Afgaaninvinttikoira

The Afghan Hound Club of the United Kingdom

Societé Centrale Canine (France)

Norwegian Kennel Club

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (UK)

Afgaaninvinttikoira on ikivanha vinttikoirarotu, jolla on korkea, elegantti rakenne ja pitkä, silkkinen turkki, joka vaatii tiheää hoitoa. Se on vieraita kohtaan pidättyväinen mutta perheelleen hellä, luonteeltaan itsenäinen ja herkkä kovakouraiselle kohtelulle. Se tarvitsee rauhallista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta, liikuntaa turvallisessa ympäristössä sekä huolellista terveyden ja turkin hoitoa.

Gro Helena Landfald

## Rotu lyhyesti

Venäjänvinttikoira on suuri venäläinen vinttikoira, jossa yhdistyvät rauhallinen käytös kotona, voimakas saalistusvietti ja erittäin nopea laukka. Ruotsissa rotua pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta sen alkuperäinen työskentelytapa elää edelleen maastojuoksussa, jossa koira ajaa keinoviehettä hallituissa olosuhteissa.

- Urosten toivottu säkäkorkeus on 75–85 cm ja narttujen 68–78 cm.
- Rotu on sisätiloissa yleensä hiljainen ja luonteeltaan itsenäinen. Ihmisiin se suhtautuu neutraalisti tai ystävällisesti.
- Kaukana näkyvä nopea liike voi laukaista takaa-ajon, joten talutin, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on olennainen osa arkea.
- Pitkä, silkkinen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja karvaa voi ajoittain lähteä runsaasti.
- Venäjänvinttikoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa suurta ja herkkää koiraa eikä odota voivansa pitää sitä vapaana avoimessa maastossa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänvinttikoira on korkea, hoikka ja hieman pitkänomainen, mutta sen tulee olla myös vahva ja lihaksikas. Pitkä ja kapea pää, syvä rintakehä, selvästi kuroutunut vatsalinja ja loivasti kaartuva ylälinja muodostavat rodulle ominaisen siluetin. Luuston tulee olla vahva olematta karkea. Rodulle tyypillinen ravi on pitkäaskelista ja vaivatonta. Saalista ajaessaan koira siirtyy erittäin nopeaan laukkaan.

Karvapeite on pitkä, kevyt ja silkkinen. Se voi olla laineikas tai muodostaa suuria kiharoita. Päässä, korvissa ja raajojen sisäpinnoilla karva on lyhyempää. Pidempää hapsukarvaa on muun muassa kaulassa, rinnassa, raajojen takaosissa ja hännässä. Rodussa esiintyy monia värejä ja väriyhdistelmiä.

Turkki on hyvä harjata pari kertaa viikossa ja karvanlähtöaikana useammin. Harjaa karva ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja pitkiin hapsukarvoihin, joihin voi kätkeytyä takkuja. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja suu. Turkin ei tarvitse olla näyttelykunnossa pysyäkseen terveenä, mutta takkujen ei saa antaa kiristää ihoa. Venäjänvinttikoira ei ole hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa pitää kotinsa vapaana koirankarvoista.

## Luonne ja persoonallisuus

Venäjänvinttikoira on yleensä rauhallinen, älykäs ja itsenäinen, ja se havainnoi tarkasti ympärillään tapahtuvaa liikettä. Rotumääritelmän mukaan se suhtautuu ihmisiin neutraalisti tai ystävällisesti. Monet yksilöt ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä ja haukkuvat vähän, mutta se ei tarkoita arkuutta tai etäisyyttä omaan perheeseen. Itsevarma venäjänvinttikoira voi olla hyvin kiintynyt läheisiinsä hakematta jatkuvasti ihmiseltä ohjeita.

Rodun rauhallinen maine ei takaa, että jokainen yksilö sopisi yhteen kaikkien lasten tai koirien kanssa. Varhainen, koiran ehdoilla etenevä sosiaalistaminen ja vanhempien luonne ovat hyvin tärkeitä. Koiran ja pienen lapsen yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Koska venäjänvinttikoira on suuri ja nopea, myös ulkoilutuksen tulee olla aikuisen vastuulla.

Monet venäjänvinttikoirat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo myös kodin tutun kissan kanssa voi onnistua, etenkin huolellisen tutustuttamisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona nopeasti liikkuvien kissojen tai muiden pieneläinten lähellä. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa korostetaan juuri tätä eroa: koira voi suhtautua oman talouden eläimeen aivan eri tavalla kuin ulkona pakenevaan eläimeen.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus sujuu parhaiten rauhallisena yhteistyönä, jossa käytetään selkeitä palkkioita, lyhyitä harjoituksia ja tarkoituksenmukaista vaihtelua. Venäjänvinttikoira on älykäs, mutta se on jalostettu tekemään nopeita päätöksiä kaukana ohjaajasta. Toistaminen ilman selvää tarkoitusta voi siksi heikentää sen kiinnostusta, kun taas kovat menetelmät vaarantavat sekä koiran hyvinvoinnin että suhteen ihmiseen. Aloita jo varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, ovilla ja porteilla pysähtymisen, yhteistyöhön perustuvien hoitotoimien sekä varman luoksetulovihjeen harjoittelu.

Luoksetulo on tärkeä taito, mutta turvallisuutta ei saa rakentaa yksin sen varaan. Kun venäjänvinttikoira näkee mahdollisen saaliin, päätös takaa-ajosta voi syntyä hetkessä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen kokonaan aidattu alue. Ruotsissa koirat eivät saa juosta vapaina alueilla, joilla voi olla luonnonvaraisia eläimiä, 1. maaliskuuta ja 20. elokuuta välisenä aikana. Muulloinkin omistajan on estettävä koiraa ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä.

Aikuinen venäjänvinttikoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, jossa yhdistyvät kävelylenkit, haistelun ja tutkimisen mahdollisuudet, lyhyet koulutushetket sekä tilaisuudet juosta kunnolla turvallisessa ympäristössä. Kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita liikunnan määrä koiran ikään, terveyteen, maastoon ja palautumiseen. Maastojuoksu voi tarjota terveelle, täysikasvuiselle koiralle hallitun tavan toteuttaa rodunomaista käyttäytymistä.

Pennut kasvavat nopeasti ja voivat saavuttaa suuren juoksunopeuden jo nuorina. Lisää lenkkien ja harjoittelun määrää vähitellen äläkä teetä pennulla pitkiä, toistavia tai voimakkaasti kuormittavia harjoituksia. Vapaa liikkuminen omaan tahtiin turvallisella alustalla, riittävä lepo ja kasvattajan sekä eläinlääkärin kanssa suunniteltu ruokinta luovat paremman perustan kuin pennun väsyttäminen uuvuksiin.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa venäjänvinttikoiraa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, eikä erilliselle terveysohjelmalle ole katsottu olevan tarvetta. Tämä ei tarkoita, ettei rodussa esiintyisi sairauksia tai että kaikki sukulinjat olisivat samanlaisia. Osa tiedoista perustuu omistajakyselyihin ja vanhempiin vakuutustilastoihin, joten prosenttilukuja ei tule pitää yksittäisen koiran tarkkana sairastumisriskinä.

Ruotsissa vuonna 2021 tehdyssä terveyskyselyssä ruoansulatuskanavan vaivat olivat yleisimmin ilmoitettu ongelmaryhmä, vaikka diagnoosi puuttui usein. Kyselyssä mainitaan rodussa esiintyneiden syöpien joukossa myös osteosarkooma eli eräs luusyövän muoto. Älä kysy vain tavanomaisia tutkimustuloksia. Pyydä kasvattajaa kertomaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, mukaan lukien ruoansulatuskanavan vaivat, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, syövät, äkilliset kuolemat sekä luonne.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on välittömästi hengenvaarallinen hätätilanne, jota esiintyy useimmiten suurilla koirilla. Tulokseton yökkäily, levottomuus, nopeasti turpoava vatsa ja voimakas kipu vaativat välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin ja kiireellistä lähtöä klinikalle. Keskustele ehkäisevistä käytännöistä eläinlääkärin kanssa. Ruotsin kennelliitto neuvoo välttämään liikuntaa juuri ennen ruokintaa ja muutaman tunnin ajan sen jälkeen.

Degeneratiivisen myelopatian eli DM:n DNA-testin tulosta on tulkittava harkiten. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa sitä kuvataan riskitestiksi, ei diagnoosiksi, ja useat muut sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Tulosta on siksi arvioitava yhdessä suvun terveystietojen ja eläinlääkärin asiantuntemuksen kanssa, eikä sitä pidä käyttää yksinään ennusteena koiran tulevaisuudesta.

## Historia ja alkuperä

Venäjänvinttikoira kehitettiin Venäjällä nopeaksi, vahvaksi ja säänkestäväksi metsästyskoiraksi. FCI:n virallinen historiaosuus kuvaa rodun kehitystä 1400-luvulta lähtien ja kertoo, kuinka useat vinttikoiratyypit ja paikalliset koiratyypit vaikuttivat nykyisen venäjänvinttikoiran syntyyn. Koirilla metsästettiin pääasiassa jäniksiä ja kettuja sekä vähäisemmässä määrin susia.

Venäjän aatelisto järjesti 1700- ja 1800-luvuilla suuria metsästyksiä, joihin osallistui lukuisia vinttikoiria, ajokoiria ja ratsastajia. Tehtävä edellytti koiralta kykyä havaita liike, kiihdyttää nopeasti ja toimia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Tämä selittää pitkälti rodun nykyistä yhdistelmää rauhallisuutta, itsenäisyyttä ja voimakasta reagointia näköärsykkeisiin.

Moskovan metsästysseura hyväksyi yhteisen rotumääritelmän vuonna 1888. Sen pääperiaatteet ovat säilyneet nykyisessä rotumääritelmässä. Ruotsissa venäjänvinttikoira on nykyään ennen kaikkea seurakoira. Maastojuoksussa se pääsee toteuttamaan luontaista liikkumistapaansa ja metsästyskäyttäytymisensä piirteitä ilman elävää saalista.

## Arki venäjänvinttikoiran kanssa

Elämä venäjänvinttikoiran kanssa vaatii enemmän suunnittelua kuin sen rauhallinen sisäkäytös saattaa aluksi antaa ymmärtää. Kodissa on oltava riittävästi tilaa, jotta näin suuri koira voi kääntyä, maata täydessä pituudessaan ja liikkua liukastumatta. Kerrostaloasuntokin voi sopia, jos portaissa kulkeminen, kuljetukset, turkinhoito, tarpeilla käynnit ja pääsy turvalliselle juoksualueelle on järjestetty asianmukaisesti. Oma piha ei kuitenkaan korvaa lenkkejä eikä muuta tekemistä. Tavallinen aita ei automaattisesti tee alueesta turvallista juoksupaikkaa: arvioi aidan korkeus, portit ja heikot kohdat juuri oman koirasi kannalta.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja sen sujumista on arvioitava koirakohtaisesti. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas yksinoloon hyvin totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, pennut ja iäkkäät koirat useammin. Suunnittele arki koiran todellisten reaktioiden perusteella äläkä oleta, että hiljainen koira on aina tyytyväinen.

Ennen koiran hankintaa sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Voinko tarjota turvallista päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä mahdollisuuksia juosta kokonaan aidatulla alueella?
- Hyväksynkö sen, että koiran on usein pysyttävä taluttimessa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä tai pieneläimiä?
- Onko minulla riittävästi tilaa, sopiva auto tai muu kuljetusjärjestely sekä varaa hyvin suuren koiran kuluihin?
- Pystynkö hoitamaan pitkää turkkia ja elämään runsaan karvanlähdön kanssa?
- Pystyykö kasvattaja kertomaan usean sukupolven luonteesta, terveydestä ja eliniästä sen sijaan, että näyttäisi vain yksittäisiä tutkimustuloksia?

Ihmiselle, joka arvostaa itsenäisen koiran kumppanuutta ja pystyy käytännössä huomioimaan saalistusvietin, suuren koon ja liikunnantarpeen, venäjänvinttikoira voi olla rauhallinen ja läheinen perheenjäsen, jonka henkeäsalpaava nopeus pääsee oikeuksiinsa sopivassa ympäristössä.

Venäjänvinttikoira

The Borzoi Club

Svenska Vinthundklubben (Swedish Sighthound Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Verein für Deutsche Windhunde (German Sighthound Association)

Venäjänvinttikoira on kookas ja elegantti venäläinen vinttikoira, jolla on hulmuava, laineikas turkki ja pitkä, kapea pää. Sisätiloissa se on rauhallinen, herkkä ja kissamainen, mutta ulkona se pystyy äkillisiin, vauhdikkaisiin pyrähdyksiin. Sillä on voimakas takaa-ajovietti, ja se tarvitsee lempeää koulutusta, sosiaalistamista ja turvallisesti aidattuja alueita vapaaseen liikuntaan.

Espen Andre Uvaag

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Monica Christine Tindslett

## Perustiedot

- Harmaa norjanhirvikoira, jota Ruotsissa kutsutaan yleensä nimellä gråhund, on norjalainen hirvenmetsästykseen käytettävä koira ja yksi pohjoismaisista metsästyspystykorvista.
- Rotu työskentelee pääasiassa vapaana: se hakee hirven itsenäisesti ja haukkuu tasaisesti hirven pysähdyttyä paikalleen.
- Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 52 cm ja nartuilla 49 cm. Virallista painoa ei ole määritelty.
- Harmaa norjanhirvikoira on peloton, rohkea ja tarmokas. Metsästysvietti, itsenäisyys ja haukkuminen ovat sen keskeisiä käyttöominaisuuksia.
- Rodulla on tiheä kaksinkertainen harmaa karvapeite, tumma maski ja vaaleampia alueita. Karvaa irtoaa, ja pohjavillan lähtiessä turkki tarvitsee tavallista enemmän harjausta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka voi tarjota sille aitoa metsästystyötä tai muuta säännöllistä ja vaativaa tekemistä. Ruotsin Kennelliiton mukaan rotu ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi.

## Ulkonäkö ja turkki

Harmaa norjanhirvikoira on keskikokoinen, neliömäinen ja tiivisrakenteinen pystykorva, jonka rakenne tukee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä metsässä. Rungon tulee olla vahva mutta ei raskas, korvien pienet ja pystyt sekä hännän tiukasti selän keskilinjalle kiertynyt. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 52 cm ja nartuilla 49 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten koiran kuntoluokka ja toimintakyky ovat yleistä painohaarukkaa parempia arviointiperusteita.

Karvapeite koostuu karkeasta, suorasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Karva on keskipitkää, mutta päässä ja raajojen etupuolella lyhyempää. Kauluksessa, reisissä, eturaajojen takapuolella ja hännässä karva on runsaampaa. Väri voi olla tummemman- tai vaaleammanharmaa, sillä peitinkarvojen kärjet ovat mustat. Rinta, vatsa, raajat, hännän alapuoli ja selvästi erottuva valjaskuvio ovat vaaleampia. Korvat ja kuonon etuosa muodostavat tumman maskin.

Turkkia ei tarvitse leikata. Harjaa se säännöllisesti ja pohjavillan irrotessa tavallista useammin, jotta irtokarva poistuu ja voit samalla tarkistaa ihon kunnon. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista samalla tassut, kynnet, iho ja silmät, etenkin tiheässä maastossa metsästämisen jälkeen. Sovita rasitus ja palautuminen säähän ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin.

## Luonne ja käyttäytyminen

Harmaa norjanhirvikoira on peloton, tarmokas ja tottunut tekemään päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Tämä ei tarkoita, että rodun tulisi olla kova tai aggressiivinen. Tasapainoisen harmaan norjanhirvikoiran pitäisi kyetä sekä itsenäiseen metsätyöskentelyyn että yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Se ei kuitenkaan todennäköisesti ole kaikissa tilanteissa yhtä herkästi ohjattavissa kuin rotu, joka on kehitetty ensisijaisesti tiiviiseen yhteistyöhön ihmisen kanssa.

Haukkuminen on yksi rodun työvälineistä. Vapaana metsästäessään koira hakee hirven itsenäisesti ja ilmaisee rauhallisella, tasaisella haukulla metsästäjälle, missä hirvi seisoo. Sama taipumus voi näkyä kotona koiran reagoidessa liikkeeseen, ääniin tai jonkin asian odotukseen. Jos kodin äänieristys on heikko, koiran yksilöllistä äänekkyyttä on syytä arvioida ja rauhallista käytöstä opettaa alusta lähtien. Täysin hiljaista harmaata norjanhirvikoiraa ei ole realistista luvata.

Rotu voi elää hyvin perheessä, mutta ”perhekoira” ei tarkoita, että metsästämisen tarve katoaisi tai että jokainen yksilö sopisi automaattisesti lasten ja muiden eläinten seuraan. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee suojaisan paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Tutustuta se muihin koiriin rauhallisesti. Kissojen ja pieneläinten kohdalla tarvitaan erityistä harkintaa, sillä voimakas metsästysvietti voi kohdistua pakeneviin eläimiin. Arvioi yksittäisen koiran kokemuksia ja käyttäytymistä sen sijaan, että luottaisit koko rotua koskeviin lupauksiin.

## Koulutus ja liikunta

Harmaa norjanhirvikoira tarvitsee muutakin kuin lenkkejä korttelin ympäri. Useimmille yksilöille metsästys on rodunomaisin tapa toteuttaa itseään, ja Ruotsin Kennelliitto pitää rotua sopimattomana pelkäksi seurakoiraksi. Jos koira ei metsästä, se tarvitsee harkitun suunnitelman, johon voi sisältyä jäljestystä, hakuharjoituksia, pitkiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä hajuaistia, kestävyyttä ja ongelmanratkaisukykyä hyödyntäviä tehtäviä. Tekemisen on oltava riittävän säännöllistä ja mielekästä. Satunnainen aktivointilelu ei korvaa työtä, jota varten rotu on kehitetty.

Kaikille harmaille norjanhirvikoirille sopivaa, luotettavaa liikuntamäärää ei voi antaa minuutteina. Arvioi sen sijaan, saako koira sekä fyysistä että henkistä tekemistä, pystyykö se rauhoittumaan sen jälkeen ja palautuuko se normaalisti seuraavaan päivään mennessä. Lisää pentujen ja nuorten koirien kuormitusta vähitellen. Pitkien juoksulenkkien, raskaan vetotyön ja kokonaisten metsästyspäivien aika on vasta, kun koiran keho on kehittynyt ja kuntoa on rakennettu vaiheittain.

Koulutus onnistuu parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen ja on selkeää sekä vaihtelevaa. Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, käsittelyn sekä haukkumisen tai toiminnan keskeyttävän vihjeen harjoittelu. Aloita vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta hitaasti. Kiinnostus riistaan voi voittaa tutunkin luoksetulovihjeen, joten käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta aina, kun turvallisuudesta ei ole varmuutta. Tavoitteena ei ole poistaa koiran itsenäisyyttä vaan luoda arkea helpottavia toimintatapoja.

Huolehdi myös levosta. Koira, joka kiihtyy voimakkaasti jokaisesta äänestä, partioi jatkuvasti pihalla tai ei malta käydä makuulle tekemisen jälkeen, tarvitsee apua rauhoittumisen opetteluun. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, vähennä tarpeettomia ärsykkeitä ja erota työskentely ja palautuminen selkeästi toisistaan.

## Terveys

Harmaata norjanhirvikoiraa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta lonkkaniveldysplasia ja perinnöllinen glaukooma eli silmänpainetauti ovat tärkeitä selvitettäviä asioita. Ruotsalaisten rotuyhdistysten jalostusstrategiassa käsitellään myös muun muassa PRA:ta ja perinnöllistä munuaisten vajaatoimintaa. Näyttö ei kuitenkaan anna perusteita pitää jokaista mainittua sairautta pakollisen testauksen kohteena tai jokaisen koiran varmana riskinä.

Ruotsissa jalostukseen käytettävän yhdistelmän molemmilla vanhemmilla on Ruotsin Kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rodulla on käytössä lonkkaindeksi, ja suunnitellun yhdistelmän indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa. Rodun koiria, joiden lonkkatulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Pennunostajan kannattaa siksi pyytää nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt tulokset ja yhdistelmän ajantasainen indeksi eikä tyytyä pelkkään ilmoitukseen siitä, että lonkat on ”tarkistettu”.

ADAMTS10-geenin muunnos aiheuttaa harmaalla norjanhirvikoiralla peittyvästi periytyvää primaarista avokulmaglaukoomaa. Ruotsin Kennelliitto tallentaa DNA-tulokset keskitetysti tason 1 terveysohjelmassa. Kantajan ei odoteta sairastuvan tähän nimenomaiseen perinnölliseen tautimuotoon, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Geneettisesti sairaan koiran odotetaan sairastuvan, eikä sitä saa käyttää jalostukseen. Keskitetty tallennus tarkoittaa, että tuloksen voi tarkistaa Ruotsin Kennelliiton palveluista. Se ei tarkoita, että Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttäisivät DNA-tulosta jokaiselta vanhemmalta.

Glaukooma on kivulias ja voi johtaa sokeutumiseen. Punoittava tai suurentunut silmä, valoon heikosti reagoiva laajentunut pupilli, silmän siristely tai harmahtava sarveiskalvo vaativat pikaista eläinlääkärin arviota. Älä odota seuraavaa rutiinikäyntiä.

Ruotsin Kennelliitto tallentaa tasolla 1 myös ITGA10-geeniin liittyvän kääpiökasvuisuuden DNA-testituloksia. Tämäkin sairaus periytyy peittyvästi: geenimuunnoksesta vapaat koirat eivät kanna sitä, kantajat voivat siirtää sen jälkeläisilleen olematta itse kääpiökasvuisia, ja geneettisesti sairailla koirilla tilan odotetaan ilmenevän. Kysy kasvattajalta, miten ADAMTS10- ja ITGA10-tulokset on huomioitu juuri kyseisessä yhdistelmässä. Pyydä myös avointa tietoa lähisukulaisten glaukoomasta, PRA:sta, munuaissairauksista, ihon kyhmyistä, liikkumisvaikeuksista ja työskentelyssä sattuneista vammoista. Suvun terveystiedot ovat tärkeitä silloinkin, kun yksinkertaista testiä ei ole.

## Historia ja alkuperä

Harmaa norjanhirvikoira on tyypiltään pohjoismainen metsästyspystykorva, ja sillä on Skandinaviassa pitkä käyttöhistoria. Katkeamatonta polveutumislinjaa kivikauden tai viikinkiajan koirista ei kuitenkaan ole dokumentoitu. Norjan Kennelliitto kuvaa tällaisia väitteitä myyteiksi ja katsoo nykyrodun kehittyneen 1800-luvun valikoivan jalostuksen tuloksena. Vanha koiratyyppi ja rotu, jolla on dokumentoitu kantakirja ja rotumääritelmä, ovat olennaisesti eri asioita.

Harmaa hirvikoira esitettiin näyttelyssä Kristianiassa, nykyisessä Oslossa, vuonna 1877. Vuonna 1865 syntynyt Bamse, joka tunnettiin nimellä Gamle Bamse Gram, oli merkittävä koira rodun varhaisessa dokumentoidussa jalostuskannassa. Norja julkaisi ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1905. Ruotsissa harmaan norjanhirvikoiran ja jämtlanninpystykorvan välinen raja pysyi pitkään epäselvänä, kunnes rotumääritelmät, rotujärjestöt ja metsästyskokeet selkeyttivät eroa 1900-luvun aikana.

Käyttöominaisuudet ovat pysyneet keskeisinä läpi rodun historian. Harmaata norjanhirvikoiraa käytetään pääasiassa vapaana työskentelevänä, hirven haukkuun pysäyttävänä koirana, mutta se voi työskennellä myös kytkettynä. Vapaana metsästäessään se etääntyy ohjaajasta, löytää eläimen ja pyrkii pitämään sen paikallaan rauhallisella seisontahaukulla, jotta metsästäjä pääsee lähestymään. Metsästyskokeet ovatkin vaikuttaneet siihen, mitä ominaisuuksia jalostuksessa säilytetään.

## Arki rodun kanssa

Harmaa norjanhirvikoira sopii parhaiten kotiin, jossa halutaan elää työskentelevän metsästyskoiran kanssa eikä vain ihailla sen ulkonäköä. Ratkaisevaa ei ole se, asutaanko omakotitalossa vai kerrostalossa, vaan saako koira oikeanlaista työtä, palautumista ja arjen koulutusta. Kerrostaloasuminen voi sopia yksittäiselle koiralle, mutta äänieristystä, haukkumista, maastoon pääsyä ja arjen käytäntöjä on arvioitava rehellisesti.

Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa metsästystä, koulutusta tai lenkkeilyä. Aitausten on oltava pitävät, eikä koiraa pidä jättää ulos keksimään itselleen tekemistä, sillä se voi vahvistaa haukkumista ja vahtimista. Yksinoloon totutetaan vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien välillä on suuria eroja siinä, kuinka nopeasti ne oppivat lepäämään ilman seuraa.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Onko minulla realistinen pitkän aikavälin suunnitelma metsästykseen tai yhtä vaativaan hajutyöskentelyyn ja maastossa liikkumiseen?
- Pystynkö hallitsemaan koiraa, joka tekee omia päätöksiä ja saattaa joskus valita riistan luoksetulovihjeeni sijaan?
- Sopiiko asuinympäristööni koira, jolla on selvä taipumus käyttää ääntään?
- Pystynkö tarjoamaan turvallista liikuntaa ja riittävää palautumista sekä tarkistamaan turkin ja kehon metsätyöskentelyn jälkeen?
- Voiko kasvattaja näyttää viralliset lonkkatulokset, olennaisen indeksin, DNA-tulokset tai hyvin perustellun paritussuunnitelman ja keskustella avoimesti suvun terveydestä?

Itsenäistä ja työhaluista hirvikoiraa etsivälle harmaa norjanhirvikoira voi olla erittäin kyvykäs kumppani. Jos toiveena on ennen kaikkea helppo seurakoira, jokin toinen rotu on todennäköisesti sopivampi valinta.

Harmaa norjanhirvikoira

Norsk Elghundklubb

Dansk Kennel Klub (DKK)

Svenska Kennelklubben (SKK)

Ikivanha pohjoismainen pystykorvarotu, joka on jalostettu hirvenmetsästykseen. Keskikokoinen, vankka ja neliömäinen koira, jolla on tiheä harmaa kaksinkertainen karvapeite ja kippurahäntä. Uskollinen, haukkuherkkä ja itsenäinen, ja sillä on vahva vartiointi- ja saalistusvietti. Tarvitsee kokeneen kouluttajan, johdonmukaista koulutusta sekä runsaasti päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä.

Jogeir Saur

Karkeakarvainen kettuterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

American Kennel Club

Association Française du Fox-Terrier Club (France)

Karkeakarvainen kettuterrieri on pieni, vankkarakenteinen ja energinen metsästysterrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja eloisa ja jolla on voimakas saalistusvietti. Sen karkeasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä nyppimistä. Rotu on älykäs mutta itsenäinen ja tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja huolellista turkinhoitoa.

Francesca Cassin

## Perustiedot

Keeshond on FCI:n rotumääritelmässä sama rotumuunnos kuin Wolfspitz ja saksanpystykorvien muunnoksista suurin. Sen alkuperämaa on Saksa, mutta nimi ja kulttuurihistoria liittyvät vahvasti Alankomaihin.

- **Rotutyyppi:** keskikokoinen vahti- ja seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 5
- **Säkäkorkeus:** 49 cm, sallittu poikkeama 6 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta tiettyä kilomäärää, vaan painon tulee olla sopusoinnussa koiran koon kanssa
- **Turkki:** harmaasävyinen kaksinkertainen karvapeite, jossa on runsas pohjavilla, harjamainen kauluri ja selvästi erottuvat tummat merkit kasvoissa
- **Tyypilliset piirteet rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa, oppivainen, omistajaansa kiintynyt ja usein vieraita kohtaan pidättyväinen
- **Metsästysvietti:** rotumääritelmän mukaan metsästysvietti puuttuu, mutta jokaisen koiran luoksetuloa on silti harjoiteltava ja kiinnostusta luonnoneläimiin arvioitava yksilöllisesti
- **Tärkeää ennen hankintaa:** pyydä selkeät terveystutkimusasiakirjat ja selvitä erityisesti, mitä PHPT-testiä on käytetty, mikä laboratorio sen teki ja mikä tulos oli

Keeshond sopii parhaiten ihmiselle, joka on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa opettaa koiralle sekä rauhoittumista että arjen taitoja. Ystävällinen rotukuvaus ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi hiljainen, viihtyisi yksin tai tulisi turvallisesti toimeen kaikkien lasten ja eläinten kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Keeshond on neliömäinen pystykorva, jolla on kiilamainen pää, pienet pystyt korvat ja tuuheakarvainen, selän päälle kiertyvä häntä. Säkäkorkeuden ja rungon pituuden suhteen tulisi olla noin yksi yhteen, mikä tekee yleisvaikutelmasta tiiviin.

Harmaasävyinen väri muodostuu hopeanharmaista, mustakärkisistä karvoista. Kuono ja korvat ovat tummat, kun taas kauluri, lavat ja reisien takaosien housukarvat ovat vaaleammat. Rodun tunnusmerkki ovat niin sanotut silmälasit: silmän ulkonurkasta korvaa kohti kulkevat tummat viivat ja varjostukset.

Kaksinkertaisessa karvapeitteessä pitkät, suorat ja jäykät peitinkarvat peittävät lyhyttä, tiheää ja pumpulimaista pohjavillaa. Päässä, korvissa, raajojen etupuolella ja käpälissä karva on lyhyempää. Rotumääritelmä edellyttää runsasta karvapeitettä, mutta siinä todetaan myös, ettei turkki saa näyttää trimmaamalla muotoillulta.

Turkki on hoidettava ihoa myöten. Etene pienissä osioissa harjalla ja kammalla ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, housukarvoihin ja valjaiden alle jääviin alueisiin. Vapaasti turkin läpi kulkeva kampa kertoo hoidon riittävyydestä paremmin kuin jäykkä viikkoaikataulu. Runsaan karvanlähdön aikana hoitokertoja tarvitaan useammin. Totuta pentu varhain turkinhoitoon ja muuhun käsittelyyn.

Turkkia ei pidä leikata lyhyeksi koiran ääriviivojen muuttamiseksi. Jos sairauden hoito edellyttää karvan ajamista, noudata eläinlääkärin ohjeita. Tarkista iho kampaamisen yhteydessä. Haavaumat, paha haju tai äkillinen turkin muutos ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Tiheä turkki edellyttää lämpimällä säällä tavallista tarkempaa suunnittelua. Ulkoile päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja varjoa ja lyhennä liikuntaa jo ennen kuin koiran olo käy tukalaksi. Voimakas läähätys, apaattisuus, kuolaaminen tai heikkous voivat olla ylikuumenemisen merkkejä, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa Keeshondia valppaaksi, eloisaksi, omistajaansa hyvin kiintyneeksi ja helposti koulutettavaksi. Sille kuvataan luontaista pidättyväisyyttä vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Tämä on kuvaus rodun toivotusta luonteesta, ei lupaus jokaisen yksilön reaktioista.

Rodun herkkyys huomata kodin ympäristön tapahtumat voi näkyä haukkumisena ovella, yhteisessä porraskäytävässä tai ihmisten kulkiessa ohi. Huonosti äänieristetyssä talossa äänekkyys onkin neliömäärää tärkeämpi kysymys. Opeta koiraa jo varhain poistumaan ovelta ja rauhoittumaan muutaman haukahduksen jälkeen. Järjestä sille selkeä paikka, jossa se voi levätä tarkkailematta kaikkea ympärillään.

Hieman pidättyväisen Keeshondin tulisi saada tutkia uutta tilannetta ja palautua siitä ilman, että sitä painostetaan kontaktiin. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja ääniin sopivissa määrin ja palkitse omaehtoisesta uteliaisuudesta. Pelokkuutta tai aggressiivisuutta ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Tapaa ennen pennun hankintaa sen emä ja mielellään myös muita aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin, kuinka nopeasti ne rauhoittuvat ja miten ne hyväksyvät käsittelyn. Kysy, ovatko vanhemmat tai sukulaiset osallistuneet BPH-käyttäytymiskuvaukseen tai MH-luonnekuvaukseen, ja tutustu varsinaisiin tuloksiin, jos niitä on saatavilla. Ne kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”sosiaalinen” tai ”perheystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Keeshond tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille yksilöille sopivaa virallista minuuttimäärää ei ole. Keston ja kuormittavuuden tulisi määräytyä iän, terveydentilan, kunnon, sään ja rauhoittumiskyvyn mukaan.

Hyvässä päivärytmissä kävelylenkkeihin yhdistyy hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja ongelmanratkaisua. Rodulle voivat sopia esimerkiksi arkitottelevaisuus, rally-toko, nosework tai temppujen opettelu. Vaihtelu on parempi ratkaisu kuin pelkkä vauhdin lisääminen. Nuori koira, joka ei koskaan harjoittele rauhoittumista, voi muuttua yhä kiihtyneemmäksi eikä suinkaan tyytyväisemmäksi.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja jaa opeteltavat taidot pieniin osiin. Erityisen hyödyllisiä ovat seuraavat neljä osa-aluetta:

1. **Ilmoittaminen ja hiljentyminen:** opeta koiraa poistumaan ovelta ja rauhoittumaan sen jälkeen, kun se on reagoinut ääneen.
2. **Luoksetulo:** harjoittele hihnassa tai pitkässä liinassa ja lisää häiriöitä vähitellen. Rotumääritelmässä mainittu vähäinen metsästysvietti ei takaa, että koira pysyy luotettavasti hallinnassa vapaana.
3. **Yhteistyö hoitotilanteissa:** palkitse lyhyistä kampaushetkistä, tassujen tarkistamisesta ja tutkimisesta jo ennen kuin turkinhoito vaikeutuu.
4. **Yksinolo:** aloita hyvin lyhyistä erossaoloista koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa yksilön reaktioiden mukaan.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä liikkumishetkiä, unta, arjen ympäristöihin tutustumista ja yhteistä leikkiä ja lisää kuormitusta vähitellen. Kuumalla säällä rauhalliset lenkit päivän viileämpinä aikoina ovat turvallisempi vaihtoehto kuin kiinteän liikuntaohjelman noudattaminen.

## Terveys

Keeshondin keskeinen rotukohtainen terveyskysymys on primaarinen hyperparatyreoosi eli PHPT, mutta sekä sen periytyminen että käytetty testi on kuvattava oikein. PHPT vaikuttaa kalsiumaineenvaihduntaan, kun yksi tai useampi lisäkilpirauhanen alkaa toimia itsenäisesti ja lisäkilpirauhashormonin liikaeritys nostaa veren kalsiumpitoisuutta.

Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa kaikki 18 Keeshondia, joiden PHPT-diagnoosi oli vahvasti varmistettu, olivat heterotsygoottisia SIRT6-geenin muunnoksen suhteen. Tutkijat pitivät muunnosta todennäköisesti sairautta aiheuttavana ja vahvistivat autosomaalisen vallitsevan periytymistavan. Sitä ei siis pidä käsitellä väistyvästi periytyvänä ominaisuutena, jonka kohdalla riittäisi vain kahden ”kantajan” yhdistämisen välttäminen.

Kaikki PHPT-testit eivät tutki samaa geenimuutosta. Brittiläisen tutkimusryhmän uudempi testi perustuu SIRT6-muunnokseen. Cornellin yliopisto tarjoaa myös toisenlaista testiä, jossa etsitään kromosomiin 20 liittynyttä 194 emäsparin pituista DNA-jaksoa. Cornell ilmoittaa, että testi on validoitu analyyttisesti, mutta kliininen validointi ei ollut mahdollista, koska diagnosoituja tapauksia ei ollut saatavilla. Tulosta on siksi tulkittava varoen. Pelkkä ilmoitus ”PHPT-testattu” on liian epämääräinen. Pyydä nähtäväksi laboratorioraportti, josta käyvät ilmi koiran tunnistetiedot, näytteenottopäivä, laboratorio, tutkittu geenimuunnos tai insertio sekä itse tulos.

Myös Ruotsin kennelliiton nykyisellä rotusivulla mainitaan lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja iho-ongelmat, mutta niitä ei kuvata erityisen yleisiksi. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä Keeshondia ei ole merkitty roduksi, jonka jälkeläisten rekisteröinti edellyttäisi erikseen virallista lonkkatutkimustulosta. Kysy silti, mitä tutkimuksia vanhemmille ja lähisukulaisille on tehty. Ulkomaisia suosituksia, kuten brittiläisiä lonkkia, kyynärniveliä, silmiä ja PHPT:tä koskevia ohjeita, ei pidä esittää Ruotsin rekisteröintivaatimuksina.

Älä valitse pentua yhden DNA-raportin rivin perusteella. Kysy vanhempien iästä, yleisterveydestä, ihosta ja liikkumisesta sekä lähisuvun sairauksista. Varmista, että jokainen asiakirja kuuluu oikealle koiralle, äläkä tyydy ilmauksiin ”terveystutkittu” tai ”terve suku”.

## Historia ja alkuperä

Keeshondin virallinen alkuperämaa on Saksa, ja se kuuluu saksanpystykorviin. Wolfspitz ja Keeshond ovat saman FCI:n tunnustaman rotumuunnoksen kaksi nimeä. Tämä selittää, miksi vahvasti alankomaalaiseksi mielletty rotu on nykyisessä rotumääritelmässä edelleen merkitty saksalaiseksi.

Alankomaissa näitä harmaita pystykorvia käytettiin proomuilla valppaina vahtikoirina. Rotutyyppi yhdistettiin 1700-luvulla Alankomaiden patrioottiliikkeeseen. Yhdellä sen johtajista, Cornelius ”Kees” de Gyselaerilla, oli tällainen koira, ja Keeshond-nimen taustaksi esitetään yleisesti yhteys ”Keesin koiraan”.

Rotu tuotiin Britanniaan 1900-luvun alussa nimellä ”Dutch Barge Dog” eli hollantilainen proomukoira, ja brittiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1925. Ensimmäinen Ruotsiin tuotu yksilö saapui Englannista 1950-luvulla. Alankomaihin liittyvää historiaa ei pidä sekoittaa FCI:n ilmoittamaan viralliseen alkuperämaahan.

## Arki rodun kanssa

Keeshond voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, kun perhe huolehtii sen seuran, turkinhoidon ja liikunnan tarpeista sekä opettaa haukkumisen hallintaa ja rauhoittumista. Piha ei ole oikotie tyytyväiseen koiraan, eikä kerrostaloasunto ole automaattinen este. Ratkaisevaa on arjen sujuminen ja se, kuinka paljon koiran ilmoitushaukku vaikuttaa naapureihin.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kanssa: aikuisen on oltava läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan ja päävastuu säilyy aikuisilla. Opeta lapsia olemaan kiipeämättä koiran päälle, häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa ja vetämättä sen runsaasta turkista. Arvioi yksilön varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että valitsisit rodun pelkän perhekoiran maineen perusteella.

Vähäinen metsästysvietti ei tarkoita, että jokainen Keeshond voisi heti elää turvallisesti kissan tai pieneläimen kanssa. Selvitä koiran aiemmat kokemukset ja se, miten se reagoi liikkeeseen. Tutustumisen aikana kissalla tulisi olla omat, korkealla kulkevat poistumisreitit, koiran on pysyttävä hallinnassa ja tapaamisten tulee olla lyhyitä, rauhallisia ja asteittain eteneviä. Sama periaate koskee uusiin koiriin tutustumista: järjestä hallittuja tapaamisia ja tarkkaile yksilöiden viestejä.

Keeshondin seurallisuus tekee yksinoloharjoittelusta tärkeää, mutta kaikille yksilöille sopivaa yksinoloaikaa ei ole. Jotkin koirat voivat lopulta pysyä rauhallisina pari tuntia, kun taas toiset reagoivat jo muutamassa minuutissa. Harjoittele vähitellen ja harkitse kameran käyttöä nähdäksesi, rauhoittuuko koira vai osoittaako se stressiä kuljeskelemalla levottomasti, läähättämällä, haukkumalla tai yrittämällä paeta. Järjestä päivähoito, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää rauhallisena. Ruotsin sääntö, jonka mukaan aikuinen koira tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee mahdollisuutta tarpeiden tekemiseen. Se ei ole yksinoloajan tavoite.

Pyydä kasvattajaa ennen hankintaa näyttämään:

- PHPT-raportin ja muiden tehtyjen terveystutkimusten alkuperäiset asiakirjat tai todennettavat jäljennökset
- miten emä ja muut aikuiset koirat suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne asettuvat lepäämään
- miten turkki kammataan ihoa myöten ja mitä välineitä siihen tarvitaan
- miten pennut on tutustutettu ääniin, erilaisiin alustoihin, ihmisiin, lyhyeen käsittelyyn ja rauhoittumiseen
- rekisteröintitiedot sekä vanhempien ja lähisukulaisten mahdolliset BPH-, MH- ja niveltutkimustulokset

Keeshond voi olla sopiva valinta ensikertalaiselle, jos aikaa riittää palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen ja perusteelliseen turkinhoitoon. Jos tarvitset hyvin hiljaisen koiran, pitkiä yksinoloaikoja tai karvattoman kodin, valintaa kannattaa harkita erityisen tarkkaan.

Keeshond

Keeshond on keskikokoinen, vankkarakenteinen pystykorva, jolla on paksu, sudenharmaa kaksinkertainen turkki ja tunnusomaiset ”silmälasit” silmien ympärillä. Se on perheelleen omistautunut, hellä ja valpas seuralainen, joka haukkuu herkästi mutta on harvoin aggressiivinen. Älykkäänä ja eloisana koirana se oppii hyvin lempein koulutusmenetelmin ja tarvitsee säännöllistä harjausta sekä päivittäistä yhdessäoloa.

Hanne Elisabeth Aa Breivik

Pinseri

Deutscher Pinscher-Schnauzer-Klub 1895 e.V. (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Royal Canin (UK)

Keskikokoinen, urheilullinen saksalainen maatilakoira, jolla on sileä, helppohoitoinen turkki. Väriltään pinseri on musta ruskein merkein tai punainen. Se on älykäs, valpas, uskollinen ja suojeleva mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, aivotyötä, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen.

Rattenjäger

Prahanrottakoira

Verein für Deutsche Spitze

Dansk Kennel Klub

Svenska Kennelklubben

British Veterinary Association

Club Français des Rats de Prague

Prahanrottakoira on pienikokoinen tšekkiläinen seurakoira, jota käytettiin aikoinaan rottien pyydystämiseen. Se on koostaan huolimatta vilkas ja atleettinen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se palelee herkästi. Tämä hyvin hellä ja ihmisläheinen koira on valpas pieni vahti, joka kiintyy perheeseensä vahvasti.

Mili Mali

## Rotu lyhyesti

Coton de tuléar on Madagaskarilta kotoisin oleva pieni, virallisesti tunnustettu seurakoirarotu. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen ja aktiivisen koiran osaksi perheen arkea ja on valmis käyttämään runsaasti aikaa turkinhoitoon. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta: turkki vaatii päivittäistä huomiota, ja koira tarvitsee myös liikuntaa, koulutusta ja asteittaista totuttelua yksinoloon.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira
- **Alkuperä:** Madagaskar; rotumääritelmän vastuumaa on Ranska
- **Säkäkorkeus:** urokset 26–28 cm ja nartut 23–25 cm
- **Paino:** urokset 4–6 kg ja nartut 3,5–5 kg
- **Turkki:** pitkä, tiheä, pehmeä ja puuvillamainen, pohjaväriltään valkoinen
- **Luonteen ihanne:** iloinen, tasapainoinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen
- **Suurin päivittäinen velvollisuus:** turkin perusteellinen hoito joka päivä

Coton de tuléar voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta vain, jos arjessa on jo valmiiksi aikaa turkinhoidolle, koulutukselle ja yhdessäololle. Nämä käytännön vaatimukset ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että pieni seurakoira olisi automaattisesti helppo.

## Ulkonäkö ja turkki

Coton de tuléarin tunnusomaisin piirre on pehmeä ja runsas turkki, joka tuntuu puuvillamaiselta. Karva ei saa olla kovaa tai karheaa, ja se voi olla hieman laineikasta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja tummat, pyöreähköt silmät korostavat rodun eloisaa ilmettä.

Pohjaväri on valkoinen. Korvissa sallitaan vähäisiä vaaleanharmaita tai punakimoja sävyjä. Samanlaista sävytystä voidaan hyväksyä muuallakin, jos yleisvaikutelma säilyy valkoisena, mutta rotumääritelmän mukaan se ei ole toivottavaa. Pennun värilliset merkit voivat muuttua turkin kehittyessä, mutta rotumääritelmä ei anna aikataulua muutoksille eikä takaa yksittäisen koiran aikuisväriä.

Pitkä turkki on harjattava ja kammattava päivittäin. Käy turkki läpi koko pituudeltaan ihosta karvan latvoihin asti, sillä pelkkä nopea pintaharjaus voi jättää takut piiloon. Ruotsin kennelliiton mukaan tyypillinen pesuväli on kahdesta neljään viikkoa, mutta todellinen tarve riippuu turkin pituudesta, säästä ja koiran likaantumisesta. Rauhallinen turkinhoidon harjoittelu kannattaa aloittaa pentuna, jotta koira oppii seisomaan paikallaan ja hyväksymään käsittelyn ilman ahdistusta.

Kotikoiran, jota ei esitetä näyttelyissä täydessä näyttelyturkissa, voi pitää lyhyemmässä turkissa arjen hoidon helpottamiseksi. Lyhyempi leikkaus ei poista säännöllisen kampaamisen ja ihon tarkistamisen tarvetta, mutta se voi vähentää työmäärää. Pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoito ennen koiran ostamista ja mieti, miten huolehdit siitä niin märillä ja kuraisilla säillä kuin kuivina päivinä.

Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi. Koirasta irtoavan näkyvän karvan määrä ei kerro, kuinka paljon se levittää allergeeneja, ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Koira-allergisen ei siksi pidä pitää rodun nimeä tai näennäisesti vähäistä karvanlähtöä takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa coton de tuléarin iloiseksi, tasapainoiseksi ja hyvin seuralliseksi niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ruotsin kennelliitto kuvaa sitä myös aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, joka osallistuu mielellään erilaisiin puuhiin omistajansa kanssa. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategia osoittaa, miksi tällä erolla on merkitystä. Vanhemmissa kyselyvastauksissa mainittiin haukkumista, aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja laukauspelkoa, mutta myöhemmän aineiston perusteella ei voitu selvästi todeta, kuinka yleisiä nämä käyttäytymispiirteet olivat. Tiedon luotettavuutta rajoittivat alhainen vastausprosentti ja käyttäytymisarviointien vähäinen määrä. Siksi olisi harhaanjohtavaa luvata, että rotu on aina hiljainen, peloton tai helppo.

Kysy sen sijaan, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin omistajastaan. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa kotiympäristössä. Vanhempien käyttäytyminen, pennun varhaiset kokemukset ja oma pitkäjänteinen koulutuksesi kertovat kyseisestä koirasta enemmän kuin kuvaukset, kuten ”täydellinen perhekoira”.

## Koulutus ja liikunta

Coton de tuléar tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaana turvallisissa paikoissa sekä aivotyötä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä liikuntasuositusta ei ole. Sovita liikunnan kesto ja vauhti koiran iän, terveyden, kunnon ja palautumisen mukaan.

Rodulle voivat sopia arkitottelevaisuus, hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja agility. Lyhyitä koulutushetkiä voi sisällyttää lenkkeihin: kontaktin, luoksetulon, itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoittelu on hyödyllisempää kuin pelkkä tekemisen tehostaminen. Vaihtele ympäristöjä ja tehtäviä, mutta huolehdi myös häiriöttömästä levosta.

Kiinnitä alusta lähtien erityistä huomiota kolmeen taitoon: perusteellisen turkinhoidon hyväksymiseen, rauhallisena pysymiseen ulko-oven takaisesta toiminnasta huolimatta sekä lyhyisiin yksinoloihin ilman ahdistumista. Totuta koira yksinoloon vähitellen hyvin lyhyiden ja turvallisten kokemusten kautta. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rentona. Kiinteä aikataulu ei sovi jokaiselle pennulle.

## Terveys

Ruotsissa coton de tuléarin selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet ovat silmäsairaus PRA ja patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. PRA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien ryhmää, jossa verkkokalvo rappeutuu vähitellen ja näkö voi lopulta kadota. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Osa koirista on oireettomia, kun taas toisilla esiintyy ontumista tai kipua.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitetään patellaluksaatiosta tärkeä mutta rajallinen tilastotieto. Vuosina 2014–2021 kirjatuista 156 polvitutkimuksesta 16,7 prosentissa todettiin jonkinasteinen sijoiltaanmeno. Kyseisenä aikana rekisteröidyistä koirista oli kuitenkin tutkittu vain 21,8 prosenttia. Luku kuvaa tutkittua joukkoa, eikä sitä pidä pitää luotettavana arviona vaivan yleisyydestä koko rodussa.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimusta, jonka lausunto saa astutushetkellä olla enintään 18 kuukautta vanha. Lisäksi se suosittelee uutta silmätutkimusta noin seitsemän vuoden iässä sekä ennen astutusta tehtävää polvitutkimusta aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Kyse on jalostussuosituksista, joten älä oleta jokaisen pentueen automaattisesti täyttävän niitä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja tarkista tutkimuspäivämäärät. Kysy myös lähisuvun silmä-, polvi- ja käytösongelmista, älä pelkästään vanhempien tilanteesta. Tutkimustulos vähentää epävarmuutta yhden tietyn asian osalta, mutta ei takaa täysin tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Rodun luotettavasti dokumentoitu historia on lyhyempi kuin monet siitä kerrotut värikkäät tarinat. Coton de tuléar on lähtöisin Madagaskarilta, ja nimen ”coton” viittaa puuvillamaiseen turkkiin. Rotu tuotiin Ranskaan ennen sen virallista tunnustamista, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1970. Rotumääritelmän vastuumaa on Ranska, mutta alkuperämaaksi ilmoitetaan edelleen Madagaskar.

Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity coton de tuléar tuotiin Alankomaista vuonna 1991. Sittemmin rotu on vakiinnuttanut siellä asemansa seurakoirana, ja sen kanssa harrastetaan myös useita koiraurheilulajeja.

Verkossa kerrotaan usein tarinoita haaksirikoista, merirosvoista, rodun kuninkaallisesta asemasta ja laeista, jotka olisivat kieltäneet tavallisia ihmisiä omistamasta näitä koiria. Viralliset rotuasiakirjat eivät tarjoa riittävästi näyttöä, jotta tarinat voisi esittää vahvistettuna historiana. Niitä on parempi pitää rotuun liittyvinä legendoina kuin selityksenä nykyisten koirien ominaisuuksille.

## Arki rodun kanssa

Coton de tuléar voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, seuraa ja häiriötöntä lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Yhteisen porraskäytävän äänet voivat kuitenkin tehdä rauhoittumisen harjoittelusta erityisen hyödyllistä, jos koira reagoi niihin haukkumalla.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä aina, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan. Koska rotu on pienikokoinen, lasten on opittava, ettei koiraa saa kanniskella, ahdistaa tai käsitellä kovakouraisesti.

Rodun ihanteeseen kuuluu seurallisuus muiden koirien kanssa, mutta hyvät suhteet edellyttävät silti hallittua tutustumista ja myönteisiä kokemuksia. Näyttöä ei ole riittävästi siihen, että jokaisen coton de tuléarin voisi luvata tulevan hyvin toimeen kissojen tai muiden pieneläinten kanssa. Tutustuta eläimet rauhallisesti, estä jahtaaminen ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Suunnittele yksinolot jo ennen pennun saapumista. Koira on totutettava yksin jäämiseen vähitellen, ja Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä taukoa, liikuntaa tai sosiaalista kontaktia ei siksi ole kestävä ratkaisu.

Keskity ennen ostamista konkreettisiin kysymyksiin. Pystytkö hoitamaan turkkia joka päivä? Voiko kasvattaja näyttää ajantasaiset silmä- ja polvitutkimustulokset? Miten vanhemmat suhtautuvat meluun, koirakohtaamisiin ja yksin jäämiseen? Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet käsittelystä ja tavallisista arkiympäristöistä? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat sopivuudesta enemmän kuin lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Coton de tuléar

Société Centrale Canine (France)

Fédération Cynologique Internationale

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Coton de tuléar on pieni ja vankkarakenteinen, Madagaskarilta kotoisin oleva seurakoira. Sen pitkä, valkoinen ja puuvillanpehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, herkkä ja hyvin ihmisläheinen koira kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii myös kerrostaloasuntoon. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja lempeää koulutusta. Rotu on yleensä pitkäikäinen, mutta sillä on alttiutta joillekin nivel-, silmä- ja iho-ongelmille.

Nina Elisabeth Norill

Anne Nystrøm

## Perustiedot

- Löwchen on saksankielisestä nimestään huolimatta pieni ranskalainen seurakoirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa.
- Rungon tulee olla neliömäinen eli koiran tulee olla yhtä pitkä kuin korkea.
- Pitkässä, laineikkaassa turkissa ei ole pohjavillaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa takkuuntumisen ehkäisemiseksi.
- Leijonaleikkaus on näyttelykehässä pakollinen, mutta kotikoiran ei tarvitse olla arjessa näyttelyleikkauksessa.
- Rotua kuvataan kiintyväksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi, mutta Ruotsin BPH-käyttäytymiskuvausten aineisto on vielä liian pieni esimerkiksi haukkumista tai vahtimista koskevien päätelmien tekemiseen.
- Ruotsalaisessa jalostuksessa kiinnitetään erityistä huomiota polvien ja silmien terveyteen sekä perinnölliseen monimuotoisuuteen.

## Ulkonäkö ja turkki

Löwchen on pieni mutta vankka koira, jolla on neliömäinen runko, ylväs pään asento ja eloisat liikkeet. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa. Vanha käsitys siitä, että rodun tulisi olla korkeuttaan pidempi, on siis rotumääritelmän vastainen: rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla yhtä suuret.

Karvan tulee olla silkkistä, pitkää, laineikasta ja tiheää ilman pohjavillaa. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Pohjavillan puuttuminen ei tarkoita, että turkinhoidon voisi jättää väliin. Karva, joka ei irtoa samalla tavalla kuin monilla karvanlähtöisillä roduilla, voi jäädä turkkiin. Hankaus korvien takana, kainaloissa ja raajojen ympärillä voi puolestaan aiheuttaa nopeasti takkuja.

Käytännöllinen hoitorutiini on käydä turkki läpi pienissä osissa ja tarkistaa kammalla, että se on selvä ihoa myöten. Tarvittava hoitoväli riippuu turkin pituudesta ja laadusta, säästä sekä koiran tekemisistä. Kamman tulee kulkea turkin läpi takertumatta, joten älä odota, että takut näkyvät jo pinnassa. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen, pesuun ja föönaamiseen, jotta hoitohetkistä tulee ennakoitavia eikä kamppailua.

Perinteinen leijonaleikkaus on rotumääritelmässä kuvattu leikkaustapa. Takaosa ja osa raajojen karvasta ajellaan lyhyeksi, kun taas esimerkiksi etuosan karva ja hännän tupsu jätetään pitkiksi. Leijonaleikkaus on löwchenille näyttelyissä pakollinen, eikä pitkiä karvaosuuksia saa silloin muotoilla. Kotikoiralle leikkaus ei ole terveyden kannalta välttämätön. Käytännöllisempi, lyhyempi turkki voi helpottaa ihon pitämistä puhtaana ja turkin takuttomana.

Löwcheniä kuvataan roduksi, josta ei lähde karvaa tavanomaiseen tapaan, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen kannattaa siksi viettää useita kertoja aikaa juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa löwcheniä omistajaansa kiintyväksi ja tottelevaiseksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi sekä tarvittaessa rauhalliseksi ja huomaamattomaksi. Kuvaus kertoo jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa jokaisen yksilön käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, kotiympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki aikuisen koiran käyttäytymiseen.

Erityisesti haukkumista, vahtimisviettiä tai pelottomuutta ei pidä pitää vakiintuneina rotuominaisuuksina ilman riittävää näyttöä. Vuonna 2025 hyväksytyn Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan 37 löwcheniä oli osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen. Rotuyhdistys itse piti määrää liian pienenä näyttöön perustuvien päätelmien tekemiseen rodun luonteesta. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin, käsittelyyn, uusiin ympäristöihin ja rauhoittumiseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä.

Pieni seurakoira voi viihtyä perheensä lähellä haluamatta silti jatkuvasti syliin tai silitettäväksi. Opeta lapsille, että koiran on annettava poistua tilanteesta, sitä ei saa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä sitä saa koskaan nostaa ilman aikuisen apua. Aikuisen tulee valvoa kaikkea koiran ja pienten lasten välistä kanssakäymistä. Sama harkinta koskee muita koiria ja kissoja: löwchen voi elää niiden kanssa sopuisasti, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuttaminen, mahdollisuus vetäytyä ja erilliset lepopaikat ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset eläinten toimeentulosta.

## Koulutus ja liikunta

Löwchen tarvitsee päivittäin liikuntaa, haistelua, leikkiä ja koulutusta, mutta kaikille rodun aikuisille koirille sopivaa, tutkittuun tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Terveelle aikuiselle voi sopia useampi päivittäinen lenkki, joilla on aikaa tutkia ympäristöä, sekä lyhyet koulutustuokiot ja lepo. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja edellisen päivän tekemisiin. Sopiva päivärytmi pitää koiran tyytyväisenä ja toimintakykyisenä sen sijaan, että se olisi toistuvasti jäykkä, ontuva tai uupunut.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii tarkkaavaiselle seurakoiralle. Aloita arjen turvallisuutta tukevista taidoista: kontaktista, löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, odottamisesta, käsittelyn hyväksymisestä ja rauhoittumisesta silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos koira ilmoittaa haukkumalla porraskäytävän äänistä, palkitse haukkumisen tauosta ja ohjaa se rauhalliseen paikkaan. Haukkumisen päälle huutaminen harvoin selkeyttää koiralle, mitä siltä toivotaan.

Pennulle monipuolinen, omaehtoinen liikkuminen on hyödyllisempää kuin niin sanottu viiden minuutin sääntö. Kaava, jossa kävelyminuutit määräytyvät ikäkuukausien mukaan, ei kerro, mitä juuri sinun pentusi jaksaa. Anna pennun tutkia omaan tahtiinsa, tarjoa hallittua leikkiä ja lisää matkaa, erilaisia alustoja ja haastetta vähitellen. Keskeytä liikunta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos pentu ontuu, on kivulias tai haluton liikkumaan. Älä yritä ehkäistä polvilumpion sijoiltaanmenoa itse keksityillä porras- tai hyppysäännöillä, vaan huomioi pennun yksilöllinen tilanne ja kysy tarvittaessa neuvoa eläinlääkäriltä.

Rodun koko mahdollistaa monenlaisten harrastusten sovittamisen sille sopiviksi. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi arkitottelevaisuus, nosework, rally-toko ja agility. Valitse tekeminen koiran kiinnostuksen ja fyysisten edellytysten mukaan sen sijaan, että olettaisit kaikkien löwchenien pitävän samoista asioista.

## Terveys

Ennen löwchenin pennun ostamista kolme tärkeintä asiakirjoista tarkistettavaa asiaa ovat polvien tutkimustulokset, silmien terveys ja riittävän laaja jalostuspohja. Tämä ei tarkoita, että kaikilla koirilla olisi ongelmia, mutta Ruotsin rotukohtainen jalostusstrategia vuosille 2025–2029 osoittaa, miksi kasvattajien tulisi käsitellä näitä asioita järjestelmällisesti.

Strategiassa suositellaan, että eläinlääkäri tutkii jalostuskoirien polvet polvilumpion sijoiltaanmenon varalta koiran täytettyä vuoden. Koiria, joiden tulos on astetta 1 huonompi, ei tulisi käyttää jalostukseen. Asteen 1 tuloksen saaneelle koiralle suositellaan vain parituskumppania, jonka tulos on 0. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tulokset ja tarkista tutkimuspäivä sekä koiran tunnistetiedot.

Jalostuskoirille tulisi tehdä silmätarkastus, jonka tulos saa astutushetkellä olla enintään kaksi vuotta vanha. Strategiassa suositellaan myös jalostuskoirien silmätarkastusten jatkamista kahdeksan vuoden ikään saakka. Löydös ei automaattisesti johda kaikissa tapauksissa samanlaiseen jalostuspäätökseen, vaan arvio riippuu diagnoosista, oireista ja eläinlääkärin ohjeista. Varsinaisten lausuntojen lukeminen kertoo siksi enemmän kuin pelkkä kysymys siitä, onko vanhemmat ”testattu”.

Virallisesti tallennettu tulos, jalostusstrategian suositus ja pentujen rekisteröinnin muodollinen ehto ovat eri asioita. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa kaikkien rotujen polvi- ja silmätulokset keskitettyyn rekisteriin. Vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä löwchenillä ei kuitenkaan ole erityisiä terveysehtoja. Edellä kuvatut tutkimukset ovat siis vahvoja ruotsalaisia jalostussuosituksia, eikä niiden toteutumista voi olettaa pelkän pentueen rekisteröinnin perusteella.

Löwchenin maailmanlaajuinen kanta on pieni. Siksi jalostusstrategiassa painotetaan vanhempien vähäistä keskinäistä sukulaisuutta, samojen yhdistelmien toistamisen välttämistä ja sitä, ettei yksittäisiä koiria käytetä liikaa jalostukseen. Pennunostaja voi kysyä, miten kasvattaja on arvioinut sukulaisuutta, miksi juuri kyseiset vanhemmat on yhdistetty ja kuinka paljon niitä on jo käytetty jalostukseen. Nämä kysymykset täydentävät terveystodistusten antamaa tietoa ja kertovat, miten kasvattaja vaalii rodun perinnöllistä monimuotoisuutta pitkällä aikavälillä.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira ontuu toistuvasti, alkaa äkillisesti pitää jalkaa ylhäällä tai sillä on silmien ärsytystä, näön muutoksia tai kipua. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja tarkista hoitohetkien yhteydessä iho, korvat, hampaat, kynnet ja tassut. Muiden sairauksien nimeämiseen löwchenille tyypillisiksi ei ole riittävästi näyttöä pelkästään siksi, että niitä esiintyy pienillä koirilla.

## Historia ja alkuperä

Löwchen on virallisesti ranskalainen rotu, vaikka sen nimi on saksaa ja tarkoittaa suunnilleen ”pientä leijonaa”. Sen ranskankielinen FCI-nimi on Petit Chien Lion ja englanninkielinen nimi Little Lion Dog. Ranska on merkitty sekä rodun alkuperämaaksi että rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi, ja rotu kuuluu FCI:n ryhmän 9 seurakoiriin.

Virallisessa rotumääritelmässä mainitaan kaksi pientä löwchen-tyyppistä koiraa, jotka on veistetty kiveen Amiensin katedraalissa 1200-luvulla. Tunnusomainen hahmo esiintyy myös 1400-luvun kuvakudoksissa ja myöhemmässä eurooppalaisessa taiteessa. Nämä dokumentoidut kuvaukset kertovat rodun historiallisesta tyypistä. Tarinoilla koirien käytöstä vedestä noutajina, vuoteenlämmittäjinä tai aseman symboleina ei ole yhtä vahvaa näyttöä, eikä niitä pidä esittää varmistettuina tosiasioina.

Ranskan rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1961, ja nykyinen FCI:n rotumääritelmä julkaistiin vuonna 2004. Leijonamaisella ulkomuodolla on siis pitkä dokumentoitu historia, mutta nykyinen rotu on selkeästi määritelty seurakoiraksi, jolta ei edellytetä käyttökoetta.

## Arki rodun kanssa

Löwchen voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun sen arkeen kuuluu lenkkejä, virikkeitä, turkinhoitoa, lepoa ja suunnitelmallista yksinolon harjoittelua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpi on arjen sisältö. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on opetettava koiralle rauhallista käytöstä myös ovien, hissien ja yhteisten tilojen äänien läheisyydessä, sillä rotua ei voi olettaa sen enempää hiljaiseksi kuin erityisen haukkuherkäksikään.

Yksinoloa tulee harjoitella hyvin pienin askelin silloin, kun koira on saanut liikuntaa ja on rauhallinen. Aloita lyhyistä, arkisista erossaoloista ja palaa ennen kuin koira hätääntyy. Pidennä aikaa vasta, kun koira osaa rauhoittua nykyisessä vaiheessa. Ei ole näyttöä siitä, että kaikilla löwcheneillä olisi yksinolo-ongelmia, mutta seurakoiran tausta on hyvä syy järjestää arki niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan levollisesti.

Turkki on suurin säännöllistä työtä vaativa asia. Täyspitkän turkin ylläpito tai näyttelyissä käyminen edellyttää enemmän aikaa takkujen selvittämiseen ja oikeanlaisen leijonaleikkauksen ylläpitämiseen. Lyhyempi kotikoiran leikkaus vähentää läpikäytävän karvan määrää, mutta ei poista kampaamisen, pesun, leikkaamisen ja käsittelyharjoittelun tarvetta. Varaudu joko opettelemaan hoito kunnolla tai käyttämään trimmaajan palveluja, ja muista tarkistaa myös turkin alla oleva iho.

Ennen pennun ostamista pyydä muutakin kuin yleisiä vakuutteluja suvun terveydestä ja hyvästä luonteesta. Tarkista alkuperäiset polvi- ja silmälausunnot ja varmista, että polvet on tutkittu koiran täytettyä vuoden. Varmista myös, että silmätulos oli astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha ja että mahdolliset löydökset on arvioitu asianmukaisesti. Kysy lisäksi vanhempien arkikäyttäytymisestä, mahdollisista käyttäytymiskuvauksista sekä siitä, miten yhdistelmä edistää perinnöllistä monimuotoisuutta. Vastaukset auttavat erottamaan huolellisesti suunnitellun jalostuspäätöksen pentueesta, joka täyttää vain rekisteröinnin vähimmäisehdot.

Löwchen sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, aktiivisen seuralaisen ja hyväksyy sen turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin sille, joka etsii hoitovapaata turkkia, varmasti allergiselle sopivaa koiraa tai ennalta taattua luonnetta. Valitse yksilö ja kasvattaja yhtä huolellisesti kuin rotu.

Löwchen

American Kennel Club (AKC)

Löwchen on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka tunnetaan leijonamaisesta trimmauksestaan, pitkästä ja laineikkaasta turkistaan sekä ylväästä ja eloisasta olemuksestaan. Se on hellä, valpas ja ihmisrakas koira, joka sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, lempeää koulutusta ja tiivistä osallistumista perheen arkeen.

May Cathrine Bø

## Pikatietoa

Jakutianlaika, ruotsiksi jakutskaja lajka, on kotoisin Jakutiasta Koillis-Venäjältä. Rodulla on pitkä historia reki- ja metsästyskoirana, ja sitä kuvataan eloisaksi, ystävälliseksi ja seuralliseksi. Se tarvitsee säännöllisesti mielekästä tekemistä, ja sillä on voimakas metsästysvietti. Sen tarpeisiin pystyy parhaiten vastaamaan aktiivinen ja osaava omistaja, joka nauttii koiran kouluttamisesta ja sen kanssa ulkoilusta.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 55–59 cm ja narttujen 53–57 cm. FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoväliä.
- **Aktiivisuustaso:** erittäin korkea. Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja työtä, ja se soveltuu erityisen hyvin vetolajeihin.
- **Turkinhoito:** paksu kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä harjausta, etenkin pohjavillan irrotessa. Karvanlähtöaikojen ulkopuolella turkki on melko helppohoitoinen.
- **Elinikä:** AKC:n yleinen arvio rodun eliniästä on noin 10–12 vuotta. Yksilöiden eliniässä on vaihtelua.
- **Sopii parhaiten:** aktiiviselle ja sitoutuneelle omistajalle, joka pystyy tarjoamaan säännöllistä työtä, aivotyötä ja läheistä yhdessäoloa sekä hallitsemaan voimakkaan metsästysvietin omaavan koiran.

Kysy kasvattajalta, miten hänen aikuiset koiransa suoriutuvat työssä, käyttäytyvät muiden koirien seurassa ja sopeutuvat tavalliseen kotiarkeen. Kysy myös, mitä dokumentoituja nivel-, kuulo- ja silmätutkimuksia on saatavilla. Hyvä ulkonäkö tai ystävällinen rotukuvaus eivät yksin riitä, vaan niiden tueksi tarvitaan tietoa yksittäisestä koirasta ja suunnitellusta yhdistelmästä.

## Ulkonäkö ja turkki

Jakutianlaika on keskikokoinen, vahva ja lihaksikas koira, jolla on kohtalaisen pitkät raajat. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja kokonaisvaikutelman tulee olla tiivis ja tarkoituksenmukainen. Pää on kiilamainen, ja kolmiomaiset korvat ovat joko pystyt tai kärjistään taittuneet. Runsaskarvainen häntä on korkealle kiinnittynyt ja voi kaartua selän päälle.

Urosten säkäkorkeus on 55–59 cm ja narttujen 53–57 cm. Mantelinmuotoiset silmät voivat olla tummanruskeat, siniset tai keskenään eriväriset. Myös siniset alueet ruskeassa värikalvossa ovat sallittuja. Turkki on valkoinen erivärisin laikuin tai kokonaan valkoinen. Silmien väri tai tietynlainen väritys eivät kerro koiran käyttäytymisestä tai terveydestä.

Turkki koostuu suorasta, karheammasta peitinkarvasta ja tiheästä, hyvin kehittyneestä pohjavillasta. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella sekä runsaampaa kaulalla, raajojen takaosissa ja hännässä. Harjaa turkki säännöllisesti ja perusteellisesti, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Pyydä kasvattajaa näyttämään välineet ja tekniikat, joilla irtoava pohjavilla saadaan poistettua ilman, että turkinhoito tuntuu koirasta epämukavalta.

Totuta pentu tutkimiseen ja turkinhoitoon jo varhain. Aloita lyhyillä harjoituksilla, joissa tunnustelet sen kehoa, nostat tassua ja katsot korviin. Palkitse rauhallisesta yhteistyöstä. Ota samalla tavaksi tarkistaa iho, kynnet ja anturat. Aktiivisella koiralla hiertymät, haavat ja muut muutokset on hyvä huomata ennen seuraavaa harjoitusta tai retkeä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa jakutianlaikaa rohkeaksi, eloisaksi, ihmisläheiseksi, ystävälliseksi ja seuralliseksi. Rotu on kehittynyt tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa, ja se voi nauttia niin yhteisestä tekemisestä kuin kotona yhdessä olemisestakin. AKC korostaa sen hellyydenkipeyttä ja monipuolisuutta. Yksittäisen koiran itsevarmuutta ja avoimuutta on silti arvioitava erikseen, mieluiten myös sen aikuisia sukulaisia tapaamalla.

Rekikoirataustan vuoksi yhteistyö muiden koirien kanssa on ollut rodulle tärkeää. Monet nauttivat koiraseurasta, mutta tutustumisten on silti oltava hallittuja ja niissä on huomioitava yhdessä asuvat yksilöt. Kysy kasvattajalta, miten hänen koiransa käyttäytyvät erilaisissa ryhmissä ja kohdatessaan muita koiria. Seurallisuus ei korvaa koulutusta eikä poista tarvetta antaa koiralle omaa rauhaa ja tilaa.

Voimakas kiinnostus metsästykseen on rodulle selkeästi ominainen piirre. Kotona hellyydenkipeä ja hyvin kontaktissa oleva koira voi ulkona keskittyä erittäin voimakkaasti hajuihin ja liikkeeseen. Rakenna kontaktia ja arjen rutiineja varhain ja anna pennun tutustua uusiin ympäristöihin sille sopivaan tahtiin. Sosiaalistamisen tarkoitus on tarjota myönteisiä kokemuksia ihmisistä ja eläimistä, ei antaa koiran tervehtiä tai leikkiä vapaasti joka tilanteessa.

## Koulutus ja liikunta

Suunnittele arki koiran työskentelytarpeen ympärille. Ruotsin kennelliitto (SKK) kuvaa rotua erityisen sopivaksi säännölliseen rekityöhön, ja valjakkourheilu tarjoaa sille luontevan tavan käyttää kykyjään. Lenkit, vaellukset ja muu yhteinen tekeminen voivat täydentää harjoittelua. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta koiranohjaajaa näyttämään, miten nuori koira totutetaan valjaisiin ja vetotyöhön ja miten harjoittelua kehitetään koiran varttuessa.

Liikunnan lisäksi koira tarvitsee aivotyötä. Arkitottelevaisuus, etsintäharjoitukset ja uusien taitojen oppiminen tuovat vaihtelua, ja AKC mainitsee agilityn yhtenä mahdollisena harrastuksena. Sovita kuormitus ja vaikeustaso koiran ikään, terveyteen ja kuntoon. Tiheän turkin ja suuren aktiivisuustarpeen vuoksi kesäharjoittelu on suunniteltava lämpötilan ja viilentymismahdollisuuksien mukaan.

Käytä selkeitä vihjeitä ja koiralle mieluisia palkkioita. Aloita rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen, jotta kontaktille ja luoksetulolle rakentuu huolellinen pohja. Voimakas metsästysvietti tarkoittaa, että koira on pystyttävä pitämään fyysisesti hallinnassa ympäristön sitä vaatiessa. Onnistunut harjoitus ilman riistaeläinten aiheuttamia häiriöitä ei kerro, miten koira reagoi eläimen juostessa ohi.

## Terveys

SKK korostaa, että Ruotsissa rekisteröityjen koirien määrä on liian pieni rodun terveyden luotettavaan arviointiin. Siksi saatavilla oleviin tietoihin on erityisen tärkeää perehtyä huolellisesti ennen pennun ostamista. Pyydä dokumentoituja tutkimustuloksia sekä tietoa vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. Koiran eloisa olemus tai rodun pitkä työhistoria eivät korvaa tietoa juuri kyseisen suvun terveydestä.

Venäjän kansallisen rotuyhdistyksen terveysaineistoissa käsitellään lonkkia ja kyynärniveliä sekä röntgentutkimusten käyttöä jalostusvalinnoissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien viralliset niveltutkimustulokset ja selittämään, miten ne on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Ulkomaisten rotuyhdistysten suositukset eivät automaattisesti ole Ruotsin rekisteröintivaatimuksia. Tarkista ajantasaiset vaatimukset SKK:lta ja kysy, millä asiakirjoilla kukin väite tehdyistä terveystutkimuksista voidaan vahvistaa.

Myös kuulosta kannattaa keskustella. Rodussa on raportoitu kuuroutta, ja rotuyhdistyksen aineistoissa käsitellään kuulon tarkistamista ja BAER-tutkimuksia. BAER-tutkimuksella arvioidaan kuuloa objektiivisesti, ja sillä voidaan selvittää, kuuleeko koira yhdellä vai molemmilla korvilla. Pyydä nähtäväksi tutkitun koiran tulokset. Älä arvioi kuuloa pelkästään sinisten silmien, turkin värin tai arkisten äänireaktioiden perusteella.

Rotuyhdistyksen aineistoissa käsitellään myös kliinisiä silmätutkimuksia ja geenitestien rajoituksia. Kysy tarkasti, mitä silmätutkimuslausunto tai DNA-tulos kattaa ja onko testi rodun kannalta olennainen. Pitkä testilista ei ole sama asia kuin kattava terveysarvio. Tulosten, päivämäärien ja koiran henkilöllisyyden on oltava todennettavissa. Jos koiralla epäillään näkö- tai kuulo-ongelmia, päätösten tulee perustua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Jakutianlaika on kotoisin Jakutiasta Koillis-Siperiasta, missä koirat ovat jo pitkään auttaneet alkuperäiskansoja kuljetuksissa ja metsästyksessä. Rotua käsittelevissä lähteissä kerrotaan niiden hoitaneen myös muita arjen tehtäviä, kuten auttaneen porojen paimennuksessa ja tavaroiden kuljetuksessa. Alueen koirista on kirjallisia mainintoja 1600-luvulta lähtien, ja tarkempi kuvaus koiratyypistä julkaistiin vuonna 1843. Rodun historia liittyy tiiviisti elämään ja työhön ankarassa ilmastossa.

Nykyisen rodun järjestelmällinen rotutyö on huomattavasti uudempaa. Rodun säilyttämiseen tähtäävät toimet saivat vauhtia 1990-luvulla, ja Venäjän kenneljärjestö julkaisi vuonna 2005 rotumääritelmän, joka perustui vanhempaan rekikoirien rotumääritelmään. SKK:n mukaan ensimmäinen yksilö rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 2019. Vanhan työkoiratyypin ja suhteellisen tuoreen kansainvälisen rotutyön yhdistelmä tekee työominaisuuksien, terveyden ja luonteen dokumentoinnista erityisen arvokasta rodun vakiintuessa yhä useampaan maahan.

## Arki rodun kanssa

Jakutianlaika sopii elämäntapaan, jossa koira saa olla mukana ja omistaja haluaa käyttää aikaa liikuntaan ja koulutukseen. Suunnittele sekä työpäivät että vapaa-aika ja mieti, millaista tekemistä tarjoat eri vuodenaikoina. Koira tarvitsee tasapainoisesti toimintaa, sosiaalisia kontakteja ja lepoa. Pyydä kasvattajaa kuvailemaan tavallista viikkoa aikuisen koiran kanssa ja vertaa sitä omaan arkeesi.

Rotua kuvataan usein perhettään kohtaan kiintyneeksi, mutta lasten ja koirien on aina saatava tutustua toisiinsa turvallisesti. Koiran energisyys ja koko voivat olla pienelle lapselle liikaa. Aikuiset vastaavat vuorovaikutuksen ohjaamisesta, ja heidän tulee olla paikalla aina, kun pienet lapset ovat koiran kanssa. Opeta lapsia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja merkkejä siitä, että se haluaa omaa tilaa.

Koiraseura voi olla tervetullutta, mutta suhtautumista kissoihin ja muihin pienempiin eläimiin on arvioitava erityisen huolellisesti rodun metsästysvietin vuoksi. AKC painottaa, että tällaiset kohtaamiset vaativat valvontaa myös seurallisen koiran kanssa. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti ja hallitusti ja etene aiempien kokemusten ja todellisen käyttäytymisen perusteella. Älä oleta, että kotona kissan kanssa toimeen tuleva koira olisi turvallinen myös ulkona kohtaamiensa vieraiden kissojen seurassa.

Asumisjärjestelyjen on mahdollistettava koiran liikunnan ja työskentelyn tarpeiden täyttäminen joka päivä. Jos asut rakennuksessa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa kysyä myös koirien äänekkyydestä. Kanadan kennelliiton julkaisemassa rotuhaastattelussa jakutianlaikaa kuvataan koiraksi, joka saattaa käyttää useita erilaisia ääniä, myös ulvontaa. Kyse on kokemukseen perustuvasta kuvauksesta, ei mittarista sille, kuinka äänekäs jokainen yksilö on.

Totuta koira yksinoloon vähitellen aloittamalla hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun se tuntee olonsa turvalliseksi. Pidennä aikaa koiran reaktioiden mukaan ja järjestä tarvittaessa seuraa tai muuta valvontaa. Kiinnostus muita koiria kohtaan ei tarkoita, että mikä tahansa koirakaveri sopisi seuraksi tai että ihmiskontaktin voisi korvata kokonaan. Koiran sosiaaliset tarpeet on huomioitava myös silloin, kun olet töissä tai muiden asioiden parissa.

Keskity ennen ostoa ennen kaikkea kolmeen asiaan: miten vastaat koiran työskentelytarpeeseen, miten kasvattaja seuraa terveyttä ja miten aikuiset koirat käyttäytyvät tavallisessa kodissa. Tapaa mahdollisuuksien mukaan useampi yksilö ja kysy sekä vahvuuksista että haasteista. Kun rodun työhalu ja metsästysvietti sopivat kodin olosuhteisiin, siitä voi tulla innokas kumppani yhteiseen aktiiviseen elämään.

Jakutianlaika

Jakutianlaika on eloisa, keskikokoinen arktinen koira, jolla on vankka rakenne, kolmiomaiset korvat ja paksu kaksinkertainen karvapeite. Väriltään se on usein valkoinen värillisin laikuin. Taustaltaan reki- ja metsästyskoirana jakutianlaika nauttii työnteosta ja tiiviistä yhdessäolosta omien ihmistensä kanssa. Ystävällinen, seurallinen ja energinen koira tarvitsee aktiivisen ja asiantuntevan omistajan, joka tarjoaa sille vetoharrastuksia, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa.

Toril Olsen Røseng

## Perustiedot

Itäsiperianlaika, ruotsiksi östsibirisk lajka, on monipuolinen metsästyskoira Venäjältä. Siinä yhdistyvät voimakas metsästysvietti, itsenäisyys ja suuri työskentelyn tarve. Rotua käytetään pääasiassa vapaana tapahtuvaan metsästykseen. Se sopii omistajalle, jolla on käytössään metsästysmaita ja joka haluaa rakentaa toimivan yhteistyösuhteen koiran kanssa niin metsällä kuin kotonakin.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 57–64 cm ja narttujen 53–60 cm. Rotu on voimakasrakenteinen ja lihaksikas.
- **Aktiivisuus:** erittäin suuri. Koira tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mielekästä tekemistä sekä mahdollisuuksia käyttää metsästysominaisuuksiaan.
- **Turkinhoito:** helppohoitoinen kaksinkertainen karvapeite, joka vaatii harjaamista karvanlähdön aikaan ja pesua tarpeen mukaan. Tiheän aluskarvan vuoksi turkinhoitoa tarvitaan ajoittain tavallista enemmän.
- **Elinikä:** tarkastelluissa kennelliiton ja rotuyhdistyksen lähteissä ei esitetä luotettavaa rotukohtaista arviota eliniästä. Kysy kasvattajalta iäkkäämpien sukulaisten eliniästä ja kuolinsyistä.
- **Sopii parhaiten:** aktiiviselle metsästäjälle, jolla on aikaa koiran metsästykseen perehdyttämiseen, kunnon kehittämiseen ja arkitottelevaisuuden harjoitteluun ja joka haluaa elää itsenäisen työkoiran kanssa.

Aloita pennun etsintä kertomalla, millaista metsästystä harrastat ja millaista koiran arki olisi metsästyspäivien välissä. Pyydä kasvattajaa kuvailemaan vanhempien työskentelytapoja, metsästyskoetuloksia ja terveystutkimusten tuloksia. Yhdelle metsästäjälle tai tietylle metsästysalueelle sopiva koira ei välttämättä sovi toiselle, vaikka molemmat etsisivät saman rodun edustajaa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Itäsiperianlaika on vahva, lihaksikas ja vankkaluustoinen pystykorvainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sillä on leveä, kiilamainen pää, pystyt korvat ja selän päälle kiertyvä tai sirpinmuotoinen häntä. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja valpas. Silmät ovat soikeat, hieman vinot ja ruskean eri sävyiset.

Urosten säkäkorkeus on 57–64 cm ja narttujen 53–60 cm. FCI:n rotumääritelmässä tyypillisiksi väreiksi mainitaan muun muassa musta ruskein merkein, musta, mustavalkoinen, valkoinen ja valkoinen laikullisena. Rodun sisällä on ulkonäkövaihtelua, sillä metsästysominaisuuksilla on jo pitkään ollut suuri merkitys jalostusvalinnoissa. Rakenteen ja liikkeiden tulee mahdollistaa tehokas työskentely maastossa.

Karvapeite koostuu suorasta, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä aluskarvasta. Kaulassa ja lavoilla karva on runsaampaa, kun taas päässä, korvissa ja raajojen etupuolella se on lyhyempää. Harjaa irtokarva pois karvanlähdön aikaan ja pese koira tarvittaessa. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten aluskarva käydään läpi sopivilla välineillä ihoa kiskomatta.

Ota koiran tarkastaminen tavaksi metsäretkien jälkeen. Tunnustele iho ja raajat, tutki anturat ja tarkista, ettei varpaiden väliin ole tarttunut mitään. Seuraa myös kynsien, korvien ja suun kuntoa. Rauhalliseen käsittelyyn totuttaminen pennusta lähtien helpottaa hoitoa ja auttaa havaitsemaan punkit, haavat ja muut muutokset ennen kuin niistä tulee suurempia ongelmia.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa itäsiperianlaikaa tasaluonteiseksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka suhtautuu ihmisiin ystävällisesti ja luottavaisesti. Samalla sillä on voimakas metsästysvietti, ja se työskentelee metsässä itsenäisesti. Nämä piirteet voivat hyvin esiintyä samassa koirassa: perheen seurasta nauttiva koira voi riistaa etsiessään työskennellä kaukana ohjaajastaan. Arvioi sekä arkikäyttäytymistä että työskentelytapaa ennen pennun hankintaa.

Rohkeus, tarmokkuus ja kyky selviytyä vaativista metsästystilanteista ovat tärkeä osa rodun taustaa. Myös Ruotsin laikayhdistys korostaa yhteistyöhalun merkitystä. Omistajalle tämä tarkoittaa suhteen rakentamista yhteisten kokemusten ja selkeän koulutuksen avulla. Itsenäisyys metsästyksessä ei vähennä arkitottelevaisuuden tärkeyttä, ja koiran työskentelyhalulle on järjestettävä harkittua, sopivaa tekemistä.

Pyri tapaamaan aikuisia koiria ja kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, toisten koirien kohtaamiseen ja käsittelyyn. UKC huomauttaa, että ristiriitoja muiden koirien, etenkin samaa sukupuolta olevien, kanssa voi esiintyä. Jokainen koira on arvioitava yksilönä. Tarjoa pennulle myönteisiä kokemuksia erilaisista ympäristöistä ja rauhallisista kohtaamisista odottamatta, että se haluaisi tervehtiä kaikkia tai leikkiä jokaisen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Itäsiperianlaika tarvitsee arjen, joka rakentuu sen metsästyskoiran tehtävän ympärille. Ruotsin kennelliitto (SKK) painottaa, ettei rotu sovi pelkäksi seurakoiraksi ja että omistajalla tulee olla käytössään metsästysmaita. Tavalliset kävelylenkit ja satunnaiset retket eivät siis täytä sen kaikkia tarpeita. Suunnittele koiran metsästykseen perehdyttäminen, säännöllinen työskentely ja kunnon ylläpito myös metsästyskauden ulkopuolelle.

Rakenna pohja hyvälle kontaktille, luoksetulolle, hihnassa kulkemiselle, käsittelylle ja rauhalliselle odottamiselle. Käytä koiran arvostamia palkkioita ja aloita harjoittelu tilanteissa, joissa sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Lisää häiriöitä vähitellen. Metsästysvietin vuoksi koira on pystyttävä pitämään hallinnassa kaikkialla, missä sen ei kuulu etsiä riistaa. Kotona luotettavasti toimivaa luoksetuloa on harjoiteltava edelleen huomattavasti haastavammissa ympäristöissä.

Metsälenkit, jäljestys ja asteittain etenevä kuntoharjoittelu voivat täydentää metsästystä. Rotua käytetään myös vetämiseen ja kantoreppujen kantamiseen, mutta kuormituksen on sovittava koiran ikään, terveyteen ja harjoittelutaustaan. Pyydä kasvattajalta tai kokeneelta ohjaajalta neuvoja nuoren koiran harjoittelun suunnitteluun. Huolehdi rasituksen ja palautumisen tasapainosta ja sovita harjoitukset säähän ja lämpötilaan etenkin silloin, kun koira työskentelee raskaasti.

## Terveys

SKK kuvaa rotua yleisesti terveeksi, mutta toteaa sillä esiintyvän lonkkaniveldysplasiaa (HD). Jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuun sovelletaan myös erityisiä sääntöjä lonkkaniveldysplasiaa sairastavien koirien jalostuskäytöstä. Pyydä rekisterinumerot ja tarkista tulokset SKK:n tietokannasta sekä tutustu sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietoihin.

Ruotsin laikayhdistyksen jalostusstrategiassa käsitellään myös kyynärniveldysplasiaa (ED). Yhdistys suosittelee pentueita vanhemmista, jotka on kuvattu ennen astutusta ja joiden tulos on ED 0 eli ei todettuja muutoksia. Erota yhdistyksen suositukset SKK:n rekisteröintisäännöistä ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten suunniteltu yhdistelmä on arvioitu. Hyvät tulokset eivät poista seurannan tarvetta koiran kasvaessa ja aloittaessa työskentelyn.

Myös primaarisesta avokulmaglaukoomasta (POAG) on syytä keskustella. Rotuyhdistys ja rotujärjestö ovat raportoineet itäsiperianlaikalla esiintyvästä glaukoomasta, joka voi aiheuttaa kipua ja näön menetyksen. Kysy suvun silmäongelmista, tehdyistä kliinisistä tutkimuksista ja saatavilla olevista DNA-testituloksista. Yleinen vakuutus suvun terveydestä kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tulokset ja selkeä sairaushistoria.

POAG-testituloksia on tulkittava huolellisesti. Rotuyhdistys jakaa tietoa ADAMTS10-geenin muunnoksen testaamisesta, mutta toukokuussa 2026 SKK pyysi lisää tieteellistä näyttöä testin luotettavuuden vahvistamiseksi juuri tällä rodulla. Pelkkää DNA-testitulosta ei siksi pidä rinnastaa kliiniseen silmädiagnoosiin. Tarkista SKK:n ja rotuyhdistyksen ajantasaiset ohjeet ja vie koira eläinlääkärin tutkittavaksi, jos epäilet silmäongelmia.

## Historia ja alkuperä

Itäsiperianlaika kehittyi Keski- ja Itä-Siperian paikallisista metsästyskoirista alueilla, joilla metsät ja vuoristot asettivat työskentelylle suuria vaatimuksia. FCI mainitsee sen esivanhempina muun muassa tunguusien ja jakuuttien laikat sekä Baikalin lähialueiden ja Amurin alueen laikatyypit. Koirilla metsästettiin monenlaista riistaa, ja rodun monipuolisuus metsästyskoirana on edelleen tärkeä osa sen identiteettiä.

Rotu sai erillisen rodun aseman vuonna 1947 ja alustavan rotumääritelmän vuonna 1949. FCI hyväksyi sen vuonna 1980. Rotumääritelmän historiaosuudessa todetaan myös, että lopullinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1981. Ensimmäinen itäsiperianlaika tuotiin Ruotsiin vuonna 1978. Siellä erityisen tärkeäksi on muodostunut työskentely muun muassa hirven, villisian ja petoeläinten kanssa, ja metsästyskokeilla dokumentoidaan säilyttämisen arvoisia ominaisuuksia.

## Arki itäsiperianlaikan kanssa

Tärkeintä ennen koiran hankintaa on pohtia, miten metsästys ja arki sopivat yhteen. Mieti, kuinka usein koira pääsee työskentelemään, miten ylläpidät sen kuntoa ja kuka huolehtii siitä, kun olet itse kiireinen. Keskustele kasvattajan kanssa sekä metsästyskaudesta että muusta vuodesta. Mahdollisuus liikkua metsässä on arvokas asia, mutta sen rinnalle tarvitaan konkreettinen suunnitelma koiran työskentelystä.

Itäsiperianlaika voi nauttia perheen läheisyydestä ja olla samalla hyvin työskentelyhaluinen. Lasten ja koirien tulee tutustua toisiinsa aikuisen valvonnassa, ja aikuisen on oltava läsnä aina, kun pienet lapset ovat tekemisissä koiran kanssa. Järjestä koiralle lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa, ja opeta lapsia kunnioittamaan sen ruokailua, lepoa ja tilantarpeesta kertovia viestejä. Kysy, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät kotona.

Muihin koiriin ja pienempiin lemmikkeihin tutustuttaminen vaatii huolellisia järjestelyjä. Rotu on kehitetty erilaisten riistaeläinten metsästykseen, joten ihmisystävällisyydestä ei voi päätellä, että kissat tai pieneläimet olisivat sen seurassa turvassa. Huolehdi tarvittaessa riittävästä etäisyydestä ja eläinten pitämisestä erillään. Tee ratkaisut koiran todellisen käyttäytymisen perusteella. Kysy kasvattajalta myös aikuisten koirien välisistä suhteista ja siitä, miten mahdolliset ristiriidat hoidetaan.

Kodin sijainnin on sovittava sekä harjoitteluun että ympäröivään asutukseen. Haukku on riistaa paikallaan pitävän metsästyskoiran työväline, mutta metsästyshaukku ei kerro suoraan, kuinka äänekäs yksilö on kotona. Jos äänet kantautuvat kodissasi helposti, kannattaa kysyä arkisesta haukkumisesta ja luoda rauhalliset rutiinit ääniin ja vieraisiin suhtautumiseen. Piha tarjoaa tilaa, mutta ei korvaa ohjaajan kanssa työskentelyä.

Harjoittele yksinoloa pienin askelin, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä koiran reaktioiden mukaan. Järjestä sille hoitoa silloin, kun se tarvitsee seuraa. Itsenäisyys metsästyksessä kertoo koiran tavasta työskennellä riistan kanssa, ei siitä, kuinka kauan se pärjää yksin. Arvioi tämä arjen osa-alue erikseen.

Valitse ennen kaikkea kasvattaja, joka osaa kertoa jalostustavoitteistaan ja näyttää, miten terveyttä, luonnetta ja metsästysominaisuuksia seurataan. Tutustu vanhempien tuloksiin ja keskustele siitä, mitä ne merkitsevät oman metsästysmuotosi kannalta. Kun rodun ominaisuudet sopivat omistajan kokemukseen, metsästysmaihin ja arkeen, syntyy vahva pohja pitkäaikaiselle yhteistyölle työskentelyhaluisen ja monipuolisen metsästyskumppanin kanssa.

Itäsiperianlaika

Itäsiperianlaika on voimakas ja eloisa Siperiasta kotoisin oleva metsästyskoira, jolla on kiilamainen pää, pystyt korvat ja tiheä kaksinkertainen turkki. Metsässä itsenäinen ja ihmisiä kohtaan ystävällinen rotu on jalostettu monipuoliseen metsästykseen, usein suurriistan pyyntiin. Se tarvitsee omistajakseen metsästykseen omistautuneen ihmisen, jolla on käytössään metsästysmaita, sekä runsaasti liikuntaa ja aivotyötä ja säännöllistä turkinhoitoa karvanlähtöaikaan.

Alf Jonny Lunde

## Rotu lyhyesti

Chow chow on kiinalainen pystykorvarotu, joka tunnetaan rauhallisesta ja itsenäisestä luonteestaan, sinimustasta kielestään ja kahdesta karvanlaadustaan. Se ei yleensä pyri miellyttämään kaikkia, mutta voi kiintyä perheeseensä hyvin syvästi. Tulevan omistajan tulisi ennen kaikkea arvostaa omapäistä koiraa ja olla valmis totuttamaan se käsittelyyn sekä opettamaan arjen taitoja ja sosiaalista varmuutta ilman kovia otteita.

- **Rotuluokitus:** FCI:n rotunumero 205, ryhmä 5, aasialaiset pystykorvat ja niiden sukulaisrodut
- **Alkuperä:** Kiina; FCI:n mukaan rodun vastuumaa on Iso-Britannia
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** vartiointi ja metsästys; nykyään pääasiassa seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 48–56 cm ja nartut 46–51 cm
- **Karvapeite:** pitkä- tai lyhytkarvainen, molemmat tiheitä
- **Tyypillinen luonne:** rauhallinen, uskollinen, itsenäinen ja pidättyväinen

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoväliä. Siksi koiran kuntoluokka, rakenne ja vapaat liikkeet kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaani oli 12,1 vuotta, mutta kyse on populaatiota kuvaavasta tuloksesta, ei yksittäisen koiran eliniän ennusteesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chow chow’n tulisi olla tiivisrakenteinen ja tasapainoinen, ei liioitellun raskas tai liikkumaton. Leveä kallo, pienet korvat, kauluri ja korkealle kiinnittynyt häntä luovat rodulle ominaisen leijonamaisen hahmon. Kielen tulee olla sinimusta. Silmien tulee olla puhtaat ja selvästi näkyvissä. Rodulle ominainen tuima ilme ei saa johtua löysästä, poimuisesta ihosta, joka haittaa silmien toimintaa.

Rodun lyhyt, heilurimainen askel on tunnusomainen, mutta terveen chow chow’n tulee silti liikkua vapaasti ja tasapainoisesti sekä jaksaa liikkua hyvin. Jäykkiä tai vaivalloisia liikkeitä tai pettäviä tai yliojentuvia takajalkoja ei pidä kuitata ”rodulle normaaleina”. Kasvattajan luona kannattaa mahdollisuuksien mukaan seurata sekä vanhempien että pennun liikkumista rauhallisessa tahdissa.

Pitkäkarvaisella muunnoksella on tiheä, suora ja pysty päällyskarva, pehmeä pohjavilla ja selvä kauluri. Lyhytkarvaisella muunnoksella karva on lyhyempää, pystyä ja tiheää, eikä siinä ole hapsuja. Hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, punainen, sininen, kellanruskea, kermanvärinen ja valkoinen. Turkissa voi olla vaaleampia sävyjä, mutta ei toisenvärisiä laikkuja.

Harjaa turkki säännöllisesti ihoa myöten. Karvanlähtöaikojen ulkopuolella kerran viikossa riittää usein, mutta karvanlähdön aikana irtoava pohjavilla voi vaatia tiheämpää hoitoa. Tarkista erityisesti korvantaustat, kauluri, etujalkojen aluset ja reisien takaosan karvoitus. Opeta pentu jo varhain seisomaan rauhallisesti harjauksen aikana ja sallimaan tassujen, ihon ja korvien tutkiminen.

Rotumääritelmän mukaan luonnollista ääriviivaa muuttava karvan leikkaaminen tai trimmaaminen ei ole sallittua tassujen siistimistä lukuun ottamatta. Tämä koskee rodun esittämistä, eikä se estä eläinlääkäriä leikkaamasta karvaa tutkimuksen tai hoidon sitä vaatiessa. Lääketieteellisissä tarpeissa tulee toimia koiran hyvinvoinnin ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen chow chow on rauhallinen, uskollinen ja itsenäinen sekä suhtautuu vieraisiin usein neutraalisti tai etäisesti. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi pitää etäisyyttä menettämättä tilanteen hallintaa. Jatkuvia pakoyrityksiä, kyvyttömyyttä palautua säikähdyksestä tai uhkaavia syöksähdyksiä ei pidä pitää normaalina pidättyväisyytenä.

Rotu ei aina hakeudu kontaktiin, vaan haluaa usein itse päättää, milloin on vuorovaikutuksessa. Siksi selkeät rutiinit ja koiraa kunnioittava käsittely ovat tärkeitä. Älä ahdista epävarmaa koiraa äläkä anna vieraiden kumartua sen ylle tai kurottaa kohti sen kasvoja. Palkitse sen sijaan rauhallisesta uteliaisuudesta ja varmista, että koira pääsee halutessaan poistumaan. Jos pelko tai uhkaava käytös toistuu, pyydä apua pätevältä kouluttajalta tai käytösasiantuntijalta.

Rodun aiempi metsästyskäyttö ei kerro, kuinka voimakas yksittäisen chow chow’n saalistusvietti nykyään on. Sama koskee suhteita muihin koiriin, kissoihin ja pieneläimiin. Rauhallinen, huolellisesti järjestetty tutustuminen ja koiran aiemmat kokemukset ovat hyödyllisempi lähtökohta kuin ehdoton rotuun perustuva sääntö. Käytä ensimmäisissä kohtaamisissa talutinta tai porttia ja päätä tilanne ennen kuin kumpikaan eläin kokee olevansa ahdingossa.

## Koulutus ja liikunta

Chow chow tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia ympäristön tutkimiseen ja säännöllistä aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa, perusteltua minuuttimäärää ei ole. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Rasitus on sopivaa, kun koira liikkuu mielellään ja rauhoittuu sen jälkeen eikä hengitä vaivalloisesti tai jää pitkäksi aikaa jäykäksi.

Itsenäisyys ei tarkoita haluttomuutta oppia. Koulutus sujuu parhaiten, kun palkkio on juuri kyseiselle koiralle mieluisa ja tehtävä on helppo ymmärtää. Palkkiona voi käyttää ruokaa, leikkiä, hajutyöskentelyä tai lupaa tutkia jotakin kiinnostavaa. Palkitsemiseen perustuvan koulutuksen tulisi olla lähtökohta. Taluttimesta nykiminen, pelottelu ja fyysinen alistaminen voivat vahingoittaa sekä hyvinvointia että luottamusta.

Aseta etusijalle arjen turvallisuutta parantavat taidot:

- harjoittele luoksetuloa turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä vapaana liikkuminen ei olisi turvallista
- palkitse löysällä taluttimella kävelemisestä jo ennen kuin koira ehtii vetää voimakkaasti
- jaa käsittely pieniin vaiheisiin: yksi tassu, lyhyt harjaus tai nopea silmien tarkistus kerrallaan
- opeta koira seisomaan paikallaan mielellään ja varmista, että vapautusvihje todella päättää harjoituksen

Tuo tavallisiin kävelyihin vaihtelua etsintäleikeillä, hajujäljillä ja lyhyillä ongelmanratkaisutehtävillä. Kova fyysinen rasitus ei ole itseisarvo. Keskeytä tekeminen ja selvitä syy, jos koiran liikkuminen muuttuu, se alkaa jäädä jälkeen tai sen hengitys muuttuu äänekkääksi.

## Terveys

Chow chow’n keskeiset terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat silmät, hengitys, iho sekä tuki- ja liikuntaelimistö. Sisäänpäin kiertyvät silmäluomet eli entropion voivat ärsyttää sarveiskalvoa ja aiheuttaa kipua. Kasvojen liiallinen iho ei saa pienentää silmäaukkoja eikä aiheuttaa silmien vuotamista, siristelyä tai ärsytystä. Rodun terveystyössä huomioidaan myös polvi- ja ristisidevammat sekä lonkka- ja kyynärniveldysplasia. Lisäksi on syytä seurata ihosairauksia ja hengitysvaikeuksia.

Pentua valitessa kiinnitä tutkimustodistusten lisäksi huomiota koirien toimintakykyyn. Tarkista, että ne liikkuvat vapaasti, pitävät silmiään normaalisti auki ilman epämukavuutta ja hengittävät hiljaisesti ja vaivattomasti sekä levossa että kevyen liikunnan jälkeen. Kysy lähisukulaisten silmä-, iho-, polvi- ja hengitysongelmista ja pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset lonkka- (HD) ja kyynärniveltulokset (ED). Ruotsin Kennelliitto laskee chow chow’lle sekä HD- että ED-indeksejä, joten suvun tulokset yhdessä kertovat enemmän kuin yksittäinen kirjain tai numero.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä chow chow’lle ei aseteta rotukohtaista pakollista vaatimusta HD-, ED- tai silmätutkimustuloksista. Se ei tarkoita, etteivät nämä asiat olisi tärkeitä. Ostajan on erotettava toisistaan virallinen rekisteröintiehto ja vapaaehtoiset terveystiedot, jotka tukevat harkittuja jalostus- ja ostopäätöksiä. Kysy kasvattajalta, mitä tutkimuksia on tehty, miksi ne on valittu ja miten suvun tulokset ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.

Chow chow kuuluu rotuihin, joilla lämpöhalvauksen riski on suurentunut, ja tiheä turkki voi vaikeuttaa viilentymistä. Kaikille koirille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa varjoa ja vettä ja tarkkaile koiran hengitystä. Voimakas läähätys levossa, voimattomuus, kuolaaminen, sekavuus, horjuva kävely tai lyyhistyminen ovat varoitusmerkkejä. Jos epäilet lämpöhalvausta, aloita koiran viilentäminen vedellä ja ota heti yhteyttä eläinlääkäriin.

Brittiläisessä elinikätutkimuksessa oli mukana 940 chow chow’ta. Eliniän mediaani oli 12,1 vuotta ja 95 prosentin luottamusväli 11,7–12,5 vuotta. Tulos kuvaa tutkittua brittiläistä populaatiota, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää.

## Historia ja alkuperä

Chow chow’n juuret ovat dokumentoidusti Kiinassa, ja FCI:n rotumääritelmän mukaan rotu on tunnettu siellä yli 2 000 vuoden ajan. Tämäntyyppisiä koiria käytettiin muun muassa vartiointiin ja metsästykseen.

Tämäntyyppiset koirat alkoivat herättää huomiota Kiinan ulkopuolella noin vuonna 1800. Isolla-Britannialla oli sittemmin merkittävä rooli nykyisen rodun määrittelyssä ja kehittämisessä. Brittiläinen jalostustyö vakiintui 1800-luvun lopulla, ja chow chow sai erityistä huomiota Cruftsin koiranäyttelyssä vuonna 1925. Tästä syystä FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Kiinan ja rodun vastuumaaksi Ison-Britannian.

## Arki chow chow’n kanssa

Chow chow voi asua sekä kerrostalossa että omakotitalossa, kun arkeen kuuluu riittävästi tekemistä, lepoa ja hoitoa. Rauhallinen käytös sisätiloissa ei takaa, että koira voisi hyvin ilman lenkkejä, koulutusta tai seuraa. Varaudu turkinhoitoon, järjestä viileä paikka lämpimille päiville ja turvallinen lepopaikka, jossa koiraa ei häiritä.

Lapsiperheessä aikuisten on aina ohjattava lasten ja koiran yhteisiä tilanteita. Pieniä lapsia ja koiria ei saa jättää keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jonka rauhaa lapset kunnioittavat. Opeta lapsille, ettei koiraa halata, sen päälle kiivetä eikä sitä häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Arvioi yksilön varmuutta sen sijaan, että olettaisit rodun nimen takaavan tietynlaisen reaktion.

Itsenäisyys ei tarkoita, että rotu pärjäisi automaattisesti hyvin yksin. Aloita yksinolon harjoittelu, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rentona. Jotkut yksinoloon totutetut aikuiset koirat pärjäävät muutaman tunnin, kun taas toiset huolestuvat paljon aiemmin. Kameran avulla voit selvittää, lepääkö koira vai osoittaako se stressin merkkejä silloin, kun kukaan ei ole kotona.

Chow chow voi sopia hyvin kotiin, jossa arvostetaan rauhallista yhdessäoloa, selkeitä rajoja ja koiraa, jota kehut eivät aina motivoi. Käytännössä ratkaisevaa ei ole se, onko omistajalla ollut koiraa aiemmin, vaan se, mahdollistaako arki kärsivällisen, palkitsemiseen perustuvan koulutuksen, säännöllisen turkin ja terveydentilan tarkistamisen sekä koiran sosiaalisen turvallisuuden ja oman tilan tarpeen kunnioittamisen.

Chow chow

The UK Kennel Club

Verein für Deutsche Spitze und Spitze der FCI

Svenska Chow Chow Klubben

Chow chow on ikivanha kiinalainen koirarotu, jolla on leijonamainen turkki ja sinimusta kieli. Se on keskikokoinen, vankka ja rakenteeltaan neliömäinen. Sen tiheä kaksinkertainen karvapeite vaatii säännöllistä hoitoa. Itsenäinen ja uskollinen chow chow suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Se sopii rauhalliseen kotiin ja kokeneelle omistajalle sekä tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja huolellista terveydestä huolehtimista.

Silvija Liaskauske

Saksanmetsästysterrieri

Verein für Deutsche Jagdterrier e.V.

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Saksanmetsästysterrieri on pienikokoinen, urheilullinen työterrieri, joka on jalostettu Saksassa vaativaan metsästykseen. Se on erittäin vietikäs, peloton ja uskollinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä kokeneen ohjaajan. Sen turkki on säänkestävä, ja karvaa lähtee kohtalaisesti. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen harrastus- tai metsästyskotiin.

Årreiane

Klokkarsteinen

Sileäkarvainen kettuterrieri

Kennel Club (UK)

Deutscher Foxterrier-Verband e.V. (Germany)

Sileäkarvainen kettuterrieri on pieni, urheilullinen ja ihmisläheinen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se on energinen, älykäs ja itsenäinen koira, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Se on hellä, mutta suhtautuu etenkin pieneläimiin kiihkeästi. Rotu sopii aktiiviselle ja johdonmukaiselle omistajalle.

Helge Skaret

Bretagnenbassetti

Basset Fauve de Bretagne Club of Great Britain

Iloinen ja energinen ranskalainen ajokoira, jolla on matala, vankka rakenne ja karkea, kullanpunainen turkki. Ystävällinen ja hellä koira tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, mutta sillä on voimakas saalistusvietti. Älykäs mutta itsenäinen bretagnenbassetti tarvitsee kärsivällistä koulutusta, runsaasti liikuntaa ja säännöllistä mutta helppoa turkinhoitoa.

Maj Britt Finskud

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet