## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Melzaki

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Norwegian Kennel Club

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Vi Bedriver Ek-kvistens kennel som finns i Mora.  Jag och  min man har ett stort intresse för hundar och har haft denna ras I 18 år .  Föder upp I liten skala med max två kullar per/år . Hundarna är hälsotestade och vi följer svenska kennel klubbens, rasklubbens (BBHC) rekomendationer. Våra hundar lever tillsammans med oss som en enda familj.
Besök våran hemsida 
Ek-kvistens-kennel.webnode.se 
Eller ring Annie
0705278225

Ek-kvistens kennel

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Djakartas

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Verbascum nigrum

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

Kallkällbäckens

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Bell

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

The Kennel Club (United Kingdom)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Straight Flush

Woolly Wonder's

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Vi har med stolthet fött upp Dvärgschnauzer svart/silver, och ibland har vi även vita dvärgschnauzrar. Vår kennel är byggd på ett genuint intresse för friskt avelsarbete och utveckling av denna fantastiska ras. Vi strävar efter att bevara och förbättra dvärgschnauzerns unika egenskaper och utseende i varje kull vi planerar.

Om ni känner att ni vill dela er vardag med en dvärgschnauzer, är ni hjärtligt välkomna att kontakta oss. 🐾💖

fobecos

Piccolo Pom's kennel

## Perustiedot

Bordercollie on brittiläinen paimenkoira ihmiselle, joka haluaa työskennellä koiransa kanssa, kouluttaa sitä ja tarjota sille mielekkäitä tehtäviä koko sen elämän ajan. Rotu oppii erinomaisesti ja on hyvin kestävä, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä usein vaativamman kuin ensisijaisesti seurakoiraksi jalostetusta koirasta.

- **Koiratyyppi:** puhdasrotuinen paimenkoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1
- **Koko:** keskikokoinen; uroksen ihannesäkäkorkeus on noin 53 cm, nartut ovat yleensä hieman pienempiä
- **Paino:** noin 12–20 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan
- **Elinajanodote:** noin 10–15 vuotta
- **Turkki:** lyhyt tai kohtalaisen pitkä kaksinkertainen karvapeite, useita värejä
- **Tyypilliset piirteet:** valpas, ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen, herkästi reagoiva, älykäs ja vahvasti työskentelyyn motivoitunut
- **Sopii parhaiten:** sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii säännöllisestä kouluttamisesta ja osaa opettaa koiralle sekä tekemistä että lepoa

Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole se, ulkoileeko perhe tietyn tuntimäärän päivässä, vaan se, löytyykö arjesta aikaa säännölliseen harjoitteluun ja yhteistyöhön. Bordercollien on saatava käyttää päätään ja toteuttaa paimennusviettiään hallitusti, mutta sen on myös opittava rauhoittumaan kotona.

## Ulkonäkö ja turkki

Bordercollie on urheilullinen ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne palvelee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä yhdenmukaisen ulkonäön sijaan. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, sulavat ja tehokkaat. Rotumääritelmän mukainen uroksen ihannesäkäkorkeus on 53 cm ja nartun hieman vähemmän, mutta rodun sisällä sekä koko että rakenne vaihtelevat huomattavasti.

Rotumääritelmässä kuvataan kaksi karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja kohtalaisen pitkäkarvainen. Molemmilla on tiheä, rakenteeltaan keskikarkea peitinkarva sekä pehmeä ja tiheä, säältä suojaava pohjavilla. Kohtalaisen pitkä turkki muodostaa selvemmin kauluksen, housukarvat ja tuuhean hännän, kun taas lyhyt turkki on rungonmyötäisempi. Värejä ja kuviointeja on monia. Mustavalkoinen ja kolmivärinen ovat yleisiä, mutta rotumääritelmä sallii laajan värikirjon, kunhan valkoinen ei ole vallitseva väri.

Turkinhoito on pääpiirteissään helppoa. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtoavan pohjavillan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi, etenkin korvien takaa ja hapsukarvojen kohdalta. Runsaan karvanlähdön aikana harjausta tarvitaan tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa. Ulkona työskentelevä tai harjoitteleva koira kannattaa myös tarkastaa tekemisen jälkeen: käy läpi tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, heinänvihneiden, punkkien ja roskien varalta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Bordercollie on tarkkaavainen, yhteistyöhaluinen ja erittäin nopea havaitsemaan toistuvia kaavoja. Se oppii siksi paitsi omistajan tarkoituksella opettamat asiat myös sen, mitkä äänet ennakoivat lenkkiä, miten ihmiset tavallisesti liikkuvat ja millaisella käytöksellä saa aikaan reaktion. Erinomainen koulutettavuus ei automaattisesti tarkoita helppoa arkea: epäselvät rutiinit ja tahaton palkitseminen voivat vakiinnuttaa käyttäytymistä aivan yhtä nopeasti kuin harkittu koulutus.

Paimennus perustuu siihen, että koira havaitsee liikkeen ja vaikuttaa siihen. Arjessa ilman lampaita sama herkkyys voi kohdistua autoihin, polkupyöriin, juoksijoihin, lapsiin tai muihin eläimiin. Tuijottaminen, vaaniminen, kulkureitin katkaiseminen ja jahtaaminen ovat merkkejä, joihin on syytä puuttua varhain. Käytös tulee keskeyttää rauhallisesti ja korvata opetetulla vaihtoehdolla, ei rohkaista sitä huvittavana erikoisuutena.

Bordercollie voi sopia hyvin perheeseen, mutta rotu ei ole yksilöstä ja ympäristöstä riippumatta automaattisesti ”lapsiystävällinen”. Juokseminen, huutaminen ja vauhdikkaat leikit voivat laukaista paimennuskäyttäytymistä tai aiheuttaa stressiä. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi valvottava, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi myös onnistua, etenkin kun tutustuttaminen tehdään harkiten, mutta sitä ei voida taata pelkän rodun perusteella. Kissan on päästävä halutessaan vetäytymään omiin oloihinsa, ja koira on opetettava jättämään se rauhaan.

## Koulutus ja liikunta

Bordercollie tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei voi määrittää. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta, aiemmasta koulutuksesta ja työtehtävistä. Hyvässä arjessa vuorottelevat liikunta, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja palautuminen.

Lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, turvallisissa paikoissa vapaana liikkuminen, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, paimennus ja muut koiraurheilulajit tarjoavat koiralle erilaista tekemistä. Valitse lajeja, joissa koiran on kuunneltava ohjaajaa ja tehtävä päätöksiä pelkän kovaa juoksemisen sijaan. Loputon pallonheitto tai muu voimakkaasti kiihdyttävä toisto ei ole hyvä mittari koiran tarpeiden täyttymiselle. Se voi lisätä odotusjännitystä opettamatta koiraa rauhoittumaan.

Pidä harjoitukset lyhyinä, selkeinä ja palkitsemiseen perustuvina. Kiinnitä arkitaitoihin, kuten luoksetuloon, hihnassa kulkemiseen, etäältä pysähtymiseen ja huomion irrottamiseen liikkuvista kohteista, yhtä paljon huomiota kuin temppuihin tai kilpailuliikkeisiin. Palkitse myös rauhallisuudesta: omalla paikalla makaamisesta, odottamisesta ympärillä tapahtuvien asioiden aikana ja nukkumisesta tekemisen jälkeen. Bordercollie, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhdikasta tekemistä, voi kehittyä huippukuntoiseksi oppimatta lainkaan lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat hallittuja kokemuksia, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran harjoitusohjelmaa. Vahvista niiden itseluottamusta erilaisissa ympäristöissä, anna kehon kehittyä ja lisää fyysistä kuormitusta sekä tehtävien vaikeutta vähitellen. Jos koira muuttuu lisääntyneestä tekemisestä huolimatta hajamielisemmäksi, ääniherkemmäksi tai alkaa jumiutua asioihin, ratkaisu voi olla parempi tasapaino ja ammattilaisen apu entistä rankemman liikunnan sijaan.

## Terveys

Bordercollieta pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta rodulla tunnetaan sairauksia, joista pennunostajan on hyvä olla tietoinen. Ruotsin kennelliiton ja Svenska Vallhundsklubbenin esiin nostamiin terveysongelmiin kuuluvat lonkkaniveldysplasia (HD), collie eye anomaly eli colliesukuisten koirien silmäanomalia (CEA), muut verkkokalvomuutokset, epilepsia sekä etenkin olkaniveleen kohdistuva osteokondroosi.

Kun harkitset Ruotsiin rekisteröityä pentuetta, tarkista ensin vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimustulokset. Ruotsin kennelliiton sääntöjen mukaan silmätutkimustuloksen on oltava rekisteröity ennen astutusta, eikä tutkimus yleensä saa olla yli vuoden vanha. Tarkista rekisteröidyt tulokset ja kysy myös sisarusten, vanhempien ja muiden lähisukulaisten epilepsiasta, toistuvista kohtauksista, olkapääongelmista ja varhaisista kuolemista. Kahden vanhemman normaalit tulokset eivät kerro koko sukulinjan terveydestä.

Useisiin rodun perinnöllisiin sairauksiin, kuten CEA:han, IGS:ään, TNS:ään ja sensoriseen neuropatiaan, on saatavilla DNA-testejä. Tarpeelliset testit riippuvat koiran sukujuurista ja ajantasaisista suosituksista. Pyydä kasvattajaa selittämään, mitä on testattu ja miksi. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa terve kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on suunnitella yhdistelmä niin, etteivät pennut voi periä sairausvarianttia molemmilta vanhemmiltaan. DNA-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, niveltutkimustuloksia eikä laajempaa tietoa suvun terveydestä.

Bordercollie collapse -oireyhtymää (BCC) sairastava koira voi olla levossa täysin oireeton, mutta muuttua kovan rasituksen aikana tai pian sen jälkeen sekavaksi, horjuvaksi tai kaatua. Koira saattaa näyttää toipuvan 5–30 minuutissa, mutta jokaiseen tällaiseen kohtaukseen on suhtauduttava vakavasti ja sen syy on selvitettävä eläinlääkärissä. BCC ei ole sama asia kuin tavallinen väsymys, lämpöhalvaus tai labradorinnoutajilla yleisemmin tavattava dynamiini 1 -geeniin liittyvä EIC-muoto. Keskeytä tekeminen heti, jos koiran tarkkaavaisuus tai liikkuminen muuttuu poikkeavaksi.

## Historia ja alkuperä

Bordercollie kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla lammastilojen työkoiraksi. Jalostusvalinnat perustuivat pitkään käytännön paimennuskykyyn: koiran piti osata lukea paimennettavia eläimiä, työskennellä etäällä ja vastata ohjaajan merkkeihin vaativissa oloissa. Tämä työtausta selittää rodulle ominaisen katseenkäytön, vaanivan liikkumisen, kestävyyden ja voimakkaan halun hallita liikettä.

FCI luokittelee bordercollien brittiläiseksi paimenkoiraksi, jolta edellytetään käyttökoetta. Ruotsissa käyttöominaisuuksilla on poikkeuksellisen selkeä asema myös rekisteröinnissä. Rotu merkitään Ruotsin kennelliiton erilliseen paimenkoirarekisteriin, REG V:hen. Ruotsissa syntynyt bordercollie voidaan rekisteröidä vain, jos sen molemmat vanhemmat ovat suorittaneet hyväksytysti Svenska Vallhundsklubbenin (SVaK) järjestämän paimennuskokeen tai niillä on hyväksytty vastaava ulkomainen koetulos. Ulkonäkö voi siksi vaihdella enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja työskentelykyky säilyy ruotsalaisen jalostusmallin keskiössä.

## Arki bordercollien kanssa

Hyvä arki bordercollien kanssa vaatii suunnittelua, mutta ei jatkuvaa viihdyttämistä. Tavoitteena on koira, joka pystyy tarvittaessa työskentelemään keskittyneesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu. Tällainen tasapaino onnistuu parhaiten kodissa, jossa joku aidosti nauttii koiran kouluttamisesta ja jossa vastuu koiran liikunnasta ei ole lasten varassa.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, eikä suuri piha takaa hyvää elämää. Tärkeämpiä ovat sopivat harjoitteluympäristöt, turvalliset liikuntamahdollisuudet ja arkirutiini, jota pystytään todella ylläpitämään. Vilkkaalla alueella omistajan on pystyttävä hallitsemaan liikenteen, pyöräilijöiden, juoksijoiden, äänten ja kohtaamisten tuomat tilanteet ilman, että koira jumiutuu paimentamiseen tai jatkuvaan valppauteen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen ja koiran iän sekä reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Alkuvaiheen harjoituksia kannattaa harkita kuvattavaksi. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira vaeltelee levottomana, läähättää, haukkuu, rikkoo tavaroita tai ei pysty rauhoittumaan. Toistuvat pitkät työpäivät ilman apua koiran hoitoon ovat tälle rodulle huono lähtökohta.

Ennen kuin ostat pennun Ruotsista, tarkista molemmilta vanhemmilta vähintään kolme asiaa: rekisteröity lonkkatutkimustulos, voimassa oleva silmätutkimustulos ja hyväksytty tulos hyväksytystä paimennuskokeesta. Kysy sen jälkeen lähisukulaisten epilepsiasta ja nivelterveydestä, olennaisista DNA-testeistä, vanhempien käyttäytymisestä sekä levossa että työssä ja kasvattajan tarjoamasta tuesta kaupanteon jälkeen. Sopivimman pennun valinnassa ei ole kyse ”älykkäimmän” yksilön löytämisestä, vaan siitä, että pennun luonne ja työskentelyhalu sopivat siihen, mitä voit tarjota koiralle koko sen elämän ajan.

Bordercollie

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Bordercollie on keskikokoinen, atleettinen paimenkoira, joka tunnetaan herpaantumattomasta keskittymiskyvystään, älykkyydestään ja erittäin suuresta energisyydestään. Se on jalostettu paimentamaan lampaita koko päivän, ja se loistaa niin paimennuksessa, koiraurheilussa kuin koulutuksessakin. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista ohjausta.

My Nr One

Krumelurens

## Rotu lyhyesti

Japaninpystykorva on japanilainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 5. Sen tunnusmerkkejä ovat puhtaanvalkoinen kaksinkertainen karvapeite, pienet pystyt korvat ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Rotu on vilkas ja tarkkaavainen, ja se on usein innokas oppimaan, mutta se voi myös olla herkkähaukkuinen. Japaninpystykorvaa harkitsevan kannattaa siksi arvioida melunsietokykyään yhtä huolellisesti kuin mahdollisuuksiaan tarjota koiralle liikuntaa.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Japani; seurakoira, FCI:n rotunumero 262.
- **Koko:** rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 30–38 cm, nartut ovat hieman pienempiä. Painoa ei ole määritelty.
- **Mittasuhteet:** runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 10:11.
- **Karvapeite:** puhtaanvalkoinen. Peitinkarva on suoraa ja pystyä, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiheää.
- **Luonne:** ihanteena on älykäs, iloinen ja valpas koira. Japaninpystykorva voi ilmoittaa havainnoistaan haukkumalla, mutta sen ei pitäisi olla jatkuvasti äänekäs, pelokas tai aggressiivinen.
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja aivopähkinöitä sekä varhain aloitettua totuttelua ääniin, vieraisiin ja yksinoloon.

Japaninpystykorva voi muistuttaa pientä samojedinkoiraa tai valkoista saksanpystykorvaa, mutta nämä ovat erillisiä rotuja, joilla on omat rotumääritelmänsä ja historiansa. Pelkän ulkonäön perusteella ei voi päätellä, miten ne eroavat luonteeltaan, kooltaan tai terveydeltään.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Japaninpystykorva on vankka mutta elegantti koira, jonka mittasuhteissa ei ole liioiteltuja piirteitä. Suippeneva kuono, tummat mantelinmuotoiset silmät ja pienet kolmiomaiset korvat luovat valppaan ilmeen. Selän tulee olla lyhyt ja vaakasuora, ja liikkeiden nopeita ja eloisia. Häntä kaartuu selän päälle, mutta se ei saa olla tiukasti kiertynyt.

Karvapeitteessä on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on suoraa ja rungosta kohollaan, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Karva on lyhyempää kasvoissa, korvissa ja raajojen etupuolella, mutta pidempää rungossa. Kaulan ja rinnan ympärillä oleva kaulus sekä runsaskarvainen häntä ovat erityisen näyttäviä. Ainoa hyväksytty väri on puhtaanvalkoinen.

Hyvä lähtökohta turkinhoidolle on yleensä perusteellinen harjaus ja kampaus ihoa myöten noin kerran viikossa. Käy turkkia läpi pienissä osioissa, jotta kampa ulottuu pohjavillaan asti, ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava useammin. Ruotsin Kennelliiton mukaan nartut vaihtavat karvansa usein kahdesti vuodessa ja aikuiset urokset yleensä kerran, mutta ajankohta ja irtoavan karvan määrä vaihtelevat.

Koira pestään likaisuuden ja tarpeen mukaan, ei kiinteän aikataulun perusteella. Valkoista turkkia ei tarvitse pestä aina, kun se pölyyntyy. Totuta pentu rauhallisesti harjaan, kampaan ja tassujen käsittelyyn jo ennen kuin perusteellinen turkinhoito on tarpeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Japaninpystykorva huomaa ympäristönsä muutokset nopeasti ja viihtyy yleensä perheensä lähellä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, iloiseksi ja valppaaksi. Kaikki yksilöt eivät ole erityisen kiinnostuneita vieraista ihmisistä tai koirista. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko: paniikki, uhkailu tai vaikeus palautua tilanteesta ovat eri asioita kuin rauhallinen itsevarmuus.

Haukkumista on syytä tarkastella tasapainoisesti. Ruotsin Kennelliiton rotukuvauksessa japaninpystykorvaa kuvataan herkkähaukkuiseksi, kun taas rotumääritelmän mukaan sen ei pitäisi olla äänekäs. Nämä kuvaukset eivät ole ristiriidassa, kun lyhyt ilmoitushaukku erotetaan jokaisesta äänestä alkavasta ja jatkuvasta haukkumisesta. Tavoitteena ei ole poistaa koiran valppautta, vaan auttaa sitä huomaamaan ovelta kuuluva ääni ja rauhoittumaan sen jälkeen.

Haukkuminen, arkuus ja vieraiden ihmisten pelko nousivat toistuvasti esiin rotuyhdistyksen omistajakyselyissä vuosina 2014 ja 2020. Vastaajat osallistuivat kyselyihin oma-aloitteisesti ja kysymys oli laaja, joten vastauksista ei voi päätellä näiden piirteiden yleisyyttä koko rodussa. Jos mahdollista, tapaa pennun emä tavallisessa arkiympäristössä, kysy lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin ja porraskäytävän ääniin ja tulkitse mahdollisia BPH-käyttäytymiskuvauksia käyttäytymisprofiileina, ei pistearvosteluina.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan aktiivisesti ja puuttumaan haukkumiseen johdonmukaisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka olettaa seurakoiran olevan automaattisesti hiljainen, tulevan aina kutsusta luo tai tervehtivän kaikkia innokkaasti.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen japaninpystykorva tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Vaihtele lenkkeilyä, haistelua, leikkiä ja lyhyitä yhteistyötehtäviä. Rally-toko, nosework, agility, jäljestys, temput ja arkitaitojen harjoittelu ovat kaikki mahdollisia vaihtoehtoja. Valitse tekeminen koiran terveyden, kiinnostuksen ja kunnon mukaan.

Arvioi sopivaa määrää palautumisen perusteella. Koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja liikkumaan levon jälkeen ilman jäykkyyttä. Jokaiseen pieneen häiriöön reagoiva koira saattaa tarvita paremmin turvattua lepoa, hajutyöskentelyä tai harjoittelua häiriöiden keskellä – ei välttämättä pidempää lenkkiä. Pennut tarvitsevat lyhyitä, leikinomaisia ja ikään sopivia kokemuksia, eivät aikuisen koiran päiväohjelmaa pienoiskoossa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus hyödyntää hyvin rodun tarkkaavaisuutta ja työskentelyhalua. Selvitä ensin, mikä laukaisee haukkumisen: ovikello, hissi, ikkunan takana kulkevat ihmiset vai leikin aiheuttama innostus. Lisää etäisyyttä tai peitä näköyhteys ja palkitse koiraa silloin, kun se pystyy vielä olemaan hiljaa ja ottamaan sinuun kontaktia. Opeta sitten yksinkertainen vaihtoehtoinen toimintatapa, kuten omalle alustalle meneminen ovikellon soidessa. Rankaiseminen voi lisätä ahdistusta muuttamatta sitä, miltä ääni koirasta tuntuu.

Ruotsin Kennelliitto kuvaa rodun metsästysviettiä suhteellisen vähäiseksi, mutta se ei takaa turvallista vapaana ulkoilua tai varmaa luoksetuloa. Aloita helpossa ympäristössä, lisää häiriöitä vähitellen ja käytä pitkää liinaa, kunnes koira reagoi ensimmäiseen kutsuun myös jonkin liikkuessa. Luoksetulon onnistumisprosentti kertoo vähemmän kuin koiran käytös juuri siinä ympäristössä, jossa aiot päästää sen vapaaksi.

## Terveys

Ruotsin Kennelliitto kuvaa japaninpystykorvaa yleisesti terveeksi roduksi, jolla on vähän rotukohtaisia sairauksia. Pennunostajan kannattaa silti selvittää polvien, silmien ja sydämen terveys sekä suvun olennaiset terveystiedot. Yksi normaali tutkimustulos ei korvaa tietoa vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

Rodussa esiintyy **patellaluksaatiota**, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee julkaisemassaan jalostusstrategiassa vapaaehtoista polvitutkimusta noin kahden vuoden iässä, kun koira on fyysisesti kehittynyt. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tulokset ja kysy, onko sukulaisilla esiintynyt toistuvaa ontumista, hyppäämisvaikeuksia tai haluttomuutta juosta ja tehdä nopeita käännöksiä.

Myös **silmien ja sydämen** terveyttä seurataan vapaaehtoisesti. Jalostusstrategiassa mainitaan muutamia vanhemmilla koirilla todettuja PRA-tapauksia, ja jalostuskoirille suositellaan säännöllisiä silmätutkimuksia erityisesti kuuden ikävuoden jälkeen. Siinä mainitaan myös pieni määrä vanhempia koiria, joilla on todettu sydämen sivuääniä ja mitraaliläpän rappeumasairautta eli MMVD:tä. Ohjeena on, että eläinlääkäri kuuntelee sydämen tavanomaisten käyntien yhteydessä ja järjestää ultraäänitutkimuksen, jos sivuääni havaitaan. Kyse on seurannasta, ei osoituksesta siitä, että jokainen koira sairastuisi tai että vanha normaali tulos takaisi terveyden koko loppuelämäksi.

**X-kromosomiin kytkeytyvää lihasdystrofiaa** on todettu muutamissa irlantilaisissa sukulinjoissa, ja tutkijat ovat kehittäneet mutaatiolle DNA-testin. Rotuyhdistyksen strategian mukaan tapauksia ei ollut tiedossa näiden irlantilaisten sukulinjojen ulkopuolella. DNA-testaus on siksi erityisen tärkeää silloin, kun sukutaulussa on irlantilaista taustaa: kysy kyseisen sukuhaaran geenitestituloksista. Sen sijaan ei ole näyttöä siitä, että jonkin tietyn PRA:n DNA-testin pitäisi kuulua koko rodun rutiinitutkimuksiin.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä japaninpystykorvalle ei aseteta rotukohtaisia terveystutkimusvaatimuksia, eikä rodulla ole pakollista valtakunnallista terveysohjelmaa. Polvi-, silmä- ja sydäntutkimukset ovat rotuyhdistyksen vapaaehtoisia suosituksia. Tarkista aina ajantasaiset säännöt ennen jalostuskäyttöä ja erota sitovat ehdot suosituksista.

## Historia ja alkuperä

Japaninpystykorva kehitettiin Japanissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Virallisessa rotumääritelmässä todetaan varovaisesti, että rodun arvellaan polveutuvan osittain valkoisista saksanpystykorvista, grosspitzeistä, joita tuotiin Japaniin Siperian ja Koillis-Kiinan kautta noin vuonna 1920. Tämä on rodun taustasta kirjattu kuvaus, ei peruste pitää nykyistä rotua saksanpystykorvan muunnoksena.

Valkoisia pystykorvia esitettiin Tokiossa noin vuonna 1921. Kanadasta tuotiin kaksi paria vuonna 1925, ja vuoteen 1936 asti tuotiin lisää koiria Kanadasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Kiinasta. Näitä koiria risteytettiin yhtenäisemmän rotutyypin luomiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen Japanin Kennelliitto laati rotumääritelmän, joka hyväksyttiin vuonna 1948.

Yksityiskohtaisempia väitteitä samojedinkoirien, amerikaneskimokoirien tai muiden rotujen käytöstä varhaisessa jalostustyössä esitetään usein, mutta virallisen rotumääritelmän historiaosuus ei tue niitä. Siksi dokumentoidut tuontireitit on hyvä pitää erillään myöhemmistä teorioista.

## Arki japaninpystykorvan kanssa

Japaninpystykorva voi asua kerrostalossa, mutta silloin ääniin on kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota. Kuuluvatko hissi, ulko-ovi tai naapurit asuntoon? Sijoita koiran peti etäälle ulko-ovesta ja ikkunoista, joista näkyy ohikulkijoita, ja palkitse rauhallisesta käytöksestä ennen kuin ilmoitushaukkumisesta tulee tapa. Hyvien ulkoilu- ja harjoittelupaikkojen helppo saavutettavuus on tärkeämpää kuin huoneiden määrä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien välillä on suuria eroja. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä poissaoloja vain niin kauan kuin koira pystyy lepäämään haukkumatta, kuljeskelematta levottomasti tai osoittamatta stressiä. Kamera voi näyttää, mitä oven sulkeuduttua tapahtuu. Jos ahdistus lisääntyy, lyhennä poissaoloa ja palaa helpompaan vaiheeseen sen sijaan, että jatkaisit eteenpäin.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja koiran oikeus rauhalliseen lepopaikkaan ovat tärkeämpiä kuin rotu. Opeta lapsille, ettei koiraa kanneta, halata tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa aiemmat kokemukset ja yksilöllinen käytös merkitsevät enemmän kuin yleinen kuvaus suhteellisen vähäisestä metsästysvietistä. Tutustuta kissa ja koira toisiinsa etäältä portin tai hihnan avulla, estä jahtaaminen ja tarjoa kissalle korkeita paikkoja, joihin vetäytyä. Älä jätä niitä ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja uusiin paikkoihin?
- Mitä polvi- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, milloin tutkimukset on tehty ja mitä kasvattaja tietää sukulaisten sydän- tai liikkumisongelmista?
- Onko suvussa irlantilaista taustaa, ja jos on, tunnetaanko kyseisen sukuhaaran lihasdystrofiaan liittyvä geneettinen status?
- Miten pentujen kanssa on harjoiteltu käsittelyä, arjen ääniä, lepoa ja lyhyitä erossaoloja?

Parhaiten rotu sopii kotiin, jossa arvostetaan valpasta, oppimishaluista seurakoiraa ja ollaan valmiita harjoittelemaan rauhallisesti ääniin suhtautumista ja itsehillintää. Valkoinen turkki on rodun näkyvin piirre, mutta arjessa sopivuuden ratkaisevat haukkuherkkyys, palautumisen nopeus ja kyky rauhoittua.

Japaninpystykorva

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Japaninpystykorva on pieni tai keskikokoinen, ihmisläheinen seurakoira, jonka puhtaanvalkoinen kaksinkertainen turkki on helppo pitää kunnossa säännöllisellä harjauksella. Se on eloisa, älykäs ja helposti koulutettava, ja se sopii kerrostaloasumiseen, kunhan saa päivittäin liikuntaa. Japaninpystykorva on luonnostaan valpas ja haukkuherkkä, mutta tutustuttuaan yleensä ystävällinen.

Highcoast peekaboos

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

North Caliber's

Tazzehagens

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Société Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Rexx

Baloo

Kiharakarvainen noutaja

Curly Coated Retriever Club of Great Britain

Kiharakarvainen noutaja on urheilullinen, keskikokoinen tai suuri metsästyskoira, jolla on tiheä, vedenpitävä, kihara turkki. Väriltään se on musta tai maksanruskea. Se on älykäs, itsenäinen ja uskollinen mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Se tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, harkittua koulutusta ja kohtuullisesti kiharalle turkille sopivaa hoitoa.

Saint-usugenspanieli

Saint-usugenspanieli on harvinainen ranskalainen metsästyskoirarotu. Se on keskikokoinen, väriltään ruskeapäistärikkö, ja sillä on pehmeä, laineikas turkki ja lempeä katse. Kotona se on rauhallinen, hellä ja ihmisläheinen, mutta metsästysmaastossa energinen. Se työskentelee tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa ja on taitava vainuamaan, seisomaan riistaa ja noutamaan niin maalla kuin vedessä.

Vårt avelsmål är hundar som har kvar de arbetsegenskaper de en gång skapades för att utföra samtidigt som de ska vara underbara familjehundar.

Hayabusa's

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Truxelis

## Rotu lyhyesti

- Belgianpaimenkoira groenendael on belgianpaimenkoiran pitkäkarvainen, musta muunnos. FCI pitää groenendaelia, tervuerenia, malinois’ta ja laekenois’ta saman rodun neljänä muunnoksena.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii kaksi senttimetriä ihannetta matalamman ja neljä senttimetriä korkeamman säkäkorkeuden. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut 20–25 kg.
- Groenendael on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira, joka reagoi nopeasti. Se tarvitsee sekä mielekästä tekemistä että kykyä rauhoittua.
- Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, itsevarma ja työhaluinen mutta myös rauhallinen ja peloton ilman aggressiivisuutta. Perimä, varhaiset kokemukset ja koulutus vaikuttavat suuresti yksittäiseen koiraan.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite on yksivärisen musta. Vähäinen valkoinen väri sallitaan eturinnassa ja varpaissa.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, osaa lukea nopeasti reagoivaa koiraa ja valitsee kasvattajan luonteen ja terveyden, ei pelkän mustan turkin perusteella.

## Ulkomuoto ja turkki

Groenendaelissa tulisi yhdistyä tyylikkyys ja voima ilman raskautta. Rungon pituus vastaa suunnilleen säkäkorkeutta, rintakehä ulottuu kyynärpäihin ja koira kantaa päätään korkealla. Korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt. Liikkeiden tulee olla vapaat, vaivattomat ja eloisat, ja koiran on pystyttävä vaihtamaan suuntaa nopeasti tasapainoaan menettämättä.

Kaikkien neljän belgianpaimenkoiramuunnoksen perusrakenne on sama. Ne eroavat toisistaan lähinnä karvan pituuden, laadun ja värin perusteella. Groenendael ja tervueren ovat pitkäkarvaisia, ja groenendaelin tulee olla yksivärisen musta. Pieni valkoinen laikku eturinnassa ja vähäinen valkoinen väri varpaissa sallitaan.

Turkissa on tiheä, villava aluskarva ja runsas, suojaava peitinkarva. Karva on lyhyempää päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa. Pidempi karva muodostaa kauluksen ja rintamuksen kaulan ja rinnan ympärille, hapsut eturaajoihin, housut reisien takaosiin ja tuuhean hännän.

Sovita turkinhoidon tiheys siihen, mitä kampa ja ihon kunto kertovat. Tunnustele ja kampaa kaulus, korvantaustat, kainalot, housukarvat ja häntä. Jos kampa takertuu tai aluskarva on tiiviisti ihoa vasten, turkki tarvitsee perusteellisemman harjauksen. Karvanlähtöaikaan tätä voidaan tarvita usein, karvanlähtöjen välillä huomattavasti harvemmin. Pese koira sen ollessa likainen ja kuivaa turkki ihoa myöten. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Groenendael on nopea ja tarkkaavainen koira, joka saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset ennen omistajaansa. FCI kuvaa belgianpaimenkoiraa valppaaksi, aktiiviseksi ja energiseksi koiraksi, joka on aina valmis toimintaan. Sama rotumääritelmä edellyttää myös itsevarmuutta, rauhallisuutta ja pelottomuutta ilman aggressiivisuutta. Vilkkaus ja tasapainoisuus eivät sulje toisiaan pois.

Suhtautuminen ihmisiin vaihtelee yksilöittäin. Koiran ei tarvitse haluta tervehtiä kaikkia, mutta sen tulisi pystyä olemaan ihmisten joukossa muuttumatta pelokkaaksi tai uhkaavaksi. Harjoittele ihmisten ohittamista, vieraiden vastaanottamista ja käsittelyn hyväksymistä tekemättä jokaisesta ihmisestä erillistä harjoitustehtävää. Anna tarvittaessa etäisyyttä ja palkitse rauhallisista valinnoista.

Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset osoittavat, miksi rodun keskiarvo ei yksin riitä. Tulokset erosivat muunnosten välillä, ja suhtautuminen käsittelyyn ja laukauksiin on kuulunut asioihin, joita rotuyhdistys on halunnut groenendaelilla parantaa. Aineisto koskee vanhempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa nykyisen pennun ominaisuuksia.

Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset MH-kuvaajat sen sijaan, että tyytyisit tietoon niiden ”tunnetusta luonnekuvausstatuksesta”. Kysy myös täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä: miten ne palautuvat yllätyksistä, sietävät kehon käsittelyä ja reagoivat ääniin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin? Titteli tai suoritettu testi ei korvaa tätä arjesta saatavaa tietoa.

## Koulutus ja liikunta

Groenendael tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia lenkeistä vaihtelevassa maastossa, jäljestämisestä, etsintätehtävistä, tottelevaisuudesta, paimennuksesta tai muista sekä kehoa että mieltä aktivoivista tehtävistä. Valitse tekeminen koiran oman motivaation, terveyden ja sen mukaan, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan jälkeenpäin.

Varhaisessa koulutuksessa kannattaa asettaa etusijalle taidot, jotka tekevät nopeasti reagoivan koiran arjesta turvallista:

- kävely löysällä hihnalla ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöistä
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo turvallisissa ympäristöissä
- odottaminen ovilla, auton luona ja harjoittelualueen vieressä
- ihmisten, koirien ja liikkeen katsominen ilman välitöntä toimintaa
- tassujen, suun, korvien ja turkin rauhallinen, vapaaehtoinen käsittely
- opetettu lepopaikka ja kyky nukkua tekemisen jälkeen

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Groenendael oppii usein nopeasti, ja myös ei-toivottu käytös voi tarttua yhtä nopeasti. Palkitse toivotusta toiminnasta ennen kuin koira ehtii syöksyä, haukkua tai kiihtyä liikaa. Ruoka, leikki, haistelu, etäisyyden lisääminen ja pääsy mieluisan tekemisen pariin voivat kaikki toimia tehokkaina palkkioina.

Koulutuksen lisääminen ei aina ole ratkaisu vilkkauteen. Jos koira käy yhä kierroksilla, ääntelee enemmän tai ei pysty nukkumaan harjoituksen jälkeen, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, pidempiä taukoja ja vähemmän ärsykkeitä. Pentujen ja nuorten koirien tulisi liikkua monipuolisesti ilman pitkiä juoksulenkkejä, raskasta fyysistä kuormitusta tai toistuvaa hyppimistä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Belgianpaimenkoiria koskee Ruotsissa useita pakollisia jalostusehtoja. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Tämän rodun C-, D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen; tällaisen koiran jälkeläisille asetetaan pysyvä jalostuskielto. Varmista, että molempien vanhempien lonkkatulos on A tai B, äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että ne on kuvattu.

Molemmilla vanhemmilla on oltava myös virallinen kyynärniveltulos. Tämä ei automaattisesti tarkoita tulosta 0. Ruotsin Kennelliitto suosittelee yleisesti tulosta 0. Tuloksen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen, ja tuloksen 1 saaneita tulisi käyttää vain harkiten ja ainoastaan 0-tuloksen saaneen koiran kanssa. Pyydä nähtäväksi tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä tutkimuspäivämäärät.

Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä jalostuskoirilla on oltava myös ”tunnettu luonnekuvausstatus”. Vuodesta 2016 alkaen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jossa kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Keskeytetty MH ei täytä ehtoa, mutta koira saa silti tunnetun luonnekuvausstatuksen, jos ohjaaja kieltäytyy laukausosiosta. Tunnettu luonnekuvausstatus kertoo siis kuvauksen suorittamisesta, ei siitä, että koira olisi ”läpäissyt” jokaisen tilanteen.

Epilepsia on dokumentoitu terveyshuoli etenkin pitkäkarvaisilla groenendael- ja tervuerenmuunnoksilla. Vanhempaa tanskalaistutkimusta ja ruotsalaista kyselyä ei voi käyttää nykyisinä Ruotsin esiintyvyyslukuina, mutta ne osoittavat, miksi suvun terveystiedot ovat tärkeitä. Mikään yksittäinen DNA-testitulos ei osoita koko sukua sairaudesta vapaaksi. Kysy vanhempien, täys- ja puolisisarusten, aiempien jälkeläisten sekä vanhempien sukulaisten kouristuskohtauksista tai kohtauksenkaltaisista oireista. Kysy myös tapauksista, joissa oireet alkoivat vasta sen jälkeen, kun koiraa oli jo käytetty jalostukseen.

Myös mahasyöpä on syytä ottaa puheeksi. Vuonna 2024 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa havaittiin tutkitun populaation groenendaeleilla ja tervuereneilla sekä tavallista enemmän mahasyöpää että selvä perinnöllinen osuus sairauden taustalla. Tulokset eivät ole Ruotsin esiintyvyyslukuja, eikä yksittäisen koiran riskiä voida vielä sulkea pois geenitestillä. Kysy kasvattajalta mahasyövästä iäkkäillä lähisukulaisilla. Toistuva oksentelu, ruokahalun heikkeneminen, laihtuminen tai jatkuvat ruoansulatusvaivat on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Silmätutkimus ei kuulu rodun pakollisiin ehtoihin Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä, mutta silmäsairaudet ovat osa rodun terveystyötä. Kysy ajantasaisista silmätutkimustuloksista ja sukulaisten diagnooseista. Pyydä varsinaiset lausunnot nähtäväksi: ”kaikki tutkimukset tehty” ei kerro tuloksista mitään.

## Historia ja alkuperä

Belgianpaimenkoira kehittyi Belgiassa 1800-luvun lopulla esiintyneistä erilaisista paimenkoiratyypeistä. Club du Chien de Berger Belge perustettiin Brysselissä 29. syyskuuta 1891. Saman vuoden 15. marraskuuta professori A. Reul kokosi Cureghemiin 117 koiraa kartoittaakseen silloista koiratyyppiä ja valitakseen jalostukseen sopivia yksilöitä.

Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä laadittiin 3. huhtikuuta 1892, ja siinä kuvattiin yksi rotu, jolla oli kolme karvamuunnosta. Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901. FCI:n mukaan rotutyyppi ja luonne olivat pääosin vakiintuneet noin vuoteen 1910 mennessä.

Värejä ja karvapeitettä koskevat säännöt muuttuivat edelleen. Toisen maailmansodan aikana koirakanta pieneni voimakkaasti, minkä jälkeen rotua elvytettiin. Nykyiset neljä muunnosta vahvistettiin vuonna 1974: groenendael, tervueren, malinois ja laekenois. Groenendael saapui Ruotsiin ensimmäisenä belgianpaimenkoiramuunnoksena 1950-luvun alussa.

## Arki rodun kanssa

Groenendael voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, mutta sille sopii huonosti arki, joka koostuu lyhyistä tarpeidentekolenkeistä ja vähäisestä yhteisestä tekemisestä. Omistajan on autettava koiraa siirtymään työskentelystä lepoon ja takaisin. Tämä on tärkeämpää kuin se, asuuko koira omakotitalossa vai kerrostalossa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea koira voi kaataa lapsen tai kiihtyä juoksemisesta ja huutamisesta olematta aggressiivinen. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois. Arvioi aikuisten sukulaiskoirien todellista käytöstä lasten seurassa sen sijaan, että luottaisit ”perhekoira”-nimitykseen.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienemmän eläimen kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Varhainen tutustuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa portteja, erillisiä lepopaikkoja ja hallittuja tutustuttamisia. Oman kodin kissan kanssa hyvin toimeen tuleva koira voi silti reagoida ulkona juoksevaan kissaan.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiralla on hyvät mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen, kohtaamiset ahtaissa tiloissa pystytään hallitsemaan ja koira oppii lepäämään ulkopuolisista äänistä huolimatta. Harjoittele yksinoloa vähitellen lyhyistä hetkistä aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Ahdistuminen, edestakaisin kulkeminen tai jatkuva ääntely kertoo siitä, että etenemisaskel oli liian suuri.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua kasvattajan ja osaavan kouluttajan tuella, mutta rotu on huono valinta ihmiselle, joka etsii ympäristöönsä helposti välinpitämättömästi suhtautuvaa koiraa. Tapaa emä ja mielellään useita aikuisia sukulaiskoiria, seuraa niitä arjessa ja koulutustilanteissa sekä tarkista itse lonkka-, kyynärnivel- ja MH-tulokset. Kysy suvun epilepsiasta, mahasyövästä, silmistä ja luonteista. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat sopivat elämääsi, älä pelkän mustan turkin vuoksi.

Belgianpaimenkoira groenendael

The Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Svenska Brukshundklubben (Swedish Working Dog Club)

Société Royale Saint-Hubert (Royal Saint Hubert Society of Belgium)

Verein für Deutsche Schäferhunde (German Shepherd Association)

Keskikokoinen tai suuri, neliömäinen belgialainen paimenkoira, jolla on pitkä, tiheä ja yksivärisen musta turkki. Älykäs, energinen ja erittäin koulutettava koira menestyy koiraurheilussa ja työtehtävissä. Se on hyvin uskollinen, valpas ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllistä turkinhoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet