¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
- Pumi on unkarilainen terrierityyppinen paimenkoira, ei terrierirotu. Sitä on käytetty sekä lampaiden että suuremman karjan paimentamiseen ja hallintaan. Se on toiminut myös maatilan yleiskoirana ja tuhoeläinten torjujana.
- Urosten säkäkorkeus on 41–47 cm ja paino 10–15 kg; ihanne on 43–45 cm ja 12–13 kg. Narttujen säkäkorkeus on 38–44 cm ja paino 8–13 kg; ihanne on 40–42 cm ja 10–11 kg.
- Korvat ovat tyvestä pystyt, mutta niiden ylimmän kolmanneksen tulee taittua eteenpäin. Täysin pystyt korvat eivät siis vastaa rotumääritelmän ihannetta.
- Pumi on hyvin eloisa, rohkea ja työskentelyhaluinen sekä usein äänekäs. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta rotumääritelmän mukaan arkuus ei ole sille tyypillistä.
- Karvapeite on laineikas tai kihara ja muodostaa kimmoisia kiharoita. Se koostuu karheasta mutta ei karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä pohjavillasta. Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa harjoitella koiran kanssa säännöllisesti, osaa opettaa sille aktiivisuuden ja levon vuorottelua ja on valmis paneutumaan haukkumiseen, sosiaalistamiseen ja terveystutkimuksiin.
¶Ulkonäkö ja turkki
Pumin tulee olla keskikokoinen, kuiva, lihaksikas ja neliömäinen. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Pää on suhteellisen pitkä ja kapea, ja kuono on pitkänomainen mutta ei suippo. Tummanruskeat silmät ovat soikeat ja hieman vinoasentoiset. Tyvestä pystyt korvat, joiden ylin kolmannes taittuu eteenpäin, antavat rodulle sen tunnusomaisen ilmeen. Korvat ovat hyvin liikkuvaiset ja seuraavat koiran ympäristön tapahtumia.
Häntä on korkealle kiinnittynyt ja kaartuu laajaksi renkaaksi lantion päälle. FCI:n rotumääritelmä ei salli luonnostaan lyhyttä eikä typistettyä häntää. Tavallisesti alhaalla riippuva häntä tai useilla täysin erilaisilla tavoilla kannettu häntä ei siis vastaa rotumääritelmän ihannetta.
Karvapeite on keskimäärin 4–7 cm pitkää, ja sen tulee muodostaa pienempiä tai suurempia laineikkaita tai kiharaisia tupsuja. Se ei saa olla sileää eikä nyörimäistä. Peitinkarvan tulee olla vahvaa mutta ei karkeaa, ja pohjavillan pehmeää. Silmien ympärillä ja kuono-osassa ei saa olla pitkää karvaa.
Sallitut värit ovat voimakkaan sävyinen, yksivärinen harmaa, musta, kellanruskea eli fawn sekä valkoinen. Harmaat koirat syntyvät yleensä mustina ja vaalenevat ajan myötä. Rinnassa sallitaan halkaisijaltaan alle 3 cm:n valkoinen laikku ja varpaissa valkoinen viiru, mutta kirjava tai suklaanruskea karvapeite on hylkäävä virhe.
Sovita turkinhoitoväli sen mukaan, miten kampa kulkee turkissa ja missä kunnossa iho on. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, nivusiin sekä valjaiden ja pannan alle jääviin alueisiin. Selvitä takut ennen kuin ne alkavat kiristää ihoa ja pese koira, kun turkki on likainen. Kostuta turkki kevyesti kampaamisen jälkeen ja anna sen kuivua vapaasti, jotta kiharat palautuvat. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen.
Perinteisessä näyttelykunnostuksessa rotumääritelmä edellyttää käsin trimmaamista ja vain vähäistä siistimistä saksilla pään ja raajojen alueelta. Koko turkin muotoilu saksilla ei ole toivottavaa. Kotikoiran käytännöllisen leikkauksen ei tarvitse vastata näyttelykoiran turkkia, mutta valitse trimmaaja, joka tuntee kiharan, kaksinkertaisen karvapeitteen ja osaa pitää turkin takuttomana ihoa myöten.
¶Luonne ja käyttäytyminen
Pumin tulee olla eloisa, rohkea, tarkkaavainen ja aina toimintavalmis. FCI kuvaa rotua hieman epäluuloiseksi vieraita kohtaan ja melko äänekkääksi. Samassa rotumääritelmässä todetaan, että arka tai flegmaattinen käytös on rodulle epätyypillistä. Rodun pidättyväisyydellä ei siis pidä perustella jatkuvaa pelokkuutta, uhkaavaa käytöstä tai hallitsematonta haukkumista.
Pumi reagoi nopeasti. Tästä on paljon hyötyä paimennuksessa ja koiraurheilussa, mutta arjessa se vaatii myös ohjausta. Koira saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset välittömästi sekä oppia yhtä nopeasti niin toivottuja kuin ei-toivottujakin toimintatapoja. Perimä, varhaiset kokemukset, ympäristö ja koulutus vaikuttavat siihen, kuinka sosiaalinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksilöstä tulee.
Tutustu pentueen emään ja mahdollisuuksien mukaan useisiin aikuisiin sukulaisiin. Seuraa, miten ne tervehtivät vierasta ihmistä, reagoivat äkillisiin ääniin ja rauhoittuvat leikin tai innostumisen jälkeen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät uusissa paikoissa, käsiteltävinä ja koirakohtaamisissa. Vanhemmat ruotsalaiset MH- ja BPH-luonnekuvaustulokset voivat kertoa aiemmista suuntauksista, mutta niiden perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun kehitystä.
¶Koulutus ja liikunta
Pumi tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia vaihtelevassa maastossa lenkkeilystä, jäljestämisestä, etsintäleikeistä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta, agilitystä tai paimennuksesta. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja kuntoon sekä siihen, kuinka hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.
Harjoittele ensisijaisesti taitoja, jotka auttavat koiraa selviytymään vauhdikkaista tilanteista, häiriöistä ja haukkumisesta ilman ristiriitoja:
- löysällä hihnalla kulkeminen ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöiden luota
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi turvallisessa ja hallitussa ympäristössä
- ihmisten, koirien ja liikkeen seuraaminen ilman välitöntä haukkumista tai syöksymistä
- vihje, jolla koira poistuu ikkunalta, ovelta tai aidalta ja ottaa uudelleen kontaktin ohjaajaan
- selkeästi määritelty lepopaikka ja kyky nukkua toiminnan jälkeen
- turkin, tassujen, suun, korvien ja silmien hoito yhteistyössä koiran kanssa
Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää tietoa ilman tarpeettomia ristiriitoja. Palkkioina voi käyttää ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden lisäämistä ja pääsyä mieluisaan tekemiseen. Pidä harjoitukset lyhyinä niin, että koira jaksaa keskittyä, ja pidä taukoja ennen kuin vire nousee liian korkeaksi.
Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise haukkumista tai levottomuutta. Jos koira käy jokaisen harjoituksen jälkeen yhä enemmän kierroksilla, ääntelee enemmän ja sen on vaikeampi nukkua, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, vähemmän ärsykkeitä ja pidempää palautumista. Pentujen ja nuorten koirien tulisi saada liikkua vapaasti omaan tahtiinsa vaihtelevilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai lukuisilla toistuvilla hypyillä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.
¶Terveys
Ruotsissa pumipentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että tuloksen on oltava rekisteröity; se ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen jalostuskoiran lonkkien pitäisi olla luokkaa A tai B. Pumia ei koske tiukempi rotukohtainen sääntö, joka kieltää kaikkien lonkkaniveldysplasiaa sairastavien koirien jalostuskäytön.
Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt ovat silti voimassa: E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen, D-lonkkaisen saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä koiraa, jolla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta. Vuoden 2017 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa todetaan, että A- tai B-tulos on toivottava ja että C-lonkkaisen koiran jalostuskäyttöä tulisi harkita huolellisesti sen perusteella, mitä annettavaa sillä on rodulle. Pyydä nähtäväksi tarkat tulokset ja tutkimuspäivät sekä lähisukulaisten lonkkatulokset.
Samassa vuoden 2017 strategiassa suositellaan polvien, silmien ja kyynärnivelten tutkimista, jotta rodun terveydestä saataisiin lisää tietoa. Nämä eivät kuitenkaan ole pakollisia rotukohtaisia ehtoja Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä. Kysy, mitä tutkimuksia on todella tehty, ja pyydä tulokset nähtäväksi sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen siitä, että ”kaikki testit ovat puhtaat”.
Primaaria linssiluksaatiota eli PLL:ää on todettu ruotsalaisissa rodun terveystiedoissa. DNA-testi voi osoittaa, onko koira tutkitun geenimuunnoksen suhteen vapaa, kantaja vai onko sillä kaksi kopiota muunnoksesta. Sairaus periytyy väistyvästi, joten kantajan voi yhdistää geneettisesti vapaaseen koiraan mutta ei toiseen kantajaan, jos halutaan välttää kahden muunnoskopion periytyminen pennuille. Silmien punoitus tai kipu ja äkilliset näön muutokset vaativat pikaista eläinlääkärin hoitoa, sillä linssiluksaatio voi johtaa glaukoomaan ja näön menetykseen.
Degeneratiivinen myelopatia eli DM kuuluu yhdysvaltalaisen rotuyhdistyksen testausohjelmaan, mutta sitä ei edellytetä Ruotsin rekisteröintisäännöissä. DM-testitulos, joka osoittaa kaksi kopiota riskimuunnoksesta, tarkoittaa suurentunutta riskiä. Se ei tarkoita, että koiralla olisi sairaus tai että se varmasti sairastuisi siihen. DM diagnosoidaan sulkemalla pois muut neurologisten oireiden syyt, ja DNA-testitulos on vain yksi osa arviota.
Vuoden 2017 jalostusstrategian pohjana käytetyssä ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin toistuvia iho-ongelmia ja allergioita. Tiedot perustuvat omistajien ilmoituksiin ja ovat jo vanhoja, mutta niiden perusteella ostajan on aiheellista kysyä vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetusta kutinasta, karvanlähdöstä sekä toistuvista iho- tai korvaongelmista. Aineiston perusteella ei voida sanoa, kuinka yleisiä nämä ongelmat rodussa nykyään ovat.
¶Historia ja alkuperä
Pumi kehittyi Unkarissa 1600- ja 1700-luvuilla, kun puleja risteytettiin maahan tuotujen saksalaisten ja ranskalaisten, pystykorvaisten terrierityyppisten koirien kanssa. FCI luokittelee sen terrierityyppiseksi paimenkoiraksi, ei terrieriroduksi. Se tunnustettiin omaksi rodukseen 1900-luvun alkupuolella.
Työssä tarvittiin nopeaa, rohkeaa ja äänekästä koiraa, joka pystyi paimentamaan lampaita ja suurempaa karjaa sekä liikkumaan lähellä eläimiä olematta raskas tai hidas. Rotumääritelmässä mainitaan myös hyvin kehittynyt hajuaisti sekä rodun historiallinen käyttö tuhoeläinten ja petojen torjunnassa. Tämä on dokumentoitua taustatietoa, mutta se ei tarkoita, että jokaisella nykyisellä pumilla olisi automaattisesti samat työskentelytaidot tai soveltuvuus tiettyyn tehtävään.
Ensimmäinen pumi saapui Ruotsiin Suomesta 1970-luvun lopulla. Ensimmäinen ruotsalainen pentue rekisteröitiin vuonna 1980 ja seuraava vuonna 1984. Myöhemmät tuonnit erityisesti Suomesta ja Unkarista ovat täydentäneet Ruotsin kantaa.
¶Arki pumin kanssa
Pumi voi asua kerrostalossa, jos omistaja pystyy tarjoamaan sille tekemistä, lepoa sekä harkittua harjoittelua haukkumiseen ja ääniin suhtautumiseen. Rodun taipumus huomata ääniä ja haukkua niille tarkoittaa, että asunnon pohjaratkaisu, naapurit, yhteiset porraskäytävät ja ikkunoista avautuvat näkymät voivat merkitä enemmän kuin kodin koko. Piha ei korvaa lenkkejä tai koulutusta, ja se voi lisätä haukkumista, jos koira saa partioida siellä ilman ohjausta.
Lasten ja koiran yhdessäolo edellyttää aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea liike ja kovat äänet voivat nostaa koiran virettä, mutta ei pidä olettaa, että jokainen pumi yrittäisi paimentaa tai näykkiä lapsia. Opeta sen sijaan sekä koiraa että lapsia pitämään rauhallisia taukoja, turvaa koiran ruokailu- ja leporauha ja lopeta leikki ennen kuin kukaan kiihtyy liikaa.
Yhteiselo muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat toisiinsa rauhallisesti ja tarjoa kissoille koiralta rauhoitettuja alueita, korkeita lepopaikkoja ja poistumisreittejä. Estä takaa-ajaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa eikä tietoa siitä, miten koiran aikuiset sukulaiset käyttäytyvät.
Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyistä jaksoista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja rauhoittumaan uudelleen. Jatkuva haukkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, paikkojen rikkominen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat harjoituksen olevan liian vaikea, eivät koiran itsepäisyydestä.
Ensikertalainenkin voi onnistua pumin kanssa, jos hän nauttii säännöllisestä harjoittelusta ja saa tukea kasvattajalta sekä asiantuntevalta kouluttajalta. Tarkista vanhempien viralliset lonkkatutkimustulokset ja luokitukset, kysy polvista, silmistä, kyynärnivelistä, PLL:stä, ihosta ja luonteesta sekä pyydä varsinaiset tulokset nähtäväksi. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat selviytyvät arjesta ja osaavat rauhoittua, älä pelkästään ilmeikkäiden korvien tai kiharan turkin vuoksi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen pumi on luonteeltaan perheen ja vieraiden seurassa?
Tämä rotu on tyypillisesti vilkas, valpas ja hyvin ihmisläheinen oman perheensä keskuudessa. Se kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Vieraita kohtaan se on yleensä varautunut ja haukkuherkkä, kunnes on saanut tutustua heihin kunnolla. Monet rodun edustajat ovat tarkkaavaisia ja ilmoittavat herkästi havaitsemastaan, mutta hyvin sosiaalistettuina niiden ei tulisi olla aggressiivisia.
Kuinka paljon liikuntaa pumi tarvitsee päivittäin?
Tämä energinen paimenkoira tarvitsee yleensä päivittäin vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa sekä keskittymistä vaativia aivopähkinöitä. Reippaat kävelylenkit, vapaana juokseminen turvallisilla alueilla, paimennus, agility ja muut koiraurheilulajit sopivat sille hyvin. Ilman riittävää, suunnitelmallista tekemistä se voi alkaa haukkua paljon, muuttua levottomaksi tai tuhota paikkoja.
Miten pumin kiharaa turkkia hoidetaan ja sen takkuuntumista ehkäistään?
Turkissa on sekä laineikasta että kiharaa karvaa, joka muodostaa oikein hoidettuna luonnostaan löysiä korkkiruuvikiharoita. Turkki tulisi kammata ihoa myöten viikon tai kahden välein ja antaa sen sitten kihartua uudelleen. Se tulisi myös siistiä leikkaamalla muutaman kerran vuodessa, jotta sen muoto pysyy huoliteltuna. Toistuva harjaaminen pöyheäksi tai leikkaaminen hyvin lyhyeksi muuttaa rodulle tyypillistä ulkonäköä, joten monet omistajat käyttävät rodun tuntevaa trimmaajaa.
Sopiiko pumi kerrostaloasuntoon?
Se voi sopeutua kerrostaloasuntoon, kunhan sen suuri liikunnan ja koulutuksen tarve täytetään hyvin johdonmukaisesti. Rotu on luonnostaan haukkuherkkä ja reagoi rappukäytävästä tai ulkoa kuuluviin ääniin, mikä voi olla haastavaa tiiviissä asumisympäristössä. Pienessä kodissa on tärkeää vähentää ääniärsykkeitä, tarjota päivittäin reipasta liikuntaa ja kouluttaa koiraa johdonmukaisesti haukkumisen hallintaan.
Ovatko pumit yleensä äänekkäitä, ja voiko niiden haukkumista hillitä?
Ne on jalostettu valppaiksi, nopeasti reagoiviksi paimenkoiriksi, joten ääntely on niille luontaista. Monet haukkuvat liikkeelle, uusille äänille tai vieraille, ellei niitä ohjata pienestä pitäen. Varhain aloitettu koulutus, jossa palkitaan hiljaa olemisesta, sekä riittävä liikunta ja aivotyö voivat vähentää häiritsevää haukkumista huomattavasti, mutta harvoin poistaa sitä kokonaan.
Mitkä ovat pumin yleisimmät terveysongelmat?
Rotu on yleisesti ottaen melko terve, mutta sillä on tavallista suurempi riski lonkkaniveldysplasiaan, polvilumpion sijoiltaanmenoon ja joihinkin silmäsairauksiin, kuten primaariseen linssiluksaatioon. Vastuullisessa jalostuksessa voidaan seuloa myös degeneratiivista myelopatiaa ja tiettyjä perinnöllisiä sydänsairauksia. Keskeisiä ennaltaehkäiseviä toimia ovat sellaisen kasvattajan valitseminen, joka teettää jalostuskoirille terveystutkimukset, sekä koiran pitäminen hoikkana.
Kuinka hyvin pumi tulee toimeen lasten ja muiden koirien kanssa?
Useimmat yksilöt ovat leikkisiä ja helliä sellaisten lasten kanssa, jotka osaavat toimia koirien kanssa ja kunnioittavat niiden rajoja. Paimennusvaisto voi kuitenkin saada ne tuuppimaan juoksevia lapsia tai näykkimään heitä kantapäistä. Ne voivat tulla hyvin toimeen muiden koirien kanssa etenkin, jos ne ovat kasvaneet yhdessä, mutta niiden leikit ovat usein vauhdikkaita ja rajuja. Varhainen sosiaalistaminen on suositeltavaa, ja yhdessäoloa pienten, nopeasti liikkuvien lemmikkien kanssa on hyvä valvoa takaa-ajo- ja paimennusvietin vuoksi.
Millainen koulutus sopii parhaiten näin älykkäälle ja intensiiviselle paimenkoirarodulle?
Tämä erittäin älykäs ja nopeasti oppiva koira oppii parhaiten positiivisen vahvistamisen, lyhyiden harjoitusten ja monipuolisen tekemisen avulla. Se voi olla herkkä ja mennä lukkoon kovakouraisesta ojentamisesta, mutta myös kyllästyä, jos harjoittelu on liian toistuvaa tai helppoa. Sekä kehoa että mieltä aktivoivat lajit, kuten agility, temppujen opettelu, tottelevaisuuskoulutus tai hajutyöskentely, auttavat suuntaamaan sen toimintatarmoa rakentavasti.
Onko pumi hypoallergeeninen ja kuinka paljon siitä lähtee karvaa?
Rodusta lähtee hyvin vähän karvaa moniin muihin rotuihin verrattuna, ja irtoava karva jää usein kiharoihin sen sijaan, että se putoaisi. Jotkut allergikot sietävät tämän rodun koiria tavallista paremmin, mutta mikään koira ei ole täysin allergiavapaa. Säännöllinen turkinhoito ja pesu auttavat vähentämään hilseen ja irtokarvan määrää kotona.
Millainen on pumin tyypillinen koko ja ruumiinrakenne, ja miten ne vaikuttavat sen liikunnantarpeeseen?
Useimmat aikuiset yksilöt ovat pienehköjä ja rungoltaan hoikkia ja neliömäisiä. Korkealle kiinnittynyt, kiertynyt häntä kuvastaa niiden ketteryyttä ja kestävyyttä paimenkoirina. Kevyet, joustavat liikkeet ja vahva takaosa mahdollistavat nopeat käännökset ja pitkät työpäivät laitumella. Tällainen rakenne sopii vauhdikkaaseen liikuntaan, kuten agilityyn, retkeilyyn ja paimennukseen, ja selittää, miksi ne tarvitsevat enemmän liikuntaa kuin monet muut samankokoiset koirat.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Pumi muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
