## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Beautyful

## Perustiedot

- Bernhardinkoira on sveitsiläinen jättirotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seura-, vahti- ja maatilan koirana. Rotua käytetään myös jäljestys- ja etsintätehtävissä.
- Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 70–90 cm ja narttujen 65–80 cm. Ruotsin Kennelliitto antaa suuntaa antavaksi painoksi noin 60–100 kg, mutta itse rotumääritelmässä painoa ei määritellä.
- Rodusta on lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen muunnos. Molemmilla on runsas aluskarva.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta ystävälliseksi, valppaaksi ja rauhallisesta eloisaan vaihtelevaksi. Tämä on ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.
- Suuri koko vaikuttaa kaikkeen arjessa: tilantarve, kuljetukset, koulutus, ruokinta ja eläinlääkärinhoito vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Bernhardinkoiran tulee olla suuri ja voimakas mutta silti sopusuhtainen ja terveesti liikkuva. Rotumääritelmän mukainen enimmäissäkäkorkeus on uroksilla 90 cm ja nartuilla 80 cm, mutta tätä korkeampi koira voidaan hyväksyä, jos se on sopusuhtainen ja liikkuu oikein. Tämä ei poista rotumääritelmän ylärajoja eikä tarkoita, että mahdollisimman suuri koira olisi ihanne. Kun tapaat aikuisia koiria, kiinnitä huomiota siihen, kantavatko ne painonsa vaivatta ja liikkuvatko ne vakaasti ja helposti.

Lyhytkarvaisella muunnoksella on tiheä, kiiltävä ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä runsas aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on suoraa ja keskipitkää, ja silläkin on runsas aluskarva. Karva voi olla hieman laineikasta lantion ja lonkkien alueella, ja raajoissa on hapsut. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on punaisia laikkuja tai selän ja kyljet peittävä punainen mantteli. Punaisen sävyt vaihtelevat kirkkaanpunaisesta tummanpunaiseen, ja tumma maski on toivottava.

Turkkia hoidetaan karvatyypin ja sen todellisen kunnon mukaan. Pitkäkarvainen muunnos tarvitsee perusteellisen harjauksen vähintään kerran viikossa takkujen ehkäisemiseksi ja useammin silloin, kun aluskarvaa irtoaa tai turkki on kastunut ja likaantunut. Myös lyhyt turkki on käytävä läpi, jotta irtoava aluskarva, ihomuutokset ja aristavat kohdat huomataan. Kiinnitä erityistä huomiota tiheäkarvaisiin alueisiin sekä pannan ja valjaiden alle jääviin kohtiin. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

Osa bernhardinkoirista kuolaa runsaasti, osa huomattavasti vähemmän. Jos kuolan määrä voi vaikuttaa rotuvalintaasi, tapaa koiran aikuisia sukulaisia. Pyyhkeen pitäminen vesikupin lähellä on yleensä realistisempaa kuin kuolaamattoman koiran odottaminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen bernhardinkoiran tulisi olla ystävällinen ja valpas, ja sen temperamentti voi vaihdella rauhallisesta melko eloisaan. Ruotsin Kennelliitto kuvaa rotua tasapainoiseksi ja perhekeskeiseksi, mutta nimitys ”lastenhoitajakoira” on harhaanjohtava. Minkään koiran ei pidä odottaa sietävän päällään kiipeilyä, tiukkoja halauksia tai häirintää syödessään tai levätessään.

Lasten seurassa koiran koko on aivan yhtä tärkeä huomioitava asia kuin sen luonne. Vastuullisen aikuisen on aina ohjattava yhdessäoloa, opetettava lasta antamaan koiran poistua tilanteesta ja estettävä rajut leikit, joissa joku voi kaatua. Rauhallinen yksilö voi sopia lapsiperheeseen erittäin hyvin, mutta arvioi aina kyseistä koiraa sen sijaan, että luottaisit rodun maineeseen.

Samaa huolellisuutta tarvitaan muiden koirien ja kissojen seurassa. Rotumääritelmä ei takaa yhteensopivuutta muiden eläinlajien kanssa. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti, järjestä niille erilliset lepopaikat ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Ystävällinenkin leikki voi olla pienelle koiralle tai kissalle vaarallista kokoeron vuoksi. Kysy kasvattajalta, miten pentueen vanhemmat suhtautuvat vieraisiin koiriin, vierailijoihin, käsittelyyn ja odottamattomiin ääniin. Tämä kertoo enemmän kuin yleiset väitteet siitä, että rotu olisi aina sosiaalinen, hiljainen tai suojeleva.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus kannattaa aloittaa silloin, kun bernhardinkoira on vielä kokonsa puolesta helposti hallittavissa. Tärkeimpiä taitoja ovat löysällä hihnalla kulkeminen, ihmisten rauhallinen tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa, luoksetulo ja odottaminen pyydettäessä. Opeta pentu myös suhtautumaan rennosti suun tutkimiseen, tassujen käsittelyyn ja kehon tarkistamiseen. Varhainen sosiaalistaminen, hihnakäytöksen harjoittelu ja pentukurssit ovat erityisen arvokkaita näin suureksi kasvavalle koiralle. Etene pienin askelin ja palkitse rauhallisesta käytöksestä, jota haluat nähdä jatkossakin.

Rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivan minuuttimäärän antaminen olisi harhaanjohtavaa. Lenkkien, etsintäleikkien ja jäljestysharjoitusten sopiva kesto ja kuormittavuus riippuvat koiran iästä, terveydestä ja kunnosta sekä säästä. Rauhallinen olemus ei tarkoita, että koira pärjäisi ilman liikuntaa. Hyvä lihaskunto ja turvalliset arkirutiinit ovat näin painavalle koiralle tärkeitä.

Pennut kasvavat nopeasti. Ruotsin Kennelliitto suosittelee välttämään pitkiä kävelylenkkejä ensimmäisen vuoden aikana. Anna pennun sen sijaan liikkua lyhyemmissä jaksoissa, tutustua erilaisiin ympäristöihin ja levätä tekemisten välillä. Lisää matkaa ja vaikeustasoa vähitellen koiran yksilöllisen kehityksen mukaan sen sijaan, että noudattaisit kaikille koirille sopivaksi oletettua ikärajaa.

Ole erityisen varovainen lämpimällä säällä. Paksuturkkiset koirat kuuluvat niihin, jotka voivat olla tavallista herkempiä kuumuudelle. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja lopeta liikunta, jos koira läähättää jatkuvasti, kuolaa poikkeuksellisen paljon, sen limakalvot ovat kuivat ja punaiset tai se vaikuttaa sekavalta tai heikolta. Jos epäilet lämpöhalvausta, viilennä koiraa viileällä, ei jääkylmällä vedellä ja ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Ruotsissa keskeisiä huomioitavia asioita ovat niveltutkimusten tulokset, terve rakenne ja mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireiden tunnistaminen. Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja kyynärniveldysplasiaa, joista käytetään tavallisesti lyhenteitä HD ja ED. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD- ja ED-tulos ennen astutusta. Bernhardinkoiran viralliset lonkkakuvat otetaan aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tiedossa oleva tutkimustulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu; se ei automaattisesti tarkoita, ettei koiralla olisi dysplasiaa. Pyydä nähtäväksi varsinaiset lausunnot äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että vanhemmat on ”tutkittu”. Ruotsin Kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan jalostukseen ei saa käyttää koiraa, jonka ED-aste on 2 tai 3, jolla on kliininen kyynärniveldysplasia tai jolle on tehty sen vuoksi leikkaus.

Rotu kuuluu myös Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisten erityisohjeiden eli BSI-ohjeiden piiriin. Niissä kiinnitetään huomiota ylikokoiseen ja liian raskaaseen päähän, kasvojen liialliseen ihoon, löysiin huulitaskuihin sekä löysiin, liian suuriin tai sisäänpäin kiertyneisiin silmäluomiin. Ostajalle nämä antavat konkreettisia tarkkailukohteita: silmien tulee näyttää terveiltä, iho ei saa olla ärtynyt, suun ja hampaiden tulee toimia kunnolla ja koiran tulee liikkua voimakkaasti mutta vaivatta. Näyttävä ulkomuoto ei saa koskaan mennä toimivuuden edelle.

Eräässä eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa bernhardinkoirilla todettiin suurentunut mahalaukun laajentuman ja kiertymän riski. Kyse on äkillisestä, hengenvaarallisesta hätätilanteesta, jossa aika on ratkaiseva tekijä. Tulokseton yökkäily, nopeasti turpoava vatsa, levottomuus, läähätys, vatsakipu ja vaikeus asettua makuulle edellyttävät välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin. Älä jää odottamaan, menevätkö oireet ohi. Mikään yksinkertainen kotirutiini ei poista riskiä kokonaan. Keskustele eläinlääkärin kanssa juuri oman koirasi riskistä ja mahdollisista ehkäisevistä toimenpiteistä.

Nopeasti kasvava pentu tarvitsee sille sopivaa ruokaa kasvua vastaavia määriä. Noudata kasvattajan ja eläinlääkärin ohjeita ja seuraa koiran kehon kuntoa ja liikkumista kasvun aikana sen sijaan, että yrittäisit saada pennun kasvamaan mahdollisimman nopeasti.

## Historia ja alkuperä

Bernhardinkoiran dokumentoitu historia alkaa Sveitsin ja Italian väliseltä Ison Sankt Bernhardin solalta. Sinne perustettiin majatalo 1000-luvulla. Majatalossa pidettiin suuria vuoristokoiria suojelu- ja vartiointitehtävissä 1600-luvun puolivälistä lähtien. Niitä näkyy vuodelta 1695 peräisin olevissa kuvissa ja mainitaan majatalon asiakirjoissa vuodesta 1707 alkaen. Myöhemmin koirat kulkivat matkalaisten mukana ja etsivät lumeen ja sumuun eksyneitä ihmisiä.

Vuosina 1800–1814 elänyt Barry on rodun kuuluisin pelastuskoira, ja sveitsiläisissä historiallisissa kertomuksissa sen kerrotaan pelastaneen yli 40 ihmistä. Kyse on historiallisesta tiedosta, ei jokaisen yksittäisen pelastustehtävän nykyaikaisesta dokumentoinnista. Kaulassa riippuva pieni viinatynnyri kuuluu ennen kaikkea rodun tunnettuun mielikuvaan. Sen alkuperästä kiistellään, ja Ruotsin Kennelliiton lähteissä tynnyriä kuvataan myytiksi, ei todellisissa pelastustehtävissä käytetyksi varusteeksi.

Vuonna 1867 Heinrich Schumacher alkoi pitää koiristaan sukutaulukirjanpitoa. Kun Sveitsin kantakirja avattiin vuonna 1884, sen ensimmäinen koira oli Leon-niminen bernhardinkoira. Sveitsin rotuyhdistys perustettiin samana vuonna. Vuonna 1887 rotumääritelmä hyväksyttiin ja bernhardinkoira julistettiin virallisesti sveitsiläiseksi roduksi. Nykyisin koirat elävät pääasiassa seura- ja maatilan koirina, vaikka jäljestys- ja etsintätyö yhdistävät niitä edelleen niiden historiaan.

## Arki bernhardinkoiran kanssa

Elämä bernhardinkoiran kanssa vaatii koiran koon huomioimista suunnittelussa. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti sopimaton, mutta koiran on pystyttävä kääntymään, lepäämään ja kulkemaan kodissa ilman ahtautta. Mieti portaiden käyttöä, hissin mahdollista rikkoutumista, autoon pääsemistä ja sitä, miten auttaisit sairasta tai iäkästä koiraa. Myös ruoka, tukevat varusteet, kuljetukset ja eläinlääkärinhoito maksavat usein enemmän kuin pienemmän koiran kohdalla, vaikka tarkkaa summaa ei voikaan ennustaa.

Älä oleta bernhardinkoiran pärjäävän yksin koko työpäivää. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisellekin koiralle yksinolo on ensin opetettava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin, mutta kaikille yksilöille sopivaa aikarajaa ei ole.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa:

1. Pyydä vanhempien tarkat viralliset HD- ja ED-tulokset ja kysy, onko lähisukulaisilla ollut nivel- tai liikkumisongelmia.
2. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia koiria ja tarkkaile niiden luonnetta, silmiä, ihoa, suuta, liikkumista ja suhtautumista käsittelyyn – älä pelkästään kokoa ja pään tyyppiä.
3. Tee realistinen suunnitelma kodin tiloista, autosta, lämpimän sään järjestelyistä, yksinolosta, arjen koulutuksesta ja avusta siltä varalta, ettei koira jonain päivänä pysty kävelemään omin voimin.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa hyvin suurta koiraa mutta asettaa toimintakyvyn, rauhalliset arkitaidot ja yhteisen arjen mahdollisimman suuren koon tai romantisoitujen pelastuskoiramyyttien edelle.

Bernhardinkoira

Deutscher Club für Leonberger Hunde (DCLH)

Vétérinaire Santé (France)

Suuri ja lempeä vuoristokoira, jonka sveitsiläiset munkit kehittivät pelastus- ja seurakoiraksi. Bernhardinkoira on rauhallinen ja hellä etenkin lasten kanssa, mutta se on hyvin kookas, kuolaa paljon ja siitä lähtee runsaasti karvaa. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, huolellista nivelten ja terveyden hoitoa sekä tiivistä osallistumista perheen arkeen.

Madonnans

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Norwegian Kennel Club

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Myrnas Mignon Étoile

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Uppfödning i liten skala i hemmiljö. Alla hundarna bor med oss och delar vår vardag.

S'Wagger Tail

Balto

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

## Rotu lyhyesti

- Lagotto romagnolo on italialainen tryffelikoira, joka kuuluu roturyhmään 8. Sen juuret ovat Romagnan alueen vedestä noutavissa koirissa.
- Tämä pieni tai keskikokoinen, vankkarakenteinen rotu on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Urosten säkäkorkeus on 43–48 cm ja paino 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg.
- Lagotto tarvitsee päivittäin liikuntaa ja nenätyöskentelyä. Etsintä, jäljestys, nosework ja muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sopivat rodun käyttökoirataustaan.
- Rotumääritelmän mukaan koira on miellyttämishaluinen, innokas ja omistajaansa kiintynyt, mutta sosiaalinen varmuus, ääniherkkyys ja kiinnostus vieraisiin ihmisiin vaihtelevat yksilöittäin.
- Tiheä, kihara turkki kasvaa jatkuvasti. Sitä on leikattava, tarkastettava ja selvitettävä ennen kuin se takkuuntuu. Rotu ei ole allergiavapaa.
- Ruotsissa kasvatettua pentua ostavan kannattaa erottaa toisistaan Ruotsin Kennelliiton rekisteröintivaatimukset ja rotuyhdistyksen niitä laajemmat jalostussuositukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Lagotto romagnolo on tiivisrakenteinen koira, jonka olemus on vankka ja rustiikkinen. Sen runko on lähes yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus. Aikuiskoko vaihtelee hieman sukupuolen mukaan: urosten säkäkorkeuden tulisi olla 43–48 cm ja painon 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg. Kokonaisuus on ketterä työkoira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta eikä liian hentoiselta.

Kihara turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla tiheä ja villava, ja karheampien kiharoiden alla tulee erottua aluskarva. Sallittuja värejä ovat luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, oranssi- ja ruskeapäistärikkö sekä yksivärinen ruskea tai oranssi valkoisin merkein tai ilman. Kellanruskeita tan-merkkejä voi esiintyä. Musta ei ole hyväksytty väri.

Turkki kasvaa koko koiran elämän ajan ja voi huopaantua, jos sen hoito laiminlyödään. Tarkasta iho ja käy läpi herkästi takkuuntuvat kohdat, erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Selvitä takut tai leikkaa ne pois ennen kuin ne kiristyvät. Sovita hoitoväli turkin laadun, vuodenajan, uimisen ja kasvillisuudessa liikkumisen mukaan. Kaikille lagotoille sopivaa viikoittaista hoitoaikataulua ei ole.

Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen ja käytännöllinen leikkaus, joka seuraa rungon ääriviivoja. Turkkia ei tule muotoilla villakoiran tapaan. Näyttelyissä rungon karvan enimmäispituudeksi määritellään noin neljä senttimetriä. Päässä karva saa olla pidempää, mutta se ei saa peittää silmiä. Kotikoiralla kalenteriin merkittyä hoitopäivää tärkeämpää on turkin todellinen kunto: koiran on nähtävä ja liikuttava esteettä, ihon on oltava helposti tarkastettavissa eikä turkki saa olla huopaantunut tai täynnä likaa ja kasvinosia. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen sukulinjan turkkia hoidetaan.

Tarkasta ja haistele korvia säännöllisesti ja puhdista korvan ulko-osat tarvittaessa. Runsas karvoitus voi joillakin koirilla altistaa ongelmille, mutta karvojen säännöllinen nyppiminen ei automaattisesti sovi jokaiselle. Epämiellyttävä haju, ruskea erite, punoitus, arkuus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lagottoja kuvaillaan joskus allergiaystävällisiksi, koska irtokarvaa näkyy vähemmän kuin monilla runsaasti karvaa pudottavilla roduilla. Kuvaus on harhaanjohtava. Koiran allergeeneja on ennen kaikkea ihossa ja syljessä, niiden määrä vaihtelee saman rodunkin yksilöiden välillä, eikä mikään rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan lagotto on miellyttämishaluinen, mutkaton, innokas, helposti koulutettava ja omistajaansa syvästi kiintynyt. Se nauttii tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa, käyttää nenäänsä sinnikkäästi ja saattaa ilmoittaa poikkeavista tapahtumista, vaikkei sitä ole jalostettu vahtikoiraksi. Sopivassa kodissa se on usein arjessa aktiivisesti mukana oleva kumppani, joka kaipaa yhteistä tekemistä pelkän liikunnan sijaan.

Rotumääritelmän ihanne ei takaa jokaisen koiran käyttäytymistä. Ruotsalaisissa BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu suuria eroja siinä, miten lagotot tervehtivät vieraita ihmisiä. Monet ottavat vain vähän kontaktia, ja myös uteliaisuus, huolestuneisuus ja yllätyksestä palautuminen vaihtelevat. Pidättyväisyys ei välttämättä ole pelkoa, mutta usein epävarma koira tarvitsee etäisyyttä ja tukea, ei pakotettuja kohtaamisia.

Pennunostajalle lähisuvun luonne on siksi yhtä tärkeä kuin rodun yleiskuvaus. Tapaa emä pentuineen, kysy vanhempien ja lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin, ääniin ja uusiin paikkoihin sekä pyydä nähtäväksi mahdolliset BPH-tulokset. BPH kuvaa käyttäytymistä; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää.

Lagotto voi elää tyytyväisenä lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuminen varhaisessa vaiheessa ja koiran aiemmat kokemukset ovat tärkeitä. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Takaa-ajoleikit ja kohtaamiset pieneläinten kanssa vaativat samaa huolellisuutta kuin muidenkin koirien kohdalla.

## Koulutus ja liikunta

Lagotto romagnolo tarvitsee aktiivisen elämän, jossa hajutyöskentelyllä on selkeä paikkansa. Rotu on kehittynyt etsimään itsenäisesti mutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Monet yksilöt nauttivat noseworkista, ihmisten tai esineiden etsinnästä, jäljestyksestä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta ja agilitystä. Tarpeen täyttämiseksi ei kuitenkaan tarvitse kilpailla tai etsiä oikeita tryffeleitä.

Rakenna arkeen rutiini, johon kuuluu lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa hajujen tutkimiseen ja lyhyitä keskittymistä vaativia tehtäviä. Yksinkertainen piilotettujen esineiden tai herkkujen etsintä voi olla arvokasta tekemistä, mutta nenätyöskentely ei korvaa liikuntaa, sosiaalisia kontakteja, lepoa eikä arjen perustaitoja. Tarkkoja minuutti- tai tuntimääriä hyödyllisempää on seurata koiran käyttäytymistä: sopivalla aktiivisuustasolla koira on ulkona innokas tekemään ja pystyy kotona rauhoittumaan ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallisen kuormituksen merkkejä.

Opeta luoksetulo varhain ja palkitse kontaktista myös silloin, kun ympäristössä on houkutuksia. Jalostus on vähentänyt rodun aiempaa metsästysviettiä, mutta ei poistanut sitä kaikilta yksilöiltä. Vanhemmissa rotukyselyissä osalla koirista todettiin kiinnostusta riistaan. Käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti siinä ympäristössä, jossa koiraa on tarkoitus pitää vapaana.

Tasapainota tekemistä rauhoittumisen harjoittelulla. Lagotto, jolle tarjotaan jatkuvasti lisää kiihdyttävää tekemistä, ei opi automaattisesti lepäämään. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, ennakoitavat tauot ja palkitsemiseen perustuva koulutus kehittävät sekä yhteistyötä että itsehillintää. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen ja päivän tilanteeseen, erityisesti pennun kasvuaikana sekä sairauden tai vamman jälkeen.

## Terveys

Lagoton ostajan kannattaa ensisijaisesti tarkastaa dokumentoidut tutkimustulokset ja koiran suvun terveyshistoria sen sijaan, että hän vain kävisi läpi pitkän testilistan. Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä sääntöjen mukaisesti.

Rotuyhdistyksen jalostussuositukset menevät tätä pidemmälle. Yhdistys suosittelee pentueen alustavaksi lonkkaindeksiksi vähintään 98:aa ja koirille, joilla ei ole ruotsalaista lonkkaindeksiä, lonkkatulosta A tai B. Se ei suosittele D- tai E-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Näistä asioista on tärkeää kysyä, mutta kyse on yhdistyksen suosituksista. Niitä ei pidä sekoittaa viralliseen vaatimukseen siitä, että lonkkatulos on tiedossa.

Rodussa esiintyy silmäsairauksia. Siksi rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille virallista, Ruotsin Kennelliittoon kirjattua silmätutkimusta, joka on tehty enintään vuotta ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä ja löydökset sen sijaan, että tyytyisit vakuutukseen koiran ”testaamisesta”.

DNA-testejä on saatavilla myös peittyvästi periytyviin sairauksiin: BFJE:hen, jota kutsutaan myös hyvänlaatuiseksi perinnölliseksi nuoruusiän epilepsiaksi, sekä lagoton kertymäsairauteen eli LSD:hen. Rotuyhdistys suosittelee, että koirien geenitestitulos tunnetaan ja että kantaja yhdistetään vain geneettisesti terveeksi todettuun koiraan. Käsitteet terve, kantaja ja sairas koskevat juuri sitä geenimuunnosta, joka on testattu. Kantaja ei automaattisesti ole sairas, eikä terve testitulos takaa, että koira olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Pyydä testitulosten lisäksi tietoa lähisukulaisten toistuvista korva-, iho-, ruoansulatus-, silmä- ja neurologisista ongelmista.

Korvat tarvitsevat säännöllistä huomiota, sillä osalle yksilöistä kehittyy korvaongelmia. Tarkasta ne turkinhoidon yhteydessä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat voimakasta hajua, eritettä, punoitusta, kipua tai pään ravistelua. Älä pidä toistuvaa ongelmaa pelkästään karvojen leikkaamisella tai puhdistamisella ratkaistavana asiana.

## Historia ja alkuperä

Lagotto romagnolo on kotoisin Koillis-Italiassa sijaitsevasta Romagnasta. Sen nimi liittyy veteen, ja alun perin koirat toimivat vedestä noutajina Comacchion ja Ravennan alavilla kosteikkoalueilla. Tiheä turkki, työhalu ja erinomainen hajuaisti olivat siinä ympäristössä hyödyllisiä ominaisuuksia.

Kun laajoja kosteikkoalueita kuivattiin ja muutettiin viljelymaaksi, koirien työ muuttui. Niiden etsintäkykyä alettiin hyödyntää tryffelien löytämisessä Romagnan pelloilta ja kukkuloilta. Nykyinen rotumääritelmä nimeää rodun käyttötarkoitukseksi tryffelikoiran, ja sijoittuminen roturyhmään 8 kuvastaa sen vesikoirataustaa.

Rodun yksilömäärä väheni jyrkästi toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1970-luvulla aloitettiin työ sen säilyttämiseksi. FCI tunnusti rodun vuonna 1995. Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin samana vuonna, ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 1996 ja Ruotsin lagotto romagnolo -yhdistys perustettiin vuonna 2000.

## Arki lagoton kanssa

Lagotto romagnolo sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tavalliseen koira-arkeen aktiivista tekemistä, hajutyöskentelyä ja säännöllistä turkinhoitoa. Käytännöllisen kokonsa ansiosta se voi asua kerrostaloasunnossa, mutta kodin neliöt eivät korvaa ulkoilua, koulutusta ja mahdollisuutta rauhoittua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös syytä puuttua varhain hälytyshaukuntaan, jonka laukaisevat porraskäytävän tai oven takaa kuuluvat äänet.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää heti yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä muutaman tunnin yksinolosta vaihtelee paljon. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään rauhallisesti. Jatkuva vinkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai muut stressin merkit kertovat, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja toisinaan haettava ammattilaisen apua.

Ennen pennun ostamista käytännön muistilista on hyödyllisempi kuin lupaukset rodun sopivuudesta ”kaikille”:

- Tapaa emä ja kysy suvun koirien arkikäyttäytymisestä, peloista, palautumisesta ja mahdollisista BPH-tuloksista.
- Tarkasta molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja selvitä, miten suunniteltu yhdistelmä vastaa rotuyhdistyksen indeksisuositusta.
- Pyydä nähtäväksi tuoreet silmätutkimustulokset sekä BFJE- ja LSD-geenitestitulokset. Pyydä myös selitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten toistuvista terveysongelmista, älä vain kirjatuista tutkimustuloksista.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito ja varaudu siihen, että turkin leikkaaminen kuuluu koiran hoitoon koko sen elämän ajan.

Lagotto voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa ja kiinnostusta koulutukseen, turkinhoitoon ja koiran viestien ymmärtämiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta, samaan lyhyeen päivittäiseen lenkkiin tyytyvää koiraa tai jonka koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin pitkien työpäivien ajan.

Lagotto romagnolo

The Swedish Lagotto Club

The Norwegian Lagotto Club

The Danish Kennel Club

The Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen italialainen vesi- ja tryffelikoira, jolla on vankka rakenne ja tiheä, kihara, vain vähän karvaa pudottava turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen sekä erittäin helposti koulutettava. Se nauttii hajutyöskentelystä, aivojumpasta ja aktiivisesta ulkoilmaelämästä perheen kanssa.

Lord Nelson’s kennel

## Rotu lyhyesti

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen espanjalainen työkoira, joka oppii nopeasti, on valpas ja tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä. Se sopii parhaiten sitoutuneelle omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa säännöllisesti, pystyy panostamaan huolelliseen varhaiseen sosiaalistamiseen ja on valmis opettelemaan rodun poikkeuksellisen turkinhoidon.

- **Alkuperä:** Espanja, jossa rodun historiallisesti suurin kanta on ollut Andalusiassa.
- **Käyttötarkoitus:** Vesikoira, metsästyskoira ja paimenkoira; Ruotsissa ensisijaisesti aktiivinen seura- ja harrastuskoira.
- **Koko:** Urokset 44–50 cm ja 18–22 kg, nartut 40–46 cm ja 14–18 kg.
- **Luonne:** Rotumääritelmän mukaan uskollinen, työteliäs, valpas, nopea oppimaan ja sopeutuvainen. Sosiaalisuudessa ja pelokkuudessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja.
- **Turkki:** Aina kihara ja villava. Turkkia ei harjata, vaan se pidetään kunnossa leikkaamalla se tasapituiseksi ja erottelemalla kiharoita tai nyörejä huolellisesti.
- **Arjen vaatimukset:** Varaudu voimakkaaseen, terävään haukkuun, suureen tekemisen tarpeeseen ja siihen, että koiralle on opetettava sekä aktiivista toimintaa että rauhoittumista.

Kihara ulkomuoto voi antaa vaikutelman helposta perhekoirasta, mutta työkoiratausta merkitsee enemmän kuin kampaus. Jos espanjanvesikoira saa vain tavalliset päivittäiset lenkkinsä, se voi keksiä itselleen tehtäviä, kuten ikkunan vahtimisen tai ääniin reagoimisen.

## Ulkonäkö ja turkki

Espanjanvesikoira on olemukseltaan rustiikkinen ja urheilullinen sekä hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaiset mitat eroavat uroksilla ja nartuilla: uroksen säkäkorkeus on 44–50 cm ja paino 18–22 kg, nartun säkäkorkeus 40–46 cm ja paino 14–18 kg. Enintään kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan voidaan sallia, jos koiran mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkin on oltava aina kihara ja rakenteeltaan villava. Lyhyt turkki muodostaa kiharoita, kun taas pitkä turkki voi nyörittyä. Turkin saa leikata, mutta silloin se tulee leikata tasaisesti koko kehosta, ei muotoilla koristeelliseksi leikkaukseksi. Karvanlaatu ja aluskarvan määrä vaihtelevat yksilöittäin, joten kahden espanjanvesikoiran turkinhoitotarpeet voivat olla hyvinkin erilaiset.

Tätä turkkia ei harjata eikä kammata tavallisen pitkän turkin tapaan. Kiharat ja nyörit erotellaan varovasti sormin. Jos ihon lähelle on muodostunut tiivistä huopaa, turkki on leikattava, sillä se kiristää ja voi aiheuttaa kipua. Kiinnitä erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, tassuihin, kaulapannan tai valjaiden alle jääviin kohtiin sekä riippuviin korviin. Pese koira sen ollessa likainen ja leikkaa turkki, kun sen pituus tai takkuuntuminen sitä edellyttää. Yksi kiinteä hoitoaikataulu ei sovi kaikille turkeille.

Hyväksytyt värit ovat yksivärinen valkoinen, musta tai kastanjanruskea sekä kaksivärinen valkomusta tai valkoinen ja kastanjanruskea. Kolmivärinen, musta tan-merkein ja ruskea tan-merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Häntä voi olla täyspitkä tai luonnostaan lyhyt eripituisina muunnoksina. Ruotsissa rodun häntä kirjataan rekisteriin puuttuvaksi, töpöksi, lyhyeksi, täyspitkäksi tai typistetyksi. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, vaikka kansainvälinen rotumääritelmä yhä kuvailee sitä. Ruotsissa syntyneen pennun lyhyen hännän tulisi siis olla luonnollinen, ei ulkonäön vuoksi muokattu.

Rodusta irtoaa tavallisesti hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosta irtoavissa hiukkasissa ja syljessä, ja ihmisten reaktiot vaihtelevat. Allergisen henkilön tulisi siksi tavata kyseinen koirayksilö useita kertoja sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa espanjanvesikoiraa uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, työteliääksi, valppaaksi, tasapainoiseksi ja poikkeuksellisen nopeaksi oppimaan. Kuvaus kertoo hyödyllisesti jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa, että jokainen koira olisi helppo, peloton tai kaikkien kanssa seurallinen.

Rotu suhtautuu vieraisiin ihmisiin usein pidättyvästi tai vain kohtalaisen kiinnostuneesti. Pidättyvyys ei ole sama asia kuin pelko: itsevarma koira voi jättää tervehtimättä ja silti hyväksyä tarvittaessa käsittelyn. Jatkuvaa pakenemista, voimakasta ahdistusta, hidasta palautumista tai uhkaavia reaktioita ei pidä sivuuttaa rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa kuvataan luonteen suurta vaihtelua ja asetetaan selkeäksi tavoitteeksi pelokkuuden vähentäminen. Myös ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksissa näkyy vaihtelua tervehtimisessä, leikissä, uteliaisuudessa ja yllätyksiin reagoimisessa. Suomalaisessa 5 932 koiran tutkimuksessa espanjanvesikoira kuului rotuihin, joilla esiintyi eniten vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Vähäisempi sosiaalistaminen 7–16 viikon iässä oli yhteydessä suurempaan riskiin. Tulos koskee ryhmää eikä määritä jokaista yksilöä, mutta se korostaa rauhallisen, varhaisen ympäristöön tutustumisen merkitystä.

Ruotsissa rodulle on ollut vuodesta 2024 lähtien käytössä luonneindeksi, joka kattaa sosiaalisuuden, leikkisyyden, ympäristövarmuuden ja uhkatilanteisiin liittyvän käyttäytymisen. Se on jalostuksen työkalu, ei todistus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Tarkastele vanhempien BPH-tuloksia ja indeksiä sekä tapaa koirat itse: miten ne palautuvat yllätyksistä, hyväksyvät käsittelyn ja käyttäytyvät arkitilanteissa?

Valppaus ilmenee usein korkeana, melko terävänä haukkuna. Opeta koiraa jo nuorena huomaamaan ääni ja sen jälkeen jättämään se sikseen. Kaiken vahtimistaipumuksen poistaminen ei ole realistista, mutta koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjaajaansa.

## Koulutus ja liikunta

Espanjanvesikoiran on saatava käyttää sekä kehoaan että aivojaan päivittäin. Tietty tuntimäärä kertoo kuitenkin vähemmän kuin tekemisen sisältö ja koiran palautuminen. Toimivaan viikkoon kuuluu monipuolista liikkumista, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja tietoista levon harjoittelua.

Rotu oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pienin askelin etenevä, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii sen oppimiskykyyn ja vähentää ristiriitoja herkän tai valppaan koiran kanssa. Tärkeimpiä harjoiteltavia asioita ovat löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, esineistä luopuminen, rauhallinen käytös ovilla ja ikkunoilla, tassujen ja korvien käsittely sekä selkeä vihje omalle paikalle rauhoittumiseen.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pentu altistetaan mahdollisimman monelle asialle lyhyessä ajassa. Anna sen sen sijaan tutustua ihmisiin, ääniin, alustoihin, liikenteeseen, veteen ja muihin koiriin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy vielä ajattelemaan, ottamaan palkkion vastaan ja palautumaan. Älä pakota tervehtimään. Yksi hyvä kokemus on arvokkaampi kuin monta liian kuormittavaa kohtaamista.

Hajutyöskentely, ihmis- tai riistajälki, erikoisetsintä, nosework, tottelevaisuus, rally-toko ja agility ovat esimerkkejä rodulle mahdollisesti sopivista harrastuksista. Vesityöskentely voi sopia erinomaisesti, mutta rodun nimi ei takaa, että jokainen koira haluaa uida. Tutustuta koira veteen vähitellen ja anna sen varmuuden määrätä etenemistahti.

Aikuinen koira tarvitsee kunnon lenkkejä ja keskittymistä vaativia tehtäviä. Arvioi sopivaa määrää koiran lihavuuskunnon, fyysisen kunnon, unen, rauhoittumiskyvyn ja seuraavan päivän voinnin perusteella. Voimakkaasti kierroksilla oleva koira ei aina tarvitse lisää vauhtia, vaan se voi kaivata hajutyöskentelyä tai rauhoittumisen harjoittelua. Pennulle sopivat lyhyet tutkimusretket, vapaa leikki, yksinkertaiset harjoitukset ja runsas lepo. Lisää pidempiä matkoja, hyppyjä ja raskaampaa työskentelyä vähitellen.

## Terveys

Rodun selkein sitova ruotsalainen jalostusvaatimus koskee lonkkia: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että Ruotsissa syntyneiden vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo olisi astutushetkellä yli 100.

Yhdistys suosittelee myös BPH-kuvausta, ajantasaista silmätutkimusta sekä DNA-tietoja prcd-PRA:n ja neuroaksonaalisen dystrofian eli NAD:n osalta. Näitä suosituksia ei pidä sekoittaa viralliseen lonkkatutkimusvaatimukseen. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset, tutkimuspäivämäärät ja suunnitellun vanhempaisyhdistelmän tiedot sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”terveystutkimuksista”.

Prcd-PRA on perinnöllinen verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi tunnistaa vain prcd-muunnoksen. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa rodun prcd-PRA-tuloksia keskitettyyn rekisteriin, mutta tämä tallennus ei itsessään ole erillinen rotukohtainen pentueen rekisteröintivaatimus. Kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan ilman, että yhdistelmästä odotetaan sairaita pentuja. Kahta kantajaa ei kuitenkaan saa yhdistää, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen.

NAD on vakava neurologinen sairaus, joka on dokumentoiduissa tapauksissa alkanut koiran ensimmäisen elinvuoden aikana ja vaikuttanut liikkumiseen, koordinaatioon ja käyttäytymiseen. Rodussa tehdyissä tutkimuksissa on tunnistettu TECPR2-geenimuunnos ja saatu näyttöä peittyvästä periytymisestä. Rotuyhdistys suosittelee geneettisesti terveitä koiria tai kantajia vain yhdistettyinä geneettisesti terveeseen koiraan. Ruotsin kennelliitto ei tallenna NAD-tuloksia, joten pyydä nähtäväksi laboratoriotodistus ja tarkista molempien vanhempien tulokset.

Ruotsalainen jalostusstrategia pohjautuu osittain terveyskyselyyn, johon saatiin 871 täydellistä omistajavastausta. Tällainen kysely antaa yleiskuvan, mutta se ei vastaa eläinlääkärin diagnosoimiin tapauksiin perustuvaa tietoa sairauksien yleisyydestä. Pitkän yleisluonteisen diagnoosiluettelon sijaan kannattaa kysyä dokumentoituja tuloksia sekä tietoja vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten sairauksista.

Ilmoitettu elinikähaarukka ei ennusta yksittäisen koiran elinikää. Vastuullinen jalostus, sopiva lihavuuskunto, esteetön liikkuminen, kivuton iho ja nopea hakeutuminen eläinlääkäriin oireiden ilmaantuessa ovat hyödyllisempiä lähtökohtia espanjanvesikoiran valintaan ja hoitoon.

## Historia ja alkuperä

Espanjanvesikoiria on ollut Iberian niemimaalla jo pitkään. FCI:n rotumääritelmä kuvaa rodun yhteistä alkuperää vanhan ranskalaisen vesikoiratyypin, barbet’n, kanssa sekä Andalusian runsasta koirakantaa, jonka koiria kutsuttiin ”turkkilaisiksi koiriksi”. Varhaisesta historiasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja myös ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitellään useita teorioita.

Työtehtävät vaihtelivat alueittain. Rotumääritelmässä kuvataan paimennusta, metsästystä ja kalastajien auttamista erityisesti alueilla, joilla villava turkki suojasi sekä märissä että kuivissa oloissa. Sen sijaan kaikille yksityiskohtaisille kertomuksille verkkojen noutamisesta, viestien kuljettamisesta veneiden välillä tai yhdestä tietystä reitistä, jota pitkin koirat saapuivat Espanjaan, ei ole riittävää näyttöä.

Nykyinen rotu alkoi muotoutua, kun harrastajat ryhtyivät vuodesta 1975 lähtien valitsemaan koiria ja laatimaan rotumääritelmää. Kolme perinteistä tyyppiä tunnetaan nimillä North, Sierra ja Marismeño, mutta nykyinen kanta on sekoittunut ja muodostaa yhden rodun. FCI hyväksyi rodun alustavasti vuonna 1989 ja lopullisesti vuonna 1999. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1997; niiden tarkasta määrästä on eriäviä tietoja.

## Arki rodun kanssa

Espanjanvesikoirasta voi tulla läheinen ja hauska perheenjäsen, mutta se tarvitsee muutakin kuin tilaisuuden purkaa energiaansa. Arkeen on kuuluttava koulutusta, palautumista, turkin ja korvien tarkistamista sekä harkittua vahtimistaipumuksen hallintaa ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Lasten kanssa perussääntöjä ovat aikuisen valvonta ja koiran rauhallinen lepopaikka. Vilkas koira voi kaataa juoksevan lapsen tai yrittää ohjailla tätä ilman aggressiivista tarkoitusta. Lapset eivät saa vetää koiraa kiharoista eivätkä häiritä sitä sen syödessä tai levätessä. Arvioi vanhempien varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että olettaisit rodun nimen takaavan sopivuuden perheeseen.

Rotu voi elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta suhteen toimivuus riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä kohtaamiset rauhallisina, estä jahtaaminen ja järjestä kissalle turvallisia pakoreittejä. Pieneläimet tarvitsevat omat erilliset, turvalliset tilansa. Rodun paimennus-, metsästys- ja vahtitaustan vuoksi ei ole viisasta luvata, että jokainen espanjanvesikoira olisi luotettava kaikkien eläinten seurassa.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä ja osaa rauhoittua. Sen voimakas haukku ja mahdollinen herkkyys ihmisille, äänille ja liikkeelle tekevät kuitenkin huonosti äänieristetystä tai hyvin vilkkaasta kodista vaativamman ympäristön. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, tehtäviä eikä sosiaalistamista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jos koira seuraa omistajaansa kaikkialle eikä koskaan harjoittele lepäämistä portin takana tai toisessa huoneessa, pidemmät poissaolot voivat muodostua tarpeettoman vaikeiksi. Järjestä koiralle muuta hoitoa, jos työpäivä tarkoittaa säännöllisesti monen tunnin poissaoloa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää älykkään, nopean ja valppaan harrastuskumppanin kanssa ja on valmis seuraamaan turkin kuntoa ja terveyttä huolellisesti. Se sopii huonommin, jos toiveena on luonnostaan kaikkien kanssa seurallinen koira, hyvin hiljainen koti, vähäinen koulutustarve tai kihara turkki, jota voi harjata tavalliseen tapaan.

Espanjanvesikoira (perro de agua español)

Verein für Deutsche Wachtelhunde e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen, kiharakarvainen espanjalainen työkoirarotu, jota on käytetty paimennukseen ja vesityöskentelyyn. Se on uskollinen ja kiintyy usein erityisesti yhteen ihmiseen. Rotu on energinen, älykäs ja vieraita kohtaan pidättyväinen sekä luontaisesti valpas vahtikoira. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja turkilleen sopivaa erityishoitoa.

Calmigos

## Rotu lyhyesti

Haldeninajokoira (haldenstøver) on harvinainen norjalainen ajokoira, jota käytetään pääasiassa jäniksen ja ketun metsästykseen. Kotona se voi olla rauhallinen ja ystävällinen, mutta se on jalostettu itsenäiseen työskentelyyn ja sillä on voimakas metsästysvietti. Ruotsin Kennelliitto toteaa selvästi, ettei rotu sovi pelkäksi seurakoiraksi: tulevan omistajan tulisi olla aktiivinen metsästäjä, jolla on käytettävissään sopivat metsästysmaat.

- **Alkuperä:** Norja, erityisesti Haldenin seutu.
- **Käyttötarkoitus:** Yksin työskentelevä ajokoira, joka etsii hajujäljen ja ajaa riistaa haukkuen.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla 52–60 cm ja nartuilla 50–58 cm.
- **Karvapeite:** Lyhyt, suora ja hyvin tiheä, ja siinä on tiheä pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja koiralla on mustia laikkuja sekä punaruskeita merkkejä.
- **Luonne:** Kotona kiintyvä, rauhallinen ja ystävällinen; metsästyksessä kestävä, määrätietoinen ja itsenäinen.
- **Tärkein kysymys ennen hankintaa:** Haluatko ja pystytkö tarjoamaan tälle koiralle todellisen käyttökoiran elämän metsästyksen parissa? Tavalliset lenkit ja aktivointilelut eivät korvaa työtä, johon rotu on kehitetty.

Haldeninajokoira voi siis olla sekä perheenjäsen että metsästyskoira, mutta järjestyksellä on merkitystä: se pärjää perhekoirana, kun sen metsästysvietti ja toiminnantarve saavat sopivan purkautumistien.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Haldeninajokoira on keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen ja voimakas koira, joka ei saa koskaan vaikuttaa raskaalta. Sen rakenne on tarkoitettu pitkäkestoiseen työskentelyyn: selän tulee olla vahva, rintakehän syvä ja liikkeiden kevyet, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat. Pää on keskikokoinen ja mittasuhteiltaan tasapainoinen, silmät ovat tummanruskeat ja ilme rauhallinen. Eteenpäin vedettyinä riippukorvat ulottuvat suunnilleen kuonon puoliväliin.

Väritys on helppo tuntomerkki rodun tunnistamiseen. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Lisäksi koiralla on mustia laikkuja sekä punaruskeita merkkejä päässä ja raajoissa ja toisinaan mustien ja valkoisten alueiden välissä. Rotumääritelmän mukaan musta ei saa olla vallitseva väri.

Peitinkarva on karheaa, tiheää ja suoraa, ja sen alla on tiheä pohjavilla. Karvapeite vaatii suhteellisen vähän hoitoa verrattuna pitkään tai trimmattavaan turkkiin. Koira harjataan ja pestään tarpeen mukaan. Metsästyksen jälkeen on myös hyvä tarkistaa turkki, tassut ja riippukorvat ennen kuin koira asettuu lepäämään.

## Luonne ja persoonallisuus

Pohjoismaiset kennelliitot kuvaavat haldeninajokoiraa kotona ystävälliseksi, kiintyväksi ja rauhalliseksi, mutta metsässä sillä on voimakas metsästysvietti ja erinomainen kestävyys. Nämä ominaisuudet eivät ole ristiriidassa keskenään. Koira voi rentoutua perheensä seurassa työskentelyn jälkeen ja silti tehdä omia päätöksiään hajujälkeä seuratessaan.

Itsenäisyys on keskeinen osa rodun työskentelytapaa. Metsästäessään koira hakee ja ajaa riistaa etäällä ohjaajastaan ja haukkuu, jotta metsästäjä voi seurata ajon etenemistä. Tämä on metsästyksessä arvokasta, mutta arjessa on otettava huomioon koiran metsästyshalu, äänenkäyttö ja kyky jatkaa hajujäljen seuraamista muista vihjeistä huolimatta.

Voiko haldeninajokoira elää lasten kanssa? Rotukohtaista näyttöä ei ole riittävästi, jotta jokaisen yksilön voitaisiin luvata tulevan hyvin toimeen lasten kanssa. Rodun kuvattu ystävällinen luonne on rohkaiseva lähtökohta, mutta myös pennun kokemukset, aikuisen koiran yksilöllinen luonne ja perheen arjen käytännöt vaikuttavat asiaan. Lasten ja koirien tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti aikuisen valvonnassa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Vahvaa näyttöä ei ole sellaisiin yleispäteviin lupauksiin, jotka koskisivat kissojen tai muiden koirien kanssa toimeen tulemista. Metsästysvietin vuoksi pieneläimet ja ulkona kohdatut vieraat kissat voivat laukaista takaa-ajon, vaikka koira eläisi ongelmitta sellaisen eläimen kanssa, jonka se on tuntenut pienestä pitäen. Arvioi koiraa yksilönä ja pidä eläimet turvallisesti erillään aina, kun kukaan ei valvo niitä.

## Koulutus ja liikunta

Haldeninajokoira tarvitsee paljon liikuntaa ja ajavalle käyttökoiralle sopivaa tekemistä. Olennaisin ohje ei siksi ole tietty päivittäinen minuuttimäärä, vaan mahdollisuus metsästää sopivilla alueilla sekä arki, joka tukee kuntoa, yhteistyötä ja työstä palautumista.

Norjan Kennelliitto kuvaa rotua helposti koulutettavaksi, vaikka sen metsästystapa on itsenäinen. Aloita luoksetulon, kontaktin, hihnakäytöksen, rauhoittumisen ja rauhallisen käsittelyn harjoittelu varhain ja lisää häiriöitä vähitellen. Luotettava luoksetulo on tärkeä, mutta se ei poista voimakkaaseen metsästysviettiin liittyviä riskejä. Hallittujen metsästystilanteiden ulkopuolella pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue on usein viisaampi valinta kuin vapaana pitäminen luonnoneläinten tai liikenteen läheisyydessä.

Metsästyskauden ulkopuolella jäljestys, etsintäharjoitukset ja monipuoliset retket voivat tarjota koiran nenälle mielekästä työtä. Ne ovat kuitenkin täydentävää tekemistä, eivät peruste rodun hankkimiselle ilman metsästysmahdollisuuksia. Liikunnan tarve ja vireystilan säätely on myös syytä erottaa toisistaan: kestäväksi jalostetun koiran täytyy oppia lepäämään kotona sen sijaan, että sille tarjottaisiin aina vain pidempiä harjoituksia.

Haldeninajokoira sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa itsenäisesti työskentelevää kumppania. Jos toivoo koiraa, joka odottaa jatkuvasti seuraavaa yksityiskohtaista ohjetta, ajokoiran oma-aloitteisuus voi tuntua vaikealta. Metsästäjälle sama oma-aloitteisuus on osa rodun käyttötarkoitusta.

## Terveys

Haldeninajokoiraa kuvataan yleisesti toimintakykyiseksi ja terveeksi metsästyskoiraksi, mutta pienen kannan vuoksi sairauksien yleisyydestä on vaikea saada luotettavia lukuja. Ruotsin Kennelliitto toteaa nimenomaisesti, ettei Ruotsin hyvin pieni koiramäärä riitä rodun terveyden luotettavaan arviointiin. Siksi on täsmällisempää kertoa, mitä ostajan kannattaa selvittää, kuin esittää pitkä luettelo ”yleisistä” sairauksista.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien viralliset lonkkaniveldysplasian eli HD:n tutkimustulokset. Norjan Kennelliiton norjalaisille ajokoiraroduille laatimassa jalostusohjelmassa suositellaan jalostuskoirien tutkimista ja vain A-, B- tai C-lonkkaisten koirien käyttöä. C-lonkkainen koira tulisi yhdistää lonkkaniveldysplasiasta vapaaseen koiraan. Kysy myös lähisuvussa esiintyneestä epilepsiasta ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta. NKK:n yhteisessä jalostusohjelmassa painotetaan näitä sairauksia koskevan tiedon keräämistä, mutta tämä ei tarkoita, että niiden yleisyydestä juuri haldeninajokoiralla olisi riittävästi tietoa.

Selkein pitkän aikavälin huolenaihe on kapea jalostuspohja. NKK:n mukaan viime vuosina on rekisteröity vain noin 10–20 pentua vuodessa, ja se pitää määrää rodun tulevaisuuden kannalta vaarallisen pienenä. Toisaalta vuosina 2019–2024 rekisteröidyissä 23 pentueessa käytettiin monia eri vanhempia: 21 urosta ja 20 narttua. Pennunostajan kannalta tämä tarkoittaa, että kasvattajan tulisi pystyä selittämään suunnitellun yhdistelmän vanhempien sukulaisuussuhteet, miksi juuri ne on valittu ja miten jalostussuunnitelmassa vältetään yksittäisen koiran liian suuri vaikutus kantaan.

Pieni kanta ei itsessään ole merkki huonosta terveydestä. Se kuitenkin lisää epävarmuutta ja tekee terveyttä, metsästysominaisuuksia ja sukulaisuussuhteita koskevan tiedon avoimesta jakamisesta erityisen tärkeää. Tarkista ajantasaiset suositukset rotujärjestöltä, sillä jalostusohjelmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Haldeninajokoira kehitettiin Kaakkois-Norjassa Haldenin kaupungin ympäristössä 1800-luvun jälkipuoliskolla. SKK:n ja NKK:n mukaan sen taustalla on englanninkettukoiria, harriereita ja beagleja sekä paikallisia ajokoiria. Risteytyksistä syntyi erottuva ja melko yhtenäinen koiratyyppi, joka oli tarkoitettu hajuaistin avulla metsästämiseen.

Rotu on ollut useita kertoja lähellä häviämistä. Kapea jalostuspohja oli ongelma alusta lähtien, ja vuoden 1931 penikkatautiepidemia sekä toinen maailmansota pienensivät kantaa rajusti. Omistautuneet kasvattajat elvyttivät kannan sodan jälkeen, ja rotu tunnustettiin Norjassa omaksi rodukseen vuonna 1952. FCI tunnustaa sen norjalaiseksi keskikokoiseksi ajokoiraroduksi ryhmässä 6 ja edellyttää siltä käyttökoetta.

Ensimmäinen haldeninajokoira rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1983. Rotu on edelleen harvinainen jopa alkuperämaassaan. Nykyinen suunnitelmallinen jalostusmateriaalin vaihto norjalaisten ajokoirarotujen välillä ja tarkoin hyväksytyt roturisteytykset onkin ymmärrettävä rodun säilyttämiseen tähtääväksi työksi, ei merkiksi siitä, ettei haldeninajokoiralla olisi omaa tunnustettua rotuidentiteettiä.

## Arki haldeninajokoiran kanssa

Haldeninajokoira sopii parhaiten aktiiviselle metsästäjälle, joka haluaa käyttää yksin ajavaa koiraa jäniksen tai ketun metsästykseen ja toivoo samalla kotiin ystävällistä koiraa. Jos etsii ensisijaisesti seurakoiraa, sopivampiakin vaihtoehtoja on, vaikka kodissa pystyttäisiin tarjoamaan pitkiä lenkkejä.

Kerrostalossa asuminen ei ole automaattisesti mahdotonta, mutta kodin koko ei vastaa olennaisiin kysymyksiin. Omistajan on pystyttävä huolehtimaan koiran äänenkäytöstä, voimakkaasta kiinnostuksesta hajuihin, turvallisesta ulkoilusta ja säännöllisistä kuljetuksista sopiville maastoalueille. Pihallinen talokaan ei riitä, jos koiralta puuttuvat työ ja seura.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen kunkin koiran tarpeiden mukaan; rodulle ei voida perustellusti antaa tiettyä yksinolotuntien määrää. Koti, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi työpäiviksi ilman suunnitelmaa hoidon tai tekemisen järjestämisestä, on silti huono lähtökohta. Turvalliset portit ja johdonmukaiset hihnakäytännöt ovat tärkeitä, sillä oven ulkopuolella kulkeva hajujälki voi houkutella koiraa erittäin voimakkaasti.

Ennen hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä käyttötarkoitus rodun metsästysominaisuuksille ja käytettävissäni sopivat metsästysmaat.
- Hyväksyn, että ajokoira työskentelee itsenäisesti ja saattaa käyttää ääntään runsaasti.
- Minulla on turvallinen suunnitelma luoksetulon harjoitteluun, pitkän liinan käyttöön ja mahdolliseen vapaana ulkoiluun alueilla, joilla on luonnoneläimiä.
- Kasvattaja näyttää lonkkatutkimustulokset, keskustelee avoimesti suvun terveydestä ja osaa selittää suunnitellun yhdistelmän vanhempien sukulaisuussuhteet.
- Perheen lapset ja muut eläimet voidaan tutustuttaa koiraan ja yhteiselo järjestää turvallisesti ilman, että metsästysvietin puuttumista tai ystävällistä luonnetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Oikealle metsästäjälle haldeninajokoira tarjoaa hyvin selkeän yhdistelmän: ulkona kestävän ja määrätietoisen metsästyskoiran sekä kotona rauhallisen, kiintyvän perheenjäsenen, kun sen tarpeista todella huolehditaan.

Haldeninajokoira (haldenstøver)

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

The Norwegian Hound Club

Haldeninajokoira (haldenstøver) on harvinainen norjalainen ajokoira, joka on keskikokoinen, urheilullinen ja vankkarakenteinen. Se on jalostettu jäniksenmetsästykseen kylmissä ja lumisissa maastoissa. Kotona se on rauhallinen ja hellä, mutta metsällä innokas ja määrätietoinen. Sen lyhyt, valkoinen turkki, jossa on mustia ja ruskeita merkkejä, on helppohoitoinen, mutta liikuntaa se tarvitsee paljon.

Glädjedalens

Miorernas

Perro Rizado

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Balkan Iko’s Rottiss

## Rotu lyhyesti

Englanninbulldoggi on brittiläinen, FCI:n tunnustama seurakoirarotu, joka kuuluu ryhmään 2. Se on tiivisrakenteinen ja voimakas, mutta rotutyyppi ei saa koskaan mennä vaivattoman hengityksen, terveiden liikkeiden tai silmien ja ihon terveyden edelle.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** uroksilla noin 25 kg ja nartuilla noin 23 kg
- **Säkäkorkeus:** nykyinen FCI:n rotumääritelmä ei määrittele virallista säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja rungonmyötäinen
- **Ihanneluonne:** valpas, rohkea, uskollinen, luotettava ja lempeä
- **Tärkeintä pentua hankittaessa:** tarkista dokumentoidut hengitystutkimusten tulokset ja seuraa, miten vanhemmat hengittävät, liikkuvat ja palautuvat rasituksesta

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa seurallisen, perheensä lähellä viihtyvän kumppanin ja on valmis valitsemaan kasvattajan erityisen huolellisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii koiraa raskaaseen liikuntaan tai ei pysty mukauttamaan arkea lämpimään säähän ja koiran hengitykseen.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Englanninbulldoggin tulee olla matala, leveä, lihaksikas ja tiivisrakenteinen ilman liioiteltuja piirteitä. Pää on suuri suhteessa runkoon, mutta rotumääritelmässä todetaan selvästi, ettei se saa haitata koiran tasapainoa tai liikkumista. Hengitysvaikeudet eivät ole toivottu rotuominaisuus.

Kirsun tulee olla musta ja leveä sekä sierainten suuret ja avoimet. Kasvoissa voi olla hienoja ryppyjä, mutta ihoa ei saa olla niin paljon, että se haittaa silmiä, kirsua tai hengitystä. Silmissä ei saa olla ilmeisiä ongelmia. Häntä on luonnostaan lyhyt, mutta se ei saa olla sisäänpäin kääntynyt tai niin tiiviisti painunut, että se aiheuttaa iho-ongelmia tai vaikeuttaa ulostamista. Liikkeiden tulee olla terveet ja vapaat.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppo pitää puhtaana. Hyväksyttyjä värejä ovat juovikas, punaisen eri sävyt, kellanruskea, vaalea kellanruskea, valkoinen ja kirjava. Musta, musta punaruskein merkein ja pigmentitön kirsu eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta ihopoimut vaativat huomiota. Tarkista kasvojen poimut ja mahdolliset hännänympäryksen poimut, puhdista ne tarvittaessa ja kuivaa iho huolellisesti. Punoitus, haju, kosteus, kutina tai arkuus edellyttävät eläinlääkärin arviota, eivät vain puhdistamisen lisäämistä. Totuta koira jo nuorena siihen, että sen ihoa, silmiä, korvia, tassuja, hampaita ja häntää tutkitaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on valpas, rohkea, uskollinen ja lempeä koira, mutta luonne vaihtelee yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Englanninbulldoggi voi olla hyvin ihmisläheinen ja seurallinen, mutta sen voima ja innokkuus saattavat joskus näkyä rajuna tai tungettelevana käytöksenä.

Arvioi yksittäistä koiraa, älä pelkkää rotukuvausta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia tavallisessa arkiympäristössä. Niiden tulisi pystyä kohtaamaan ihmisiä ilman voimakasta pelkoa tai aiheetonta aggressiivisuutta ja rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aikuisen valvonta on välttämätöntä koiran ja lasten ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lapsille tulee opettaa, ettei koiran päälle saa kiivetä, sitä ei saa herättää eikä sen kasvojen poimuja tai häntää käsitellä. Vankkarakenteinen englanninbulldoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen, vaikka se olisi liikkeellä ystävällisin aikein.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Osa yksilöistä elää hyvin yhdessä koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Varhainen sosiaalistaminen, rauhallinen tutustuttaminen ja mahdollisuus pitää eläimet aluksi erillään ovat hyödyllisempiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu tulee aina toimeen muiden lemmikkien kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Englanninbulldoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu sen hengityksestä, lämmönsiedosta ja palautumisnopeudesta, ei tietystä minuuttimäärästä. Rauhallinen arkitaitojen harjoittelu, hajutyöskentely, ongelmanratkaisu ja koiran omaan tahtiin tehdyt kävelyt tarjoavat mielekästä tekemistä. Tarkoituksena ei ole uuvuttaa koiraa.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat sitä keskittymään. Panosta ohjaajan kuuntelemiseen, luoksetuloon, yhteistyöhön hoitotilanteissa ja rauhoittumiseen. Koira on kokoonsa nähden vahva, joten löysällä hihnalla kävelemistä ja rauhallista tervehtimistä kannattaa opettaa varhain.

Mukauta liikunta säähän ja alustan olosuhteisiin. Kuumalla tai kostealla säällä lyhytkalloisen koiran voi olla vaikeampi viilentää itseään. Keskeytä liikunta, jos koiran hengitys alkaa selvästi kuulua, se käyttää vatsalihaksiaan voimakkaasti hengittämiseen, läähättää palautumatta, nyökyttää päätään hengityksen tahdissa, jää jälkeen tai vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä. Lyyhistyminen, pyörtyminen, sinertävät tai hyvin kalpeat limakalvot ja vaikea hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Terveen yksilön tulisi pystyä kävelemään, leikkimään ja tutkimaan ympäristöään ilman, että hengitys muodostuu esteeksi. Kuorsausta, karkeita hengitysääniä ja hidasta palautumista ei pidä kuitata viehättävinä erikoisuuksina.

## Terveys

Hengitystoiminta on rodun tärkein rotukohtainen terveyskysymys. BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä voi vaikuttaa koiran kykyyn leikkiä, syödä, nukkua, liikkua ja säädellä ruumiinlämpöään. Riski liittyy lyhyeen kalloon ja pehmytkudoksiin, joiden on mahduttava hengitysteihin. Oireyhtymä ei vaikuta kaikkiin englanninbulldoggeihin yhtä voimakkaasti, ja sen vaikeusaste voi muuttua iän, kuntoluokan ja muiden yksilöllisten tekijöiden myötä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-S-terveysohjelmaan. Jotta pentue voidaan rekisteröidä, molemmille vanhemmille on tehtävä virallinen RFG-S-arviointi ennen astutusta. Koiran on oltava virallisessa arvioinnissa vähintään 24 kuukauden ikäinen, eikä todistus saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha. Arvioinnissa tutkitaan sieraimet, kuntoluokka, sydän ja keuhkot sekä tehdään reipas kolmen minuutin kävelytesti, johon kuuluvat tarkastukset ennen rasitusta ja sen jälkeen.

RFG-S-arvioinnissa hengitystoiminta luokitellaan asteikolla 0–3. Luokat 0 ja 1 katsotaan kliinisesti oireettomiksi, kun taas luokat 2 ja 3 tarkoittavat, että koiralla on kliinisiä BOAS-oireita. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan luokkaan 2 tai 3 arvioituja koiria tai koiria, joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen. Tulos on tärkeä tarkistuspiste, ei elinikäinen takuu: BOAS voi kehittyä myöhemmin, joten koira saatetaan joutua arvioimaan uudelleen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien voimassa olevat tulokset ja tarkista ne itse Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannoista. Tarkkaile koiria myös levossa ja kevyen liikunnan jälkeen: hengityksen tulisi olla hiljaista ja vaivatonta, sierainten avoimet ja palautumisen kohtuullisen nopeaa. Koiralle tai sen lähisukulaisille tehdyt hengitystieleikkaukset ovat tärkeä tieto. Koira, jonka hengitysteitä on avarrettu leikkauksella, ei voi saada virallista RFG-S-tulosta.

Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa arvosteluohjeissa kiinnitetään huomiota myös liikkeisiin, ihoon, silmiin ja häntään. Etsi koiraa, joka liikkuu vapaasti, jonka silmät ovat terveet ja ärsytyksettömät ja jonka ihopoimut eivät ole tulehtuneet. Hännän tulee olla helposti puhtaana pidettävä, eikä se saa painua tiiviisti peräaukon päälle. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen kuormitusta. Hakeudu eläinlääkärin arvioon, jos koiralle ilmaantuu uusia hengitysääniä, sen kestävyys heikkenee, se sietää huonosti lämpöä tai sillä on toistuvia iho-ongelmia, silmien ärsytystä, ontumista tai hännänympäryksen ongelmia.

## Historia ja alkuperä

Englanninbulldoggin dokumentoidut juuret ovat Isossa-Britanniassa. Sana ”bulldog” tunnetaan kirjallisista lähteistä 1630-luvulta, ja tämäntyyppisiä koiria käytettiin aiemmin härkien syöttiotteluissa. Kun tällaiset eläinottelut kiellettiin vuonna 1835, rodun käyttötarkoitus ja kehityssuunta muuttuivat.

Bulldoggeja alkoi esiintyä koiranäyttelyissä noin vuonna 1860. Kun taistelukoirasta tuli seura- ja näyttelykoira, myös tavoiteltu luonne muuttui kohti nykyisessä rotumääritelmässä kuvattua lempeää ja luotettavaa koiraa. Vanhat kertomukset siitä, mistä keskiaikaisista koirista rotu tarkalleen kehittyi, ovat epävarmempia, eikä niitä pidä sekoittaa dokumentoituun historiaan.

Rotu on ollut pitkään brittiläinen symboli, mutta sen tärkein perintö nykypäivänä ei ole äärimmäinen ulkomuoto. Nykyinen rotumääritelmä korostaa sen sijaan, että liioitellut piirteet, hengitysvaikeudet, epäterveet liikkeet ja ilmeiset silmäongelmat eivät ole toivottuja.

## Arki rodun kanssa

Englanninbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan arjessa on ulkoilua, tekemistä, lepoa ja koiralle sopiva lämpötila. Kodin kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päästä säännöllisesti ulos ja ehkäistä ylikuumenemista. Vaikeasti hengittävä bulldoggi ei sovellu paremmin vähäliikuntaiseen elämään vain siksi, että se liikkuu vähän.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja turvallisista jaksoista ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rauhallisena. Aikuisten koirien yksinolon sietokyky vaihtelee, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Suunnittele pentuaika ja työpäivien järjestelyt ennen hankintaa sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän automaattisesti tietyn ajan yksin.

Valitse kasvattaja koirien toimintakyvyn ja kasvattajan avoimuuden perusteella, älä pelkän pään muodon, värin tai palkintojen vuoksi. Pyydä selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mikä on kummankin vanhemman RFG-S-luokka, milloin arvioinnit on tehty ja voiko tulokset tarkistaa?
- Voitko nähdä vanhempien liikkuvan ja palautuvan ilman voimakkaita hengitysääniä tai hengitysponnistelua?
- Esiintyykö lähisukulaisilla toistuvia iho-, silmä-, liikkumis- tai häntäongelmia?
- Voiko häntää liikuttaa ja pitää puhtaana ilman kipua tai tiukkoja ihopoimuja?
- Miten astutukset ja synnytykset ovat sujuneet sukulinjassa, ja ovatko nartut pystyneet synnyttämään luonnollisesti?
- Miten pentuja sosiaalistetaan ja miten vanhempien luonnetta arvioidaan?

Hyvä valinta on yksilö, joka pystyy elämään tavallista koiran elämää, hengittämään vaivattomasti ja liikkumaan terveesti ja jonka luonne on tasapainoinen. Se on tärkeämpää kuin mahdollisimman lyhyt kuono, leveä etuosa tai raskas rakenne.

Englanninbulldoggi

The Bulldog Club Inc. (UK)

Englanninbulldoggi on tiivisrakenteinen, lihaksikas seurakoira, jolla on leveä rintakehä, ryppyiset kasvot ja lyhyt turkki. Se on rauhallinen ja hellä, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein hyvin lapsirakas. Se tarvitsee kevyttä, kohtuullista liikuntaa sekä hengityksen, ihon ja nivelten terveydestä huolehtimista läpi elämän.

Åkerman Bullies

Liten uppfödning eft meriterade och ögonlysta amerikansk cockerspaniel  som är reg i SKK.

Gazette

Englanninsetteri

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Englanninsetteri on elegantti, keskikookas tai kookas metsästyskoira, jolla on silkkinen, belton-värinen turkki ja hapsuinen häntä. Lempeänä, uskollisena ja ihmisrakkaana se sopii aktiivisille perheille, jotka nauttivat pitkistä päivittäisistä kävelylenkeistä. Se on herkkä kovakouraiselle kohtelulle, joten koulutuksessa toimivat parhaiten lempeys ja johdonmukaisuus. Turkki kaipaa säännöllistä hoitoa.

Setterwalls

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

Welford

## Perustiedot

- Pumi on unkarilainen terrierityyppinen paimenkoira, ei terrierirotu. Sitä on käytetty sekä lampaiden että suuremman karjan paimentamiseen ja hallintaan. Se on toiminut myös maatilan yleiskoirana ja tuhoeläinten torjujana.
- Urosten säkäkorkeus on 41–47 cm ja paino 10–15 kg; ihanne on 43–45 cm ja 12–13 kg. Narttujen säkäkorkeus on 38–44 cm ja paino 8–13 kg; ihanne on 40–42 cm ja 10–11 kg.
- Korvat ovat tyvestä pystyt, mutta niiden ylimmän kolmanneksen tulee taittua eteenpäin. Täysin pystyt korvat eivät siis vastaa rotumääritelmän ihannetta.
- Pumi on hyvin eloisa, rohkea ja työskentelyhaluinen sekä usein äänekäs. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta rotumääritelmän mukaan arkuus ei ole sille tyypillistä.
- Karvapeite on laineikas tai kihara ja muodostaa kimmoisia kiharoita. Se koostuu karheasta mutta ei karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä pohjavillasta. Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa harjoitella koiran kanssa säännöllisesti, osaa opettaa sille aktiivisuuden ja levon vuorottelua ja on valmis paneutumaan haukkumiseen, sosiaalistamiseen ja terveystutkimuksiin.

## Ulkonäkö ja turkki

Pumin tulee olla keskikokoinen, kuiva, lihaksikas ja neliömäinen. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Pää on suhteellisen pitkä ja kapea, ja kuono on pitkänomainen mutta ei suippo. Tummanruskeat silmät ovat soikeat ja hieman vinoasentoiset. Tyvestä pystyt korvat, joiden ylin kolmannes taittuu eteenpäin, antavat rodulle sen tunnusomaisen ilmeen. Korvat ovat hyvin liikkuvaiset ja seuraavat koiran ympäristön tapahtumia.

Häntä on korkealle kiinnittynyt ja kaartuu laajaksi renkaaksi lantion päälle. FCI:n rotumääritelmä ei salli luonnostaan lyhyttä eikä typistettyä häntää. Tavallisesti alhaalla riippuva häntä tai useilla täysin erilaisilla tavoilla kannettu häntä ei siis vastaa rotumääritelmän ihannetta.

Karvapeite on keskimäärin 4–7 cm pitkää, ja sen tulee muodostaa pienempiä tai suurempia laineikkaita tai kiharaisia tupsuja. Se ei saa olla sileää eikä nyörimäistä. Peitinkarvan tulee olla vahvaa mutta ei karkeaa, ja pohjavillan pehmeää. Silmien ympärillä ja kuono-osassa ei saa olla pitkää karvaa.

Sallitut värit ovat voimakkaan sävyinen, yksivärinen harmaa, musta, kellanruskea eli fawn sekä valkoinen. Harmaat koirat syntyvät yleensä mustina ja vaalenevat ajan myötä. Rinnassa sallitaan halkaisijaltaan alle 3 cm:n valkoinen laikku ja varpaissa valkoinen viiru, mutta kirjava tai suklaanruskea karvapeite on hylkäävä virhe.

Sovita turkinhoitoväli sen mukaan, miten kampa kulkee turkissa ja missä kunnossa iho on. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, nivusiin sekä valjaiden ja pannan alle jääviin alueisiin. Selvitä takut ennen kuin ne alkavat kiristää ihoa ja pese koira, kun turkki on likainen. Kostuta turkki kevyesti kampaamisen jälkeen ja anna sen kuivua vapaasti, jotta kiharat palautuvat. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen.

Perinteisessä näyttelykunnostuksessa rotumääritelmä edellyttää käsin trimmaamista ja vain vähäistä siistimistä saksilla pään ja raajojen alueelta. Koko turkin muotoilu saksilla ei ole toivottavaa. Kotikoiran käytännöllisen leikkauksen ei tarvitse vastata näyttelykoiran turkkia, mutta valitse trimmaaja, joka tuntee kiharan, kaksinkertaisen karvapeitteen ja osaa pitää turkin takuttomana ihoa myöten.

## Luonne ja käyttäytyminen

Pumin tulee olla eloisa, rohkea, tarkkaavainen ja aina toimintavalmis. FCI kuvaa rotua hieman epäluuloiseksi vieraita kohtaan ja melko äänekkääksi. Samassa rotumääritelmässä todetaan, että arka tai flegmaattinen käytös on rodulle epätyypillistä. Rodun pidättyväisyydellä ei siis pidä perustella jatkuvaa pelokkuutta, uhkaavaa käytöstä tai hallitsematonta haukkumista.

Pumi reagoi nopeasti. Tästä on paljon hyötyä paimennuksessa ja koiraurheilussa, mutta arjessa se vaatii myös ohjausta. Koira saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset välittömästi sekä oppia yhtä nopeasti niin toivottuja kuin ei-toivottujakin toimintatapoja. Perimä, varhaiset kokemukset, ympäristö ja koulutus vaikuttavat siihen, kuinka sosiaalinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksilöstä tulee.

Tutustu pentueen emään ja mahdollisuuksien mukaan useisiin aikuisiin sukulaisiin. Seuraa, miten ne tervehtivät vierasta ihmistä, reagoivat äkillisiin ääniin ja rauhoittuvat leikin tai innostumisen jälkeen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät uusissa paikoissa, käsiteltävinä ja koirakohtaamisissa. Vanhemmat ruotsalaiset MH- ja BPH-luonnekuvaustulokset voivat kertoa aiemmista suuntauksista, mutta niiden perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun kehitystä.

## Koulutus ja liikunta

Pumi tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia vaihtelevassa maastossa lenkkeilystä, jäljestämisestä, etsintäleikeistä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta, agilitystä tai paimennuksesta. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja kuntoon sekä siihen, kuinka hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Harjoittele ensisijaisesti taitoja, jotka auttavat koiraa selviytymään vauhdikkaista tilanteista, häiriöistä ja haukkumisesta ilman ristiriitoja:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöiden luota
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi turvallisessa ja hallitussa ympäristössä
- ihmisten, koirien ja liikkeen seuraaminen ilman välitöntä haukkumista tai syöksymistä
- vihje, jolla koira poistuu ikkunalta, ovelta tai aidalta ja ottaa uudelleen kontaktin ohjaajaan
- selkeästi määritelty lepopaikka ja kyky nukkua toiminnan jälkeen
- turkin, tassujen, suun, korvien ja silmien hoito yhteistyössä koiran kanssa

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää tietoa ilman tarpeettomia ristiriitoja. Palkkioina voi käyttää ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden lisäämistä ja pääsyä mieluisaan tekemiseen. Pidä harjoitukset lyhyinä niin, että koira jaksaa keskittyä, ja pidä taukoja ennen kuin vire nousee liian korkeaksi.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise haukkumista tai levottomuutta. Jos koira käy jokaisen harjoituksen jälkeen yhä enemmän kierroksilla, ääntelee enemmän ja sen on vaikeampi nukkua, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, vähemmän ärsykkeitä ja pidempää palautumista. Pentujen ja nuorten koirien tulisi saada liikkua vapaasti omaan tahtiinsa vaihtelevilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai lukuisilla toistuvilla hypyillä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Ruotsissa pumipentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että tuloksen on oltava rekisteröity; se ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen jalostuskoiran lonkkien pitäisi olla luokkaa A tai B. Pumia ei koske tiukempi rotukohtainen sääntö, joka kieltää kaikkien lonkkaniveldysplasiaa sairastavien koirien jalostuskäytön.

Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt ovat silti voimassa: E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen, D-lonkkaisen saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä koiraa, jolla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta. Vuoden 2017 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa todetaan, että A- tai B-tulos on toivottava ja että C-lonkkaisen koiran jalostuskäyttöä tulisi harkita huolellisesti sen perusteella, mitä annettavaa sillä on rodulle. Pyydä nähtäväksi tarkat tulokset ja tutkimuspäivät sekä lähisukulaisten lonkkatulokset.

Samassa vuoden 2017 strategiassa suositellaan polvien, silmien ja kyynärnivelten tutkimista, jotta rodun terveydestä saataisiin lisää tietoa. Nämä eivät kuitenkaan ole pakollisia rotukohtaisia ehtoja Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä. Kysy, mitä tutkimuksia on todella tehty, ja pyydä tulokset nähtäväksi sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen siitä, että ”kaikki testit ovat puhtaat”.

Primaaria linssiluksaatiota eli PLL:ää on todettu ruotsalaisissa rodun terveystiedoissa. DNA-testi voi osoittaa, onko koira tutkitun geenimuunnoksen suhteen vapaa, kantaja vai onko sillä kaksi kopiota muunnoksesta. Sairaus periytyy väistyvästi, joten kantajan voi yhdistää geneettisesti vapaaseen koiraan mutta ei toiseen kantajaan, jos halutaan välttää kahden muunnoskopion periytyminen pennuille. Silmien punoitus tai kipu ja äkilliset näön muutokset vaativat pikaista eläinlääkärin hoitoa, sillä linssiluksaatio voi johtaa glaukoomaan ja näön menetykseen.

Degeneratiivinen myelopatia eli DM kuuluu yhdysvaltalaisen rotuyhdistyksen testausohjelmaan, mutta sitä ei edellytetä Ruotsin rekisteröintisäännöissä. DM-testitulos, joka osoittaa kaksi kopiota riskimuunnoksesta, tarkoittaa suurentunutta riskiä. Se ei tarkoita, että koiralla olisi sairaus tai että se varmasti sairastuisi siihen. DM diagnosoidaan sulkemalla pois muut neurologisten oireiden syyt, ja DNA-testitulos on vain yksi osa arviota.

Vuoden 2017 jalostusstrategian pohjana käytetyssä ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin toistuvia iho-ongelmia ja allergioita. Tiedot perustuvat omistajien ilmoituksiin ja ovat jo vanhoja, mutta niiden perusteella ostajan on aiheellista kysyä vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetusta kutinasta, karvanlähdöstä sekä toistuvista iho- tai korvaongelmista. Aineiston perusteella ei voida sanoa, kuinka yleisiä nämä ongelmat rodussa nykyään ovat.

## Historia ja alkuperä

Pumi kehittyi Unkarissa 1600- ja 1700-luvuilla, kun puleja risteytettiin maahan tuotujen saksalaisten ja ranskalaisten, pystykorvaisten terrierityyppisten koirien kanssa. FCI luokittelee sen terrierityyppiseksi paimenkoiraksi, ei terrieriroduksi. Se tunnustettiin omaksi rodukseen 1900-luvun alkupuolella.

Työssä tarvittiin nopeaa, rohkeaa ja äänekästä koiraa, joka pystyi paimentamaan lampaita ja suurempaa karjaa sekä liikkumaan lähellä eläimiä olematta raskas tai hidas. Rotumääritelmässä mainitaan myös hyvin kehittynyt hajuaisti sekä rodun historiallinen käyttö tuhoeläinten ja petojen torjunnassa. Tämä on dokumentoitua taustatietoa, mutta se ei tarkoita, että jokaisella nykyisellä pumilla olisi automaattisesti samat työskentelytaidot tai soveltuvuus tiettyyn tehtävään.

Ensimmäinen pumi saapui Ruotsiin Suomesta 1970-luvun lopulla. Ensimmäinen ruotsalainen pentue rekisteröitiin vuonna 1980 ja seuraava vuonna 1984. Myöhemmät tuonnit erityisesti Suomesta ja Unkarista ovat täydentäneet Ruotsin kantaa.

## Arki pumin kanssa

Pumi voi asua kerrostalossa, jos omistaja pystyy tarjoamaan sille tekemistä, lepoa sekä harkittua harjoittelua haukkumiseen ja ääniin suhtautumiseen. Rodun taipumus huomata ääniä ja haukkua niille tarkoittaa, että asunnon pohjaratkaisu, naapurit, yhteiset porraskäytävät ja ikkunoista avautuvat näkymät voivat merkitä enemmän kuin kodin koko. Piha ei korvaa lenkkejä tai koulutusta, ja se voi lisätä haukkumista, jos koira saa partioida siellä ilman ohjausta.

Lasten ja koiran yhdessäolo edellyttää aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea liike ja kovat äänet voivat nostaa koiran virettä, mutta ei pidä olettaa, että jokainen pumi yrittäisi paimentaa tai näykkiä lapsia. Opeta sen sijaan sekä koiraa että lapsia pitämään rauhallisia taukoja, turvaa koiran ruokailu- ja leporauha ja lopeta leikki ennen kuin kukaan kiihtyy liikaa.

Yhteiselo muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat toisiinsa rauhallisesti ja tarjoa kissoille koiralta rauhoitettuja alueita, korkeita lepopaikkoja ja poistumisreittejä. Estä takaa-ajaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa eikä tietoa siitä, miten koiran aikuiset sukulaiset käyttäytyvät.

Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyistä jaksoista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja rauhoittumaan uudelleen. Jatkuva haukkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, paikkojen rikkominen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat harjoituksen olevan liian vaikea, eivät koiran itsepäisyydestä.

Ensikertalainenkin voi onnistua pumin kanssa, jos hän nauttii säännöllisestä harjoittelusta ja saa tukea kasvattajalta sekä asiantuntevalta kouluttajalta. Tarkista vanhempien viralliset lonkkatutkimustulokset ja luokitukset, kysy polvista, silmistä, kyynärnivelistä, PLL:stä, ihosta ja luonteesta sekä pyydä varsinaiset tulokset nähtäväksi. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat selviytyvät arjesta ja osaavat rauhoittua, älä pelkästään ilmeikkäiden korvien tai kiharan turkin vuoksi.

Pumi

The Pumi Club of Great Britain

German Pumi Club (Pumiclub Deutschland)

Swedish Working Dog Association (Svenska Brukshundklubben)

Kennel Club (UK)

Pumi on pienehkö unkarilainen paimenkoira, jolla on kihara, vähän karvaa pudottava turkki, pystyt korvat ja valpas ilme. Se on älykäs, energinen ja äänekäs koira, joka loistaa koiraurheilussa ja tarvitsee säännöllisesti sekä henkistä että fyysistä tekemistä. Pumi kiintyy vahvasti perheeseensä ja on edelleen melko harvinainen rotu.

Clown Hearts

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Chi's on top

Mindre kennel i  Tråvad, Västra Götaland ca 10 mil norr om Gbg. (E20) Vi är Masrtin & Lena Lövdahl Fast.
Alla valpar föds och växer upp i hemmiljö, vi har friska och sunda hundar, fina temperament, lugna och stabila, vi åker på utställningar, BPH mm med våra hundar men framförallt är dom familjemedlemmar.
De åker med oss i husvagn och umgås med både barn och andra djur...

Kennel Ell-Ell's

## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet