänruskea Wong Mau -niminen naaras tuotiin Burmasta Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Se päätyi perinnöllisyystieteeseen perehtyneelle eläinlääkärille ja kissaharrastajalle, jota sen poikkeuksellinen ulkonäkö kiehtoi. Wong Mau ei näyttänyt länsimaissa jo tunnetuilta siamilaisilta eikä myöskään tavallisilta kotikissoilta. Sen omistaja päätti kehittää uuden rodun Wong Maun pohjalta.
Wong Mau astutettiin siamilaisilla, ja syntyneillä pennuilla oli erilaisia värejä ja värisävyjä. Valitsemalla huolellisesti kissoja, joilla oli täyteläisemmän ruskea turkki sekä tiiviimpi ja pyöreämpi vartalo, kasvattajat vakiinnuttivat vähitellen ne ominaisuudet, jotka nykyään tunnistamme burmalle ominaisiksi. Jalostustyö kehittyi ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin Isossa-Britanniassa, missä kasvattajat loivat hieman erilaisia tyyppejä. Amerikkalaisella burmalla kuono lyheni ja pään muodot korostuivat, kun taas eurooppalainen eli brittiläinen burma säilytti hieman maltillisemman ulkonäön. Eri kissajärjestöt huomioivat nämä erot omilla tavoillaan, mutta kaikilla tyypeillä on samat kaakkoisaasialaiset juuret.
Burmaa on alusta lähtien arvostettu seurakissana, ei työ- tai metsästyseläimenä. Toisin kuin joitakin maatilojen tuhoeläinten torjuntaan kehitettyjä rotuja, burmaa arvostettiin sen hellyyden, näyttävän ulkonäön ja eloisan luonteen vuoksi. Rodun tullessa tunnetuksi kissanäyttelyiden ja rotuyhdistysten kautta se levisi Eurooppaan, Australiaan ja muualle maailmaan.
Nykyään burma on vakiinnuttanut asemansa rakastettuna rotukissana useilla mantereilla. Sitä pidetään useimmiten sisäkissana tai kissana, joka pääsee ulkoilemaan turvallisesti rajatulle alueelle. Monet kasvattajat ja omistajat pyrkivät säilyttämään täyteläisten värien ja satiinimaisen turkin ohella juuri sen läheisen, ihmisrakkaan luonteen, joka teki burmasta alun perin suositun.
Nykyään burmia pidetään pääasiassa:
- Perheen seuralaisina kodeissa, joissa arvostetaan yhdessä tekemisestä nauttivia lemmikkejä.
- Näyttelykissoina, joiden persoonallisuus hurmaa usein niin tuomarit kuin yleisönkin.
- Jalostuskissoina ohjelmissa, joiden tavoitteena on säilyttää rodun terveys, tyyppi ja luonne.
Vaikka tyypit ja värit ovat kehittyneet ja vaihdelleet alueittain, burman ydin on pysynyt samana. Se on muinaisiin kaakkoisaasialaisiin juuriin pohjautuva, länsimaissa jalostettu kissa, jota arvostetaan nykyään sen ainutlaatuisen eleganssin, lämmön ja persoonallisuuden vuoksi.
¶Arki burman kanssa
Kodin jakaminen burman kanssa on pitkäaikainen sitoumus, joka tuo paljon iloa mutta vaatii myös suunnittelua ja vastuuta. Tämä rotu ei kukoista vähällä huomiolla tai pitkään yksin. Burma sopii parhaiten ihmiselle, joka aidosti nauttii lemmikkinsä kanssa vietetystä ajasta ja on valmis ottamaan kissan osaksi päivittäistä elämäänsä.
Uuden omistajan kannattaa varautua siihen, että burma osallistuu lähes kaikkeen kodin tekemiseen. Ruoanlaitosta, tietokoneella työskentelystä, sohvalla lukemisesta ja television katselusta tulee yhteistä puuhaa. Sen sijaan että burma nukkuisi hiljaa toisessa huoneessa, se todennäköisesti käpertyy syliisi, asettuu tuolisi selkänojalle tai koskettaa kevyesti kättäsi saadakseen huomiota. Monelle juuri näin läheinen kumppanuus on toivottua. Itsenäisempää kissaa kaipaavasta se voi sen sijaan tuntua liialliselta.
Burma vaatii omistajaltaan paljon aikaa. Sitä ei tarvitse viihdyttää jokaista valveillaolotuntia, mutta suoralle yhdessäololle tulisi varata vähintään tunti päivässä. Ajan voi jakaa arkeen sopiviin lyhyempiin hetkiin. Aamun leikkihetki huiskalelulla, iltainen hellittely ja muutamat lyhyet juttelu- ja silittelyhetket päivän mittaan sopivat usein sekä kissalle että omistajalle.
Kustannuksiltaan burman hoito vastaa muiden rotukissojen hoitoa. Alkuvaiheen kuluihin kuuluvat:
- Pennun hankintahinta luotettavalta kasvattajalta; hinta vaihtelee maittain.
- Kastraatio tai sterilisaatio, ellei sitä ole jo tehty.
- Ensimmäisen vuoden rokotukset, mikrosirutus ja loishäädöt.
- Välttämättömät tarvikkeet, kuten hiekkalaatikot, raapimispuut, ruokakupit, kuljetuskoppa ja tukeva kiipeilypuu.
Jatkuvia vuosittaisia kuluja ovat laadukas ruoka, tavanomainen eläinlääkärinhoito, eläinlääkärin suosittelemat tehosterokotukset, loistorjunta, lemmikkivakuutus tai säästäminen hätätilanteita varten, kissanhiekka sekä uusittavat lelut ja pedit. Kestäviin ja hyvin suunniteltuihin raapimis- ja kiipeilypuihin panostaminen kannattaa pitkällä aikavälillä ja auttaa suojaamaan huonekaluja. Monessa kodissa lempilepopaikkojen lähelle sijoitettu korkea, sisalilla päällystetty raapimispuu nousee nopeasti kissan suosimaksi raapimispaikaksi.
Burmakodissa hyödyllisiä varusteita ovat:
- Vähintään yksi suuri ja vakaa kiipeilypuu kiipeilyyn ja tähystelyyn.
- Erilaiset raapimispinnat, kuten pystysuuntaiset tolpat ja vaakatasossa olevat raapimislaudat.
- Valikoima yhteiseen leikkiin sopivia leluja, jotka innostavat jahtaamaan, loikkaamaan saaliin kimppuun ja ratkaisemaan ongelmia.
- Aktivointiruokailuvälineet tai ahmimista hidastavat ruokakupit, jotka tarjoavat aivojumppaa ruokailun yhteydessä.
- Turvallinen ja mukava kuljetuskoppa matkoja ja eläinlääkärikäyntejä varten.
Seurallisen luonteensa ansiosta monet burmat viihtyvät hyvin sisäkissoina, kunhan kotiympäristö tarjoaa riittävästi virikkeitä. Turvallinen ulkotarha, kissaturvallinen parveke tai valvottu ulkoilu valjaissa puutarhassa voi tuoda arkeen lisäsisältöä. Vapaata ulkoilua ei useinkaan suositella, etenkään vilkkailla kaupunki- ja taajama-alueilla. Nämä luottavaiset kissat eivät välttämättä osaa varoa ulkomaailman vaaroja, ja niiden riski joutua liikenneonnettomuuteen tai varastetuksi voi olla tavallista suurempi.
Tulevan omistajan kannattaa miettiä myös elämänmuutoksia. Burma voi elää 15 vuotta tai pidempään, joten on hyvä pohtia, oletko valmis huolehtimaan kumppanistasi myös muuttojen, työaikojen muutosten tai perheen kasvaessa. Burmat sopeutuvat yleensä hyvin uusiin tilanteisiin, kunhan ne saavat turvaa omilta ihmisiltään. Äkilliset pitkät poissaolot tai suuret muutokset ilman valmistelua voivat kuitenkin aiheuttaa stressiä.
Arki burman kanssa merkitsee naurua, keskustelua ja tunnetta siitä, että lähellä on aina seuralainen. Rotu nukkuu mielellään ihmistensä vuoteessa, osallistuu perheen rutiineihin ja ottaa vieraat vastaan pikemminkin uteliaasti kuin pelokkaasti. Jos etsit kissaa, joka osallistuu elämääsi hyvin aktiivisesti, burma voi olla erinomainen valinta – kunhan olet valmis tarjoamaan sille aikaa, huomiota sekä turvallisen ja virikkeellisen kodin moniksi tuleviksi vuosiksi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen on burmankissan tyypillinen luonne?
Ne ovat yleensä hyvin ihmisläheisiä, hellyydenkipeitä ja itsevarmoja kissoja, joita kuvaillaan usein seurallisiksi ja mielellään kaikessa mukana oleviksi. Monet viihtyvät olkapäällä, seuraavat perheenjäseniä huoneesta toiseen ja hakevat aktiivisesti huomiota. Siksi ne sopivat koteihin, joissa joku on paikalla suurimman osan ajasta.
Ovatko burmankissat todella äänekkäämpiä kuin muut kissarodut?
Ne ovat yleensä puheliaita, mutta niiden ääni on pehmeämpi eikä yhtä läpitunkeva kuin monilla muilla äänekkäillä kissaroduilla. Ne viestivät omistajilleen usein erilaisilla sirkutuksilla ja hiljaisilla naukaisuilla, etenkin kaivatessaan seuraa tai leikkiä.
Onko burmankissoilla erityisiä terveysongelmia, joista minun olisi hyvä tietää?
Niillä voi olla sukulinjasta riippuen perinnöllinen alttius esimerkiksi diabetekseen, hypokalemiaan ja joihinkin neurologisiin sairauksiin. Vastuulliset kasvattajat seulovat tunnettuja sairauksia, mutta omistajien kannattaa silti varata rahaa säännöllisiin eläinlääkärintarkastuksiin ja tarkkailla ruokahalun, painon tai liikkumisen muutoksia.
Miksi burmankissat ovat niin lihaksikkaita ja painavia kokoonsa nähden?
Niillä on tiivis ja vankka vartalo, vahva luusto ja hyvin kehittyneet lihakset, minkä vuoksi ne tuntuvat usein painavammilta kuin näyttävät. Tämä tanakka ruumiinrakenne on rodulle tyypillinen piirre, mutta ylipaino voi lisätä nivelten kuormitusta. Siksi annoskokojen hallinta ja aktiivinen leikki ovat tärkeitä.
Kuinka paljon turkinhoitoa burmankissa tarvitsee?
Niillä on lyhyt, hieno ja vartalonmyötäinen turkki, josta irtoaa melko vähän karvaa, joten turkinhoito on vaivatonta. Hellävarainen harjaus kerran tai pari viikossa ja säännöllinen kynsien leikkaus yleensä riittävät, mutta useimmat nauttivat myös päivittäisestä silittelystä ja turkin kiillottamisesta pehmeällä hoitokintaalla.
Tulevatko burmankissat hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne ovat yleensä leikkisiä, suvaitsevaisia ja itsevarmoja, joten ne voivat olla hyviä kumppaneita lapsille, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti, sekä ystävällisille lemmikeille. Ne eivät viihdy pitkiä aikoja yksin, joten moni niistä viihtyy hyvin toisen seurallisen kissan tai jopa rauhallisen koiran kanssa.
Kuinka energisiä burmankissat ovat ja kuinka paljon ne tarvitsevat leikkiä?
Ne ovat varsin aktiivisia ja uteliaita etenkin nuorina, ja niiden leikkisyys säilyy usein pitkälle aikuisikään. Päivittäiset yhteiset leikkihetket huiskulelujen ja aktivointiruokintalelujen parissa sekä kiipeilymahdollisuudet auttavat niitä pysymään hyvässä kunnossa ja voivat vähentää huomion hakemista ja kujeilua.
Onko amerikkalaisen ja eurooppalaisen (mannermaisen) burmakissatyypin välillä eroja?
Kyllä, amerikkalaisten linjojen kissat ovat yleensä vankkarakenteisempia, ja niillä on lyhyempi kuono ja pyöreämpi pää. Eurooppalaisten linjojen kissat taas ovat tavallisesti hieman sirompia, ja niiden pään muoto on maltillisempi. Luonteeltaan ne ovat samankaltaisia, mutta ulkonäköä koskevat rotumääritelmät ja hyväksytyt värit voivat vaihdella rekisterijärjestöittäin.
Minkä värisiä burmankissoja on, ja vaikuttaako turkin väri luonteeseen?
Perinteisiä värejä ovat soopeli, samppanja, sininen ja platina, ja joillakin alueilla hyväksytään myös muita värejä, kuten punainen ja kilpikonna. Väri ei kerro luotettavasti kissan luonteesta, joten pentua tai aikuista kissaa valittaessa kannattaa painottaa turkin sävyn sijaan terveyttä, sosiaalistumista ja yksilöllistä käyttäytymistä.
Sopivatko burmankissat kerrostaloasuntoon ja pelkiksi sisäkissoiksi?
Ne sopeutuvat yleensä erittäin hyvin sisäkissoiksi ja kerrostaloasumiseen, sillä ihmisten seura on niille tärkeämpää kuin vapaa kuljeskelu. On tärkeää tarjota kiipeilypaikkoja, aktivoivia leluja ja säännöllisiä leikkihetkiä, sillä sosiaalisina ja energisinä ne voivat pitkästyä, jos ympäristössä ei ole riittävästi virikkeitä.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Burma muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
