¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Itämainen pitkäkarva on siamilaisen siro, pitkäkarvainen sukulainen, jossa yhdistyvät elegantti vartalo ja kauniisti laskeutuva, silkkinen turkki.
- Rotu tunnetaan puheliaisuudestaan ja ilmeikkyydestään. Se ”keskustelee” arjesta ihmistensä kanssa monenlaisin naukaisuin, sirkutuksin ja kujerruksin.
- Itämaisia pitkäkarvoja on poikkeuksellisen monissa väreissä ja kuvioissa perinteisistä yksivärisistä ja tabbykuvioisista savu- ja valkolaikullisiin.
- Ne ovat hyvin ihmisrakkaita ja kiintyvät usein erityisen vahvasti yhteen suosikki-ihmiseensä, vaikka osoittavat hellyyttä koko perheelle.
- Älykäs ja vielä aikuisenakin leikkisä itämainen pitkäkarva viihtyy kodissa, jossa sen kanssa touhutaan ja jossa on runsaasti seuraa, tekemistä ja virikkeitä.
¶Ulkonäkö ja turkki
Itämainen pitkäkarva on elegantti, keskikokoinen kissa, jonka rakenne on siro ja urheilullinen. Vartalo on pitkä, notkea ja putkimainen, ei tiivis. Sivulta katsottuna sen tulisi antaa vaikutelma sulavalinjaisesta ja sirosta kissasta, jonka rakenne on omiaan ketterään liikkumiseen pikemminkin kuin raskaaseen voimankäyttöön. Jalat ovat pitkät ja hoikat, ja takajalat ovat hieman etujalkoja korkeammat. Tämä korostaa vaikutelmaa kissasta, joka on valmis singahtamaan liikkeelle hetkenä minä hyvänsä. Pienet, siistit ja soikeat tassut sekä pitkä, ohut ja kärkeä kohti kapeneva häntä viimeistelevät hienostuneen kokonaisuuden.
Yksi itämaisen pitkäkarvan silmiinpistävimmistä piirteistä on sen pää. Keskikokoinen pää on kiilamainen: se levenee sirosta kuonosta suorin linjoin kohti suuria korvia ja muodostaa kolmion. Korvat ovat itsessäänkin näyttävät. Ne ovat tyvestä leveät ja asettuvat jatkamaan pään kiilamaisia linjoja, mikä antaa kissalle tunnusomaisen, lähes eksoottisen ilmeen. Mantelinmuotoiset, hieman vinoon asettuneet silmät lisäävät rodun ilmeikkyyttä. Useimmilla itämaisilla pitkäkarvoilla on erisävyiset vihreät silmät, mutta joillakin värimuunnoksilla, etenkin siamilaisväritykseen liittyvillä, silmät voivat rekisteröivän järjestön käytännöistä riippuen olla siniset tai keskenään eriväriset.
Turkki on puolipitkä, hienolaatuinen ja silkkinen. Se myötäilee vartaloa eikä törrötä ulospäin. Runsas pohjavilla yleensä puuttuu, joten turkinhoito on suhteellisen helppoa verrattuna tuuheaturkkisempiin pitkäkarvarotuihin. Karva laskeutuu pehmeästi vartalon ja hännän myötäisesti muodostaen kevyitä hapsuja olematta tiheää tai villavaa. Itämaisen pitkäkarvan liikkuessa turkin voi usein nähdä aaltoilevan kevyesti vartaloa pitkin, mikä korostaa kissan elegantteja linjoja.
Väreissä itämaisen pitkäkarvan monipuolisuus pääsee todella esiin. Rodulla esiintyy laaja kirjo sävyjä ja kuvioita. Tavallisia esimerkkejä ovat:
- Yksiväriset, kuten musta, sininen, suklaa, lila, kaneli, beige, punainen ja creme
- Tabbykuviot klassisesta ja tiikerikuviosta täplikkääseen ja tikattuun
- Savu-, shaded- ja shell-väritykset, joissa väri näyttää leijuvan vaaleamman pohjavillan yllä
- Valkolaikulliset kaksi- ja moniväriset yhdistelmät
- Kilpikonna- ja kilpikonnatabbykuviot, etenkin naarailla
Valtava värikirjo tekee itämaisesta pitkäkarvasta suositun niiden kasvattajien ja harrastajien keskuudessa, joita perinnöllisyys ja erilaiset värimuunnokset kiinnostavat.
Turkinhoito on yleensä vaivatonta. Vaikka turkki on riittävän pitkä näyttääkseen ylelliseltä, se ei tavallisesti takkuunnu helposti, koska karva on hienoa ja pohjavillaa on vähän. Useimmille kissoille riittää hellävarainen harjaus tai kampaus noin kahdesti viikossa. Käytä pehmeää harjaa tai harvapiikkistä kampaa ja käsittele turkkia aina karvan kasvusuuntaan, jotta se ei nyi. Karvanlähtöaikoina hieman tiheämpi harjaus auttaa poistamaan irtokarvaa ja vähentämään sen päätymistä huonekaluihin ja vaatteisiin. Monet itämaiset pitkäkarvat nauttivat turkinhoidon tuomasta huomiosta, etenkin kun siihen yhdistetään rauhallista juttelua ja muutama herkku.
Pesua tarvitaan harvoin, ellei kissa ole erityisen likainen tai sitä valmistella näyttelyyn. Jos peset kissan, valitse mieto kissashampoo ja kuivaa turkki huolellisesti lämpimässä, vedottomassa huoneessa. Säännöllinen kynsien leikkaaminen, korvien tarkistaminen ja hampaiden hoito täydentävät hoitorutiinin. Säännöllisellä ja hellävaraisella hoidolla itämaisen pitkäkarvan turkki pysyy pehmeänä, kiiltävänä ja takuttomana ja korostaa rodun luontaista, hienostunutta kauneutta.
¶Luonne ja persoonallisuus
Elämä itämaisen pitkäkarvan kanssa on vähän kuin jakaisi kotinsa nokkelan, puheliaan ja hyvin uteliaan ystävän kanssa. Rotu tunnetaan eloisasta luonteestaan ja suuresta vuorovaikutuksen tarpeestaan. Monet itämaiset pitkäkarvat seuraavat ihmisiään huoneesta toiseen, valvovat päivittäisiä askareita ja kommentoivat tapahtumia äänekkäästi. Ääntely vaihtelee pehmeistä, kysyvistä sirkutuksista voimakkaampiin naukaisuihin, ja puheliaisuudessa on yksilöllisiä eroja. Jos nautit kissan kanssa keskustelemisesta ja arvostat lemmikkiä, joka ilmaisee tunteensa selvästi, itämainen pitkäkarva voi olla hyvin palkitseva kumppani.
Rotu on erittäin sosiaalinen. Itämaiset pitkäkarvat kiintyvät syvästi perheeseensä ja valitsevat usein yhden ihmisen erityiseksi suosikikseen. Yleensä ne silti jakavat hellyyttään avokätisesti kaikille perheenjäsenille. Ne viihtyvät usein kainalossa sohvalla, nukkuvat sängyn jalkopäässä tai istuvat olkapäälläsi työskennellessäsi. Monet omistajat kuvailevat niitä hurmaavalla tavalla takertuviksi. Ne eivät pidä siitä, että ne jäävät pitkäksi aikaa vaille huomiota, ja voivat tuntea olonsa yksinäisiksi tai pitkästyä, jos ne jätetään liian usein yksin.
Itämaiset pitkäkarvat tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun lapsia opetetaan käsittelemään niitä hellästi ja kunnioittavasti. Niiden leikkisä ja energinen luonne sopii aktiiviseen kotiin, ja ne nauttivat usein noutoleikeistä tai yhdessä liikuteltavien lelujen jahtaamisesta isompien lasten kanssa. Aivan pienten lasten ja kissan yhdessäoloa tulee valvoa, sillä hoikkarakenteinen kissa voi loukkaantua kovakouraisessa käsittelyssä. Selkeät säännöt siitä, ettei häntää saa vetää eikä kissaa puristaa ja että sitä silitetään hellästi, auttavat luomaan vahvan siteen kissan ja perheen nuorimpien välille.
Itämaiset pitkäkarvat suhtautuvat yleensä ystävällisesti muihin kissoihin ja voivat viihtyä monikissataloudessa, etenkin jos ne kasvavat kissakavereiden seurassa. Ne hyötyvät usein toisesta aktiivisesta ja sosiaalisesta kissasta, jonka kanssa leikkiä ihmisten ollessa kiireisiä. Monet sopeutuvat hyvin myös kissoihin ystävällisesti suhtautuviin koiriin, etenkin sellaisiin rotuihin, jotka kunnioittavat kissan rajoja. Rauhallinen tutustuttaminen, hajujen vaihtaminen ja valvotut kohtaamiset auttavat luomaan sopuisan kodin.
Vaikka itämainen pitkäkarva on hellä ja suloinen, tulevan omistajan kannattaa huomioida myös joitakin haasteita. Älykkyytensä ja energisyytensä vuoksi se voi ryhtyä kepposiin pitkästyessään. Saatat löytää sen avaamasta kaapinovia, tutkimasta korkeita hyllyjä tai perehtymästä kaikkeen, mikä on jätetty vartioimatta. Huonekasvit, särkyvät koriste-esineet ja pienet, nieltävissä olevat tavarat on syytä sijoittaa sen ulottumattomiin. Kaappien lapsilukot sekä ruokien ja puhdistusaineiden turvallinen säilytys voivat osoittautua yllättävän hyödyllisiksi näiden nokkelien ja uteliaiden kissojen kodeissa.
Ne ovat usein myös herkkiä ympäristön ja rutiinien muutoksille. Äkillinen muutos, kuten muutto tai uusi lemmikki, voi aiheuttaa stressiin liittyvää käyttäytymistä. Se voi näkyä liiallisena ääntelynä, piiloutumisena tai muutoksina syömisessä ja hiekkalaatikon käytössä. Rauhallinen ja kärsivällinen suhtautuminen, tavallista runsaampi leikkiminen sekä tutut tuoksut ja lepopaikat voivat helpottaa sopeutumista.
Kaiken kaikkiaan itämainen pitkäkarva sopii parhaiten ihmiselle, joka nauttii aktiivisesta ja läheisestä suhteesta kissaansa. Jos toivot hiljaista ja itsenäistä lemmikkiä, joka viihtyy tyytyväisenä omissa oloissaan, rotu ei välttämättä ole ihanteellinen valinta. Jos taas kaipaat hellää, nokkelaa ja puheliasta kumppania, joka todella tuntuu perheenjäseneltä, elämä itämaisen pitkäkarvan kanssa voi olla suuri ilo.
¶Koulutus ja liikunta
Itämainen pitkäkarva tarvitsee toimintaa ja aivotyötä voidakseen hyvin. Se ei ole pelkkä kodin kaunistus, joka viettää päivänsä aurinkoisessa nurkassa torkkuen. Vaikka se nauttii kunnon päiväunista, se tarvitsee myös säännöllisiä tilaisuuksia juosta, kiipeillä, tutkia ja olla vuorovaikutuksessa pysyäkseen hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.
Arjessa huomaat sen leikkisän, pentumaisen energian säilyvän pitkälle aikuisuuteen. Se keksii usein omia leikkejään tassuttelemalla rypistettyä paperia, jahtaamalla auringonvalon läikkiä lattialla tai muuttamalla tyhjät laatikot linnoituksiksi. Energian ohjaamiseksi myönteiseen tekemiseen kannattaa ottaa yhteiset leikkihetket osaksi päivärutiinia. Kaksi tai kolme lyhyttä, 10–15 minuutin leikkihetkeä päivässä voi auttaa paljon. Erityisen suosittuja ovat höyhenlelukepit, jahdattavat pehmeät pallot ja saaliin liikkeitä jäljittelevät lelut.
Rodun älykkyys tekee siitä hyvin oppivaisen. Itämaiset pitkäkarvat oppivat yleensä nopeasti ja nauttivat usein uusien temppujen tuomasta haasteesta. Voit opettaa kissalle esimerkiksi vihjeet ”tänne”, ”istu” ja ”ylävitonen” positiivisen vahvistamisen avulla. Tämä tarkoittaa toivotun käyttäytymisen palkitsemista pienillä herkuilla, leikillä tai hellyydellä ja ei-toivotun käyttäytymisen jättämistä huomiotta rankaisemisen sijaan. Monet omistajat yllättyvät siitä, kuinka nopeasti itämainen pitkäkarva oppii tulemaan luokse kutsusta, etenkin kun sama sana tai ääni yhdistetään johdonmukaisesti maukkaaseen palkkioon.
Aktivointiruokailijat ja ruokaa annostelevat lelut sopivat rodulle erinomaisesti. Ne tyydyttävät kissan luontaista uteliaisuutta ja saalistusviettiä ja hidastavat samalla hotkivien kissojen syömistä. Pienten kuivaruoka- tai herkkuannosten piilottaminen eri puolille kotia voi muuttaa ruokailun aarteenetsinnäksi. Lelujen vaihtaminen viikoittain pitää ne kiinnostavina ja ehkäisee pitkästymistä.
Korkeussuunnassa hyödynnettävä tila on itämaiselle pitkäkarvalle erityisen tärkeää. Korkeat kiipeilypuut, hyllyt ja ikkunoiden edustalle sijoitetut tasot antavat mahdollisuuden kiipeillä, tarkkailla kodin tapahtumia ylhäältä ja purkaa energiaa. Ikkunan viereen sijoitettu, lattiasta kattoon ulottuva kiipeilypuu voi tarjota tuntikausiksi viihdettä, etenkin jos ulkona liikkuu lintuja tai oravia. Raapimapuiden tulee olla tukevia ja niin korkeita, että kissa voi venyttää itsensä koko pituuteensa. Useat eri puolille kotia sijoitetut raapimapuut auttavat suojaamaan huonekaluja.
Monet itämaiset pitkäkarvat nauttivat naksutinkoulutuksesta, jonka avulla voidaan opettaa myös monimutkaisempia toimintoja. Voit esimerkiksi opettaa kissan:
- Hyppäämään pyynnöstä tietylle tasolle
- Kulkemaan vanteen läpi tai matalaa esterataa pitkin
- Koskettamaan nenällään kättä tai keppiä ja seuraamaan sitä
Tällainen tekeminen vahvistaa suhdettanne ja antaa kissalle jäsennellyn tavan käyttää älykkyyttään.
Koska itämaiset pitkäkarvat kaipaavat vuorovaikutusta, niille voi kehittyä ei-toivottuja tapoja, jos ne eivät saa riittävästi virikkeitä. Näitä voivat olla liiallinen yöaikainen naukuminen, huonekaluja tuhoava raapiminen tai huomion hakeminen tassulla tökkimällä ja kevyesti näykkimällä. Riittävä liikunta ja johdonmukainen koulutus vähentävät näitä ongelmia yleensä huomattavasti. Jos arkesi on hyvin kiireistä, mieti, saako kissa riittävästi seuraa ja voisiko kissakaveri tarjota sille leikki- ja seurakumppanin.
Useimmat itämaiset pitkäkarvat sopivat sisäkissoiksi, mutta turvallinen ulkoilu kissanpitävässä tarhassa tai valjaissa ja taluttimessa voi tuoda elämään paljon virikkeitä. Jos päätät totuttaa kissan valjaisiin, aloita rauhallisesti sisällä, tarjoa runsaasti herkkuja ja pidä ensimmäiset ulkoiluhetket lyhyinä ja rauhallisina. Älä koskaan jätä kissaa valvomatta valjaisiin tai suojaamattomalle alueelle.
Kun leikki, koulutus ja ympäristön tarjoamat virikkeet ovat sopivassa tasapainossa, itämainen pitkäkarva voi olla ihastuttavan seurallinen kumppani, joka ilahduttaa nokkelilla tempauksillaan ja urheilullisella siroudellaan.
¶Terveys
Itämainen pitkäkarva jakaa suuren osan perimästään siamilaisen ja muiden itämaisten rotujen kanssa, joten myös monet terveysominaisuudet ja mahdolliset ongelmat ovat yhteisiä. Vastuullisesti kasvatettuina nämä kissat voivat olla terveitä ja elinvoimaisia, ja monet elävät 12–16-vuotiaiksi tai vanhemmiksi. Tulevan omistajan kannattaa silti perehtyä tiettyihin terveysnäkökohtiin ja tehdä yhteistyötä luotettavien kasvattajien ja eläinlääkärien kanssa kissan pitkäaikaisen hyvinvoinnin tukemiseksi.
Yksi huomion kohde ovat perinnölliset sairaudet, joita tavataan toisinaan sukulaisroduilla. Vastuulliset kasvattajat tutkivat usein jalostuskissansa tunnettujen perinnöllisten sairauksien varalta. Itämaisen pitkäkarvan terveydestä puhuttaessa esiin voivat nousta esimerkiksi:
- Sydänsairaudet, kuten sydänlihakseen vaikuttava hypertrofinen kardiomyopatia. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, joihin kuuluu sydämen kuuntelu sivuäänien varalta ja jalostuskissoilla mahdollisesti sydämen ultraäänitutkimus, voivat auttaa havaitsemaan ongelmat ajoissa.
- Hammas- ja ienongelmat. Kapea leukarakenne voi altistaa osan kissoista hampaiden ahtaudelle tai hammaskiven kertymiselle. Hyvä suuhygienia ja säännöllinen ammattilaisen tekemä hampaiden puhdistus voivat olla tarpeen.
- Tietyt siamilaisperäisissä linjoissa esiintyvät aineenvaihdunta- tai elinsairaudet, joita vastuulliset kasvattajat pyrkivät välttämään huolellisilla jalostusvalinnoilla ja mahdollisuuksien mukaan geenitutkimuksilla.
Kaikille itämaisille pitkäkarvoille ei tule näitä ongelmia, mutta kasvattajalta kannattaa kysyä, mitä tutkimuksia hän teettää ja millaisia terveystakuita hän tarjoaa. Monien rekisterijärjestöjen piirissä vastuulliset kasvattajat pitävät tarkkaa kirjaa linjojensa terveydestä ja keskustelevat avoimesti sekä kasvatustyönsä vahvuuksista että heikkouksista.
Koska itämaisen pitkäkarvan rakenne on siro ja hoikka, sen pitäminen terveessä painossa on tärkeää. Lihavuus voi kuormittaa niveliä ja sydäntä sekä lisätä diabeteksen riskiä. Laadukas, sopivasti annosteltu ravinto, jossa huomioidaan kissan ikä, aktiivisuus ja mahdolliset sairaudet, on olennaista. Eläinlääkäri voi auttaa sopivan ruokavalion ja ruokintarytmin määrittämisessä. Säännöllinen punnitseminen kotona tai terveystarkastuksissa on helppo tapa havaita painonmuutokset ajoissa.
Säännöllisellä eläinlääkärinhoidolla on suuri merkitys terveyden ylläpitämisessä. Siihen kuuluvat:
- Terveystarkastukset kerran tai kahdesti vuodessa iän ja terveydentilan mukaan
- Rokotukset kissan elintapojen ja alueellisten riskien perusteella
- Kirppujen, punkkien ja sisäloisten torjunta, jos sitä alueella suositellaan
- Varhainen sterilointi tai kastraatio, jos kissaa ei ole tarkoitettu jalostukseen
Koska itämaiset pitkäkarvat ovat sosiaalisia ja herkkiä, myös stressinhallinta on osa terveydenhoitoa. Ne voivat olla alttiita stressiin liittyville ongelmille, kuten liialliselle turkin nuolemiselle, ruoansulatusvaivoille tai ruokahalun muutoksille, kun rutiinit muuttuvat tai olo tuntuu turvattomalta. Vakaa ympäristö, ennakoitavat ruoka- ja leikkiajat sekä turvalliset piilopaikat ja korkeat tähystyspaikat voivat lisätä turvallisuudentunnetta. Feliwayn kaltaiset rauhoittavat valmisteet tai suunnitelmallinen käyttäytymisen ohjaus voivat joskus auttaa monen lemmikin kodeissa, joissa eläinten välille syntyy jännitteitä.
Ikääntyville itämaisille pitkäkarvoille voi kehittyä kissojen tavallisia vanhuuden sairauksia, kuten munuaissairaus, nivelrikko tai kilpirauhasen liikatoiminta. Säännölliset verikokeet ja varhaiset seulontatutkimukset etenkin 8–10 vuoden iästä alkaen auttavat havaitsemaan nämä sairaudet vaiheessa, jossa niitä voidaan usein hoitaa onnistuneesti ruokavaliolla, lääkityksellä tai arjen muutoksilla. Pienetkin merkit, kuten lisääntynyt juominen, laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta tai epäröinti korkealle hypätessä, ovat syy käydä eläinlääkärissä.
Itämaista pitkäkarvaa hankittaessa on tärkeää valita kasvattaja, joka kuuluu tunnustettuihin kissajärjestöihin ja painottaa kasvatustyössään terveyttä ja luonnetta. Hänen tulisi olla valmis keskustelemaan seuraavista asioista:
- Rodun tunnetut perinnölliset sairaudet
- Omien kasvatuslinjojen tyypillinen elinikä
- Jalostuskissoille tehdyt terveystutkimukset
- Pentujen asianmukaiset rokotus- ja madotustiedot
Huolellisella hoidolla, hyvällä ravinnolla ja säännöllisellä eläinlääkärin tuella useimmat itämaiset pitkäkarvat elävät pitkän ja aktiivisen elämän. Omistajalle tämä merkitsee monia yhteisiä vuosia täynnä leikkiä, keskustelua ja hellyyttä.
¶Historia ja alkuperä
Itämainen pitkäkarva kuuluu samaan laajaan rotuperheeseen kuin siamilainen ja itämainen lyhytkarva. Sen historia liittyy läheisesti näiden eleganttien, siroluustoisten kissojen kehitykseen. Tarina alkaa perinteisestä siamilaisesta, joka oli tunnettu Euroopassa jo yli sadan vuoden ajan. Kasvattajat ihastuivat siamilaisen vartalotyyppiin ja luonteeseen ja alkoivat tavoitella laajempaa väri- ja turkkivalikoimaa säilyttäen samalla rodun tunnusomaisen ulkonäön.
1900-luvun puolivälissä ja loppupuolella kasvattajat alkoivat useissa maissa risteyttää siamilaisia muiden rotujen ja huolellisesti valittujen kotikissojen kanssa saadakseen uusia värejä ja kuvioita. Tästä työstä kehittyi itämainen lyhytkarva, joka säilytti siamilaisen vartalo- ja päätyypin mutta jonka värivalikoima oli paljon perinteisiä ruskea-, sini-, suklaa- ja lilanaamioita laajempi. Nämä uudet itämaiset kissat saivat nopeasti ihailijoita harrastajista, jotka arvostivat sekä niiden ulkonäköä että eloisaa ja hellää luonnetta.
Itämainen pitkäkarva kehittyi, kun kasvattajat yhdistivät itämaiseen tyyppiin puolipitkän turkin. Tämä toteutettiin tavallisesti käyttämällä jalostuksessa pitkäkarvaisia kissoja, kuten balineeseja tai muita pitkäkarvaisia linjoja. Tavoitteena ei ollut luoda runsasturkkista kissaa vaan siro rotu, jossa yhdistyisivät molempien parhaat puolet: siamilaisen sukuisten kissojen hoikka, urheilullinen rakenne ja teräväpiirteisyys sekä pehmeästi laskeutuva, vartalon linjoja korostava turkki.
Ajan mittaan eri kissajärjestöt tunnustivat nämä kissat eri nimillä. Joissakin rekistereissä itämaista pitkäkarvaa kutsuttiin aiemmin jaavankissaksi tai angoraksi, kun taas toisissa se sijoitettiin laajempaan itämaisten kissojen ryhmään turkin pituuden perusteella. Rotumääritelmien huolellisen yhtenäistämisen ja kasvattajien kansainvälisen yhteistyön myötä monet suuret kissajärjestöt tunnustivat itämaisen pitkäkarvan itämaisten kissojen ryhmän omaksi pitkäkarvaiseksi muunnoksekseen.
Nykyään itämaisia pitkäkarvoja kasvatetaan pääasiassa seura- ja näyttelykissoiksi. Näyttelyissä tuomarit kiinnittävät huomiota siroon, kiilamaiseen päähän, suuriin korviin, hoikkaan ja lihaksikkaaseen vartaloon sekä hienolaatuiseen, laskeutuvaan turkkiin, joka tuo kissan siluetin esiin. Näyttelyharrastajat arvostavat rodussa paitsi sen ulkonäköä myös sen valloittavaa luonnetta. Se voi näkyä hyvinkin selvästi, kun puhelias itämainen pitkäkarva ilmaisee mielipiteensä arvostelussa.
Näyttelyiden ulkopuolella nämä kissat ovat ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä. Niiden historia valikoivasti jalostettuina kotikissoina näkyy vahvassa kiintymyksessä ihmisiin ja vuorovaikutuksen kaipuussa. Monet kasvattajat painottavat pentujen varhaista sosiaalistamista, jotta rodulle ominainen eloisa ja ihmisläheinen luonne saa kehittyä alusta asti.
Nykyinen itämainen pitkäkarva on vuosikymmenten harkittujen jalostusvalintojen tulos, jossa yhdistyvät kauneus, värien monipuolisuus ja rakastava luonne. Vaikka rodun juuret ovat Thaimaan historiallisissa siamilaisissa sekä Euroopan ja Pohjois-Amerikan varhaisessa itämaisten kissojen kasvatustyössä, sen nykyinen muoto on kansainvälisen yhteistyön tulosta. Kasvattajat ja kissayhdistykset eri puolilla maailmaa ovat kehittäneet rotua ja tehneet sitä tunnetuksi. Nykyään itämainen pitkäkarva saa jatkuvasti uusia ihailijoita, jotka arvostavat sen perinteiden, eleganssin ja hyvin nykyaikaisen, vuorovaikutusta kaipaavan luonteen yhdistelmää.
¶Arki itämaisen pitkäkarvan kanssa
Kodin jakaminen itämaisen pitkäkarvan kanssa on hyvin palkitsevaa, mutta siihen liittyy myös tiettyjä vastuita ja huomioitavia asioita. Tämä ei ole vähään tyytyvä, taustalla pysyttelevä lemmikki. Sen sijaan saat uteliaan ja hellän kissan, joka osallistuu aktiivisesti perheen arkeen ja tarvitsee tuntuvasti aikaa, huomiota ja resursseja.
Arjessa huomaat itämaisen pitkäkarvasi haluavan olla siellä missä sinäkin. Se liittyy usein seuraasi sohvalle katsoessasi televisiota, istuu näppäimistölle työskennellessäsi tai käpertyy lähellesi lukiessasi. Jos vietät pitkiä aikoja poissa kotoa, on tärkeää miettiä, miten kissa pärjää. Monet omistajat hankkivat tällaisessa tilanteessa kissakaverin tai huolehtivat monipuolisesta ympäristöstä, jossa on leluja ja kiipeilytasoja, sekä varaavat kotiin palattuaan aikaa yhteiseen leikkiin. Virikkeetön ympäristö voi johtaa turhautumiseen ja ongelmakäyttäytymiseen.
Rotuun sitoutuminen vaatii sekä aikaa että henkistä läsnäoloa. Varaudu:
- Käyttämään päivittäin aikaa leikkiin ja yhdessäoloon
- Muutamaan lyhyeen turkinhoitohetkeen viikossa
- Tarjoamaan jatkuvasti uusia leluja, aktivointitehtäviä ja kiipeilymahdollisuuksia
Hankinta- ja ylläpitokustannuksiltaan itämainen pitkäkarva vastaa muita rotukissoja. Kuluja voivat aiheuttaa:
- Pennun hankinta luotettavalta kasvattajalta; hinta voi olla keskimääräistä korkeampi terveystutkimusten ja huolellisen kasvatustyön vuoksi
- Rokotukset, mikrosirutus ja sterilointi tai kastraatio, jos niitä ei ole tehty ennen kissan luovutusta
- Laadukas ruoka, joka voi maksaa enemmän mutta tukee pitkäaikaista terveyttä
- Säännöllinen eläinlääkärinhoito ja odottamattomat sairauskulut
- Vakuutus, jos päätät ottaa kissalle sairausvakuutuksen
Vuosittaiseen budjettiin on hyvä varata rahaa ruokaan, kissanhiekkaan, ennaltaehkäisevään eläinlääkärinhoitoon sekä kuluneiden lelujen ja raapimapuiden uusimiseen. Lisäkuluja voi tulla turkinhoitovälineistä, kiipeilypuista tai erikoistarvikkeista. Vaikka turkki on suhteellisen helppohoitoinen, laadukas harja, kynsisakset ja mahdollisesti hammasharja tai hampaita hoitavat puruherkut ovat järkeviä hankintoja.
Itämaisen pitkäkarvan viihtyvyyttä tukevat esimerkiksi seuraavat varusteet ja järjestelyt:
- Korkea ja tukeva kiipeilypuu tai useita kiipeilyrakenteita ikkunoiden läheisyydessä
- Useita raapimapuita ja -alustoja, joissa on erilaisia pintoja, kuten sisalnarua ja pahvia
- Yhteiseen leikkiin ja aktivointiin sopivat lelut, kuten höyhenkepit, tunnelit ja aktivointiruokailijat
- Mukavat pedit ja peitot sekä vähintään yksi korkea lepopaikka, johon kissa voi vetäytyä tarkkailemaan ympäristöään
- Katolliset tai avoimet hiekkalaatikot rauhallisissa ja helposti saavutettavissa paikoissa; monikissataloudessa yksi laatikko kissaa kohden ja yksi ylimääräinen
Koska rotu on stressiherkkä ja tarkka ympäristöstään, suuret muutokset kannattaa toteuttaa huolellisesti. Muuton, vauvan syntymän tai uuden lemmikin saapumisen yhteydessä anna itämaisen pitkäkarvan totutella vähitellen ja tarjoa sille turvallisia paikkoja sekä tavallista enemmän läheisyyttä ja turvaa. Monet omistajat huomaavat, että tutut esineet, kuten lempipeitto tai raapimapuu, auttavat kissaa tuntemaan olonsa turvalliseksi muutosten keskellä.
Jos matkustat usein, suunnittele kissan hoito etukäteen. Yksi hoitajan päivittäinen käynti ei välttämättä riitä hyvin ihmisläheiselle itämaiselle pitkäkarvalle. Joillekin sopivat paremmin kaksi käyntiä päivässä tai tilapäinen oleskelu luotettavan ystävän tai perheenjäsenen luona rauhallisessa kotiympäristössä. Lyhyidenkään poissaolojen aikana videopuhelut eivät korvaa aitoa seuraa, mutta käytetty T-paita tai sinulta tuoksuvat vuodevaatteet voivat lohduttaa kissaa.
Vastineeksi ajastasi ja huolenpidostasi itämainen pitkäkarva tarjoaa hyvin läheisen kumppanuuden. Monet omistajat kuvailevat sen omistautumista ja reagointia ihmiseen lähes koiramaisiksi. Se tulee todennäköisesti ovelle vastaan, pyytää huomiotasi katsomalla suoraan silmiin ja ääntelemällä sekä reagoi mielialoihisi yllättävän herkästi. Jos etsit kissaa, joka tuo kotiin energiaa, hellyyttä ja persoonallisuutta, ja olet valmis vastaamaan sen seuran ja virikkeiden tarpeeseen, elämä itämaisen pitkäkarvan kanssa voi olla syvästi palkitsevaa ja yhteinen suhde antoisampi vuosi vuodelta.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen luonne itämaisella pitkäkarvalla on?
Tämän rodun kissat ovat tyypillisesti hyvin äänekkäitä, ihmisläheisiä ja energisiä. Ne kiintyvät yleensä vahvasti perheeseensä, seuraavat ihmisiä huoneesta toiseen ja haluavat usein olla mukana kaikessa tekemisessä. Monet ovat varsin puheliaita ja ilmaisevat mielipiteensä selvästi, joten ne sopivat parhaiten koteihin, joissa arvostetaan seurallista ja ilmeikästä kissaa.
Kuinka paljon turkinhoitoa itämainen pitkäkarva oikeastaan tarvitsee?
Vaikka turkki on pitkä ja silkkinen, siitä puuttuu tiheä aluskarva, joten se takkuuntuu yleensä vähemmän kuin monilla muilla pitkäkarvaisilla roduilla. Useimmille kissoille riittää hellävarainen kampaus tai harjaus muutaman kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää korvantaustoihin, kainaloihin ja takajalkojen housukarvoihin. Säännöllinen turkinhoito auttaa myös hillitsemään karvanlähtöä ja pitää turkin kiiltävänä.
Sopivatko itämaiset pitkäkarvat sisäkissoiksi kerrostaloasuntoon?
Ne sopeutuvat hyvin sisäelämään myös kerrostaloasunnossa, kunhan ne saavat riittävästi virikkeitä ja liikuntaa. Kiipeilymahdollisuudet, yhteiset leikkihetket, aktivointiruokailijat ja säännöllinen yhdessäolo ihmisten kanssa ovat tärkeämpiä kuin pelkkä lattiapinta-ala. Ilman tällaista tekemistä ja seuraa ne voivat pitkästyä ja alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla.
Tulevatko itämaiset pitkäkarvat toimeen muiden lemmikkien ja lasten kanssa?
Monet viihtyvät muiden ystävällisten ja aktiivisten kissojen seurassa ja tulevat usein hyvin toimeen leikkimisestä pitävien lasten kanssa, jotka osaavat kunnioittaa kissan rajoja. Ne viihtyvät yleensä parhaiten eloisissa kodeissa, joissa joku on kotona suuren osan ajasta. Stressin ehkäisemiseksi on tärkeää tutustuttaa ne uusiin perheenjäseniin vähitellen ja valvotusti sekä opastaa lapsia käsittelemään niitä hellävaraisesti.
Millaisille terveysongelmille itämaiset pitkäkarvakissat ovat alttiita?
Siamilaiskissojen sukulaisrotuna tällä rodulla voi olla alttius esimerkiksi verkkokalvon etenevään surkastumaan, tiettyihin sydänsairauksiin, kuten hypertrofiseen kardiomyopatiaan, sekä hammassairauksiin. Joissakin sukulinjoissa saattaa myös esiintyä hengitysteiden herkkyyttä pitkän ja siron ruumiinrakenteen vuoksi. Vastuulliset kasvattajat seulovat yleensä tunnettuja perinnöllisiä sairauksia, mutta säännölliset eläinlääkärintarkastukset ovat silti välttämättömiä.
Kuinka aktiivisia ja leikkisiä itämaiset pitkäkarvat ovat muihin kissoihin verrattuna?
Ne ovat yleensä urheilullisempia, ketterämpiä ja leikkisämpiä kuin monet tavalliset kotikissat. Useimmat säilyttävät pentumaisen energisyytensä pitkälle aikuisikään ja tarvitsevat päivittäin yhteisiä leikkihetkiä, kuten huiskalelulla leikittämistä tai noutoleikkejä. Ilman riittävää tekemistä niistä voi tulla vaativia ja äänekkäitä, tai ne voivat keksiä mitä mielikuvituksellisimpia kepposia.
Onko itämainen pitkäkarva hypoallergeeninen tai lähteekö siitä vain vähän karvaa?
Tämä rotu ei ole varsinaisesti hypoallergeeninen, vaikka joidenkin mielestä siitä irtoaa vähemmän näkyvästi karvaa kuin kissoista, joilla on paksu kaksinkertainen turkki. Silkkisestä turkista irtoaa karvaa kohtuullisesti, ja säännöllinen turkinhoito auttaa poistamaan irtokarvat. Kissa-allergisten kannattaa viettää aikaa rodun kissojen seurassa ennen kissan hankintaa, jotta he voivat arvioida omaa allergista reaktiotaan.
Millainen koti sopii parhaiten itämaiselle pitkäkarvalle?
Ne viihtyvät yleensä parhaiten kodeissa, joissa ihmiset ovat usein läsnä ja haluavat jutella, leikkiä ja viettää aikaa niiden kanssa. Hiljainen koti, jossa ollaan pitkiä aikoja poissa, ei välttämättä ole ihanteellinen, ellei seurana ole toista, niiden kanssa hyvin toimeen tulevaa lemmikkiä. Säännöllinen päivärytmi, turvalliset sisätilat ja runsaat virikkeet auttavat niitä tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Kuinka älykkäitä itämaiset pitkäkarvat ovat, ja voiko niitä kouluttaa?
Ne ovat yleensä erittäin älykkäitä ja uteliaita, joten niille on helppo opettaa perustaitoja. Monet oppivat noutamaan, kulkemaan valjaissa tai noudattamaan yksinkertaisia käskyjä, kuten ”tänne” ja ”istu”, etenkin kun ne palkitaan herkuilla tai leikillä. Koulutuksen tarjoamat virikkeet auttavat suuntaamaan niiden henkistä energiaa mielekkääseen tekemiseen.
Mitä minun kannattaa kysyä kasvattajalta ennen pitkäkarvaisen itämaisen kissanpennun ostamista?
Kasvattajalta kannattaa kysyä siamilaisille ja niiden sukulaisroduille yleisten perinnöllisten sairauksien varalta tehdyistä terveystutkimuksista, pentujen rokotuksista ja madotuksista sekä siitä, miten pentuja sosiaalistetaan kotona. On myös tärkeää nähdä ainakin toinen vanhemmista, keskustella kissojen luonteesta ja selvittää kauppasopimuksen ehdot, kuten mahdollinen sterilointi- tai kastraatiovaatimus. Vastuullinen kasvattaja kertoo avoimesti kissojensa sukulinjoista ja vastaa mielellään yksityiskohtaisiinkin kysymyksiin hoidosta ja luonteesta.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Itämainen pitkäkarva muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
