Ilmoitus voimassa
Rodun Burma kasvattajat läheltäsi
Burma on keskikokoinen, lihaksikas kissa, jolla on lyhyt, satiinimainen turkki täyteläisissä yksivärisissä sävyissä ja suuret kullankeltaiset silmät. Se on hellä ja ihmisrakas, seuraa usein lempi-ihmistään ja nauttii leikkimisestä ja koulutuksesta. Se ei viihdy pitkiä aikoja yksin ja pysyy yleensä vilkkaana ja seurallisena vanhuuteen asti.
Millainen on burmankissan tyypillinen luonne?
Ne ovat yleensä hyvin ihmisläheisiä, hellyydenkipeitä ja itsevarmoja kissoja, joita kuvaillaan usein seurallisiksi ja mielellään kaikessa mukana oleviksi. Monet viihtyvät olkapäällä, seuraavat perheenjäseniä huoneesta toiseen ja hakevat aktiivisesti huomiota. Siksi ne sopivat koteihin, joissa joku on paikalla suurimman osan ajasta.
Ovatko burmankissat todella äänekkäämpiä kuin muut kissarodut?
Ne ovat yleensä puheliaita, mutta niiden ääni on pehmeämpi eikä yhtä läpitunkeva kuin monilla muilla äänekkäillä kissaroduilla. Ne viestivät omistajilleen usein erilaisilla sirkutuksilla ja hiljaisilla naukaisuilla, etenkin kaivatessaan seuraa tai leikkiä.
Onko burmankissoilla erityisiä terveysongelmia, joista minun olisi hyvä tietää?
Niillä voi olla sukulinjasta riippuen perinnöllinen alttius esimerkiksi diabetekseen, hypokalemiaan ja joihinkin neurologisiin sairauksiin. Vastuulliset kasvattajat seulovat tunnettuja sairauksia, mutta omistajien kannattaa silti varata rahaa säännöllisiin eläinlääkärintarkastuksiin ja tarkkailla ruokahalun, painon tai liikkumisen muutoksia.
Miksi burmankissat ovat niin lihaksikkaita ja painavia kokoonsa nähden?
Niillä on tiivis ja vankka vartalo, vahva luusto ja hyvin kehittyneet lihakset, minkä vuoksi ne tuntuvat usein painavammilta kuin näyttävät. Tämä tanakka ruumiinrakenne on rodulle tyypillinen piirre, mutta ylipaino voi lisätä nivelten kuormitusta. Siksi annoskokojen hallinta ja aktiivinen leikki ovat tärkeitä.
Kuinka paljon turkinhoitoa burmankissa tarvitsee?
Niillä on lyhyt, hieno ja vartalonmyötäinen turkki, josta irtoaa melko vähän karvaa, joten turkinhoito on vaivatonta. Hellävarainen harjaus kerran tai pari viikossa ja säännöllinen kynsien leikkaus yleensä riittävät, mutta useimmat nauttivat myös päivittäisestä silittelystä ja turkin kiillottamisesta pehmeällä hoitokintaalla.
Tulevatko burmankissat hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne ovat yleensä leikkisiä, suvaitsevaisia ja itsevarmoja, joten ne voivat olla hyviä kumppaneita lapsille, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti, sekä ystävällisille lemmikeille. Ne eivät viihdy pitkiä aikoja yksin, joten moni niistä viihtyy hyvin toisen seurallisen kissan tai jopa rauhallisen koiran kanssa.
Kuinka energisiä burmankissat ovat ja kuinka paljon ne tarvitsevat leikkiä?
Ne ovat varsin aktiivisia ja uteliaita etenkin nuorina, ja niiden leikkisyys säilyy usein pitkälle aikuisikään. Päivittäiset yhteiset leikkihetket huiskulelujen ja aktivointiruokintalelujen parissa sekä kiipeilymahdollisuudet auttavat niitä pysymään hyvässä kunnossa ja voivat vähentää huomion hakemista ja kujeilua.
Onko amerikkalaisen ja eurooppalaisen (mannermaisen) burmakissatyypin välillä eroja?
Kyllä, amerikkalaisten linjojen kissat ovat yleensä vankkarakenteisempia, ja niillä on lyhyempi kuono ja pyöreämpi pää. Eurooppalaisten linjojen kissat taas ovat tavallisesti hieman sirompia, ja niiden pään muoto on maltillisempi. Luonteeltaan ne ovat samankaltaisia, mutta ulkonäköä koskevat rotumääritelmät ja hyväksytyt värit voivat vaihdella rekisterijärjestöittäin.
Minkä värisiä burmankissoja on, ja vaikuttaako turkin väri luonteeseen?
Perinteisiä värejä ovat soopeli, samppanja, sininen ja platina, ja joillakin alueilla hyväksytään myös muita värejä, kuten punainen ja kilpikonna. Väri ei kerro luotettavasti kissan luonteesta, joten pentua tai aikuista kissaa valittaessa kannattaa painottaa turkin sävyn sijaan terveyttä, sosiaalistumista ja yksilöllistä käyttäytymistä.
Sopivatko burmankissat kerrostaloasuntoon ja pelkiksi sisäkissoiksi?
Ne sopeutuvat yleensä erittäin hyvin sisäkissoiksi ja kerrostaloasumiseen, sillä ihmisten seura on niille tärkeämpää kuin vapaa kuljeskelu. On tärkeää tarjota kiipeilypaikkoja, aktivoivia leluja ja säännöllisiä leikkihetkiä, sillä sosiaalisina ja energisinä ne voivat pitkästyä, jos ympäristössä ei ole riittävästi virikkeitä.