¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.
Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.
¶Ulkonäkö ja turkki
Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.
Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.
Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.
¶Luonne ja persoonallisuus
Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.
Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.
Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.
Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.
Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.
¶Koulutus ja liikunta
Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.
Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.
Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:
- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.
Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.
¶Terveys
Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.
Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.
NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
Kun arvioit pentuetta, tarkista:
- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.
¶Historia ja alkuperä
Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.
Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.
Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.
¶Arki rodun kanssa
Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.
Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.
Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.
Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.
Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen amerikanstaffordshirenterrieri on yleensä luonteeltaan perheenjäsenten ja lasten kanssa?
Ne ovat tyypillisesti helliä ja ihmisrakkaita koiria, jotka kiintyvät vahvasti perheeseensä. Monet ovat lempeitä ja kärsivällisiä koiraa kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, mutta voimakkuutensa ja innokkuutensa vuoksi niiden yhdessäoloa lasten kanssa on aina valvottava ja niille on opetettava rauhallisia käytöstapoja. Varhainen sosiaalistaminen ja johdonmukainen koulutus ovat välttämättömiä, jotta niiden käytös pysyy tasapainoisena ja hallittavana.
Ovatko amerikanstaffordshirenterrierit luonnostaan aggressiivisia?
Ne eivät ole luonnostaan aggressiivisia ihmisiä kohtaan, mutta niitä on aikoinaan jalostettu voimakkaiksi ja periksiantamattomiksi, ja niillä voi olla voimakas saalistusvietti tai taipumus tapella muiden eläinten kanssa. Harkitsematon jalostus, puutteellinen sosiaalistaminen ja vastuuton koiranpito vaikuttavat aggressiivisuuteen paljon enemmän kuin rotu itsessään. Tasapainoisista jalostuslinjoista tulevista koirista kasvaa varhain aloitetun koulutuksen ja huolellisen arjen hallinnan avulla yleensä itsevarmoja ja hallittavissa olevia koiria.
Kuinka paljon liikuntaa amerikanstaffordshirenterrieri oikeasti tarvitsee päivittäin?
Useimmat aikuiset koirat tarvitsevat päivittäin vähintään 60–90 minuuttia aktiivista tekemistä, kuten reippaita kävelylenkkejä, leikkiä sekä aivotyötä vaativaa koulutusta tai hajuleikkejä. Ne ovat urheilullisia ja voivat turhautua tai alkaa tuhota paikkoja, jos ne eivät pääse purkamaan energiaansa. Lyhyet, intensiiviset harjoitukset ja ohjattu tekeminen sopivat niille paremmin kuin se, että ne jätetään keksimään itse tekemistä.
Tulevatko amerikanstaffordshirenterrierit toimeen muiden koirien ja lemmikkien kanssa?
Monet voivat elää sopuisasti samassa taloudessa muiden koirien kanssa, kunhan ne tutustutetaan toisiinsa huolellisesti ja niiden yhdessäoloa valvotaan. Taipumus aggressiivisuuteen muita koiria kohtaan ei kuitenkaan ole harvinainen. Niitä ei useinkaan voi pitää luotettavasti vapaana vieraiden koirien läheisyydessä, eivätkä vilkkaat koirapuistot välttämättä sovi niille. Pienet lemmikit, kuten kissat tai kanit, voivat herättää niiden saalistusvietin, joten tilanteiden hallinta ja eläinten pitäminen turvallisesti erillään on tärkeää.
Mitkä ovat amerikanstaffordshirenterrierien yleisimmät terveysongelmat?
Ne ovat alttiita tietyille perinnöllisille sairauksille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle, polvilumpion ongelmille sekä joillekin sydänsairauksille, kuten aortan ahtaumalle. Myös ihoallergiat, autoimmuuniperäiset ihosairaudet ja tietyt perinnölliset silmäsairaudet ovat suhteellisen yleisiä. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoirien nivelet, sydämen ja silmät näiden sairauksien riskin pienentämiseksi.
Sopiiko amerikanstaffordshirenterrieri ensimmäiseksi koiraksi?
Ne voivat olla haastavia ensimmäistä koiraansa hankkiville voimansa, päättäväisyytensä ja voimakkaan koirarodun omistamiseen liittyvän yhteiskunnallisen vastuun vuoksi. Omistaja, joka on valmis panostamaan koulutuskursseihin, selkeisiin arjen rutiineihin ja päivittäiseen liikuntaan, voi pärjätä hyvin etenkin tasapainoisen, huolellisesti jalostetun yksilön kanssa. Tulevien omistajien on syytä suhtautua realistisesti rotua koskeviin rajoituksiin, vakuutuskysymyksiin ja tarpeeseen puolustaa koiransa asemaa.
Kuinka paljon amerikanstaffordshirenterrierin turkki vaatii hoitoa, ja lähteekö siitä paljon karvaa?
Niiden lyhyt turkki on helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja pitämään ihon terveenä. Karvaa lähtee vähän tai kohtalaisesti, mutta karvanlähtöaikoina sitä voi irrota runsaammin. Säännöllinen kynsien leikkaaminen, korvien tarkistaminen ja ihoärsytyksen tarkkailu ovat tärkeämpiä kuin monimutkainen turkinhoito.
Voiko amerikanstaffordshirenterrieri elää tyytyväisenä kerrostaloasunnossa?
Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat joka päivä riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. On tärkeää opettaa ne kulkemaan kauniisti hihnassa, totuttaa ne häkkiin ja ohjata niitä käyttäytymään rauhallisesti sisätiloissa. Myös turvallisia ulkoilualueita on oltava käytettävissä liikuntaa varten. Ääniherkkyys vaihtelee yksilöittäin, joten kaupungin ääniin ja naapureihin kannattaa totutella jo varhain.
Ovatko amerikanstaffordshirenterrierit helppoja kouluttaa, ja miten niitä tulisi käsitellä?
Ne ovat älykkäitä ja tekevät mielellään yhteistyötä ihmisten kanssa, joten ne ovat varsin helposti koulutettavia. Ne voivat kuitenkin olla myös voimakastahtoisia ja periksiantamattomia. Positiivinen vahvistaminen, selkeät rajat ja johdonmukaiset säännöt toimivat huomattavasti paremmin kuin kovat ojennukset. Koulutuksessa kannattaa alusta asti keskittyä itsehillintään, rauhalliseen tervehtimiseen ja varmaan luoksetuloon myös häiriöiden keskellä.
Mitä minun tulisi tietää rotukohtaisesta lainsäädännöstä ja vakuutuksista, jos omistan amerikanstaffordshirenterrierin?
Joillakin alueilla rodun pitoa on rajoitettu tai se on kielletty rotukohtaisella lainsäädännöllä, ja monet vuokranantajat ja vakuutusyhtiöt luokittelevat sen korkean riskin roduksi. Omistajaksi aikovan kannattaa selvittää paikalliset säädökset, asumista koskevat säännöt ja vakuutusturvan kattavuus ennen koiran tuomista kotiin. Todistukset koulutuksesta, kastraatiosta tai steriloinnista sekä hyvästä käytöksestä voivat joskus auttaa neuvoteltaessa vuokra-asunnosta tai vakuutuksesta, mutta ne eivät kumoa lakisääteisiä rajoituksia.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Amerikanstaffordshirenterrieri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
