¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Bullterrieri on brittiläinen seurakoira, jolla on munanmuotoinen pää, huomattavasti fyysistä voimaa ja usein leikkisä, ulospäinsuuntautunut luonne. Se sopii parhaiten kärsivälliselle omistajalle, joka kouluttaa koiraa lempeästi ja johdonmukaisesti.
- FCI on hyväksynyt rodun numerolla 11 ryhmään 3, terrierit.
- Rotumääritelmässä ei ole asetettu tarkkaa säkäkorkeutta tai painoa. Koirassa tulee yhdistyä voima, tasapainoinen rakenne ja liikkuvuus. Rodunomaisuutta ei ratkaista numeerisen vaihteluvälin perusteella.
- Bullterrieri ja kääpiöbullterrieri ovat kaksi erillistä rotua. Niiden rotumääritelmät ovat pääosin samat, mutta kääpiöbullterrierin säkäkorkeus saa olla enintään 35,5 senttimetriä.
- Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Rodussa on sekä valkoisia että värillisiä koiria.
- Rodun ihanne on rohkea, iloinen, ihmisystävällinen ja tasapainoinen koira. Jokaisen koiran luonteeseen vaikuttavat kuitenkin myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus ja arkiympäristö.
- Brittiläisessä tutkimuksessa, jossa oli mukana 4 503 bullterrieriä, elinajanodotteen mediaani oli 12,0 vuotta. Luku kuvaa tutkimukseen osallistunutta ryhmää, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Bullterrierin tulee olla voimakasrakenteinen, lihaksikas, tasapainoinen ja ketterä. Sen tunnusomaisin piirre on pää: edestä katsottuna munanmuotoinen ja sivulta katsottuna päälaelta kirsuun tasaisesti kaartuva. Silmät ovat pienet ja kolmionmuotoiset, korvat puolestaan pienet, ohuet ja pystyt.
Bullterrierille ei ole määritelty virallista normaalipainoa tai -säkäkorkeutta. Tarkkoja vaihteluvälejä ei siksi pidä tulkita osaksi rotumääritelmää. Tulevan omistajan kannalta olennaisempia ovat käytännön kysymykset: pystytkö pitämään koiran turvallisesti hallinnassa hihnassa? Onko sen rakenne tasapainoinen ja liikkuminen vaivatonta? Onko se terveessä kunnossa niin, ettei voimaa ja lihaksikkuutta sekoiteta ylipainoon?
Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tasainen, karkealta tuntuva ja rungonmyötäinen. Talvella koiralle voi kehittyä pehmeä pohjavilla. Valkoisten koirien tulee olla valkoisia, mutta ihon pigmentti ja pään merkit sallitaan. Värillisillä koirilla värin tulee olla valkoista hallitsevampi. Rotumääritelmä hyväksyy juovikkaan eli brindlen, mustajuovikkaan, punaisen, kellanruskean ja kolmivärisen värityksen.
Turkinhoito ei vie paljon aikaa, mutta ihoon on syytä kiinnittää huomiota. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtokarvan poistamiseksi ja tarkista samalla iho ja karvapeite. Punoitusta, toistuvaa kutinaa, karvattomia kohtia tai karvapeitteen ohenemista ja kiillottomuutta ei pidä sivuuttaa pelkkänä ulkonäköhaittana. Tarkista myös suu. Rodulle ominaiseen pään muotoon voi liittyä kapea alaleuka, jolloin kulmahampaat voivat painua kitalakeen. Tämä vaatii eläinlääkärin arvion.
¶Luonne ja persoonallisuus
Tyypillistä bullterrieriä kuvataan rohkeaksi, eloisaksi, iloiseksi ja ihmisystävälliseksi. Se voi olla myös omapäinen. Käytännössä tämä tarkoittaa usein koiraa, joka nauttii läheisestä yhdessäolosta mutta ei välttämättä toista harjoitusta vain siksi, että omistaja pyytää.
Rotukuvaus on jalostuksen tavoite, ei takuu. Ei voida yleispätevästi sanoa, että kaikki bullterrierit tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, suhtautuvat aggressiivisesti muihin koiriin, ovat suojelevia tai sopivat ensimmäiseksi koiraksi. Tutustu koirayksilöön ja mahdollisuuksien mukaan sen vanhempiin. Kysy, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ympäristöihin, muiden koirien kohtaamiseen ja levolle rauhoittumiseen.
Bullterrierin voima ja impulsiivisuus korostuvat usein nuoruusiässä. Ystävällinenkin koira voi hyppiä ihmisiä vasten, käyttää kehoaan rajusti leikeissä tai vetää hihnassa jonkin kiinnittäessä sen huomion. Siksi aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ollessa pienten lasten kanssa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lasten ei pidä kiipeillä sen päällä tai häiritä sitä sen syödessä, eikä heidän pidä odottaa pystyvän hallitsemaan sitä hihnassa.
Rodun kanssa pärjää parhaiten, kun huumorintaju yhdistyy selkeisiin arjen rajoihin. Ihmisellä, joka nauttii omia ideoita keksivästä koirasta ja pystyy pysymään rauhallisena sen innostuessa, on paremmat lähtökohdat kuin sillä, joka odottaa välitöntä tottelevaisuutta tai yrittää ratkaista ristiriidat kovilla ojennuksilla.
¶Koulutus ja liikunta
Bullterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, tekemistä mielelle ja mahdollisuuksia opetella rauhoittumista. Kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua tuntimäärää ei kuitenkaan ole. Ikä, terveys, kunto, sää ja koiran palautuminen vaikuttavat siihen, miten sen päivä kannattaa järjestää.
Hyvässä arjessa voivat vuorotella lenkit, hajutyöskentely, ohjatut leikit, erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja koiran sekä omistajan yhteinen mieluisa harrastus. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulle mahdollisina harrastuksina muun muassa jäljestyksen, agilityn ja näyttelyt. Enemmän ei aina ole parempi: jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, menettää kehonsa hallintaa tai sen on vaikea rauhoittua jälkeenpäin, arkea on muokattava sen sijaan, että tahtia vain kiristettäisiin.
Koulutuksen tulee olla myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa ja yksilölle sopivaa. Lisää vaikeustasoa vähitellen ja käytä palkkioita, jotka ovat koiralle aidosti arvokkaita. Harjoituksen pituuden tulee määräytyä koiran keskittymiskyvyn ja motivaation, ei ennalta päätetyn minuuttimäärän mukaan. Kun harjoitus sujuu keittiössä, harjoittele sitä uudelleen rauhallisissa ulkopaikoissa ennen kuin odotat saman onnistuvan muiden koirien ja häiriöiden keskellä.
Aseta etusijalle taidot, jotka helpottavat arkea voimakkaan koiran kanssa:
- löysällä hihnalla käveleminen ja kontaktin ottaminen ohjaajaan ennen kuin koira ehtii rynnätä vetämään;
- ihmisten tervehtiminen rauhallisesti kaikki neljä tassua maassa;
- turvallisissa paikoissa harjoiteltu luoksetulo, tarvittaessa pitkää liinaa käyttäen;
- esineistä irrottaminen ja leikin lopettaminen ilman ristiriitoja;
- selkeä rauhoittumisvihje ja paikka, jossa koira voi rentoutua.
Bullterrieri voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta omistajan on oltava valmis käymään koulutuksessa, hakemaan apua ajoissa ja harjoittelemaan arjen käytöstaitoja. Harkittu toimintatapa merkitsee enemmän kuin aiemmin omistettujen koirien määrä.
¶Terveys
Ruotsissa bullterriereillä dokumentoiduista terveyshuolista keskeisiä ovat immuunijärjestelmään liittyvät sairaudet, erityisesti ihosairaudet, sekä sydän- ja munuaissairaudet. Myös pohjoismaisissa koiranäyttelyiden terveysohjeissa huomiota vaativiksi kohdiksi nostetaan suu ja purenta, ärtynyt iho tai ohut karvapeite sekä liian pienet silmäaukot.
Vaatimukset ja suositukset on tärkeää erottaa toisistaan. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä ei ole bullterriereitä koskevia rotukohtaisia terveystutkimusvaatimuksia. Rotuyhdistyksen epävirallinen terveysohjelma on erillinen kasvattajille tarkoitettu ohjeistus, joka keskittyy sydämeen, munuaisiin ja ihoon. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Erottelu auttaa pennunostajaa kysymään oikeita kysymyksiä sen sijaan, että hän tyytyisi epämääräiseen vakuutteluun siitä, että ”kaikki pakollinen on tehty”.
Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien sydän- ja munuaistutkimusten asiakirjat ja kertomaan, miten niiden ihon terveyttä on arvioitu. Kysy myös lähisukulaisten ongelmista. BAER-kuulotutkimus, polvitutkimus ja silmätutkimus eivät kuulu yhdistyksen pääohjelmaan, mutta ne voivat olla perusteltuja tietyille koirille ja sukulinjoille. Kysy, miksi lisätutkimus on tehty tai jätetty tekemättä, sen sijaan että pitäisit samaa tarkistuslistaa pakollisena jokaiselle yhdistelmälle.
Kun tapaat pennun tai aikuisen koiran, tarkista, että iho näyttää rauhalliselta, karvapeitteessä ei ole karvattomia tai ärtyneitä alueita ja silmät avautuvat normaalisti. Kysy, miten suu ja kulmahampaat on arvioitu. Kitalakea vahingoittava purenta on terveysongelma, ei vain näyttelyarvostelun yksityiskohta. Myös kuulosta kannattaa kysyä etenkin sukulinjoissa, joissa esiintyy runsaasti valkoista väritystä. Vanhojen ruotsalaisten kyselytutkimusten tulokset eivät kuitenkaan ennusta uuden pennun terveyttä.
Kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koiralla on jatkuvaa kutinaa tai ihomuutoksia, muutoksia janossa tai virtsaamisessa, pyörtymistä, huomattavaa kestävyyden heikkenemistä tai suukipua. Tällaisilla oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä diagnosoida kotona pelkän rodun perusteella.
¶Historia ja alkuperä
Nykyinen bullterrieri kehitettiin Britanniassa 1800-luvulla, ja James Hinks esitteli sen Birminghamissa vuonna 1862. Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa uuden tyypin kehityksen tärkeiksi osatekijöiksi nimetään bulldoggi, dalmatiankoira ja sittemmin sukupuuttoon kuollut englanninvalkointerrieri. Britannian Kennel Club hyväksyi valkoisen bullterrierin vuonna 1887.
Rodun vanhempi bull-and-terrier-tausta yhdistetään usein suoraan eläintaisteluihin, mutta historiaa on syytä tarkastella vivahteikkaammin. Koirien väliset sekä koirien ja muiden eläinten väliset taistelut oli kielletty Britanniassa vuonna 1835 eli 27 vuotta ennen kuin Hinks esitteli bullterrierinsä. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa pidetäänkin epätodennäköisenä, että Hinks olisi kehittänyt nykyisen rodun härkätaisteluihin tai koiratappeluihin. Hänen tavoitteenaan oli sen sijaan voimakas, ketterä ja tyylikäs seura- ja näyttelykoira, jonka valkoista karvapeitettä painotettiin erityisesti.
Tämä ei tarkoita, ettei rodun fyysisellä voimalla olisi nykyään merkitystä. Se tarkoittaa, että tuleva omistaja saa tarkemman kuvan arvioimalla nykykoiran luonnetta, jalostustaustaa ja arkikäyttäytymistä kuin käyttämällä ”taistelukoira”-leimaa kaiken kattavana selityksenä.
¶Arki bullterrierin kanssa
Bullterrieri voi asua kerrostalossa, kun se saa asianmukaista hoitoa, tekemistä ja lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai seuraa. Olennaista on, pystyykö omistaja tarjoamaan turvallisen arjen voimakkaalle ja ajoittain hyvin kiihkeälle koiralle.
Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira on kotiutunut, ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Koirat oppivat eri tahtiin, joten rotu tai ikä ei takaa mitään tiettyä yksinoloaikaa. Jos koira ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa paikkoja yksin jäädessään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy.
Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pidä eläimet aluksi erillään, järjestä kissalle turvallisia paikkoja, joihin koira ei pääse, ja pidä koira ensimmäisissä kohtaamisissa hihnassa portin takana. Palkitse rauhallisuudesta ja estä jahtaaminen heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Anna lisää vapautta vasta, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Joitakin eläinpareja ei voi koskaan pitää turvallisesti yhdessä ilman jatkuvaa erilläänpitoa.
Ruotsin laki asettaa koiranomistajille yleisen valvontavelvollisuuden: koiraa on pidettävä ja hoidettava niin, ettei se aiheuta vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Bullterrierin kohdalla tämä tarkoittaa luotettavaa hihnaa, huolellisesti hallittuja kohtaamisia muiden koirien kanssa ja ohjaajaa, joka pystyy puuttumaan tilanteeseen ennen kuin koiran voimasta tulee ongelma.
Rotu on varteenotettava valinta, jos haluat läheisen suhteen koiraasi, nautit leikkisästä ja omapäisestä koirasta ja sinulla on aikaa arjen koulutukseen sen koko elämän ajan. Valitse toinen rotu, jos haluat vain vähän koulutusta tarvitsevan koiran, sen pitäisi olla yksin suuri osa päivästä tai sen odotetaan tulevan automaattisesti toimeen jokaisen lapsen ja eläimen kanssa. Hyödyllisintä ei ole kysyä, ovatko bullterrierit ”kilttejä”, vaan sopivatko juuri tämän koiran ominaisuudet ja tarpeet siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Ovatko bullterrierit luonnostaan aggressiivisia tai vaarallisia?
Ne eivät ole luonnostaan aggressiivisia, mutta ne ovat vahvoja ja voimakkaita terriereitä, joilla on voimakas saalistusvietti ja taipumus olla päällekäyviä. Vastuuton jalostus, puutteellinen sosiaalistaminen tai kova kohtelu voivat johtaa käytösongelmiin. Kokeneen omistajan hoidossa, varhain aloitetun koulutuksen ja johdonmukaisten rajojen avulla useimmat ovat helliä ja tasapainoisia. Ne sopivat kuitenkin harvoin ensimmäiseksi koiraksi.
Ovatko bullterrierit hyviä perhekoiria ja turvallisia lasten seurassa?
Ne voivat olla hyvin rakastavia ja hassuttelevia perhekoiria, jotka viihtyvät usein lasten seurassa. Voimakkuutensa ja riehakkuutensa vuoksi ne voivat kuitenkin helposti kaataa pieniä lapsia, sillä ne eivät aina hahmota omaa kokoaan. Yhdessäoloa on tärkeää valvoa, tutustuminen on tehtävä rauhallisesti ja sekä koiralle että lapselle on opetettava, miten toista kohdellaan kunnioittavasti.
Kuinka paljon liikuntaa bullterrieri oikeasti tarvitsee?
Tämä rotu on energinen ja tarvitsee päivittäin vähintään 60–90 minuuttia tavoitteellista liikuntaa useampaan kertaan jaettuna. Liikunnan lisäksi koira tarvitsee aivotyötä, kuten koulutusta, hajuleikkejä tai aktivointileluja. Liian vähän liikuntaa saavat koirat voivat muuttua levottomiksi, tuhota paikkoja tai kehittää pakonomaista käyttäytymistä, kuten hännän jahtaamista.
Mitkä ovat bullterrierien yleisimmät terveysongelmat?
Keskeisiä terveyshuolia ovat perinnöllinen kuurous etenkin pääosin valkoisilla koirilla sekä munuais- ja sydänsairaudet ja tietyt iho-ongelmat. Joissakin sukulinjoissa esiintyy alttiutta tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin, kuten polvilumpion sijoiltaanmenoon ja ristisidevammoihin. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koirien kuulon, sydämen, munuaiset ja nivelet riskien pienentämiseksi.
Onko totta, että bullterrierit ovat usein kuuroja, etenkin valkoiset?
Kuurous on tällä rodulla yleisempää kuin monilla muilla roduilla, ja se on vahvasti yhteydessä pääosin valkoiseen turkkiin. Vastuullisten kasvattajien kaikki pennut tulisi tutkia virallisella kuulotestillä, jotta omistajat tietävät, onko pennun kuulo normaali, heikentynyt vai puuttuuko se kokonaan. Kuurotkin koirat voivat elää hyvää elämää, mutta niiden koulutuksessa ja arjessa on otettava huomioon kuulon puuttuminen.
Miksi jotkut bullterrierit jahtaavat häntäänsä tai käyttäytyvät oudosti toistaen samoja asioita?
Tällä rodulla esiintyy tavallista enemmän pakonomaista käyttäytymistä, kuten hännän jahtaamista, kyljen imemistä ja muita toistuvia toimintoja. Niitä laukaisevat usein stressi, turhautuminen tai mielekkään tekemisen puute. Varhainen puuttuminen suunnitelmallisen liikunnan, koulutuksen ja ympäristön virikkeellistämisen avulla voi auttaa. Vaikeissa tapauksissa saatetaan tarvita eläinlääkärin ja käytösasiantuntijan apua.
Ovatko bullterrierit turvallisia muiden koirien ja pienten lemmikkien seurassa?
Ne eivät useinkaan tule luotettavasti toimeen muiden koirien, varsinkaan samaa sukupuolta olevien, kanssa voimakkaan terrieriluonteensa ja koiratappeluihin liittyvän historiansa vuoksi. Monet pärjäävät parhaiten perheen ainoana koirana tai tarkoin valitun, vastakkaista sukupuolta olevan koirakaverin kanssa tiiviissä valvonnassa. Voimakkaan saalistusviettinsä vuoksi ne eivät välttämättä ole turvallista seuraa pienille lemmikeille, kuten kaneille, jyrsijöille tai toisinaan kissoille.
Kuinka paljon bullterrierin turkki vaatii hoitoa, ja irtoaako siitä paljon karvaa?
Niillä on lyhyt, tiheä turkki, joka on helppo pitää kunnossa viikoittaisella harjauksella ja satunnaisilla pesuilla. Lyhyestä turkista huolimatta monilta lähtee karvaa ympäri vuoden ja erityisen runsaasti vuodenaikojen vaihtuessa. Iho kannattaa tarkistaa säännöllisesti, sillä osa on altis allergioille ja ihoärsytykselle, etenkin auringolle altistuvilla valkoisilla ihoalueilla.
Sopiiko bullterrieri kerrostaloasuntoon?
Ne voivat asua kerrostalossa, kunhan ne saavat joka päivä riittävästi liikuntaa ja aivojumppaa. Ne ovat kuitenkin voimakkaita ja aktiivisia, ja tylsistyessään ne ovat usein äänekkäitä, mikä voi olla haastavaa ahtaissa asuintiloissa. Hyvät hihnakäytöstavat, häkkiin totuttaminen ja säännöllinen päivärytmi ovat tärkeitä häiriökäyttäytymisen ehkäisemiseksi.
Millainen koulutus sopii parhaiten bullterriereille?
Ne oppivat parhaiten rauhallisen ja varman omistajan ohjauksessa, kun koulutuksessa käytetään positiivista vahvistamista ja harjoitukset pidetään lyhyinä, mielekkäinä ja johdonmukaisina. Kovat ojennukset tai fyysinen rankaiseminen kääntyvät usein itseään vastaan ja voivat aiheuttaa vastustelua tai puolustautuvaa käytöstä. Varhainen sosiaalistaminen ja selkeät säännöt pennusta lähtien ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta niiden itsepäinen ja energinen luonne saadaan ohjattua myönteiseen suuntaan.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Bullterrieri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
