## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

The Kennel Club (United Kingdom)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Geida's

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Tina Rød

## Rotu lyhyesti

Länsigöötanmaanpystykorva on matalaraajainen ruotsalainen paimenkoira, jolla on runsaasti energiaa, taipumus käyttää ääntään ja valpas olemus. Se on pienikokoinen mutta työhön jalostettu. Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 5, ja sitä on perinteisesti käytetty karjan paimentamiseen ja maatilan töihin.

- **Koko:** ihannesäkäkorkeus on uroksilla 33 cm ja nartuilla 31 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 32–35 cm:n ja nartuille 30–33 cm:n säkäkorkeuden.
- **Paino:** virallisessa rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Ruotsin kennelliitto käyttää suuntaa antavana vaihteluvälinä 9–15 kg:aa, mutta yksittäisen koiran rakenne, kuntoluokka ja mittasuhteet kertovat enemmän kuin kiinteä tavoitepaino.
- **Aktiivisuus:** suuri. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille, mutta mikään virallinen tuntimäärä ei sovi kaikille yksilöille.
- **Luonne:** ihanteena on valpas, tarmokas ja rohkean eloisa koira. Sosiaalisuus, äänenkäyttö ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöittäin.
- **Turkki:** puolilyhyt, karhea peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla. Rodusta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina turkki tarvitsee tavallista enemmän harjausta.
- **Häntä:** sekä pitkä häntä että kaikki synnynnäisen töpöhännän muodot hyväksytään. Rotumääritelmä ei määrää hännän asentoa.
- **Keskeinen terveysasia:** rodulla esiintyvä retinopatia on perinnöllinen verkkokalvosairaus, jonka alkamisikä ja eteneminen vaihtelevat. Silmätutkimus ja DNA-testi antavat erilaista tietoa, ja niiden tuloksia tulisi tarkastella yhdessä.

Länsigöötanmaanpystykorva ja welsh corgit ovat eri rotuja. Niiden pitkänomainen ruumiinmuoto muistuttaa toisiaan, mutta väitteet viikinkien kautta todistetusta sukulaisuudesta menevät saatavilla olevaa näyttöä pidemmälle.

## Ulkonäkö ja turkki

Länsigöötanmaanpystykorvan tulee olla matalaraajainen mutta ei liioitellun matala, ja sen rungon tulee vaikuttaa voimakkaalta mutta ketterältä. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 2:3. Rintakehän alareunan ja maan välisen etäisyyden tulee olla vähintään kolmasosa koiran säkäkorkeudesta. Nämä mittasuhteet erottavat rodun oikean ääriviivan liian raskaasta tai liioitellun matalasta rakenteesta.

Pää on melko pitkä ja kapenee kuonoa kohti. Teräväkärkiset, pystyt ja liikkuvat korvat korostavat valpasta ilmettä. Selän tulee olla suora, lanneosan lyhyt ja vahva sekä liikkeiden terveet, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Häntä voi olla pitkä tai synnynnäisesti lyhyt, ja sen pituus voi vaihdella. Kumpikaan häntätyyppi ei ole toista oikeampi, eikä hännän asennolle ole määrätty vaatimusta. Tarkista koiralle rekisteröity häntätieto sen sijaan, että tekisit päätelmiä valokuvasta. Synnynnäinen töpöhäntä ei ole sama asia kuin typistetty häntä.

Turkki koostuu erittäin tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja puolilyhyestä, karheasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella ja voi olla hieman pidempää kaulassa, rinnassa ja raajojen takaosissa. Harjaa turkki karvanlähtöaikoina pohjavillasta irtoavan karvan poistamiseksi. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua; säännöllisestä pesuaikataulusta on harvoin erityistä hyötyä.

Hyväksytyt pohjavärit ovat harmaa, harmaanruskea, harmaankeltainen, punakeltainen ja punaruskea. Vaaleampaa karvaa esiintyy kuonossa, poskissa, kurkussa, rungon alapuolella ja raajojen alaosissa, kun taas selässä, kaulassa ja kyljissä tulee olla tummempia peitinkarvoja. Vaaleampi valjaskuvio lapojen kohdalla on toivottava. Valkoiset merkit sallitaan vain vähäisessä määrin. Väri ja merkit eivät vaikuta koiran päivittäisiin tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Länsigöötanmaanpystykorva on ennen kaikkea tarkkaavainen ja toimintavalmis. Rotumääritelmä kuvaa sitä valppaaksi, tarmokkaaksi ja rohkean eloisaksi, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö suhtautuisi mutkattomasti kaikkiin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöihin. Perimä, varhaiset kokemukset, arki ja koulutus vaikuttavat kaikki lopputulokseen.

Haukkuminen ei ole tällä rodulla sivuseikka. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksessa noin 40 prosenttia osallistuneista koirista haukkui tai vinkui sellaisissa kuvauksen osissa, joissa ääntelyä ei odotettu. Aineisto kattoi 218 Ruotsissa vuosina 2003–2018 syntynyttä koiraa eli vain 6,2 prosenttia kyseisestä populaatiosta. Luku kuvaa siis osallistuneita koiria, ei kaikkia rodun yksilöitä. Se osoittaa silti, miksi tulevan omistajan kannattaa kysyä, miten pentueen vanhemmat reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja kodin ulkopuoliseen liikkeeseen.

Sama BPH-aineisto antaa rodusta yleisesti ottaen itsevarman ja energisen kuvan. Tavallisen vieraan ihmisen kohtaamisessa uhkaavia reaktioita esiintyi vähän. Reaktiot vaihtelivat enemmän, kun koiraa lähestyi poikkeavasti pukeutunut ihminen. BPH:n tuloksia kannattaa siksi käyttää apuna pentueen vanhempia ja sukulaisia koskevissa kysymyksissä, ei takuuna pennun tulevasta käyttäytymisestä.

Länsigöötanmaanpystykorva on perinteisesti ajanut karjaa työskentelemällä lähellä eläimiä ja käyttämällä sekä ääntään että näykkäisyjä niiden takajalkoihin. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö alkaisi automaattisesti paimentaa tai näykkiä ihmisiä. Rotuyhdistyksen vuosina 1994–2013 järjestämissä testeissä 52 prosentilla testatuista koirista arvioitiin olevan hyvät, erittäin hyvät tai erinomaiset paimennustaipumukset, kun taas 48 prosentilla niitä arvioitiin olevan vähän tai ei lainkaan. Kouluta koiraa sen todellisen käyttäytymisen perusteella, älä rotuun liitettyjen stereotypioiden pohjalta.

## Koulutus ja liikunta

Länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee päivittäin liikuntaa, nenänkäyttöä ja ongelmanratkaisua. Reippaat kävelyt, metsäretket, jäljestys, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, paimennus ja muut koiraurheilulajit voivat kaikki kuulua sen elämään, mutta mielekäs arki ei edellytä kilpailukalenteria. Monipuolisuus ja yhdessä tekeminen ovat tärkeämpiä kuin tietyn minuuttimäärän täyttyminen.

Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja aiempiin kokemuksiin. Sopivan rasituksen jälkeen aikuisen koiran tulisi palautua ja rauhoittua kotona sekä säilyttää tasainen kuntoluokka ja terveet liikkeet. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai ei pysty lepäämään, arkea on muutettava. Liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu: myös rauhoittumisen opettelu, uni ja selkeät tauot ovat tärkeitä.

Aloita luoksetulon, rauhallisen hihnakävelyn, käsittelyn ja haukkumisen lopettavan vihjeen harjoittelu palkitsemalla jo varhain. Palkitse myös hetket, jolloin koira päättää rauhoittua oma-aloitteisesti. Pelkkä puuttuminen jo voimakkaaksi yltyneeseen haukkumiseen opettaa koiralle harvoin, mitä sen pitäisi tehdä sen sijaan. Kun uutta toimintatapaa harjoitellaan, vähennä samalla vältettävissä olevia ärsykkeitä, kuten esteetöntä näkymää vilkkaalle sisäänkäynnille.

Älä laske pennun liikuntamäärää säännöllä, jonka mukaan liikuntaa saisi olla viisi minuuttia jokaista ikäkuukautta kohti. Tälle yleiskaavalle ei ole tieteellistä näyttöä. Anna pennun sen sijaan tutkia turvallisia alustoja omaan tahtiinsa, vuorottele lyhyitä kokemuksia ja lepoa sekä lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen. Älä patista väsynyttä pentua jatkamaan. Odota toistuvan, voimakkaasti kuormittavan harjoittelun kanssa, kunnes koiran keho ja suoritustekniikka ovat siihen valmiit. Muista kuitenkin, että tavallinen, hallittu liikkuminen kehittää voimaa, tasapainoa ja itseluottamusta.

## Terveys

Rodun keskeinen rotukohtainen terveysasia on retinopatia eli etenevä verkkokalvosairaus. Muutoksia voi alkaa kehittyä ilman havaittavaa näön heikkenemistä. Joillakin koirilla sairaus etenee hämäränäön vaikeuksiin ja myöhemmin myös päivänvalossa näkemisen heikkenemiseen. Alkamisikä ja etenemisnopeus vaihtelevat jopa lähisukuisten koirien välillä, joten ei ole oikein sanoa sairauden olevan aina lievä tai johtavan aina sokeuteen.

Tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys retinopatian ja MERTK-geenissä sijaitsevan LINE-1-insertion välillä. Sairautta ei pidä sekoittaa BEST1-geeniin liittyvään koirien multifokaaliseen retinopatiaan. BEST1 oli yksi useista tunnetuista geeneistä, jotka eivät aiemmassa tutkimuksessa selittäneet rodun sairautta. Myöhemmässä MERTK-tutkimuksessa insertiota kuvataan vahvaksi ehdokkaaksi sairauden aiheuttavaksi mutaatioksi, mutta sen toimintamekanismi jäi osittain selvittämättä.

DNA-tulos koskee testattua geenimuunnosta. Silmätutkimus kertoo, miltä koiran silmät näyttivät tiettynä ajankohtana. Kysy, mikä testi on tehty, mikä laboratorio sen analysoi, mitkä vanhempien tarkat tulokset ovat ja milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on viimeksi tutkinut ne. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaukseen ”kaiken varalta testattu”.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rodulle ei aseteta rotukohtaista vaatimusta lonkka-, kyynär- tai silmätutkimustuloksista. Tämä ei tee näistä tiedoista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen vuoden 2019 jalostusstrategiassa suositellaan, että vanhempien lonkkatulos on tiedossa ja pentueen laskennallinen keskimääräinen lonkkaindeksi on vähintään 100. Yhdistyksen nykyisten pentuvälityssääntöjen mukaan pentueen sukusiitosaste on ilmoitettava. Ajantasainen lonkkaindeksi on ilmoitettava, jos se on saatavilla, ja lonkkatulokset sekä silmätutkimuksen vuosi voidaan ilmoittaa. Kysy varsinaisia tuloksia ja sitä, miten kasvattaja on niitä punninnut, älä vain sitä, täyttyvätkö muodolliset vähimmäisvaatimukset.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa epäröidä pimeässä, törmäilee esineisiin, sen silmissä näkyy muutoksia tai sillä ilmenee kipua, jäykkyyttä tai muutoksia liikkumisessa. Matala ruumiinrakenne ei itsessään ole diagnoosi, eikä rajatulta joukolta kerättyjä vanhoja kyselylukuja pidä muuttaa pennun varmaksi terveysennusteeksi.

## Historia ja alkuperä

Länsigöötanmaanpystykorvan nykyhistoria tunnetaan hyvin 1940-luvun alusta lähtien. Kreivi Björn von Rosen kiinnitti huomiota lyhytraajaiseen pystykorvatyyppiin, jonka hän muisti Västergötlandista. Yhdessä rehtori Karl-Gustaf Zettersténin kanssa hän kartoitti jäljellä olevia koiria erityisesti Varan tasangoilla. Zetterstén otti sittemmin päävastuun käytännön jalostustyöstä.

Ruotsin kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1943 nimellä svensk vallhund. Nimen Västgötaspets se sai vuonna 1953. Koirien paimennuskyky säilytettiin samalla, kun rotutyyppi yhtenäistyi.

Kauemmas menneisyyteen ulottuva historia on epävarmempi. Yhdennäköisyys welsh corgi cardiganin ja welsh corgi pembroken kanssa on synnyttänyt teorioita koirien kuljettamisesta Ruotsin ja Britannian välillä viikinkiajalla. Virallinen rotumääritelmä ei vahvista, kumpaan suuntaan tällainen mahdollinen yhteys olisi kulkenut, ja nykyisessä koiratieteessä rodun ruotsalaista alkuperää pidetään vakiintuneena. Siksi on perusteltua kuvata rotua ruotsalaiseksi ja sen nykyaikaista elvytystyötä dokumentoiduksi, mutta tiettyä viikinkimatkaa tai varmaa sukulaisuutta corgeihin ei tule esittää tosiasiana.

## Arki rodun kanssa

Länsigöötanmaanpystykorva voi viihtyä niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, jos sen arkeen kuuluu riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, häiritseekö haukkuminen naapureita, osaako koira rauhoittua ja pystyykö omistaja tarjoamaan sille päivittäin mielekästä toimintaa. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa kannattaa heti alusta lähtien tehdä selkeä suunnitelma ovelta kuuluviin ääniin, ikkunoista tarkkailuun ja yksinoloon.

Aikuisten on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä omiin oloihinsa, ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka. Jos se yrittää hallita juoksevia lapsia haukkumalla tai näykkimällä, keskeytä toiminta rauhallisesti ja ohjaa koira sille opetettuun vaihtoehtoiseen toimintaan. Lapsen ei pidä joutua sietämään tällaista käytöstä, eikä jokainen rodun yksilö käyttäydy näin.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Aloita hajuihin tutustuttamisesta ja eläinten pitämisestä erillään, järjestä kissalle turvalliset poistumisreitit ja pidä koira hallinnassa ensimmäisissä kohtaamisissa. Anna enemmän vapautta vasta, kun molemmat eläimet pystyvät pysymään rauhallisina. Kysy, miten pentu ja sen vanhemmat käyttäytyvät muiden eläinten seurassa; rodun nimi ei korvaa tätä tietoa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyillä, rauhallisilla poissaoloilla. Ei ole olemassa tiettyä aikaa, jonka jokainen aikuinen länsigöötanmaanpystykorva selviäisi yksin. Jos koira haukkuu tai ahdistuu yksin jäädessään, harjoittelussa on edettävä hitaammin. Kameran avulla näkee, lepääkö koira aidosti vai kuljeskeleeko se levottomana, äänteleekö tai yrittääkö se päästä pois.

Pentua valitessa kannattaa vertailla muutakin kuin ulkonäköä ja titteleitä. Pyydä vanhempien rekisteröidyt silmä- ja lonkkatiedot, retinopatian DNA-testin tarkka tulos, jos testiin vedotaan, pentueen sukusiitosaste sekä olennaiset tiedot luonteesta. Tapaa mieluiten emä ja kysy täsmällisesti äänenkäytöstä, kiihtymisestä palautumisesta, suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja arjesta muiden eläinten kanssa. Sopiva koira ei ole vain rodun tyypillinen edustaja ulkonäöltään, vaan yksilö, jonka energia, äänenkäyttö ja tarpeet sopivat siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.

Länsigöötanmaanpystykorva

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

The Danish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The German Kennel Club (VDH)

Länsigöötanmaanpystykorva on pieni ja vankkarakenteinen ruotsalainen paimenkoira, jolla on kettumainen ulkonäkö ja tiheä, helppohoitoinen kaksinkertainen turkki. Se on energinen, haukkuherkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti aktiiviseen perheeseensä. Se tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleensä terve.

Clasus

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Société Centrale Canine (France)

Swedish Kennel Club

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Wirothi

## Rotu lyhyesti

- Nimestään huolimatta tiibetinterrieri ei ole käyttötarkoitukseltaan terrieri. FCI luokittelee sen seurakoiraksi, mutta Tiibetissä sitä on käytetty myös paimennukseen ja hälyttäväksi vahtikoiraksi.
- Uroksen säkäkorkeuden tulisi olla 36–41 cm, nartun hieman pienempi. FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten vanhempien ja muiden aikuisten sukulaisten todellinen koko kertoo enemmän kuin lupaus tietystä kilomäärästä.
- Rodun tulisi olla vankka, keskikokoinen, pitkäkarvainen ja yleisvaikutelmaltaan neliömäinen. Suuret käpälät ovat pyöreät ja litteät, ja liikkeiden tulee olla sujuvat, etuaskelen pitkä ja takatyönnön hyvä.
- Turkki on kaksinkertainen, ja siinä sallitaan monia värejä. Suklaanruskea, maksanruskea ja merle eivät ole rotumääritelmän mukaan sallittuja.
- Ihanteellinen tiibetinterrieri on eloisa, hyväntahtoinen, valpas ja älykäs. Se ei välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä, mutta liiallinen arkuus ei ole toivottu rotuominaisuus.
- Tiibetinterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen, pystyy käyttämään aikaa turkinhoitoon ja koulutukseen ja on valmis tarkistamaan terveystutkimusten asiakirjat sen sijaan, että tyytyisi tietoon vanhempien ”testaamisesta”.

## Ulkonäkö ja turkki

Tiibetinterrierin tulisi olla vahva ja tiivisrakenteinen olematta raskas. Etäisyyden olkanivelestä hännäntyveen tulee vastata säkäkorkeutta. Päätä peittää runsas karvoitus, ja silmät ovat suuret, tummanruskeat ja melko kaukana toisistaan. Runsaskarvainen häntä on kiinnittynyt melko korkealle ja kaartuu selän päälle. Hännän kärjen lähellä saa olla mutka.

Pitkät pääkarvat saavat laskeutua eteenpäin, mutta ne eivät saa peittää silmiä tai haitata koiran näköä. Tämä on tärkeä tarkistaa arjessa. Jos koira törmäilee esineisiin, epäröi portaissa tai sen on vaikea tulkita muiden koirien viestejä, asiaa ei pidä kuitata rodulle tyypillisen otsatukan seurauksena. Jaa tai sido karvat niin, että koira näkee, ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan kaikki uudet näkökyvyn muutokset.

Pohjavilla on hienoa ja villavaa. Peitinkarvan tulee olla runsasta, hienoa ja pitkää, mutta ei silkkistä eikä villavaa. Se voi olla suoraa tai laineikasta, mutta ei kiharaa. Sallittuja värejä ovat muun muassa valkoinen, kullanvärinen, kermanvärinen, harmaa, savunvärinen, musta, kirjava ja kolmivärinen. Ei siis pidä paikkaansa, että kaikki värit olisivat sallittuja: suklaanruskea, maksanruskea ja merle on suljettu pois.

Turkki on hoidettava perusteellisesti, mutta sama hoitorytmi ei sovi kaikille koirille. Nuoren koiran karvan vaihtuminen aikuiskarvaan, turkin täysi pituus, kosteus, lika ja aktiivisuus vaikuttavat kaikki siihen, kuinka nopeasti takkuja muodostuu. Käy turkki läpi sormin ja kammalla ihoa myöten, etenkin korvien takaa, kainaloista ja nivusista, parrasta ja käpälistä sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Kamman tulee kulkea turkin läpi ihoa kiskomatta. Pese koira, kun turkki on likainen tai vaikeasti selvitettävä, ja kuivaa se ihoa myöten. Totuta pentu vähitellen harjaukseen, kuivaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä paikallaan seisomiseen ja makaamiseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinterrierin tulisi olla eloisa, hyväntahtoinen, ulospäinsuuntautunut, valpas, älykäs ja rohkea, mutta ei kiivas tai riidanhaluinen. Rotumääritelmässä todetaan myös, ettei rotu välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä. Tämä ei tarkoita, että pelkoa, uhkaavaa käytöstä tai vaikeutta palautua säikähdyksestä pitäisi hyväksyä ”rodulle tyypillisenä pidättyväisyytenä”.

Yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset antoivat hyödyllistä tietoa rodun silloisesta keskimääräisestä käyttäytymisestä. Ruotsin vuoden 2018 jalostusstrategian taustalla olleessa kyselyssä osalla koirista raportoitiin sekä liiallista pidättyväisyyttä että vaikeuksia jäädä yksin. Aineisto koskee aiempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa tämän päivän pennun käyttäytymistä.

Tapaa pentueen emä ja mielellään useita aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne reagoivat vieraan ihmisen saapumiseen, tassujen ja turkin käsittelyyn sekä yllättäviin tapahtumiin. Sopivan aikuisen koiran ei tarvitse hakeutua kaikkien seuraan, mutta sen tulisi selviytyä tilanteista jäämättä pelon, haukkumisen tai puolustautumisen kierteeseen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät kotona, matkoilla ja eläinlääkärissä.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Aikuinen koira voi nauttia kävelyistä vaihtelevassa maastossa, etsintätehtävistä, jäljestämisestä, rally-tokosta, sopivan tasoisesta agilitystä tai muusta ajattelua ja yhteistyötä vaativasta harjoittelusta. Sovita määrä koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aseta etusijalle arkea helpottavat taidot:

- kävely löysällä hihnalla ja luotettava luoksetulo, aluksi hallituissa ympäristöissä
- ihmisten ja koirien ohittaminen ilman, että jokainen kohtaaminen johtaa tervehtimiseen tai hälyttämiseen
- selkeä lepopaikka ja kyky rentoutua tekemisen jälkeen
- turkin, tassujen, suun, silmien ja korvien vapaaehtoinen käsittely
- odottaminen ovilla, auton luona ja ennen tervehtimistä
- hyvin lyhyet yksinolot, joita pidennetään ilman, että koira ahdistuu

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Rotu voi oppia nopeasti, vaikka pitkät, toistuvat harjoitukset eivät sitä miellyttäisikään. Käytä palkkioina vaihtelevasti ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden kasvattamista ja pääsyä mieluisan tekemisen pariin. Jos koira ääntelee tai käy yhä levottomammaksi tai sen on vaikea nukkua harjoittelun jälkeen, helpommat tehtävät, vähäisemmät ärsykkeet ja pidemmät tauot voivat auttaa enemmän kuin uusi harjoituskerta.

Pennuille ja nuorille koirille tulee tarjota monipuolista, omaehtoista liikuntaa turvallisilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai toistuvalla hyppimisellä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Ruotsin sitovat rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen suositukset ovat eri asioita. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 sääntöjen mukaan jälkeläisiä ei voida rekisteröidä, jos vanhemmalla on PRA tai linssiluksaatio. Rotukohtaisessa osiossa ei kuitenkaan edellytetä tiettyä DNA-testipakettia tai määrättyä lonkkatulosta. Pennunostajan kannattaa siksi selvittää sekä vähimmäisvaatimukset että vapaaehtoinen terveystyö.

Ruotsalainen rotuyhdistys Tibetanska Terriersällskapet suosittelee, että molemmat vanhemmat lonkkakuvataan ja että niiden HD-tulos olisi mieluiten A tai B. Jos jalostukseen käytetään C-lonkkaista koiraa, pentueen ennustetun HD-indeksin tulisi olla vähintään 100. Rodulla on Ruotsissa käytössä HD-indeksi, joten pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tulos ja pentueen ennustettu indeksi sen sijaan, että tyytyisit tietoon lonkkien kuvaamisesta.

Yhdistys suosittelee myös, että molemmille vanhemmille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta eikä niissä todeta PRA:ta tai linssiluksaatiota. Tähän on tarkoin rajattu poikkeus joillekin vanhemmille koirille, joilla on toistuvia silmätutkimuksia ja DNA-tuloksia. Pyydä tutkimuksen päivämäärä, koko lausunto ja aiemmat tulokset. PRA on useiden sairauksien yhteisnimitys, ja yhdistyksen mukaan PRA3- ja rcd4-testit selittävät vain osan rodun PRA-tapauksista. Yhden variantin osalta terve tulos ei siis sulje pois kaikkia PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa primaariseen linssiluksaatioon eli PLL:ään ja myöhään alkavaan neurologiseen NCL-sairauteen. Näiden peittyvästi periytyvien varianttien kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää, koska pennut voivat periä kaksi kopiota sairausvariantista. Tarkista kummankin vanhemman osalta tarkka sairaus, variantti, laboratorio ja tulos. Pelkkä ilmaus ”DNA-testattu” kertoo liian vähän ilman asiakirjoja.

Myös munuaisdysplasia, josta aiemmin käytettiin nimitystä PNP, kuuluu rodun terveyshistoriaan. Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan nimenomaisesti, että aiemmin käytetty RD-DNA-testi on epäluotettava eikä sitä pidä käyttää. Tällaista tulosta ei saa esittää osoituksena terveydestä. Kysy sen sijaan vanhemmilla, sisaruksilla, aiemmilla jälkeläisillä ja vanhemmilla sukulaisilla todetuista munuaissairauksista.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa tiibetinterrierien eliniän mediaaniksi arvioitiin tutkitussa ryhmässä 13,8 vuotta. Tulos kuvaa Britanniassa eläneitä koiria, eikä se ole ennuste ruotsalaisen pennun eliniästä tai takuu yksittäisen koiran pitkäikäisyydestä.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinterrieri on lähtöisin Tiibetistä, mutta rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia. Nimestään huolimatta se ei ole terrieri. FCI kuvaa sen taustaa paimenkoirana ja kauppiaiden hälyttävänä vahtikoirana, mutta luokittelee nykyisen rodun ryhmän 9 seurakoiriin.

Rodun uudempi eurooppalainen historia tunnetaan paremmin kuin monet tarinat pyhistä onnentuojista. Brittiläinen lääkäri Agnes Greig tutustui rotuun Intiassa vuonna 1922 ja toi koiria Englantiin 1920-luvulla. Tiibetinterrierit ja lhasa apsot rekisteröitiin yhdessä lhasanterriereinä, kunnes Britannian kennelliitto erotti ne toisistaan vuonna 1934.

Vuonna 1958 Carin Slättne toi Englannista kaksi koiraa Ruotsiin. Tibetanska Terriersällskapet perustettiin vuonna 1972. Tämä osa historiasta tunnetaan hyvin. Kertomukset siitä, ettei koiria koskaan myyty vaan ne annettiin aina onnea tuovina lahjoina tai että ne tekivät tietynlaista pelastustyötä, kuuluvat pikemminkin perimätietoon, eikä niitä ole dokumentoitu yhtä hyvin.

## Arki tiibetinterrierin kanssa

Tiibetinterrieri voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa tekemistä, rauhaa ja säännöllistä turkinhoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, miten arjessa hallitaan lähikohtaamiset, yhteisten tilojen äänet, märkä turkki ja koira, joka huomaa muutokset herkästi. Opeta koiralle oma lepopaikka ja palkitse sitä siitä, että se kuulee ulkoa kantautuvat äänet jäämättä haukkumaan.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois, eikä turkista tai hännästä saa koskaan ottaa kiinni leikin tiimellyksessä. Pois haluavalla koiralla tulee olla suojaisa paikka portin takana tai toisessa huoneessa.

Sopivuus yhteiseloon muiden koirien, kissojen tai pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Tarjoa kissalle korkealla sijaitsevia lepopaikkoja ja koiralta rauhoitettuja alueita sekä estä jahtaaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa tai yksittäisen koiran käyttäytymisen arviointia.

Totuta koira yksinoloon vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, tuhoaminen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole merkkejä uhmakkuudesta.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi pärjätä rodun kanssa, jos turkinhoito, arjen koulutus ja terveysasiakirjojen tarkistaminen tuntuvat hallittavilta. Tapaa aikuisia sukulaisia, varmista lonkkatulokset ja pentueen indeksi, lue silmälausunnot ja pyydä DNA-tulos jokaisesta nimetystä variantista. Valitse kasvattaja sen perusteella, miten avoimesti hän kertoo koko suvusta, älä värin, kampauksen tai yleisluonteisen ”terve suku” -vakuuttelun perusteella.

Tiibetinterrieri

Verein für Deutsche Spitze (Germany)

Norsk Kennel Klub (Norway)

Tiibetinterrieri on keskikokoinen, vankkarakenteinen tiibetiläinen rotu, jolla on pitkä, suojaava turkki ja lumikenkämäiset käpälät. Se oli aikoinaan munkkien seuralainen. Sisällä se on rauhallinen ja lempeä, ulkona vilkas ja urheilullinen. Tämä älykäs ja itsenäinen ongelmanratkaisija tarvitsee lempeää, johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Elizabeth Høst Denstad

## Perustiedot

Alppienajokoira on pieni mutta voimakas itävaltalainen metsästyskoira, jota käytetään haavoittuneen riistan jäljestämiseen ja hajuaistiin perustuvaan metsästykseen. Se on FCI:n ryhmään 6 kuuluva tunnustettu rotu, ei mäyräkoiran ja ajokoiran risteytys. Rotu on kehitetty valikoimalla keskieurooppalaisia metsästyskoiria.

- **Käyttötarkoitus:** haavoittuneen sorkkariistan jäljestäminen ja hajuaistiin perustuva metsästys, rotumääritelmän mukaan erityisesti jäniksen ja ketun metsästys. Ruotsissa rotua käytetään myös lyhyesti ajavana koirana useiden riistalajien metsästyksessä.
- **Säkäkorkeus:** 34–42 cm. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37–38 cm ja nartuilla 36–37 cm.
- **Paino:** FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Aikuisen koiran kokoa, kuntoluokkaa ja työskentelykykyä on siksi arvioitava yhdessä kasvattajan kanssa sen sijaan, että tukeuduttaisiin rotumääritelmään kuulumattomaan painolukuun.
- **Turkki:** lyhyt, erittäin tiheä kaksinkertainen karvapeite, jossa on vahva peitinkarva ja paksu aluskarva.
- **Luonne:** rotuihanteen mukainen koira on peloton, rauhallinen ja työhaluinen, ja sen ilme on älykäs ja ystävällinen.
- **Tärkeä terveystutkimus:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen NCL8-status ennen astutusta, jotta niiden jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon (SKK).
- **Sopii parhaiten:** metsästäjälle, joka todella tarvitsee koiraa haavoittuneen riistan jäljestämiseen ja/tai lyhyesti ajavaksi koiraksi ja haluaa käyttää aikaa metsästyskoulutukseen.

Alppienajokoiraa ei pidä valita ensisijaisesti seurakoiraksi. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa sitä kuvataan nimenomaan metsästysroduksi. Lenkit ja hajuleikit eivät korvaa tavoitteellista metsästystyötä.

## Ulkonäkö ja turkki

Alppienajokoiran tulee olla matalaraajainen ja pitkärunkoinen mutta samalla vankka, voimakas ja ketterä. Säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen tulee olla noin 2:3. Rintakehä on syvä, luusto vahva ja lihakset kiinteät. Koiran on pystyttävä työskentelemään vaativassa maastossa, joten lyhyet raajat eivät saa johtaa liioiteltuun tai raskaaseen rakenteeseen. Liikkeiden tulee olla maatavoittavat, eivät lyhytaskeliset.

Karvapeite koostuu erittäin tiheästä, vahvasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta, ja se on tiiviisti rungonmyötäinen koko kehossa. Hyväksyttyjä värejä on kaksi: tumma kauriinpunainen, jossa voi olla jonkin verran mustia karvoja, sekä musta selvärajaisin punaruskein merkein muun muassa päässä, rinnassa, raajoissa, käpälissä ja hännän alapuolella. Valkoinen tähti rinnassa sallitaan. Valkoiset varpaat tai laajemmat valkoiset merkit eivät kuulu rotumääritelmän kuvaukseen.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaa koira karvanlähtöaikaan ja pese tarvittaessa. Tarkista metsästyksen jälkeen iho, käpälät, kynnet, korvat ja silmät haavojen, heinänsiementen, punkkien ja muiden maastosta tarttuneiden roskien varalta.

Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Seuraa sen sijaan koiran kuntoluokkaa ja lihaskuntoa. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Työkoira tarvitsee hyvät lihakset ilman ylimääräistä painoa. Sekä yli- että alipaino heikentävät kestävyyttä ja liikkumista.

## Luonne ja persoonallisuus

Alppienajokoiran tulee olla rohkea, rauhallinen ja työhaluinen, mutta sen voimakas metsästysvietti ja itsenäisyys näkyvät myös arjessa. Rotu on kehitetty ratkaisemaan hajutyöskentelyn tehtäviä, tekemään päätöksiä ja työskentelemään etäällä ohjaajasta. Oikeissa käsissä näistä ominaisuuksista voi kasvaa vakaa ja keskittynyt metsästyskoira. Epäjohdonmukaiset toimintatavat voivat kuitenkin aiheuttaa arjen ongelmia, ja riistan jälki voi viedä voiton ohjaajan luoksetulokutsusta.

SKK kuvailee rotua ystävälliseksi perheenjäseneksi, joka saattaa suhtautua vieraisiin hieman pidättyvästi. Tämä on rotuihanne eikä kuvaa jokaista yksilöä. Rotuyhdistyksen uusimmassa jalostusstrategiassa kerrottiin vain 43 koirasta, jotka olivat aloittaneet ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen, ja siinä peräänkuulutetaan huomattavasti laajempaa aineistoa. Aineisto on siis liian suppea, jotta sen perusteella voitaisiin antaa varmoja lupauksia siitä, miten rodun koirat tervehtivät ihmisiä, reagoivat pelottavissa tilanteissa tai osoittavat terävyyttä.

Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan. Opeta lapsille, ettei koiraa saa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä silloin, kun sillä on jotakin sille arvokasta. Rotu voi tulla toimeen muiden koirien kanssa, mutta yksilö, sen sosiaaliset kokemukset sekä ruoan, lepopaikkojen ja arvokkaiden esineiden hallinta merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan varovaisuutta, sillä metsästysvietti on rodun keskeinen ominaisuus. Kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät muiden eläinten seurassa. Käytä tutustuttamisessa fyysistä estettä ja talutinta ja järjestä kissalle turvalliset pakoreitit. Edes rauhallisesti sujunut tutustuminen ei takaa, että aikuinen metsästyskoira olisi turvallinen pieneläinten seurassa.

## Koulutus ja liikunta

Alppienajokoira tarvitsee metsästyskoulutusta, päivittäistä yhteistä tekemistä ja kunnon kehittämistä, ei yleispätevää minuuttimäärää liikuntaa. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, vuodenajasta ja maastosta. Tarkka jälkityö, haku, ohjaajan luo palaaminen sekä kyky siirtyä työstä lepoon ja takaisin ovat kuljettuja kilometrejä tärkeämpiä.

Aloita varhain kontaktin, nimeen reagoimisen, luoksetulon ja rauhallisen käsittelyn harjoittelu. Palkitse oma-aloitteisesta luoksesi palaamisesta ja lisää häiriöitä vähitellen. Pitkä liina mahdollistaa harjoittelun ilman, että koira pääsee palkitsemaan itseään riistan seuraamisella. Kovat ojennukset ja pelkoon perustuvat menetelmät voivat vahingoittaa sekä luottamusta että työssä tarvittavaa rauhallista keskittymistä.

Jäljestyksen alkeisiin voi tutustua jo varhain. Tavoitteena on rauhallinen, luotettava ja tarkka työskentely. Lyhyesti ajavan koiran kouluttaminen edellyttää suunnitelmallista metsästyskoulutusta ja ohjaajaa, joka osaa tulkita koiran äänenkäyttöä, hakua ja paluuta ohjaajan luo. Pyydä apua kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai kokeneelta metsästyskoirien kouluttajalta.

Vapaana pitämistä on arvioitava metsästysvietin, luoksetulon, paikan ja lainsäädännön perusteella. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koirien vapaana juokseminen on estettävä alueilla, joilla on riistaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä talutinta. Muinakin aikoina koiran on oltava hallinnassa niin, ettei se häiritse tai aja riistaa. GPS-paikannin ei korvaa koulutusta eikä harkintaa.

Kehitä nuoren koiran kuntoa vähitellen ja vuorottele työskentelyä ja palautumista. Aikuinen metsästyskoira tarvitsee sekä kestävyyttä että voimaa, mutta kasvavan koiran ei pidä noudattaa aikuiselle laadittua valmista ohjelmaa. Arvioi jokaisen harjoituksen jälkeen koiran liikkumisen, käpälien ja yleiskunnon perusteella, millaiseen tekemiseen se on seuraavaksi valmis.

## Terveys

Alppienajokoiran tärkeimmät tarkistettavat terveystiedot ovat vanhempien viralliset NCL8-statukset. NCL8 on perinnöllinen, etenevä neurologinen sairaus, joka liittyy CLN8-geeniin. Se periytyy autosomaalisesti resessiivisesti: perimältään terveellä koiralla ei ole kyseistä geenimuunnosta, kun taas kantajalla on siitä yksi kopio, mutta se ei itse sairastu NCL8-tautiin. Koira, jolla on muunnoksesta kaksi kopiota, luokitellaan geneettisesti sairaaksi, ja sen voidaan odottaa sairastuvan.

Rotu on kuulunut 1. tammikuuta 2025 lähtien SKK:n tason 2 terveysohjelmaan. Vanhemmilla on ennen astutusta oltava joko hyväksytyn laboratorion virallinen DNA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity perimältään terveiksi vanhempiensa perusteella. Jälkimmäinen tarkoittaa, että terve perimä on osoitettu vanhempien dokumentoiduilla tuloksilla. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajan saa parittaa vain koiran kanssa, joka on testattu terveeksi tai todettu vanhempiensa perusteella perimältään terveeksi, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähdä tulos Hunddata- tai Avelsdata-palvelussa. Pelkkä ilmaus ”DNA-testattu” ei kerro, onko koira terve, kantaja vai geneettisesti sairas.

SKK:n mukaan rodussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa (HD). Toisaalta jalostusstrategiassa kerrotaan kuvattujen koirien vähäisestä määrästä, ulkomaisista jalostuskoirista, joilla ei ole tutkimustuloksia, sekä siitä, ettei aineistoon ole kirjattu kliinisiä HD-ongelmia. HD:tä ei siksi voi sivuuttaa, mutta sitä ei myöskään voida kuvata laajalle levinneeksi kliiniseksi ongelmaksi. Kysy vanhempien ja niiden läheisten aikuisten sukulaisten tutkimustuloksista, toimintakyvystä ja oireista.

Rotuyhdistys seuraa kyynärluun lyhytkasvuisuutta eli short ulna -oireyhtymää sekä muita raajojen epämuodostumia, erityisesti eturaajoissa. Tämä ei tarkoita, että jokaisella koiralla olisi ortopedinen ongelma. Tarkastele vanhempien raajojen asentoja, käpäliä ja liikkeitä ja kysy aikuisista sukulaisista. Haavat ja muut metsästykseen liittyvät vammat tulee arvioida tarpeen mukaan.

Ruotsin populaatio on pieni ja riippuvainen kansainvälisestä jalostusyhteistyöstä. Pyydä kasvattajaa kertomaan sukulaisuussuhteista, aiemmista yhdistelmistä, vanhempien sukulaisten terveydestä ja siitä, miten ulkomaisten koirien tiedot on tarkistettu.

## Historia ja alkuperä

Alppienajokoira kehittyi Keski-Euroopan vuoristoalueilla käytännön metsästys- ja jäljestyskoiraksi. Rotuyhdistyksen historiakuvauksen mukaan rotu on kehitetty valikoimalla niin sanottuja seguurilaisia ajokoiria, eikä sitä ole luotu risteyttämällä mukaan mäyräkoiria tai muita rotuja. Matala rakenne ja rodun alkuperäisnimessä esiintyvä sana ”Dachs” eivät siis osoita mäyräkoiraristeytystä.

FCI:n historiayhteenvedossa mainitaan Habsburgien kruununprinssi Rudolfin ottaneen näitä koiria mukaan metsästysmatkoille vuosina 1881 ja 1885. Vuonna 1932 tyyppi tunnustettiin Itävallassa kolmanneksi haavoittuneen riistan jäljestämiseen käytettäväksi roduksi. Vuonna 1975 rodun nimeksi muutettiin Alpine Dachsbracke, ja samalla FCI vahvisti Itävallan rodun alkuperämaaksi. Vuonna 1991 rotu sijoitettiin nykyiseen alaryhmäänsä ryhmässä 6.

Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin vuosina 1998 ja 1999. Sen jälkeen rodun käyttö Ruotsissa on painottunut haavoittuneen riistan jäljestämiseen, lyhyesti ajavaan metsästykseen ja käyttökokeisiin. Rodun kehitystä selittävät käytännön työominaisuudet: rauhallinen jäljestys, metsästysvietti, kuuluva ääni ja yhteydenpito ohjaajaan.

## Arki rodun kanssa

Alppienajokoira sopii parhaiten kotiin, jossa metsästys on todellinen osa vuodenkiertoa ja joku haluaa kouluttaa koiraa ja työskennellä sen kanssa. Suuri piha tai pitkät lenkit eivät riitä. Ennen koiran hankintaa tulee olla selvillä, millaiseen metsästykseen sitä käytetään ja kuka vastaa sen koulutuksesta, kunnosta ja turvallisuudesta.

Rotu voi rauhoittua perheen pariin, kun työ, kodin säännöt ja palautuminen ovat tasapainossa. Varaudu maastosta mukana tulevaan kuraan, voimakkaaseen ääneen sekä riistan, ruoan ja varusteiden turvalliseen säilyttämiseen. Kerrostaloasuminen voi sopia yksilölle, joka saa tarkoituksenmukaista metsästystyötä ja on sisällä rauhallinen, mutta naapurit ja haukkuminen on otettava huomioon. Asumismuoto ei tee rodusta sopivaa pelkäksi seurakoiraksi.

Yksinolon sujuminen ei ole muuttumaton rotuominaisuus. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, jätä se yksin hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rauhoittumaan. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja hae apua, jos koira ahdistuu, ulvoo, haukkuu tai yrittää paeta.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset NCL8-tulokset ja se, miten suunniteltu yhdistelmä täyttää säännöt,
- metsästyskoetulokset sekä se, miten vanhemmat käytännössä työskentelevät, palaavat ohjaajan luo ja tekevät yhteistyötä,
- saatavilla olevat HD-tulokset sekä läheisten aikuisten sukulaisten terveys ja liikkuminen,
- raajojen asennot, käpälät ja suvussa ilmoitetut eturaajaongelmat,
- yhdistelmän sukulaisuussuhteet ja se, miten tuontikoirien tai ulkomaisten jalostuskoirien tietoja ja tilannetta on seurattu,
- vanhempien arkikäyttäytyminen ihmisten, koirien ja kodissasi olevien eläinten kanssa.

Sopivan koiran löytäminen on tärkeämpää kuin koiran kompaktiin ulkonäköön ihastuminen. Alppienajokoira voi olla harkittu valinta metsästäjälle, joka tarvitsee juuri sen yhdistelmää tarkkaa jäljestystä, rohkeutta ja lyhyttä ajoa. Ensisijaisesti pientä ja helppoa perhekoiraa etsivälle löytyy sopivampia rotuja.

Alppienajokoira

VDH - Verein für Deutsches Hundewesen (German Kennel Club)

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Alppienajokoira on pienikokoinen ja vankkarakenteinen itävaltalainen ajokoira, jolla on pitkä runko, lyhyet ja vahvat jalat sekä tiheä, säänkestävä punainen karvapeite. Kotona se on rauhallinen ja hellä, mutta sillä on voimakas metsästysvietti. Voidakseen hyvin se tarvitsee runsaasti liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

Nygårds Brack

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Acnologia

## Perustiedot

- Englanninkääpiöterrieri on pieni brittiläinen seurakoira, jolla on selvästi terrierimäinen luonne.
- Rotumääritelmän mukainen **ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm** ja **ihannepaino 2,7–3,6 kg**. Nämä luvut kuvaavat ihannetta, eivät kaikkia terveitä aikuisia koiria.
- Karva on lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Väri on musta selvärajaisin punaruskein merkein.
- Rotu on aktiivinen, valpas ja usein herkkä ilmoittamaan havainnoistaan haukkumalla. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja stressinsietokyky vaihtelevat kuitenkin yksilöittäin ja sukulinjoittain.
- Ohut turkki suojaa heikosti kylmältä. Hyvin istuva takki voi olla tarpeen Skandinavian kylminä päivinä.
- Pienet jyrsijät voivat herättää jahtaamisvietin. Lasten ja suurempien koirien yhdessäoloa koiran kanssa on valvottava rauhallisesti loukkaantumisriskin pienentämiseksi.
- Painota dokumentoitua terveyttä, luonnetta ja sukutaulun monimuotoisuutta enemmän kuin pitkää luetteloa geenitesteistä, joiden tarkoitusta ei ole täsmennetty.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninkääpiöterrierin tulee olla tyylikäs, tiivisrakenteinen ja tasapainoinen. Sen ääriviivat ovat selkeät, mutta se ei saa vaikuttaa hauraalta. Pään ja raajojen tulee olla sopusuhtaiset runkoon nähden, ja liikkeiden vapaat, tasaiset ja täsmälliset. Ohuet, korkealle kiinnittyneet korvat muistuttavat muodoltaan kynttilän liekkiä, ja niiden tulee olla täysin pystyssä yhdeksän kuukauden iästä lähtien.

Rotumääritelmässä 25–30 cm:n säkäkorkeus ja 2,7–3,6 kg:n paino kuvataan nimenomaan ihannemitoiksi. Ne eivät ole yleinen normaalivaihtelun alue eivätkä ainoa terveen rakenteen mittari. Huomioi myös koiran kuntoluokka, sopusuhtaisuus, liikkeet ja se, miten koira selviytyy arjessa. Ihannepainosta poikkeava koira ei ole automaattisesti yli- tai alipainoinen.

Ainoa hyväksytty väri on musta, jossa on punaruskeat merkit määrätyissä kohdissa päätä, rintaa, raajoja ja rungon alapuolta. Mustan ja punaruskean tulee erottua selvästi toisistaan. Karvan tulee olla lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Turkki on yleensä helppohoitoinen: pyyhi lika pois ja käytä tarvittaessa pehmeää harjaa tai liinaa. Tarkista samalla iho, tassut, kynnet, korvat, silmät ja suu.

Lyhyessä turkissa ei ole lämmittävää aluskarvaa. Sovita ulkoilun kesto säähän, liikunnan rasittavuuteen ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin. Takki voi olla kylmällä säällä järkevä, mutta koira tarvitsee silti liikuntaa ja päivittäistä ulkoilua. Huuhtele ja kuivaa tassut tiesuolalle altistumisen jälkeen ja totuta koira jo nuorena rauhalliseen kynsienhoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Englanninkääpiöterrieri on tavallisesti valpas ja aktiivinen seuralainen, mutta rotukuvaukset eivät korvaa yksittäisen koiran arviointia. Rotumääritelmä edellyttää valpasta luonnetta ilman liiallista hermostuneisuutta. Ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa monia koiria kuvataan uteliaiksi, kiintyviksi ja innokkaiksi osallistumaan, mutta niissä kerrotaan myös huomattavasta vaihtelusta omistajien kokemuksissa.

Rotu voi suhtautua vieraisiin varautuneesti, ja jotkut yksilöt haukkuvat herkästi jonkun tullessa ovelle. Tämä ei tarkoita, että jokainen englanninkääpiöterrieri olisi etäinen tai äänekäs. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä tai muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja hellävaraiseen käsittelyyn sekä miten nopeasti ne palautuvat yllättävistä tilanteista.

Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset eivät anna rodusta luotettavaa kokonaiskuvaa. Vuoden 2022 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa oli mukana vain 21 BPH-kuvauksen aloitusta, ja julkaistu rodun keskiarvo perustui ainoastaan 11 Ruotsissa syntyneeseen koiraan. Tämän pienen ryhmän tuloksissa näkyi epävarmuutta ja vähäisempää itsevarmuutta vieraiden ihmisten seurassa, mutta otos on liian pieni kuvaamaan kaikkia rodun koiria. Kysy luonteista usean sukupolven ajalta ja vältä yhdistelmiä, joiden vanhemmat ovat selvästi arkoja, hermostuneita tai herkästi stressaantuvia.

Rodun historia rotanpyytäjänä näkyy joissakin koirissa kiinnostuksena pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan. Hiiret, hamsterit ja marsut on siksi pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta; pelkkä rotunimi ei takaa onnistumista. Leikkiä huomattavasti suurempien koirien kanssa on valvottava ja tarvittaessa rajoitettava, sillä pieni ja hentoluustoinen koira voi loukkaantua, vaikka molemmat koirat olisivat ystävällisiä.

## Koulutus ja liikunta

Englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, sää, vauhti ja tekemisen sisältö ovat yleistä aikatavoitetta tärkeämpiä. Yhdistä päivittäisiin kävelyihin ja pidempiin retkiin hajutyöskentelyä, leikkiä, helppoja etsintätehtäviä, temppuja ja rauhallista lepoa. Aikuinen koira jaksaa usein liikkua enemmän kuin sen koosta voisi päätellä, kun taas pentu tarvitsee lyhyempiä tekemishetkiä, vapaata liikkumista ja runsaasti lepoa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun nopealle ja tarkkaavaiselle luonteelle. Pidä harjoitukset lyhyinä ja selkeinä. Kiinnitä erityistä huomiota kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen ja liikkuvista häiriöistä poispäin kääntymiseen. Käytä aidattua aluetta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii myös houkuttelevassa ympäristössä.

Ehkäise jatkuvaa ovella haukkumista opettamalla koira menemään omalle paikalleen pois eteisestä. Palkitse sitä sinne rauhoittumisesta ja pyydä vieraita odottamaan koiran rauhoittumista ennen kuin he ottavat siihen kontaktia. Tavoitteena ei ole täydellinen hiljaisuus vaan selkeä vaihtoehto jatkuvalle hälytyshaukulle.

Totuta pentu jo varhain hellävaraisesti hampaiden ja korvien tutkimiseen, raajojen ja tassujen kosketteluun sekä turvalliseen nostamiseen. Harjoittelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, olla myönteistä ja edetä pienin askelin. Näin arjen hoitotoimet, eläinlääkärikäynnit ja koiranäyttelyissä pöydällä tutkiminen sujuvat helpommin.

## Terveys

Englanninkääpiöterrierin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan suositellut terveystutkimukset, vain tietyissä sukulinjoissa olennaiset testit ja sitovat rekisteröintivaatimukset. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan silmätutkimusta sekä polvilumpioiden ja sydämen tutkimista. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä englanninkääpiöterrierille ei kuitenkaan aseteta pakollisia rotukohtaisia terveystutkimuksia. Tutkimus voi silti olla hyödyllinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Ruotsalainen terveystieto on rajallista. Jalostusstrategiassa kerrotaan pienessä kyselyssä ilmoitetuista sydämen sivuäänistä sekä melko vähäisistä silmä- ja polvitutkittujen koirien määristä. Nämä tiedot antavat aihetta kysymyksiin ja tutkimuksiin, mutta niiden perusteella ei voida päätellä, kuinka yleinen jokin sairaus rodussa on. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy sisaruksilla, vanhemmilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista sairauksista.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan kolme DNA-testiä jalostuskoirille, joiden sukutaulussa on yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria: nuoruusiän dilatoiva kardiomyopatia (JDCM), ksantinuria ja tyypin 1 von Willebrandin tauti. Voimassa olevissa brittiläisissä terveyssuosituksissa rodulle suositellaan JDCM-testiä, tyypin II ksantinuriatestiä ja silmätutkimusta, mutta vWD1-testiä ei mainita. Siksi sukutaulu ja asiaankuuluvat kansalliset suositukset kannattaa tarkistaa ennen laajan testipaneelin tilaamista ilman selkeää tarkoitusta.

JDCM on vakava sydänsairaus, joka voi puhjeta jo nuorena. Tyypin II ksantinuria voi aiheuttaa ksantiinikiteitä virtsateihin ja munuaisvaurioita. Molemmat periytyvät autosomissa peittyvästi: koira, jolla on yksi muuttunut geenikopio, on kantaja eikä sen odoteta sairastuvan, kun taas kaksi muuttunutta kopiota merkitsee sairastumisriskiä. Kantajaa ei tarvitse automaattisesti sulkea jalostuksesta. Yhdistelmä on suunniteltava niin, etteivät pennut peri kahta muuttunutta geenikopiota, ja samalla on turvattava perinnöllinen monimuotoisuus.

Pyydä ennen pennun ostamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä silmä-, polvi- ja sydäntutkimuksia on tehty, milloin ne on tehty ja mitkä olivat tulokset?
- Onko sukutaulussa yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria, ja mitkä DNA-testit ovat siksi olennaisia?
- Mitä tiedetään lähisukulaisten, ei vain vanhempien, terveydestä ja luonteesta?
- Miten kasvattaja välttää lähisukulaisten yhdistämistä ja yksittäisten jalostuskoirien liiallista käyttöä?

## Historia ja alkuperä

Englanninkääpiöterrieri on brittiläinen kääpiökoirarotu, joka polveutuu black and tan -terrieristä. Kaupungistumisen aikaan 1800-luvulla pieniä terriereitä käytettiin rottien torjuntaan, ja kapakoissa järjestettiin myös verisiä rotantappokilpailuja. Tämä historia auttaa ymmärtämään rodun terrierimäistä luonnetta, mutta sitä ei pidä romantisoida.

Britanniassa rotu tunnettiin useilla nimillä, kuten Miniature Black and Tan Terrier ja Black and Tan Toy Terrier. Britannian Kennel Club muutti nimeksi English Toy Terrier (Black and Tan) vuonna 1960. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin Yhdysvalloista vuonna 1958.

Pohjoisamerikkalaisia toy manchesterinterriereitä on sittemmin käytetty pienen geenipohjan laajentamiseen, ja niitä voi esiintyä ruotsalaisissa ja muissa pohjoismaisissa sukutauluissa. Tämä ei tarkoita, että rotujen määritelmät olisivat samanlaiset. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan eroja muun muassa pään muodossa ja ylälinjassa. Tulevalle omistajalle sukutaulu auttaa selventämään sekä koiran taustaa että sitä, mitkä DNA-testit voivat olla olennaisia.

## Arki rodun kanssa

Englanninkääpiöterrieri voi viihtyä kerrostaloasunnossa, kun se pääsee ulkoilemaan, saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii rauhoittumaan talon äänistä huolimatta. Kodin koko ei korvaa kävelylenkkejä, eikä pihakaan korvaa päivittäistä tekemistä. Jos äänet kantautuvat helposti asuntoon, aloita jo varhain rauhallisen käytöksen harjoittelu oven, hissin ja yhteisen porraskäytävän läheisyydessä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran ollessa turvallisella mielellä ja rauhallinen, pidennä aikaa hitaasti ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä työpäiviksi apua sen sijaan, että olettaisit pienen koiran voivan olla pitkiä aikoja yksin.

Rotu voi elää lasten kanssa, mutta aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eivätkä lapset saa nostaa, kantaa tai jahdata sitä. Sama varovaisuus koskee rajua leikkiä suurempien koirien kanssa. Englanninkääpiöterrieri on hentoluustoinen mutta ei koriste-esine: se tarvitsee turvallista liikuntaa, ja perheen on huolehdittava siitä, ettei se putoa, jää puristuksiin tai joudu kovakouraisesti käsitellyksi.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä mutta aktiivista koiraa, pystyy tarjoamaan päivittäistä seuraa ja koulutusta ja on valmis arvioimaan koiraa yksilönä stereotypioiden sijaan. Harkittu päätös perustuu aikuisten lähisukulaisten tapaamiseen, terveystietojen tarkistamiseen ja arkeen, joka toimii myös kylmällä säällä tai silloin, kun koiraa ei voi ottaa mukaan.

Englanninkääpiöterrieri

English Toy Terrier Club (UK)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Pieni ja elegantti musta-ruskea kääpiöterrieri, jolla on siro mutta urheilullinen rakenne ja helppohoitoinen lyhyt turkki. Uskollinen ja ihmisläheinen koira kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Eloisa, älykäs ja herkkä englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä suojaa äärimmäisiltä lämpötiloilta.

Swegrip

## Rotu lyhyesti

- Lagotto romagnolo on italialainen tryffelikoira, joka kuuluu roturyhmään 8. Sen juuret ovat Romagnan alueen vedestä noutavissa koirissa.
- Tämä pieni tai keskikokoinen, vankkarakenteinen rotu on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Urosten säkäkorkeus on 43–48 cm ja paino 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg.
- Lagotto tarvitsee päivittäin liikuntaa ja nenätyöskentelyä. Etsintä, jäljestys, nosework ja muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sopivat rodun käyttökoirataustaan.
- Rotumääritelmän mukaan koira on miellyttämishaluinen, innokas ja omistajaansa kiintynyt, mutta sosiaalinen varmuus, ääniherkkyys ja kiinnostus vieraisiin ihmisiin vaihtelevat yksilöittäin.
- Tiheä, kihara turkki kasvaa jatkuvasti. Sitä on leikattava, tarkastettava ja selvitettävä ennen kuin se takkuuntuu. Rotu ei ole allergiavapaa.
- Ruotsissa kasvatettua pentua ostavan kannattaa erottaa toisistaan Ruotsin Kennelliiton rekisteröintivaatimukset ja rotuyhdistyksen niitä laajemmat jalostussuositukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Lagotto romagnolo on tiivisrakenteinen koira, jonka olemus on vankka ja rustiikkinen. Sen runko on lähes yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus. Aikuiskoko vaihtelee hieman sukupuolen mukaan: urosten säkäkorkeuden tulisi olla 43–48 cm ja painon 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg. Kokonaisuus on ketterä työkoira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta eikä liian hentoiselta.

Kihara turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla tiheä ja villava, ja karheampien kiharoiden alla tulee erottua aluskarva. Sallittuja värejä ovat luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, oranssi- ja ruskeapäistärikkö sekä yksivärinen ruskea tai oranssi valkoisin merkein tai ilman. Kellanruskeita tan-merkkejä voi esiintyä. Musta ei ole hyväksytty väri.

Turkki kasvaa koko koiran elämän ajan ja voi huopaantua, jos sen hoito laiminlyödään. Tarkasta iho ja käy läpi herkästi takkuuntuvat kohdat, erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Selvitä takut tai leikkaa ne pois ennen kuin ne kiristyvät. Sovita hoitoväli turkin laadun, vuodenajan, uimisen ja kasvillisuudessa liikkumisen mukaan. Kaikille lagotoille sopivaa viikoittaista hoitoaikataulua ei ole.

Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen ja käytännöllinen leikkaus, joka seuraa rungon ääriviivoja. Turkkia ei tule muotoilla villakoiran tapaan. Näyttelyissä rungon karvan enimmäispituudeksi määritellään noin neljä senttimetriä. Päässä karva saa olla pidempää, mutta se ei saa peittää silmiä. Kotikoiralla kalenteriin merkittyä hoitopäivää tärkeämpää on turkin todellinen kunto: koiran on nähtävä ja liikuttava esteettä, ihon on oltava helposti tarkastettavissa eikä turkki saa olla huopaantunut tai täynnä likaa ja kasvinosia. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen sukulinjan turkkia hoidetaan.

Tarkasta ja haistele korvia säännöllisesti ja puhdista korvan ulko-osat tarvittaessa. Runsas karvoitus voi joillakin koirilla altistaa ongelmille, mutta karvojen säännöllinen nyppiminen ei automaattisesti sovi jokaiselle. Epämiellyttävä haju, ruskea erite, punoitus, arkuus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lagottoja kuvaillaan joskus allergiaystävällisiksi, koska irtokarvaa näkyy vähemmän kuin monilla runsaasti karvaa pudottavilla roduilla. Kuvaus on harhaanjohtava. Koiran allergeeneja on ennen kaikkea ihossa ja syljessä, niiden määrä vaihtelee saman rodunkin yksilöiden välillä, eikä mikään rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan lagotto on miellyttämishaluinen, mutkaton, innokas, helposti koulutettava ja omistajaansa syvästi kiintynyt. Se nauttii tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa, käyttää nenäänsä sinnikkäästi ja saattaa ilmoittaa poikkeavista tapahtumista, vaikkei sitä ole jalostettu vahtikoiraksi. Sopivassa kodissa se on usein arjessa aktiivisesti mukana oleva kumppani, joka kaipaa yhteistä tekemistä pelkän liikunnan sijaan.

Rotumääritelmän ihanne ei takaa jokaisen koiran käyttäytymistä. Ruotsalaisissa BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu suuria eroja siinä, miten lagotot tervehtivät vieraita ihmisiä. Monet ottavat vain vähän kontaktia, ja myös uteliaisuus, huolestuneisuus ja yllätyksestä palautuminen vaihtelevat. Pidättyväisyys ei välttämättä ole pelkoa, mutta usein epävarma koira tarvitsee etäisyyttä ja tukea, ei pakotettuja kohtaamisia.

Pennunostajalle lähisuvun luonne on siksi yhtä tärkeä kuin rodun yleiskuvaus. Tapaa emä pentuineen, kysy vanhempien ja lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin, ääniin ja uusiin paikkoihin sekä pyydä nähtäväksi mahdolliset BPH-tulokset. BPH kuvaa käyttäytymistä; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää.

Lagotto voi elää tyytyväisenä lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuminen varhaisessa vaiheessa ja koiran aiemmat kokemukset ovat tärkeitä. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Takaa-ajoleikit ja kohtaamiset pieneläinten kanssa vaativat samaa huolellisuutta kuin muidenkin koirien kohdalla.

## Koulutus ja liikunta

Lagotto romagnolo tarvitsee aktiivisen elämän, jossa hajutyöskentelyllä on selkeä paikkansa. Rotu on kehittynyt etsimään itsenäisesti mutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Monet yksilöt nauttivat noseworkista, ihmisten tai esineiden etsinnästä, jäljestyksestä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta ja agilitystä. Tarpeen täyttämiseksi ei kuitenkaan tarvitse kilpailla tai etsiä oikeita tryffeleitä.

Rakenna arkeen rutiini, johon kuuluu lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa hajujen tutkimiseen ja lyhyitä keskittymistä vaativia tehtäviä. Yksinkertainen piilotettujen esineiden tai herkkujen etsintä voi olla arvokasta tekemistä, mutta nenätyöskentely ei korvaa liikuntaa, sosiaalisia kontakteja, lepoa eikä arjen perustaitoja. Tarkkoja minuutti- tai tuntimääriä hyödyllisempää on seurata koiran käyttäytymistä: sopivalla aktiivisuustasolla koira on ulkona innokas tekemään ja pystyy kotona rauhoittumaan ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallisen kuormituksen merkkejä.

Opeta luoksetulo varhain ja palkitse kontaktista myös silloin, kun ympäristössä on houkutuksia. Jalostus on vähentänyt rodun aiempaa metsästysviettiä, mutta ei poistanut sitä kaikilta yksilöiltä. Vanhemmissa rotukyselyissä osalla koirista todettiin kiinnostusta riistaan. Käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti siinä ympäristössä, jossa koiraa on tarkoitus pitää vapaana.

Tasapainota tekemistä rauhoittumisen harjoittelulla. Lagotto, jolle tarjotaan jatkuvasti lisää kiihdyttävää tekemistä, ei opi automaattisesti lepäämään. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, ennakoitavat tauot ja palkitsemiseen perustuva koulutus kehittävät sekä yhteistyötä että itsehillintää. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen ja päivän tilanteeseen, erityisesti pennun kasvuaikana sekä sairauden tai vamman jälkeen.

## Terveys

Lagoton ostajan kannattaa ensisijaisesti tarkastaa dokumentoidut tutkimustulokset ja koiran suvun terveyshistoria sen sijaan, että hän vain kävisi läpi pitkän testilistan. Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä sääntöjen mukaisesti.

Rotuyhdistyksen jalostussuositukset menevät tätä pidemmälle. Yhdistys suosittelee pentueen alustavaksi lonkkaindeksiksi vähintään 98:aa ja koirille, joilla ei ole ruotsalaista lonkkaindeksiä, lonkkatulosta A tai B. Se ei suosittele D- tai E-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Näistä asioista on tärkeää kysyä, mutta kyse on yhdistyksen suosituksista. Niitä ei pidä sekoittaa viralliseen vaatimukseen siitä, että lonkkatulos on tiedossa.

Rodussa esiintyy silmäsairauksia. Siksi rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille virallista, Ruotsin Kennelliittoon kirjattua silmätutkimusta, joka on tehty enintään vuotta ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä ja löydökset sen sijaan, että tyytyisit vakuutukseen koiran ”testaamisesta”.

DNA-testejä on saatavilla myös peittyvästi periytyviin sairauksiin: BFJE:hen, jota kutsutaan myös hyvänlaatuiseksi perinnölliseksi nuoruusiän epilepsiaksi, sekä lagoton kertymäsairauteen eli LSD:hen. Rotuyhdistys suosittelee, että koirien geenitestitulos tunnetaan ja että kantaja yhdistetään vain geneettisesti terveeksi todettuun koiraan. Käsitteet terve, kantaja ja sairas koskevat juuri sitä geenimuunnosta, joka on testattu. Kantaja ei automaattisesti ole sairas, eikä terve testitulos takaa, että koira olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Pyydä testitulosten lisäksi tietoa lähisukulaisten toistuvista korva-, iho-, ruoansulatus-, silmä- ja neurologisista ongelmista.

Korvat tarvitsevat säännöllistä huomiota, sillä osalle yksilöistä kehittyy korvaongelmia. Tarkasta ne turkinhoidon yhteydessä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat voimakasta hajua, eritettä, punoitusta, kipua tai pään ravistelua. Älä pidä toistuvaa ongelmaa pelkästään karvojen leikkaamisella tai puhdistamisella ratkaistavana asiana.

## Historia ja alkuperä

Lagotto romagnolo on kotoisin Koillis-Italiassa sijaitsevasta Romagnasta. Sen nimi liittyy veteen, ja alun perin koirat toimivat vedestä noutajina Comacchion ja Ravennan alavilla kosteikkoalueilla. Tiheä turkki, työhalu ja erinomainen hajuaisti olivat siinä ympäristössä hyödyllisiä ominaisuuksia.

Kun laajoja kosteikkoalueita kuivattiin ja muutettiin viljelymaaksi, koirien työ muuttui. Niiden etsintäkykyä alettiin hyödyntää tryffelien löytämisessä Romagnan pelloilta ja kukkuloilta. Nykyinen rotumääritelmä nimeää rodun käyttötarkoitukseksi tryffelikoiran, ja sijoittuminen roturyhmään 8 kuvastaa sen vesikoirataustaa.

Rodun yksilömäärä väheni jyrkästi toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1970-luvulla aloitettiin työ sen säilyttämiseksi. FCI tunnusti rodun vuonna 1995. Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin samana vuonna, ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 1996 ja Ruotsin lagotto romagnolo -yhdistys perustettiin vuonna 2000.

## Arki lagoton kanssa

Lagotto romagnolo sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tavalliseen koira-arkeen aktiivista tekemistä, hajutyöskentelyä ja säännöllistä turkinhoitoa. Käytännöllisen kokonsa ansiosta se voi asua kerrostaloasunnossa, mutta kodin neliöt eivät korvaa ulkoilua, koulutusta ja mahdollisuutta rauhoittua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös syytä puuttua varhain hälytyshaukuntaan, jonka laukaisevat porraskäytävän tai oven takaa kuuluvat äänet.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää heti yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä muutaman tunnin yksinolosta vaihtelee paljon. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään rauhallisesti. Jatkuva vinkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai muut stressin merkit kertovat, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja toisinaan haettava ammattilaisen apua.

Ennen pennun ostamista käytännön muistilista on hyödyllisempi kuin lupaukset rodun sopivuudesta ”kaikille”:

- Tapaa emä ja kysy suvun koirien arkikäyttäytymisestä, peloista, palautumisesta ja mahdollisista BPH-tuloksista.
- Tarkasta molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja selvitä, miten suunniteltu yhdistelmä vastaa rotuyhdistyksen indeksisuositusta.
- Pyydä nähtäväksi tuoreet silmätutkimustulokset sekä BFJE- ja LSD-geenitestitulokset. Pyydä myös selitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten toistuvista terveysongelmista, älä vain kirjatuista tutkimustuloksista.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito ja varaudu siihen, että turkin leikkaaminen kuuluu koiran hoitoon koko sen elämän ajan.

Lagotto voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa ja kiinnostusta koulutukseen, turkinhoitoon ja koiran viestien ymmärtämiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta, samaan lyhyeen päivittäiseen lenkkiin tyytyvää koiraa tai jonka koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin pitkien työpäivien ajan.

Lagotto romagnolo

The Swedish Lagotto Club

The Norwegian Lagotto Club

The Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen italialainen vesi- ja tryffelikoira, jolla on vankka rakenne ja tiheä, kihara, vain vähän karvaa pudottava turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen sekä erittäin helposti koulutettava. Se nauttii hajutyöskentelystä, aivojumpasta ja aktiivisesta ulkoilmaelämästä perheen kanssa.

Molly McLoughlin

## Perustiedot

Ranskanbulldoggi on Ranskasta kotoisin oleva pieni, vankkarakenteinen ja seurallinen seurakoira. Sen kuuluu olla vilkas ja aktiivinen, mutta lyhyt kallo ja kuono altistavat hengitysvaikeuksille ja lämmönsäätelyn häiriöille. Rotua harkitsevan onkin arvioitava koiran toimintakykyä ja tutkittua terveyttä yhtä huolellisesti kuin luonnetta ja ulkonäköä.

- **Roturyhmä ja käyttötarkoitus:** FCI:n ryhmä 9, seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 27–35 cm, nartut 24–32 cm
- **Paino:** urokset 9–14 kg, nartut 8–13 kg
- **Karvapeite:** lyhyt ja sileä, ei pohjavillaa
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** kellanruskea, juovikas ja kirjava, rotumääritelmässä kuvatuin merkein
- **Ihanneluonne:** seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä
- **Tärkeä ruotsalainen terveystutkimus:** RFG-Scheme on ollut pakollinen ennen jalostuskäyttöä SKK:n alaisessa kasvatuksessa 1.1.2025 alkaen

Rotu ei ole itsestään selvä valinta helppohoitoista koiraa etsivälle. Ranskanbulldoggin pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti ja hengittämään vaivatta myös liikkuessaan. Äänekäs tai työläs hengitys ei ole viehättävä eikä normaali rotuominaisuus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Ranskanbulldoggin tulee olla tiivisrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei raskas, liikuntakyvytön tai liioiteltu. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, pää on leveä ja pystyt ”lepakonkorvat” ovat rodun tunnusomainen piirre. Koko koiran rakenteen tulee mahdollistaa vaivaton liikkuminen: avoimet sieraimet, riittävä kuonon pituus, vapaat liikkeet ja aktiivisuuden mahdollistava runko ovat äärimmäistä ulkonäköä tärkeämpiä.

Rotumääritelmässä annetaan uroksille ja nartuille eri mitat. Urosten säkäkorkeuden tulee olla 27–35 cm ja painon 9–14 kg, narttujen puolestaan 24–32 cm ja 8–13 kg. Nämä painorajat eivät ole jokaisen yksilön tavoitepainoja. Sopiva kuntoluokka riippuu koiran rakenteesta, lihasmassasta ja kehon rasvamäärästä. Ylipaino kuormittaa entisestään hengitystä, niveliä ja selkää.

Karvapeite on lyhyt, sileä, pehmeä ja kiiltävä, eikä siinä ole pohjavillaa. Karvanlähtö pysyy yleensä hallinnassa harjaamalla tarpeen mukaan. Samalla on hyvä tarkistaa kynnet, tassut, korvat, hampaat ja iho. Kasvojen ihopoimut tulee pitää puhtaina ja kuivina, mutta hoidon on perustuttava ihon todelliseen kuntoon. Punoitus, haju, erite, kutina tai aristus vaativat asiantuntijan neuvoja, eivät pelkästään tiheämpää puhdistamista.

Rotumääritelmän mukaiset värit ovat kellanruskea, juovikas ja kirjava. Sininen ja merle eivät ole hyväksyttyjä värejä. ”Harvinaisen värisenä” markkinoitua pentua tulee arvioida samojen tärkeiden tietojen perusteella kuin muitakin pentuja: rekisteröinti, hengitystoiminta, vanhemmat ja kasvattajan jalostusohjelma.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan ranskanbulldoggin tulee olla seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä. Monet yksilöt nauttivat läheisyydestä ja osallistuvat mielellään perheen arkeen. Rotu voi oppia nopeasti, mutta itsenäisyyden ja itsepäisyyden vuoksi selkeät rutiinit ja koiraa motivoivat palkkiot toimivat usein paremmin kuin saman asian toistaminen tai kovat ojennukset.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei jokaista koiraa. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kipu, ympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilön käyttäytymiseen. Koiralla, jonka on vaikea hengittää tai jonka iho, selkä tai nivelet aiheuttavat epämukavuutta, voi myös olla vähemmän kärsivällisyyttä ja heikompi palautumiskyky. Siksi luonnetta tulee arvioida yhdessä fyysisen toimintakyvyn kanssa.

BPH kertoo, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa käyttäytymisen arvioinnissa. Siinä ei anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, eikä se takaa pennun tulevaa luonnetta. Aiempi ruotsalainen BPH-analyysi kattoi vain pienen osan Ruotsissa syntyneistä ranskanbulldoggeista. Pennunostajalle onkin hyödyllisempää tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn, toimintaan ja lepoon.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on perehtynyt siihen huolellisesti ja valmis palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja mahdolliseen eläinlääkärinhoidon tarpeeseen. Se sopii huonommin tilanteeseen, jossa valinta perustuu lähinnä pieneen kokoon, tiettyyn ulkonäköön tai oletukseen, että lyhytkuonoinen koira tarvitsee automaattisesti hyvin vähän liikuntaa.

## Koulutus ja liikunta

Ranskanbulldoggi tarvitsee päivittäin lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja arkitaitojen harjoittelua, mutta kaikille koirille sopivaa liikuntamäärää ei voi määritellä minuutteina. Ikä, kunto, sää ja ennen kaikkea koiran hengitys ja palautuminen ratkaisevat, mikä on sopivaa. Lyhytkuonoisilla koirilla läähättäminen viilentää elimistöä tavallista heikommin, joten sama tekeminen voi olla viileänä päivänä helppoa mutta helteellä sopimatonta.

Suunnittele päivään useita koiralle sopivan mittaisia tekemishetkiä yhden pitkän, loppuun asti suoritettavan harjoituksen sijaan. Anna koiran nuuskia, kävellä rauhallisesti vaihtelevassa maastossa ja käyttää päätään etsintätehtävissä ja yksinkertaisessa ongelmanratkaisussa. Kohota kuntoa vähitellen ja tarkkaile koiraa koko tekemisen ajan. Hidasta tai lopeta, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, sieraimet kapenevat, koira käyttää voimakkaasti vatsalihaksiaan hengittämiseen, jää jälkeen tai ei palaudu normaalisti. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys vaativat välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kuumalla säällä lenkit on ajoitettava viileämpiin hetkiin, tahtia hidastettava ja koiralle tarjottava varjoa, vettä ja viileä lepopaikka. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon tai muuhun suljettuun tilaan. Koira, jolla on toistuvasti vaikeuksia kohtuullisessa liikunnassa tai lämpimällä säällä, tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kaiken liikunnan välttäminen ei yksin ole ratkaisu.

Panosta kontaktin ottamiseen, rauhalliseen hihnakävelyyn, luoksetuloon, leikin lopettamiseen, rauhoittumiseen sekä suun, korvien, kasvojen ihopoimujen, tassujen ja kynsien tarkastamisen hyväksymiseen. Opeta yksinoloa hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Palkitsemiseen perustuvat menetelmät auttavat koiraa ymmärtämään tehtävät ja helpottavat välttämätöntä käsittelyä.

## Terveys

Ranskanbulldoggin keskeisin terveysongelma, johon on tärkeää perehtyä, on BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä. Siinä lyhentyneen kuonon ja nielun alueella ei ole riittävästi tilaa pehmytkudoksille. Seurauksina voivat olla äänekäs tai työläs hengitys, heikko rasituksensieto, unihäiriöt ja lämmönsäätelyn vaikeudet.

RFG-Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystoimintaa arvioidaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen. Tulos luokitellaan asteikolla 0–3. Ranskanbulldoggit ovat kuuluneet 1.1.2025 alkaen SKK:n tason 2 terveysohjelmaan: jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava tutkimustulos ennen astutusta. Virallinen tulos voidaan rekisteröidä aikaisintaan 24 kuukauden iässä, eikä se saa astutushetkellä olla yli kaksi vuotta vanha. Suositus on aste 0. SKK:n sääntöjen mukaan asteen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jolle on tehty hengitystieleikkaus, ei voida arvioida tässä tutkimusjärjestelmässä.

RFG-tulos kuvaa koiran tilannetta tutkimushetkellä, eikä se poista omien havaintojen tarvetta. Se ei ole elinikäinen takuu eikä kata kaikkia muita terveysriskejä. Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset RFG-luokitukset. Ihanteellista on nähdä vanhemmat sekä levossa että tavallisen liikkumisen jälkeen: hengityksen pitäisi olla vaivatonta, palautumisen kohtuullista ja sierainten avoimet. Älä hyväksy ilmauksia ”testattu” tai ”eläinlääkärin tarkastama” rekisteröidyn tuloksen korvikkeeksi.

Muita dokumentoituja riskejä ovat allergiat ja ihosairaudet, selän, luuston ja nivelten ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, sekä ulkonevien silmien vammat. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista iho-ongelmista, ontumisesta, selkäkivuista ja silmävammoista. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee myös, että pennunostaja kysyy aikuisten koirien polvilumpioista, sydämestä ja hengityksestä. Nämä suositukset on erotettava virallisesta RFG-vaatimuksesta.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvasti äänekästä hengitystä, selvästi heikentynyt rasituksen- tai lämmönsieto, hengityksen häiritsemää unta, haiseva tai kipeä iho, toistuvaa ontumista, selkäkipua tai punoittava, vuotava tai kipeä silmä. Varhainen tutkiminen on parempi vaihtoehto kuin odottaa, että ongelmasta tulee ”rodulle tyypillinen”.

## Historia ja alkuperä

Ranskanbulldoggi vakiintui roduksi Pariisissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen koira rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898. Ranskan kennelliitto tunnusti rodun samana vuonna.

Rotu kehittyi seurakoiraksi, ja sille muodostuivat tiivis runko, leveä pää ja pystyt lepakonkorvat, jotka ovat yhä rotumääritelmän tunnuspiirteitä. Ranskanbulldoggi esitettiin Ruotsissa näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1913. Rodun historiallinen tyyppi selittää sen nykyistä ulkonäköä, mutta nykyjalostuksessa näitä piirteitä ei pidä korostaa niin pitkälle, että hengitys, silmät, selkä, häntä tai liikkuminen kärsivät.

## Arki ranskanbulldoggin kanssa

Ranskanbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin koko ei yksin ratkaise arjen toimivuutta. Olennaista on, että koira saa päivittäin tekemistä, voi levätä häiriöttä ja elää turvallisessa, viileässä ympäristössä. Kerrostalossa porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin kannattaa totutella varhaisella harjoittelulla. Hissin saatavuus tai portaiden määrä voi nousta tärkeäksi, jos koiralla on kipuja tai hengitysvaikeuksia.

Lasten kanssa pätee sama turvallisuussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa yhteisistä tilanteista. Lapset eivät saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa, kiipeillä sen päällä tai jatkaa lähestymistä, kun se yrittää poistua. Järjestä koiralle suojaisa lepopaikka ja opeta sekä lapsia että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät automaattisesti tee yksilöstä turvallista lasten seurassa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja niiden aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet vähitellen niin, että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan, äläkä pakota niitä lähikontaktiin. Sosiaalistaminen voi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta se ei takaa kaikkien eläinten yhteensopivuutta. Kiinnitä erityistä huomiota stressiin, resurssien puolustamiseen ja siihen, muuttuuko toisen koiran leikki liian rajuksi yksilölle, jonka hengityskyky on rajoittunut.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamerasta voi olla apua sellaisen ahdistuneisuuden tai haukkumisen havaitsemisessa, joka ei näy enää kotiin palatessa. Rotua ei pidä valita, jos tarkoituksena on jättää koira säännöllisesti yksin suurimmaksi osaksi päivää.

Ennen koiran ostamista kaikkien perheenjäsenten pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä:

- Pystymmekö asettamaan esteettömän hengityksen ja terveen fyysisen toimintakyvyn äärimmäisen ulkonäön tai erikoisen värin edelle?
- Voimmeko varmistaa vanhempien henkilöllisyyden, RFG-luokitukset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisimme suullisiin vakuutteluihin?
- Pystymmekö mukauttamaan tekemistä helteen ja koiran voinnin mukaan ilman, että koira jää vaille liikuntaa ja virikkeitä?
- Onko meillä aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia eläinlääkärinhoidosta, jota rodun rakenne saattaa edellyttää?

Jos vastaukset ovat kyllä ja kasvattaja pystyy esittämään todennettavat tulokset, ranskanbulldoggi voi olla vilkas ja läheinen kumppani. Tärkein valinta ei ole äärimmäisin pään muoto tai harvinaisin väri, vaan koira, joka pystyy hengittämään, liikkumaan, palautumaan ja nauttimaan aktiivisesta arjesta.

Ranskanbulldoggi

The French Bulldog Club of England

Ranskanbulldoggi on pieni, lihaksikas seurakoira, jolla on lyhyt turkki ja lepakkomaiset korvat. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä mutta sisätiloissa rauhallinen, joten se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Se tarvitsee kohtuullisesti ja huolellisesti suunniteltua liikuntaa sekä säännöllistä ihon, korvien ja kynsien hoitoa. Myös sen hengitykseen ja painoon on kiinnitettävä huomiota.

Beatrice Aase-Myrén

Snudifys

Renaldi's Bellezas

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Expectation's

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

Geir Arthur Aronsen

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Marieanettes

Zimply Succezz

Amazing Gold Dreams

Pointteri

Pointteri on urheilullinen ja elegantti metsästyskoira, joka tunnetaan tunnusomaisesta seisonta-asennostaan ja erinomaisesta hajuaististaan. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyt, sileä turkki on helppohoitoinen. Rotu sopii aktiivisille, ulkoilusta nauttiville omistajille.

Krogsøgård's

Bach Lærkegård

## Perustiedot

Mopsi on pieni ja tiivisrakenteinen seurakoira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen kumppanin arkeen ja on valmis seuraamaan säännöllisesti koiran hengitystä, silmiä, ihopoimuja, hampaita ja painoa.

- **Alkuperämaa:** Kiina; rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **FCI-numero:** 253
- **Rotumääritelmän ihannepaino:** 6,3–8,1 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei ilmoiteta säkäkorkeutta
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** hopea, aprikoosi, kellanruskea ja musta
- **Karvapeite:** lyhyt, hienolaatuinen, sileä ja pehmeä
- **Perinteinen käyttötarkoitus:** seurakoira

Ihannepaino kuvaa rodun tavoiteltua rakennetta, eikä se ole jokaisen koiran yksilöllinen tavoitepaino. Mopsin tulee olla kokoonsa nähden lihaksikas ja voimakas, mutta ei ylipainoinen. Painoa onkin arvioitava yhdessä koiran rakenteen, sukupuolen ja kuntoluokan kanssa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mopsin tulee olla selvästi neliömäinen, tiivis ja voimakasrakenteinen, mutta silti vaivattomasti liikkuva. Rodulle ominaisia piirteitä ovat korkealle kiinnittynyt, tiukasti kiertyvä häntä sekä vaaleiden värimuunnosten tumma maski. Rotumääritelmässä annetaan ihannepaino mutta ei säkäkorkeutta, joten väitteiden virallisesta säkäkorkeusvälistä ei pidä antaa ohjata koiran valintaa.

Mopsin pään tulee olla sekä rodunomainen että toimiva. Sierainten tulee olla avoimet, kuonopoimu ei saa peittää nenää tai haitata nenän tai silmien toimintaa, eivätkä silmät saa olla ulkonevat. Tarkkaile koiraa sekä levossa että liikkumisen jälkeen: vaivaton hengitys, kirkkaat silmät ja vakaat liikkeet ovat tärkeämpiä kuin erityisen lyhyt kuono tai runsaat poimut.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaaminen poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden huomata ihomuutoksia. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin, eikä lyhyt turkki tee rodusta hypoallergeenista.

Sovita kasvojen ihopoimujen hoito koiran oman ihon tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kaikille mopseille sopivaksi oletettua aikataulua. Ihon tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla punoitusta tai haavaumia. Arkuus, erite tai voimakas haju ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että kokeilisit omin päin erilaisia tuotteita. Tarkista myös kynnet, korvat ja suu säännöllisesti ja totuta koira käsittelyyn pienin askelin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa mopsia viehättäväksi, arvokkaaksi ja älykkääksi koiraksi, joka on tasaluonteinen, iloinen ja eloisa. Seurakoiraksi jalostettuna se haluaa usein olla lähellä ja mukana arjen tekemisissä. Tämä sopii ihmiselle, joka haluaa viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta kaikki mopsit eivät silti ole samanlaisia.

Ruotsissa liian harva mopsi on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja ja yksityiskohtaisia päätelmiä koko maan mopsikannasta. Kasvatus, kokemukset ja terveys vaikuttavat kaikki koiran itsevarmuuteen, aktiivisuuteen, haukkuherkkyyteen ja suhtautumiseen vieraisiin ihmisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota koiriin, jotka rauhoittuvat uusien kokemusten jälkeen ja pystyvät olemaan seurallisia kiihtymättä liikaa.

Mopsi voi elää onnellisesti lasten, koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon sujumista. Aikuisen tulee olla läsnä lasten ja koirien ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Muihin eläimiin tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen niin, että eläimillä on tilaa vetäytyä erilleen. Uutta kotia etsivän aikuisen koiran oma tausta kertoo usein enemmän kuin yleinen väite rodusta.

Myös kipu tai muu epämukavuus voi muuttaa käyttäytymistä. Jos koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, muuttuu levottomaksi, menettää kiinnostuksensa liikkumiseen tai sen luonne muuttuu, se tarvitsee terveydentilan arvioinnin eikä vain lisää koulutusta.

## Koulutus ja liikunta

Mopsi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, fyysinen kunto, kuntoluokka, lämpötila ja ennen kaikkea hengityskyky ratkaisevat, kuinka kuormittavaa tekeminen on. Rauhallisia kävelyjä, hajutyöskentelyä ja yksinkertaisten arkitaitojen harjoittelua voi yhdistellä yksilön tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin yhteistyön, luoksetulon, hihnassa kulkemisen ja hoitotoimiin osallistumisen harjoitteluun. Pidä tehtävät selkeinä ja pidä tauko jo ennen kuin koira väsyy tai turhautuu. Ruoka voi olla hyvä palkkio, mutta laske koulutusherkut mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen, jotta harjoittelu ei johda painonnousuun.

Tarkkaile koiran vointia sen sijaan, että vertailisit kävelymatkoja. Mopsin tulisi pystyä liikkumaan ilman äänekästä hengitystä tai selvää ponnistelua ja palautumaan ilman pitkään jatkuvaa hengitysvaikeutta. Keskeytä tekeminen ja vie koira viileään, rauhalliseen paikkaan, jos sen hengitys muuttuu selvästi raskaammaksi, se alkaa heiketä tai ei halua jatkaa. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai pyörtyminen ovat merkkejä hätätilanteesta.

Lämmin ja kostea sää voi vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran lämmönsäätelyä. Ajoita liikunta päivän viileämpiin hetkiin, valitse rauhallisempi tahti ja vältä kovaa rasitusta. Kaikille mopseille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Anna koiran hengityksen, palautumisen ja käyttäytymisen ratkaista, mikä sille sopii.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää liikkeidensä hallintaa ilman pitkiä, kuormittavia harjoituksia. Hyvin hengittävä ja hyväkuntoinen aikuinen mopsi pystyy usein muuhunkin kuin lyhyisiin korttelikierroksiin, mutta rasitusta on lisättävä vähitellen. Jos hengitys rajoittaa koiran toimintaa toistuvasti, se tarvitsee eläinlääkärin arvion. Tätä ei pidä kuitata lyhytkuonoiselle koiralle normaalina ominaisuutena.

## Terveys

Hengitys on mopsin tärkein seurattava terveysasia. Lyhytkuonoisten koirien ahtauttavassa hengitystieoireyhtymässä eli BOASissa ahtaat ylähengitystiet vaikeuttavat hengittämistä. Oireita voivat olla työläs tai äänekäs hengitys, huono palautuminen, heikko lämmön- ja rasituksensieto sekä häiriintynyt uni. Hengitystieongelmiin voi liittyä myös ruoan tai nesteen takaisinvirtausta. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Ruotsissa mopsi kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-Scheme-terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva virallinen RFG-tulos. Viralliseen arviointiin voi osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä, ja todistus saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Koiria, joiden BOAS-luokka on 2 tai 3 tai joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen.

Luokka 0 tarkoittaa, että koira on arviointihetkellä kliinisesti oireeton eikä sillä ole BOASiin liittyviä hengitysongelmia. Luokka 1 tarkoittaa, että koira on kliinisesti oireeton, mutta sillä on lieviä merkkejä, jotka eivät vaikuta suoriutumiseen rasituskokeessa. Tulos kuvaa koiran tilannetta arviointihetkellä, eikä se ole elinikäinen takuu. Pentua valitessasi pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset, arviointipäivämäärät ja sierainten arviot. Pentu on liian nuori saadakseen oman virallisen tuloksen.

Myös silmien seuranta on tärkeää. Ulkonevat silmät altistuvat helpommin vammoille, ja väärään suuntaan kasvavat karvat, sisäänpäin kiertyvät silmäluomet tai kuivasilmäisyys voivat ärsyttää sarveiskalvoa. Silmien siristely, lisääntynyt kyynelvuoto, punoitus, sameus, värimuutokset tai silmän hankaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä viipymättä. Sarveiskalvohaava voi olla hyvin kivulias, vaikka sitä olisi vaikea havaita ilman erityistä väriainetta.

Kasvojen ihopoimut, suu ja kuntoluokka vaativat huomiota läpi elämän. Kuivaa poimut niiden kostuessa ja hae apua, jos iho tulehtuu. Totuta koira hampaiden harjaukseen jo nuorena ja tarkista hampaat ja ikenet säännöllisesti. Pyydä eläinlääkäriä näyttämään myös, miten kuntoluokkaa arvioidaan, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen ja liikkumisen kuormitusta.

Ruotsin rotuyhdistys MopsOrden suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpioiden sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota sekä mopseilla esiintyvää tulehduksellista aivosairautta NME/PDE:tä koskeva tila tunnetaan. Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eikä niitä pidä sekoittaa rekisteröinnin edellyttämään pakolliseen RFG-vaatimukseen. NME-DNA-testi kertoo perinnöllisestä alttiudesta; se ei osoita, että koiralla on sairaus tai että se varmasti sairastuu siihen. Pyydä kasvattajaa selittämään sekä tulokset että yhdistelmän valintaperusteet. Geenimerkkitestiä ei pidä tulkita todistukseksi koiran kaikinpuolisesta terveydestä.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsien eliniän mediaani oli 11,6 vuotta. Tutkimus kuvaa siihen osallistuneita brittiläisiä koiria, eikä se ennusta yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää. Hengitys, kuntoluokka, silmät, hampaat, yleisterveys ja eläinlääkärin hoidon saatavuus vaikuttavat kaikki elämänlaatuun vuosien varrella.

## Historia ja alkuperä

Mopsin virallinen alkuperämaa on Kiina, kun taas Iso-Britannia on sen kotimaa ja vastaa rotumääritelmästä. Rodun varhaishistoriaa ei ole dokumentoitu kattavasti. Tarinoita kiinalaisista palatsikoirista, hollantilaisista kauppalaivoista ja kuninkaallisista onkin parempi pitää rotuun liittyvänä perimätietona kuin täysin todennettuna historiana.

Myöhemmältä ajalta on varmempia virstanpylväitä. Mopsi mainittiin ruotsalaisessa akateemisessa väitöskirjassa vuonna 1753. Rotua esitettiin brittiläisessä koiranäyttelyssä vuonna 1861, ja Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1883. Isossa-Britanniassa kehittyessään mopsi sai suuren osan nykyisessä rotumääritelmässä kuvatusta ulkomuodostaan.

Rodun historia selittää sen roolin seurakoirana, mutta vanhoilla ihanteilla ei pidä puolustella liioiteltuja piirteitä. Nykyinen rotumääritelmä edellyttää muun muassa avoimia sieraimia, silmiä, jotka eivät ole ulkonevat, ja vaivattomia liikkeitä. Rodunomaisen mopsin tulee myös pärjätä hyvin arjessa.

## Arki mopsin kanssa

Mopsi voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki on. Olennaisia ovat säännölliset tarpeidentekoulkoilut, koiralle sopiva tekeminen, viileä lepopaikka ja mahdollisuus olla perheen lähellä olematta jatkuvasti huomion keskipisteenä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa myös opettaa koiraa jo varhain suhtautumaan rauhallisesti käytävästä ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, pidennä aikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira ahdistuu. Se, kuinka pitkään aikuinen mopsi pystyy olemaan rauhallisesti yksin, riippuu yksilöstä, sen kokemuksista, iästä ja terveydestä. Pentu tarvitsee aikuista tiheämmin valvontaa ja ulospääsyä tarpeilleen.

Ennen pennun valintaa on erityisen hyödyllistä:

- seurata vanhempien liikkumista ja kuunnella niiden hengitystä ennen liikuntaa ja sen jälkeen
- tarkistaa molempien vanhempien voimassa olevat viralliset RFG-tulokset ja arviointipäivämäärät
- kysyä suvun silmistä, ihosta, hampaista, polvilumpioista ja NME/PDE:stä
- tarkistaa, että sieraimet ovat avoimet eikä kuonopoimu haittaa silmien tai nenän toimintaa
- valita kasvattaja, joka osaa kertoa yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- varautua eläinlääkärin hoitoon sekä hengityksen, silmien, suun, ihon ja kuntoluokan jatkuvaan seurantaan.

Mopsi sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa seurallista, pienikokoista kumppania ja antaa koiran hengityksen ja jaksamisen ohjata arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa koiran raskaaseen liikuntaan säässä kuin säässä tai ei halua käyttää aikaa terveydentilan seurantaan ja ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mopsi

Association of Veterinarians for Animal Rights (AVAR) - Germany

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on ryppyiset kasvot, kippura häntä ja ilmeikkäät silmät. Mopsi painaa yleensä 6–8 kg ja sopii kaupunkikotiin. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä koira, joka tarvitsee kohtuullisesti kevyttä liikuntaa, läheistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista painonhallintaa. Lyhyen kuononsa vuoksi se vaatii erityistä huolenpitoa helteellä.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet