¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Brittiläinen pitkäkarva yhdistää brittiläisen lyhytkarvan vankan rakenteen ylellisen pehmeään puolipitkään turkkiin. Sitä kuvaillaankin usein ”turkkiin pukeutuneeksi nallekarhuksi”.
- Rauhallinen, kärsivällinen ja hieman pidättyväinen rotu sopii monenlaiseen elämäntilanteeseen, niin kerrostalossa asuvalle yksineläjälle kuin kiireiseen lapsiperheeseen.
- Brittiläiset pitkäkarvat ovat yleensä melko rauhallisia tai kohtalaisen aktiivisia kissoja. Ne nauttivat lyhyistä leikkihetkistä mutta seuraavat yhtä mielellään maailman menoa mukavasta nojatuolista.
- Rodun tiheää turkkia esiintyy vaikuttavan monissa väreissä ja kuvioissa: yksivärisenä, tabbykuvioisena, valkolaikullisena, naamiokuvioisena ja monina muina muunnoksina. Mieluinen ulkonäkö löytyy siis lähes jokaiseen makuun.
- Rotua pidetään yleisesti terveenä, vahvana ja pitkäikäisenä, mutta vastuulliset kasvattajat kiinnittävät jalostuslinjoissaan erityistä huomiota sydämen, munuaisten ja nivelten terveyteen.
¶Ulkonäkö ja turkki
Brittiläinen pitkäkarva on vankka, keskikokoinen tai suuri kissa, jonka olemuksessa korostuvat voima ja pyöreys. Jos brittiläinen lyhytkarva on sinulle tuttu, kuvittele sama tanakka, nallemainen vartalo runsaamman ja laskeutuvamman turkin peittämänä. Aikuisella kissalla on leveä rintakehä, hyvin kehittyneet lavat ja tiivis, lihaksikas vartalo pitkän ja urheilullisen rakenteen sijaan. Jalat ovat melko paksut ja vahvat, ja pyöreät, kiinteät tassut kannattelevat kissan painoa vaivattomasti. Vartaloa kuvaillaan usein cobby-tyyppiseksi, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti lyhyttä ja tanakkaa eikä pitkää ja hoikkaa rakennetta.
Pää on yksi brittiläisen pitkäkarvan viehättävimmistä piirteistä. Se on suuri ja pyöreä, ja posket ovat täyteläiset etenkin aikuisilla uroksilla. Lyhyt, leveä nenä korostaa suloista ilmettä. Suuret, pyöreät ja etäällä toisistaan sijaitsevat silmät antavat kissalle lempeän ja avoimen katseen. Silmien väri riippuu turkin väristä, mutta tavallisia ovat syvän kullanväriset, kuparinväriset ja siniset silmät sekä joidenkin kuvioiden yhteydessä vihreät silmät. Korvat ovat pienet tai keskikokoiset, kärjistään hieman pyöristyneet ja kaukana toisistaan, mikä säilyttää pään pyöreän vaikutelman.
Turkki erottaa brittiläisen pitkäkarvan sen lyhytkarvaisesta sukulaisesta. Se ei ole yhtä äärimmäisen pitkä kuin joillakin persialaistyyppisillä kissoilla, vaan puolipitkä ja erittäin tiheä, ja siinä on paksu aluskarva. Tämä tekee turkista pehmeän ja muhkean sekä ylellisen tuntuisen. Kaulan ympärillä on usein pieni kauluri tai harja, etenkin uroksilla. Häntä on runsaskarvainen ja puuhkamainen.
Värien ja kuvioiden monipuolisuus on yksi rodun viehätyksistä. Brittiläisiä pitkäkarvoja esiintyy esimerkiksi seuraavina muunnoksina:
- Yksivärisinä, kuten sinisenä, mustana, cremevärisenä, valkoisena, suklaanruskeana ja lilana
- Tabbykuvioisina, kuten klassisena tabbykuviona, tiikeri-, täplä- ja ticked-kuviona
- Kaksi- ja kolmivärisinä, jolloin kasvoissa, rinnassa ja tassuissa on usein viehättäviä valkoisia alueita
- Naamiokuvioisina, jolloin kasvot, korvat, häntä ja jalat ovat vartaloa tummemmat
- Shaded- ja tipped-muunnoksina, joiden karvojen värilliset kärjet luovat hohtavan tai huurteisen vaikutelman
Omistajan kannalta turkinhoito on tärkeää, mutta säännöllisenä se ei ole ylivoimaisen työlästä. Tiheä aluskarva voi takkuuntua, jos hoito jää vähiin, etenkin kainaloista, vatsasta ja korvien takaa. Useimmille brittiläisille pitkäkarvoille sopii hellävarainen harjaus vähintään kolme kertaa viikossa ja karvanlähtöaikoina päivittäin. Käytä harvapiikkistä kampaa, joka ulottuu aluskarvaan, sekä pehmeää karstaa tai piikkiharjaa peitinkarvan silottamiseen. Harjaa aina karvan kasvusuuntaan ja tarkkaile, ettei turkki kisko ihoa tai käsittely tunnu kissasta epämukavalta.
Säännöllisestä turkinhoidosta on monenlaista hyötyä. Se vähentää karvapalloja, pitää turkin takuttomana ja antaa tilaisuuden tarkistaa ihon ärsytyksen tai loisten varalta. Keväällä ja syksyllä karvaa irtoaa yleensä enemmän, mikä voi näkyä myös kodissa. Harjauskertojen lisääminen auttaa silloin paljon, ja moni omistaja huomaa lemmikinkarvasuulakkeella varustetun imurin kuuluvan tavalliseen arkeen brittiläisen pitkäkarvan kanssa. Kun turkkia hoidetaan johdonmukaisesti, hoitohetkistä voi tulla rentouttavaa yhteistä aikaa, jota kissa odottaa sen sijaan, että vain sietäisi sitä.
¶Luonne ja persoonallisuus
Brittiläistä pitkäkarvaa kuvaillaan usein rauhalliseksi, tasapainoiseksi ja hillityn hellyydenosoittavaksi. Jokainen kissa on oma yksilönsä, mutta yleisesti rotu on vähemmän vaativa kuin monet hyvin aktiiviset tai äänekkäät rodut. Tyypillinen brittiläinen pitkäkarva on ystävällinen ja leppoisa seuralainen, joka viihtyy lähelläsi muttei vaadi jatkuvasti päästä syliin.
Kotona nämä kissat tarkkailevat usein ensin ja toimivat vasta sitten. Ne etsivät mielellään suosikkitähystyspaikan, josta seurata perheen elämää, ja valitsevat sitten juuri sopivan hetken hitaalle, arvokkaalle kävelylle huoneen poikki. Ne kiintyvät yleensä vahvasti perheenjäseniinsä mutta osoittavat sen lempeästi. Sen sijaan että brittiläinen pitkäkarva kiipeäisi jalkaasi pitkin tai vaatisi huomiota äänekkäästi, se saattaa istua viereesi sohvalle, nojata kevyesti sinua vasten ja alkaa kehrätä hiljaa. Moni omistaja arvostaa tällaista vakaata seuraa etenkin etätöitä tehdessään tai rauhallisina koti-iltoina.
Lasten kanssa brittiläinen pitkäkarva on yleensä kärsivällinen ja suvaitsevainen, kunhan lapsille opetetaan kissan kunnioittava käsittely. Rodun edustajat eivät tavallisesti nauti rajuista leikeistä tai jatkuvasta melusta, joten ne sopivat erityisen hyvin perheisiin, joissa on hieman vanhempia ja rauhallisia lapsia. Pienten lasten kodissa kannattaa järjestää kissalle omia rauhallisia paikkoja, joihin se voi vetäytyä leikkien yltyessä liian vauhdikkaiksi. Kun lapset osaavat silittää hellästi, tukea kissan vartaloa oikein ja välttää sen jahtaamista, näistä kissoista voi tulla ihanan uskollisia perheenjäseniä.
Brittiläiset pitkäkarvat tulevat yleensä hyvin toimeen muiden kissojen ja kissoihin ystävällisesti suhtautuvien koirien kanssa, etenkin kun tutustuminen tehdään vähitellen. Rauhallisen luonteensa ansiosta ne ovat harvoin monen lemmikin kodin riidanhaastajia. Ne pitävät ennakoitavasta arjesta ja siitä, että saavat omaa rauhaa. Hidas tutustuttaminen hajujen vaihtamisen, lyhyiden valvottujen tapaamisten sekä riittävien piilopaikkojen ja korkeiden tähystyspaikkojen avulla johtaa yleensä sopuisaan yhteiseloon. Jotkut brittiläiset pitkäkarvat jopa ystävystyvät läheisesti muiden lemmikkien kanssa ja käpertyvät nukkumaan koira- tai kissakaverinsa viereen.
Myös rodun itsenäisyys on hyvä huomioida. Vaikka brittiläiset pitkäkarvat nauttivat seurasta, monet niistä osaavat viihdyttää itseään osan päivästä. Ne eivät yleensä kärsi herkästi yksinolosta, kunhan ympäristössä on leluja, raapimapuita ja mukavia lepopaikkoja. Jos kissa jää kuitenkin säännöllisesti yksin hyvin pitkiksi päiviksi, se voi vetäytyä tai pitkästyä. Säännölliset yhteiset leikkihetket ja ennakoitavat päivärutiinit auttavat sitä tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Rodun tavallisimmat haasteet liittyvät usein sen leppoisuuteen. Brittiläiset pitkäkarvat voivat olla:
- Hieman laiskoja liikkumaan, mikä voi johtaa painonnousuun
- Hitaita sopeutumaan äkillisiin muutoksiin arjessa tai ympäristössä
- Jonkin verran pidättyväisiä vieraita kohtaan, ainakin aluksi
Tulevan omistajan kannattaa ajatella brittiläistä pitkäkarvaa pikemminkin kohteliaana kämppäkaverina kuin jatkuvana hassuttelijana. Se on hellä mutta arvokas, leikkisä muttei yliaktiivinen, ja viihtyy yleensä parhaiten rauhallisessa ympäristössä. Jos etsit kissaa, jossa yhdistyvät kauneus, tasapainoisuus ja lempeä luonne, brittiläinen pitkäkarva on hurmaava seuralainen monenlaiseen kotiin.
¶Koulutus ja liikunta
Brittiläiset pitkäkarvat eivät ole vauhdikkaita urheilijoita, mutta nekin tarvitsevat päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa pysyäkseen terveinä ja tyytyväisinä. Vaikka ne harvoin juoksevat ympäri kotia tuntikausia joidenkin hyvin aktiivisten rotujen tapaan, lyhyistä, keskittyneistä leikkihetkistä on niille paljon hyötyä. Hyvä nyrkkisääntö on järjestää useita lyhyitä leikkihetkiä pitkin päivää yhden pitkän sijaan. Jo viidestä kymmeneen minuuttia kunnollista yhteistä leikkiä kaksi tai kolme kertaa päivässä voi vaikuttaa hyvinvointiin huomattavasti.
Liikunnantarpeeltaan brittiläinen pitkäkarva on kohtalaisen aktiivinen kissa. Se nauttii esimerkiksi:
- Lintuja tai pieniä eläimiä jäljittelevistä huiskaleluista
- Pyörivistä tai rapisevista palloista, joita voi jahdata lattialla
- Aktivointiruokailijoista, joiden avulla herkkujen tai nappuloiden eteen täytyy hieman tehdä töitä
Vankan rakenteensa vuoksi kissan ei ole hyvä hypätä usein kovin korkealta, etenkään iän karttuessa. Tarjoa kiipeilymahdollisuuksia, kuten kiipeilypuita, joiden tasot ovat sopivin välimatkoin, jotta ylös ja alas pääsee ilman liiallista rasitusta. Monet brittiläiset pitkäkarvat istuvat mielellään ikkunapaikalla tarkkailemassa lintuja, ihmisiä ja liikennettä. Tällainen katseltava tarjoaa kevyttä aivojumppaa ja vähentää pitkästymistä.
Brittiläisen pitkäkarvan kouluttaminen onnistuu hyvin, kun lähestymistapa on oikea. Se oppii parhaiten rauhallisin, johdonmukaisin ja palkitsemiseen perustuvin menetelmin. Kovat ojennukset tai äänekäs toruminen saavat sen yleensä sulkeutumaan tai vetäytymään. Käytä sen sijaan pieniä herkkuja, lempeitä kehuja sekä lyhyitä ja selkeitä harjoituksia. Yksinkertaisia taitoja, kuten luoksetuloa, istumista tai sormenpään tai kohdekepin koskettamista, voi opettaa naksuttimen tai palkkiosanan ja sitä seuraavan herkun avulla. Moni omistaja yllättyy siitä, kuinka nopeasti nämä kissat oppivat, kun harjoittelu pysyy hauskana ja paineettomana.
Hiekkalaatikon käytön opettelu sujuu yleensä helposti, sillä brittiläiset pitkäkarvat ovat tavallisesti siistejä ja järjestelmällisiä kissoja. Varmista, että laatikko on riittävän suuri vankkarakenteiselle kissalle, ja sijoita se rauhalliseen mutta helposti saavutettavaan paikkaan. Poista jätökset päivittäin ja puhdista laatikko perusteellisesti viikoittain. Jos vahinkoja sattuu, tarkista laatikon puhtaus, hiekan miellyttävyys ja se, tuntuuko sijainti kissasta turvalliselta.
Jotkut brittiläiset pitkäkarvat nauttivat myös valjaisiin totuttelusta ja valvotuista ulkoiluista, etenkin rauhallisilla asuinalueilla tai maaseudulla. Jos haluat kokeilla valjasulkoilua, aloita sisällä hyvin istuvilla valjailla ja runsailla herkuilla ja anna kissalle aikaa tottua. Älä koskaan pakota sitä. Jos kissa innostuu, lyhyet ulkoilut voivat tarjota arvokkaita virikkeitä. Jos ulkoilu ei miellytä sitä, sisälläkin on paljon vaihtoehtoja, kuten kissatunnelit, kiipeilykalusteet ja vaihteleva leluvalikoima.
Painonhallinta on rodun kohdalla hienovarainen mutta tärkeä osa arjen harjoittelua. Rauhallinen luonne ja mukavuudenhalu voivat altistaa vähitellen kertyville lisäkiloille. Hidasta syömistä aktivointiruokailijoilla, levitä muutamia nappuloita etsittäviksi ja leiki kissan kanssa ennen aterioita hyödyntääksesi sen luontaista saalistuskäyttäytymistä. Säännöllinen yhteinen liikunta ja mitatut annokset laadukasta ruokaa auttavat pitämään brittiläisen pitkäkarvan hyvässä kunnossa ilman, että se kokee jäävänsä jostakin paitsi.
Kärsivällisen, myönteisen koulutuksen ja harkitun liikunnan avulla brittiläinen pitkäkarva viihtyy osallistuvana, hyvätapaisena seuralaisena, joka nauttii niin älyllisistä haasteista kuin mukavasta rentoutumisestakin.
¶Terveys
Brittiläistä pitkäkarvaa pidetään yleisesti vahvana ja suhteellisen terveenä rotuna, etenkin vastuullisesti kasvatettuna. Kuten kaikilla rotukissoilla, silläkin on kuitenkin tiettyjä terveysriskejä, joista kasvattajien ja omistajien on hyvä olla tietoisia. Niiden tunteminen auttaa valitsemaan luotettavan kasvattajan ja tukemaan kissan terveyttä koko sen elämän ajan.
Sydämen terveys on keskeinen huomion kohde. Brittiläistyyppisillä kissoilla, myös brittiläisellä pitkäkarvalla, voi olla alttiutta hypertrofiseen kardiomyopatiaan eli HCM:ään. Siinä sydänlihas paksuuntuu, ja sairaus voi joskus edetä ilman selviä alkuvaiheen oireita. Vastuulliset kasvattajat tutkittavat jalostuskissojensa sydämet usein säännöllisesti sydänsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin tekemällä ultraäänitutkimuksella vähentääkseen sairauden periytymisen riskiä. Omistajalle tärkeitä ovat säännölliset eläinlääkärintarkastukset, hengityksen ja aktiivisuuden muutosten seuraaminen sekä huolestuttavien oireiden selvittäminen ajoissa.
Polykystinen munuaissairaus eli PKD on historiallisesti liittynyt joihinkin pitkäkarvarotuihin, joita käytettiin brittiläisen pitkäkarvan kehittämisessä. Nykyiset geenitestit ovat helpottaneet huomattavasti PKD-vapaiden jalostuslinjojen valintaa. Kasvattajalta on perusteltua kysyä PKD-testauksesta ja munuaisten terveyden huomioimisesta jalostuksessa. Useimmat vakiintuneet kasvattajat kertovat mielellään, miten he pyrkivät suojaamaan kissojaan perinnöllisiltä sairauksilta.
Myös nivelten terveyteen ja liikuntakykyyn kannattaa kiinnittää huomiota. Brittiläisen pitkäkarvan vankka rakenne ja rauhallinen elämäntapa voivat ajan myötä altistaa painonnousulle ja siitä johtuvalle nivelten kuormitukselle. Lonkka- ja polvivaivoja voi toisinaan esiintyä etenkin iäkkäillä tai ylipainoisilla kissoilla. Normaalipainon ylläpitäminen, kevyt liikunta sekä mukavat, hyvin tukevat lepopaikat eri korkeuksilla auttavat säilyttämään liikuntakyvyn pitkään.
Muita huomioitavia terveysasioita voivat olla:
- Hammassairaudet, jotka ovat yleisiä monilla kissoilla ja joiden ehkäisyssä auttavat säännölliset hammastarkastukset sekä hampaiden harjaus, jos kissa sallii sen
- Lihavuus, jolle rauhallinen luonne ja ruoan mieluisuus voivat altistaa
- Satunnaiset silmä- tai turkkiongelmat, jos hoito laiminlyödään
Säännöllinen ennaltaehkäisevä terveydenhoito on olennaista. Siihen kuuluvat eläinlääkärin suositusten mukaiset rokotukset, säännöllinen loistorjunta ja vähintään yksi perusteellinen eläinlääkärintarkastus vuodessa. Kun brittiläinen pitkäkarva saavuttaa keski-iän ja myöhemmin seniori-iän, tiheämmät tarkastukset voivat auttaa havaitsemaan sairauksien hienovaraiset merkit ajoissa. Eläinlääkärit suosittelevat ikääntyville kissoille usein veri- ja virtsakokeita munuaisten, maksan ja kilpirauhasen toiminnan arvioimiseksi.
Hyvin hoidetun brittiläisen pitkäkarvan tyypillinen elinikä on noin 12–16 vuotta, joskus pidempikin. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokavalio, sisä- tai ulkoelämä sekä eläinlääkärinhoidon saatavuus. Sisällä pitäminen tai turvallisen ulkotarhan tarjoaminen vähentää usein tapaturmien, tartuntatautien ja myrkyille altistumisen riskiä.
Pentua valitessasi etsi kasvattaja, joka:
- Tutkituttaa jalostuskissansa tunnettujen perinnöllisten sairauksien varalta
- Kertoo avoimesti linjojensa mahdollisista terveysongelmista ja niiden hallinnasta
- Pitää tarkkaa kirjaa eläinlääkärikäynneistä ja luovuttaa pennut ikänsä mukaisesti rokotettuina, tarvittaessa mikrosirutettuina ja terveystakuun kanssa
Omistajana voit tukea brittiläisen pitkäkarvasi terveyttä sen elämänvaiheeseen sopivalla tasapainoisella ruokavaliolla, jatkuvasti saatavilla olevalla raikkaalla vedellä, säännöllisellä liikunnalla ja reagoimalla nopeasti merkkeihin siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Näin useimmat brittiläiset pitkäkarvat saavat nauttia pitkästä, mukavasta ja läheisyyden täyttämästä elämästä rinnallasi.
¶Historia ja alkuperä
Brittiläisen pitkäkarvan historia kietoutuu tiiviisti paljon vanhemman ja tunnetumman brittiläisen lyhytkarvan historiaan. Rodun ymmärtämiseksi kannattaa palata lyhyesti brittiläisten kissojen alkuperään yleisemminkin. Kotikissat saapuivat Britteinsaarille vuosisatoja sitten ja elivät hiirenpyytäjinä ja seuralaisina maatiloilla, kodeissa ja kaupungeissa. Ajan myötä kehittyi omaleimainen paikallinen kissatyyppi, jonka vankka, pyöreä ja kestävä rakenne sopi alueen ilmastoon.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kissaharrastuksen ja järjestettyjen kissanäyttelyiden suosion kasvaessa näitä vankkoja brittiläisiä kissoja alettiin jalostaa valikoivasti nykyiseksi brittiläiseksi lyhytkarvaksi. Kasvattajat keskittyivät rodulle tunnusomaiseen pyöreään päähän, tanakkaan vartaloon, tiheään turkkiin ja rauhalliseen luonteeseen, jotka ovat tehneet siitä niin pidetyn. Sininen oli erityisen suosittu väri, minkä vuoksi epävirallista nimitystä ”brittisininen” käytetään yhä toisinaan, vaikka rodussa on nykyään monia värejä.
Brittiläisen pitkäkarvan tarina alkoi, kun kasvattajat toivat brittiläisen lyhytkarvan linjoihin pitkäkarvaisia kissoja, kuten persialaisia ja niiden sukulaisrotuja. Tavoitteena oli usein laajentaa geenipohjaa, parantaa turkin laatua ja lisätä värien ja kuvioiden valikoimaa. Koska pitkäkarvaisuus on väistyvästi periytyvä ominaisuus, näistä yhdistelmistä syntyneet pennut saattoivat kantaa pitkäkarvageeniä ilman, että se näkyi niiden ulkonäössä. Kun kaksi kantajaa yhdistettiin, osa pennuista sai pitkän turkin.
Pitkään näitä pitkäkarvaisia jälkeläisiä pidettiin toisinaan vain ”pitkäkarvaisina britteinä”, tai ne sijoitettiin lemmikkikoteihin sen sijaan, että niitä olisi kehitetty omaksi rodukseen. Vähitellen kasvattajat ja harrastajat alkoivat kuitenkin arvostaa niiden yhtenäistä ja viehättävää ominaislaatua. Niissä yhdistyivät brittiläisten kissojen vahva, pyöreä vartalo ja luonne sekä oma muhkea, puolipitkä turkki. Eri kissajärjestöt alkoivat hyväksyä brittiläisen pitkäkarvan omaksi rodukseen tai brittiläiselle lyhytkarvalle läheiseksi muunnokseksi.
Rodun hyväksyminen on edennyt eri alueilla eri tahtiin, ja rotumääritelmät voivat vaihdella hieman rekisteröivien järjestöjen välillä. Jotkin järjestöt pitävät brittiläistä pitkäkarvaa erillisenä rotuna, kun taas toiset luokittelevat sen brittiläisten kissojen pitkäkarvaiseksi muunnokseksi. Näistä luokittelueroista huolimatta itse kissa on selkeästi tunnistettava: keskikokoinen tai suuri, vankka ja pitkäkarvainen seuralainen, jolla on rauhallinen ja hellä luonne.
Nykyään brittiläistä pitkäkarvaa arvostetaan ennen kaikkea seura- ja perhekissana. Kasvattajat keskittyvät terveyteen, luonteeseen ja tunnusomaisen brittiläisen ulkonäön säilyttämiseen pitkäkarvaisessa muodossa. Näyttelyissä niitä voi nähdä kilpailemassa omissa luokissaan, joissa arvioidaan huolellisesti pyöreitä piirteitä, turkin kuntoa ja esillepanoa sekä kokonaisuuden tasapainoa. Näyttelykehien ulkopuolella rodun suosio kasvaa kodeissa, joihin halutaan ylellisen pörröinen kissa ilman joidenkin runsaampiturkkisten rotujen äärimmäistä ruumiinrakennetta tai yhtä vaativaa turkinhoitoa.
Nykyisillä brittiläisillä pitkäkarvoilla on edelleen paljon yhteistä perimää brittiläisten lyhytkarvojen kanssa, minkä vuoksi vastuulliset kasvattajat huomioivat molemmat muunnokset huolellisesti jalostusohjelmissaan. Rodun historia on hyvä esimerkki siitä, miten harkitulla jalostuksella voidaan kehittää sekä kaunis että monenlaisiin koteihin lempeäksi ja leppoisaksi seuralaiseksi sopiva kissa.
¶Arki brittiläisen pitkäkarvan kanssa
Elämä brittiläisen pitkäkarvan kanssa tuo iloa moniin koteihin, mutta siihen liittyy myös tiettyjä vastuita ja huomioitavia asioita. Niiden ymmärtäminen auttaa arvioimaan, sopiiko tämä hurmaava, pörröinen kissa omaan elämäntapaasi.
Ensimmäisiä huomioitavia asioita on turkinhoito. Vaikka brittiläinen pitkäkarva ei yleensä tarvitse päivittäistä perusteellista turkinhoitoa joidenkin hyvin pitkäkarvaisten rotujen tapaan, säännöllinen hoito on silti välttämätöntä. Varaudu harjaamaan turkkia vähintään useita kertoja viikossa ympäri vuoden ja karvanlähtöaikoina useammin. Näin turkki pysyy takuttomana, huonekaluihin ja vaatteisiin päätyy vähemmän irtokarvaa ja karvapallojen muodostuminen vähenee. Moni omistaja huomaa, että muutaman minuutin iltaharjauksesta tulee rauhallinen yhteinen rituaali sekä kissalle että ihmiselle.
Tilantarpeen puolesta brittiläiset pitkäkarvat sopeutuvat niin kerrostaloasuntoihin kuin omakotitaloihinkin, kunhan tarjolla on kiinnostavia tähystyspaikkoja sekä mahdollisuuksia raapimiseen ja tutkimiseen. Useimmissa kodeissa tulisi olla vähintään:
- Tukeva kiipeilypuu tai kiipeilykaluste, joka kestää vankkarakenteisen aikuisen kissan painon
- Useita raapimapylväitä tai -alustoja eri materiaaleista, kuten sisalista ja pahvista
- Mukavia lepopaikkoja ikkunoiden lähellä ja rauhallisissa nurkkauksissa
Kissa ei tarvitse valtavaa kotia, mutta se arvostaa korkeuseroja ja mahdollisuutta tarkkailla reviiriään.
Ennen rotukissan hankintaa on järkevää arvioida kaikki sen kanssa elämisestä aiheutuvat kustannukset. Tavallisia vuosittaisia menoja ovat esimerkiksi:
- Laadukas kissanruoka, mieluiten kissan ikään ja terveydentilaan sopiva tasapainoinen täysravinto
- Säännöllinen eläinlääkärinhoito, kuten rokotukset, loistorjunta ja terveystarkastukset
- Lemmikkivakuutus tai erillinen säästövara yllättäviä eläinlääkärikuluja varten
- Kissanhiekka ja hiekkalaatikot, lelut, turkinhoitovälineet sekä kuluneiden raapimapuiden uusiminen
Tarkat summat vaihtelevat paljon maittain ja omien valintojen mukaan, mutta moni omistaja kokee brittiläisen pitkäkarvan kulujen vastaavan muiden keskikokoisten tai suurten rotukissojen kuluja. Hyvälaatuinen kampa, karsta ja kynsisakset ovat pieniä kertaluonteisia tai satunnaisesti uusittavia hankintoja, jotka helpottavat arjen hoitoa.
Seurantarpeensa puolesta brittiläiset pitkäkarvat viihtyvät parhaiten kodeissa, joissa joku on paikalla ainakin osan päivästä. Ne eivät yleensä vaadi jatkuvaa huomiota, mutta pitävät omien ihmistensä läheisyydestä. Jos olet usein poissa pitkiä aikoja, mieti, voisiko toinen yhteensopiva kissa tarjota seuraa tai voisitko järjestää aikatauluusi enemmän kotonaoloa. Rauhalliset ja ennakoitavat rutiinit sopivat rodulle hyvin. Se arvostaa ruokailun, leikkien ja turkinhoidon ajoittumista suunnilleen samoihin aikoihin päivittäin.
Myös ympäristön turvallisuus on tärkeää. Monet brittiläisten pitkäkarvojen omistajat pitävät kissansa sisällä tai turvallisessa ulkotarhassa. Pitkään turkkiin voi tarttua ulkona roskia, eikä rodun rauhallinen ja luottavainen luonne aina ole eduksi liikenteessä tai kohtaamisissa vapaana liikkuvien eläinten kanssa. Virikkeellinen sisäelämä on yleensä pidempi ja turvallisempi vaihtoehto. Jos haluat tarjota valvottua ulkoilua, kissatarha, kissaturvallisesti aidattu piha tai valjaslenkit voivat olla hyvä kompromissi.
Uuden omistajan kannattaa myös huomioida:
- Sitoutuminen 12–16 vuoden tai pidempään hoitoon, myös oman elämäntilanteen muuttuessa
- Luotettavan hoidon järjestäminen lomien ja matkojen ajaksi
- Varautuminen karvanlähdön aiheuttamaan lisäsiivoukseen, kuten tavallista tiheämpään imurointiin
Hyvällä valmistautumisella elämä brittiläisen pitkäkarvan kanssa on hyvin palkitsevaa. Sen rauhallinen läsnäolo, pehmeä turkki ja lempeä kiintymys luovat kotiin levollisen tunnelman. Rotu sopii hyvin yksineläjille, pariskunnille ja perheille, jotka arvostavat kaunista, leppoisaa seuraa ja ovat valmiita huolehtimaan säännöllisesti kissan turkista ja terveydestä. Monelle brittiläisen pitkäkarvan kanssa jaetun elämän hiljaisesta ilosta tulee yksi kotiarkensa parhaista puolista.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen kissa brittiläinen pitkäkarva on, ja miten se eroaa brittiläisestä lyhytkarvasta tai persialaisesta?
Rotu on käytännössä brittiläisen lyhytkarvan pitkäkarvainen muunnos, joka syntyi, kun persialaisilta ja muilta roduilta periytyvät pitkäkarvaisuusgeenit tulivat esiin brittiläisissä sukulinjoissa. Sillä on sama vankka, tanakka ruumiinrakenne ja rauhallinen luonne kuin lyhytkarvaisella muunnoksella, mutta sen turkki on puolipitkä ja muhkea. Persialaisiin verrattuna sen kasvonpiirteet ovat yleensä vähemmän äärimmäiset ja avoimemmat, ja se on jonkin verran aktiivisempi ja itsenäisempi.
Millainen luonne brittiläisillä pitkäkarvakissoilla yleensä on?
Ne ovat yleensä rauhallisia, kärsivällisiä ja hillityn helliä, ja niitä kuvaillaan usein rennoiksi ja vaatimattomiksi. Monet viihtyvät ihmistensä lähellä kaipaamatta jatkuvaa huomiota, ja ne sopeutuvat usein hyvin kodin leppoisaan arkeen. Ne eivät yleensä ole kovin äänekkäitä ja viihtyvät tavallisesti hyvin sisätiloissa.
Kuinka paljon turkinhoitoa brittiläinen pitkäkarva oikeasti tarvitsee?
Tiheä, puolipitkä turkki tarvitsee säännöllistä harjausta takkuuntumisen ehkäisemiseksi etenkin kaulan, kainaloiden ja takapään alueella. Useimmat kasvattajat suosittelevat harjausta vähintään kolme kertaa viikossa ja karvanlähtöaikoina päivittäin. Silmien ja korvien tarkistaminen silloin tällöin sekä kynsien leikkaaminen auttavat pitämään eläimen olon mukavana ja sen puhtaana.
Sopivatko brittiläiset pitkäkarvat kerrostaloasuntoon ja pelkästään sisäkissoiksi?
Ne sopeutuvat yleensä erittäin hyvin sisäkissoiksi ja kerrostaloasumiseen, sillä ne eivät tavallisesti ole kovin aktiivisia tai erityisen ketteriä kiipeilijöitä. Raapimapuut, pehmeät lepopaikat ja kohtuulliset leikkihetket riittävät yleensä pitämään ne tyytyväisinä. Ikkunat ja parvekkeet kannattaa suojata, sillä leppoisa luonne ei aina tarkoita, että ne osaisivat varoa ulkomaailman vaaroja.
Tulevatko brittiläiset pitkäkarvat toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Useimmat ovat kärsivällisiä ja lempeitä, joten ne voivat tulla hyvin toimeen rauhallisten, kissaa kunnioittavasti kohtelevien lasten ja ystävällisten lemmikkien kanssa. Ne pitävät yleensä rauhallisesta yhdessäolosta eivätkä välttämättä nauti rajuista leikeistä tai jatkuvasta käsittelystä. Kuten kaikkien rotujen kohdalla, on tärkeää tutustuttaa kissa uusiin perheenjäseniin vähitellen ja opettaa lapsia käsittelemään sitä hellävaraisesti.
Mille terveysongelmille brittiläiset pitkäkarvakissat ovat alttiita?
Niillä voi esiintyä samoja terveysongelmia kuin brittiläisillä lyhytkarvoilla, kuten hypertrofista kardiomyopatiaa eli sydänlihaksen paksuuntumista ja taipumusta ylipainoon. Koska jalostuksessa on aiemmin käytetty persialaiskissoja, joissakin sukulinjoissa voi esiintyä myös munuaisten monirakkulatautia, jonka varalta vastuulliset kasvattajat testaavat kissansa. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, painonhallinta ja kissan hankkiminen terveystutkimuksia tekevältä kasvattajalta voivat auttaa pienentämään riskejä.
Kuinka aktiivisia brittiläiset pitkäkarvat ovat ja kuinka paljon leikkiaikaa ne tarvitsevat?
Ne ovat yleensä aktiivisuudeltaan maltillisia tai rauhallisia ja pitävät enemmän lyhyistä leikkihetkistä kuin pitkäkestoisista, vauhdikkaista leikeistä. Vuorovaikutteiset lelut, rauhalliset jahtausleikit ja ruokapulmat tarjoavat niille yleensä riittävästi virikkeitä sekä mielelle että keholle. Päivittäiseen liikkumiseen kannustaminen on tärkeää, sillä niiden tanakka ruumiinrakenne voi altistaa painonnousulle.
Kuinka suuriksi brittiläiset pitkäkarvat kasvavat ja milloin ne ovat täysikasvuisia?
Rotu on keskikokoinen tai suuri ja vankkarakenteinen, ja sillä on leveä rintakehä ja vahva luusto. Monet yksilöt saavuttavat täyden fyysisen ja henkisen kypsyyden vasta 3–5 vuoden iässä, ja niiden rakenne vankistuu vähitellen, ei nopeasti. Aikuiset näyttävät usein todellista painavammilta tiheän turkkinsa ja tiiviin runkonsa vuoksi.
Lähteekö brittiläisistä pitkäkarvoista paljon karvaa, ja miten voin vähentää karvan määrää kotonani?
Niistä lähtee karvaa ympäri vuoden ja runsaammin karvanlähtöaikoina, joten huonekaluille ja vaatteisiin kertyy selvästi karvaa. Säännöllinen harjaus, ihon ja turkin terveyttä tukeva laadukas ruokavalio sekä pestävät peitteet suosituilla lepopaikoilla auttavat pitämään karvanlähdön paremmin hallinnassa. Hyvä imuri ja teippirulla kuuluvat yleensä tämän rodun kanssa elämiseen.
Sopiiko brittiläinen pitkäkarva ensimmäiseksi kissaksi?
Tämä rotu sopii monille ensikertalaisille tasaisen luonteensa ja yleisen vaatimattomuutensa ansiosta. Hoidossa tärkeintä on säännöllinen turkinhoito ja painon seuranta, ei niinkään runsaan liikunnan järjestäminen tai haastavan käytöksen hallinta. Kun valitsee hyvin sosiaalistetun kissanpennun tai kissan luotettavalta eläinsuojeluyhdistykseltä ja noudattaa perushoito-ohjeita, arki sujuu yleensä mutkattomasti.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Brittiläinen pitkäkarva muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
