Bretagnenajokoira

Bretagnenajokoira

Bretagnenajokoira on keskikokoinen ranskalainen ajokoira, jolla on karkea, kullanvärisestä punertavan kellanruskeaan vaihteleva turkki, tummat ja ilmeikkäät silmät sekä vankka, urheilullinen rakenne. Villisian metsästykseen jalostettu rotu on energinen, utelias ja sosiaalinen sekä kotioloissa lempeä. Se tarvitsee runsaasti ulkoliikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja säännöllistä mutta helppoa turkinhoitoa.
André Andersson
Toimittaja ja lemmikkiasiantuntija
André Andersson
Lapsiystävällinen
Energinen
Helppohoitoinen turkki
Keskikokoinen
Sponsored Ad

Sisällysluettelo

Sponsored Ad

Rotu lyhyesti

  • Bretagnenajokoira on vanha ranskalainen ajokoirarotu, joka tunnetaan karkeasta, kullanvehnänvärisestä tai punertavan kellanruskeasta turkistaan ja ilmeikkäistä tummista silmistään.
  • Alun perin villisian ja muun suurriistan metsästykseen jalostetussa rodussa yhdistyvät rohkeus, kestävyys ja yllättävä lempeys kotioloissa.
  • Hyvin sosiaalinen ja ihmisrakas bretagnenajokoira viihtyy yleensä aktiivisessa perheessä, joka ulkoilee mielellään säällä kuin säällä.
  • Energinen ja utelias rotu tarvitsee turvallisesti aidatun pihan sekä runsaasti liikuntaa ja tekemistä, jossa se saa käyttää tarkkaa nenäänsä ja päätään.
  • Karhea, pörröinen turkki on suhteellisen helppohoitoinen, ja siitä irtoaa kohtuullisesti karvaa. Sen hoito onkin helpompaa kuin monien pitkäkarvaisten rotujen.

Ulkonäkö ja turkki

Bretagnenajokoira on keskikokoinen, olemukseltaan konstailematon ajokoira, jonka tunnistaa heti pörröisestä turkista sekä eloisasta ja älykkäästä ilmeestä. Aikuinen koira on yleensä sopusuhtainen ja hieman korkeuttaan pidempi. Vankka mutta urheilullinen rakenne kertoo rodun historiasta sitkeänä metsästyskoirana Bretagnen karuissa maastoissa. Yksilöiden välillä on jonkin verran vaihtelua, mutta urokset ja nartut muistuttavat yleensä toisiaan ulkonäöltään ja rakenteeltaan. Urokset voivat olla hieman kookkaampia ja vahvaluustoisempia.

Pää on melko pitkä mutta ei raskas. Kallo on hieman kaartuva ja kuononselkä suora tai aavistuksen kupera. Huulet eivät riipu voimakkaasti, joten pää vaikuttaa selkeäpiirteiseltä ja tarkoituksenmukaiselta, ei löysältä tai roikkuvalta. Tummanruskeat, soikeat silmät antavat koiralle lempeän ja ystävällisen ilmeen, jota monet omistajat pitävät vastustamattomana. Keskipitkät korvat kiinnittyvät silmien tasolle tai hieman niiden alapuolelle ja riippuvat päänmyötäisesti. Niitä peittää pehmeämpi karva, joka sulautuu kaulan karkeaan turkkiin.

Bretagnenajokoiran runko on vahva ja tiivis. Selkä on kiinteä ja suora, ja syvä rintakehä antaa runsaasti tilaa sydämelle ja keuhkoille. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet, mutta kokonaisuus säilyy jäntevänä ja ketteränä, ei raskaana. Häntä on tavallisesti hieman kaareva tai sapelimainen, eikä se kierry selän päälle. Koiran liikkuessa tai kiinnostuessa jostakin häntä heiluu iloisesti.

Turkki on yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä. Se on karkea, karhea ja melko tiheä, ja se suojaa koiraa piikkipensailta, aluskasvillisuudelta ja huonolta säältä pitkien metsästyspäivien aikana. Karva on yleensä keskipitkää, eikä se muodosta pitkiä hapsuja. Pään alueella karva voi olla hieman pidempää ja muodostaa kevyen parran, mutta se ei saa olla liioitellun runsasta. Hyväksyttyjä värejä ovat kellanruskean eri sävyt kullanvehnänvärisestä syvempään punakellanruskeaan. Väristä käytetään usein nimitystä ”fauve”. Joillakin koirilla voi olla rinnassa pieni valkoinen laikku, mutta laajat valkoiset merkit eivät ole rodulle tyypillisiä.

Bretagnenajokoiran turkinhoito on melko yksinkertaista moniin pitkäkarvaisiin rotuihin verrattuna. Karkea karva ei takkuunnu yhtä helposti kuin silkkinen turkki, mutta siihen voi tarttua likaa, siemeniä ja pieniä oksia. Hyvä hoitorutiini on harjata turkki useita kertoja viikossa napakalla harjasharjalla tai karstalla. Harjaus poistaa roskia ja irtokarvaa sekä pitää turkin terveennäköisenä ja siistinä. Karvanlähtöaikoina, tavallisesti keväällä ja syksyllä, tiheämpi harjaus auttaa vähentämään kotiin kertyvän karvan määrää.

Pelto- ja metsälenkkien jälkeen turkki kannattaa tarkistaa huolellisesti. Tunnustele käsin, onko siihen tarttunut takiaisia tai piikkejä, ja kiinnitä erityistä huomiota korviin, kainaloihin ja varvasväleihin. Turkki ei vaadi tiheää pesua, ja liiallinen peseminen voi poistaa sen luonnollista rasvaa. Pesu muutaman kuukauden välein tai koiran ollessa selvästi likainen tai pahanhajuinen yleensä riittää. Käytä mietoa, karkealle turkille sopivaa koirashampoota.

Jotkut omistajat nyppivät tai siistivät turkkia kevyesti muutaman kerran vuodessa, jotta sen rakenne pysyy karheana ja säänkestävänä. Tämä on tehtävä huolellisesti, sillä runsas koneella leikkaaminen voi joskus pehmentää turkkia ja altistaa sen takkuuntumiselle tai lian kertymiselle. Säännöllinen kynsien leikkaaminen, korvien tarkistus ja hampaiden hoito täydentävät hoitorutiinin ja auttavat bretagnenajokoiraa pysymään terveenä, hyvävointisena ja valmiina uusiin seikkailuihin.

Sponsored Ad

Luonne ja persoonallisuus

Bretagnenajokoiran luonteessa yhdistyvät määrätietoisen ajokoiran työskentelyvietit ja perheelleen omistautuneen seuralaisen hellyys. Rodun kanssa elävät kuvailevat koiriaan usein iloisiksi, innokkaiksi ja hyvin kiintyneiksi omiin ihmisiinsä. Ne muodostavat yleensä vahvan siteen perheeseensä ja ovat mieluummin mukana tapahtumien keskellä kuin yksin toisessa huoneessa.

Arjessa bretagnenajokoira on eloisa ja utelias. Sen nenä työskentelee jatkuvasti etenkin ulkona, ja kiinnostavaa hajujälkeä se seuraa usein hyvin keskittyneesti. Sisällä moni yksilö rauhoittuu hyvin ja nauttii päiväunista ihmistensä lähellä, kunhan liikunnantarve on tyydytetty. Riittävästi liikuntaa ja aivotyötä saava koira ei yleensä ole kotona ylivilkas, mutta nuori, liian vähän liikkuva bretagnenajokoira voi keksiä omat ajanvietteensä. Se saattaa esimerkiksi pureskella tavaroita, kaivaa tai yrittää karata pihalta kiinnostavien hajujen perään.

Perhettään kohtaan rotu on yleensä hellä ja hyväntahtoinen. Sen tausta käytännön metsästyskoirana on muovannut siitä koiran, joka pystyy työskentelemään luontevasti sekä laumassa että ihmisten kanssa. Tämä näkyy usein ystävällisyytenä ja seurallisuutena myös kotona. Monet bretagnenajokoirat ovat lasten kanssa kärsivällisiä ja leikkisiä, etenkin jos ne ovat kasvaneet lasten rinnalla pennusta asti. Kuten kaikkien rotujen kohdalla, koiran ja pienten lasten yhdessäoloa on valvottava. Sopuisan suhteen rakentumista auttaa paljon se, että lapsia opetetaan käsittelemään koiraa hellästi, olemaan vetämättä korvista tai hännästä ja antamaan sille lepoaika rauhassa.

Muiden koirien kanssa bretagnenajokoira tulee yleensä varsin hyvin toimeen. Rodulla on pitkä historia laumassa metsästämisestä, joten tasapainoinen sosiaalinen käytös toisten koirien seurassa on sille tyypillistä. Varhainen, myönteisiin kokemuksiin perustuva sosiaalistaminen on silti tärkeää. Useimmat muiden koirien kanssa kasvaneet bretagnenajokoirat nauttivat koiraseurasta ja yhteisistä leikeistä. Elämä pienempien lemmikkien kanssa on monimutkaisempaa. Koska rotu on kehitetty riistan jäljittämiseen ja ajamiseen, monilla yksilöillä on voimakas saalistusvietti. Osa saattaa jahdata kissoja, kaneja tai muita pieneläimiä varsinkin ulkona. Joissakin kodeissa bretagnenajokoirat elävät rauhallisesti kissojen kanssa, kun tutustuttaminen tehdään huolellisesti ja koulutus aloitetaan varhain, mutta takeita tästä ei ole. Uusien omistajien on syytä olla realistisia ja varovaisia etenkin vapaana liikkuvien pienlemmikkien kanssa.

Bretagnenajokoira suhtautuu ihmisiin yleensä ystävällisesti ja tervehtii vieraita usein häntää heiluttaen ja kiinnostuneesti nuuskien, ei epäluuloisesti. Se ei tavallisesti ole luontainen vahtikoira, vaikka saattaakin haukkua ilmoittaakseen ovella olevasta tulijasta. Ajavana metsästyskoirana se ilmoittaa havainnoistaan todennäköisemmin äänellään kuin ryhtyy puolustamaan. Haukkuminen ja ulvominen voivat joissakin sukulinjoissa olla ongelma, etenkin jos koira pitkästyy tai joutuu olemaan liian kauan yksin. Luotettavan hiljenemisvihjeen opettaminen ja riittävä päivittäinen tekeminen auttavat hallitsemaan äänenkäyttöä.

Rodun tavallisimmat haasteet liittyvät yleensä energisyyteen, itsenäisyyteen ja voimakkaaseen kiinnostukseen hajuja kohtaan. Lenkillä koiran huomio voi siirtyä kokonaan sen löytämään hajuun, jolloin se saattaa vetää hihnassa tai pyrkiä seuraamaan jälkeä. Joillakin yksilöillä on itsepäinen puolensa etenkin silloin, jos koulutus on kovakouraista tai epäjohdonmukaista. Itsenäisyyden taustalla on kuitenkin koira, joka rakastaa perhettään ja haluaa osallistua yhteiseen tekemiseen. Kärsivällisellä, hyväntuulisella ja lempeän johdonmukaisella kohtelulla bretagnenajokoirasta paljastuu hurmaava, persoonallinen ja uskollinen kumppani, joka valloittaa monen sydämen pysyvästi.

Sponsored Ad

Koulutus ja liikunta

Bretagnenajokoira on energinen ja urheilullinen ajokoira, joka tarvitsee sopivassa suhteessa sekä liikuntaa että aivotyötä. Se ei tyydy lyhyeen korttelikierrokseen ja loppupäivään sohvalla. Vaelluksesta, pitkistä maaseutulenkeistä, turvallisilla alueilla juoksemisesta tai muista aktiivisista ulkoiluharrastuksista pitävälle omistajalle bretagnenajokoira sopii usein luontevasti.

Ajokoirana bretagnenajokoira on hyvin kestävä ja tottunut työskentelemään tasaisella tahdilla pitkiä aikoja. Terve aikuinen tarvitsee yleensä vähintään tunnista kahteen tuntia aktiivista tekemistä päivässä, mieluiten useammalle ulkoilukerralle jaettuna. Päivään voi sisältyä reippaita kävelyjä, vapaana juoksemista turvallisilla alueilla sekä mahdollisuuksia nuuskia ja tutkia ympäristöä. Nuuskiminen ei ole tälle rodulle vain mukava lisä, vaan olennainen osa hyvää elämää. Pitkässä liinassa hajujen turvalliseen tutkimiseen annettu aika tarjoaa sekä henkistä että fyysistä tekemistä.

Bretagnenajokoiran kouluttaminen edellyttää sen luonteen ymmärtämistä. Se on älykäs ja pystyy oppimaan monenlaisia vihjeitä, mutta ajattelee myös itsenäisesti ja voi tehdä omia ratkaisujaan, ellei koe harjoitusta mielekkääksi. Kovakourainen käsittely ja ankarat ojennukset todennäköisesti haittaavat oppimista ja heikentävät luottamusta. Sen sijaan rotu vastaa erittäin hyvin palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, jossa motivaationa käytetään herkkuja, leluja, kehuja ja pääsyä kiinnostavien hajujen luo.

Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset toimivat parhaiten. Monet bretagnenajokoirat oppivat mielellään arjen taitoja, kuten luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista ja kohteliasta tervehtimistä, mutta liian toistuvat harjoitukset voivat kyllästyttää niitä. Tottelevaisuusharjoitusten lomittaminen hauskojen hajuleikkien tai lyhyiden leikkitaukojen kanssa auttaa säilyttämään mielenkiinnon. Harjoitus voisi koostua esimerkiksi muutaman minuutin seuraamisesta, nurmikolle siroteltujen herkkujen etsimisestä, muutamasta luoksetulosta ja lopuksi rauhallisesta leikistä. Tällainen rakenne ottaa huomioon koiran luontaiset kiinnostuksenkohteet ja pitää oppimisen mielekkäänä.

Voimakkaan hajuihin suuntautumisen vuoksi luoksetulo on bretagnenajokoiralle erityisen tärkeä ja toisinaan haastava taito. Harjoittelu on tärkeää aloittaa varhain. Aloita turvallisessa, häiriöttömässä paikassa ja siirry vähitellen kiinnostavampiin ympäristöihin. Palkitse paluu koiralle erityisen mieluisalla palkkiolla. Moni omistaja kokee pitkän koulutusliinan hyödylliseksi avoimilla alueilla: se antaa koiralle vapauden tuntua mutta pitää sen turvassa oppimisvaiheessa. Joidenkin aikuisten bretagnenajokoirien, etenkin voimakkaasti metsästystaustaisten yksilöiden, luoksetulo ei välttämättä koskaan ole täysin luotettava aitaamattomilla alueilla, joilla on luonnonvaraisia eläimiä. Tällöin turvalliset aidatut kentät, koirapuistot ja pitkät liinat ovat edelleen hyödyllisiä.

Bretagnenajokoira nauttii yleensä harrastuksista, joissa se saa käyttää sekä nenäänsä että kehoaan. Sopivia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi:

  • Ihmisen hajujäljen seuraaminen, kuten mantrailing tai erilaiset jäljestysleikit
  • Nosework ja hajujen etsintäharjoitukset kotona tai pihalla
  • Koirajuoksu eli canicross tai juoksulenkkeily omistajan kanssa asianmukaisissa valjaissa
  • Vaeltaminen vaihtelevassa maastossa niin, että aikaa jää myös etsimiseen ja tutkimiseen

Agility voi olla joillekin yksilöille hauskaa, vaikka voimakas nuuskimisvietti saattaakin viedä huomion nopeilta kilpailuradoilta. Myös rally-toko ja arkitottelevaisuus voivat sopia hyvin, kun harjoittelu pidetään rentona ja myönteisenä. Ennen kaikkea johdonmukainen, ystävällinen ohjaus ja koiran luontaisten taitojen säännöllinen hyödyntäminen auttavat bretagnenajokoiraa kasvamaan hyväkäytöksiseksi ja tyytyväiseksi kumppaniksi.

Sponsored Ad

Terveys

Bretagnenajokoiraa pidetään yleisesti vankkana ja kestävänä rotuna, joka on kehitetty työskentelemään vaativissa oloissa. Metsästyskoirana sen jalostuksessa on painotettu kestävyyttä ja sitkeyttä, mikä on luonut hyvän perustan yleisterveydelle. Kuten kaikilla rotukoirilla, myös sillä on kuitenkin tiettyjä terveyteen liittyviä riskejä ja huomioitavia asioita, jotka vastuullisten omistajien ja kasvattajien on hyvä tuntea.

Hyvin hoidetun bretagnenajokoiran tyypillinen elinikä on noin 11–14 vuotta. Monet yksilöt pysyvät aktiivisina ja virkeinä seniori-ikään asti. Pitkäaikaisen terveyden perustana ovat tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, painonhallinta ja rutiininomaiset eläinlääkärintarkastukset. Ylipaino kuormittaa niveliä sekä sydäntä ja verenkiertoelimistöä ja voi lisätä useiden sairauksien riskiä.

Keskikokoisilla, aktiivisilla koirilla voi esiintyä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, eikä bretagnenajokoira ole poikkeus. Rodulla voidaan tavata lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa. Näissä sairauksissa nivel kehittyy poikkeavasti, mikä voi ajan myötä aiheuttaa kipua ja heikentää liikuntakykyä. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiriensa lonkat ja toisinaan myös kyynärnivelet röntgenkuvauksin. Pennunostajan kannattaa kysyä vanhempien ja mahdollisuuksien mukaan myös muiden lähisukulaisten lonkkatutkimustuloksista.

Korvien terveys vaatii myös käytännön huomiota. Rodun karvaiset luppakorvat voivat luoda korvaan lämpimän ja hieman kostean ympäristön, joka saattaa altistaa korvatulehduksille, ellei korvien kuntoa seurata. Säännöllinen tarkistaminen, hellävarainen puhdistus eläinlääkärin suosittelemilla aineilla ja huolellinen kuivaaminen uinnin tai rankkasateen jälkeen voivat pienentää riskiä. Jos koira ravistelee päätään usein, raapii korviaan tai korvista tulee pahaa hajua tai eritettä, eläinlääkärin tutkimus on tärkeä.

Tiheässä aluskasvillisuudessa työskentelevänä ajokoirana bretagnenajokoira voi altistua puutiaisille, piikeille ja muille ympäristön vaaroille. Myös nykyiset rodun edustajat kohtaavat samoja riskejä maaseutulenkeillä. Siksi suunnitelmallinen loistorjunta on tärkeää. Puutiaistorjuntavalmisteet ja lenkkien jälkeiset tarkistukset auttavat suojaamaan puutiaisvälitteisiltä sairauksilta. Myös haavojen, takiaisten ja ihoärsytyksen tarkistaminen ulkoilun jälkeen auttaa huomaamaan pienet vaivat ennen niiden pahenemista.

Silmien terveyttäkään ei pidä unohtaa. Jotkin ajokoirarodut ovat alttiita perinnöllisille silmäsairauksille. Vastuulliset kasvattajat noudattavat usein suosituksia jalostuskoirien silmätarkastuksista silmäsairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä. Pennunostaja voi keskustella kasvattajan kanssa terveystutkimuksista, tehdyistä silmätarkastuksista ja mahdollisista sukulinjoissa esiintyneistä ongelmista.

Hampaiden hoito on tärkeää kaikille roduille, myös bretagnenajokoiralle. Säännöllinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla sekä sopivat purutuotteet tai eläinlääkärin suosittelema hammashoitoruoka voivat auttaa ehkäisemään hammaskiven kertymistä, iensairauksia ja niihin liittyviä terveysongelmia.

Yksittäisten tutkimusten lisäksi monet nykykasvattajat seuraavat terveyttä laajemmin esimerkiksi kirjaamalla koiriensa elinikää, hedelmällisyyttä ja sairauksia koskevia tietoja ja jakamalla niitä rotuyhdistyksissä. Varhaisen steriloinnin tai kastraation ajankohdasta kannattaa keskustella rodun kasvun ja aktiivisuustason tuntevan eläinlääkärin kanssa, sillä ajoitus voi vaikuttaa tiettyihin tuki- ja liikuntaelimistön sekä hormonitoiminnan terveysnäkökohtiin.

Myös henkinen hyvinvointi ja elämäntapa vaikuttavat kokonaisterveyteen. Riittävästi liikuntaa, sopivaa koulutusta, sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä saava bretagnenajokoira pysyy todennäköisemmin tasapainoisena ja hyväkuntoisena. Pitkäaikaisen stressin, tylsistymisen ja pitkien yksinolojaksojen ehkäiseminen tukee vastustuskykyä ja hyvää käytöstä sekä auttaa tätä sitkeää ranskalaista ajokoiraa elämään pitkän ja tyytyväisen elämän seuralaisena.

Sponsored Ad

Historia ja alkuperä

Bretagnenajokoiran juuret ovat syvällä ranskalaisten metsästyskoirien historiassa, erityisesti Bretagnen alueella. Sen esivanhempien uskotaan ulottuvan useiden vuosisatojen taakse osaksi laajempaa karkeakarvaisten ajokoirien joukkoa, joka kulki Ranskan metsissä ja maaseudulla riistan perässä. Varhaisissa maininnoissa kerrotaan kellanruskeista karkeakarvaisista ajokoirista, joita aateliset ja metsästäjät käyttivät villisikojen, hirvieläinten ja muiden suurten eläinten jäljittämiseen jo kauan ennen nykyisten rotumääritelmien laatimista.

Bretagnen tiheät metsät, pensasaidat ja vaikeakulkuiset maisemat vaativat koirilta kestävyyttä, rohkeutta sekä piikkipensailta ja huonolta säältä suojaavaa turkkia. Bretagnenajokoiran karkea, kellanruskea karvapeite sopi tähän ympäristöön erinomaisesti. Koirien oli jaksettava työskennellä väsymättä laumassa, seurata monimutkaisia hajujälkiä tuntikausia ja kohdata mahdollisesti vaarallista riistaa, kuten villisikoja. Ajan myötä metsästäjät suosivat tarkkaa hajuaistia, päättäväisyyttä ja kestävää rakennetta. Näin muotoutui vähitellen nykyisin bretagnenajokoirana tunnettu koiratyyppi.

Ranskassa oli aiemmin useita sukua toisilleen olevia kellanruskeita karkeakarvaisia ajokoiratyyppejä. Niiden määrät vaihtelivat metsästystapojen ja yhteiskunnallisten olojen muuttuessa. Sodat, taloudelliset vaikeudet ja maankäytön muutokset vähensivät suurten ajokoiralaumojen tarvetta, ja jotkin paikalliset muunnokset olivat lähellä kadota. Myös bretagnenajokoiran kanta taantui ajoittain, mutta omistautuneet harrastajat työskentelivät rodun säilyttämiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Rotuyhdistykset, harkitut jalostusohjelmat ja kirjallisten rotumääritelmien laatiminen auttoivat turvaamaan sen tulevaisuuden.

Nykyinen bretagnenajokoira on säilyttänyt paljon esivanhempiensa luonteesta. Sitä käytetään yhä metsästyskoirana Ranskassa ja joissakin muissa Euroopan maissa, etenkin villisian ja toisinaan myös pienemmän riistan, kuten jäniksen tai ketun, metsästyksessä. Metsästäjät arvostavat rodun kykyä työskennellä vaikeassa maastossa, sen kirkasta ja kantavaa ajoääntä sekä sitkeyden ja laumayhteistyön yhdistelmää.

Perinteisten metsästyspiirien ulkopuolella bretagnenajokoira on vähitellen tullut tunnetuksi myös seurakoirana. Sen lämmin luonne, omaleimainen ulkonäkö ja kestävyys vetoavat aktiivisesta ulkoilmaelämästä pitäviin ihmisiin. Useiden maiden rotujärjestöt ja kennelliitot tunnustavat rodun nykyisin virallisesti, ja sitä nähdään koiranäyttelyissä sekä käyttö- ja seurakoiratapahtumissa.

Vaikka bretagnenajokoira on kansainvälisesti edelleen harvinaisempi kuin monet muut rodut, kiinnostus sitä kohtaan on kasvanut. Vastuulliset kasvattajat painottavat usein rodun käyttöominaisuuksien ja luontaisen terveyden säilyttämistä sekä kiinnittävät huomiota tasapainoiseen luonteeseen ja sopeutumiseen nykyiseen perhe-elämään. Nykyään rotu yhdistääkin pitkän, käytännönläheisen metsästysperinteen kasvavaan rooliin uskollisena ja innostavana perhekumppanina. Se sopii erityisesti ihmisille, jotka arvostavat sen historiaa ja ovat valmiita tarjoamaan sille riittävän aktiivisen elämäntavan.

Sponsored Ad

Arki bretagnenajokoiran kanssa

Elämä bretagnenajokoiran kanssa on palkitsevaa ihmiselle, joka nauttii aktiivisesta ulkoilmaelämästä ja arvostaa työskentelevän ajokoiran luonnetta. Kyseessä ei ole koristekoira eikä pelkkä sohvaseuralainen. Se voi hyvin, kun sen arkeen kuuluu mielekästä tekemistä, läheistä yhdessäoloa sekä sopivassa suhteessa liikuntaa, koulutusta ja lepoa.

Yksi ensimmäisistä uusien omistajien huomaamista piirteistä on rodun innokkuus. Bretagnenajokoira ottaa uuden päivän yleensä vastaan silmät kirkkaina ja häntä heiluen, valmiina tuleviin seikkailuihin. Arkeen tulisi kuulua kunnon kävelylenkkejä, mieluiten vaihtelevissa ympäristöissä, kuten metsissä, pelloilla tai rantapoluilla. Käytännöllinen lähtökohta on vähintään yksi pitkä lenkki sekä lyhyempiä ulkoilu- tai leikkihetkiä. Vapaana liikkuminen turvallisella, aidatulla alueella on ihanteellista. Jos se ei onnistu, pitkä liina antaa koiralle enemmän liikkumavapautta turvallisuudesta tinkimättä.

Turvallisesti aidattu piha on erittäin suositeltava, sillä rodun tarkka nenä ja uteliaisuus voivat houkutella karkuyrityksiin, jos aidassa on aukkoja. Aidan tulee olla riittävän korkea ja tukeva, jotta koira ei pääse hyppäämään sen yli tai pujottautumaan läpi. Jotkut bretagnenajokoirat ovat taitavia kaivajia, joten aidan reunat kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Henkinen aktivointi on yhtä tärkeää. Yksinkertaiset puuhat, kuten herkkujen piilottaminen kotiin tai pihalle, ruoan sirottelu nurmelle nuuskittavaksi ja aktivointilelujen käyttäminen ruokailussa, antavat koiralle aivotyötä.

Bretagnenajokoira voi sopeutua erilaisiin asuinoloihin maaseutukodista kaupunkiasuntoon, kunhan sen liikunnantarve täyttyy. Kerrostaloasuminen vaatii omistajalta erityistä sitoutumista ulkoiluun eikä sovi jokaiselle yksilölle, mutta omistautuneen omistajan kanssa se voi onnistua. Sisällä rauhalliseen nurkkaukseen sijoitettu mukava peti sekä muutama kestävä purulelu ja aktivointilelu auttavat koiraa rentoutumaan. Useimmat bretagnenajokoirat haluavat olla perheensä lähellä eivätkä voi hyvin, jos ne jätetään päivittäin hyvin pitkiksi ajoiksi yksin. Asteittainen totuttaminen lyhyisiin poissaoloihin ja tarvittaessa koiranulkoiluttajan tai -hoitajan apu pitkinä päivinä voivat ehkäistä yksinoloon liittyviä ongelmia.

Bretagnenajokoiran pitämisestä aiheutuu taloudellisesti keskikokoiselle koiralle tyypillisiä kuluja. Vuosittaisiin menoihin kuuluvat laadukas ruoka, tavanomainen eläinlääkärinhoito, rokotukset, loistorjunta, turkinhoitovälineet ja haluttaessa ammattilaisen tekemä turkinhoito. Lisäksi on varauduttava seuraaviin kuluihin:

  • Alkuhankinnat, kuten tukevat valjaat, panta, talutin, pitkä liina, häkki tai pentuaitaus, pedit, kupit ja lelut
  • Koulutuskurssit etenkin pentu- ja nuoruusiässä
  • Pureskeltujen tai kuluneiden tavaroiden satunnainen uusiminen
  • Lemmikkivakuutus tai säästöt odottamattomia eläinlääkärikuluja varten

Eläinlääkärikuluvakuutus tai erillinen säästövara on erittäin suositeltava, sillä hätätilanteet ja pitkäaikaissairaudet voivat tulla nopeasti kalliiksi. Vuotuiset kustannukset vaihtelevat maan ja elämäntavan mukaan, mutta tulevan omistajan on hyvä varautua samanlaiseen taloudelliseen sitoumukseen kuin muidenkin keskikokoisten, aktiivisten rotujen kohdalla.

Rodulle hyödyllisiä varusteita ovat usein hyvin istuvat, lapojen vapaan liikkeen sallivat valjaat, kestävä talutin ja pitkä liina maastolenkeille. Koiran ja omistajan heijastinvarusteista on hyötyä hämärässä. Henkiseen aktivointiin sopivat erityisen hyvin erilaiset ruoka-aktivointilelut, nuuskumatot ja hajuihin perustuvat leikit, jotka vastaavat rodun luontaisia taipumuksia.

Uuden omistajan on myös varauduttava karkean turkin hoitoon. Vaikka turkki ei ole erityisen vaativa, se tarvitsee säännöllistä harjausta sekä ajoittaista trimmausta tai siistimistä. Kotona on käytännöllistä pitää pientä hoitotarvikesarjaa, johon kuuluvat sopiva harja, kampa, kynsisakset tai kynsihiomakone sekä korvienpuhdistusaine. Monet bretagnenajokoirat oppivat nauttimaan hoitotoimista, kun ne opetetaan niihin pennusta alkaen hellävaraisesti ja palkiten.

Elämä bretagnenajokoiran kanssa tarkoittaa lopulta vahvatahtoisen ja syvästi uskollisen koiran hyväksymistä sellaisena kuin se on. Rotu on hellä ilman jatkuvaa takertumista, mutta tarvitsee perheeltään ohjausta ja seuraa. Omistaja, joka panostaa palkitsevaan koulutukseen, selkeisiin rajoihin ja yhteiseen tekemiseen, saa yleensä rinnalleen aidon arjen kumppanin. Oikealle ihmiselle tai perheelle tämän ranskalaisen ajokoiran konstailematon viehätys, työskentelyvietti ja lämmin luonne tekevät siitä unohtumattoman ja rakkaan seuralaisen.

Sponsored Ad

Ominaisuudet

Lapsiystävällinen
Energinen
Helppohoitoinen turkki
Keskikokoinen
Ominaisuus
Arvo
Rotutyyppi
Puhdasrotuinen
FCI-ryhmä
6 – Ajavat koirat ja verijäljeskoirat
Aggressiivisuus
2/5
Lapsiystävällisyys
5/5
Energiataso
4/5
Karvanlähtö
3/5
Terveys
3/5
Älykkyys
3/5
Turkinhoidon tarve
2/5
Oppimiskyky
3/5
Haukkumisherkkyys
4/5
Korkeus
48 – 56 cm
Paino
17 – 21 kg
Elinikä
10 – 13 vuotta
Asteikko 1–5 kertoo, kuinka voimakas kukin ominaisuus on. Suurempi arvo tarkoittaa enemmän ominaisuutta. Yksilöt voivat erota toisistaan.

Usein kysytyt kysymykset

Millainen luonne griffon fauve de bretagnella yleensä on perhekoirana?

Ne ovat yleensä helliä, eloisia ja ihmisläheisiä ja haluavat kovasti olla mukana perheen arjessa. Metsästystaustansa ansiosta ne ovat ulkona energisiä ja itsenäisiä, mutta sisällä ne ovat yleensä rauhallisia ja tyytyväisiä, kunhan ne saavat riittävästi liikuntaa. Hyvin sosiaalistettuina ne tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, vaikka niiden innokkuus voi olla aivan pienille lapsille hieman liikaa.

Kuinka paljon liikuntaa bretagnenbassetti oikeastaan tarvitsee päivittäin?

Tämä aktiivinen ajokoira tarvitsee yleensä vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivässä sekä aivojumppaa. Pitkät kävelylenkit, hajutyöskentely ja turvallinen vapaana ulkoilu aidatulla alueella sopivat sille hyvin. Ilman riittävää tekemistä koira voi pitkästyä, alkaa haukkua paljon ja karata pihalta hajujen perässä.

Sopiiko griffon fauve de bretagne kerrostaloasuntoon?

Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, jos ne saavat päivittäin runsaasti liikuntaa ja virikkeitä, mutta ne eivät ole ihanteellinen valinta hyvin vähän liikkuvaan kotiin. Niiden taipumus haukkua ja seurata hajuja voi aiheuttaa haasteita tiiviissä asuinympäristössä. Kaupunkiympäristössä on tärkeää, että tarjolla on turvallisia ulkoilualueita ja että koulutukseen sitoudutaan.

Mitkä ovat bretagnenhiekkakarvagriffonien yleisimmät terveysongelmat?

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta luppakorvien vuoksi sillä voi olla taipumusta korvatulehduksiin. Rodulla on esiintynyt myös joitakin silmä- ja nivelongelmia. Aktiivisina ajokoirina ne voivat myös loukkaantua vaikeakulkuisessa maastossa ja kärsiä toisinaan vatsavaivoista, jos niille annetaan vain yksi suuri ateria päivässä. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koiransa rodulla tunnettujen perinnöllisten sairauksien varalta ja pitävät tarkkaa kirjaa niiden terveydestä.

Kuinka voimakas metsästysvietti ja hajujen seuraamisvietti bretagnenbassetilla on?

Rotu on kehitetty metsästämään laumassa villisikoja ja muuta riistaa, joten sillä on luonnostaan erittäin voimakas vietti seurata hajuja. Monet yksilöt seuraavat hajujälkeä hyvin määrätietoisesti eivätkä välttämättä reagoi luoksetulokutsuun päästyään jäljelle. Turvallisuuden kannalta on tärkeää huolehtia pitävistä aitauksista, käyttää pitkää liinaa ja aloittaa luoksetulon harjoittelu varhain.

Millaista hoitoa Griffon Fauve de Bretagne -rodun karkea turkki vaatii?

Sen karkea, jäykkä turkki on melko helppohoitoinen, mutta se tulisi harjata kerran tai kahdesti viikossa irtokarvojen ja roskien poistamiseksi. Ajoittainen käsin nyppiminen tai turkin siistiminen voi auttaa säilyttämään oikean karvanlaadun ja ehkäisemään takkuuntumista etenkin korvien ja hännän alueella. Aktiivisen elämäntavan vuoksi myös korvien säännöllinen tarkistaminen ja kynsien leikkaaminen ovat tärkeitä.

Tulevatko griffon fauve de bretagne -koirat hyvin toimeen muiden lemmikkien ja koirien kanssa?

Ne on jalostettu työskentelemään laumassa, ja monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, kun tutustuminen hoidetaan oikein. Metsästystaustansa vuoksi ne saattavat pitää pieniä eläimiä, kuten kaneja tai joitakin kissoja, saaliina etenkin, jos ne eivät ole kasvaneet niiden kanssa. Huolellinen sosiaalistaminen jo pentuna on suositeltavaa, ja pienempien lemmikkien seurassa niitä on hyvä valvoa.

Kuinka haukkuherkkä griffon fauve de bretagne on, ja voiko sen haukkumista hillitä?

Ne ovat luonnostaan äänekkäitä ja viestivät äänellään jäljestäessään, mikä voi näkyä kotona runsaana haukkumisena tai ulvontana. Tätä ominaisuutta ei voi poistaa kokonaan, mutta johdonmukaisella koulutuksella, riittävällä liikunnalla ja opettamalla koiran reagoimaan luotettavasti ”hiljaa”-vihjeeseen voi vähentää häiritsevää ääntelyä. Tylsistyneet tai liian vähän liikuntaa saavat yksilöt ovat yleensä äänekkäimpiä.

Millainen koulutustapa sopii parhaiten bretagnenhietagriffonille?

Ne ovat älykkäitä, mutta voivat olla itsenäisiä, ja hajut vievät helposti niiden huomion. Siksi lyhyet, keskittyneet harjoitukset toimivat parhaiten. Positiivinen vahvistaminen ja erityisen mieluisat palkkiot auttavat pitämään niiden mielenkiinnon yllä. Luoksetulon, löysällä hihnalla kävelemisen ja itsehillinnän harjoittelu jo varhain on tälle rodulle erityisen tärkeää.

Mitä tulevien omistajien tulisi tietää bretagnenbassetin sijaan?

Rotu on kotoisin Ranskan Bretagnesta, jossa sitä käytettiin ajueissa villisikojen ja muun riistan metsästykseen vaikeakulkuisessa maastossa. Tämä tausta selittää rodun kestävyyden, tarkan hajuaistin, vankan rakenteen ja itsenäisen työskentelytavan. Taustan ymmärtäminen auttaa omistajia tarjoamaan koiralle riittävästi tekemistä ja hyväksymään rodun luontaisia vaistoja, kuten hajujälkien seuraamisen ja ajohaukun.

Sponsored Ad

Vertailu muihin rotuihin

Vertaa rotua Bretagnenajokoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut

Lähteet

Kirjoittaja

André Andersson
Toimittaja ja lemmikkiasiantuntija
André Andersson
André Andersson kirjoittaa Get a Petiin tietoon perustuvaa sisältöä koirista ja kissoista. Hän kirjoittaa roduista, luonteesta, hoidosta ja siitä, mitä lemmikkiä ostaessa kannattaa miettiä. Tavoitteena on tehdä valinnasta helpompi ja turvallisempi.

Samankaltaiset rodut

Lisää rotuja