Rodun Norjalainen metsäkissa kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä rauhallisia, itsevarmoja ja ystävällisiä eivätkä vaadi liikaa huomiota. Monet ovat helliä perhettään kohtaan, mutta säilyttävät hieman itsenäisen ja ulkoilusta nauttivan luonteensa. Ne tarkkailevatkin usein mieluummin ympäristöään korkealta paikalta kuin istuvat sylissä koko päivän.

Paksusta kaksinkertaisesta turkista huolimatta karva ei takkuunnu kovin helposti, mutta se tarvitsee silti säännöllistä hoitoa. Useimmille riittää perusteellinen kampaus 2–3 kertaa viikossa. Kevään karvanlähtöaikaan turkkia kannattaa hoitaa päivittäin takkujen ja karvapallojen ehkäisemiseksi.

Ne voivat elää tyytyväisinä sisäkissoina, kunhan niillä on runsaasti tilaa liikkua korkeussuunnassa, kiipeilymahdollisuuksia ja yhteisiä leikkihetkiä. Voimakkaan kiipeily- ja saalistusviettinsä vuoksi ne hyötyvät korkeista kiipeilypuista, hyllyistä ja aktivointileluista, vaikka ne eivät koskaan ulkoilisi.

Ne ovat yleensä suvaitsevaisia ja tasaluonteisia, joten ne voivat olla hyviä kumppaneita lapsille, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti, sekä muille ystävällisille lemmikeille. Kovakourainen käsittely voi saada ne varautuneiksi, joten yhdessäoloa on tärkeää valvoa ja tutustumisen antaa edetä rauhallisesti, etenkin vilkkaiden koirien tai pienten lasten kanssa.

Rotu on luonnostaan suurikokoinen ja vankkarakenteinen, ja monet aikuiset yksilöt painavat enemmän kuin tavallinen kotikissa. Kasvu on hidasta ja tasaista, ja täyden koon ja lihaksiston kehittyminen vie yleensä noin 4–5 vuotta.

Ne ovat yleensä terveitä ja vahvoja, mutta rodulla tiedetään olevan tavallista suurempi riski sairastua hypertrofiseen kardiomyopatiaan, tiettyihin aineenvaihduntahäiriöihin ja joihinkin perinnöllisiin munuaissairauksiin. Vastuulliset kasvattajat yleensä seulovat jalostukseen käytettävät kissat näiden sairauksien varalta. Säännöllisiä eläinlääkärintarkastuksia ja sydäntutkimuksia suositellaan läpi elämän.

Ne ovat urheilullisia ja vahvoja kiipeilijöitä, mutta aktiivisuudeltaan usein pikemminkin maltillisia kuin ylivilkkaita. Päivittäiset yhteiset leikkihetket, joissa ne pääsevät juoksemaan, hyppimään ja kiipeilemään, ovat tärkeitä kunnon ylläpitämiseksi ja luontaisen saalistusvietin tyydyttämiseksi.

Rotua ei pidetä hypoallergeenisena, ja sen edustajat tuottavat samoja allergisoivia proteiineja kuin muutkin kissat. Tiheään turkkiin voi kertyä enemmän hilsettä, jos sitä ei hoideta säännöllisesti. Siksi allergisten kannattaa viettää ensin aikaa rodun kissojen seurassa ja tarkkailla, saavatko he oireita.

Ne ovat luonnostaan sopeutuneet kylmään säähän paksun, vettä hylkivän turkkinsa ja tassujensa karvatupsujen ansiosta, joten ne sietävät viileitä lämpötiloja yleensä erittäin hyvin. Kuumassa ilmastossa niiden on päästävä viileisiin, varjoisiin sisätiloihin, ja niillä on oltava runsaasti raikasta vettä saatavilla. Joskus tarvitaan myös tavallista enemmän harjausta irtonaisen aluskarvan poistamiseksi ja ylikuumenemisen ehkäisemiseksi.

Ne viihtyvät parhaiten kodissa, jossa on kiipeilypaikkoja, tukevia raapimispuita ja rauhallisia lepopaikkoja, joista ne voivat tarkkailla kodin tapahtumia. Älykkäinä ja toisinaan itsenäisinä ne kaipaavat myös aivojumppaa, kuten saalistusleikkejä ja ruokapulmia.