¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Norjalainen metsäkissa on kookas, voimakas ja puolipitkäkarvainen rotu, joka on kehittynyt luonnostaan Skandinavian metsissä. Sillä on vettä hylkivä turkki ja erinomaiset kiipeilytaidot.
- Rodusta käytetään usein lempinimeä ”Wegie”. Norjalaiset metsäkissat kasvavat hitaasti, ja etenkin urokset voivat saavuttaa täyden kokonsa ja kypsyytensä vasta viisivuotiaina.
- Villistä, ilvesmäisestä ulkonäöstään huolimatta norjalaiset metsäkissat ovat yleensä lempeitä ja hellyydenkipeitä seuralaisia, jotka kiintyvät vahvasti perheeseensä.
- Rotu viihtyy korkealla ja kiipeilee taitavasti, joten korkeat kiipeilypuut, hyllyt ja ikkunoiden tähystyspaikat ovat lähes välttämättömiä norjalaisen metsäkissan kodissa.
- Paksusta kaksinkertaisesta turkista irtoaa karvaa kausittain, ja se vaatii säännöllistä hoitoa etenkin keväällä. Monen omistajan mielestä turkinhoito on kuitenkin varsin hallittavaa, kun siitä huolehtii johdonmukaisesti.
¶Ulkonäkö ja turkki
Norjalainen metsäkissa tekee vaikuttavan ensivaikutelman. Se on kookas ja vankkarakenteinen rotu, jolla on voimakas lihaksisto sekä pitkä ja tukeva vartalo. Aikuiset urokset painavat usein enemmän kuin monet muut kotikissat, tavallisesti noin 5–8 kilogrammaa. Naaraat ovat yleensä hieman kevyempiä ja siroluustoisempia. Jalat ovat keskipitkät, ja hieman etujalkoja pidemmät takajalat saavat selkälinjan kohoamaan loivasti hartioista kohti takapäätä. Tassut ovat suuret ja pyöreät, ja varpaiden välissä on usein näyttävät karvatupsut, jotka ovat aikanaan helpottaneet lumessa kulkemista.
Pää on edestä katsottuna rodulle ominaisesti kolmionmuotoinen. Profiili on suora ja otsa hieman pyöristynyt. Leuka on vahva ja hyvin kehittynyt. Keskikokoiset tai suuret korvat sijaitsevat korkealla päässä. Ne ovat tyvestä leveät ja kapenevat kohti pyöristyneitä kärkiä. Monilla norjalaisilla metsäkissoilla on ilvesmäiset korvatupsut ja runsaasti karvaa korvien sisäpuolella, mikä korostaa niiden villiä ja valpasta ilmettä. Silmät ovat suuret, avoimet ja ilmeikkäät, ulkokulmistaan usein hieman mantelinmuotoiset. Silmien väri vaihtelee vihreästä ja kullankeltaisesta kupariin. Joidenkin turkinvärien yhteydessä esiintyy myös sinisiä silmiä ja erivärisilmäisyyttä.
Turkki on norjalaisen metsäkissan tunnetuin ominaisuus. Tiheä kaksinkertainen karvapeite suojaa pohjoisen ankarilta talvilta. Peitinkarva on puolipitkää, sileää ja vettä hylkivää, kun taas aluskarva on paksua, villavaa ja lämpöä eristävää. Kaulan ympärillä on usein tuuhea kauluri, joka voi talvella muistuttaa leijonan harjaa. Kesällä karva on hieman lyhyempää. Häntä on pitkä ja tuuhea, ja kissa kantaa sitä ylväästi. Talvella se muistuttaa ketun häntää, ja kesällä se voi olla hieman sileämpi mutta silti runsaskarvainen.
Norjalaisilla metsäkissoilla esiintyy monenlaisia värejä ja kuvioita. Niitä on yksivärisinä, tabbykuvioisina, kaksivärisinä, kilpikonnakuvioisina ja monina yhdistelminä, valkoisella tai ilman. Vain muutamia värejä, kuten suklaata, lilaa ja tiettyjä naamiokuvioita, ei hyväksytä joissakin roturekistereissä. Monipuolisten värien ansiosta jokainen kissa näyttää hyvin yksilölliseltä, jopa saman pentueen sisällä.
Paksuudestaan huolimatta turkin arkinen hoito onnistuu useimmilta omistajilta hyvin. Tärkeintä on säännöllisyys. Suurimman osan vuodesta perusteellinen kampaus kerran tai kahdesti viikossa riittää usein poistamaan irtokarvan ja ehkäisemään takkuja. Keväällä, kun monet norjalaiset metsäkissat pudottavat talviturkkinsa, turkkia voi joutua hoitamaan useammin, joskus päivittäin, jotta irtokarva ja mahdolliset takut pysyvät hallinnassa. Harvapiikkinen kampa on yleensä turkille ja iholle hellävaraisempi kuin kova karsta. Käy varovasti läpi erityisesti hankaukselle alttiit kohdat, kuten korvantaustat, kainalot ja takajalkojen housukarvat, sillä pienet takut alkavat usein muodostua juuri niihin.
Monet norjalaiset metsäkissat nauttivat turkinhoidosta, kun ne totutetaan siihen pentuina rauhallisesti ja palkiten. Lyhyet, myönteiset hoitohetket ovat parempia kuin pitkät ja stressaavat käsittelyt. Myös säännöllinen kynsien leikkaaminen ja korvien tarkistaminen kuuluvat hoitorutiiniin. Koska turkki on luonnostaan säänkestävä eikä rasvainen, pesua tarvitaan harvoin, ellei kissa likaannu kunnolla tai sitä valmistella näyttelyyn. Useimmissa kodeissa huolellinen kampaus ja hyvä ravitsemus pitävät turkin kiiltävänä, tuuheana ja takuttomana.
¶Luonne ja persoonallisuus
Norjalaisen metsäkissan luonne yllättää usein ne, jotka tuntevat rodun vain valokuvista. Karu, lähes villi ulkomuoto tuo mieleen hurjan ja itsenäisen metsästäjän, mutta arjessa useimmat norjalaiset metsäkissat ovat lempeitä, seurallisia ja syvästi kiintyneitä ihmisperheeseensä. Ne muodostavat yleensä vahvan siteen omiin ihmisiinsä ja viihtyvät siellä, missä perhekin on. Monet omistajat kuvailevat niitä hiljaisiksi läsnäolijoiksi. Ne seuraavat huoneesta toiseen, asettuvat lähelle ja tarkkailevat rauhallisesti puuhiasi vaatimatta aina jatkuvaa huomiota.
Norjalaiset metsäkissat ovat yleensä hellyydenkipeitä, mutta eivät välttämättä takertuvia. Osa on sylikissoja, jotka torkkuvat mielellään sylissä tuntikausia, kun taas toiset asettuvat mieluummin viereen tai jalkoihin. Ne nauttivat usein silittelystä ja juttelusta, ja monet vastaavat hiljaisilla sirkutuksilla tai pehmeillä kurahduksilla kovaäänisen, vaativan naukumisen sijaan. Ääni on tavallisesti hennompi ja hellempi kuin näin suurelta kissalta voisi odottaa. Puheliaimmat hetket säästyvät usein tilanteisiin, joissa kissa todella haluaa jotakin, kuten ruokaa, leikkiä tai pääsyn lempi-ikkunalleen.
Norjalaiset metsäkissat sopivat yleensä hyvin lapsiperheisiin. Rauhallinen ja tasainen luonne tekee niistä hyviä seuralaisia lapsille, jotka osaavat käsitellä eläimiä lempeästi. Ne ovat tavallisesti kärsivällisiä, ja monet antavat lasten harjata itseään hellästi tai osallistuvat mielellään lelunjahtausleikkeihin. Pienten lasten ja kissan yhdessäoloa on silti aina valvottava rodusta riippumatta. Opeta lapsia antamaan kissan tulla itse luokseen, välttämään turkista tai hännästä vetämistä ja kunnioittamaan kissan lepoa. Lempeästi kohdeltuina norjalaisista metsäkissoista tulee usein uskollisia perheenjäseniä, jotka nukkuvat öisin lasten lähellä tai tarkkailevat heitä rauhallisesti kirjahyllyn tai vaatekaapin päältä.
Muiden lemmikkien seurassa norjalaiset metsäkissat ovat usein sosiaalisia ja sopeutuvaisia. Niiden saalistusvietti on voimakas, joten pienet lemmikit, kuten linnut, jyrsijät ja matelijat, on parasta pitää turvallisesti erillään. Muiden kissojen ja kissoihin ystävällisesti suhtautuvien koirien kanssa monet norjalaiset metsäkissat sen sijaan tulevat hyvin toimeen, kun tutustuminen etenee rauhallisesti. Itsevarmuus ja tasainen luonne voivat auttaa säilyttämään kodin sovun, etenkin jos jokaisella eläimellä on omat turvapaikkansa, tarpeidentekopaikkansa ja lepopaikkansa. Kun kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi, norjalainen metsäkissa saattaa jakaa aurinkoisen paikan koiraystävän kanssa tai leikkiä rauhallisia takaa-ajoleikkejä toisen kissan kanssa.
Rotu on älykäs ja tarkkaavainen. Norjalaiset metsäkissat huomaavat pienetkin muutokset ympäristössään, ja monet pitävät älyleluista tai leikeistä, joissa käytetään tassuja. Jotkut oppivat uteliaisuuttaan avaamaan ovia tai kaappeja, ja useimmat nauttivat yhteisestä leikistä, joka haastaa sekä kehoa että mieltä. Ne eivät kuitenkaan yleensä ole yhtä väsymättömän energisiä kuin jotkin erityisen aktiiviset rodut. Kunnon leikkihetken jälkeen norjalainen metsäkissa asettuu tavallisesti mielellään korkealle tähystyspaikalle seuraamaan maailman menoa.
Rodun tavalliset haasteet liittyvät usein enemmän kokoon ja mieluisiin puuhiin kuin luonteeseen. Koska norjalaiset metsäkissat rakastavat kiipeilyä ja reviirinsä tarkkailua ylhäältä, korkeiden paikkojen puute voi aiheuttaa tylsistymistä tai turhautumista. Ne voivat myös stressaantua, jos niitä jatkuvasti estetään tutkimasta turvallisia korkeita paikkoja. Riittävät tähystyspaikat ja luontaisen kiipeilykäyttäytymisen hyväksyminen rankaisemisen sijaan ehkäisevät ristiriitoja. Paksu turkki voi puolestaan aiheuttaa ongelmia, jos hoito laiminlyödään: takut tuntuvat ikäviltä ja vaativat joskus ammattilaisen apua. Asianmukaisella hoidolla ja ymmärtävällä kohtelulla norjalainen metsäkissa sopii kuitenkin hyvin monenlaisiin koteihin ja vastaa ystävällisyyteen uskollisella seurallaan.
¶Koulutus ja liikunta
Norjalaiset metsäkissat ovat urheilullisia ja älykkäitä, ja niillä on luontainen halu tutkia ympäristöään. Niillä ei ehkä ole yhtä vilkasta mainetta kuin joillakin itämaisilla roduilla, mutta nekin tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa pysyäkseen terveinä ja tyytyväisinä. Niitä voisi verrata pikemminkin innokkaisiin retkeilijöihin kuin maratonjuoksijoihin. Ne nauttivat aktiivisista leikkipyrähdyksistä, kiipeilystä ja yhteisistä leikeistä, joiden jälkeen seuraa pitkä ja rauhallinen lepo.
Vahva keho soveltuu kiipeilyyn, hyppimiseen ja tasapainoiluun. Rodun esivanhemmat saalistivat ulkona metsäisillä alueilla, joten korkeuksien tutkiminen on sille hyvin luontevaa. Kotona tämä näkyy selvänä mieltymyksenä korkeisiin kiipeilypuihin, seinähyllyihin ja ikkunoiden tähystyspaikkoihin. Monet norjalaiset metsäkissat valitsevat huoneen korkeimman mahdollisen kohdan, kuten kirjahyllyn tai vaatekaapin päällisen. Vähintään yksi tukeva, lattiasta kattoon ulottuva raapimis- tai kiipeilypuu on erittäin hyödyllinen. Lyhyet mutta säännölliset leikkihetket höyhenhuiskien, omistajan ohjaamien narulelujen tai saalista jäljittelevien nopeasti liikkuvien lelujen kanssa auttavat tyydyttämään saalistusviettiä.
Norjalainen metsäkissa oppii hyvin positiivisen vahvistamisen avulla. Se on riittävän älykäs ymmärtämään yksinkertaisia vihjeitä ja rutiineja, mutta ei pidä kovakouraisesta käsittelystä tai äänekkäästä torumisesta. Käytä sen sijaan palkkioina pieniä herkkuja, lempeää kehumista ja leikkiä. Monet norjalaiset metsäkissat voivat oppia:
- Tulemaan kutsusta, etenkin ruoan tai herkkujen houkuttelemina
- Istumaan tai antamaan tassua pyynnöstä
- Kulkemaan valjaissa ja hihnassa rauhallisilla, turvallisilla alueilla
- Käyttämään aktivointiruokintalaitteita tai herkkupalloja ruoan ”saalistamiseen”
Naksutinkoulutus voi toimia erityisen hyvin. Luontainen uteliaisuus innostaa niitä kokeilemaan uusia toimintatapoja nopeasti, kun tarjolla on mahdollisuus palkkioon. Parhaiten toimivat lyhyet, 5–10 minuutin harjoitukset, mielellään kerran tai kahdesti päivässä. Tällainen yhdessä tekeminen tarjoaa aivojumppaa ja vahvistaa kissan ja omistajan välistä suhdetta.
Norjalaiset metsäkissat pitävät usein leluista, joita voi tassutella, jahdata tai kantaa suussa. Pehmeät pallot, rapisevat lelut ja arvaamattomasti liikkuvat interaktiiviset lelut ovat yleensä suosittuja. Jotkut innostuvat jopa noutoleikistä ja tuovat lempilelunsa takaisin uutta heittoa varten. Ruoka-aktivointilelut ovat myös hyvä valinta etenkin kissoille, jotka syövät liian nopeasti tai tarvitsevat sisällä lisää aivojumppaa. Ne kannustavat luontaiseen ongelmanratkaisuun sekä hitaaseen ja harkittuun syömiseen.
Jos ulkoilu on asuinalueellasi mahdollista, turvallinen ulkotarha tai aidattu, kissanpitävä piha voi tarjota norjalaiselle metsäkissalle erinomaisen tavan purkaa energiaa. Vapaa, valvomaton ulkoilu on riskialttiimpaa myös ulkona kehittyneelle rodulle, sillä nyky-ympäristössä on liikennettä, kemikaaleja ja muita vaaroja. Ulkotarha, verkotettu parveke tai valjasulkoilu ovat turvallisempia vaihtoehtoja. Valjaissa monet norjalaiset metsäkissat nauttivat kasvien haistelusta, lintujen tarkkailusta etäältä ja erilaisten alustojen tunnustelusta tassujensa alla.
Joillekin omistajille haasteena on se, että norjalainen metsäkissa voi vaikuttaa leppoisalta samalla kun painoa kertyy huomaamatta, etenkin leikattuna sisäkissana. Säännöllinen leikki ja suunnitelmallinen liikunta ehkäisevät lihavuutta, mikä on tärkeää nivelten ja sydämen pitkän aikavälin terveydelle. Pyri järjestämään päivittäin vähintään kaksi tai kolme aktiivista leikkihetkeä, vaikka kukin kestäisi vain 10–15 minuuttia. Vaihtele leluja, jotta ne säilyvät kiinnostavina, ja sovita haastavuus kissan ikään ja mahdollisiin terveysongelmiin.
Norjalaisen metsäkissan koulutus ja liikunta kannattaa siis nähdä tilaisuutena aktivoida sekä kehoa että mieltä. Kiipeilypaikat, yhteiset leikit ja yksinkertainen palkitsemiseen perustuva koulutus auttavat kissaa pysymään hyväkuntoisena, itsevarmana ja rauhallisena. Riittävästi liikkuva norjalainen metsäkissa on paljon epätodennäköisemmin tuhoisa tai levoton, ja sen lempeä, kiintynyt puoli pääsee paremmin esiin kotona.
¶Terveys
Norjalaista metsäkissaa pidetään yleisesti vahvana ja kestävänä rotuna, jota luonnonvalinta on muovannut sukupolvien ajan vaativassa ilmastossa. Kuten kaikilla rotukissoilla, silläkin on kuitenkin tiettyjä terveysriskejä, joista vastuullisten kasvattajien ja omistajien on hyvä olla tietoisia. Niiden tunteminen auttaa valitsemaan terveen pennun, hoitamaan aikuista kissaa asianmukaisesti ja tunnistamaan tilanteet, joissa tarvitaan eläinlääkäriä.
Yksi rodun puhutuimmista terveyshuolista on hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM. Se on sydänsairaus, jossa sydänlihaksen seinämät paksuuntuvat, mikä voi heikentää sydämen toimintaa. HCM:ää esiintyy monilla kissaroduilla ja myös maatiaiskissoilla, eikä norjalainen metsäkissa ole poikkeus. Vastuulliset kasvattajat käyttävät jalostuskissansa säännöllisesti sydänsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemässä sydämen ultraäänitutkimuksessa. Lemmikkikissoille tärkeitä ovat säännölliset terveystarkastukset, joihin kuuluu sydämen huolellinen kuuntelu, sekä tarvittaessa eläinlääkärin suosittelemat lisätutkimukset. Oireet voivat olla huomaamattomia, joten hengityksen muutokset, rasituksensiedon heikkeneminen tai äkillinen voimattomuus on aina syytä tutkia.
Toinen rodussa tunnettu sairaus on tyypin IV glykogeenin kertymäsairaus. Se on harvinainen perinnöllinen aineenvaihduntahäiriö, joka vaikuttaa elimistön kykyyn varastoida ja käyttää glykogeenia. Pennut, jotka perivät virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan, sairastuvat vakavasti eivätkä yleensä selviä hengissä. Sairauteen on onneksi olemassa geenitesti, jonka avulla vastuulliset kasvattajat varmistavat, ettei kahta kantajaa koskaan yhdistetä. Pentua ostaessa voi kysyä, onko vanhemmat testattu tai onko jalostuslinjojen todettu olevan sairausgeenistä vapaita.
Koirilla paremmin tunnettu lonkkaniveldysplasia voi esiintyä myös raskaammilla kissaroduilla, norjalainen metsäkissa mukaan lukien. Se vaikuttaa lonkkaniveliin ja voi aiheuttaa kipua, jäykkyyttä ja liikkuvuuden heikkenemistä. Koska norjalaiset metsäkissat ovat kookkaita ja voimakkaita, terve paino ja kodin turvalliset, luistamattomat pinnat ovat erityisen tärkeitä nivelkuormituksen vähentämiseksi. Jotkut kasvattajat tutkittavat lonkat kuvantamalla, vaikka kissojen tutkimuskäytännöt eivät ole yhtä vakiintuneita kuin koirien. Jos kissasi epäröi hypätä, liikkuu jäykästi tai välttelee portaita, se kannattaa viedä tarkastukseen.
Myös hampaiden terveyteen on syytä kiinnittää huomiota. Joillekin norjalaisille metsäkissoille kehittyy hammaskiveä, ientulehdusta tai vakavampaa hampaiden kiinnityskudossairautta, jos suun hoidosta ei huolehdita. Hampaiden tarkistaminen rokotuskäynneillä, tarvittaessa tehtävä ammattimainen hammashoito ja mieluiten kissan totuttaminen hampaiden harjaukseen auttavat ehkäisemään ongelmia. Kun hampaiden hoito aloitetaan nuorena, se on yleensä huomattavasti helpompaa.
Kuten kaikilla kissoilla, säännöllinen ennaltaehkäisevä terveydenhoito on tärkeää. Siihen kuuluvat paikallisen eläinlääkärin ohjeiden mukaiset ajantasaiset rokotukset, säännöllinen loistorjunta silloin, kun kirppujen, punkkien tai matojen riski on olemassa, sekä terveystarkastukset kerran tai kahdesti vuodessa. Ikääntyvät norjalaiset metsäkissat, etenkin yli kymmenvuotiaat, hyötyvät usein tiheämmistä tarkastuksista. Veri- ja virtsakokeilla voidaan seurata munuaisten toimintaa, kilpirauhasarvoja ja muita ikääntymiseen liittyviä tekijöitä.
Hyvin hoidetun norjalaisen metsäkissan elinikä on tavallisesti noin 12–16 vuotta, ja jotkut elävät pidempäänkin. Perimä, ravitsemus, painonhallinta ja vähästressinen ympäristö vaikuttavat kaikki elinikään. Lemmikkikissoille suositellaan kastraatiota tai sterilisaatiota, sillä se ehkäisee ei-toivottuja pentueita ja vähentää myös joidenkin syöpien riskiä sekä vaeltelutaipumusta.
Kasvattajalta kannattaa kysyä:
- Jalostuskissojen HCM-seulontakäytännöistä
- Tyypin IV glykogeenin kertymäsairauden geenitesteistä
- Sukulinjoissa tiedossa olevista lonkka- tai nivelongelmista
- Lähisukulaisten yleisestä terveydestä ja eliniästä
Kasvattajan avoin ja asiantunteva suhtautuminen terveyteen sekä halukkuus näyttää eläinlääkärin tutkimustulokset ovat yleensä hyviä merkkejä. Omistajana tuet norjalaisen metsäkissasi terveyttä koko sen elämän ajan parhaiten tarjoamalla laadukasta ruokaa, huolehtimalla terveestä painosta, kannustamalla säännölliseen liikuntaan ja järjestämällä säännöllisen eläinlääkärinhoidon.
¶Historia ja alkuperä
Norjalaisen metsäkissan tarina liittyy läheisesti Skandinavian maisemiin ja kansanperinteeseen. Se on luonnonrotu, jonka uskotaan kehittyneen vuosisatojen kuluessa Norjan ja lähialueiden metsissä ja maatiloilla. Jo kauan ennen roturekistereitä kauppiaat tai uudisasukkaat toivat alueelle todennäköisesti vahvoja, puolipitkäkarvaisia kissoja. Ajan myötä kylmässä ja kosteassa ilmastossa selviytyivät vain kestävimmät yksilöt. Luonnonvalinnan seurauksena tiheäturkkiset, vankkarakenteiset ja taitavasti metsästävät kissat yleistyivät, ja vähitellen niistä kehittyi nykyisin tuntemamme norjalainen metsäkissa.
Näitä kissoja esiintyy monissa vanhoissa skandinaavisissa tarinoissa ja legendoissa. Skandinaavisessa mytologiassa suurten metsäkissojen kerrottiin vetävän Freija-jumalattaren vaunuja, ja tarinoissa niitä kuvailtiin niin vahvoiksi, ettei edes mahtava Thor pystynyt nostamaan niitä. Maatiloilla ja kalastajakylissä tällaisia kissoja arvostettiin jyrsijöiden torjujina ja ruokavarastojen suojelijoina. Ne elivät todennäköisesti ladoissa, talleissa ja laivoilla sekä liikkuivat vaivattomasti ihmisasutuksen ja ympäröivien metsien välillä.
Vaikka norjalainen metsäkissa oli elänyt alueella pitkään, sitä alettiin tunnistaa omaksi rodukseen vasta 1900-luvulla. Vuosisadan alussa norjalaiset alkoivat kiinnittää huomiota näihin kestäviin ja näyttävän kauniisiin kissoihin ja arvostaa niitä. Risteytyminen lyhytkarvaisten kotikissojen kanssa ja maailmansotien aiheuttamat mullistukset kuitenkin vaaransivat kissatyypin säilymisen. Jo 1930- ja 1940-luvuilla jotkut harrastajat yrittivät säilyttää perinteisen metsäkissan, mutta sota keskeytti rodun kehitystyön.
Määrätietoinen ja järjestelmällinen työ norjalaisen metsäkissan pelastamiseksi ja rotumääritelmän vakiinnuttamiseksi alkoi 1960- ja 1970-luvuilla. Norjalaiset kissaharrastajat etsivät kissoja, joiden ulkonäkö ja luonne vastasivat perinteistä tyyppiä, ja käynnistivät suunnitelmallisen jalostusohjelman. Rotu tunnustettiin virallisesti Norjassa ja vähitellen myös kansainvälisissä kissajärjestöissä. Norjalaisia metsäkissoja nähtiin Euroopan kissanäyttelyissä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, ja ne herättivät kiinnostusta ympäri maailmaa. Villin kauneuden, vankan terveyden ja lempeän luonteen yhdistelmä toi rodulle nopeasti ihailijoita.
Nykyään norjalainen metsäkissa on maailman suurten rotukissarekisterien tunnustama rotu. Vaikka se yhdistetään yhä vahvasti Norjaan ja skandinaaviseen kulttuuriin, sitä kasvatetaan nykyisin monissa maissa eri puolilla Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja muuallakin. Latojen kissojen ja laivojen hiirestäjien sijaan ne ovat nykyään ennen kaikkea rakastettuja seura- ja näyttelykissoja. Joillakin alueilla rotu on varsin suosittu, kun taas toisaalla se on harvinaisempi erikoisuus.
Nykykasvattajat pyrkivät säilyttämään alkuperäisten metsäkissojen luonnollisen ulkonäön ja ominaisuudet: voiman, tasapainoiset mittasuhteet, suojaavan kaksinkertaisen turkin sekä rauhallisen mutta valppaan luonteen. Näyttelyissä tuomarit etsivät näitä piirteitä äärimmäisten ominaisuuksien sijaan. Kotona norjalaisilla metsäkissoilla näkyy yhä monia vaistoja, joiden varassa niiden esivanhemmat elivät. Ne kiipeilevät, tarkkailevat ympäristöä korkealta ja seuraavat usein mielellään lintuja tai oravia ikkunasta.
Nykyelämässä rotu toimii myös eräänlaisena siltana villin luonnon ja kodin mukavuuden välillä. Monesta omistajasta elämä norjalaisen metsäkissan kanssa tuntuu siltä kuin olohuoneessa olisi pala ikivanhaa pohjoista metsää. Se muistuttaa ajasta, jolloin kissat ja ihmiset elivät ja työskentelivät rinnakkain ankarissa oloissa, mutta sopeutuu silti vaivattomasti nykyisiin asuntoihin ja taloihin. Rodun historia luontaisesti kehittyneenä maatiaisrotuna on osa sen viehätystä myös tämän päivän kissanystäville.
¶Arki norjalaisen metsäkissan kanssa
Kodin jakaminen norjalaisen metsäkissan kanssa voi olla hyvin palkitsevaa, mutta siihen liittyy myös tiettyjä vastuita. Koon, turkin ja liikunnantarpeen vuoksi se ei ole lemmikki, jonka hoidon voisi jättää vähälle huomiolle. Pienellä suunnittelulla se kuitenkin sopeutuu hyvin monenlaisiin elämäntilanteisiin lapsiperheistä yksin asuviin kerrostaloasukkaisiin.
Yksi ensimmäisistä asioista, jonka uusi omistaja huomaa, on norjalaisen metsäkissan hidas kasvu. Nelikuisena vain hieman keskivertoa suuremmalta näyttävästä pennusta voi kasvaa hyvin kookas aikuinen. Hitaalla kypsymisellä on käytännön vaikutuksia. Pentumaisen energisyyden ja uteliaisuuden voi odottaa jatkuvan pitkälle toiselle tai kolmannelle ikävuodelle. Samalla ruokinnan on tuettava tasaista, tervettä kasvua eikä nopeaa painonnousua. Laadukas ruoka, jonka määrää ja koostumusta mukautetaan eläinlääkärin suositusten mukaan, tukee kehitystä kuormittamatta niveliä liikaa.
Norjalainen metsäkissa ei välttämättä tarvitse valtavaa taloa, mutta se tarvitsee kolmiulotteisen elinympäristön. Jos lattiatilaa on vähän, korkeussuunnan hyödyntäminen korostuu entisestään. Vähintään yksi korkea ja vakaa kiipeilypuu, mieluiten ikkunan lähellä, voi parantaa kissan arkea huomattavasti. Lisähyllyt, ikkunariippumatot ja turvalliset kiipeilymahdollisuudet antavat tilaisuuksia luontaiseen käyttäytymiseen. Monet norjalaiset metsäkissat rakastavat ulkomaailman tarkkailua, joten ikkunan ulkopuolelle sijoitettu lintujen ruokintapaikka voi tarjota loputtomasti viihdettä, kunhan linnut pysyvät turvassa kissalta.
Turkinhoito on toinen tärkeä osa rodun kanssa elettyä arkea. Kuten aiemmin todettiin, säännöllinen kampaus pitää turkin hyvässä kunnossa. Hoitopaikan suunnittelu voi vähentää karvan leviämistä kotiin. Jotkut omistajat varaavat tietyn tuolin, maton tai pienen pöydän turkinhoitopaikaksi, johon kissa tottuu. Kun lähellä on korissa pari hellävaraista kampaa, kynsisakset ja herkkuja, hoidosta muodostuu säännöllinen ja mieluisa rituaali. Runsaan karvanlähdön aikaan imurointia voi joutua lisäämään ja kissan lepopaikoille voi olla hyvä laittaa pestävät suojapeitteet.
Taloudellisesti norjalaisen metsäkissan pitäminen vastaa pitkälti minkä tahansa keskikokoisen tai suuren rotukissan pitoa, mutta muutama lisäseikka on hyvä huomioida. Alkuvaiheen kuluihin kuuluvat:
- Pennun hankintahinta vastuulliselta kasvattajalta
- Sterilisaatio tai kastraatio, ellei sitä ole jo tehty
- Ensimmäiset rokotukset ja tehosterokotukset
- Mikrosirutus siellä, missä sitä edellytetään
Jatkuvia vuosittaisia kuluja voivat olla ruoka, säännölliset eläinlääkärintarkastukset, tarvittaessa loistorjunta, turkinhoitovälineet, kissanhiekka, lelut sekä raavittujen tai kuluneiden tavaroiden uusiminen. Kookas ja aktiivinen kissa tarvitsee tukevia raapimispuita, kestäviä kuljetuskoppia ja laadukkaita kiipeilypuita. Ne voivat maksaa hieman enemmän, mutta kestävät yleensä pidempään ja ovat turvallisempia. Myös yllättäviin eläinlääkärikuluihin kannattaa varautua tai harkita lemmikkivakuutusta, etenkin kissan ikääntyessä.
Norjalaisen metsäkissan kodissa hyödyllisiä varusteita ovat usein:
- Suuri, turvallinen ja hyvin ilmastoitu kuljetuskoppa, jossa kookas aikuinen kissa mahtuu kääntymään mukavasti
- Vähintään yksi painava ja vakaa raapimis- tai kiipeilypuu, joka ei kaadu helposti
- Tilava ja mukava hiekkalaatikko, mieluiten tavallisia malleja suurempi, sekä kissan mieltymysten mukainen hiekka
- Leveät ja vakaat ruoka- ja vesikupit tai juoma-automaatti virtaavasta vedestä pitäville kissoille
- Laadukkaat, pitkäkarvaisille kissoille suunnitellut kammat; turkkia leikkaavia tai vaurioittavia välineitä tulee välttää
Myös ajankäyttö on syytä ottaa huomioon. Norjalaiset metsäkissat eivät yleensä vaadi jatkuvaa huomiota, mutta huomaavat kyllä, jos ne jäävät pitkiksi ajoiksi vaille seuraa. Ne arvostavat säännöllistä yhdessäoloa, kuten turkinhoitoa, leikkiä ja rauhallisia yhteisiä hetkiä. Jos olet päivittäin poissa kotoa monta tuntia, harkitse lisävirikkeitä ja mahdollisesti sopivaa kissakaveria, jotta norjalainen metsäkissasi ei jää yksinäiseksi. Monesta omistajasta on ihanaa tulla kotiin ja löytää kissa odottamasta ikkunalaudalla tai lempitähystyspaikallaan valmiina illan leikkeihin ja hellyyshetkiin.
Elämä norjalaisen metsäkissan kanssa voi tuntua siltä kuin kotona olisi rauhallinen, tarkkaavainen ystävä. Se aistii usein omistajansa mielialan herkästi ja mukauttaa käytöstään sen mukaan: se on leikkisä, kun sitä kutsutaan leikkiin, ja rauhallinen kodin hiljentyessä. Rotu ei yleensä viihdy kaoottisessa tai hyvin meluisassa ympäristössä, joten sille sopii parhaiten kohtuullisen vakaa koti. Huolellisella valmistautumisella ja jatkuvalla hoidolla norjalainen metsäkissa palkitsee omistajansa vuosien hellyydellä, rauhallisella seuralla ja tunteella siitä, että arjessa kulkee mukana pieni pala pohjoisen metsien historiaa.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen luonne norjalaisella metsäkissalla on?
Ne ovat yleensä rauhallisia, itsevarmoja ja ystävällisiä eivätkä vaadi liikaa huomiota. Monet ovat helliä perhettään kohtaan, mutta säilyttävät hieman itsenäisen ja ulkoilusta nauttivan luonteensa. Ne tarkkailevatkin usein mieluummin ympäristöään korkealta paikalta kuin istuvat sylissä koko päivän.
Kuinka paljon norjalaisen metsäkissan pitkä turkki oikeastaan vaatii hoitoa?
Paksusta kaksinkertaisesta turkista huolimatta karva ei takkuunnu kovin helposti, mutta se tarvitsee silti säännöllistä hoitoa. Useimmille riittää perusteellinen kampaus 2–3 kertaa viikossa. Kevään karvanlähtöaikaan turkkia kannattaa hoitaa päivittäin takkujen ja karvapallojen ehkäisemiseksi.
Sopivatko norjalaiset metsäkissat sisäkissoiksi, vai tarvitsevatko ne mahdollisuuden ulkoilla?
Ne voivat elää tyytyväisinä sisäkissoina, kunhan niillä on runsaasti tilaa liikkua korkeussuunnassa, kiipeilymahdollisuuksia ja yhteisiä leikkihetkiä. Voimakkaan kiipeily- ja saalistusviettinsä vuoksi ne hyötyvät korkeista kiipeilypuista, hyllyistä ja aktivointileluista, vaikka ne eivät koskaan ulkoilisi.
Tulevatko norjalaiset metsäkissat hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne ovat yleensä suvaitsevaisia ja tasaluonteisia, joten ne voivat olla hyviä kumppaneita lapsille, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti, sekä muille ystävällisille lemmikeille. Kovakourainen käsittely voi saada ne varautuneiksi, joten yhdessäoloa on tärkeää valvoa ja tutustumisen antaa edetä rauhallisesti, etenkin vilkkaiden koirien tai pienten lasten kanssa.
Kuinka suuriksi norjalaiset metsäkissat kasvavat, ja milloin ne ovat täysikasvuisia?
Rotu on luonnostaan suurikokoinen ja vankkarakenteinen, ja monet aikuiset yksilöt painavat enemmän kuin tavallinen kotikissa. Kasvu on hidasta ja tasaista, ja täyden koon ja lihaksiston kehittyminen vie yleensä noin 4–5 vuotta.
Onko norjalaisilla metsäkissoilla joitakin tavallista yleisempiä terveysongelmia?
Ne ovat yleensä terveitä ja vahvoja, mutta rodulla tiedetään olevan tavallista suurempi riski sairastua hypertrofiseen kardiomyopatiaan, tiettyihin aineenvaihduntahäiriöihin ja joihinkin perinnöllisiin munuaissairauksiin. Vastuulliset kasvattajat yleensä seulovat jalostukseen käytettävät kissat näiden sairauksien varalta. Säännöllisiä eläinlääkärintarkastuksia ja sydäntutkimuksia suositellaan läpi elämän.
Kuinka aktiivisia norjalaiset metsäkissat ovat ja kuinka paljon leikkiaikaa ne tarvitsevat?
Ne ovat urheilullisia ja vahvoja kiipeilijöitä, mutta aktiivisuudeltaan usein pikemminkin maltillisia kuin ylivilkkaita. Päivittäiset yhteiset leikkihetket, joissa ne pääsevät juoksemaan, hyppimään ja kiipeilemään, ovat tärkeitä kunnon ylläpitämiseksi ja luontaisen saalistusvietin tyydyttämiseksi.
Sopiiko norjalainen metsäkissa allergikolle?
Rotua ei pidetä hypoallergeenisena, ja sen edustajat tuottavat samoja allergisoivia proteiineja kuin muutkin kissat. Tiheään turkkiin voi kertyä enemmän hilsettä, jos sitä ei hoideta säännöllisesti. Siksi allergisten kannattaa viettää ensin aikaa rodun kissojen seurassa ja tarkkailla, saavatko he oireita.
Kuinka hyvin norjalaiset metsäkissat pärjäävät kuumassa tai kylmässä ilmastossa?
Ne ovat luonnostaan sopeutuneet kylmään säähän paksun, vettä hylkivän turkkinsa ja tassujensa karvatupsujen ansiosta, joten ne sietävät viileitä lämpötiloja yleensä erittäin hyvin. Kuumassa ilmastossa niiden on päästävä viileisiin, varjoisiin sisätiloihin, ja niillä on oltava runsaasti raikasta vettä saatavilla. Joskus tarvitaan myös tavallista enemmän harjausta irtonaisen aluskarvan poistamiseksi ja ylikuumenemisen ehkäisemiseksi.
Millaisessa kotiympäristössä norjalainen metsäkissa viihtyy ja millaisia virikkeitä se kaipaa?
Ne viihtyvät parhaiten kodissa, jossa on kiipeilypaikkoja, tukevia raapimispuita ja rauhallisia lepopaikkoja, joista ne voivat tarkkailla kodin tapahtumia. Älykkäinä ja toisinaan itsenäisinä ne kaipaavat myös aivojumppaa, kuten saalistusleikkejä ja ruokapulmia.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Norjalainen metsäkissa muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
