¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Urosten säkäkorkeus on 52–56 cm ja narttujen 50–54 cm FCI:n rotumääritelmän perusmittojen mukaan.
- Korkea. Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja yhteistä tekemistä ohjaajansa kanssa.
- Lyhyt kaksinkertainen karvapeite. Harjaa säännöllisesti ja karvanlähtöaikaan tavallista useammin.
- AKC:n mukaan suuntaa antavasti 13–15 vuotta.
- Aktiiviselle omistajalle, joka arvostaa valpasta ja äänekästä koiraa ja haluaa harjoitella sen kanssa säännöllisesti.
¶Ulkonäkö ja turkki
Appenzellinpaimenkoira on sveitsiläinen karja- ja pihakoira, jossa näkyvät yhä alkuperäisen työn vaatima nopeus, tarkkaavaisuus ja äänenkäyttö. Se on yksi neljästä sveitsinpaimenkoirarodusta. Tiivis koko ja nopeat liikkeet tekevät siitä ketterän, ja työhalu näkyy myös tavallisessa perhearjessa.
Rodun mittasuhteet ovat lähes neliömäiset, lihakset selvästi erottuvat ja ilme valpas. Kolmivärisen turkin pohjaväri on joko musta tai havannanruskea, ja siinä on ruosteenruskeat ja valkoiset merkit. Häntä on korkealle kiinnittynyt, ja koiran liikkuessa se kaartuu lantion päälle. Lyhyen, rungonmyötäisen peitinkarvan alla on tiheä pohjavilla.
Harjaa turkki huolellisesti etenkin karvanlähtöaikaan, kun pohjavilla irtoaa. Totuta koira rauhallisina hetkinä siihen, että tarkastat sen tassut, kynnet ja korvat.
¶Luonne ja persoonallisuus
Appenzellinpaimenkoira on yleensä vilkas ja tarkkaavainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja voi suhtautua vieraisiin varautuneesti. Haukkuminen on olennainen osa rodun tapaa ilmoittaa ympäristön tapahtumista. Anna pennun tutustua uusiin tilanteisiin turvalliselta etäisyydeltä ja harjoittele sen kanssa, miten vieraiden saapuessa toimitaan.
¶Koulutus ja liikunta
Varaa päivittäin aikaa sekä ulkoiluun että tehtäviin, joissa koira tekee yhteistyötä kanssasi. Jäljestys ja muut nenätyöskentelyharjoitukset tarjoavat sille konkreettista tekemistä. Tottelevaisuuskoulutus tai agility voivat sopia terveelle aikuiselle koiralle, kun harjoittelussa edetään vähitellen. Luo levolle yhtä selkeät puitteet kuin aktiiviselle tekemiselle, etenkin jos koira reagoi herkästi moniin ympäristön ärsykkeisiin samanaikaisesti.
¶Terveys
Ruotsin kennelliitto SKK mainitsee rodun terveysongelmina polvilumpion sijoiltaanmenon, virtsanjohtimen kohdunulkoisen sijainnin ja lonkkaniveldysplasian. Kysy kasvattajalta polvi- ja lonkkatutkimusten tuloksista sekä siitä, miten suvussa esiintyviä virtsatieongelmia on seurattu. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa kuvataan rotuyhdistyksen työtä näiden kysymysten parissa. Pyydä nähtäväksi suunniteltua yhdistelmää koskevat asiakirjat ja kysy myös vanhemmista sukulaiskoirista.
¶Historia ja alkuperä
Rodun edeltäjät toimivat paimen- ja vahtikoirina Koillis-Sveitsissä, erityisesti Appenzellin seudulla. Sveitsiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1906, ja ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1914. Nykyrodun nopeus, valppaus ja työhalu juontuvat karjanhoitoon ja maatilan töihin liittyneistä tehtävistä.
¶Arki rodun kanssa
Mieti etukäteen, miten koira saa levätä, kun ulkona on liikennettä tai vieraita käy usein. Hyvin suunniteltu toimintatapa ovelle tulijoiden varalle voi lyhentää haukkumisen kestoa. Tapaa aikuisia koiria ennen ostopäätöstä ja kysy haukkumisesta, yhteistyöhalusta ja rauhoittumiskyvystä. Tarjoa koiralle oma turvallinen paikka ja huolehdi siitä, että aikuiset valvovat lasten ja koiran yhteisiä leikkejä.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Appenzellinpaimenkoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut

