## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Yanaisy Vega Carmona

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Striolin driver oppdrett av rasen Welsh corgi pembroke og holder til i Braskereidfoss i Norge. Oppdrettsvirksomheten ble etablert i 1998 og flyttet til nåværende sted i 2005. Welsh corgi pembroke ble tatt inn som oppdrettsrase i 2020. Vi følger NKK og raseklubbens sine retningslinjer for avl og oppdrett.

Striolin

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Alina Alexandra Andersen

Randi Kristiansen

Zinaida Zildzo Johannessen

## Rotu lyhyesti

- Bedlingtoninterrieri on brittiläinen terrieri, jonka pehmeän, karitsamaisen ulkomuodon takana piilee voimakas saalistusvietti.
- Rodun säkäkorkeus on noin 41 cm ja paino tavallisesti 8–10 kg. Nartut voivat olla hieman matalampia ja urokset hieman korkeampia.
- Koira on usein ulkona vilkas ja kotona rauhallinen, mutta tarvitsee päivittäisen liikunnan lisäksi myös aivotyötä.
- Karvaa irtoaa hyvin vähän, mutta turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja leikkaamista noin 6–8 viikon välein.
- Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiatonta.
- Kuparitoksikoosi on tärkein rotukohtainen terveysasia, joka on syytä selvittää ennen pennun ostamista.
- Rotu sopii niin kerrostaloon kuin omakotitaloonkin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, yksinoloon totutellaan vähitellen ja ulkoilun turvallisuudesta huolehditaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Bedlingtoninterrieri on ketterä ja lihaksikas koira, jonka ääriviivat poikkeavat useimmista muista terriereistä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, lanneosa on luonnostaan kaareva ja vatsalinja selvästi ylösvetäytynyt. Pää on päärynän- tai kiilanmuotoinen, eikä selvää otsapengertä ole. Vaalea, silkkinen päätupsu korostaa rodulle ominaista karitsamaista ilmettä. Tyylikkään ulkokuoren alla on nopeaksi rakentunut koira: rotumääritelmän mukaan sen tulee pystyä nopeaan laukkaan.

Säkäkorkeus on noin 41 cm ja paino 8–10 kg. Nartuilla sallitaan hieman matalampi ja uroksilla hieman korkeampi säkäkorkeus. Värit ovat sininen, maksanvärinen ja hiekanvärinen joko tan-merkein tai ilman. Karvan tulee olla tiheää ja ihosta koholla, ja sillä tulee olla selvä taipumus kihartua etenkin päässä ja kasvoissa. Se ei saa tuntua karkealta.

Karvaa irtoaa hyvin vähän, mutta turkki ei silti ole helppohoitoinen. Käytännön ohjeena on harjata ja kammata turkki vähintään kerran viikossa ja leikata se noin 6–8 viikon välein. Takkuuntuminen voi vaatia tiheämpää hoitoa etenkin metsälenkkien jälkeen ja kohdissa, joissa turkki hankautuu. Perinteinen rotutrimmaus vaatii taitoa, joten kysy kasvattajalta helppohoitoisesta kotikoiran leikkauksesta sekä bedlingtoninterrierin tuntevan trimmaajan yhteystietoja.

Korviin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä rodulla on havaittu runsasta karvankasvua korvissa ja ahtaita korvakäytäviä. Tarkista korvat säännöllisesti punoituksen, epämiellyttävän hajun, kutinan ja toistuvien vaivojen varalta. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos oireita ilmenee. Karvan leikkaaminen ja säännölliset tarkastukset helpottavat ongelmien havaitsemista, mutta eivät korvaa eläinlääkärin arviota.

Vaikka bedlingtoninterrieristä irtoaa vähän karvaa, se ei tee rodusta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Koira-allergisen on siksi arvioitava omaa reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi pelkkään turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Bedlingtoninterrierissä yhdistyvät ystävällisyys ja kiintymys sekä terrierin rohkeus ja halu lähteä saaliin perään. Rodun ihanne on vilkas, valpas ja älykäs seuralainen, joka on levossa lempeä mutta valmis toimimaan heti, kun jotain tapahtuu. Tämä kuvaa hyvin rodun eri puolia: sama koira voi maata rauhallisesti sohvalla ja hetkeä myöhemmin haluta syöksyä jonkin liikkuvan perään.

Monet yksilöt viihtyvät tiiviisti perheensä lähellä ja rauhoittuvat hyvin sisätiloissa, kun niiden tarpeista on huolehdittu. Osa voi suhtautua vieraisiin hieman pidättyvästi. Arkuus ja hermostuneisuus eivät kuitenkaan kuulu rodun ihanneluonteeseen. Pennun kokemukset, vanhempien luonne ja omistajan arki vaikuttavat kaikki aikuisen koiran kehitykseen. Tapaa siksi pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita sen sukulaisia.

Ruotsalaiset käyttäytymisen arvioinnit ja omistajakyselyt antavat rodun suhtautumisesta muihin koiriin monivivahteisen kuvan. Pienessä BPH-kuvaukseen eli ruotsalaiseen käyttäytymis- ja persoonallisuuskuvaukseen osallistuneessa ryhmässä aggressiivisuutta esiintyi kokonaisuutena vähän. Omistajakyselyssä mainittiin kuitenkin myös koiria, joille koirakohtaamiset olivat vaikeita, etenkin joitakin uroksia. Tästä ei voi päätellä, että rotu olisi aggressiivinen tai poikkeuksetta helppo, vaan että yksilöllä ja tutustumistavalla on suuri merkitys. Suosi rauhallisia kohtaamisia, palkitse koiraa huomion suuntaamisesta ohjaajaan äläkä anna ahtaiden tai kaoottisten tilanteiden määrittää sen sosiaalistumista.

Voimakas saalistusvietti mainitaan rotumääritelmässä, ja siihen on suhtauduttava vakavasti. Bedlingtoninterrieri voi reagoida hyvin nopeasti luonnoneläimiin, kissoihin tai muihin pieneläimiin. Jotkin yksilöt voivat elää sopuisasti tutun kissan kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Suunnittele arki aina turvalliseksi ja pidä koira erillään pienistä lemmikeistä silloin, kun et pysty valvomaan niiden yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Bedlingtoninterrieri tarvitsee päivittäistä liikuntaa, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille yksilöille. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, mahdollisuuksia juosta turvallisesti sekä keskittymistä vaativaa tekemistä. Ikä, terveys, kunto ja edellisen päivän rasitus vaikuttavat kaikki sopivaan liikunnan määrään. Tyytyväisen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan kotona sen sijaan, että se käy vain yhä suuremmilla kierroksilla lenkkien pidentyessä.

Rodulle voivat sopia agility, jäljestys, verijälki, rally-toko tai tavallinen arkitaitojen harjoittelu. Lajia tärkeämpää on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään yhdessä omistajansa kanssa. Etsintäleikit, tasapainoharjoitukset, lyhyet tottelevaisuusharjoitukset ja hallittu leikki tuovat vaihtelua ilman, että jokaisesta päivästä täytyy tehdä suurta koulutusprojektia.

Käytä palkkioita, selkeitä kriteerejä ja lyhyitä harjoituksia. Bedlingtoninterrieri on älykäs ja voi oppia nopeasti, mutta terrierin itsenäisyys tekee tarkoituksettomasta toistosta vähemmän houkuttelevaa. Palkitse arjessa toivomaasi käytöstä: oma-aloitteista kontaktin ottamista, rauhallista odottamista ovella, hihnassa mukana kulkemista ja takaa-ajon keskeyttämistä leikin aikana. Kovat ojennukset voivat vahingoittaa yhteistyötä, eikä niitä tarvita selkeiden rajojen asettamiseen.

Luoksetulon harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, mutta voimakas saalistusvietti voi syrjäyttää hyvin opitunkin vihjeen. Käytä pitkää liinaa aina, kun ympäristö ei ole turvallinen, ja päästä koira vapaaksi vain paikassa, jossa epäonnistuneella luoksetulolla ei voi olla vakavia seurauksia. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira tottelee aina, vaan kerryttää runsaasti onnistuneita toistoja ja pitää liina tai turvallinen aitaus varmistuksena.

## Terveys

Kuparitoksikoosi on bedlingtoninterrierin tärkein tunnettu rotukohtainen sairaus. COMMD1-geeniin liittyvässä muodossa perinnöllinen muutos voi aiheuttaa kuparin kertymistä maksaan. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, eli koiran on perittävä kyseinen geenimuunnos molemmilta vanhemmiltaan, jotta sillä on sairaudelle altistava perimä.

COMMD1-testin tulos voi olla terve, kantaja tai geneettisesti sairas. Kantaja ei sairastu testatun geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Geneettisesti sairaalla koiralla on muunnoksesta kaksi kopiota, ja sillä on riski sairastua elämänsä aikana. Terve tulos koskee testissä tutkittua deleetiota eli häviämää. Se ei sulje pois kaikkia muita maksasairauden tai kuparitoksikoosin mahdollisia syitä.

Scandinavian Bedlington Club edellyttää, että pentueen vanhemmat on DNA-testattu Ruotsin maatalousyliopiston kautta ennen kuin pentue voidaan ottaa yhdistyksen pentuvälitykseen. Pentuvälitykseen pääsy edellyttää myös silmätutkimusta. Nämä ehdot eivät ole sama asia kuin Ruotsin Kennelliiton asettama erityinen rekisteröintivaatimus: sen vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei ole bedlingtoninterrieriä koskevaa DNA-testaus- tai silmätutkimusvaatimusta. Ero on tärkeä, kun arvioit, mitä kasvattaja on käytännössä tehnyt.

Pyydä nähtäväksi asiakirjat sen sijaan, että tyytyisit tietoon koirien ”testaamisesta”:

- molempien vanhempien COMMD1-tulokset, joista koirien henkilöllisyys käy ilmi, sekä selvitys siitä, mitä yhdistelmä merkitsee,
- ajantasaiset silmätutkimustulokset ja tieto siitä, miten mahdolliset löydökset vaikuttivat jalostuspäätökseen,
- tiedot lähisukulaisten toistuvista maksa-, silmä-, iho- tai korvaongelmista,
- kasvattajan suunnitelma pentujen terveyden seuraamiseksi niiden luovutuksen jälkeen.

Iho ja korvat kuuluvat Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamiin terveysasioihin. Vanhemmissa kyselyissä on raportoitu kutinaa, korvatulehduksia, runsasta karvankasvua korvissa ja ahtaita korvakäytäviä, mutta kysely ei ennusta jokaisen pennun riskiä. Tieto antaa aiheen kysyä ja tarkkailla, eikä se ole diagnoosi. Toistuva kutina, pään ravistelu, punoitus tai silmien vuotaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Bedlingtoninterrieri kehitettiin Northumberlandissa Pohjois-Englannissa, ja se liittyy erityisesti Bedlingtonin kaivoskaupunkiin. Rotu tunnettiin aiemmin rothburynterrierinä. Varhaisten koirien piti olla nopeita, vahvoja ja monipuolisia, ja niitä käytettiin kaniinien sekä muun pienriistan ja tuhoeläinten metsästykseen.

Rotuyhdistys perustettiin vuonna 1877 sen jälkeen, kun rotumääritelmä oli alkanut muotoutua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kehitys paikallisesta käyttöterrieristä nykyiseksi elegantimmaksi näyttely- ja seurakoiraksi tunnetaan hyvin. Sen sijaan kertomukset siitä, mitä muita rotuja kehitykseen tarkalleen osallistui, ovat epävarmempia. Metsästystausta ja käyttöterrierin luonne ovatkin varmempaa perintöä kuin mikään yksittäinen kiistanalainen risteytys.

Bedlingtoninterrieri saapui Ruotsiin 1900-luvun alussa. Nykyään sitä pidetään siellä pääasiassa seura- ja näyttelykoirana, vaikka sen nopeus, rohkeus ja soveltuvuus koiraurheiluun heijastavat yhä rodun alkuperää.

## Arki rodun kanssa

Bedlingtoninterrieri voi asua yhtä hyvin kerrostalossa kuin omakotitalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on arki: koiran on päästävä ulos, saatava aivotyötä ja voitava juosta turvallisessa paikassa. Piha ei korvaa lenkkejä, ja aidan on oltava pitävä, jos lähistöllä liikkuu luonnoneläimiä tai kissoja.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Bedlingtoninterrierin ystävällinen ihanneluonne ei takaa, ettei väärinkäsityksiä synny. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, häiritä sitä tai yrittää nostaa sitä syliin.

Yksinoloon totuttelu on aloitettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky rauhoittua ilman seuraa vaihtelee paljon. Etene harjoittelussa pienin askelin ja järjestä arki oman koirasi mukaan, älä rodulle väitetyn kiinteän tuntimäärän perusteella.

Varaa säännölliseen turkinhoitoon sekä aikaa että rahaa. Jos et halua opetella käytännöllistä kotikoiran leikkausta itse, etsi rodun tunteva trimmaaja ja varaa ajat noin 6–8 viikon välein. Myös viikoittaisen kampaamisen, korvien tarkistamisen ja rauhallisen käsittelyharjoittelun tulisi kuulua arkeen pennusta lähtien.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen mutta kunnioittaa myös terrierin saalistusviettiä ja itsenäisyyttä. Tapaa ennen ostopäätöstä aikuisia koiria, tutustu COMMD1- ja silmätutkimustuloksiin, kysy turkinhoidosta ja tee konkreettinen suunnitelma liikunnasta, yksinolosta ja kodin mahdollisista pienistä lemmikeistä. Näin on paljon helpompi arvioida, sopivatko pehmeä ulkokuori ja määrätietoinen luonne omaan kotiisi.

Bedlingtoninterrieri

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Association Canine Allemande (VDH - German Kennel Club)

Bedlingtoninterrierit ovat pieniä, karitsamaisia mutta urheilullisia terriereitä, joilla on hoikka, kaarevalinjainen vartalo ja tunnusomainen kihara turkki. Turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta se vaatii säännöllistä hoitoa. Alun perin metsästykseen jalostetut bedlingtoninterrierit ovat nopeita, uteliaita, herkkiä ja perheelleen omistautuneita koiria, joilla on voimakas saalistusvietti. Ne hyötyvät lempeästä koulutuksesta ja päivittäisestä liikunnasta.

Gro Østmoe Granholt

Norjanlunnikoira

Norwegian Kennel Club

Swedish Kennel Club

Fédération Cynologique Internationale

Dansk Kennel Klub

Norjanlunnikoira on harvinainen, pieni pystykorvatyyppinen koira, jolla on vähintään kuusi varvasta jokaisessa tassussa, erittäin notkea keho ja säänkestävä kaksinkertainen turkki. Sitä käytettiin aikoinaan lunnien metsästykseen Norjan rantakallioilla. Nykyään se on aktiivinen ja valpas seurakoira, joka tarvitsee lempeää koulutusta sekä säännöllisesti liikuntaa ja virikkeitä.

Gerd Langenes

Ellen Utsi

## Perustiedot

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni ja valpas seura- ja vahtikoira, joka viihtyy perheensä lähellä ja huomaa nopeasti, mitä ympärillä tapahtuu. Se sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisen pienen koiran seurasta, kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti sekä auttaa koiraa erottamaan tavalliset arjen äänet tilanteista, jotka todella vaativat huomiota.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Rotutyyppi:** Yksi saksanpystykorvan viidestä kokomuunnoksesta
- **Käyttötarkoitus:** Seura- ja vahtikoira
- **Säkäkorkeus:** Ihannekorkeus on 27 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei aseteta tarkkaa painoa. Käytännön suuntaviivana monet kleinspitzit painavat noin 5–8 kg, mutta sopiva kuntoluokka ja mittasuhteet ovat tiettyä kilomäärää tärkeämpiä
- **Karvapeite:** Pitkä, suora peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla
- **Tyypillisiä piirteitä:** Valpas, eloisa, oppivainen ja usein pidättyväinen vieraita kohtaan

Kleinspitz on oma virallisesti tunnustettu kokomuunnoksensa, ei risteytys. Sen kokorajat ovat kuitenkin lähellä mittelspitzin ja pomeranianin kokorajoja. Ruotsissa sallitaan tietyin ehdoin vierekkäisten kokomuunnosten välisiä parituksia. Pennut rekisteröidään aluksi suuremman vanhemman kokomuunnokseen, ja myöhemmin näyttelyssä mitattavan koiran lopullinen kokomuunnos voidaan määrittää 15 kuukauden iästä alkaen. Pennunostajan kannattaakin kysyä molempien vanhempien koosta ja siitä, miten kasvattaja hoitaa kokomuunnoksen rekisteröinnin.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kleinspitzin tulee olla tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on suippo kuono, pienet pystyt korvat ja korkealle kiinnittynyt, selän päällä kannettu häntä. Runsas karvapeite muodostaa kaulan ympärille selvän kaulurin ja takaraajoihin housukarvoituksen. Karvapeitteen alla rungon tulee olla sopusuhtainen, ja liikkeiden tulee olla sujuvat ja joustavat.

Rodun ihannesäkäkorkeus on 27 cm, ja sallittu vaihteluväli on 24–30 cm. Tarkan kilomäärän sijaan rotumääritelmä suhteuttaa painon koiran kokoon. Arvioi koiran kuntoluokkaa tunnustelemalla ja tarvittaessa eläinlääkärin avulla: runsas turkki voi peittää ylipainon ja saada myös hoikan koiran näyttämään todellista painavammalta.

Hyväksyttyjä värejä ovat valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat tarkasti määritellyt värimuunnokset, kuten kermanvärinen, oranssisoopeli, musta ruskein merkein ja valkopohjainen kirjava. Merle ei kuulu rotumääritelmän hyväksymiin väreihin. Väri on ulkonäköseikka, eikä sitä saa koskaan asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti harkitun parituksen edelle.

Karvapeite koostuu suorasta, karheammasta peitinkarvasta ja lyhyestä, tiheästä, pumpulimaisesta pohjavillasta. Harjaa tai kampaa turkki ihoa myöten noin kerran viikossa ja karvanlähtöaikoina useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden ja kaulapannan alle jääviin kohtiin. Turkkia ei tule säännönmukaisesti muotoilla runsaasti leikkaamalla. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Kleinspitz on yleensä eloisa, tarkkaavainen ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintynyt, mutta se ei välttämättä suhtaudu seurallisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Rotumääritelmä kuvaa koiraa, joka on luonnostaan varautunut vieraita kohtaan olematta kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Arjessa tämä voi tarkoittaa sitä, että koira tarkkailee vierasta mieluummin ensin ennen kuin hakeutuu tämän luo.

Haukkuherkkyys on tärkeä huomioida rotua valittaessa. Kleinspitz reagoi usein nopeasti ääniin, porraskäytävässä liikkumiseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Tavoitteena ei tarvitse olla täysin äänetön koira, vaan koira, joka voi ilmoittaa havainnostaan ja rauhoittua sen jälkeen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, lisää etäisyyttä toistuvasti haukkumista laukaiseviin ärsykkeisiin äläkä vahingossa vahvista jokaista hälytystä ryntäämällä koiran kanssa ikkunaan.

Standardoituun BPH-käyttäytymiskuvaukseen on osallistunut vasta pieni joukko kleinspitzejä, joiden omistajat ovat itse valinneet osallistumisen. Keskimäärin ryhmän koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja osoittivat vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä, mutta ne eivät myöskään olleet erityisen seurallisia vieraita kohtaan. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät rodun jokaista yksilöä. Vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset ja kasvattajan tarjoama kasvuympäristö kertovat yksittäisestä pennusta enemmän kuin pelkkä rotunimi.

Rodun saalistusviettiä kuvataan usein vähäiseksi, mutta se ei takaa varmaa luoksetuloa. Uteliaisuus ja innostus voivat silti saada kleinspitzin jahtaamaan lintuja, luonnoneläimiä tai polkupyöriä. Harjoittele luoksetuloa asteittain ja käytä pitkää liinaa siellä, missä ympäristö sitä edellyttää.

## Koulutus ja liikunta

Kleinspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle, mutta liikunnan määrä tulee sovittaa koiran ikään, terveyteen ja kokemukseen yleispätevän minuuttimäärän sijaan. Useat lenkit, mahdollisuudet haistella ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät sopivat sille usein paremmin kuin yksi pitkä ja yksitoikkoinen ulkoilu.

Rotu on nopea ja oppivainen, joten palkitsemiseen perustuva koulutus toimii hyvin, mutta myös epäselvät säännöt tulevat nopeasti esiin. Etene pienin askelin ja palkitse toivomastasi käytöksestä: kaikkien neljän tassun pitämisestä lattialla tervehdittäessä, kontaktista ennen oven avaamista ja hiljentymisestä ilmoitushaukun jälkeen. Kovat rangaistukset voivat aiheuttaa pelkoa tai lisätä ääntelyä, eivätkä ne kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen.

Hajutyöskentely, temput, tasapainoharjoitukset ja arkitottelevaisuus tuovat hyödyllistä vaihtelua. Terve aikuinen kleinspitz voi nauttia myös pidemmistä lenkeistä, mutta kuntoa on rakennettava vähitellen. Pennun tulee saada liikkua vapaasti ja monipuolisesti ilman pakotettuja lenkkimatkoja tai toistuvaa hyppimistä. Pieni koko ei tee koirasta haurasta koriste-esinettä, mutta sitä on suojeltava putoamisilta, rajuilta leikeiltä ja rasitukselta, johon se ei ole vielä valmis.

Totuta koira jo varhain turkin ja hampaiden harjaukseen, kynsien leikkaamiseen ja tutkimiseen. Lyhyet, myönteiset käsittelyharjoitukset helpottavat säännöllistä hoitoa ja auttavat huomaamaan muutokset ihossa, silmissä, suussa tai liikkumisessa.

## Terveys

Kleinspitziä pidetään yleisesti melko terveenä pienenä rotuna, mutta harkittu pennun hankinta edellyttää muutakin kuin yleisluontoista vakuuttelua terveistä sukulinjoista. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja kysy, mitä ongelmia lähisukulaisilla on todellisuudessa esiintynyt.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet ovat terveet eikä niiden silmissä ole todettu poikkeavuuksia. Polvilumpiolöydökset kirjataan asteikolla 0–3, joten varsinainen tulos on aina huomioitava: pelkkä maininta siitä, että koiran polvet on tutkittu, ei kerro tutkimuksen löydöksistä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt silmätarkastuseläinlääkäri. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan koiran silmien tilanteesta, ei elinikäistä takuuta.

Polvi- ja silmätutkimuksia koskevia suosituksia ei pidä sekoittaa keskitettyyn terveysohjelmaan tai kleinspitzin erilliseen rekisteröintiehtoon. Pennunostajan kannalta olennaisia ovat todelliset tutkimustulokset, tutkimusten ajankohdat ja se, miten kasvattaja hyödyntää tuloksia jalostuspäätöksissään.

Suhtaudu varauksella yleisluontoisiin väitteisiin PRA:n DNA-testeistä. Testi, joka tunnistaa tietyn geenimuunnoksen toisella rodulla, ei sulje pois kaikkia etenevän verkkokalvon surkastuman muotoja kleinspitzillä. Silmätutkimuksia, sukulaisten terveystietoja ja löydösten avointa raportointia ei siksi voi korvata epämääräisellä toteamuksella, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pienten saksanpystykorvien kuvauksissa mainitaan poikkeavaa karvanlähtöä, mutta termejä BSD ja ”black skin disease” käytetään epävirallisina kattokäsitteinä, ei yhden varmistetun diagnoosin niminä. Poikkeavasta karvanlähdöstä kärsivä koira tarvitsee eläinlääkärin tutkimuksia, ei rotuun tai ulkonäköön perustuvaa diagnoosia.

Kuten muillakin koirilla, painonhallinta ja hampaiden hoito ovat osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain ja tee siitä rauhallinen päivittäinen rutiini.

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – kleinspitz on nykymuodossaan lähtöisin Saksasta, ja se kuuluu FCI:n pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään. FCI:n rotumääritelmä kattaa kaikki viisi saksanpystykorvamuunnosta: wolfspitz/keeshond, grosspitz, mittelspitz, kleinspitz ja pomeranian.

Saksanpystykorvaa on historiallisesti kuvattu vahti- ja seurakoiraksi. Rotu sai FCI:n lopullisen hyväksynnän vuonna 1957, mutta rotumääritelmän sanamuotoja ja kokorajoja on sittemmin muutettu. Vanhemmissa kuvauksissa saksanpystykorvat yhdistetään hyvin varhaisiin eurooppalaisiin koiratyyppeihin, mutta näitä alkuperäkertomuksia on syytä pitää koirahistoriallisena perinteenä eikä nykyisen kleinspitzin todistettuna polveutumishistoriana.

Yhteinen rotumääritelmä selittää, miksi kokomuunnosten välisillä rajoilla on edelleen käytännön merkitystä jalostuksessa ja rekisteröinnissä. Kleinspitz ei siis ole vain arkikielinen ”pieni pystykorva”, vaan kokomuunnos, jonka tulee vastata rotumääritelmän mittoja ja yleisvaikutelmaa.

## Arki rodun kanssa

Kleinspitz voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Heikosti äänieristetyssä asunnossa tulevan omistajan on kuitenkin suhtauduttava rodun herkkään ilmoitushaukun taipumukseen vakavasti ja suunniteltava rauhoittumisen harjoittelu alusta lähtien.

Lapsiperheessä kleinspitzistä voi tulla innokkaasti perheen elämään osallistuva koira, mutta aikuisten on aina vastattava lasten ja koiran yhdessäolosta. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja lasten on opittava olemaan häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Pienen kokonsa vuoksi kleinspitzin nostamisessa ja vauhdikkaissa leikeissä on oltava erityisen huolellinen. Mitään koiraa ei rodusta riippumatta saa jättää yksin pienten lasten kanssa.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä ja tutustuttamisesta kuin rodusta. Ensikohtaamisten tulee olla rauhallisia ja asteittaisia, ja eläimillä on oltava mahdollisuus pitää etäisyyttä sekä omat ruoka- ja lepopaikat ja muut tärkeät resurssit. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista auttaa, mutta ei takaa jokaisen yhdistelmän toimivuutta.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa ilman stressiä vaihtelee suuresti. Pidennä yksinoloaikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin, tuhota tavaroita tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Kleinspitz sopii siis parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran, on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa harjoitella koiran kanssa ääniin suhtautumista, varmuutta sosiaalisissa tilanteissa sekä arjen taitoja. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii hiljaista ja itsenäistä koiraa, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ja voi olla yksin pitkien työpäivien ajan.

Saksanpystykorva – kleinspitz

VDH (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni, neliömäinen seurakoira, jolla on kettumainen ilme, tiheä kaksinkertainen turkki ja kippura häntä. Se on valpas, eloisa ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyvä koira, joka sopeutuu hyvin niin kaupunkiin kuin maallekin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, liikuntaa ja koulutusta ja voi olla haukkuherkkä ja tarkkaavainen vahti.

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Marianne Søgaard Nilsen

## Rotu lyhyesti

Welsh corgi cardigan on brittiläinen karjaa paimentava koirarotu ja seurakoira. Se on matala, mutta lyhyet jalat saattavat hämätä: se on huomattavasti vankkarakenteisempi, voimakkaampi ja työskentelyhaluisempi kuin voisi kuvitella. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, ulkoilla sen kanssa ja ratkoa yhdessä tehtäviä joka päivä.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on 30 cm. Tarkkaa painohaitaria ei määritellä, vaan painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja kokonaisuuden tasapainoon.
- **Rakenne:** Pitkä ja vahva runko, lyhyet jalat, riittävä maavara ja pitkä, kettumainen häntä.
- **Luonne:** Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen.
- **Aktiivisuus:** Päivittäinen liikunta ja aivotyö ovat välttämättömiä. Sama minuuttimäärä liikuntaa ei sovi kaikille yksilöille.
- **Turkki:** Lyhyt tai keskipitkä, säänkestävä kaksinkertainen karvapeite, jossa on aluskarva. Varaudu karvanlähtöön ja säännölliseen harjaamiseen.
- **Tärkeää pentua hankkiessa:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset lonkkakuvaustulokset ja kysy silmätarkastuksista, rcd3-PRA:sta sekä mahdollisesta merlevärityksestä.

Welsh corgi cardigan ja welsh corgi pembroke ovat kaksi eri rotua. Älä valitse koiraa vain siksi, että sitä kutsutaan corgiksi tai se muistuttaa valokuvassa näkemääsi lyhytjalkaista koiraa. Vertaa rotujen arjen tarpeita, tapaa aikuisia koiria ja muodosta oma käsityksesi kasvattajan koirista.

## Ulkonäkö ja turkki

Welsh corgi cardiganin tulee olla vankka, ketterä ja kestävä: matalaraajainen, mutta ei niin matala, ettei rungon alle jää riittävästi maavaraa. Runko on melko pitkä ja vahva, luusto voimakas ja suuret, pystyt korvat kärjistään hieman pyöristyneet. Kohtalaisen pitkä häntä ulottuu maahan tai lähes maahan. Se saa kohota koiran liikkuessa, mutta ei kiertyä selän päälle. Pitkä, kettumainen häntä on yksi cardiganin rotumääritelmän selkeistä tuntomerkeistä.

Hyväksytyt värit ovat blue merle, brindle, punainen, soopeli, kolmivärinen brindle-merkein ja kolmivärinen punaisin merkein. Tyypilliset valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva väri rungossa tai päässä eikä ympäröidä silmiä. Rotumääritelmän mukaan siniset tai sinilaikkuiset silmät sallitaan vain blue merle -värisillä koirilla.

Karvapeite koostuu karheasta, mieluiten suorasta peitinkarvasta ja suojaavasta aluskarvasta. Harjaa koko turkki säännöllisesti läpi ja tihennä harjausväliä silloin, kun aluskarvaa irtoaa runsaasti. Tarkista, ettei irronnut aluskarva tiivisty korvien taakse, reisien takaosiin tai hännän ympärille. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat koirittain. Varaudu siihen, että karvaa irtoaa ajoittain tavallista enemmän, äläkä luota kiinteään kalenteriin. Totuta pentu alusta asti lempeästi harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen welsh corgi cardigan on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei takuu siitä, millaiseksi jokainen koira kehittyy. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat rodun sisäistä vaihtelua. Myös kasvuympäristö, kokemukset ja yksilölliset erot vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisuuteen, arkuuteen, leikkihaluun ja kykyyn rauhoittua.

Tausta maatila- ja karjakoirana voi näkyä liikkeen tarkkana seuraamisena, haluna tarkkailla ympäristöä ja haukkumisherkkyytenä. Jotkut nuoret koirat saattavat myös yrittää ohjailla juoksevia ihmisiä tai eläimiä ja näykkiä niitä jalkoihin. Nämä ovat mahdollisia käyttäytymistapoja, joihin kannattaa varautua ja puuttua koulutuksella, eivät kaikkia cardiganeja koskevia ominaisuuksia. Keskeytä toiminta rauhallisesti, palkitse vaihtoehtoisesta käytöksestä ja tarjoa suunnitelmallista tekemistä, jossa koira saa käyttää nenäänsä, kehoaan ja päätään.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden kanssa, uusissa ympäristöissä ja tekemisen jälkeen. Tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Nopeasti innostuva mutta vaikeasti rauhoittuva koira voi olla vaativa, vaikka se oppisi helposti. Monessa kodissa kyky siirtyä tekemisestä lepoon on vähintään yhtä tärkeä kuin koulutusinto.

## Koulutus ja liikunta

Cardigan tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään, mutta kaikille sopivaa, luotettavaa minuuttisääntöä ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja luonteesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja palautumisaika.

Rotu nauttii usein tehtävistä, joissa se saa tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa ja pieniä valintoja itse. Esimerkkejä ovat jäljestys, etsintäleikit, arkitottelevaisuus, rally-toko ja hallitut kehonhallintaharjoitukset. Koiran ei tarvitse päästä paimentamaan elääkseen täyttä elämää. Lisää vaikeustasoa ja fyysistä kuormitusta vähitellen, erityisesti kasvavan koiran kohdalla. Jos koira on kivulias, ontuu tai liikkuu poikkeavasti, kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta. Pelkkä rakenne ei ole syy kieltää kaikkea portaissa kulkemista tai hyppäämistä, mutta ympäristön ja tekemisen on sovittava juuri kyseiselle koiralle.

Käytä myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja etene selkein askelin. Panosta kontaktiin, luoksetuloon, mukana kulkemiseen sekä rauhalliseen käytökseen polkupyörien, juoksevien lasten ja muun koiran huomion herättävän liikkeen läheisyydessä. Jos koira haukkuu ovella tai ikkunassa, auta se pois tilanteesta ennen kuin haukkumisesta tulee tapa ja palkitse sitten toivomastasi käytöksestä. Kovat ojennukset tai yritykset ”alistaa” koiraa ovat tarpeettomia ja voivat heikentää sen turvallisuudentunnetta.

## Terveys

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa welsh corgi cardigan kuvataan yleisesti terveeksi roduksi. Strategiaa varten tarkastelluissa silmätarkastustuloksissa mikään yksittäinen silmäsairaus ei korostunut. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi terve tai että terveystutkimukset olisivat tarpeettomia. Pennunostajalle dokumentoidut tulokset ovat arvokkaampia kuin yleiset vakuuttelut suvun ”ongelmattomuudesta”.

### Lonkat sekä tuki- ja liikuntaelimistön terveys

Vuodesta 2025 lähtien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. **Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu virallisesti. Se ei automaattisesti tarkoita, että lonkat olisivat terveet.** Pyydä nähtäväksi varsinaiset lonkkaluokat ja pyydä kasvattajaa perustelemaan yhdistelmän valinta.

Rotuyhdistys seuraa myös kyynärluun ennenaikaista kasvun päättymistä eli short ulna -kasvuhäiriötä. Siinä kyynärluun kasvu pysähtyy liian varhain ja eturaaja voi kaartua vähitellen yhä enemmän. Jos kasvavan koiran raajan asento muuttuu selvästi, tassu kääntyy ulospäin tai koira alkaa ontua, se on vietävä viipymättä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin tutkittavaksi. Hoito voidaan joutua aloittamaan koiran ollessa vielä kasvuiässä, joten tilannetta ei pidä jäädä vain seuraamaan.

### Silmät, rcd3-PRA ja merle

Rcd3-PRA on rodussa esiintyvä, varhain alkava ja autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä PRA:n muoto. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira tämän geenimuunnoksen suhteen terve, kantaja vai geneettisesti sairas. Kantaja ei itse sairastu tähän nimenomaiseen PRA:n muotoon, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Testi antaa tietoa vain tästä geenimuunnoksesta. Silmätarkastuksessa puolestaan voidaan havaita kliinisiä silmämuutoksia, mutta sillä ei voida tunnistaa oireettomia kantajia. Nämä kaksi tutkimustapaa eivät siis korvaa toisiaan.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta merlegeenimuunnos ei saa periytyä molemmilta vanhemmilta, sillä tällöin jälkeläisillä olisi vakavien kuulo- ja silmävikojen riski. Merleväristä pentua hankittaessa kasvattajan tulisi pystyä kertomaan vanhempien väreistä ja siitä, miten yhdistelmä noudattaa Ruotsin kennelliiton sääntöjä.

Pidä koira myös sopivassa kuntoluokassa. Kylkiluiden takana tulee erottua vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Seuraa muutoksia ajan mittaan sen sijaan, että tavoittelisit yhtä tiettyä ihannepainoa.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi cardigan kehittyi Walesissa maatila- ja karjakoiraksi. Se työskenteli tiiviisti maatilan ihmisten kanssa ja auttoi karjan siirtämisessä ja hallinnassa. Tämä historiallinen tehtävä selittää mataluuden, ketteryyden, kestävyyden ja ympäristön tarkan havainnoinnin yhdistelmän.

Rodun tarkkaa ikää tai sen polveutumista ei ole pystytty varmasti selvittämään. Vanhemmissa kertomuksissa se yhdistetään hyvin varhaisiin walesilaisiin koiriin, keltteihin tai viikinkeihin, mutta näitä teorioita ei pidä pitää varmana polveutumishistoriana. Ruotsin kennelliiton mukaan cardiganeja ja pembrokeja risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin ne erotettiin ja tunnustettiin kahdeksi eri roduksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity welsh corgi cardigan saapui maahan vuonna 1963.

FCI luokittelee rodun nykyisin karja- ja seurakoiraksi. Monet elävät pelkästään perheen seuralaisina, mutta aktiivinen ja työskentelyyn suuntautunut tausta on yhä tärkeä huomioida, kun arvioi rodun sopivuutta omaan arkeen.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi cardigan voi asua kerrostalossa, mutta matala koko ei automaattisesti tee siitä helppoa koiraa pieneen kotiin. Se tarvitsee päivittäistä tekemistä, mahdollisuuksia rauhoittua sekä totuttelua porraskäytävän ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Talo ja piha eivät korvaa lenkkejä, yhteistä tekemistä ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Yksinolon sujuminen ei ole rodun perusteella määräytyvä ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vähitellen. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Suunnittele harjoittelu yksilön mukaan äläkä odota pienen pennun selviytyvän yksinolosta.

Rotu voi viihtyä hyvin lapsiperheessä, mutta mikään rotu ei ole automaattisesti turvallinen lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa tekemisissä keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhalliset pelisäännöt, etenkin tilanteisiin, joissa leikki ja juokseminen voivat saada koiran seuraamaan tai ohjailemaan liikettä.

Sama yksilöllinen lähestymistapa pätee muihin koiriin ja kissoihin. Aiemmat kokemukset ja hallittu tutustuttaminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle paikka, johon koira ei pääse, pidä kohtaamiset rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien.

Ennen pennun hankintaa kannattaa selvittää:

- vanhempien viralliset lonkkaluokat, ei vain sitä, että ne on kuvattu;
- silmätarkastusten päivämäärät ja tulokset sekä rcd3-PRA-status;
- miten mahdollinen merleyhdistelmä on suunniteltu;
- miten lähisukulaiset suhtautuvat ääniin, ihmisiin ja koiriin ja miten hyvin ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen;
- haluatko arjen, johon kuuluu irtokarvaa, koulutusta ja päivittäistä tekemistä koiran koko eliniän ajan.

Tämä ei ole oikea rotu ihmiselle, joka valitsee koiran pelkästään kompaktin koon perusteella. Cardigan on aktiivinen ja älykäs karjakoira lyhyillä jaloilla. Se tarvitsee omistajan, jolla on sekä aikaa että kiinnostusta tarjota sille hyvin suunniteltu arki.

Welsh corgi cardigan

Welsh Corgi League (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Welsh corgi cardigan on vankkarakenteinen, pitkärunkoinen paimenkoira, jolla on kettumainen pää ja pitkä häntä. Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen ja ketterä. Luonteeltaan se on uskollinen ja valpas, ja vieraisiin se suhtautuu usein varautuneesti. Sen säänkestävää kaksinkertaista turkkia esiintyy monissa väreissä. Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja turkinhoitoa.

Linda Cecilie Fredriksen

Siv Høystad

Anne Grete Rønningsbakk

Lisbeth Louisa Berge Karlsen

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Annette Grøtli Fossen-Ovrum

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Rune Dahl

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Elisabeth Eriksen

Anett Svela

## Perustiedot

Irlanninsetteri on Irlannista kotoisin oleva keskikokoinen, energinen seisova lintukoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Rodun ihanteessa korostuu myös rakastava luonne. Get a Pet -palvelussa rodun nimi on **irlanninsetteri**. Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmässä siitä käytetään nimeä **punainen irlanninsetteri**. Kyseessä on yksivärinen punainen rotu, ei punavalkoinen irlanninsetteri, joka on oma rotunsa.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 7, seisovat lintukoirat
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Riistalintujen etsiminen ja osoittaminen seisonnalla, linnun ajaminen lentoon käskystä sekä noutaminen laukauksen jälkeen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 58–67 cm ja nartut 55–62 cm
- **Paino:** Ei määritelty rotumääritelmässä
- **Aktiivisuustaso:** Korkea; rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tehtäviä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviseen kotiin, jossa halutaan harjoitella säännöllisesti ja pystytään huolehtimaan metsästysvietin hallinnasta, luoksetulosta ja runsaasta liikunnantarpeesta

Irlanninsetteri ei ole ensisijaisesti seurakoira, jonka tarpeet täyttyvät ennalta määrätyllä ulkoilurutiinilla. Rotu on kehitetty työskentelemään laajoilla alueilla, ja tämä tausta näkyy sen nopeudessa, kestävyydessä, itsenäisyydessä ja kiinnostuksessa lintujen hajuihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsetterin tulee olla urheilullinen ja tasapainoinen sekä rakenteeltaan nopeaan, pitkäkestoiseen liikkumiseen sopiva – ei raskas tai liian runsasturkkinen. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Painoa ei ole määritelty, joten sopiva kuntoluokka on arvioitava koirakohtaisesti.

Väri on täyteläinen kastanjanpunainen ilman mustaa. Rotumääritelmä voi sallia pienet valkoiset merkit, mutta irlanninsetteriä ei pidä sekoittaa erilliseksi roduksi tunnustettuun punavalkoiseen irlanninsetteriin.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienolaatuista. Muualla rungossa se on kohtalaisen pitkää, mahdollisimman sileää, suoraa ja laineetonta. Muun muassa korvissa ja raajoissa on pidempää, silkkistä hapsutusta. Turkin tulee korostaa koiran toiminnallista rakennetta, ei peittää rungon ääriviivoja tai haitata liikkumista.

Turkinhoidon tulee perustua koiran todellisiin tarpeisiin, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Tarkista hapsut, korvien ja kaulan karva sekä tassujen ympäristö vaikeakulkuisessa maastossa ulkoilun jälkeen. Selvitä alkavat takut hellävaraisesti ennen kuin ne tiivistyvät ja poista siemenet, risut ja lika. Rodun turkkia ei perinteisesti leikata lyhyeksi, mutta korvien, kaulan ja tassujen ympäriltä voi siistiä varovasti sojottavia tai herkästi takkuuntuvia karvoja. Voimakas muotoilu ei kuulu rodun tarkoituksenmukaiseen ulkonäköön.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsetterin ihanneluonne on kiihkeä, älykäs, energinen, rakastava ja uskollinen, mutta ystävällisyys ei automaattisesti tee rodusta helppoa. Voimakas metsästysvietti ja kyky työskennellä kaukana ohjaajasta tarkoittavat, että nuori tai kouluttamaton koira voi olla nopea, herkästi häiriintyvä ja vaikeasti tavoitettavissa, kun ympäristö kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja.

Kun rodun tarpeet täyttyvät, se voi olla sisällä rauhallinen ja miellyttävä ja ulkona hyvin kiihkeä. Tämä kuvaa hyvin rodun kahta puolta, mutta ei takaa samaa jokaiselle yksilölle. Perimä, kasvatus, palautuminen, koulutus ja arkiympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten koira käyttäytyy kotona.

Irlanninsetteri voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta ei ihmiselle, joka etsii tavallisiin hihnalenkkeihin ja vähäiseen viikonloppuaktiviteettiin tyytyvää koiraa. Omistajan on nautittava harjoittelusta silloinkin, kun edistyminen on hidasta, ja pystyttävä estämään metsästysvietin muuttuminen turvallisuusriskiksi.

Nimitykset kuten ”metsästyslinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät yksin riitä ennustamaan arkikäyttäytymistä. Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, miten ne työskentelevät ulkona, kuinka helposti ne rauhoittuvat ja millaisia metsästys- tai muita käyttötuloksia niillä todella on. Vaihtelua voi esiintyä sekä pentueiden välillä että saman pentueen sisällä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsetteri tarvitsee paljon päivittäistä tekemistä, mutta kaikille aikuisille koirille ei sovi sama tuntimäärä. Kuormitukseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja tekemisen sisältö. Rauhallinen kävely ja hakuharjoitus avoimessa maastossa voivat kestää yhtä kauan mutta kuormittaa koiraa hyvin eri tavoin.

Rodun alkuperäinen työskentelytapa selittää, mikä sitä usein motivoi: koira etsii riistalintuja nopeasti ja järjestelmällisesti, osoittaa löytämänsä riistan seisonnalla, ajaa sen lentoon ohjaajan käskystä ja noutaa laukauksen jälkeen. Seurakoiran ei tarvitse osallistua käytännön metsästykseen, mutta arjessa tulisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa samoja perusominaisuuksia esimerkiksi vaihtelevassa maastossa liikkumalla, hajutyöskentelyllä, hakuharjoituksilla, noutamisella ja ohjaajakontaktia vaativilla tehtävillä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen. Rodun metsästysvietin vuoksi turvallisesti aidattu alue tai pitkä liina on turvallisempi välivaihe kuin vapaana pitämisen kokeileminen onnen varassa. Pitkä liina tulee kiinnittää valjaisiin, ja sitä on käytettävä kaukana liikenteestä. Koiran voi päästää vapaaksi vasta, kun se pystyy irrottautumaan kiinnostavasta kohteesta ja palaamaan luokse myös silloin, kun hajut, linnut tai liike kilpailevat sen huomiosta.

Pennulle lyhyet kävelyt, leikki, ympäristöön tutustuminen ja helpot yhteistyöharjoitukset ovat parempi perusta kuin aikuisen koiran kuormitus. Lisää rasitusta vähitellen ja huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Usein toistetulle ”viiden minuutin säännölle” – viisi minuuttia liikuntaa jokaista ikäkuukautta kohden – ei ole tieteellistä tukea yleispätevänä mallina. Se ei saa korvata pennun koon, kehityksen ja liikuntaan reagoinnin arviointia.

## Terveys

Irlanninsetterin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan rodussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, Ruotsin viralliset jalostusvaatimukset sekä keskitetysti tallennettavat ja julkaistavat tutkimustulokset. Pitkä diagnoosiluettelo kertoo pennunostajalle vähemmän kuin vanhempien dokumentoidut tulokset ja avoin selvitys lähisukulaisten terveydestä.

- **Lonkkadysplasia (HD):** Vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Rodulla on myös HD-indeksi. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että vanhempien indeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Rotukohtaisen säännön mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
- **CLAD:** Koiran leukosyyttiadheesion puutos on vakava valkosolujen toimintahäiriö, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Aiempi vaatimus DNA-testistä tai perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta pentueen rekisteröimiseksi poistettiin vuonna 2014, mutta tuloksia voidaan edelleen tallentaa keskitetysti. Rotujärjestö suosittelee yhä sellaisten ulkomaisten ja maahantuotujen jalostuskoirien testaamista, joiden status ei ole tiedossa.
- **rcd4-PRA:** Tämä on tietty resessiivisesti periytyvä verkkokalvon etenevän surkastuman eli PRA:n muoto. Vuonna 2025 tehdyn päätöksen jälkeen Ruotsin Kennelliitto tallentaa ja julkaisee irlanninsetterien DNA-tuloksia Hunddata- ja Avelsdata-palveluissa. Testi kertoo koiran statuksen juuri rcd4-mutaation osalta; se ei sulje pois muita PRA:n muotoja.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien rekisteröidyt lonkkatulokset ja selittämään yhdistelmän HD-indeksi. Pyydä myös dokumentoidut CLAD- ja rcd4-tulokset sekä selvitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Tarkista tiedot Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta sen sijaan, että luottaisit suullisiin vakuutuksiin. Kysy lisäksi vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten toistuvista sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja eliniästä. Näin saat olennaisemman kuvan kuin olettamalla, että jokaiselle yksilölle kehittyy kaikki, mitä rodussa on joskus raportoitu.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa työskenteleväksi metsästyskoiraksi, ja nykyrodun historia liittyy tiiviisti lintujen metsästykseen. Rotumääritelmän mukaan se polveutuu punavalkoisesta irlanninsetteristä ja tuntemattomasta yksivärisestä punaisesta koirasta. Tunnistettava rotutyyppi oli olemassa Irlannissa jo 1700-luvulla.

Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882, ja se julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886. Tämä auttoi määrittelemään yksivärisen punaisen rodun identiteetin ja ominaisuudet. Ensimmäiset tuontikoirat saapuivat Ruotsiin 1890-luvulla, ja Ruotsin irlanninsetterikerho perustettiin vuonna 1910.

Rotumääritelmän ytimessä on toimintakykyinen koira, jossa yhdistyvät nopeus, voima, kestävyys ja ystävällinen ilme. Historia ei siis ole pelkkää taustatietoa: se selittää, miksi metsästysvietti, liikunnantarve ja yhteistyö ohjaajan kanssa ovat yhä keskeinen osa rodun kanssa elämistä.

## Arki rodun kanssa

Irlanninsetteri sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota päivittäin liikuntaa, koulutusta ja palautumista riippumatta siitä, asutaanko omakotitalossa vai kerrostaloasunnossa. Piha ei korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton. Kerrostalossa korostuvat erityisesti sopivien ulkoilualueiden helppo saavutettavuus, toimivat arkirutiinit, melutaso ja koiran kyky rauhoittua.

Rodusta voi tulla lämmin ja läheinen perheenjäsen, mutta ”lapsiystävällinen” ei tarkoita riskitöntä. Suuri, nopea ja leikkisä koira voi kaataa pienen lapsen tahattomasti. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Vastuu ulkoilusta, liikunnasta ja koulutuksesta kuuluu aikuisille.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Varhainen totuttaminen ei ole tae onnistumisesta, varsinkaan koiralla, joka on jalostettu reagoimaan lintujen hajuihin ja liikkeeseen. Kissaan tutustuttaessa eläimillä tulee aluksi olla erilliset turvalliset alueet ja kissalla selkeät pakoreitit. Ensimmäisten kohtaamisten on oltava rauhallisia, ja niissä tulee käyttää porttia tai hihnaa. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin niiden keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuiset koirat eroavat suuresti siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinoloon. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rentoutumaan. Koti, jossa koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin koko työpäivän ilman apua, sopii rodulle huonosti.

Ennen koiran hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Onko arjessa tilaa mielekkäälle tekemiselle myös pimeinä ja sateisina työpäivinä? Pystytkö harjoittelemaan luoksetuloa ja hallitsemaan koiraa turvallisesti ennen kuin se on luotettava vapaana? Voiko kasvattaja näyttää terveystiedot ja kuvailla vanhempia yksilöinä pelkän linjanimityksen sijaan? Jos yksikin vastaus on ei, on järkevää valita vähemmän vaativa rotu tai odottaa.

Irlanninsetteri

The Irish Setter Club of Germany

The Irish Setter Breeders Club (UK)

Irlanninsetteri on elegantti irlantilainen lintukoira, jonka mahonginpunainen, hapsuinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Tämä keskikookas tai suuri, atleettinen ja erittäin energinen koira voi parhaiten saadessaan päivittäin reipasta liikuntaa ja aivotyötä. Se on hellä, ihmisläheinen ja leikkisä perhekoira, joka tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet