Paw Passion

## Perustiedot

Bordercollie on brittiläinen paimenkoira ihmiselle, joka haluaa työskennellä koiransa kanssa, kouluttaa sitä ja tarjota sille mielekkäitä tehtäviä koko sen elämän ajan. Rotu oppii erinomaisesti ja on hyvin kestävä, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä usein vaativamman kuin ensisijaisesti seurakoiraksi jalostetusta koirasta.

- **Koiratyyppi:** puhdasrotuinen paimenkoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1
- **Koko:** keskikokoinen; uroksen ihannesäkäkorkeus on noin 53 cm, nartut ovat yleensä hieman pienempiä
- **Paino:** noin 12–20 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan
- **Elinajanodote:** noin 10–15 vuotta
- **Turkki:** lyhyt tai kohtalaisen pitkä kaksinkertainen karvapeite, useita värejä
- **Tyypilliset piirteet:** valpas, ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen, herkästi reagoiva, älykäs ja vahvasti työskentelyyn motivoitunut
- **Sopii parhaiten:** sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii säännöllisestä kouluttamisesta ja osaa opettaa koiralle sekä tekemistä että lepoa

Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole se, ulkoileeko perhe tietyn tuntimäärän päivässä, vaan se, löytyykö arjesta aikaa säännölliseen harjoitteluun ja yhteistyöhön. Bordercollien on saatava käyttää päätään ja toteuttaa paimennusviettiään hallitusti, mutta sen on myös opittava rauhoittumaan kotona.

## Ulkonäkö ja turkki

Bordercollie on urheilullinen ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne palvelee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä yhdenmukaisen ulkonäön sijaan. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, sulavat ja tehokkaat. Rotumääritelmän mukainen uroksen ihannesäkäkorkeus on 53 cm ja nartun hieman vähemmän, mutta rodun sisällä sekä koko että rakenne vaihtelevat huomattavasti.

Rotumääritelmässä kuvataan kaksi karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja kohtalaisen pitkäkarvainen. Molemmilla on tiheä, rakenteeltaan keskikarkea peitinkarva sekä pehmeä ja tiheä, säältä suojaava pohjavilla. Kohtalaisen pitkä turkki muodostaa selvemmin kauluksen, housukarvat ja tuuhean hännän, kun taas lyhyt turkki on rungonmyötäisempi. Värejä ja kuviointeja on monia. Mustavalkoinen ja kolmivärinen ovat yleisiä, mutta rotumääritelmä sallii laajan värikirjon, kunhan valkoinen ei ole vallitseva väri.

Turkinhoito on pääpiirteissään helppoa. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtoavan pohjavillan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi, etenkin korvien takaa ja hapsukarvojen kohdalta. Runsaan karvanlähdön aikana harjausta tarvitaan tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa. Ulkona työskentelevä tai harjoitteleva koira kannattaa myös tarkastaa tekemisen jälkeen: käy läpi tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, heinänvihneiden, punkkien ja roskien varalta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Bordercollie on tarkkaavainen, yhteistyöhaluinen ja erittäin nopea havaitsemaan toistuvia kaavoja. Se oppii siksi paitsi omistajan tarkoituksella opettamat asiat myös sen, mitkä äänet ennakoivat lenkkiä, miten ihmiset tavallisesti liikkuvat ja millaisella käytöksellä saa aikaan reaktion. Erinomainen koulutettavuus ei automaattisesti tarkoita helppoa arkea: epäselvät rutiinit ja tahaton palkitseminen voivat vakiinnuttaa käyttäytymistä aivan yhtä nopeasti kuin harkittu koulutus.

Paimennus perustuu siihen, että koira havaitsee liikkeen ja vaikuttaa siihen. Arjessa ilman lampaita sama herkkyys voi kohdistua autoihin, polkupyöriin, juoksijoihin, lapsiin tai muihin eläimiin. Tuijottaminen, vaaniminen, kulkureitin katkaiseminen ja jahtaaminen ovat merkkejä, joihin on syytä puuttua varhain. Käytös tulee keskeyttää rauhallisesti ja korvata opetetulla vaihtoehdolla, ei rohkaista sitä huvittavana erikoisuutena.

Bordercollie voi sopia hyvin perheeseen, mutta rotu ei ole yksilöstä ja ympäristöstä riippumatta automaattisesti ”lapsiystävällinen”. Juokseminen, huutaminen ja vauhdikkaat leikit voivat laukaista paimennuskäyttäytymistä tai aiheuttaa stressiä. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi valvottava, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi myös onnistua, etenkin kun tutustuttaminen tehdään harkiten, mutta sitä ei voida taata pelkän rodun perusteella. Kissan on päästävä halutessaan vetäytymään omiin oloihinsa, ja koira on opetettava jättämään se rauhaan.

## Koulutus ja liikunta

Bordercollie tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei voi määrittää. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta, aiemmasta koulutuksesta ja työtehtävistä. Hyvässä arjessa vuorottelevat liikunta, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja palautuminen.

Lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, turvallisissa paikoissa vapaana liikkuminen, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, paimennus ja muut koiraurheilulajit tarjoavat koiralle erilaista tekemistä. Valitse lajeja, joissa koiran on kuunneltava ohjaajaa ja tehtävä päätöksiä pelkän kovaa juoksemisen sijaan. Loputon pallonheitto tai muu voimakkaasti kiihdyttävä toisto ei ole hyvä mittari koiran tarpeiden täyttymiselle. Se voi lisätä odotusjännitystä opettamatta koiraa rauhoittumaan.

Pidä harjoitukset lyhyinä, selkeinä ja palkitsemiseen perustuvina. Kiinnitä arkitaitoihin, kuten luoksetuloon, hihnassa kulkemiseen, etäältä pysähtymiseen ja huomion irrottamiseen liikkuvista kohteista, yhtä paljon huomiota kuin temppuihin tai kilpailuliikkeisiin. Palkitse myös rauhallisuudesta: omalla paikalla makaamisesta, odottamisesta ympärillä tapahtuvien asioiden aikana ja nukkumisesta tekemisen jälkeen. Bordercollie, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhdikasta tekemistä, voi kehittyä huippukuntoiseksi oppimatta lainkaan lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat hallittuja kokemuksia, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran harjoitusohjelmaa. Vahvista niiden itseluottamusta erilaisissa ympäristöissä, anna kehon kehittyä ja lisää fyysistä kuormitusta sekä tehtävien vaikeutta vähitellen. Jos koira muuttuu lisääntyneestä tekemisestä huolimatta hajamielisemmäksi, ääniherkemmäksi tai alkaa jumiutua asioihin, ratkaisu voi olla parempi tasapaino ja ammattilaisen apu entistä rankemman liikunnan sijaan.

## Terveys

Bordercollieta pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta rodulla tunnetaan sairauksia, joista pennunostajan on hyvä olla tietoinen. Ruotsin kennelliiton ja Svenska Vallhundsklubbenin esiin nostamiin terveysongelmiin kuuluvat lonkkaniveldysplasia (HD), collie eye anomaly eli colliesukuisten koirien silmäanomalia (CEA), muut verkkokalvomuutokset, epilepsia sekä etenkin olkaniveleen kohdistuva osteokondroosi.

Kun harkitset Ruotsiin rekisteröityä pentuetta, tarkista ensin vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimustulokset. Ruotsin kennelliiton sääntöjen mukaan silmätutkimustuloksen on oltava rekisteröity ennen astutusta, eikä tutkimus yleensä saa olla yli vuoden vanha. Tarkista rekisteröidyt tulokset ja kysy myös sisarusten, vanhempien ja muiden lähisukulaisten epilepsiasta, toistuvista kohtauksista, olkapääongelmista ja varhaisista kuolemista. Kahden vanhemman normaalit tulokset eivät kerro koko sukulinjan terveydestä.

Useisiin rodun perinnöllisiin sairauksiin, kuten CEA:han, IGS:ään, TNS:ään ja sensoriseen neuropatiaan, on saatavilla DNA-testejä. Tarpeelliset testit riippuvat koiran sukujuurista ja ajantasaisista suosituksista. Pyydä kasvattajaa selittämään, mitä on testattu ja miksi. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa terve kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on suunnitella yhdistelmä niin, etteivät pennut voi periä sairausvarianttia molemmilta vanhemmiltaan. DNA-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, niveltutkimustuloksia eikä laajempaa tietoa suvun terveydestä.

Bordercollie collapse -oireyhtymää (BCC) sairastava koira voi olla levossa täysin oireeton, mutta muuttua kovan rasituksen aikana tai pian sen jälkeen sekavaksi, horjuvaksi tai kaatua. Koira saattaa näyttää toipuvan 5–30 minuutissa, mutta jokaiseen tällaiseen kohtaukseen on suhtauduttava vakavasti ja sen syy on selvitettävä eläinlääkärissä. BCC ei ole sama asia kuin tavallinen väsymys, lämpöhalvaus tai labradorinnoutajilla yleisemmin tavattava dynamiini 1 -geeniin liittyvä EIC-muoto. Keskeytä tekeminen heti, jos koiran tarkkaavaisuus tai liikkuminen muuttuu poikkeavaksi.

## Historia ja alkuperä

Bordercollie kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla lammastilojen työkoiraksi. Jalostusvalinnat perustuivat pitkään käytännön paimennuskykyyn: koiran piti osata lukea paimennettavia eläimiä, työskennellä etäällä ja vastata ohjaajan merkkeihin vaativissa oloissa. Tämä työtausta selittää rodulle ominaisen katseenkäytön, vaanivan liikkumisen, kestävyyden ja voimakkaan halun hallita liikettä.

FCI luokittelee bordercollien brittiläiseksi paimenkoiraksi, jolta edellytetään käyttökoetta. Ruotsissa käyttöominaisuuksilla on poikkeuksellisen selkeä asema myös rekisteröinnissä. Rotu merkitään Ruotsin kennelliiton erilliseen paimenkoirarekisteriin, REG V:hen. Ruotsissa syntynyt bordercollie voidaan rekisteröidä vain, jos sen molemmat vanhemmat ovat suorittaneet hyväksytysti Svenska Vallhundsklubbenin (SVaK) järjestämän paimennuskokeen tai niillä on hyväksytty vastaava ulkomainen koetulos. Ulkonäkö voi siksi vaihdella enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja työskentelykyky säilyy ruotsalaisen jalostusmallin keskiössä.

## Arki bordercollien kanssa

Hyvä arki bordercollien kanssa vaatii suunnittelua, mutta ei jatkuvaa viihdyttämistä. Tavoitteena on koira, joka pystyy tarvittaessa työskentelemään keskittyneesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu. Tällainen tasapaino onnistuu parhaiten kodissa, jossa joku aidosti nauttii koiran kouluttamisesta ja jossa vastuu koiran liikunnasta ei ole lasten varassa.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, eikä suuri piha takaa hyvää elämää. Tärkeämpiä ovat sopivat harjoitteluympäristöt, turvalliset liikuntamahdollisuudet ja arkirutiini, jota pystytään todella ylläpitämään. Vilkkaalla alueella omistajan on pystyttävä hallitsemaan liikenteen, pyöräilijöiden, juoksijoiden, äänten ja kohtaamisten tuomat tilanteet ilman, että koira jumiutuu paimentamiseen tai jatkuvaan valppauteen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen ja koiran iän sekä reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Alkuvaiheen harjoituksia kannattaa harkita kuvattavaksi. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira vaeltelee levottomana, läähättää, haukkuu, rikkoo tavaroita tai ei pysty rauhoittumaan. Toistuvat pitkät työpäivät ilman apua koiran hoitoon ovat tälle rodulle huono lähtökohta.

Ennen kuin ostat pennun Ruotsista, tarkista molemmilta vanhemmilta vähintään kolme asiaa: rekisteröity lonkkatutkimustulos, voimassa oleva silmätutkimustulos ja hyväksytty tulos hyväksytystä paimennuskokeesta. Kysy sen jälkeen lähisukulaisten epilepsiasta ja nivelterveydestä, olennaisista DNA-testeistä, vanhempien käyttäytymisestä sekä levossa että työssä ja kasvattajan tarjoamasta tuesta kaupanteon jälkeen. Sopivimman pennun valinnassa ei ole kyse ”älykkäimmän” yksilön löytämisestä, vaan siitä, että pennun luonne ja työskentelyhalu sopivat siihen, mitä voit tarjota koiralle koko sen elämän ajan.

Bordercollie

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Bordercollie on keskikokoinen, atleettinen paimenkoira, joka tunnetaan herpaantumattomasta keskittymiskyvystään, älykkyydestään ja erittäin suuresta energisyydestään. Se on jalostettu paimentamaan lampaita koko päivän, ja se loistaa niin paimennuksessa, koiraurheilussa kuin koulutuksessakin. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista ohjausta.

Vi föder upp Border Collies i liten scala i hemmiljö. Alla våra avelsdjur DNA-testas för sjukdomar och röntgas. Våra Border Collievalpar passar till agility, lydnad, nosework, terpi och familjehundar.

Ruckeltofta Gård

Kiharakarvainen noutaja

Curly Coated Retriever Club of Great Britain

Kiharakarvainen noutaja on urheilullinen, keskikokoinen tai suuri metsästyskoira, jolla on tiheä, vedenpitävä, kihara turkki. Väriltään se on musta tai maksanruskea. Se on älykäs, itsenäinen ja uskollinen mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Se tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, harkittua koulutusta ja kohtuullisesti kiharalle turkille sopivaa hoitoa.

Ing-Maris kennel

Skuggiz

## Perustiedot

Olde english bulldogge on nykyaikainen amerikkalainen bulldoggirotu, jolla on United Kennel Clubin (UKC) oma rotumääritelmä. Se ei ole sama rotu kuin englanninbulldoggi, eikä nimi tarkoita, että rotu olisi historiallisen englantilaisen bulldoggin katkeamaton jatkumo. FCI:llä ei ole olde english bulldoggelle rotumääritelmää, joten rotu ei ole FCI:n tunnustama.

- **Tausta:** Yhdysvalloissa vuonna 1971 aloitettu jalostushanke, jonka tavoitteena oli luoda toimintakykyisempi, vanhanmallinen bulldoggi.
- **Tunnustaminen:** UKC tunnusti rodun 1. tammikuuta 2014. FCI:llä ei ole olde english bulldoggelle rotumääritelmää.
- **Koko UKC:n rotumääritelmän mukaan:** Aikuisten urosten säkäkorkeus on noin 43–51 cm ja paino 27–36 kg, narttujen säkäkorkeus noin 41–48 cm ja paino 23–32 kg. Mitat koskevat vähintään kaksivuotiaita koiria, ja sopusuhtaisuus on enimmäiskokoa tärkeämpää.
- **Yleisvaikutelma:** Keskikokoinen, erittäin lihaksikas ja voimakas mutta silti sopusuhtainen ja liikkuva.
- **Karvapeite:** Lyhyt, ihonmyötäinen ja melko helppohoitoinen.
- **Tärkeintä ennen ostoa:** Arvioi juuri kyseisen koiran hengitystä, liikkumista ja luonnetta sekä tarkista vanhempien ja lähisukulaisten dokumentoidut terveystutkimukset.

Koska rodulla ei ole FCI:n rotumääritelmää, ostajan on kiinnitettävä erityistä huomiota koiran rotutaustan varmistamiseen. Kysy, mikä rekisterinpitäjä on myöntänyt sukutaulun, ja vertaa kasvattajan tietoja kyseisen rekisterin ajantasaiseen rotumääritelmään. Yllä olevat mitat ovat UKC:n ohjearvoja, eivätkä ne kuvaa jokaista rodun nimellä myytävää koiraa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Olde english bulldoggessa tulisi yhdistyä voima ja toimintakyky. UKC kuvaa sitä voimakkaaksi, mittasuhteiltaan hieman suorakaiteen muotoiseksi koiraksi, jolla on leveä ja syvä rintakehä, lihaksikkaat raajat sekä sujuvat ja tarmokkaat liikkeet. Ravissa raajat eivät saa mennä ristiin, käpälät eivät saa osua toisiinsa eikä etuaskel saa olla raskas tai töksähtävä. Hyvin suuri tai painava koira ei siis automaattisesti ole rodulle tyypillisempi.

Pää on suuri suhteessa runkoon, mutta se ei saa olla niin liioiteltu, että näkö tai hengitys kärsii. Kuono on leveä ja syvä, sierainten tulee olla avoimet, eikä runsas ryppyisyys ole toivottavaa. Tarkastele koiraa edestä ja sivulta: sierainaukkojen tulisi olla selvästi avoimet, silmien edessä ei saisi olla esteitä, ja koiran pitäisi pystyä lepäämään suu kiinni ilman hengitysvaikeuksia.

UKC suosii täyspitkää, luonnollista häntää ja hyväksyy suoran hännän tai rodulle ominaisen muodon, jota se vertaa kampeen tai pumpun kahvaan. Luonnostaan töpö häntä, korkkiruuvihäntä tai jyrkästi mutkainen häntä eivät ole rotumääritelmän mukaisia. Tämä kannattaa tarkistaa käytännössä, sillä hyvin tiivis häntätasku voi vaatia erityistä hoitoa, vaikka muu karvapeite olisi helppohoitoinen.

Karvapeite on lyhyt, tiivis ja sileä. Harjaa koira, kun irtokarvaa on poistettavana, ja tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Jos koiralla on kasvoissa ihopoimuja, pidä ne tarvittaessa puhtaina ja kuivina. Hoitotarve vaihtelee yksilöittäin. Punoitus, haju, erite, kutina tai toistuva ärsytys on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä sen sijaan, että oireita peiteltäisiin uusilla puhdistustuotteilla.

## Luonne ja käyttäytyminen

UKC:n ihanne on itsevarma, ystävällinen ja valpas koira. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei sitä, miten jokainen yksilö automaattisesti käyttäytyy. Perimä, varhaiset kokemukset, sosiaalistaminen, kipu ja omistajan arjen käytännöt vaikuttavat kaikki lopputulokseen. Erittäin pelokas tai ilman aihetta aggressiivisesti käyttäytyvä aikuinen koira on kaukana rotumääritelmän kuvaamasta luonteesta.

Rotu on fyysisesti voimakas. Ystävällinenkin koira voi kaataa pienen lapsen, vetää aikuisen tasapainosta tai tehdä jännittyneestä koirakohtaamisesta vaikeasti hallittavan. Siksi löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käytös ovilla ja esineistä irrottaminen ovat hyödyllisempiä asioita kuin luonnehdinta ”hyvä perhekoira”. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa levätä häiriöttä.

Samaa huolellisuutta tarvitaan muiden eläinten kanssa. Jotkut yksilöt elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun taas toiset tarvitsevat enemmän etäisyyttä ja tilanteiden hallintaa. Pyydä konkreettisia tietoja vanhempien ja kyseisen koiran käyttäytymisestä, järjestä tapaamiset puolueettomalla alueella ja tutustuta koira kodin muihin eläimiin vaiheittain. Rodun nimi ei takaa eläinten yhteiseloa.

## Koulutus ja liikunta

Olde english bulldoggen koulutuksessa toimivat parhaiten selkeät rutiinit, lyhyet harjoitukset ja palkkiot, joita koira todella arvostaa. Voimakkaan koiran hallintaan ei tarvita kovia otteita; ne voivat sen sijaan lisätä stressiä ja ristiriitoja. Palkitse toivottua käytöstä ja vaikeuta harjoitusta vasta, kun koira ymmärtää tehtävän.

Panosta alusta asti arjen taitoihin:

- löysällä hihnalla kulkemiseen ja ohjaajan mukana kääntymiseen;
- ovilla odottamiseen ja autosta poistumiseen vihjeestä;
- luoksetuloon ja tekemisen keskeyttämiseen;
- esineiden vaihtamiseen ja niistä irrottamiseen ilman ristiriitoja;
- omalle paikalle rauhoittumiseen;
- suun, ihopoimujen, korvien, tassujen ja hännän rauhallisen tarkastamisen hyväksymiseen.

Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä kertoo vain vähän siitä, mihin yksittäinen koira pystyy. Kohota kuntoa vähitellen kävelyillä, hajutyöskentelyllä, tasapainoharjoituksilla, koulutuksella ja leikillä, johon sisältyy suunniteltuja taukoja. Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin, ja raskasrakenteisen aikuisen kuormitusta on lisättävä vähitellen levon tai vamman jälkeen.

Sovita rasitus hengityksen, liikkumisen ja palautumisen mukaan. Keskeytä liikunta, jos koiran hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi, se alkaa hengittää vaivalloisesti suu auki jo kevyessä rasituksessa, sen liikkeiden hallinta heikkenee tai palautuminen on hidasta. Liiku kuumina päivinä viileämpään aikaan ja valitse kevyempää tekemistä, jos koiran hengitys tai päivän vointi sitä edellyttää.

## Terveys

Olde english bulldoggen kehittämisessä tavoitteena oli terve ja toimintakykyinen rakenne, mutta tavoite ei todista, että rotu tai yksittäinen koira olisi englanninbulldoggia terveempi. Näyttöä ei ole riittävästi, jotta terveydestä tai eliniästä voitaisiin antaa luotettavia yleisiä lupauksia. Arvioi dokumentoituja tuloksia ja edessäsi olevaa koiraa, älä iskulauseita rodun ”uudelleen rakentamisesta”.

Kysy kasvattajalta, mitä tutkimuksia kummallekin vanhemmalle on tehty, milloin ne tehtiin, mitkä tulokset olivat ja miksi juuri nämä tutkimukset valittiin. Etsi myös itse vanhempien ja lähisukulaisten tietoja esimerkiksi OFA:n tietokannasta tai vastaavasta rekisteristä. Väite koiran ”testaamisesta” kertoo vähän ilman testin nimeä ja tulosta, eikä puuttuvaa julkista tietoa pidä tulkita hyväksytyksi tulokseksi. Kysy myös aiemmissa pentueissa toistuneista ongelmista ja siitä, mitä kasvattaja on niiden vuoksi muuttanut.

Hengitys ansaitsee erillisen tarkastelun. Avoimet sieraimet ja liioittelematon pää ovat myönteisiä ulkoisia merkkejä, mutta osa hengitystieongelmista tulee esiin vasta rasituksen jälkeen. Kuuntele koiran hengitystä levossa, nukkuessa ja reippaan liikkumisen jälkeen. Selvästi työläs tai äänekäs hengitys, suu auki hengittäminen kevyessä rasituksessa, hidas palautuminen, häiriintynyt uni, toistuva yökkäily tai vaikeudet lämpimissä oloissa vaativat eläinlääkärin arviota. Koira tarvitsee kiireellistä hoitoa, jos sen ikenet tai kieli sinertävät, se lyyhistyy tai se ei pysty viilentymään.

Tarkkaile myös liikkumista. Koiran pitäisi pystyä nousemaan, kävelemään ja ravaamaan ilman selvää ontumista, jäykkyyttä, raajojen ristiin menemistä tai haluttomuutta varata painoa raajalle. Tarkista, etteivät iho tai karvat ärsytä silmiä, että ihopoimut ja mahdollinen häntätasku ovat terveet ja että koira pystyy säilyttämään sopivan kuntoluokan.

Ruotsissa kasvatetun pentueen vanhempien on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Jalostus, joka altistaa jälkeläiset sairauksille, toimintarajoitteille tai vakaville synnytysvaikeuksille, on kiellettyä, ja jalostukseen käytettävien koirien on pystyttävä lisääntymään luonnollisesti. Älä kysy vain laboratoriotesteistä. Selvitä, tapahtuvatko astutus, tiineys ja synnytys luonnollisesti ja pystyvätkö molemmat vanhemmat hengittämään, liikkumaan ja selviytymään arjesta luottavaisesti.

## Historia ja alkuperä

Olde english bulldogge on Yhdysvalloissa uudelleen luotu rotu, ei muuttumattomana säilynyt historiallinen bulldoggi. UKC kuvaa vuonna 1971 alkanutta jalostushanketta, jonka tavoitteena oli palauttaa Englannin sijaishallitsijakauden urheilullisemman bulldoggityypin ulkonäkö. Kirjoitusasu ”Olde” ja sana ”Bulldogge” valittiin erottamaan uusi rotu nykyisestä englanninbulldoggista.

Rodun tausta viittaa bulldoggeihin, joita käytettiin Englannissa sittemmin kielletyssä häränsyötissä. Nykyrodun oma historia alkaa kuitenkin yhdysvaltalaisesta 1970-luvun jalostushankkeesta. Sen kutsuminen pelkästään ”vanhaksi englantilaiseksi bulldoggiksi” ilman tätä selitystä antaa alkuperästä harhaanjohtavan kuvan.

UKC tunnusti olde english bulldoggen 1. tammikuuta 2014 ja julkaisee sille omaa rotumääritelmää. FCI:n nykyisessä rotuluettelossa sille ei ole rotumääritelmää. Englanninbulldoggi ja continental bulldog ovat erillisiä FCI-rotuja; niiden nimet tai rotumääritelmät eivät todista koiraa olde english bulldoggeksi.

## Arki rodun kanssa

Olde english bulldogge sopii ihmiselle, joka haluaa elää tiivisrakenteisen mutta erittäin vahvan koiran kanssa ja on valmis arvioimaan toimintakykyä yhtä tarkasti kuin ulkonäköä. Se voi asua kerrostaloasunnossa, jos se pääsee päivittäin ulos, saa liikuntaa ja mielekästä tekemistä sekä osaa rauhoittua sisällä. Kodin koko ei ratkaise hihnassa vetämistä, äänekkyyttä, yksinoloon liittyvää ahdistusta tai lämpimän sään aiheuttamia vaikeuksia.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista jaksoista, kun koiralla on turvallinen olo ja se on käynyt ulkona. Pidennä aikaa vain, jos koira pystyy lepäämään. Kamera voi paljastaa edestakaisen kuljeskelun, läähätyksen, haukkumisen tai pakoyritykset. Pentua ei voi jättää yksin samalla tavalla kuin aikuista koiraa, ja myös aikuisten välillä on suuria eroja.

Ennen ostoa sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin kohtiin:

- Rekisteri ja sukutaulu on yksilöity selkeästi, ja tiedot voi tarkistaa.
- Molempien vanhempien olennaiset terveystulokset esitetään nimineen ja päivämäärineen.
- Olet nähnyt vähintään toisen vanhemman tai kyseisen aikuisen koiran sekä levossa että reippaan kävelyn jälkeen.
- Koira hengittää ilman näkyvää ponnistelua, liikkuu vapaasti ja palautuu kohtuullisessa ajassa.
- Kasvattaja puhuu avoimesti vaihtelusta ja aiemmista ongelmista sen sijaan, että lupaisi ”ongelmatonta bulldoggia”.
- Palkitsemiseen perustuvalle koulutukselle, lasten tai muiden eläinten kanssa toimimiselle, liikunnalle viileissä oloissa ja asteittaiselle yksinoloharjoittelulle on realistinen suunnitelma.

Tärkein valinta ei siis ole kahden rotukuvauksen välillä, vaan todellisten koirien ja jalostusratkaisujen välillä. Toimivan rakenteen, arjessa tasapainoisen luonteen ja todennettavien tietojen pitäisi painaa enemmän kuin erikoisen värin, mahdollisimman suuren pään tai mahdollisimman raskaan rakenteen.

Olde english bulldogge

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Veterinary Society for Animal Welfare (Germany)

Olde english bulldogge on keskikokoinen, lihaksikas ja urheilullinen bulldoggityyppinen seurakoira. Se on rauhallinen, itsevarma ja ihmisläheinen sekä perhettään kohtaan hellä, mutta luonnostaan valpas. Sillä on lyhyt, helppohoitoinen turkki, ja se tarvitsee säännöllistä liikuntaa, varhaista sosiaalistamista sekä myönteistä ja johdonmukaista koulutusta.

Old Glory Bulldogs

Vi är en liten familjär uppfödning där hundarna är i centrum. 
Godkänd och kontrollerad av länsstyrelsen. 

Tillslut blev drömmen verklighet ❤️

My Sweet Monster

El Aragento

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Sunda, stabila, snygga, smarta & skickliga labradorer. Målet med aveln är att bevara en frisk, snygg o duglig labrador, såväl jakt som socialt. Idag bedrivs Ingmos kennel av mig o min dotter, Ylva. Vi har i regel 2 kullar/år o föder upp svarta, gula o bruna valpar. Alla hundar som går i avel är röntgade på höfter och armbågar, de är ögonlysta, meriterade på utställning och gentestade. Vi har Länstyrelsens & skattemyndighets tillstånd, samt redovisar moms. Valparna säljs m doldafelförsäkring.

Ingmos

Välkommen till Sweden's Eden i Skånes Fagerhult! Vi är godkända Border Collie-uppfödare med tillstånd från Länsstyrelsen Skåne och odlar även grönsaksplantor för självförsörjning med överskott till försäljning.

Sweden's Eden

San-Hime

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Société Centrale Canine (France)

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (United Kingdom)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Lackö’s Kennel

Iunona Artemis

## Perustiedot

Cockapoo on cockerspanielin ja villakoiran risteytys, ei yhtenäinen rotu, jolla olisi yhteinen rotumääritelmä. Siksi koko, turkki, aktiivisuustaso ja luonne voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Hyödyllisimmät tiedot pennusta saa sen omista vanhemmista ja lähisukulaisista, ei cockapoon yleiskuvauksesta.

- **Tausta:** cockerspanielin ja villakoiran risteytys
- **Vaihtelu:** cockerin sukulinja ja villakoiran kokomuunnos vaikuttavat muun muassa kokoon, turkkiin ja työskentelytapaan
- **Tavalliset sukupolvimerkinnät:** F1 tarkoittaa cockerspanielin ja villakoiran risteytystä. Esimerkiksi merkinnän F1b b-kirjain kertoo, että myöhempi sukupolvi on takaisinristeytetty jompaankumpaan vanhempaisrotuun
- **Tärkeää tietää:** sukupolvimerkintä kuvaa polveutumista, mutta ei takaa tietynlaista turkkia, kokoa, luonnetta tai terveydentilaa
- **Mitä omistajalta tarvitaan:** aikaa koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja säännölliseen turkinhoitoon sekä halua arvioida koiraa yksilönä risteytyksen maineeseen luottamisen sijaan

Kysy aina, minkä tyyppinen cockerspanieli ja minkä kokoinen villakoira pennun taustalla on. Käyttölinjaisella englannincockerspanielilla voi olla erilaisia ominaisuuksia kuin näyttelylinjaisella cockerilla, ja toy-, kääpiö-, keskikokoisen ja isovillakoiran kokoeroilla on huomattava merkitys arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Aikuisen cockapoon kokoa ja turkkia ei voi ennustaa yhden yhteisen mittataulukon perusteella. Villakoiria on neljää kokomuunnosta, ja lopputulokseen vaikuttavat myös cockerin sukulinja ja perinnöllinen vaihtelu. Kysy kasvattajalta, millaista cockeria ja mitä villakoiran kokomuunnosta risteytyksessä on käytetty, mikä on vanhempien säkäkorkeus ja paino sekä millaisiksi aikuiset täys- tai puolisisarukset ovat kehittyneet. Tämä kertoo enemmän kuin koko risteytykselle annetut yleiset kokotiedot.

Turkki voi olla melko suora, laineikas tai kihara. Karvaa voi lähteä vähän, selvästi tai jotakin siltä väliltä, jopa saman pentueen sisaruksilla. Villakoiraristeytyksistä saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta kihara turkki takkuuntuu herkemmin, etenkin märkänä. Vähäinen karvanlähtö ei siis tarkoita vähäistä hoidon tarvetta.

Käy turkki läpi sekä harjalla että kammalla ihoa myöten. Jos kampa takertuu, turkissa on yhä takkuja, vaikka pinta näyttäisi hyvin harjatulta. Harjauksen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu juuri kyseisen koiran turkin pituudesta ja tiheydestä sekä arjen olosuhteista, ei yhdestä kaikille cockapoo-koirille sopivasta aikataulusta. Totuta pentu rauhallisesti ja varhain tassujen, korvien ja kasvojen käsittelyyn sekä fööniin ja trimmauskoneeseen.

Cockapoo ei ole allergiavapaa koira. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosta irtoavassa aineksessa, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa pentuesisarusten välillä. Vähäinen karvanlähtö, kihara turkki tai F1b-merkintä ei siis takaa, että allerginen ihminen voisi elää koiran kanssa. Allergiaoireista kärsivän kannattaa kysyä neuvoa terveydenhuollosta ennen koiran hankintaa ja varautua siihen, että reaktiot voivat vaihdella koirayksilöstä toiseen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Cockapoossa voivat yhdistyä cockerspanielin eloisuus ja yhteistyöhalu sekä villakoiran aktiivisuus ja koulutettavuus, mutta risteytys ei tuota ennalta määrättyä luonnetta. Sosiaalisuus, jahtaamisinto, ääniherkkyys, rauhoittumiskyky ja suhtautuminen käsittelyyn voivat kaikki vaihdella. Myös ympäristöllä, varhaisilla kokemuksilla ja koulutuksella on suuri merkitys.

Suhtaudu varauksella lupauksiin, joiden mukaan jokainen cockapoo on helppo ensikoira tai sopii automaattisesti lapsiperheeseen. Brittiläisessä kyselytutkimuksessa, joka sisälsi tietoja 9 402 koirasta, havaittiin useita käyttäytymiseroja yleisten villakoiraristeytysten ja niiden vanhempaisrotujen välillä. Tutkimus ei tue ajatusta siitä, että risteytykset tarvitsisivat yleisesti vähemmän koulutusta. Tulokset koskevat ryhmiä eivätkä ennusta yksittäisen pennun käyttäytymistä, mutta ne osoittavat, miksi myyntipuhe ei saa korvata kunnollista käyttäytymisen arviointia.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai ainakin emä ja muita läheisiä aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllättävästä äänestä, lähestyvät ihmisiä olematta tunkeilevia, sietävät turhautumista ja rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Kysy erikseen haukkumisesta, resurssien puolustamisesta, jahtaamisesta, yksinolosta, autoilusta ja turkinhoidosta. Todellisia tilanteita kuvaavat vastaukset ovat hyödyllisempiä kuin luonnehdinnat ”kiltti” tai ”perheystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Cockapoo tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta mikään minuutteihin perustuva sääntö ei sovi jokaiselle koiralle. Paljon toistetulle pentujen liikunnan viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä tukea, eikä sitä pidä käyttää tiukkana aikatauluna. Liikunnan määrän tulee perustua ikään, kokoon, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Pentu tarvitsee lyhyitä, vaihtelevia tekemishetkiä ja runsaasti lepoa. Aikuinen voi nauttia lenkeistä, hajutyöskentelystä, noutamisesta, ongelmanratkaisusta ja muusta harjoittelusta omistajansa kanssa.

Lisää kuormitusta vähitellen ja seuraa kokonaisuutta. Jäykkyys, haluttomuus liikkua, pitkään jatkuva ylivireys tai poikkeava väsymys tekemisen jälkeen ovat syitä keventää vaatimuksia ja ottaa tarvittaessa yhteyttä eläinlääkäriin. Jatkuvasti tekemistä hakeva koira saattaakin tarvita apua rauhoittumiseen, parempaa unta tai rauhallista hajutyöskentelyä, ei automaattisesti pidempää ja vauhdikkaampaa lenkkiä.

Aloita näiden taitojen harjoittelu varhain:

- luoksetulo ja kontaktin pitäminen ympäristön hajuista ja liikkeestä huolimatta
- rauhallinen hihnassa kävely sekä luotettava pysähtymis- tai irrottamisvihje
- korvien, tassujen, suun ja koko turkin rauhallinen käsittely
- siirtyminen aktiivisesta tekemisestä lepoon ja päinvastoin
- yksinolon asteittainen harjoittelu hyvin pienin askelin
- rento autoilu ja neutraalit kohtaamiset ihmisten ja koirien kanssa

Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja pidä vaikeustaso sopivana. Cocker-tausta voi tuoda kiinnostusta hajuihin, lintuihin ja liikkeeseen, kun taas villakoirataustaan yhdistetään usein nopea oppiminen. Pidä näitä mahdollisina lähtökohtina, älä takeina. Luoksetulon on toimittava asteittain lisääntyvien häiriöiden keskellä ennen kuin koiralle annetaan enemmän vapautta.

## Terveys

Cockapoo ei ole automaattisesti vanhempaisrotujaan terveempi. Toisessa, omistajilta kerättyihin tietoihin perustuvassa tutkimuksessa verrattiin kolmea yleistä villakoiraristeytystä niiden vanhempaisrotuihin. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu 86,6 prosentissa vertailuista. Tulos ei tue väitettä, että risteytykset olisivat yleisesti terveempiä, eikä myöskään väitettä, että ne olisivat yleisesti sairaampia. Aineisto kerättiin yhtenä ajankohtana, ja se kuvaa ryhmiä, joten sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun terveyttä.

Käytännössä riskejä vähennetään arvioimalla kumpikin vanhempi oman rotunsa ja kokomuunnoksensa mukaisesti. Pyydä rekisterinumero tai muu todennettava tunnistetieto, kunkin tutkimuksen nimi, tutkimuspäivä ja varsinainen tulos. ”Eläinlääkärin tarkastama” tai ”DNA-testattu” ei riitä, ellei ole selvää, mitä on tutkittu.

### Tarkista cocker-vanhemman tiedot

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen pentuvälityksen kriteereihin kuuluvat dokumentoidut lonkkatulokset, voimassa oleva silmätutkimuslausunto ja familiaalisen nefropatian eli FN:n testitulos. Nämä ovat yhdistyksen kriteerejä puhdasrotuisten cockerpentueiden välitykselle, eivät kaikkia cockapoo-pentueita koskeva virallinen säännöstö. Ne ovat silti olennaisia tarkistettavia asioita cocker-vanhemman kohdalla. Kysy myös prcd-PRA:sta, mutta muista, että prcd-PRA-testi kattaa vain tämän tietyn PRA:n muodon eikä sulje pois kaikkia verkkokalvosairauksia.

### Tarkista villakoiravanhemman tiedot

Selvitä ensin villakoiran tarkka kokomuunnos. Ruotsissa toy-, kääpiö- ja keskikokoisilla villakoirilla on prcd-PRA:ta koskeva terveysohjelma, johon kuuluu tulosten kirjaaminen. Isovillakoirien jalostuksessa painotukset ovat toiset, ja lonkkatulokset ovat keskeisessä asemassa. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee myös polvitutkimusta ennen toy- ja kääpiövillakoirien jalostuskäyttöä. Tarkista, mitkä tutkimukset ovat olennaisia juuri kyseisen vanhemman kokomuunnokselle, äläkä tyydy pelkkään toteamukseen ”villakoira on tutkittu”.

Myös DNA-tuloksia on tulkittava yhdessä. Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa voidaan käyttää jalostukseen ilman sairaiden pentujen syntymistä, jos toinen vanhempi on geneettisesti vapaa samasta geenimuunnoksesta. Molempien vanhempien testitulosten on kuitenkin oltava todennettavissa. Pyydä eläinlääkäriä tai kyseistä rotuyhdistystä selittämään epäselvät tulokset.

## Historia ja alkuperä

Cockapoo polveutuu kahdesta rodusta, joiden työkäytöstä on dokumentoitua historiaa. Cockerspanieli kehitettiin Britanniassa riistaa ylösajavaksi ja noutavaksi metsästyskoiraksi. Sen nimi liittyy lehtokurpan metsästykseen. Villakoiralla on vanhempi eurooppalainen tausta vedestä noutavana koirana. Nykyään molempia pidetään myös seurakoirina ja monipuolisina harrastuskoirina.

Nykyinen risteytys on tullut suosituksi seurakoirana, mutta sillä ei ole yhteistä rotumääritelmää, joka yhtenäistäisi kokoa, turkkia ja muita ominaisuuksia. Väitteille tarkasta syntyvuosikymmenestä tai yhdestä alkuperäisestä jalostustavoitteesta on heikosti dokumentoitua näyttöä, eikä niitä pidä käyttää nykyisten koirien ominaisuuksien ennustamiseen. Yksittäisen pennun kohdalla vanhempien henkilöllisyys, käyttölinjat, terveys ja käyttäytyminen ovat paljon tärkeämpiä kuin yksinkertaistettu alkuperätarina.

## Arki cockapoon kanssa

Cockapoo voi sopeutua hyvin monenlaisiin koteihin, kun yksilön tarpeet sopivat perheen arkeen. Kerrostaloasunto ei itsessään ole este, mutta koira tarvitsee säännölliset rutiinit tarpeilla käymiseen, tekemiseen ja lepoon sekä harjoittelua porraskäytävän ja oven ulkopuolisten äänten varalle. Kodin koko ei ratkaise haukkumista tai ahdistusta. Tunnista reaktion laukaisevat tilanteet ja harjoittele sellaisella vaikeustasolla, jolla koira pystyy pysymään rauhallisena.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy rentona. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita, yrittää paeta tai ei pysty syömään yksin jäätyään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy. Voimakas ahdistus vaatii eläinlääkärin ja pätevän käytösasiantuntijan apua.

Aikuisen tulee aina vastata lasten ja koiran välisistä tilanteista. Koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan, eivätkä lapset saa häiritä sitä, kun se nukkuu, syö tai yrittää siirtyä pois. Yhteensopivuus kissojen tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, hyödynnä etäisyyttä ja fyysisiä esteitä ja estä jahtaaminen ennen kuin annat eläimille enemmän vapautta yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi osata vastata seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä cockerin sukulinjaa ja villakoiran kokomuunnosta on käytetty, ja kuinka suuria vanhemmat ovat?
- Mitä kirjattuja terveystuloksia kummaltakin vanhemmalta on saatavilla päivämäärineen ja tunnistetietoineen?
- Miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät levossa, käsiteltäessä, ääniä kuullessaan, vieraiden koirien seurassa ja yksin ollessaan?
- Millainen turkki aikuisilla sukulaisilla on, ja millaista hoitoa se käytännössä vaatii?
- Miten pennut on kasvatettu ja totutettu ihmisiin, arjen ääniin, erilaisiin alustoihin, käsittelyyn ja lyhyisiin erossaoloihin?

Perusteltu arvio alkaa asiakirjoista ja havaittavista ominaisuuksista. Älä valitse cockapoota vain siksi, että sitä kuvaillaan allergiaystävälliseksi, helpoksi tai täydelliseksi perhekoiraksi.

Cockapoo

The British Cockapoo Society

PDSA (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Cockapoot ovat pieniä tai keskikokoisia seurakoiria, jotka ovat cockerspanielin ja villakoiran risteytyksiä. Ne ovat ystävällisiä, ihmisläheisiä ja vilkkaita ja sopivat aktiivisille perheille sekä ensimmäistä koiraansa hankkiville. Monilta lähtee vain vähän karvaa, mutta ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, päivittäistä koulutusta sekä vähintään tunnin liikuntaa ja aivojumppaa päivässä.

Royalcockerpoo

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Fédération Cynologique Internationale

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

Uppfödning i hemmiljö. Vi lever tillsammans med våra hundar på en gård i Jämtland. Utanför stugknuten har vi skog och ängar. Våra hundar är en del av vår familj. Vi aktiverar våra hundar med långa skogspromenader, dragträning och paddleboard, men givetvis blir det även lite soffhäng. Vid köp av valp kan hämtning ske på vår gård i Jämtland, eller i vår bostad i Järfälla (Stockholm).

Arctic White Samoyed

## Rotu lyhyesti

- Älykäs ja energinen metsästyskoira, joka rakastaa vettä ja noutaa innokkaasti
- Tunnusomainen kihara, maksanruskea turkki, sileäkarvainen naama ja pitkä ”rotanhäntä”
- Yleensä hyvin ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen
- Tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä osatakseen rauhoittua sisällä
- Monissa maissa harvinainen rotu, joten hyvän kasvattajan ja koulutustuen löytäminen on tärkeää


## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninvesispanieli on niitä koiria, jotka tunnistaa jo pellon toiselta laidalta. Se on keskikokoinen tai suuri, voimakasrakenteinen ja urheilullinen spanieli, joka on jalostettu työskentelemään koko päivän kylmässä vedessä ja vaikeakulkuisessa maastossa. Urosten säkäkorkeus on yleensä noin 53–59 cm, ja nartut ovat hieman pienempiä. Paino on usein 20–30 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan. Koira on vankka ja lihaksikas, mutta se ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Hyväkuntoisella koiralla on syvä rintakehä, vahva luusto ja melko neliömäiset mittasuhteet, jotka mahdollistavat nopeat ja ketterät liikkeet.

Pää on varsin omaleimainen. Kuono on vahva ja leveä olematta karkea, ja naama on sileä ja lyhytkarvainen. Päälaella on pyöreä, tiukoista kiharoista muodostuva ”töyhtö”, joka sulautuu pitkiin, alas kiinnittyneisiin ja runsaitten korkkiruuvikiharoiden peittämiin korviin. Monien mielestä rodun ilme on viisas ja hieman ilkikurinen, mikä sopii hyvin sen hassuttelevaan luonteeseen.

Turkki on yksi rodun silmiinpistävimmistä piirteistä. Runkoa peittävät tiheät, napakat kiharat, jotka auttavat pitämään koiran lämpimänä ja suojaavat sitä kylmässä vedessä. Kurkun ja kaulan etuosan karva on sileämpää. Häntä on tyvestä paksu ja kiharan karvan peittämä, mutta kapenee sitten sileäksi, lähes karvattomalta näyttäväksi ”rotanhännäksi”, joka on rodulle hyvin tyypillinen. Ainoa hyväksytty väri on syvä maksanruskea eli tumma suklaanruskea, jossa näkyy tietyssä valossa usein hienoinen violetti vivahde.

Turkinhoito on käytännönläheistä, mutta vaatii sitoutumista. Kiharoiden tehtävä on eristää ja suojata, ei huopaantua. Siksi turkinhoitoon kuuluu:

- Kampaa tai harjaa turkki läpi kerran tai kahdesti viikossa. Käytä rungolla harvapiikkistä kampaa ja tiukkoihin kiharoihin varovasti karstaa.
- Tarkista korvantaustat, kaulapannan alusta, kainalot ja hännäntyvi, joihin takkuja syntyy herkimmin.
- Huuhtele koira uinnin jälkeen puhtaalla makealla vedellä mudan, suolan tai kloorin poistamiseksi ja anna turkin kuivua luonnollisesti aina kun mahdollista.

Ammattilaisen tekemä trimmaus 6–10 viikon välein auttaa pitämään ulkomuodon siistinä ja turkin helppohoitoisena. Monet käyttökoirien omistajat suosivat käytännöllistä leikkausta, jossa turkin eristävyys säilyy mutta jalkojen ja vatsan hapsuja lyhennetään. Tassujen ja anturoiden välien säännöllinen siistiminen parantaa pitoa ja vähentää sisälle kulkeutuvaa mutaa. Kynnet tulee pitää lyhyinä ja korvat tarkistaa usein, sillä pitkät, kiharat korvat voivat sitoa kosteutta, ellei niitä kuivata huolellisesti uinnin jälkeen.

Säännöllisellä hoidolla irlanninvesispanielin kiharat pysyvät kauniina ja toimivina, ja karvaa irtoaa yllättävän vähän. Tätä monet omistajat arvostavat arjessa.


## Luonne ja persoonallisuus

Elämä irlanninvesispanielin kanssa on vähän kuin asuisi älykkään ulkoilmaurheilijan kanssa, jolla on myös vahva huumorintaju. Nämä koirat ovat älykkäitä, herkkiä ja tarkkaavaisia. Ne oppivat nopeasti kodin rutiinit ja näyttävät usein ennakoivan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Monet omistajat kuvailevat niitä ”ajatteleviksi koiriksi”, jotka tarkkailevat ympäristöään ja reagoivat harkitummin kuin jotkin muut vilkkaat metsästyskoirarodut.

Rotu on yleensä hellä perhettään kohtaan ja valitsee usein yhden suosikki-ihmisen, vaikka kiintyykin kaikkiin perheenjäseniin. Vieraisiin jotkut yksilöt suhtautuvat aluksi pidättyvästi. Ne eivät yleensä ole pelokkaita, mutta haluavat usein arvioida uusia ihmisiä hetken ennen rentoutumistaan. Varhainen, myönteisiin kokemuksiin perustuva sosiaalistaminen auttaa merkittävästi pentua kasvamaan itsevarmaksi aikuiseksi.

Irlanninvesispanieli voi olla ihana kumppani lapsille, kunhan sekä koira että lapset ymmärtävät yhteiset rajat. Se viihtyy usein aktiivisten, koiraa kunnioittavien lasten seurassa, jotka haluavat leikkiä noutoleikkejä, tutkia luontoa tai harjoitella temppuja. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava, sillä vahva ja toisinaan riehakas koira voi innostuessaan vahingossa kaataa taaperon.

Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee sukulinjan ja kasvuympäristön mukaan. Monet ovat ystävällisiä ja leikkisiä, varsinkin jos ne on sosiaalistettu hyvin pentuina. Jotkut, etenkin kastroimattomat urokset, voivat olla hieman päällekäyviä tai valikoivia koirakavereidensa suhteen. Rauhalliset, neutraalit tutustumistilanteet ja omistajan selkeä ohjaus toimivat yleensä parhaiten. Kissojen ja pienempien lemmikkien kanssa paljon riippuu varhaisesta totuttamisesta. Osa yksilöistä elää kissojen kanssa sopuisasti, kun taas toisilla voi olla houkutus lähteä niiden perään.

Lähes kaikkia irlanninvesispanieleita yhdistää vilkas mieli. Jos ne eivät saa tarpeeksi tekemistä sekä keholle että mielelle, ne voivat tylsistyä ja keksiä omistajan kannalta vähemmän mieluisia puuhia, kuten:

- Kodin tavaroiden pureskelua
- Pienille äänille haukkumista
- Puutarhassa kaivamista
- Omien ”leikkien” keksimistä, kuten kenkien varastamista huomion saamiseksi

Niille sopivat rauhallinen, johdonmukainen arki ja selkeät odotukset. Kova käsittely tai huutaminen ei sovi tälle rodulle, ja se voi johtaa stressiin tai sulkeutumiseen. Varmalla, kärsivällisellä ja ystävällisellä ohjauksella koiran parhaat puolet pääsevät esiin, ja sen eloisuudesta tulee ristiriitojen sijaan yhteisen tekemisen voimavara.


## Koulutus ja liikunta

Irlanninvesispanieli on pohjimmiltaan työskentelevä metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan riistaa sekä maalta että vedestä. Tämä tausta näkyy selvästi sen koulutus- ja liikuntatarpeissa. Se ei ole sohvakoira, jolle riittää lyhyt kävely korttelin ympäri. Päivittäinen toiminta, jossa yhdistyvät fyysinen liikunta ja älylliset haasteet, on välttämätöntä.

Useimmat nuoret aikuiset tarvitsevat vähintään 1,5–2 tuntia monipuolista toimintaa päivän mittaan jaettuna. Tämä ei tarkoita jatkuvaa juoksuttamista. Yhdistä sen sijaan esimerkiksi seuraavia:

- Reippaita kävelyjä, joilla koira saa liikkua luontaiseen tahtiinsa
- Vapaana juoksemista turvallisilla alueilla paikallisten sääntöjen salliessa, jotta koira pääsee ojentamaan jalkojaan ja haistelemaan
- Vesityöskentelyä, kuten uimista tai noutamista järvissä ja joissa lämpiminä kuukausina
- Lyhyitä koulutushetkiä useita kertoja päivässä, usein 5–10 minuuttia kerrallaan

Rotu oppii yleensä nopeasti, mutta on myös vahvatahtoinen. Parhaiten toimii palkitsemiseen perustuva koulutus, jossa palkkiona käytetään ruokaa, leluja tai veteen pääsyä. Koiran luontaisia kykyjä hyödyntävät harjoitusleikit voivat olla erityisen tehokkaita, esimerkiksi:

- Noutodamien tai lelujen noutaminen eri suunnista ja eri etäisyyksiltä
- Yksinkertainen hajutyöskentely, jossa esineitä piilotetaan puutarhaan ja koiraa kannustetaan etsimään niitä
- Tottelevaisuusharjoitukset, joissa istumista, maahanmenoa, luoksetuloa ja seuraamista tehdään hauskojen noutojen lomassa

Näillä koirilla on huumorintajua, ja toisinaan ne kokeilevat mielellään rajojaan. Johdonmukaisuus on avainasemassa. Jos jokin käytös ei ole sallittua, sitä ei pidä koskaan palkita huomiolla tai naurulla, vaikka se sillä hetkellä näyttäisi huvittavalta. Kun irlanninvesispanieli kerran oppii jonkin kepposen toimivan, siitä voi olla vaikea päästä eroon.

<x-quote text="Eniten yllätyin siitä, kuinka paljon rauhallisemmaksi irlanninvesispanielini muuttui, kun otimme käyttöön säännöllisen päivärytmin: aamulla lenkki, päivällä aivojumppaa ja illalla uintia tai noutoleikkejä. Ilman tätä rytmiä se oli levoton, mutta nyt se osaa rentoutua kotona." from="Lina, ensimmäisen metsästyskoiransa omistaja" />

Herkkyyden vuoksi koiraa tulee ohjata lempeästi ja selkeästi, ei kovakouraisesti. Monet yksilöt sulkeutuvat tai hämmentyvät, jos ne kokevat tulleensa kohdelluiksi epäreilusti. Jos huomaat koirasi menettävän kiinnostuksensa harjoitteluun, lyhennä harjoitusta, tee seuraavasta tehtävästä helppo ja lopeta onnistumiseen.

Ohjattu harrastustoiminta voi tarjota erinomaisen tavan purkaa energiaa. Irlanninvesispanielit menestyvät usein seuraavissa lajeissa:

- Käyttökoirakokeet ja metsästyskoirakoulutus
- Agility urheilullisuutensa ansiosta
- Tottelevaisuuskoulutus ja rally-toko keskittymiskykynsä ja älykkyytensä ansiosta
- Koirajuoksu eli canicross tai vaeltaminen, kunhan kuntoa rakennetaan vähitellen

Riittävästi liikuntaa ja koulutusta saanut irlanninvesispanieli on yleensä miellyttävä seuralainen sisällä ja käpertyy lähellesi aktiivisen päivän jälkeen. Ilman sopivaa tekemistä sen luontainen toimintatarmo voi muuttua turhautumiseksi, jolloin ongelmakäytöstä alkaa ilmetä.


## Terveys

Irlanninvesispanielit ovat yleensä vankkatekoisia, mutta kaikkien rotukoirien tavoin niillä voi olla alttiutta tietyille terveysongelmille. Vastuulliset kasvattajat pyrkivät aktiivisesti vähentämään näitä riskejä, joten on tärkeää valita kasvattaja, joka painottaa terveystutkimuksia ja avointa tiedonkulkua.

Rodussa esiintyviä sairauksia ja vaivoja ovat esimerkiksi:

- Lonkka- ja kyynärniveldysplasia, jotka voivat aiheuttaa kipua ja nivelrikkoa
- Silmäsairaudet, kuten kaihi tai distichiasis eli ylimääräiset ripset joissakin sukulinjoissa
- Autoimmuunisairaudet pienellä osalla koirista
- Korvatulehdukset, etenkin paljon uivilla yksilöillä, joilla on runsas korvakarvoitus
- Ihoärsytys tai kosteat ihotulehdukset eli hot spotit, jos turkki takkuuntuu tai jää kosteaksi ihon läheltä

Monet kansalliset rotuyhdistykset suosittelevat jalostuskoirille terveystutkimuksia, kuten:

- Lonkkien arviointia virallisen tutkimusjärjestelmän mukaisesti
- Kyynärnivelten tutkimuksia tarvittaessa
- Säännöllisiä silmätutkimuksia silmäsairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä
- Joissakin maissa suositeltuja lisätutkimuksia

Tyypillinen elinikä on noin 10–12 vuotta, ja osa yksilöistä elää pidempään hyväkuntoisina. Pitkäaikaiseen hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat, joihin omistaja voi itse vaikuttaa:

- Koiran pitäminen hoikkana ja hyväkuntoisena nivelten kuormituksen vähentämiseksi
- Säännöllinen, kohtuullinen liikunta pitkää lepoa seuraavien äkillisten ponnistusten sijaan
- Ikään ja aktiivisuustasoon sopiva, tasapainoinen ruokavalio
- Hyvä korvien hoito etenkin uinnin jälkeen: hellävarainen kuivaus sekä punoituksen ja hajun tarkistaminen
- Turkin pitäminen takuttomana, jotta iho pääsee hengittämään

Koska kyseessä on aktiivinen käyttökoirarotu, joka usein ui ja juoksee säässä kuin säässä, pieniinkin vammoihin kannattaa puuttua nopeasti. Tassujen haavat, aristavat anturat ja lihasvenähdykset vaativat lepoa ja eläinlääkärin tutkimuksen, elleivät ne parane nopeasti. Säännölliset terveystarkastukset, myös hampaiden tutkiminen, auttavat havaitsemaan ongelmat varhain ja pitämään koiran olon hyvänä.

<x-quote text="Kasvattaja, joka kertoo tutkimustuloksista avoimesti ja selittää niiden merkityksen, on yksi parhaista lähtökohdista tulevan koirasi pitkäaikaisen terveyden tukemiselle." from="Get a Petin toimitus" />

Monet omistajat ottavat myös kattavan [lemmikkivakuutuksen](https://getapet.com/fi/pet-insurance), joka auttaa hallitsemaan odottamattomien sairauksien tai tapaturmien kustannuksia koiran elämän aikana.


## Historia ja alkuperä

Irlanninvesispanielin juuret ulottuvat kauas Irlannin metsästysperinteisiin. Vaikka rodun kehityksen tarkkaa kulkua ei ole täysin dokumentoitu, nykyistä rotua muistuttavia koiria kuvailtiin jo useita vuosisatoja sitten. Niitä arvostettiin niiden kyvystä noutaa riistaa jäisistä järvistä, joista ja tulviviltä pelloilta sekä taidosta työskennellä tiheässä kasvillisuudessa maalla.

Nykyaikaisen irlanninvesispanielin muotoutuminen liitetään usein 1800-luvulla Dublinissa toimineeseen kasvattajaan ja tämän huolelliseen jalostusvalintaan. Tuloksena oli koira, jossa yhdistyivät voima, kestävyys, voimakas luontainen kiinnostus veteen ja hyvin omaleimainen ulkonäkö. Tiukoista kiharoista, sileästä rotanhännästä ja syvästä maksanruskeasta väristä tuli rodun tunnusmerkkejä. Samalla rotu tunnettiin älykkäänä ja itsenäisenä metsästyskoirana.

Kotimaassaan ja muualla Euroopassa irlanninvesispanielia käytettiin ensisijaisesti monipuolisena metsästyskoirana. Se pystyi:

- Noutamaan ammuttuja lintuja syvästä tai nopeasti virtaavasta vedestä
- Työskentelemään soilla ja ruovikoissa, joissa jalansija on epävarma
- Etsimään riistaa vaikeakulkuisilta laidunmailta ja metsistä
- Tuomaan riistan hellästi käteen pehmeän nouto-otteensa ansiosta

Metsästysammunnan ja koiranjalostuksen järjestäytyessä rotu sai kenneljärjestöjen tunnustuksen ja sitä alettiin nähdä koiranäyttelyissä. Se jäi kuitenkin harvinaisemmaksi kuin jotkin muut metsästyskoirarodut, osittain siksi, että se tarvitsi omistajia, jotka olivat valmiita paneutumaan sen vahvaan luonteeseen ja turkinhoitoon.

Nykyään irlanninvesispanieleita käytetään yhä metsästyskoirina joissakin maissa, usein perinteisiä taitoja ja monipuolisuutta arvostavien harrastajien toimesta. Samalla yhä useampi elää aktiivisena perhekoirana, jonka kanssa vaelletaan, harrastetaan tokoa tai agilityä tai nautitaan muuten yhteisistä ulkoiluseikkailuista. Harvinaisuudella on hyväkin puolensa: monet kasvattajat ovat intohimoisia rodun vaalijoita, jotka huolehtivat sekä sen terveydestä että käyttöominaisuuksien säilymisestä.

Rotua harkitsevalle sen historia selittää paljon nykyisestä käyttäytymisestä. Voimakas keskittyminen, rakkaus veteen ja tarve mielekkääseen työhön ovat suoraa perintöä sukupolvilta, joita jalostettiin vaativaan työhön haastavissa oloissa. Kun nämä tarpeet täytetään nykyajan arjessa, irlanninvesispanielin perintö näkyy palkitsevana yhteistyönä ihmisen ja koiran välillä.


## Arki irlanninvesispanielin kanssa

Elämä irlanninvesispanielin kanssa on palkitsevaa, mutta siihen ei kannata ryhtyä kevyin perustein. Nämä koirat tarvitsevat ihmisiltään aikaa, selkeää arjen rytmiä ja aktiivista yhdessäoloa. Ennen koiran hankintaa omaa elämäntapaa kannattaa tarkastella rehellisesti.

Aika on keskeinen tekijä. Useimpien omistajien kannattaa varautua seuraaviin:

- Vähintään yksi pidempi lenkki tai harjoitus päivässä sekä kaksi lyhyempää ulkoilua
- Useita lyhyitä aivotyöskentelyhetkiä, kuten hajuleikkejä, tottelevaisuusharjoituksia tai aktivointiruokailua
- Turkin ja korvien hoito kerran tai kahdesti viikossa sekä ylimääräinen kuivaaminen uintipäivinä
- Säännölliset trimmauskäynnit, ellei turkin leikkaaminen kotona tunnu luontevalta

Kustannukset voivat olla samaa luokkaa kuin muilla keskikokoisilla tai suurilla aktiivisilla roduilla. Vuosittaisia menoja ovat usein laadukas ruoka, tavanomainen eläinlääkärinhoito ja rokotukset, trimmaus, vakuutus sekä koulutuskurssit tai harrastukset. Yllättäviä eläinlääkärikuluja voi tulla minkä tahansa koiran kanssa, joten niihin on järkevää varautua säästämällä tai vakuutuksella.

Rotu sopeutuu melko hyvin erilaisiin koteihin, kunhan sen liikunnantarve täyttyy. Aidattu piha helpottaa arkea etenkin vilkkaassa murrosiässä. Kerrostaloasuminenkin onnistuu sitoutuneelta omistajalta, joka tarjoaa riittävästi ulkoilua ja mielekästä tekemistä joka päivä säästä riippumatta.

Tavallisesti tarvittavia perusvarusteita ovat:

- Turvalliset, hyvin istuvat valjaat ja tukeva talutin
- Pitkä liina turvalliseen vapaampaan liikkumiseen ennen kuin luoksetulo on täysin luotettava
- Mukava peti kodin rauhallisessa nurkassa
- Pyyhkeitä ja mahdollisesti kuivaustakki märkiä päiviä varten
- Kiharalle turkille sopivat hoitovälineet, kuten harvapiikkinen kampa ja karsta
- Kelluvia leluja ja noutodameja vesi- ja maaleikkeihin

<x-quote text="Opimme nopeasti, että kun irlanninvesispanielimme sai kaksi kunnon liikuntahetkeä ja vähän koulutusta, illat olivat rauhallisia. Niinä päivinä, kun oikaisimme, se muistutti meitä asiasta kuljeskelemalla levottomasti ja tuputtamalla leluja." from="Oskar, aktiivisen perhekoiran omistaja" />

Tämä ei yleensä ole helpoin rotu aivan ensimmäiseksi koiraksi, jos tukea on vähän saatavilla. Motivoitunut aloittelija voi kuitenkin onnistua, kun hän on valmis käymään kursseilla, lukemaan ja työskentelemään kokeneiden kouluttajien kanssa. Myös [koirarodun valintaopas](https://getapet.com/fi/dog-breed-advisor) voi auttaa arvioimaan, kuinka hyvin rotu sopii omaan arkeen.

Elämä irlanninvesispanielin kanssa tarkoittaa mutaisia tassunjälkiä, märän koiran hajua uintipäivien jälkeen ja melkoista määrää karvaa pyyhkeissä ja turkinhoitovälineissä. Vastineeksi saat urheilullisen ja älykkään kumppanin, joka nauttii usein suuresti yhteisistä seikkailuista. Aktiivisille ihmisille ja perheille, jotka viihtyvät ulkona kaikkina vuodenaikoina ja arvostavat persoonallista koiraa, tämä rotu voi olla erittäin palkitseva valinta.

Irlanninvesispanieli

Irish Water Spaniel Association (UK)

Irish Water Spaniel Club of Ireland

Keskikokoinen tai suuri, urheilullinen metsästyskoira, jonka tunnusmerkkejä ovat kihara maksanruskea turkki, sileäkarvainen naama ja kärkeä kohti kapeneva ”rotanhäntä”. Älykäs, vettä rakastava noutaja, joka kiintyy vahvasti, usein yhteen ihmiseen. Tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllistä turkinhoitoa ja lempeää, johdonmukaista koulutusta.

Coffee’s

Vrå

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

Dolce Musica

Stjärnspirans kennel

The merry shih-tzu family

## Perustiedot

Cavapoo on cavalier kingcharlesinspanielin ja villakoiran risteytys, ei erillinen rotu, jolla olisi Ruotsin Kennelliiton tai FCI:n hyväksymä yhteinen rotumääritelmä. Nimitystä käytetään sekä ensimmäisen sukupolven risteytyksistä että myöhemmistä yhdistelmistä, joten eri pentueiden koirat voivat poiketa toisistaan huomattavasti.

- **Koko:** Cavapoolle ei ole virallisia kokomittoja. Kysy, mitä villakoiran kokomuunnosta yhdistelmässä on käytetty, ja vertaa molempien vanhempien todellista kokoa.
- **Turkki:** Turkki voi olla silkkisempi ja laineikkaampi tai tiheämpi ja kiharampi. Karvanlähtö ja takkuuntumisherkkyys voivat vaihdella saman pentueen sisälläkin.
- **Luonne:** Vanhempaisrotujen kuvaukset kertovat mahdollisista ominaisuuksista. Ne eivät takaa, että jokainen pentu perii ”molempien parhaat puolet”.
- **Terveys:** Risteytys ei ole automaattisesti terveempi. Terveystutkimusten tarve on arvioitava erikseen sekä cavalier- että villakoiralinjassa.
- **Sukupolvi:** F1:n ja F1b:n kaltaiset merkinnät kuvaavat polveutumista. Ne eivät takaa tiettyä kokoa, turkkia tai luonnetta.

Ennen ostoa hyödyllisin kysymys ei siis ole pelkästään ”onko se cavapoo?”, vaan ”ketkä ovat sen vanhemmat, mitä villakoiran kokomuunnosta yhdistelmässä on käytetty ja mitä todennettuja tutkimustuloksia juuri näistä koirista on saatavilla?”

## Ulkonäkö ja turkki

Cavapoon aikuiskokoa ja ulkonäköä ei voi päätellä risteytyksen nimestä. Cavalier kingcharlesinspanielin säkäkorkeus on yleensä noin 30–35 cm. Villakoiralla puolestaan on neljä rotumääritelmän mukaista kokomuunnosta: toyvillakoira, kääpiövillakoira, keskikokoinen villakoira ja isovillakoira. Vanhempaisrotujen mitat ovat taustatietoa, eivät cavapoon kokorajoja. Parhaan käytännön arvion saa aikuisten vanhempien mitoista, rakenteesta ja painosta sekä samojen vanhempien aiempien jälkeläisten kehityksestä.

Turkissa voivat yhdistyä monin tavoin cavalierin pitkä, silkkinen karva ja villakoiran kiharampi, jatkuvasti kasvava turkki. Koiralla voi olla laineikas turkki, josta lähtee jonkin verran karvaa, tiheämmät kiharat, joihin irtokarva jää kiinni, tai jotakin näiden väliltä. Turkinhoito on siksi sovitettava yksilön turkkiin kiinteän hoitoaikataulun sijaan.

Varmista, että kampa kulkee turkin läpi ihoon asti, etenkin korvien takana, kainaloissa sekä valjaiden ja kaulapannan alla. Villakoiramaisempi turkki vaatii leikkaamista, mutta myös cavaliermaisempi turkki on kammattava huolellisesti ja korvien sekä tassujen alueet tarkistettava. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten aikuisten koirien turkkeja hoidetaan.

Cavapoo ei ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on pääasiassa ihossa ja syljessä, ja Ruotsin Kennelliitto korostaa, että niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin, myös saman pentueen sisällä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa, että allerginen ihminen sietää koiraa. Allergisen on kysyttävä terveydenhuollosta neuvoa omaan tilanteeseensa, eikä risteytyksen nimeen tai turkkityyppiin voi luottaa takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Cavapoosta voi kasvaa seurallinen, aktiivinen ja yhteistyöhaluinen kumppani, mutta sen luonnetta on vaikeampi ennustaa kuin markkinointi usein antaa ymmärtää. Cavalieria kuvataan ystävälliseksi, iloiseksi ja kiintyväksi, kun taas villakoiran tulisi olla valpas, aktiivinen ja nopea oppimaan. Risteytyspentuun voi kehittyä kumman tahansa ihanteen mukaisia piirteitä, ominaisuudet voivat yhdistyä muilla tavoin tai koiralla voi ilmetä piirteitä, jotka vaativat odotettua enemmän koulutusta.

Vuonna 2026 julkaistussa brittiläisessä kyselytutkimuksessa oli mukana 9 402 koiraa, ja siinä verrattiin cavapoota sen vanhempaisrotuihin 24 käyttäytymisanalyysissä. Cavapoot erosivat vanhempaisroduista puolessa vertailuista, ja 11 vertailussa niillä esiintyi enemmän ei-toivottua käyttäytymistä, muun muassa pelokkuuteen, kiihtymisherkkyyteen ja yksinoloon liittyviä ongelmia. Omistajien ilmoituksiin perustuvat ryhmätason tulokset eivät määrää yksittäisen koiran kehitystä, mutta ne osoittavat, ettei ”helposti koulutettava perhekoira” ole synnynnäinen takuu.

Tapaa pennun emä ja tarkkaile, pystyykö se suhtautumaan asioihin uteliaasti, palautumaan yllättävästä tilanteesta ja rauhoittumaan tavallisessa arkiympäristössä. Pyydä yhtä konkreettista tietoa myös isästä ja lähisukulaisista. Sanat ”kiltti”, ”hellyydenkipeä” tai ”tyypillinen cavapoo” kertovat vähemmän kuin esimerkit siitä, miten koirat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, käsittelyyn, muihin koiriin, ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin.

Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aina aikuisen läsnäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Pieni koira voi loukkaantua huolimattomasta nostamisesta tai käsittelystä, eikä lasten voi odottaa tunnistavan koiran varhaisia viestejä. Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Risteytys itsessään ei takaa yhteensopivuutta.

## Koulutus ja liikunta

Cavapoo tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja rauhoittumisen harjoittelua, mutta tietty minuuttimäärä lenkkeilyä ei sovi kaikille koirille. Liikunnan määrää tulee sovittaa iän, rakenteen, terveyden, maaston ja palautumisen mukaan. Aikuinen koira voi nauttia lenkeistä, hajutyöskentelystä ja leikillisistä ongelmanratkaisutehtävistä, kun taas pentu tarvitsee lyhyempiä kokemuksia, paljon unta ja vähitellen lisääntyvää fyysistä kuormitusta.

Koulutuksen tulee olla palkitsemiseen perustuvaa, selkeää ja koiran taitotasoon sovitettua. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: kontaktin ottaminen, luoksetulo, rauhallinen hihnassa kulkeminen, rauhoittuminen ovella ja vieraiden läsnä ollessa, yhteistyö käsittelytilanteissa sekä kyky pitää tauko tekemisen jälkeen. Lyhyet, onnistuneet toistot ovat arvokkaampia kuin jatkaminen silloin, kun koira on väsynyt, peloissaan tai ylikiihtynyt.

Yksin jäämistä on harjoiteltava omana taitonaan. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinolon kestoa tulee pidentää vasta, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja pystyy rentoutumaan. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista etääntymisistä kodin sisällä ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vahtia ovea, kulkea levottomasti edestakaisin, haukkua jatkuvasti tai sen on vaikea rauhoittua. Suunnittele arki niin, ettei pennun odoteta selviytyvän pidemmistä poissaoloista ennen kuin harjoittelu sujuu.

Jos koira pelästyy toistuvasti voimakkaasti, sen on vaikea rauhoittua tai se joutuu paniikkiin yksin jäädessään, hakeudu ajoissa eläinlääkärin ja pätevän käytösasiantuntijan arvioon. Kovemmat ojennukset eivät ratkaise käyttäytymisen taustalla olevaa tunnetta.

## Terveys

Cavapoota ei pidä olettaa terveemmäksi vain siksi, että se on risteytys. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa vuodelta 2024 ei havaittu tilastollista eroa useimmissa vertailuissa kolmen suositun villakoiraristeytyksen ja niiden vanhempaisrotujen välillä. Ostopäätöksen tueksi parempaa tietoa tarjoavat yksilöidyt jalostuskoirat, kummallekin linjalle asianmukaiset tutkimukset ja tiedot vanhemmista lähisukulaisista.

**Sydän on cavalierlinjan ensimmäinen tarkistuskohde.** Cavalier kingcharlesinspanielilla on terveysohjelma, joka kohdistuu myksomatoottiseen hiippaläppäsairauteen eli MMVD:hen liittyviin varhain ilmeneviin sydämen sivuääniin. Jotta puhdasrotuiset cavalierpennut voidaan rekisteröidä Ruotsissa, vanhemmilla on oltava virallinen todistus siitä, ettei sydämestä kuulu sivuääntä. Todistus saa olla astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha, ja virallisen tutkimuksen alaikäraja on kolme vuotta. Sääntö ei koske cavapoopentuetta, mutta se on hyödyllinen vertailukohta. Jos toinen vanhemmista on puhdasrotuinen cavalier, pyydä nähtäväksi sen tunnistetiedot, tutkimusikä, tutkimuspäivä ja virallinen tulos. Myöhemmissä sukupolvissa kasvattajan tulisi pystyä yksilöimään kauempana suvussa olevat cavalierit ja näyttämään niiden tulokset. Kysy, minkä ikäisinä vanhemmilla sukulaisilla havaittiin ensimmäisen kerran sivuääni. Nuoren koiran tulos ei anna samaa tietoa kuin dokumentoitu sydänterveys vanhemmalla iällä.

Cavalierlinjassa on syytä kysyä myös chiarimaisesta epämuodostumasta ja syringomyeliasta eli CM/SM:stä. Näitä esiintyy rodussa, mutta oirekuva voi vaihdella näkyvien oireiden puuttumisesta kipuun ja neurologisiin oireisiin. Niiden yleisyyttä Ruotsissa ei ole luotettavasti selvitetty. Kysy lähisukulaisten tiedossa olevista oireista, diagnooseista ja mahdollisista magneettikuvaustuloksista. Ruotsin cavalierrotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä ja polvitutkimusta yhden vuoden iästä alkaen. DNA-testipaneeli ei korvaa näitä tutkimuksia.

**Villakoiralinjassa kokomuunnos ratkaisee, mitkä tulokset ovat olennaisimpia.** Toyvillakoirat, kääpiövillakoirat ja keskikokoiset villakoirat kuuluvat Ruotsin Kennelliiton prcd-PRA-terveysohjelmaan. Kyseessä on perinnöllinen verkkokalvosairaus. Rekisteröidyssä villakoirajalostuksessa vanhemman on ennen astutusta oltava DNA-testattu hyväksytyssä laboratoriossa tai todettu dokumentoidusti perimänsä perusteella sairauden suhteen vapaaksi. Testi antaa tietoa vain prcd-PRA:sta, ei kaikista PRA:n muodoista tai muista silmäsairauksista. Polvitutkimustulos on tärkeä rotuyhdistyksen suositus toy- ja kääpiövillakoirille. Lonkkatulokset ovat olennaisia keskikokoisille villakoirille ja isovillakoirille, ja isovillakoirilla on virallinen lonkkaniveldysplasiaa koskeva terveysohjelma. Jos villakoiria on kauempana sukutaulussa, myös näiden koirien ja niiden tulosten tulee olla yksilöitävissä.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset. Pelkkä maininta siitä, että koirat on ”terveystestattu”, ei riitä. Tarkista koiran nimi tai rekisterinumero, tutkimuksen tyyppi, päivämäärä, koiran ikä ja tulos sekä kyseessä oleva villakoiran kokomuunnos. Terveet vanhemmat eivät koskaan takaa tervettä pentua, mutta todennettavat tiedot antavat päätökselle paljon paremman pohjan kuin testiluettelo ilman koirien tunnistetietoja ja päivämääriä.

## Historia ja alkuperä

Cavapoolla ei ole samanlaista dokumentoitua kehityshistoriaa kuin tunnustetulla rodulla. Nimi kuvaa nykyaikaista risteytystä, jonka pohjana ovat cavalier kingcharlesinspanieli ja villakoira. Ilman yhteistä kantakirjaa ei kuitenkaan ole yhtä rotumääritelmää, perustajaa tai luotettavaa alkamisvuotta, joka kattaisi kaikki tällä nimellä myytävät koirat.

Vanhempaisrotujen historia sen sijaan tunnetaan hyvin. Pieniä spanieleita on kuvattu Euroopassa vuosisatojen ajan, ja Britannian Kennel Club tunnusti cavalier kingcharlesinspanielin erilliseksi roduksi vuonna 1945. Villakoira on vanha eurooppalainen rotu. Suurempia koiria käytettiin aikanaan vedestä noutamiseen, kun taas pienemmät muunnokset kehittyivät seurakoiriksi ja muihin tehtäviin.

F1:n ja F1b:n kaltaiset merkinnät onkin parasta ymmärtää yksittäisen pentueen polveutumisen kuvauksina, ei vaiheina kohti yhteistä cavapoon rotumääritelmää. Pyydä kasvattajaa piirtämään yhdistelmä auki, jos se on epäselvä, ja tarkista, mitkä alkuperärodut ja yksittäiset koirat todella ovat pennun taustalla.

## Arki cavapoon kanssa

Cavapoo sopii parhaiten ihmiselle, joka hyväksyy vaihtelun ja haluaa arvioida koiraa yksilönä, ei ihmiselle, joka tarvitsee takeita koosta, allergiasopivuudesta, luonteesta tai turkin helppohoitoisuudesta. Arjessa on oltava tilaa turkinhoidolle, palkitsemiseen perustuvalle koulutukselle, asteittaiselle yksinoloharjoittelulle sekä liikunnalle ja tekemiselle, joita voidaan sovittaa koiran ikään ja toimintakykyyn.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pystyy rauhoittumaan, sen tarpeet täyttyvät eikä sitä jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se kestää. Pieni koko ei automaattisesti tarkoita vähäistä aktiivisuutta tai rauhallista elämää sisällä. Ensimmäistä koiraansa hankkivalle mahdollisuus osallistua hyvämaineiselle pentukurssille, saada apua turkinhoitoon ja suunnitella työpäivien järjestelyt on tärkeämpää kuin maininta ”sopii aloittelijalle”.

Pyydä ennen päätöstä:

- molempien vanhempien täydelliset tunnistetiedot ja tarkka tieto villakoiran kokomuunnoksesta;
- selkeä selvitys siitä, onko kyseessä F1-, F1b- vai jokin muu yhdistelmä;
- cavalierlinjan viralliset sydäntutkimustulokset ja olennaiset tiedot suvun terveydestä;
- villakoiralinjan kokomuunnoksen kannalta asianmukaiset silmä-, polvi-, prcd-PRA- tai lonkkatulokset;
- tiedot cavalierlinjan CM/SM:stä sekä silmien ja polvien terveydestä;
- mahdollisuus nähdä pentu emänsä kanssa ja arvioida emän arkikäyttäytymistä;
- realistinen kuvaus aikuisen koiran turkista, sen hoidosta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä.

Jätä pentu ostamatta, jos koirien tunnistetietoja ja tuloksia ei voida näyttää, kasvattaja lupaa allergiavapaan koiran tai tietyn luonteen tai pennulla ja aikuisilla koirilla näkyy selvää pelokkuutta, ontumista, hengitysvaikeuksia tai silmien ärsytystä. Sopivan cavapoon löytäminen perustuu avoimeen tietoon ja yksilölle sopivaan arkeen, ei siihen, että risteytyksen nimi korvaa huolellisen taustojen selvittämisen.

Cavapoo

PDSA - People's Dispensary for Sick Animals (UK)

British Veterinary Association

Cavapoo on pieni, rakastava cavalier kingcharlesinspanielin ja villakoiran risteytys, joka painaa noin 6–11 kg. Sen pehmeästä turkista lähtee usein vain vähän karvaa, mutta se vaatii tiheää harjausta ja säännöllistä trimmausta. Ystävällinen, leikkisä ja helposti koulutettava cavapoo sopii monenlaisiin koteihin, mutta ei viihdy pitkiä aikoja yksin ja tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä sekä seuraa.

## Perustiedot

Goldendoodle on kultaisennoutajan ja villakoiran risteytys, ei rotu, jolla olisi yksi yhteinen rotumääritelmä. Siksi koko, turkki, karvanlähtö, luonne ja terveys voivat vaihdella huomattavasti myös samalla nimellä myytävien koirien välillä.

- **Koiratyyppi:** aktiivinen seurakoira, jonka molemmat vanhempaisrodut ovat hyvin koulutettavia
- **Koko:** riippuu ennen kaikkea käytetystä villakoiran kokomuunnoksesta ja molempien vanhempien todellisesta koosta
- **Turkki:** voi vaihdella melko suorasta ja karvaa pudottavasta laineikkaaseen tai kiharaan, josta irtoaa vain vähän karvaa
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, koulutusta ja ongelmanratkaisutehtäviä
- **Turkinhoito:** voi olla vaativaa; hoidon tarve riippuu koiran omasta turkkilaadusta
- **Ennen ostoa:** varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, koko, luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Kasvattajien käyttämät merkinnät, kuten F1, F1B ja monipolvinen risteytys, kuvaavat koiran sukutaustan risteytyssukupolvia. Kirjaimet eivät ole laatumerkintä eivätkä takaa tiettyä aikuiskokoa tai turkkilaatua tai sitä, ettei koirasta lähtisi karvaa. Pyydä kasvattajaa kertomaan, millaisesta vanhempien yhdistelmästä pentue on syntynyt, äläkä luota pelkkään sukupolvimerkintään.

## Ulkonäkö ja turkki

Goldendoodlen ulkonäköä on vaikeampi ennustaa kuin sellaisen koiran, jonka jalostusta ohjaa vakiintunut rotumääritelmä. Villakoiria on neljää kokoa, kun taas kultainennoutaja on selvästi suurempi koira. Realistisen arvion saamiseksi on tiedettävä, mitä villakoiran kokomuunnosta on käytetty, ja selvitettävä molempien vanhempien säkäkorkeus ja paino. Kasvattajat käyttävät nimityksiä mini, medium ja standard eri tavoin, eivätkä ne ole tämän risteytyksen virallisia kokoluokkia.

Turkki voi olla kultaisennoutajan tapaan suorahko, loivasti laineikas tai selvästi kihara. Myös pohjavillan määrä sekä kuonon ja kulmien pitkät karvat voivat vaihdella. Karvanlähtöön vaikuttavat useat geenit, joten sukupolvimerkintä tai pennun nopea silmäily ei riitä ennustamaan aikuisiän turkkia.

Hoida turkkia sen todellisen laadun mukaan. Käy turkki harjauksen jälkeen läpi metallikammalla ihoa myöten: jos kampa takertuu, turkissa on vielä takkuja. Korvantaustat, kainalot, kaulapannan tai valjaiden alle jäävät alueet sekä jalat ja tassut tarvitsevat usein erityistä huomiota. Tiheä, jatkuvasti kasvava turkki saattaa vaatia säännöllistä leikkaamista ammattitrimmaajalla, kun taas suoremmasta, karvaa pudottavasta turkista voi olla työläämpää poistaa irtoavaa pohjavillaa. Kysy, miten lähisukulaisten turkkeja hoidetaan aikuisiässä, ja varaudu sekä ajankäyttöön että mahdollisiin trimmauskuluihin.

Goldendoodle ei ole allergiavapaa. Koira-allergia on reaktio koiran tuottamiin proteiineihin, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin jopa saman pentueen sisällä. Vähäinen karvanlähtö ei siis tarkoita vähäistä allergiariskiä. Koira-allergisen kannattaa keskustella lääkärin kanssa, eikä pentua pidä ostaa sen perusteella, että tietyn sukupolven tai turkkilaadun luvataan olevan ”allergiaystävällinen”.

## Luonne ja käyttäytyminen

Monet goldendoodlet ovat sosiaalisia, yhteistyöhaluisia ja nopeita oppimaan, mutta risteytys ei takaa tietynlaista luonnetta. Kultainennoutaja on jalostettu noutavaksi koiraksi, ja se on yleensä ohjaajansa kanssa mielellään yhteistyötä tekevä ja avoin. Villakoiraa kuvataan valppaaksi, koulutettavaksi ja omistajaansa kiintyväksi. Goldendoodle voi periä monia näistä ominaisuuksista, mutta se voi myös olla kiihkeämpi, tarkkaavaisempi, herkemmin perään lähtevä tai herkempi kuin perhe odotti.

Arvioi koiria yksilöinä, älä pelkästään vanhempaisrotujen maineen perusteella. Tapaa pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja arkiseen käsittelyyn sekä miten helposti ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, stressiherkkyydestä, resurssien puolustamisesta ja yksinolo-ongelmista. Ystävällinen tervehdys on hyvä merkki, mutta tavallisessa kotiarjessa rentoutumiskyky on aivan yhtä tärkeää.

Goldendoodle voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos kasvattaja on valinnut yhdistelmään tasapainoiset vanhemmat ja omistaja on innokas kouluttamaan koiraa aktiivisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii itsenäistä ja vähäenergistä koiraa tai olettaa ystävällisyyden korvaavan arjen koulutuksen. Nuori koira voi olla suuri, voimakas ja innokas jo kauan ennen kuin sen itsehillintä on kehittynyt aikuisen tasolle.

## Koulutus ja liikunta

Goldendoodle tarvitsee joka päivä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, koko, terveys, luonne ja aiemmat kokemukset vaikuttavat sopivaan aktiivisuuden tasoon. Hyvä arki sisältää lenkkeilyä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, hajutyöskentelyä, noutamista tai muita yhteistyötehtäviä sekä riittävästi lepoa.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii usein koiralle, joka nauttii kontaktista ja oppii helposti. Aloita jo varhain rauhallisen hihnakävelyn, luoksetulon, käsittelyn, esineistä luopumisen ja rauhoittumisen harjoittelu tavallisen arjen keskellä. Lyhyet harjoitukset ja selkeät tauot tuottavat usein parempia tuloksia kuin pitkät harjoitukset silloin, kun koira on jo väsynyt tai ylikierroksilla.

Pentujen on saatava tutkia ympäristöään omaan tahtiinsa, eikä niitä pidä liikuttaa täysikasvuisten koirien tavoin. Lisää liikunnan kestoa, maaston vaativuutta ja kuormitusta vähitellen. Aikuisenkaan koiran liikunnan tavoitteena ei ole pelkkä uuvuttaminen. Jos yhä suurempi määrä rasittavaa liikuntaa vaikeuttaa koiran rauhoittumista, hajutyöskentelyn, itsehillintäharjoittelun ja palautumisen lisääminen voi auttaa enemmän kuin entistä kovempi vauhti.

## Terveys

Goldendoodle ei ole automaattisesti terveempi siksi, että se on risteytys. Se voi periä sairauksia aiheuttavia geenimuunnoksia ja fyysisiä ominaisuuksia sekä kultaiseltanoutajalta että villakoiralta. Myöskään yleinen lista ”goldendoodlen sairauksista” ei ole luotettava tarkistuslista, sillä olennaiset riskit ja tutkimukset riippuvat koiran todellisista vanhemmista ja käytetystä villakoiran kokomuunnoksesta.

Pyydä ennen ostoa nähtäväksi molempien vanhempien alkuperäiset tutkimustodistukset tai todennettavissa olevat tutkimustiedot. Kultaisillenoutajille Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin kuuluvat lonkkien ja kyynärnivelten tutkimukset, silmätutkimus sekä olennaiset PRA:n eri muotoja koskevat geenitestitulokset. Villakoirien terveysohjelmat vaihtelevat koon mukaan: isovillakoirilla on lonkkien terveysohjelma, kun taas pienemmillä kokomuunnoksilla on prcd-PRA:ta koskeva ohjelma. Villakoirayhdistyksen lisäsuosituksissa huomioidaan koosta riippuen esimerkiksi polvet tai lonkat.

Kaupallinen geenitestipaketti ei ole kattava terveystodistus. Geenitesti kertoo tavallisesti, kantaako koira juuri sitä geenimuunnosta, jota kyseisellä testillä tutkitaan. Se ei korvaa röntgenkuvausta, kliinistä tutkimusta tai silmätutkimusta, eikä negatiivinen tulos sulje pois muita samankaltaisen sairauden syitä. Pyydä kasvattajaa selittämään, miksi kukin testi on kyseiselle vanhemmalle olennainen ja mitkä tutkimukset eivät perustu DNA:han.

Käy ennen ostoa läpi seuraavat asiat:

1. Varmista, mitä rotuja ja mitä villakoiran kokomuunnosta pennun taustalla todella on.
2. Varmista, että tutkimukset vastaavat molempien vanhempaisrotujen ja niiden koon tarpeita, eivät pelkkää goldendoodle-nimitystä.
3. Tarkista tulokset, tutkimuspäivät ja koirien henkilöllisyys. Älä hyväksy riittäväksi näytöksi pelkkää toteamusta, että ”suvut on tutkittu”.
4. Kysy sisarusten, vanhempien ja isovanhempien sairauksista, eliniästä ja kuolinsyistä.
5. Valitse eläinlääkärin tarkastama pentu ja kasvattaja, joka osaa kertoa sekä yhdistelmän vahvuuksista että siihen liittyvistä epävarmuuksista.

## Historia ja alkuperä

Goldendoodlen taustalla on kaksi hyvin dokumentoitua mutta erilaista rotua. Kultainennoutaja kehitettiin Britanniassa 1800-luvun loppupuolella metsästyskoiraksi, joka nouti riistaa sekä maalta että vedestä. Villakoiralla on vanhemmat eurooppalaiset juuret, ja FCI:n rekisterissä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Myös villakoiran historia liittyy vesilintujen metsästykseen ennen sen kehittymistä monipuoliseksi seurakoiraksi.

Risteytyksestä on tullut suosittu nykyaikana, mutta sillä ei ole yhteistä FCI:n tai Ruotsin kennelliiton rotumääritelmää, joka ohjaisi kokoa, turkkia tai luonnetta. Tarinoita yhdestä alkuunpanijasta tai täsmällisestä ensimmäisestä vuodesta toistetaan usein ilman riittävän vahvaa dokumentaatiota. Pennunostajalle kyseisen pentueen tausta on siksi yleistä alkuperätarinaa hyödyllisempi: mitä koiria on käytetty, mitä ominaisuuksia on tavoiteltu ja miten jälkeläisten terveyttä ja luonnetta seurataan?

## Arki goldendoodlen kanssa

Goldendoodle sopii parhaiten kotiin, jossa koira osallistuu päivittäiseen elämään, sitä opetetaan rauhoittumaan ja sen tarpeista huolehditaan joka päivä. Kerrostaloasunto voi sopia yhtä hyvin kuin omakotitalo, jos koiran koko, äänekkyys, turkinhoito, ulkoilutustarpeet ja aktiivisuus sopivat kodin arkeen. Piha ei korvaa lenkkejä, ympäröivään maailmaan tutustumista tai yhteistä tekemistä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja rennoksi, ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy rauhallisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätää. Yleispätevä tuntiraja kertoo vähemmän kuin koiran ikä, kokemukset ja todellinen reaktio, vaikka jokainen koira tarvitseekin päivän aikana säännöllisesti ulospääsyä ja sosiaalista kontaktia.

Lasten kanssa aikuisen vastuu on ratkaiseva. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan. Suuri ja iloinen nuori koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Opeta rauhallisia tervehdyksiä äläkä koskaan anna lapsen häiritä syövää tai lepäävää koiraa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja siitä, miten eläimet tutustutetaan toisiinsa. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, turvaa jokaisen eläimen ruokailu- ja lepopaikat ja keskeytä takaa-ajaminen ennen kuin siitä tulee tapa. Kyse ei ole vain siitä, onko goldendoodle ”ystävällinen”, vaan myös siitä, osaako se lopettaa kontaktin, tulkita toisen eläimen viestejä ja rauhoittua.

Sopivin koira löytyy konkreettisten kysymysten avulla. Minkä kokoisia vanhemmat ovat? Kuinka paljon niiden aikuisista jälkeläisistä lähtee karvaa? Mitkä terveystutkimukset voidaan todentaa? Miten vanhemmat reagoivat stressiin ja kuinka hyvin ne rauhoittuvat kotona? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat tulevan koirasi kanssa elämisestä enemmän kuin houkuttelevat lupaukset sukupolvesta, kokoluokista tai allergiaystävällisyydestä.

Goldendoodle

Norwegian Kennel Club (NKK)

Danish Kennel Club (DKK)

Goldendoodle on ystävällinen ja ihmisläheinen kultaisennoutajan ja villakoiran risteytys, joka on yleensä keskikokoinen tai suuri ja urheilullinen. Älykkäänä ja helposti koulutettavana se sopii aktiivisille perheille ja menestyy usein terapiakoirana. Sen laineikkaasta tai kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä trimmausta ja tiheää hoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet