Chihuahua myynnissä

Ne voivat elää onnellisina perheissä, mutta sopivat yleensä parhaiten rauhallisiin koteihin, joissa lapset ovat jo vanhempia ja osaavat kohdella koiraa kunnioittavasti. Pienen kokonsa ja yhteen ihmiseen voimakkaasti kiintymisen vuoksi ne stressaantuvat helposti kovakouraisesta käsittelystä tai levottomasta ympäristöstä, mikä voi johtaa näykkimiseen tai hermostuneeseen käytökseen.

Vapina on tällä rodulla hyvin yleistä, ja se liittyy usein innostukseen, ahdistukseen tai palelemiseen, sillä rodun koirat ovat pienikokoisia ja niillä on vain vähän rasvavarastoja. Jatkuva vapina, heikkous tai lyyhistyminen voi kuitenkin olla merkki matalasta verensokerista, kivusta tai neurologisesta ongelmasta. Jos koirasi vapina poikkeaa sille tavanomaisesta, se on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Useimmille riittää kaksi tai kolme lyhyttä kävelylenkkiä päivässä sekä leikkihetkiä sisällä, yhteensä noin 30–45 minuuttia kevyttä liikuntaa. Ne ovat pieniä mutta usein energisiä, joten säännöllinen aivojumppa koulutuksen tai pelien muodossa on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta.

Yleisiä terveysongelmia ovat hammassairaudet, polvilumpion sijoiltaanmeno, sydänsairaudet, kuten hiippaläppäsairaus, sekä silmäsairaudet. Myös henkitorven kasaanpainumisen riski on mahdollinen, ja hyvin pienillä yksilöillä verensokeri voi laskea liian matalaksi. Siksi säännölliset eläinlääkärikäynnit sekä hengityksen, liikkumisen ja ruokailutottumusten huolellinen seuranta ovat tärkeitä.

Niiden sanotaan oppivan sisäsiisteiksi tavallista hitaammin osittain siksi, että niiden pienen koon vuoksi vahingot jäävät helposti huomaamatta ja ne voivat olla herkkiä huonolle säälle. Säännölliset rutiinit, tiheät ulkoilukerrat ja positiivinen vahvistaminen heti ensimmäisestä kotipäivästä alkaen auttavat yleensä sisäsiisteyskasvatuksessa huomattavasti.

Monet ovat luonnostaan haukkuherkkiä vahtikoiria, jotka ilmoittavat pienistäkin äänistä ja liikkeistä. Kun koiralle opetetaan jo pentuna hiljenemiskäsky ja huolehditaan hyvästä sosiaalistamisesta sekä riittävästä aivotyöstä, häiritsevää haukkumista voidaan vähentää huomattavasti. Tietty valppaus on kuitenkin rodulle tyypillistä.

Ne loukkaantuvat herkästi pudotessaan, jäädessään jalan alle tai hypätessään huonekaluilta, joten niiden ympäristön turvallisuudesta on huolehdittava tarkasti ja niitä on valvottava isompien lemmikkien ja lasten seurassa. Omistajien on myös tarkkailtava hyvin pienten tai nuorten koirien verensokerin nopean laskun merkkejä ja suojattava niitä kylmältä sopivilla vaatteilla ja lämpimillä makuualustoilla.

Sileä turkki vaatii vain vähän hoitoa: yleensä harjaus kerran viikossa ja satunnainen pesu riittävät. Pitkäkarvaiset koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta takkujen ehkäisemiseksi, ja korvien, hännän ja reisien hapsukarvat voivat vaatia erityistä huomiota. Kummastakin turkkityypistä irtoaa kuitenkin karvaa kohtuullisesti, ei runsaasti.

Pienen kokonsa ja melko vähäisen liikunnantarpeensa ansiosta ne sopivat erittäin hyvin kerrostaloasumiseen. Kaupungissa suurimmat haasteet ovat ääniherkkyys ja haukkuminen, joten niitä on tärkeää totuttaa ääniin, ihmisiin sekä hisseihin tai porraskäytäviin jo pienestä pitäen.

Ne voivat elää sopuisasti isompien koirien ja muiden eläinten kanssa, jos kaikki lemmikit ovat luonteeltaan tasaisia ja niiden yhdessäoloa valvotaan tarkasti. Suurin riski on pienemmän koiran loukkaantuminen vahingossa, joten hyppimistä ja rajuja leikkejä on rajoitettava huolellisesti, eikä lemmikkejä pidä jättää keskenään ilman valvontaa.