¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.
- Koko: voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- Rodun asema: Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- Luonne: eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- Aktiivisuus: tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- Turkki: pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- Arjen tärkein kysymys: onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?
¶Ulkonäkö ja turkki
Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.
Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.
Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.
Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.
Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.
¶Luonne ja persoonallisuus
Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.
Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.
Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.
¶Koulutus ja liikunta
Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.
Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.
Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.
¶Terveys
Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.
Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.
Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.
Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.
Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.
¶Historia ja alkuperä
Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.
Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.
Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.
¶Arki biewerterrierin kanssa
Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.
Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.
Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.
Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.
Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Miten biewerterrieri eroaa perinteisestä yorkshirenterrieristä?
Tärkeimmät erot liittyvät väritykseen, kehitykseen omaksi roduksi ja yleisilmeeseen. Biewerterriereillä on selkeä kolmivärinen, valkokirjava väritys, ja ne ovat olemukseltaan hieman lempeämpiä ja rennompia kuin monet yorkshirenterrierit. Rotu on kehitetty yorkshirenterrierien sukulinjoista, mutta nykyään sitä jalostetaan oman rotumääritelmänsä mukaisesti. Siinä korostuu veikeämpi, lelumainen ulkonäkö.
Millainen biewerterrieri on yleensä luonteeltaan kotioloissa?
Ne ovat yleensä helliä, ihmisläheisiä ja leikkisiä, ja niiden luonne on iloinen, jopa hieman hassutteleva. Monet ovat vähemmän kiihkeitä ja ärhäköitä kuin terrierit yleensä, mutta niillä on silti valpas vahtimisvietti. Ne kiintyvät usein hyvin vahvasti perheeseensä ja voivat olla herkkiä kovakouraiselle käsittelylle tai äänekkäälle riitelylle.
Kuinka paljon biewerterrierin turkki oikeastaan vaatii hoitoa, ja voiko sen pitää lyhyenä?
Pitkä, silkkinen turkki takkuuntuu ja huopaantuu helposti, joten pitkäksi jätetty turkki vaatii yleensä päivittäistä harjausta ja säännöllistä hoitoa ammattitrimmaajalla. Monet lemmikinomistajat valitsevat lyhyemmän ”pentuleikkauksen”, jolloin perusteellinen harjaus muutaman kerran viikossa riittää. Lyhyeksikin leikattu turkki vaatii säännöllistä pesua, korvien hoitoa sekä silmien ympärillä ja intiimialueilla kasvavien karvojen siistimistä.
Sopivatko biewerterrierit kerrostaloasumiseen ja kaupunkielämään?
Pienen kokonsa ja kohtuullisen liikunnantarpeensa ansiosta ne sopivat hyvin kerrostaloasuntoon, kunhan ne pääsevät päivittäin lenkille ja saavat leikkiä. Ne ovat valppaita ja saattavat haukkua rappukäytävän äänille, joten haukkumisen hillitsemiseen tarvitaan johdonmukaista koulutusta. Ne sopeutuvat yleensä hyvin kaupunkiympäristöön, kunhan ne tuntevat olonsa turvalliseksi eikä jatkuva hälinä kuormita niitä liikaa.
Mille terveysongelmille biewerterrierit ovat alttiimpia?
Yleisiä terveyshuolia ovat polvilumpion sijoiltaanmeno, hampaiden ahtaus ja varhainen hampaiden menetys sekä eräät maksaan liittyvät sairaudet, kuten portosysteemiset suntit eli maksan ohitusverisuonet. Monien muiden kääpiörotujen tavoin ne voivat myös olla alttiita henkitorven kasaanpainumiselle ja luunmurtumille hypätessään tai pudotessaan. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiransa tunnettujen perinnöllisten sairauksien varalta ja seuraavat maksan toimintaa jalostuslinjoissaan.
Kuinka paljon liikuntaa biewerterrieri tarvitsee muihin pieniin koirarotuihin verrattuna?
Niille riittää yleensä pari lyhyttä tai kohtuullisen pituista kävelylenkkiä päivässä sekä yhteiset leikit sisällä. Useimmat ovat vilkkaita, mutta eivät tarvitse raskasta liikuntaa ja väsyvät usein nopeammin kuin vankkarakenteisemmat pienet koirarodut. Koulutuksen, leikkien ja yhdessäolon tarjoamat virikkeet ovat aivan yhtä tärkeitä kuin liikunta.
Ovatko biewerterrierit hypoallergeenisia, ja kuinka paljon niistä lähtee karvaa?
Niillä on karvapeite tyypillisen kaksinkertaisen turkin sijaan, ja karvaa irtoaa hyvin vähän moniin muihin rotuihin verrattuna. Jotkut allergikot sietävät niitä paremmin, mutta mikään koira ei ole täysin allergiavapaa. Hilseen vähentäminen säännöllisillä pesuilla ja turkinhoidolla on silti tärkeää herkille omistajille.
Kuinka hyvin biewerterrierit tulevat toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne ovat usein helliä ja leikkisiä rauhallisten, niitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, mutta pienen ja hennon kehonsa vuoksi ne voivat loukkaantua kovakouraisessa käsittelyssä. Ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden pienten ja ystävällisten koirien kanssa ja voivat tottua myös kissoihin, jotka eivät ole aggressiivisia. Huolellinen valvonta ja asteittainen tutustuttaminen ovat tärkeitä tapaturmien ja stressin ehkäisemiseksi.
Sopiiko biewerterrieri ensimmäiseksi koiraksi?
Ne voivat sopia hyvin huolelliselle ensikertalaiselle, joka on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja hennon kääpiökoiran varovaiseen käsittelyyn. Miellyttämishalunsa ja pienen kokonsa ansiosta ne ovat yleensä helposti hallittavia, mutta sisäsiisteyden opettaminen ja haukkumisen hillitseminen voivat vaatia kärsivällisyyttä. Vastuullisesti kasvatetun ja hyvin sosiaalistetun pennun valitseminen sekä kouluttajan kanssa työskentely helpottavat uuden omistajan arkea.
Mitä minun tulisi tietää biewerterrierin ruokinnasta ja painonhallinnasta?
Niiden mahalaukku on pieni, joten niille sopii usein paremmin useampi pieni ateria päivässä kuin yksi suuri, etenkin pentuina. Ne on tärkeää pitää hoikkina, jotta niveliin ja henkitorveen kohdistuva rasitus pysyy vähäisenä. Siksi herkkuja tulisi antaa vain vähän ja niiden määrä mitata tarkasti. Koska rodulla voi esiintyä maksan herkkyyttä, poikkeavista ruoansulatusoireista tai heikosta painonnoususta on syytä keskustella eläinlääkärin kanssa.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Biewerterrieri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
