## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Vi är en liten kennel som hunnit med 4 kullar långhåriga dvärg taxar. Vi bor lantligt och vänjer valparna vid andra djur på gården som består av hästar, katter, hundar, höns mm.

Royal wiener’s

Slovakianajokoira

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Slovakianajokoira on keskikokoinen, musta-ruskea ajokoira, joka on jalostettu jäljittämään villisikoja ja pitämään ne paikoillaan. Se on sitkeä, kestävä ja haukkuherkkä koira, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa, hajutyöskentelyä ja kokeneen ohjaajan. Se on uskollinen perheelleen mutta pidättyväinen vieraita kohtaan ja sopii paremmin aktiiviseen maaseutukotiin kuin kaupunkielämään.

Jaktliljans

## Pähkinänkuoressa

Labradoodle on labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys, ei koirarotu, jolla olisi Ruotsin Kennelliiton hyväksymä yhtenäinen rotumääritelmä. Nimi kertoo siksi yksittäisestä koirasta vähemmän kuin moni olettaa: koko, turkki, karvanlähtö, luonne ja terveysriskit voivat vaihdella jopa saman pentueen sisällä.

- Kysy aina, mitä villakoiran kokomuunnosta koiran taustassa todella on. Toy-, kääpiö-, keskikokoisen ja isovillakoiran säkäkorkeudet eroavat huomattavasti toisistaan.
- F1, F1b ja vastaavat merkinnät kuvaavat syntyperää. Ne eivät takaa tiettyä kokoa, turkkia, allergiasopivuutta tai luonnetta.
- Labradoodle voi periä noutohalukkuutta ja nopeaa oppimiskykyä, mutta ominaisuudet eivät yhdisty kaikissa koirissa samalla tavalla.
- Turkki voi olla suorempi, laineikas tai kihara, ja siitä voi sekä irrota karvaa että muodostua takkuja. Yhdenkään labradoodlen ei voida taata sopivan allergiselle.
- Risteytys sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida koiraa, hoitaa sen turkkia säännöllisesti ja mukauttaa arkea juuri kyseisen koiran tarpeisiin.
- Terveystutkimusten riittävyys on arvioitava kummankin vanhemman osalta erikseen labradorinnoutajan ja kyseisen villakoiran kokomuunnoksen riskien ja suositusten perusteella.

Australianlabradoodle ei automaattisesti tarkoita samaa kuin ensimmäisen sukupolven labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys. Se on usean sukupolven aikana kehitetty erillinen tyyppi, jonka taustassa on myös muita rotuja. Kysy aina, mitä kasvattaja nimellä tarkoittaa ja mihin rekisteriin tai jalostusohjelmaan koirat kuuluvat.

## Ulkonäkö ja turkki

Labradoodlella ei ole yhtä virallista kokoa tai ruumiinrakennetta. Labradorinnoutajan rotumääritelmässä uroksen ihannesäkäkorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Villakoirien koot puolestaan ulottuvat yli 24 senttimetrin ja enintään 28 senttimetrin korkuisesta toyvillakoirasta kääpiö- ja keskikokoisen villakoiran kautta isovillakoiraan, jonka säkäkorkeus on yli 45 ja enintään 60 senttimetriä, kahden senttimetrin ylitys sallien. Pelkkä yleisluontoinen nimitys, kuten ”mini”, ”medium” tai ”standard”, ei siis riitä kertomaan, kuinka suureksi koira kasvaa.

Paras arvio perustuu seuraaviin tietoihin:

- koiran taustassa todella esiintyvä villakoiran kokomuunnos
- molempien vanhempien mitattu säkäkorkeus ja paino
- aikuisten täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koko
- koiran sukupuoli ja ruumiinrakenne

Vanhemmat kertovat enemmän kuin sukupolvimerkintä. Rotumääritelmän mukaan labradorinnoutajalla on lyhyt ja tiheä karvapeite sekä vedenkestävä aluskarva, kun taas villakoiran turkki on kihara ja kasvaa jatkuvasti. Turkin pituus, kiharuus, tiheys ja karvanlähtö voivat siksi vaihdella pentuesisarusten välillä ja muuttua pentukarvan vaihtuessa aikuisen koiran turkkiin.

Vähäinen näkyvä karvanlähtö ei tarkoita vähäistä allergiariskiä. Koiran allergeenit ovat peräisin pääasiassa ihosta, syljestä ja virtsasta, eivät pelkästään karvoista. Allergeenittomia koiria ei ole, ja sama ihminen voi reagoida eri tavoin eri koirayksilöihin. Jos ihmisellä on jo lemmikkiallergia, pentua ei siksi pidä ostaa ”hypoallergeenisen” tai ”allergiaystävällisen” kaltaisten ilmausten perusteella.

Turkinhoito on sovitettava siihen, millainen turkki koiralle todella kehittyy. Pidemmässä tai kiharammassa turkissa kamman on kuljettava ihoon asti takertumatta. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin, nivusiin ja jalkoihin. Märkä turkki on kuivattava ja selvitettävä. Kampauksen ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, laadusta ja koiran elintavoista. Asiantunteva trimmaaja voi auttaa toimivan hoitorutiinin laatimisessa. Totuta koira käsittelyyn vähitellen ja myönteisesti.

## Luonne ja persoonallisuus

Labradoodle voi olla seurallinen, yhteistyöhaluinen ja vilkas, mutta risteytyksen mukana ei tule valmista ”molempien rotujen parhaat puolet” -luonnetta. Labradorinnoutajan ja villakoiran rotuihanteissa kuvataan ystävällisiä, aktiivisia ja koulutettavia koiria, mutta perimä, vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset, terveys ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilöön.

Vuonna 2026 julkaistussa brittiläisessä omistajakyselyssä verrattiin 583 labradoodlen käyttäytymistä labradorinnoutajien ja villakoirien käyttäytymiseen. Tulokset olivat vaihtelevia: labradoodlet saivat villakoiria paremmat tulokset kuudella kahdestatoista käyttäytymisasteikosta mutta labradorinnoutajia heikommat tulokset viidellä. Tutkimuksessa oli mukana enintään viisivuotiaita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa pennun luonnetta. Siinä ei myöskään löytynyt suoraa näyttöä siitä, että labradoodlet sopisivat yleisesti erityisen hyvin lapsiperheisiin.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita läheistä sukua olevia aikuisia koiria. Tarkkaile, miten ne lähestyvät ihmisiä, palautuvat yllättävistä tilanteista, suhtautuvat käsittelyyn ja rauhoittuvat. Kysy, miten aiempien pentueiden aikuiset koirat pärjäävät arjessa, älä vain niiden väriä tai turkin laatua.

Lapset ja labradoodlet voivat elää hyvin yhdessä, mutta pienten lasten ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan, eivätkä lapset saa kiipeillä sen päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana. Nuori, voimakas ja innokas koira voi kaataa lapsen olematta aggressiivinen, joten rauhallinen tervehtiminen ja kaikkien neljän tassun pitäminen maassa ovat tärkeitä arjen taitoja.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kiinnostus muita koiria kohtaan ei tarkoita hyviä koirapuistotapoja, eikä labradoodle ole automaattisesti turvallinen kissojen seurassa. Huomioi koiran aiemmat kokemukset ja taipumus jahtaamiseen. Tutustuta eläimet toisiinsa vaiheittain, järjestä niille omat turvalliset paikat ja valvo niiden kohtaamisia.

## Koulutus ja liikunta

Labradoodle tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajuaistia, ajattelua ja yhteistyötä vaativia tehtäviä, mutta mikään kaikille yhteinen minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Sopiva kuormitus riippuu iästä, koosta, terveydestä, tekemisen rasittavuudesta ja palautumisesta. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, vapaa liikkuminen turvallisessa paikassa, hajutyöskentely, noutaminen, ongelmanratkaisu, koulutus ja häiriötön lepo.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii usein nopeasti oppivalle risteytykselle. Panosta taitoihin, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- kontaktin ottaminen ja hihnassa kulkeminen vetämättä
- luoksetulo ja huomion irrottaminen häiriöistä
- esineistä luopuminen ja niiden irrottaminen ilman ristiriitoja
- ihmisten ja koirien rauhallinen tervehtiminen
- odottaminen ja rauhoittuminen myös silloin, kun ympärillä tapahtuu
- turkin, korvien, suun ja tassujen käsittelyyn tottuminen

Noutaminen, etsintätehtävät, jäljestys, nosework ja rally-toko voivat tarjota mielekästä tekemistä lähtörotujen työskentelyhalulle. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan pidä samoista harrastuksista tai vedestä.

Pennun harjoittelun kuormitusta, vaikeutta ja kestoa on lisättävä vähitellen. Jäykkyys, haluttomuus tai heikko palautuminen kertovat, että suunnitelmaa on muutettava. Tarkoitus ei ole uuvuttaa koiraa päivittäin vaan kehittää kuntoa, itsehillintää ja kykyä levätä.

## Terveys

Ei ole näyttöä siitä, että labradoodle olisi automaattisesti kumpaakin lähtörotua terveempi tai sairaampi. Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa oli mukana 9 402 nuorta koiraa, ja siinä tehtiin 342 vertailua kolmen villakoiraristeytyksen ja niiden lähtörotujen välillä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt 86,6 prosentissa vertailuista. Tutkimuksen 583 labradoodlella suurin osa 57 tutkitusta sairaudesta ei ollut yleisempiä tai harvinaisempia kuin villakoirilla tai labradorinnoutajilla. Tutkimus perustui omistajien antamiin tietoihin enintään viisivuotiaista koirista, eikä se korvaa jalostuksen pitkäaikaista seurantaa.

Terveyden arvioinnin onkin lähdettävä kummastakin vanhemmasta erikseen. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaiseen rekisteröityyn jalostukseen käytettävällä labradorinnoutajalla on oltava virallinen lonkkatulos. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee lisäksi, ettei lonkissa tai kyynärnivelissä ole todettua dysplasiaa ja että silmätarkastus on voimassa. Isovillakoirilla on Ruotsissa lonkkaterveysohjelma, kun taas toy-, kääpiö- ja keskikokoisilla villakoirilla on ohjelma, joka edellyttää prcd-PRA-testitulosta. Nämä säännöt koskevat rekisteröityjä rotukoiravanhempia, eivätkä ne muodosta pakollista ”labradoodlen tutkimuspakettia”. Ne kuitenkin osoittavat, miksi tarkka villakoiran kokomuunnos on tiedettävä.

Pyydä nähtäväksi tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”. Tarkista:

- että asiakirja kuuluu oikealle koiralle ja voidaan yhdistää sen tunnistusmerkintään tai rekisterinumeroon
- tutkimuksen päivämäärä, menetelmä, lausunnon antaja ja varsinainen tulos
- kummankin vanhemman kannalta olennaiset lonkka-, kyynär- ja silmätulokset
- mitä DNA-testejä on tehty ja mitä yksittäistä sairautta kukin testi koskee
- sisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien lähisukulaisten sairaudet, liikkumisvaikeudet ja luonne

Yhden mutaation osalta saatu puhdas DNA-testitulos ei kerro mitään muista sairauksista. Risteytys voi periä riskimuunnoksia molemmilta puolilta, vaikka sen geneettinen monimuotoisuus olisi suurempi.

Vuoden 2024 tutkimuksessa labradoodleilla oli labradorinnoutajia suurempi ulkokorvatulehduksen todennäköisyys, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö sairastuisi. Hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle, jos koira ravistelee päätään tai korvassa on kutinaa, kipua, punoitusta, turvotusta tai pahanhajuista eritettä. Toistuvat ongelmat on tutkittava. Älä puhdista ärtynyttä korvaa ilman eläinlääkärin ohjetta.

## Historia ja alkuperä

Labradoodle-nimen parhaiten dokumentoitu nykyaikainen lähtökohta on pentue, joka syntyi vuonna 1989 silloisessa Royal Guide Dogs Association of Australia -järjestössä, nykyisessä Guide Dogs Victoriassa. Jalostuksesta vastannut Wally Conron astutti Brandy-nimisen labradorinnoutajanartun Harley-nimisellä isovillakoirauroksella näkövammaista asiakasta varten, jonka aviomiehellä oli allergia. Kolmesta pennusta yhden, Sultanin, katsottiin sopivan asiakkaalle, ja se työskenteli myöhemmin opaskoirana.

Labradoodle-nimellä pyrittiin herättämään kiinnostusta, kun pelkästään risteytyksiksi kuvattujen koirien oli vaikeampi löytää koteja. Nimi teki risteytyksen tunnetuksi mutta ei luonut yhteistä rotumääritelmää. Osa kasvattajista on jatkanut labradorinnoutajan ja villakoiran risteyttämistä, kun taas toiset ovat jatkaneet kasvatusta useiden sukupolvien ajan omien rekisteriensä alaisuudessa.

Australianlabradoodlen tausta poikkeaa siksi suorasta labradorinnoutajan ja villakoiran risteytyksestä. Näitä koiria koskevat geneettiset tutkimukset osoittavat, että niiden taustassa on muitakin rotuja kuin labradorinnoutaja ja villakoira ja että villakoiran perimä on vallitseva. Pennunostajan kannattaa pyytää ymmärrettävä sukutaulu tai selvitys syntyperästä eikä olettaa, että kaikilla samankaltaisilla nimillä myytävillä koirilla on sama tausta.

## Arki labradoodlen kanssa

Labradoodle sopii parhaiten kotiin, jossa on aikaa koulutukselle, aktivoinnille, palautumiselle ja säännölliselle turkinhoidolle ja jossa hyväksytään, ettei aikuinen koira välttämättä vastaa markkinoinnissa käytettyä koko- tai turkkikuvausta. Se on harvoin hyvä valinta ihmiselle, jonka ensisijaisena tavoitteena on saada karvaa päästämätön, omissa oloissaan viihtyvä tai varmasti helppo perhekoira.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona, se osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Piha ei korvaa lenkkejä tai koulutusta. Yksinoloa on opeteltava pienin askelin niin, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Jotkin aikuiset koirat pärjäävät yksin muutaman tunnin, kun taas toiset huolestuvat paljon aiemmin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan, harjoitusta on helpotettava.

Käy ennen ostopäätöstä läpi seuraavat käytännön asiat:

- Pyydä tarkat tiedot syntyperästä ja villakoiran kokomuunnoksesta sekä selitys kasvattajan käyttämille sukupolvi- ja kokomerkinnöille.
- Vertaa vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellista kokoa, turkkia, käyttäytymistä ja kykyä rauhoittua.
- Lue alkuperäiset terveystulokset ja kysy, miksi juuri kyseiset tutkimukset on valittu kummallekin vanhemmalle.
- Tapaa pennut emän kanssa niiden kasvuympäristössä ja selvitä, miten kasvattaja huolehtii arjen ääniin ja käsittelyyn totuttamisesta sekä palautumisesta.
- Varmista, että kotona on suunnitelma turkinhoitoa, koiran hoidon järjestämistä, koulutusta ja asteittaista yksinolon opettelua varten myös koiran vaativina ensimmäisinä vuosina.

Kun vastaukset ovat täsmällisiä ja asiakirjat tarkistettavissa, juuri kyseistä suunniteltua pentuetta on helpompi arvioida. Labradoodlen kohdalla yksittäinen koira, sen vanhemmat ja kasvattajan työ kertovat enemmän kuin nimi itsessään.

Labradoodle

UK Labradoodle Association

Labradoodle Club of Great Britain

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Labradoodle on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys, joka tunnetaan ystävällisestä ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä hyvästä koulutettavuudestaan. Turkki vaihtelee kiharasta ja vähän karvaa pudottavasta pörröiseen ja karvaa pudottavaan, ja se vaatii säännöllistä hoitoa. Labradoodle sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa se saa päivittäin liikuntaa ja virikkeitä.

🤍Uppfödning av Australien Labradoodle i hemmamiljö i Bankeryd!
Medlemmar i @svenskalabradoodleklubben & WALA
Mail: hej@backamoslabradoodle.se
Telefon: 0708110398
Instagram: backamoslabradoodle

Backamos Labradoodle

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Vi bedriver småskalig uppfödning av Staffordshire bullterrier i lantlig miljö tillsammans med våra barn och våra hundar. Vårt fokus ligger på hälsa, stabil mentalitet och rastypiskt temperament. Valparna växer upp i hemmiljö med daglig hantering, socialisering och närhet till familjelivets alla ljud och rörelser. Varje kull planeras noggrant med ansvar och omsorg, och vi finns som stöd för våra valpköpare under hela hundens liv. Vårt mål är trygga, friska hundar med gott temperament.

SupremeTeamSbt

Här på vår gård på toppen av Romeleåsen har jag sedan 2002 bedrivit en liten, familjenära uppfödning av blandrashundar. Uppfödningen är registrerad, kontrollerad och godkänd av Länsstyrelsen. 

Jag finns alltid tillgänglig för stöd och råd under hundens hela liv. Jag lämnar även garanti: om valpen av någon anledning lämnas tillbaka inom fyra månader återbetalas hela köpeskillingen. Senare i livet hjälper jag alltid till att hitta en trygg och bra lösning för hunden.

Hagalunds Gård

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

I januari 2022 påbörjades min resa till att starta upp White Diamond Dreams kennel med den helt fantastiska rasen malteser och har även utökat med pomeranian och har även en Yorkshireterrier. Ni kan följa vår resa och utställningsresultat och våra härliga valpar under på  hemsidan, facebook eller instagram

https://www.whitediamonddreams.se/
https://www.facebook.com/WhiteDiamondDreams/
https://www.instagram.com/whitediamonddreams/

White Diamond Dreams

Småskalig uppfödning i hemmiljö av Australian Shepherd och Miniature American Shepherd. 
Mina tikar är friröntgade, mentaltestade,DNA  testade och Korade.
Målet med aveln är att ta fram lugna harmoniska och friska hundar som fungerar bra hemma så väl på träningsplanen. Mina tikar har en fantastisk ögonkontakt och en avknapp när inget händer. De är dock alltid pigga på att delta i aktiviteter såsom promenader och träning.

Kennel Fårö Shepherd

Guardians of Luck

Sileäkarvainen kettuterrieri

Kennel Club (UK)

Deutscher Foxterrier-Verband e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Sileäkarvainen kettuterrieri on pieni, urheilullinen ja ihmisläheinen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se on energinen, älykäs ja itsenäinen koira, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Se on hellä, mutta suhtautuu etenkin pieneläimiin kiihkeästi. Rotu sopii aktiiviselle ja johdonmukaiselle omistajalle.

Kennel Stream Islands

THs Tassar

Liten uppfödning i hemmiljö Korthårig Kanin o Dvärg Taxar och Labrador . 
Vi har tillstånd från Länstyrelsen och Jordbruksverket .

sjöbol

Bi mli's kennel

## Rotu lyhyesti

Coton de tuléar on Madagaskarilta kotoisin oleva pieni, virallisesti tunnustettu seurakoirarotu. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen ja aktiivisen koiran osaksi perheen arkea ja on valmis käyttämään runsaasti aikaa turkinhoitoon. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta: turkki vaatii päivittäistä huomiota, ja koira tarvitsee myös liikuntaa, koulutusta ja asteittaista totuttelua yksinoloon.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira
- **Alkuperä:** Madagaskar; rotumääritelmän vastuumaa on Ranska
- **Säkäkorkeus:** urokset 26–28 cm ja nartut 23–25 cm
- **Paino:** urokset 4–6 kg ja nartut 3,5–5 kg
- **Turkki:** pitkä, tiheä, pehmeä ja puuvillamainen, pohjaväriltään valkoinen
- **Luonteen ihanne:** iloinen, tasapainoinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen
- **Suurin päivittäinen velvollisuus:** turkin perusteellinen hoito joka päivä

Coton de tuléar voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta vain, jos arjessa on jo valmiiksi aikaa turkinhoidolle, koulutukselle ja yhdessäololle. Nämä käytännön vaatimukset ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että pieni seurakoira olisi automaattisesti helppo.

## Ulkonäkö ja turkki

Coton de tuléarin tunnusomaisin piirre on pehmeä ja runsas turkki, joka tuntuu puuvillamaiselta. Karva ei saa olla kovaa tai karheaa, ja se voi olla hieman laineikasta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja tummat, pyöreähköt silmät korostavat rodun eloisaa ilmettä.

Pohjaväri on valkoinen. Korvissa sallitaan vähäisiä vaaleanharmaita tai punakimoja sävyjä. Samanlaista sävytystä voidaan hyväksyä muuallakin, jos yleisvaikutelma säilyy valkoisena, mutta rotumääritelmän mukaan se ei ole toivottavaa. Pennun värilliset merkit voivat muuttua turkin kehittyessä, mutta rotumääritelmä ei anna aikataulua muutoksille eikä takaa yksittäisen koiran aikuisväriä.

Pitkä turkki on harjattava ja kammattava päivittäin. Käy turkki läpi koko pituudeltaan ihosta karvan latvoihin asti, sillä pelkkä nopea pintaharjaus voi jättää takut piiloon. Ruotsin kennelliiton mukaan tyypillinen pesuväli on kahdesta neljään viikkoa, mutta todellinen tarve riippuu turkin pituudesta, säästä ja koiran likaantumisesta. Rauhallinen turkinhoidon harjoittelu kannattaa aloittaa pentuna, jotta koira oppii seisomaan paikallaan ja hyväksymään käsittelyn ilman ahdistusta.

Kotikoiran, jota ei esitetä näyttelyissä täydessä näyttelyturkissa, voi pitää lyhyemmässä turkissa arjen hoidon helpottamiseksi. Lyhyempi leikkaus ei poista säännöllisen kampaamisen ja ihon tarkistamisen tarvetta, mutta se voi vähentää työmäärää. Pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoito ennen koiran ostamista ja mieti, miten huolehdit siitä niin märillä ja kuraisilla säillä kuin kuivina päivinä.

Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi. Koirasta irtoavan näkyvän karvan määrä ei kerro, kuinka paljon se levittää allergeeneja, ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Koira-allergisen ei siksi pidä pitää rodun nimeä tai näennäisesti vähäistä karvanlähtöä takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa coton de tuléarin iloiseksi, tasapainoiseksi ja hyvin seuralliseksi niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ruotsin kennelliitto kuvaa sitä myös aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, joka osallistuu mielellään erilaisiin puuhiin omistajansa kanssa. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategia osoittaa, miksi tällä erolla on merkitystä. Vanhemmissa kyselyvastauksissa mainittiin haukkumista, aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja laukauspelkoa, mutta myöhemmän aineiston perusteella ei voitu selvästi todeta, kuinka yleisiä nämä käyttäytymispiirteet olivat. Tiedon luotettavuutta rajoittivat alhainen vastausprosentti ja käyttäytymisarviointien vähäinen määrä. Siksi olisi harhaanjohtavaa luvata, että rotu on aina hiljainen, peloton tai helppo.

Kysy sen sijaan, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin omistajastaan. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa kotiympäristössä. Vanhempien käyttäytyminen, pennun varhaiset kokemukset ja oma pitkäjänteinen koulutuksesi kertovat kyseisestä koirasta enemmän kuin kuvaukset, kuten ”täydellinen perhekoira”.

## Koulutus ja liikunta

Coton de tuléar tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaana turvallisissa paikoissa sekä aivotyötä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä liikuntasuositusta ei ole. Sovita liikunnan kesto ja vauhti koiran iän, terveyden, kunnon ja palautumisen mukaan.

Rodulle voivat sopia arkitottelevaisuus, hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja agility. Lyhyitä koulutushetkiä voi sisällyttää lenkkeihin: kontaktin, luoksetulon, itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoittelu on hyödyllisempää kuin pelkkä tekemisen tehostaminen. Vaihtele ympäristöjä ja tehtäviä, mutta huolehdi myös häiriöttömästä levosta.

Kiinnitä alusta lähtien erityistä huomiota kolmeen taitoon: perusteellisen turkinhoidon hyväksymiseen, rauhallisena pysymiseen ulko-oven takaisesta toiminnasta huolimatta sekä lyhyisiin yksinoloihin ilman ahdistumista. Totuta koira yksinoloon vähitellen hyvin lyhyiden ja turvallisten kokemusten kautta. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rentona. Kiinteä aikataulu ei sovi jokaiselle pennulle.

## Terveys

Ruotsissa coton de tuléarin selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet ovat silmäsairaus PRA ja patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. PRA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien ryhmää, jossa verkkokalvo rappeutuu vähitellen ja näkö voi lopulta kadota. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Osa koirista on oireettomia, kun taas toisilla esiintyy ontumista tai kipua.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitetään patellaluksaatiosta tärkeä mutta rajallinen tilastotieto. Vuosina 2014–2021 kirjatuista 156 polvitutkimuksesta 16,7 prosentissa todettiin jonkinasteinen sijoiltaanmeno. Kyseisenä aikana rekisteröidyistä koirista oli kuitenkin tutkittu vain 21,8 prosenttia. Luku kuvaa tutkittua joukkoa, eikä sitä pidä pitää luotettavana arviona vaivan yleisyydestä koko rodussa.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimusta, jonka lausunto saa astutushetkellä olla enintään 18 kuukautta vanha. Lisäksi se suosittelee uutta silmätutkimusta noin seitsemän vuoden iässä sekä ennen astutusta tehtävää polvitutkimusta aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Kyse on jalostussuosituksista, joten älä oleta jokaisen pentueen automaattisesti täyttävän niitä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja tarkista tutkimuspäivämäärät. Kysy myös lähisuvun silmä-, polvi- ja käytösongelmista, älä pelkästään vanhempien tilanteesta. Tutkimustulos vähentää epävarmuutta yhden tietyn asian osalta, mutta ei takaa täysin tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Rodun luotettavasti dokumentoitu historia on lyhyempi kuin monet siitä kerrotut värikkäät tarinat. Coton de tuléar on lähtöisin Madagaskarilta, ja nimen ”coton” viittaa puuvillamaiseen turkkiin. Rotu tuotiin Ranskaan ennen sen virallista tunnustamista, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1970. Rotumääritelmän vastuumaa on Ranska, mutta alkuperämaaksi ilmoitetaan edelleen Madagaskar.

Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity coton de tuléar tuotiin Alankomaista vuonna 1991. Sittemmin rotu on vakiinnuttanut siellä asemansa seurakoirana, ja sen kanssa harrastetaan myös useita koiraurheilulajeja.

Verkossa kerrotaan usein tarinoita haaksirikoista, merirosvoista, rodun kuninkaallisesta asemasta ja laeista, jotka olisivat kieltäneet tavallisia ihmisiä omistamasta näitä koiria. Viralliset rotuasiakirjat eivät tarjoa riittävästi näyttöä, jotta tarinat voisi esittää vahvistettuna historiana. Niitä on parempi pitää rotuun liittyvinä legendoina kuin selityksenä nykyisten koirien ominaisuuksille.

## Arki rodun kanssa

Coton de tuléar voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, seuraa ja häiriötöntä lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Yhteisen porraskäytävän äänet voivat kuitenkin tehdä rauhoittumisen harjoittelusta erityisen hyödyllistä, jos koira reagoi niihin haukkumalla.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä aina, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan. Koska rotu on pienikokoinen, lasten on opittava, ettei koiraa saa kanniskella, ahdistaa tai käsitellä kovakouraisesti.

Rodun ihanteeseen kuuluu seurallisuus muiden koirien kanssa, mutta hyvät suhteet edellyttävät silti hallittua tutustumista ja myönteisiä kokemuksia. Näyttöä ei ole riittävästi siihen, että jokaisen coton de tuléarin voisi luvata tulevan hyvin toimeen kissojen tai muiden pieneläinten kanssa. Tutustuta eläimet rauhallisesti, estä jahtaaminen ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Suunnittele yksinolot jo ennen pennun saapumista. Koira on totutettava yksin jäämiseen vähitellen, ja Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä taukoa, liikuntaa tai sosiaalista kontaktia ei siksi ole kestävä ratkaisu.

Keskity ennen ostamista konkreettisiin kysymyksiin. Pystytkö hoitamaan turkkia joka päivä? Voiko kasvattaja näyttää ajantasaiset silmä- ja polvitutkimustulokset? Miten vanhemmat suhtautuvat meluun, koirakohtaamisiin ja yksin jäämiseen? Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet käsittelystä ja tavallisista arkiympäristöistä? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat sopivuudesta enemmän kuin lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Coton de tuléar

Fédération Cynologique Internationale

Coton de tuléar on pieni ja vankkarakenteinen, Madagaskarilta kotoisin oleva seurakoira. Sen pitkä, valkoinen ja puuvillanpehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, herkkä ja hyvin ihmisläheinen koira kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii myös kerrostaloasuntoon. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja lempeää koulutusta. Rotu on yleensä pitkäikäinen, mutta sillä on alttiutta joillekin nivel-, silmä- ja iho-ongelmille.

White Forest Kennel

Smith Labradoodles

Trollbäckagården

Tinghofs

Kerrynterrieri

The United Kingdom Kerry Blue Terrier Association

The Kennel Club (UK) - Kerry Blue Terrier

Fédération Cynologique Internationale (FCI) - Kerry Blue Terrier

Dansk Terrier Klub (Denmark)

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Kerrynterrieri on keskikokoinen, atleettinen irlantilainen terrieri, jolla on ryhdikäs olemus ja kihara sininen turkki, joka muuttuu mustasta siniseksi koiran aikuistuessa. Se on eloisa, älykäs ja vahvasti perheeseensä kiintyvä koira, joka tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa. Karvaa irtoaa vähän, mutta turkki vaatii paljon hoitoa. Luonteeltaan se on rohkea ja valpas, ja se saattaa suhtautua muihin koiriin haastavasti.

Occis Kennel

En liten kennel som föder upp Kerry Blue Terrier och Welsh Corgi Pembroke i trygg hemmiljö.

Occis

## Perustiedot

- Löwchen on saksankielisestä nimestään huolimatta pieni ranskalainen seurakoirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa.
- Rungon tulee olla neliömäinen eli koiran tulee olla yhtä pitkä kuin korkea.
- Pitkässä, laineikkaassa turkissa ei ole pohjavillaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa takkuuntumisen ehkäisemiseksi.
- Leijonaleikkaus on näyttelykehässä pakollinen, mutta kotikoiran ei tarvitse olla arjessa näyttelyleikkauksessa.
- Rotua kuvataan kiintyväksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi, mutta Ruotsin BPH-käyttäytymiskuvausten aineisto on vielä liian pieni esimerkiksi haukkumista tai vahtimista koskevien päätelmien tekemiseen.
- Ruotsalaisessa jalostuksessa kiinnitetään erityistä huomiota polvien ja silmien terveyteen sekä perinnölliseen monimuotoisuuteen.

## Ulkonäkö ja turkki

Löwchen on pieni mutta vankka koira, jolla on neliömäinen runko, ylväs pään asento ja eloisat liikkeet. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa. Vanha käsitys siitä, että rodun tulisi olla korkeuttaan pidempi, on siis rotumääritelmän vastainen: rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla yhtä suuret.

Karvan tulee olla silkkistä, pitkää, laineikasta ja tiheää ilman pohjavillaa. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Pohjavillan puuttuminen ei tarkoita, että turkinhoidon voisi jättää väliin. Karva, joka ei irtoa samalla tavalla kuin monilla karvanlähtöisillä roduilla, voi jäädä turkkiin. Hankaus korvien takana, kainaloissa ja raajojen ympärillä voi puolestaan aiheuttaa nopeasti takkuja.

Käytännöllinen hoitorutiini on käydä turkki läpi pienissä osissa ja tarkistaa kammalla, että se on selvä ihoa myöten. Tarvittava hoitoväli riippuu turkin pituudesta ja laadusta, säästä sekä koiran tekemisistä. Kamman tulee kulkea turkin läpi takertumatta, joten älä odota, että takut näkyvät jo pinnassa. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen, pesuun ja föönaamiseen, jotta hoitohetkistä tulee ennakoitavia eikä kamppailua.

Perinteinen leijonaleikkaus on rotumääritelmässä kuvattu leikkaustapa. Takaosa ja osa raajojen karvasta ajellaan lyhyeksi, kun taas esimerkiksi etuosan karva ja hännän tupsu jätetään pitkiksi. Leijonaleikkaus on löwchenille näyttelyissä pakollinen, eikä pitkiä karvaosuuksia saa silloin muotoilla. Kotikoiralle leikkaus ei ole terveyden kannalta välttämätön. Käytännöllisempi, lyhyempi turkki voi helpottaa ihon pitämistä puhtaana ja turkin takuttomana.

Löwcheniä kuvataan roduksi, josta ei lähde karvaa tavanomaiseen tapaan, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen kannattaa siksi viettää useita kertoja aikaa juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa löwcheniä omistajaansa kiintyväksi ja tottelevaiseksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi sekä tarvittaessa rauhalliseksi ja huomaamattomaksi. Kuvaus kertoo jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa jokaisen yksilön käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, kotiympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki aikuisen koiran käyttäytymiseen.

Erityisesti haukkumista, vahtimisviettiä tai pelottomuutta ei pidä pitää vakiintuneina rotuominaisuuksina ilman riittävää näyttöä. Vuonna 2025 hyväksytyn Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan 37 löwcheniä oli osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen. Rotuyhdistys itse piti määrää liian pienenä näyttöön perustuvien päätelmien tekemiseen rodun luonteesta. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin, käsittelyyn, uusiin ympäristöihin ja rauhoittumiseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä.

Pieni seurakoira voi viihtyä perheensä lähellä haluamatta silti jatkuvasti syliin tai silitettäväksi. Opeta lapsille, että koiran on annettava poistua tilanteesta, sitä ei saa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä sitä saa koskaan nostaa ilman aikuisen apua. Aikuisen tulee valvoa kaikkea koiran ja pienten lasten välistä kanssakäymistä. Sama harkinta koskee muita koiria ja kissoja: löwchen voi elää niiden kanssa sopuisasti, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuttaminen, mahdollisuus vetäytyä ja erilliset lepopaikat ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset eläinten toimeentulosta.

## Koulutus ja liikunta

Löwchen tarvitsee päivittäin liikuntaa, haistelua, leikkiä ja koulutusta, mutta kaikille rodun aikuisille koirille sopivaa, tutkittuun tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Terveelle aikuiselle voi sopia useampi päivittäinen lenkki, joilla on aikaa tutkia ympäristöä, sekä lyhyet koulutustuokiot ja lepo. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja edellisen päivän tekemisiin. Sopiva päivärytmi pitää koiran tyytyväisenä ja toimintakykyisenä sen sijaan, että se olisi toistuvasti jäykkä, ontuva tai uupunut.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii tarkkaavaiselle seurakoiralle. Aloita arjen turvallisuutta tukevista taidoista: kontaktista, löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, odottamisesta, käsittelyn hyväksymisestä ja rauhoittumisesta silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos koira ilmoittaa haukkumalla porraskäytävän äänistä, palkitse haukkumisen tauosta ja ohjaa se rauhalliseen paikkaan. Haukkumisen päälle huutaminen harvoin selkeyttää koiralle, mitä siltä toivotaan.

Pennulle monipuolinen, omaehtoinen liikkuminen on hyödyllisempää kuin niin sanottu viiden minuutin sääntö. Kaava, jossa kävelyminuutit määräytyvät ikäkuukausien mukaan, ei kerro, mitä juuri sinun pentusi jaksaa. Anna pennun tutkia omaan tahtiinsa, tarjoa hallittua leikkiä ja lisää matkaa, erilaisia alustoja ja haastetta vähitellen. Keskeytä liikunta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos pentu ontuu, on kivulias tai haluton liikkumaan. Älä yritä ehkäistä polvilumpion sijoiltaanmenoa itse keksityillä porras- tai hyppysäännöillä, vaan huomioi pennun yksilöllinen tilanne ja kysy tarvittaessa neuvoa eläinlääkäriltä.

Rodun koko mahdollistaa monenlaisten harrastusten sovittamisen sille sopiviksi. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi arkitottelevaisuus, nosework, rally-toko ja agility. Valitse tekeminen koiran kiinnostuksen ja fyysisten edellytysten mukaan sen sijaan, että olettaisit kaikkien löwchenien pitävän samoista asioista.

## Terveys

Ennen löwchenin pennun ostamista kolme tärkeintä asiakirjoista tarkistettavaa asiaa ovat polvien tutkimustulokset, silmien terveys ja riittävän laaja jalostuspohja. Tämä ei tarkoita, että kaikilla koirilla olisi ongelmia, mutta Ruotsin rotukohtainen jalostusstrategia vuosille 2025–2029 osoittaa, miksi kasvattajien tulisi käsitellä näitä asioita järjestelmällisesti.

Strategiassa suositellaan, että eläinlääkäri tutkii jalostuskoirien polvet polvilumpion sijoiltaanmenon varalta koiran täytettyä vuoden. Koiria, joiden tulos on astetta 1 huonompi, ei tulisi käyttää jalostukseen. Asteen 1 tuloksen saaneelle koiralle suositellaan vain parituskumppania, jonka tulos on 0. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tulokset ja tarkista tutkimuspäivä sekä koiran tunnistetiedot.

Jalostuskoirille tulisi tehdä silmätarkastus, jonka tulos saa astutushetkellä olla enintään kaksi vuotta vanha. Strategiassa suositellaan myös jalostuskoirien silmätarkastusten jatkamista kahdeksan vuoden ikään saakka. Löydös ei automaattisesti johda kaikissa tapauksissa samanlaiseen jalostuspäätökseen, vaan arvio riippuu diagnoosista, oireista ja eläinlääkärin ohjeista. Varsinaisten lausuntojen lukeminen kertoo siksi enemmän kuin pelkkä kysymys siitä, onko vanhemmat ”testattu”.

Virallisesti tallennettu tulos, jalostusstrategian suositus ja pentujen rekisteröinnin muodollinen ehto ovat eri asioita. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa kaikkien rotujen polvi- ja silmätulokset keskitettyyn rekisteriin. Vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä löwchenillä ei kuitenkaan ole erityisiä terveysehtoja. Edellä kuvatut tutkimukset ovat siis vahvoja ruotsalaisia jalostussuosituksia, eikä niiden toteutumista voi olettaa pelkän pentueen rekisteröinnin perusteella.

Löwchenin maailmanlaajuinen kanta on pieni. Siksi jalostusstrategiassa painotetaan vanhempien vähäistä keskinäistä sukulaisuutta, samojen yhdistelmien toistamisen välttämistä ja sitä, ettei yksittäisiä koiria käytetä liikaa jalostukseen. Pennunostaja voi kysyä, miten kasvattaja on arvioinut sukulaisuutta, miksi juuri kyseiset vanhemmat on yhdistetty ja kuinka paljon niitä on jo käytetty jalostukseen. Nämä kysymykset täydentävät terveystodistusten antamaa tietoa ja kertovat, miten kasvattaja vaalii rodun perinnöllistä monimuotoisuutta pitkällä aikavälillä.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira ontuu toistuvasti, alkaa äkillisesti pitää jalkaa ylhäällä tai sillä on silmien ärsytystä, näön muutoksia tai kipua. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja tarkista hoitohetkien yhteydessä iho, korvat, hampaat, kynnet ja tassut. Muiden sairauksien nimeämiseen löwchenille tyypillisiksi ei ole riittävästi näyttöä pelkästään siksi, että niitä esiintyy pienillä koirilla.

## Historia ja alkuperä

Löwchen on virallisesti ranskalainen rotu, vaikka sen nimi on saksaa ja tarkoittaa suunnilleen ”pientä leijonaa”. Sen ranskankielinen FCI-nimi on Petit Chien Lion ja englanninkielinen nimi Little Lion Dog. Ranska on merkitty sekä rodun alkuperämaaksi että rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi, ja rotu kuuluu FCI:n ryhmän 9 seurakoiriin.

Virallisessa rotumääritelmässä mainitaan kaksi pientä löwchen-tyyppistä koiraa, jotka on veistetty kiveen Amiensin katedraalissa 1200-luvulla. Tunnusomainen hahmo esiintyy myös 1400-luvun kuvakudoksissa ja myöhemmässä eurooppalaisessa taiteessa. Nämä dokumentoidut kuvaukset kertovat rodun historiallisesta tyypistä. Tarinoilla koirien käytöstä vedestä noutajina, vuoteenlämmittäjinä tai aseman symboleina ei ole yhtä vahvaa näyttöä, eikä niitä pidä esittää varmistettuina tosiasioina.

Ranskan rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1961, ja nykyinen FCI:n rotumääritelmä julkaistiin vuonna 2004. Leijonamaisella ulkomuodolla on siis pitkä dokumentoitu historia, mutta nykyinen rotu on selkeästi määritelty seurakoiraksi, jolta ei edellytetä käyttökoetta.

## Arki rodun kanssa

Löwchen voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun sen arkeen kuuluu lenkkejä, virikkeitä, turkinhoitoa, lepoa ja suunnitelmallista yksinolon harjoittelua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpi on arjen sisältö. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on opetettava koiralle rauhallista käytöstä myös ovien, hissien ja yhteisten tilojen äänien läheisyydessä, sillä rotua ei voi olettaa sen enempää hiljaiseksi kuin erityisen haukkuherkäksikään.

Yksinoloa tulee harjoitella hyvin pienin askelin silloin, kun koira on saanut liikuntaa ja on rauhallinen. Aloita lyhyistä, arkisista erossaoloista ja palaa ennen kuin koira hätääntyy. Pidennä aikaa vasta, kun koira osaa rauhoittua nykyisessä vaiheessa. Ei ole näyttöä siitä, että kaikilla löwcheneillä olisi yksinolo-ongelmia, mutta seurakoiran tausta on hyvä syy järjestää arki niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan levollisesti.

Turkki on suurin säännöllistä työtä vaativa asia. Täyspitkän turkin ylläpito tai näyttelyissä käyminen edellyttää enemmän aikaa takkujen selvittämiseen ja oikeanlaisen leijonaleikkauksen ylläpitämiseen. Lyhyempi kotikoiran leikkaus vähentää läpikäytävän karvan määrää, mutta ei poista kampaamisen, pesun, leikkaamisen ja käsittelyharjoittelun tarvetta. Varaudu joko opettelemaan hoito kunnolla tai käyttämään trimmaajan palveluja, ja muista tarkistaa myös turkin alla oleva iho.

Ennen pennun ostamista pyydä muutakin kuin yleisiä vakuutteluja suvun terveydestä ja hyvästä luonteesta. Tarkista alkuperäiset polvi- ja silmälausunnot ja varmista, että polvet on tutkittu koiran täytettyä vuoden. Varmista myös, että silmätulos oli astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha ja että mahdolliset löydökset on arvioitu asianmukaisesti. Kysy lisäksi vanhempien arkikäyttäytymisestä, mahdollisista käyttäytymiskuvauksista sekä siitä, miten yhdistelmä edistää perinnöllistä monimuotoisuutta. Vastaukset auttavat erottamaan huolellisesti suunnitellun jalostuspäätöksen pentueesta, joka täyttää vain rekisteröinnin vähimmäisehdot.

Löwchen sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, aktiivisen seuralaisen ja hyväksyy sen turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin sille, joka etsii hoitovapaata turkkia, varmasti allergiselle sopivaa koiraa tai ennalta taattua luonnetta. Valitse yksilö ja kasvattaja yhtä huolellisesti kuin rotu.

Löwchen

American Kennel Club (AKC)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Löwchen on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka tunnetaan leijonamaisesta trimmauksestaan, pitkästä ja laineikkaasta turkistaan sekä ylväästä ja eloisasta olemuksestaan. Se on hellä, valpas ja ihmisrakas koira, joka sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, lempeää koulutusta ja tiivistä osallistumista perheen arkeen.

Jaktlyans Kennel

Välkommen att läsa mer om rasen på min hemsida: www.yvenuskerryblue.se
Mig når man lättast via mail, adress finns på min hemsida. Kerry blue terrier uppfödning, registrerad i Svenska kennelklubben (SKK) sedan 1996 . För att kunna registrera valparna i SKK behöver jag som uppfödare följa regler bl.a. för djurskydd och det innebär också ett skydd för dig som valpköpare, då du vet att valpen har fötts upp på ett sunt sätt.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet