¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Schapendoes on kevytrakenteinen hollantilainen paimenkoira, jossa yhdistyvät työinto, nopeus ja itsenäisyys sekä syvä kiintymys tuttuihin ihmisiin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja liikkua sen kanssa ja jolla on aikaa pitkän turkin hoitoon, etenkin nuoren koiran vaihtaessa pentuturkkia aikuisen karvapeitteeseen.
- Roturyhmä: Ryhmä 1, lammas- ja karjakoirat
- Alkuperämaa: Alankomaat
- Alkuperäinen käyttötarkoitus: Lampaiden paimennus
- Säkäkorkeus: Urokset 43–50 cm, nartut 40–47 cm
- Paino: Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja
- Karvapeite: Pitkä ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, jonka karva on hienoa, kuivaa ja hieman laineikasta
- Aktiivisuus: Energinen paimenkoira, joka tarvitsee sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä
Rodusta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä schapendoes. Pörröisen turkin alla on ketterä työkoira, jonka tulee pystyä laukkaamaan, hyppäämään ja kääntymään nopeasti.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Schapendoesin tulee olla kevytrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sen liikkeiden tulee olla vapaat ja joustavat. Runsas karvapeite saa koiran näyttämään todellista kokoaan suuremmalta.
Urosten säkäkorkeuden tulee olla 43–50 cm ja narttujen 40–47 cm. Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Korkeus, kevyt rakenne, lihaksisto ja kehon kunto kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yleinen kilomääräinen vaihteluväli.
Häntä on pitkä ja runsaskarvainen, mutta koiran ei kuulu kantaa sitä aina samassa asennossa. Levossa häntä riippuu alhaalla. Ravissa se voi olla melko korkealla ja heilua kevyesti puolelta toiselle, kun taas laukassa se ojentuu suoraksi ja toimii hypätessä peräsimenä. Valpas koira voi nostaa häntäänsä, mutta se ei saa olla jäykästi selän päällä.
Karvapeitteessä on tiheä pohjavilla ja pitkä peitinkarva, jonka pituus takaosassa on vähintään 7 cm. Karvan tulee olla hienoa, kuivaa ja hieman laineikasta sekä kohota tupsuina irti ihosta. Selvästi kihara, kähärä tai silkkinen karvapeite ei ole rotumääritelmän mukainen. Runsas otsatukka, viikset ja parta luovat rodulle ominaisen ilmeen.
Kaikki värit hyväksytään, mutta rotumääritelmässä suositaan sävyjä siniharmaasta mustaan.
Turkinhoidon tarve muuttuu koiran kasvaessa. Pentuturkki voi olla melko helppohoitoinen, mutta aikuisen karvapeitteeseen siirryttäessä turkissa on usein pehmeämpää, herkästi takkuuntuvaa karvaa. Aikuisen karvapeite kehittyy vähitellen ja voi olla täysin valmis vasta noin kahden–kolmen vuoden iässä. Turkin vaihtumisvaiheessa osa koirista tarvitsee kampaamista huomattavasti useammin kuin aikuinen koira.
Perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa on järkevä lähtökohta, mutta sopiva hoitoväli määräytyy turkin kunnon mukaan. Käy turkki läpi pienissä osissa ja tarkista kammalla ihoon asti etenkin korvantaustat, parta ja kauluri, etujalkojen kainalot, vatsa ja takaosa. Jos kampa ei kulje karvan läpi vastuksetta, turkki kaipaa selvittämistä.
Turkkiin voi tarttua soraa, oksia, siemeniä, mutaa ja lunta. Myös pohjavillaa irtoaa ajoittain, vaikka karvaa ei aina päädy lattialle samalla tavalla kuin lyhytkarvaisesta koirasta. Tämä ei tee rodusta allergiaystävällistä. Koira-allergiaa aiheuttavat pääasiassa ihosta ja syljestä peräisin olevat allergeenit, eikä minkään rodun voida taata sopivan allergiselle.
¶Luonne
Rotumääritelmä kuvaa schapendoesia tarkkaavaiseksi, rohkeaksi, älykkääksi, valppaaksi, iloiseksi, eloisaksi ja ystävälliseksi. Sen tulee olla kiintynyt ja uskollinen tutuille ihmisille. Paimenkoiratausta näkyy usein siinä, kuinka nopeasti se huomaa liikkeen ja ympäristön muutokset.
Tämä on rodun ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa, joka perustui vuoteen 2015 mennessä tehtyihin vanhempiin käyttäytymisarviointeihin, mainittiin äänten ja yllätysten aiheuttamia pako- ja pelkoreaktioita sekä joidenkin koirien haluttomuutta tutkia niitä pelästyttäneitä asioita. Aineisto on rajallinen ja vanha, mutta se nostaa varmuuden ja pelästymisestä palautumisen tärkeiksi kysymyksiksi. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä siitä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja uusiin ympäristöihin. Pyydä myös nähtäväksi mahdolliset BPH- tai MH-luonnekuvausten tulokset.
Valppaus voi tarkoittaa sitä, että koira ilmoittaa vieraasta tai kodin ulkopuolella tapahtuvasta muutoksesta. Opeta jo varhain, että lyhyen ilmoituksen jälkeen rauhoitutaan. Estä pääsy ikkunalle, jos ulos tarkkailu laukaisee haukkumisen, palkitse hiljaisuudesta ja opeta koira menemään omalle paikalleen, kun joku tulee ovelle.
Schapendoes voi elää hyvin lasten kanssa, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja aikuinen ohjaa yhdessäoloa. Lasten ei pidä vetää koiraa turkista, häiritä lepäävää koiraa tai leikkiä sen kanssa ilman valvontaa. Leikkisyys ja nopeat liikkeet voivat myös johtaa törmäyksiin tai paimennusta muistuttavaan kiertelyyn. Toimeentulo koirien, kissojen ja pienten lemmikkien kanssa riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Paimenkoiratausta ei takaa ongelmattomia suhteita.
¶Koulutus ja liikunta
Schapendoes tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Sovita kuormitus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja rauhoittumiskykyyn. Tasapainota lenkit, haistelumahdollisuudet ja keskittymistä vaativat tehtävät häiriöttömällä levolla.
Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, tottelevaisuuskoulutuksesta, koiratanssin seuraamisohjelmista, hajutyöskentelystä, jäljestyksestä, verijäljestä ja paimennuksesta. Kilpaileminen ei ole välttämätöntä, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa yhdistyvät nopea päätöksenteko, kehonhallinta ja yhteistyö. Vauhdikkaan liikunnan vastapainoksi tarvitaan rauhallista tekemistä ja lepoa.
Itsenäinen työskentely kuului rodun alkuperäiseen tehtävään. Koulutuksessa tämä voi näkyä oma-aloitteisuutena tai kyllästymisenä toistuviin harjoituksiin. Pidä harjoitukset lyhyinä, vaihtele palkkioita ja lisää vaikeutta vähitellen. Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää tietoa ilman pelkoa tai kipua.
Tärkeitä varhain opeteltavia taitoja ovat:
- luoksetulo ja yhteyden säilyttäminen ohjaajaan liikkeen, ihmisten ja muiden koirien lähellä
- rauhallinen oleilu ovien ja ikkunoiden luona sekä yhteisistä käytävistä kuuluvien äänten keskellä
- löysällä hihnalla kulkeminen ja häiriöiden ohittaminen ilman paimentamista tai leikkiin ryntäämistä
- rento suhtautuminen turkin, korvien, tassujen, suun ja koko kehon käsittelyyn
- kehonhahmotus ennen korkeita hyppyjä ja vaativaa agilityharjoittelua
- selkeä vihje, joka kertoo tekemisen päättyneen ja lepoajan alkaneen.
Pentuja ja nuoria koiria ei pidä harjoittaa aikuisten urheilukoirien tavoin. Kehitä tasapainoa ja koordinaatiota monipuolisella liikkumisella ja vältä toistuvaa voimakkaasti kuormittavaa harjoittelua, kunnes koira on fyysisesti kypsä.
¶Terveys
Pyydä nähtäväksi ajantasaiset silmätutkimus- ja gPRA-tulokset sekä saatavilla olevat tiedot lonkista, kyynärnivelistä ja luonteesta. Tarkista kunkin koiran tunnistetiedot ja tutkimusten päivämäärät.
gPRA on etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka liittyy schapendoesilla CCDC66-geenin mutaatioon. Sairaus vaurioittaa vähitellen verkkokalvon valoherkkiä soluja ja voi aiheuttaa hämäräsokeutta, etenevää näön heikkenemistä ja lopulta sokeutumisen. Rotukohtaisen mutaation toteamiseen on saatavilla suora DNA-testi.
DNA-testi osoittaa, onko koira geneettisesti terve, kantaja vai onko sillä kaksi kopiota sairausmuunnoksesta:
- Geneettisesti terveellä koiralla ei ole testattua sairausmuunnosta.
- Kantajalla on yksi kopio. Kantajaa ei pidä sekoittaa koiraan, jolla on kaksi kopiota, mutta se voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen.
- Koiralla, jolla on kaksi kopiota, on riski sairastua testattuun gPRA:n muotoon.
Sairaus periytyy yksinkertaisesti autosomaalisesti peittyvästi. Tunnetun kantajan saa siksi yhdistää vain koiraan, joka on geneettisesti terve tai todistetusti terve vanhempiensa perusteella. Tällaisen yhdistelmän pennut eivät voi periä kahta kopiota kyseisestä testatusta muunnoksesta, vaikka osa voi olla kantajia. Olennaista on, että yhdistelmä on turvallinen ja tulokset voidaan varmistaa.
DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin. DNA-testi koskee tunnettua CCDC66-muunnosta, kun taas silmätutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä näkyviä muutoksia. Terve DNA-tulos ei siis sulje pois kaikkia mahdollisia silmäsairauksia, eikä löydöksetön silmätutkimus kerro koiran geneettistä gPRA-statusta.
Vuonna 2016 tarkistettu, julkaistu ruotsalainen rotukohtainen jalostusstrategia edellyttää jalostuskoirilta gPRA-testausta ja silmätutkimuksia sekä suosittelee lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan ole rotukohtaista vaatimusta lonkka- tai kyynärniveltutkimuksesta, silmätutkimuksesta tai gPRA-testistä ennen schapendoespentueen rekisteröintiä. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun vanhemmilla ei siis automaattisesti ole näitä tuloksia. Kennelliiton yleinen sääntö vakavista, yksinkertaisesti peittyvästi periytyvistä sairauksista pätee silti silloin, kun DNA-tulos tunnetaan: kantajan saa yhdistää vain terveeseen koiraan, eikä koiraa, jolla on kaksi kopiota sairausmuunnoksesta, saa käyttää jalostukseen.
Pyydä kasvattajaa näyttämään:
- kummankin vanhemman gPRA-tulos tai todistus terveydestä vanhempien perusteella
- ajantasaiset silmätutkimuslausunnot kokonaisuudessaan
- viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- tiedot vanhempien lähisukulaisten näöstä, nivelistä, liikkumisesta ja peloista niiden ikäännyttyä.
¶Historia ja alkuperä
Schapendoes kehittyi Alankomaissa paimenkoiraksi, ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sitä tavattiin kaikkialla, missä oli nummia, paimenia ja lammaslaumoja. Koirilta vaadittiin kestävyyttä, ketteryyttä, nopeutta ja kykyä tehdä päätöksiä kaukana paimenesta.
P. M. C. Toepoelia pidetään rodun perustajana. Vuosina 1940–1945 lähes kadonneen tyypin edustajia koottiin jalostusta varten. Alankomaiden rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947, Raad van Beheer myönsi rodulle alustavan hyväksynnän vuonna 1952, ja vuonna 1954 laadittiin rotumääritelmä ja avattiin kantakirja.
Rotumääritelmän historiaosuudessa vuosi 1971 mainitaan rodun lopullisen hyväksymisen ajankohtana. FCI:n omassa roturekisterissä lopullisen FCI-hyväksynnän päivämääräksi annetaan kuitenkin 17. toukokuuta 1991. Vuotta 1971 ei siksi pidä ilman selitystä esittää lopullisen FCI-hyväksynnän ajankohtana. Nykyinen virallinen rotumääritelmä hyväksyttiin FCI:ssä vuonna 1992 ja julkaistiin vuonna 1999.
Rotumääritelmä sijoittaa schapendoesin eurooppalaisten pitkäkarvaisten paimenkoirien joukkoon, johon kuuluvat muun muassa partacollie, puli, polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira, briardi ja bergamasco. Tämä kuvaa laajaa historiallista sukulaisuutta, ei näiden rotujen äskettäistä risteytystä.
¶Arki schapendoesin kanssa
Schapendoes voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun se saa tekemistä ja lepoa ja sitä totutetaan arjen ääniin. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa käytävällä liikkuvien ihmisten, hissin ovien ja ikkunan takana näkyvän liikkeen on muututtava tavallisiksi tapahtumiksi pitkän hälytyshaukun sijaan. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä.
Varaudu siihen, että turkki tuo ulkoa kaikenlaista sisälle. Metsälenkin jälkeen voi olla tarpeen poistaa oksia ja siemeniä, availla kosteita karvaosioita sekä tarkistaa tassut ja iho. Nuoruusiän turkinvaihdon aikana hoitoon voi kulua huomattavasti enemmän aikaa kuin aikuisella koiralla. Opeta pentu hyväksymään järjestelmällinen turkinhoito liukumattomalla alustalla.
Rotu viihtyy perheensä lähellä, joten yksinoloon tulee totutella pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on saanut liikkua ja tehdä tarpeensa. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, läähätys tai tuhoaminen kertovat liian vaikeasta harjoituksesta, eivät siitä, että koira pitäisi jättää pidemmäksi aikaa yksin ”tottumaan”.
Schapendoes sopii ihmiselle, joka haluaa nopean, iloisen ja innokkaan harrastuskaverin ja arvostaa koiran oma-aloitteisuutta. Se sopii huonommin, jos edellytyksenä ovat hyvin vähäinen liikunnan ja tekemisen tarve, minimaalinen turkinhoito tai koira, joka on ilman opettelua hiljainen ja varma kaikkialla. Valitse kasvattaja varmennettujen gPRA- ja silmätutkimustulosten, niveliä ja luonnetta koskevan avoimen tiedon sekä aikuisten koirien arkikäyttäytymisen perusteella.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen hollanninpaimenkoira schapendoes on luonteeltaan perheenjäsenten ja vieraiden seurassa?
Tämä iloinen ja ihmisläheinen paimenkoira kiintyy yleensä vahvasti perheeseensä ja on kotona useimmiten hellä ja leikkisä. Vieraita kohtaan se on usein pikemminkin pidättyväinen tai varovainen kuin avoin, mutta hyvin sosiaalistettuna sen ei tulisi olla pelokas tai aggressiivinen. Monilla säilyy eloisa huumorintaju, ja ne voivat heittäytyä varsinaisiksi hassuttelijoiksi tuntiessaan olonsa turvalliseksi.
Kuinka paljon liikuntaa schapendoes todella tarvitsee päivittäin?
Alun perin väsymättömäksi lampaiden paimentajaksi jalostettu rotu tarvitsee päivittäin vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa sekä aivojumppaa. Vapaana juokseminen turvallisilla alueilla, paimennusta jäljittelevät leikit, agility ja pitkät vaellukset sopivat sille hyvin. Jos koira ei pääse purkamaan energiaansa riittävästi, siitä voi tulla äänekäs ja levoton tai sille voi kehittyä häiriökäyttäytymistä.
Sopiiko schapendoes kerrostaloasuntoon tai kaupunkielämään?
Se voi sopeutua kerrostaloasuntoon tai kaupunkielämään, kunhan sen liikunnan ja henkisen virikkeistämisen tarpeista huolehditaan hyvin johdonmukaisesti. Päivittäiset pitkät lenkit, aktiiviset leikit ja säännöllinen vapaana liikkuminen turvallisilla alueilla ovat välttämättömiä. Koska se on usein valpas ja haukkuherkkä, äänieristys ja huolellinen koulutus rauhalliseen, hiljaiseen käytökseen ovat tärkeitä taloissa, joissa on muitakin asukkaita.
Kuinka vaativaa schapendoesin turkinhoito on ja kuinka usein se tulisi harjata?
Pitkä, pörröinen turkki suojaa säältä, ja sen kuuluu näyttää luonnolliselta, ei muotoillulta. Se vaatii kuitenkin säännöllistä hoitoa. Useimpien omistajien on harjattava turkki huolellisesti kahdesta kolmeen kertaa viikossa takkuuntumisen ehkäisemiseksi. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää korviin, kainaloihin ja takaosaan. Lika yleensä varisee pois turkin kuivuttua, eikä koiraa tarvitse pestä usein, ellei se ole hyvin likainen.
Lähteekö schapendoesista paljon karvaa?
Karvanlähtö on kohtalaista ja usein huomaamattomampaa kuin monilla lyhytkarvaisilla roduilla, sillä irtokarvat jäävät pitkän turkin sekaan, kunnes ne harjataan pois. Säännöllinen turkinhoito pitää karvanlähdön hallinnassa ja ehkäisee takkuuntumista. Kausittaiset karvanvaihdot voivat lisätä karvanlähtöä muutamaksi viikoksi vuodessa.
Mitkä ovat schapendoesin yleisimmät terveysongelmat?
Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta sillä voi esiintyä esimerkiksi lonkkaniveldysplasiaa, silmäsairauksia ja joitakin autoimmuunisairauksia. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat yleensä jalostuskoirien lonkat ja silmät sekä seuraavat sukulinjoissa mahdollisesti ilmeneviä uusia terveysongelmia. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, painonhallinta ja sopiva liikunta auttavat pitämään nivelet ja silmät terveinä pitkällä aikavälillä.
Kuinka hyvin schapendoes tulee toimeen lasten ja muiden koirien kanssa?
Useimmat rodun koirat ovat ystävällisiä ja leikkisiä lasten kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä ja lapset kunnioittavat koiran omaa tilaa. Paimennustaustansa vuoksi ne saattavat joskus yrittää töniä juoksevia lapsia tai kiertää heidän ympärillään. Tätä käytöstä on hyvä ohjata koulutuksella. Ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa, kun ne on sosiaalistettu asianmukaisesti, mutta jotkut voivat olla aluksi varautuneita.
Onko schapendoes kovin äänekäs tai haukkuherkkä?
Tämä rotu ilmoittaa yleensä herkästi havaitsemastaan ja voi olla varsin äänekäs, jos se tylsistyy tai ei saa riittävästi virikkeitä. Jo pentuna aloitettu hiljentymisvihjeen opettelu ja riittävä tekeminen vähentävät häiritsevää haukkumista. Luontainen vahtimisvietti kuuluu rodun ominaispiirteisiin, joten useimmilta yksilöiltä ei voi odottaa täyttä hiljaisuutta.
Kuinka älykäs schapendoes on ja millainen koulutus sille sopii parhaiten?
Se on älykäs ja nopeasti oppiva paimenkoira, joka nauttii ongelmanratkaisusta ja ennakoi usein ohjaajansa toiveita. Parhaiten toimivat positiiviset, palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät sekä vaihtelevat, lyhyet ja innostavat harjoitukset, sillä yksitoikkoinen toisto voi johtaa kyllästymiseen ja omapäiseen toimintaan. Aivojumppa, kuten hajutyöskentely, temppujen opettelu tai paimennusta jäljittelevät leikit, auttaa suuntaamaan sen älykkyyden rakentavaan tekemiseen.
Millaiselle omistajalle tai millaiseen kotiin schapendoes sopii parhaiten?
Tämä rotu sopii parhaiten aktiivisille omistajille, jotka nauttivat ulkoilusta ja ovat valmiita käyttämään päivittäin aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon. Se viihtyy kodissa, jossa se saa olla mukana perheen arjessa sen sijaan, että sitä pidettäisiin tarhassa tai jätettäisiin pitkiksi ajoiksi yksin. Hieman itsenäistä, älykästä ja ulkonäöltään rustiikkista koiraa arvostavat saavat siitä usein antoisan kumppanin.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Schapendoes muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
