## Perustiedot

Bordercollie on brittiläinen paimenkoira ihmiselle, joka haluaa työskennellä koiransa kanssa, kouluttaa sitä ja tarjota sille mielekkäitä tehtäviä koko sen elämän ajan. Rotu oppii erinomaisesti ja on hyvin kestävä, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä usein vaativamman kuin ensisijaisesti seurakoiraksi jalostetusta koirasta.

- **Koiratyyppi:** puhdasrotuinen paimenkoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1
- **Koko:** keskikokoinen; uroksen ihannesäkäkorkeus on noin 53 cm, nartut ovat yleensä hieman pienempiä
- **Paino:** noin 12–20 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan
- **Elinajanodote:** noin 10–15 vuotta
- **Turkki:** lyhyt tai kohtalaisen pitkä kaksinkertainen karvapeite, useita värejä
- **Tyypilliset piirteet:** valpas, ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen, herkästi reagoiva, älykäs ja vahvasti työskentelyyn motivoitunut
- **Sopii parhaiten:** sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii säännöllisestä kouluttamisesta ja osaa opettaa koiralle sekä tekemistä että lepoa

Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole se, ulkoileeko perhe tietyn tuntimäärän päivässä, vaan se, löytyykö arjesta aikaa säännölliseen harjoitteluun ja yhteistyöhön. Bordercollien on saatava käyttää päätään ja toteuttaa paimennusviettiään hallitusti, mutta sen on myös opittava rauhoittumaan kotona.

## Ulkonäkö ja turkki

Bordercollie on urheilullinen ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne palvelee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä yhdenmukaisen ulkonäön sijaan. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, sulavat ja tehokkaat. Rotumääritelmän mukainen uroksen ihannesäkäkorkeus on 53 cm ja nartun hieman vähemmän, mutta rodun sisällä sekä koko että rakenne vaihtelevat huomattavasti.

Rotumääritelmässä kuvataan kaksi karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja kohtalaisen pitkäkarvainen. Molemmilla on tiheä, rakenteeltaan keskikarkea peitinkarva sekä pehmeä ja tiheä, säältä suojaava pohjavilla. Kohtalaisen pitkä turkki muodostaa selvemmin kauluksen, housukarvat ja tuuhean hännän, kun taas lyhyt turkki on rungonmyötäisempi. Värejä ja kuviointeja on monia. Mustavalkoinen ja kolmivärinen ovat yleisiä, mutta rotumääritelmä sallii laajan värikirjon, kunhan valkoinen ei ole vallitseva väri.

Turkinhoito on pääpiirteissään helppoa. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtoavan pohjavillan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi, etenkin korvien takaa ja hapsukarvojen kohdalta. Runsaan karvanlähdön aikana harjausta tarvitaan tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa. Ulkona työskentelevä tai harjoitteleva koira kannattaa myös tarkastaa tekemisen jälkeen: käy läpi tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, heinänvihneiden, punkkien ja roskien varalta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Bordercollie on tarkkaavainen, yhteistyöhaluinen ja erittäin nopea havaitsemaan toistuvia kaavoja. Se oppii siksi paitsi omistajan tarkoituksella opettamat asiat myös sen, mitkä äänet ennakoivat lenkkiä, miten ihmiset tavallisesti liikkuvat ja millaisella käytöksellä saa aikaan reaktion. Erinomainen koulutettavuus ei automaattisesti tarkoita helppoa arkea: epäselvät rutiinit ja tahaton palkitseminen voivat vakiinnuttaa käyttäytymistä aivan yhtä nopeasti kuin harkittu koulutus.

Paimennus perustuu siihen, että koira havaitsee liikkeen ja vaikuttaa siihen. Arjessa ilman lampaita sama herkkyys voi kohdistua autoihin, polkupyöriin, juoksijoihin, lapsiin tai muihin eläimiin. Tuijottaminen, vaaniminen, kulkureitin katkaiseminen ja jahtaaminen ovat merkkejä, joihin on syytä puuttua varhain. Käytös tulee keskeyttää rauhallisesti ja korvata opetetulla vaihtoehdolla, ei rohkaista sitä huvittavana erikoisuutena.

Bordercollie voi sopia hyvin perheeseen, mutta rotu ei ole yksilöstä ja ympäristöstä riippumatta automaattisesti ”lapsiystävällinen”. Juokseminen, huutaminen ja vauhdikkaat leikit voivat laukaista paimennuskäyttäytymistä tai aiheuttaa stressiä. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi valvottava, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi myös onnistua, etenkin kun tutustuttaminen tehdään harkiten, mutta sitä ei voida taata pelkän rodun perusteella. Kissan on päästävä halutessaan vetäytymään omiin oloihinsa, ja koira on opetettava jättämään se rauhaan.

## Koulutus ja liikunta

Bordercollie tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei voi määrittää. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta, aiemmasta koulutuksesta ja työtehtävistä. Hyvässä arjessa vuorottelevat liikunta, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja palautuminen.

Lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, turvallisissa paikoissa vapaana liikkuminen, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, paimennus ja muut koiraurheilulajit tarjoavat koiralle erilaista tekemistä. Valitse lajeja, joissa koiran on kuunneltava ohjaajaa ja tehtävä päätöksiä pelkän kovaa juoksemisen sijaan. Loputon pallonheitto tai muu voimakkaasti kiihdyttävä toisto ei ole hyvä mittari koiran tarpeiden täyttymiselle. Se voi lisätä odotusjännitystä opettamatta koiraa rauhoittumaan.

Pidä harjoitukset lyhyinä, selkeinä ja palkitsemiseen perustuvina. Kiinnitä arkitaitoihin, kuten luoksetuloon, hihnassa kulkemiseen, etäältä pysähtymiseen ja huomion irrottamiseen liikkuvista kohteista, yhtä paljon huomiota kuin temppuihin tai kilpailuliikkeisiin. Palkitse myös rauhallisuudesta: omalla paikalla makaamisesta, odottamisesta ympärillä tapahtuvien asioiden aikana ja nukkumisesta tekemisen jälkeen. Bordercollie, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhdikasta tekemistä, voi kehittyä huippukuntoiseksi oppimatta lainkaan lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat hallittuja kokemuksia, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran harjoitusohjelmaa. Vahvista niiden itseluottamusta erilaisissa ympäristöissä, anna kehon kehittyä ja lisää fyysistä kuormitusta sekä tehtävien vaikeutta vähitellen. Jos koira muuttuu lisääntyneestä tekemisestä huolimatta hajamielisemmäksi, ääniherkemmäksi tai alkaa jumiutua asioihin, ratkaisu voi olla parempi tasapaino ja ammattilaisen apu entistä rankemman liikunnan sijaan.

## Terveys

Bordercollieta pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta rodulla tunnetaan sairauksia, joista pennunostajan on hyvä olla tietoinen. Ruotsin kennelliiton ja Svenska Vallhundsklubbenin esiin nostamiin terveysongelmiin kuuluvat lonkkaniveldysplasia (HD), collie eye anomaly eli colliesukuisten koirien silmäanomalia (CEA), muut verkkokalvomuutokset, epilepsia sekä etenkin olkaniveleen kohdistuva osteokondroosi.

Kun harkitset Ruotsiin rekisteröityä pentuetta, tarkista ensin vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimustulokset. Ruotsin kennelliiton sääntöjen mukaan silmätutkimustuloksen on oltava rekisteröity ennen astutusta, eikä tutkimus yleensä saa olla yli vuoden vanha. Tarkista rekisteröidyt tulokset ja kysy myös sisarusten, vanhempien ja muiden lähisukulaisten epilepsiasta, toistuvista kohtauksista, olkapääongelmista ja varhaisista kuolemista. Kahden vanhemman normaalit tulokset eivät kerro koko sukulinjan terveydestä.

Useisiin rodun perinnöllisiin sairauksiin, kuten CEA:han, IGS:ään, TNS:ään ja sensoriseen neuropatiaan, on saatavilla DNA-testejä. Tarpeelliset testit riippuvat koiran sukujuurista ja ajantasaisista suosituksista. Pyydä kasvattajaa selittämään, mitä on testattu ja miksi. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa terve kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on suunnitella yhdistelmä niin, etteivät pennut voi periä sairausvarianttia molemmilta vanhemmiltaan. DNA-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, niveltutkimustuloksia eikä laajempaa tietoa suvun terveydestä.

Bordercollie collapse -oireyhtymää (BCC) sairastava koira voi olla levossa täysin oireeton, mutta muuttua kovan rasituksen aikana tai pian sen jälkeen sekavaksi, horjuvaksi tai kaatua. Koira saattaa näyttää toipuvan 5–30 minuutissa, mutta jokaiseen tällaiseen kohtaukseen on suhtauduttava vakavasti ja sen syy on selvitettävä eläinlääkärissä. BCC ei ole sama asia kuin tavallinen väsymys, lämpöhalvaus tai labradorinnoutajilla yleisemmin tavattava dynamiini 1 -geeniin liittyvä EIC-muoto. Keskeytä tekeminen heti, jos koiran tarkkaavaisuus tai liikkuminen muuttuu poikkeavaksi.

## Historia ja alkuperä

Bordercollie kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla lammastilojen työkoiraksi. Jalostusvalinnat perustuivat pitkään käytännön paimennuskykyyn: koiran piti osata lukea paimennettavia eläimiä, työskennellä etäällä ja vastata ohjaajan merkkeihin vaativissa oloissa. Tämä työtausta selittää rodulle ominaisen katseenkäytön, vaanivan liikkumisen, kestävyyden ja voimakkaan halun hallita liikettä.

FCI luokittelee bordercollien brittiläiseksi paimenkoiraksi, jolta edellytetään käyttökoetta. Ruotsissa käyttöominaisuuksilla on poikkeuksellisen selkeä asema myös rekisteröinnissä. Rotu merkitään Ruotsin kennelliiton erilliseen paimenkoirarekisteriin, REG V:hen. Ruotsissa syntynyt bordercollie voidaan rekisteröidä vain, jos sen molemmat vanhemmat ovat suorittaneet hyväksytysti Svenska Vallhundsklubbenin (SVaK) järjestämän paimennuskokeen tai niillä on hyväksytty vastaava ulkomainen koetulos. Ulkonäkö voi siksi vaihdella enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja työskentelykyky säilyy ruotsalaisen jalostusmallin keskiössä.

## Arki bordercollien kanssa

Hyvä arki bordercollien kanssa vaatii suunnittelua, mutta ei jatkuvaa viihdyttämistä. Tavoitteena on koira, joka pystyy tarvittaessa työskentelemään keskittyneesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu. Tällainen tasapaino onnistuu parhaiten kodissa, jossa joku aidosti nauttii koiran kouluttamisesta ja jossa vastuu koiran liikunnasta ei ole lasten varassa.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, eikä suuri piha takaa hyvää elämää. Tärkeämpiä ovat sopivat harjoitteluympäristöt, turvalliset liikuntamahdollisuudet ja arkirutiini, jota pystytään todella ylläpitämään. Vilkkaalla alueella omistajan on pystyttävä hallitsemaan liikenteen, pyöräilijöiden, juoksijoiden, äänten ja kohtaamisten tuomat tilanteet ilman, että koira jumiutuu paimentamiseen tai jatkuvaan valppauteen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen ja koiran iän sekä reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Alkuvaiheen harjoituksia kannattaa harkita kuvattavaksi. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira vaeltelee levottomana, läähättää, haukkuu, rikkoo tavaroita tai ei pysty rauhoittumaan. Toistuvat pitkät työpäivät ilman apua koiran hoitoon ovat tälle rodulle huono lähtökohta.

Ennen kuin ostat pennun Ruotsista, tarkista molemmilta vanhemmilta vähintään kolme asiaa: rekisteröity lonkkatutkimustulos, voimassa oleva silmätutkimustulos ja hyväksytty tulos hyväksytystä paimennuskokeesta. Kysy sen jälkeen lähisukulaisten epilepsiasta ja nivelterveydestä, olennaisista DNA-testeistä, vanhempien käyttäytymisestä sekä levossa että työssä ja kasvattajan tarjoamasta tuesta kaupanteon jälkeen. Sopivimman pennun valinnassa ei ole kyse ”älykkäimmän” yksilön löytämisestä, vaan siitä, että pennun luonne ja työskentelyhalu sopivat siihen, mitä voit tarjota koiralle koko sen elämän ajan.

Bordercollie

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Bordercollie on keskikokoinen, atleettinen paimenkoira, joka tunnetaan herpaantumattomasta keskittymiskyvystään, älykkyydestään ja erittäin suuresta energisyydestään. Se on jalostettu paimentamaan lampaita koko päivän, ja se loistaa niin paimennuksessa, koiraurheilussa kuin koulutuksessakin. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista ohjausta.

Royal Rose

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Team ChanAyah

## Perustiedot

Irlanninsusikoira on erittäin suuri, karkeakarvainen vinttikoira, joka on kotoisin Irlannista. Siinä yhdistyvät vinttikoiran nopeus ja metsästysvietti sekä yleensä ystävällinen luonne. Sen koko vaikuttaa kuitenkin lähes kaikkiin arjen ratkaisuihin autosta ja kodista pennun kasvatukseen.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 10 kuuluva vinttikoira, jota käytettiin alun perin susien ja muun suurriistan metsästykseen.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen vähimmäissäkäkorkeus ja -paino ovat uroksilla 79 cm ja 54 kg sekä nartuilla 71 cm ja 41 kg. Urosten toivottu keskimääräinen säkäkorkeus on 81–86 cm. Enimmäiskorkeutta tai -painoa ei ole määritelty.
- **Rakenne:** Voimakas ja lihaksikas, mutta ei yhtä massiivinen kuin tanskandoggi. Sen tulee olla skotlanninhirvikoiraa vankempi menettämättä vinttikoiran linjoja ja liikkuvuutta.
- **Luonne:** Yleensä ystävällinen, kiintyvä ja kotona rauhallinen. Metsästysvietti voi olla voimakas, ja siinä on yksilöllisiä eroja.
- **Liikunta:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja turvallisia tilaisuuksia juosta kunnolla. Määrä tulee sovittaa ikään, kuntoon ja palautumiseen.
- **Turkki:** Rungossa, raajoissa ja päässä karhea ja kova, kulmakarvat ja parta ovat selvät. Turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa, mutta sitä ei pidä leikata pehmeäturkkisen seurakoiran tapaan.
- **Hyvä tietää:** Rodun elinajanodote on lyhyempi kuin monilla pienemmillä koirilla. Ennen pennun ostamista on tärkeää selvittää sydänterveys, pennun varhainen maksashunttitutkimus sekä lähisukulaisten sairaudet.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsusikoiran tulee olla suuri ja vaikuttava näyttämättä raskaalta tai kömpelöltä. Sillä on pitkä runko, syvä rintakehä, lihaksikkaat raajat ja pitkä, loivasti kaartuva häntä. Liikkeiden tulee olla vaivattomat ja toimeliaat. Se on vähemmän massiivinen kuin tanskandoggi mutta painavampi ja voimakkaampi kuin skotlanninhirvikoira.

Kokoa koskevat luvut ymmärretään usein väärin. Rotumääritelmässä annetaan molemmille sukupuolille vähimmäismitat ja uroksille toivottu keskimääräinen säkäkorkeus 81–86 cm, mutta virallista enimmäiskokoa ei ole. Nartun kokoa tai kummankaan sukupuolen lopullista painoa ei siis voi päätellä kapeasta vaihteluvälistä. Mittasuhteet, voima ja terveet liikkeet ovat tärkeämpiä kuin mahdollisimman suuren koiran tavoittelu.

Karvan tulee olla karheaa ja kovaa, erityisesti silmien yläpuolella ja leuan alla. Sallittuja värejä ovat harmaa, juovikas eli brindle, punainen, musta, puhtaanvalkoinen ja kellanruskea eli fawn sekä skotlanninhirvikoiralla esiintyvät värit. Kampaa ja harjaa turkkia sen yksilöllisen tarpeen mukaan, selvitä takut ja poista kuollut, epäsiisti karva poistamatta suojaavaa peitinkarvaa. Tarkista myös parta, korvat, tassut, kynnet ja iho. Pesutarpeen ratkaisevat lika, ihon kunto ja arki, eivät kiinteät pesuvälit.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsusikoira on yleensä ystävällinen ja ihmisläheinen, mutta rotukuvaus ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Varhainen sosiaalistaminen, vanhempien luonne ja koiran omat kokemukset vaikuttavat kaikki sen itsevarmuuteen ja sosiaalisuuteen. Suuren koon vuoksi jo innokas tervehdys, leikki tai äkillinen hihnasta nykäisy edellyttää hyvää hallintaa.

Kyseessä on metsästystaustainen vinttikoira. Sisällä rauhallinen koira voi reagoida silmänräpäyksessä peuraan, jänikseen tai juoksevaan kissaan. Vapaana pitämisen tulee siksi perustua yksilön käytännössä osoitettuun luoksetulovarmuuteen ja ympäristöön, ei oletukseen, että lempeä luonne tarkoittaisi heikkoa saalisviettiä. Turvallisesti aidattu alue on usein paras paikka täysivauhtiseen juoksuun.

Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo kissojen tai pienempien eläinten kanssa on yksilöllisempää: pentu voi oppia kodin säännöt menettämättä taipumustaan lähteä ulkona takaa-ajoon. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti, järjestä kissalle pakoreittejä ja pidä koira fyysisesti hallinnassa, kunnes eläinten yhteinen käytös on ennakoitavaa.

Tasapainoinen aikuinen koira voi olla lasten kanssa lempeä ja kärsivällinen, mutta aikuisen aktiivinen valvonta on silti välttämätöntä. Suuri koira voi kaataa pienen lapsen vahingossa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa ja järjestä koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsusikoira tarvitsee johdonmukaista ja ystävällistä koulutusta, jonka opit toimivat myös silloin, kun koira painaa ohjaajaansa enemmän. Aloita varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, luoksetulon, käsittelyn sekä ihmisten, koirien ja luonnonvaraisten eläinten rauhallisen ohittamisen harjoittelu. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja palkitseminen sopivat rodulle yleensä paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistuvat harjoitussarjat.

Rakenna luoksetuloa vähitellen helpoista tilanteista vaativampiin häiriöihin. Käytä aitaamattomilla alueilla pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti myös mahdollisten saaliseläinten lähellä. Mikään koulutusmenetelmä ei takaa, että vinttikoira keskeyttää takaa-ajon aina. Hihna ja aidat ovat siis turvavälineitä, eivät merkkejä epäonnistuneesta koulutuksesta.

Aikuinen koira hyötyy monipuolisista kävelyistä, hajutyöskentelystä ja mahdollisuuksista liikkua vapaammin turvallisessa paikassa. Kaikille koirille sopivaa, tutkimusnäyttöön perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Tarkkaile sen sijaan koiran liikkumista, hengitystä, halukkuutta jatkaa ja palautumista liikunnan aikana ja sen jälkeen. Lisää rasitusta vähitellen ja mukauta sitä helteellä, sairauden aikana tai kun kunto on heikko.

Pennut kasvavat nopeasti, ja niiden tulee saada leikkiä ja liikkua omaan tahtiinsa. Vältä pitkiä, toistuvia matkoja, korkeita hyppyjä ja raskasta kuntoharjoittelua ennen kuin keho on kehittynyt valmiiksi. Arkiliikunta, leikki sopivilla alustoilla, tauot ja uusiin ympäristöihin tutustuminen kehittävät sekä kehoa että itseluottamusta. Pyydä neuvoja pennun yksilöllisen kasvun ja kuntoluokan perusteella sen sijaan, että noudattaisit kaikille samaa ikäkuukausiin perustuvaa minuuttikaavaa.

## Terveys

Terveen elämän alku perustuu huolelliseen kasvattajan valintaan ja sen jälkeen asianmukaiseen hoitoon koko elämän ajan. Irlanninsusikoirien elinajanodote on lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Ruotsalaisessa ja kansainvälisessä tutkimustiedossa korostuvat erityisesti sydänsairaudet, syöpä, keuhkokuume ja maksashuntti. Yksittäinen koira voi pysyä pitkään terveenä, mutta rodun riskejä ei pidä vähätellä.

Rodulla esiintyy dilatoivaa kardiomyopatiaa eli DCM:ää sekä rytmihäiriöistä eteisvärinää. Eteisvärinää voi esiintyä jo ennen kuin omistaja huomaa selviä oireita, ja se voi edeltää sydänlihassairautta. Sydämen ultraäänitutkimus näyttää sydämen rakenteen ja pumppaustoiminnan, kun taas EKG:llä arvioidaan sydämen rytmiä. Tutkimukset vastaavat eri kysymyksiin, ja niitä voidaan tarvita yhdessä. Kysy, milloin molemmat vanhemmat on viimeksi tutkittu, mitä menetelmiä käytettiin ja mitä aiempien sukupolvien sydänterveydestä tiedetään. Normaali tulos vähentää epävarmuutta tutkimushetkellä, mutta ei takaa, ettei sairautta voisi myöhemmin kehittyä.

Portosysteemisessä shuntissa eli PSS:ssä veri kulkee maksan ohi. Rodulla on vakiintunut käytäntö tutkia pennuilta sappihapot varhain, yleensä noin 6–8 viikon iässä ennen luovutusta. Pyydä nähtäväksi pentueen tulokset ja selvitä, miten mahdollisia poikkeavia arvoja on tutkittu edelleen. Tämä kertoo enemmän kuin yleinen vakuuttelu sukulinjan terveydestä.

Osteosarkooma ja muut syövät sekä vakava keuhkokuume kuuluvat rotuyhdistyksen keskeisiin terveyshuoliin. Pitkittynyt ontuminen, kipu tai turvotus vaatii eläinlääkärin arviota. Hakeudu nopeasti hoitoon myös voimakkaan väsymyksen tai hengitystieoireiden vuoksi, sillä rodulla keuhkokuume voi kehittyä nopeasti ja vakavaksi.

Syvä rintakehä tuo mukanaan myös mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n riskin. Toistuvat tuloksettomat oksennusyritykset, nopeasti turpoava tai kivulias vatsa, voimakas levottomuus, kalpeat ikenet, heikkous tai lyyhistyminen ovat hätätilanteen merkkejä. Lähde heti eläinlääkäriin; tilaa ei voi hoitaa kotona. Keskustele eläinlääkärin kanssa yksilöllisestä riskistä ja mahdollisesta ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta eli gastropeksiasta. Leikkaus pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä kaikkia mahalaukun laajentumistilanteita.

Kun arvioit pentuetta, erota pakolliset rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen terveyssuosituksista. Pakollisen tutkimusvaatimuksen puuttuminen ei tee terveysasiasta merkityksetöntä. Pyydä päivätyt tutkimuslausunnot, pennun PSS-tulos sekä avointa tietoa lähisukulaisten eliniästä ja kuolinsyistä.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsusikoiran juuret ovat Irlannin suurissa metsästyskoirissa, mutta nykyrotu on tulosta dokumentoidusta 1800-luvun elvytystyöstä, ei antiikista asti muuttumattomana jatkunut sukulinja. Vuonna 391 jaa. roomalainen konsuli kirjoitti Roomaan lähetetyistä irlantilaisista koirista. Tällaisia koiria käytettiin susien ja muun suurriistan metsästykseen.

Kun sudet katosivat Irlannista, näiden koirien tarve väheni, ja tyyppi oli lähellä häviämistä 1600-luvun loppuun mennessä. Myöhemmin 1800-luvulla kapteeni George Augustus Graham kokosi jäljellä olevia koiria, joiden katsottiin edustavan tätä tyyppiä, ja elvytti rodun. Työssä käytettiin skotlanninhirvikoiria sekä yksittäisiä borzoi- ja tanskandoggiristeytyksiä. Rotu esitettiin näyttelyssä omassa luokassaan vuonna 1879, ja Irlannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1885.

Tämä nykyrodun historia selittää sekä sen sukulaisuutta muihin suuriin vinttikoiriin että sitä, miksi muinaisista susikoirista kertovia tarinoita ei pidä pitää nykykoirien täydellisenä sukupuuna. Ensimmäinen irlanninsusikoira saapui Ruotsiin vuonna 1931, ja Ruotsin irlanninsusikoirayhdistys perustettiin vuonna 1976.

## Arki irlanninsusikoiran kanssa

Elämä irlanninsusikoiran kanssa vaatii ennen kaikkea tilaa, turvallisuutta ja ennakointia. Rotu voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa sopivasti tekemistä ja koti toimii käytännössä. Erittäin suuri koira tarvitsee kuitenkin tilaa kääntyä ja levätä, pitävät lattiat sekä helpon kulkureitin ulos. Useat porrasvälit ilman hissiä ovat erityisen hankalia kasvavalle pennulle tai loukkaantuneelle aikuiselle, jota ei voi kantaa.

Arvioi auton sopivuutta aikuisen koiran tarpeisiin: koiran on voitava maata turvallisesti, päästä sisään ilman vaarallisia hyppyjä ja matkustaa autossa myös sairastuneena. Tarkista, että portit ja aidat pitävät suuren ja nopean koiran turvallisesti sisäpuolellaan. Tukeva peti, vakaat ruoka- ja vesikupit sekä riittävä tila ruokailupaikan ympärillä helpottavat myös arkea.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyissä ja turvallisissa jaksoissa. Rauhallinen rotu ei automaattisesti viihdy pitkiä päiviä yksin, ja suuri, ahdistunut koira voi vahingoittaa sekä itseään että kotia. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua jo ennen hankintaa, jos työpäivät ylittävät säännöllisesti ajan, jonka koira pystyy olemaan yksin.

Näistä kysymyksistä on erityistä hyötyä kasvattajaa valittaessa:

- Voitko tavata emän, ja miten molemmat vanhemmat käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä tavallisissa arkiympäristöissä?
- Milloin molemmille vanhemmille on viimeksi tehty sydämen ultraäänitutkimus ja EKG, ja millaisia tuloksia lähisukulaisista on tiedossa?
- Onko koko pentue tutkittu PSS:n varalta ennen luovutusta, ja saatko tuloksesta kopion?
- Mitä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten eliniästä ja kuolinsyistä tiedetään?
- Miten järjestät turvallisen liikunnan, kuljetuksen, vakuutuksen ja avun, jos koira ei pysty kävelemään omin avuin?

Sopivan kodin ei tarvitse olla kaikkein suurin, mutta sen on oltava käytännössä valmistautunut. Ystävällistä vinttikoiraa arvostava ihminen, joka pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä ja jolla on riittävästi rahaa ja tilaa erittäin suurelle koiralle, voi löytää siitä persoonallisen kumppanin. Jos toiveena on koira, jota voi pitää luotettavasti vapaana kaikkialla, käytössä on pieni auto tai koiran odotetaan sietävän pitkiä päiviä yksin, kannattaa valita toinen rotu.

Irlanninsusikoira

Irish Wolfhound Club of Great Britain

Irish Wolfhound Club of Northern Ireland

The Irish Wolfhound Club (Germany)

Irlanninsusikoira on erittäin suuri ja korkea vinttikoira, jolla on voimakas mutta sulavalinjainen rakenne ja karkea, säänkestävä karvapeite. Luonteeltaan se on rauhallinen, lempeä ja herkkä. Sisätiloissa se on levollinen, mutta tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja tilaa. Rotuun liittyy merkittäviä terveysriskejä, ja sen elinikä on suhteellisen lyhyt, joten huolellinen jalostus ja hyvä hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Saga's Gentle Giants

## Perustiedot

Tanskandoggi (grand danois) on erittäin kookas saksalainen koirarotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Siinä yhdistyvät voima ja tyylikäs rakenne, ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla ystävällinen, lempeä ja itsevarma. Suuri koko vaikuttaa kaikkeen koiranpidossa: arjen käytöstavat, kuljetukset, asuminen, eläinlääkärikäynnit ja kustannukset vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** rotumääritelmän mukaan seura-, vahti- ja suojelukoira; nykyisin ensisijaisesti seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset vähintään 80 cm, mieluiten enintään 90 cm; nartut vähintään 72 cm, mieluiten enintään 84 cm
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, tiheä, tiiviisti rungonmyötäinen ja kiiltävä, ei pohjavillaa
- **Luonne:** ystävällinen, lempeä ja omistautunut; voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi
- **Kysy kasvattajalta:** lonkkakuvaustuloksista, suvun sydäntutkimuksista sekä mahdollisista mahalaukun laajentuma- ja kiertymätapauksista

Rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Rotuoppaissa esitettyjä painolukuja tulee siksi pitää suuntaa antavina arvioina, ei yksittäisen koiran kuntoluokan, mittasuhteiden ja terveyden arvioinnin korvikkeena.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskandoggi on korkea, voimakas ja ääriviivoiltaan lähes neliömäinen, mutta se ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Etenkin urosten tulisi olla hyvin lähellä neliömäistä, kun taas nartut voivat olla rungoltaan hieman pidempiä. Pää on pitkä ja selväpiirteinen, luonnolliset korvat riippuvat, ja kokonaisvaikutelmassa voiman ja tyylikkyyden tulee olla tasapainossa.

Nykyinen rotumääritelmä jakaa värit kolmeen muunnokseen: keltainen tai juovikas; harlekiini, merle tai musta; sekä sininen. Merle kuuluu siis nykyiseen rotumääritelmään, vaikka tämä ei aina käy ilmi vanhemmista rotukuvauksista. Jokaiselle värille on yksityiskohtaiset vaatimuksensa, mutta pennunostajan kannattaa asettaa terveys, luonne ja terve rakenne tietyn värityksen edelle.

Karvapeite on helppohoitoinen mutta ei täysin huoltovapaa. Pehmeä harja tai kuminen harjauskinnas poistaa irtokarvaa etenkin keväällä ja syksyllä, jolloin karvanlähtö on usein selvempää. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja tarkista samalla iho, kynnet, tassut, hampaat ja riippuvat korvat. Koska tanskandoggilla ei ole eristävää pohjavillaa, se voi tarvita suojaa kylmältä, tuulelta tai sateelta. Arvioi suojan tarve yksilön, sen aktiivisuuden ja olosuhteiden perusteella, älä tietyn lämpötilarajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen tanskandoggin tulee olla ystävällinen, lempeä, itsevarma ja ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei tule olla aggressiivinen. Monia viehättää rodun tiivis suhde perheeseensä, mutta nimitys ”lempeä jättiläinen” ei takaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Suuri koko korostaa niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Hihnassa vetävää, ihmisiä vasten hyppivää tai vierasta kohti ryntäävää koiraa on vaikea hallita, vaikka sen aikeet olisivat ystävälliset. Rauhallisten tervehdysten, löysällä hihnalla kävelyn, luoksetulon, odottamisen ja yhteistyössä tapahtuvan käsittelyn harjoittelu jo varhain onkin perusturvallisuutta, ei vain käytöstapojen hiomista. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodulta toivottuun yhteistyöhaluun. Kovat menetelmät voivat synnyttää epävarmuutta eivätkä korvaa puutteellista koulutusta.

Luonteissa on eroja sekä yksilöiden että sukulinjojen välillä. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita lähisukulaisia, kysy niiden suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin sekä pyydä nähtäväksi virallisten luonnearviointien tulokset, jos niitä on saatavilla. Aiemmasta koirakokemuksesta on hyötyä, etenkin jos ei ole ennen kouluttanut näin suurta koiraa.

## Koulutus ja liikunta

Tanskandoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta määrän tulee vastata sen ikää, terveyttä, kuntoa ja palautumista. Kaikille aikuisille koirille tai pennuille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimääräistä ohjetta ei ole. Säännölliset lenkit, mahdollisuus haistella ja liikkua vaihtelevassa maastossa sekä lyhyet koulutushetket luovat paremman perustan kuin satunnaiset raskaat retket.

Pennut kasvavat pitkään, eikä niitä pidä kuormittaa liikaa mutta ei myöskään pitää toimettomina. Anna pennun kehittää koordinaatiotaan ja voimiaan vapaalla mutta valvotulla liikkumisella sekä vähitellen pitenevillä lenkeillä. Rajoita kehon kehittyessä toistuvia hyppyjä, äkkikäännöksiä, pitkiä juoksulenkkejä pyörän tai juoksijan rinnalla sekä rajua leikkiä liukkailla lattioilla. Sopiva etenemistahti vaihtelee yksilöittäin. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta, jos pentu ontuu, on jäykkä tai palautuu huonosti.

Jättirodun pentu tarvitsee suurten tai jättikokoisten rotujen kasvuun suunniteltua täysravintoa. Tavoitteena on tasainen kasvu ja hoikka, terve kuntoluokka, ei mahdollisimman nopea kasvu. Älä lisää täysravintoon kalsiumia tai muita kivennäisaineita ilman eläinlääkärin ohjetta. Jättiroduilla luuston kehitys voi olla yhä kesken noin 15–16 kuukauden iässä, mutta aikataulu vaihtelee yksilöittäin.

Aseta etusijalle taidot, joiden ansiosta aikuinen koira on turvallinen ja hallittavissa: paikallaan seisominen, vaa’alle nouseminen, kynsienhoidon ja tutkimisen hyväksyminen, esineistä luopuminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ryntäämättä. Hajutyöskentely, arjen tottelevaisuustaidot ja ongelmanratkaisutehtävät tarjoavat aivojumppaa rasittamatta kehoa voimakkaasti.

## Terveys

Tulevan omistajan kannattaa keskustella kasvattajan kanssa avoimesti useista merkittävistä terveysriskeistä, etenkin mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä, dilatoivasta kardiomyopatiasta ja lonkkaniveldysplasiasta. Tanskandoggin keskimääräinen elinikä on myös lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Elinikää koskevat luvut kuvaavat kuitenkin tiettyä tutkimusjoukkoa, eikä niiden perusteella voi ennustaa yksittäisen koiran elinikää.

**Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on äkillinen, hengenvaarallinen hätätilanne.** Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos koira yrittää toistuvasti oksentaa tuloksetta, muuttuu levottomaksi, kuolaa, sen vatsa turpoaa, se heikkenee tai lyyhistyy. Älä jää odottamaan oireiden helpottamista. GDV:n syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, eikä sitä tunneta täysin, joten mikään ruokintarutiini ei takaa sen ehkäisyä. Kysy, onko lähisukulaisilla ollut tätä ongelmaa, ja selvitä etukäteen, mikä päivystävä eläinsairaala voi ottaa koiran vastaan. Ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta voi keskustella eläinlääkärin kanssa. Se pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä mahalaukun laajentumista.

**Dilatoiva kardiomyopatia eli DCM voi olla koiralla jo ennen selviä oireita.** Eläinlääkärin tekemään sydäntutkimukseen voi kuulua sydämen ultraäänitutkimus, EKG tai pitkäaikais-EKG sekä joskus verestä mitattavia merkkiaineita. Normaali tulos kertoo koiran tilanteesta tutkimushetkellä, eikä ole elinikäinen takuu. Kysy, mitä sydäntutkimuksia vanhemmille ja vanhemmille sukulaisille on tehty, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä ja onko suvussa esiintynyt DCM:ää tai äkkikuolemia.

**Ruotsin lonkkaniveldysplasiaa koskevat vaatimukset eivät ole samat kuin rotuyhdistyksen suositus.** Jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tanskandoggin virallinen lonkkakuvaus voidaan tehdä aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt kieltävät E-lonkkaisten koirien jalostuskäytön ja sallivat D-lonkkaisen koiran käytön vain A- tai B-lonkkaisen parina. Koiria, joilla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsin tanskandoggiyhdistys menee pidemmälle ja suosittelee, että jalostuskoirat ovat lonkiltaan terveitä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkittu”.

Ruotsin kennelliitto mainitsee rodulla myös nielurisatulehdukset. Arvioinneissa kiinnitetään erityistä huomiota löysiin silmäluomiin, heikkoihin käpäliin, etu- ja takaosan rakenteeseen, liioiteltuihin rotupiirteisiin sekä luonteeseen. Vastuullisen kasvattajan tulee osata kertoa sekä sukulinjan vahvuuksista että ongelmista, myös siitä, miten vanhemmat sukulaiset ovat voineet.

## Historia ja alkuperä

Tanskandoggi on saksalainen rotu englanninkielisestä nimestään Great Dane ja Ruotsissa sekä useissa muissa maissa käytetystä ranskankielisestä nimestä Grand danois huolimatta. Alkuperämaassaan sen nimi on Deutsche Dogge.

Rodun virallisessa historiassa edeltäjiksi mainitaan muun muassa bullenbeisser sekä villisianmetsästykseen käytetyt koirat, jotka olivat tyypiltään raskaan mastiffin ja nopeamman vinttikoiran väliltä. Berliinissä vuonna 1878 tuomarit ja kasvattajat sopivat eri nimitysten yhdistämisestä Deutsche Dogge -nimen alle. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1880, ja saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888.

Ruotsissa järjestelmällinen jalostus alkoi vuonna 1908. Vanhemmat kuvaukset ulottavat rodun tarinan paljon kauemmas menneisyyteen, mutta väitteitä kelttien sotakoirista tai antiikista jatkuneesta katkeamattomasta sukulinjasta on huomattavasti vaikeampi todentaa. Dokumentoidut saksalaiset merkkipaalut antavat luotettavamman kuvan nykyisen rodun kehityksestä.

## Arki rodun kanssa

Tanskandoggi voi asua kerrostalossa, jos sen liikunnan, levon ja koulutuksen tarpeista huolehditaan, mutta kodin ja arjen on sovittava jättikokoiselle koiralle. Talo suurella pihalla ei korvaa lenkkejä tai seuraa, eikä pieni koti ole automaattisesti sopimaton. Käytännön kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yksinkertainen jako omakotitaloon ja kerrostaloon.

Onko kodissa tilaa suurelle, hyvin tukevalle pedille, jossa koira saa levätä rauhassa? Ovatko lattiat pitävät? Mahtuuko koira matkustamaan autossa turvallisesti, ja voisiko se käyttää ramppia vanhana tai loukkaantuneena? Jos hissi menee rikki, onnistuuko arki portaiden kanssa? Miten kaksi aikuista veisi sairaan koiran eläinlääkäriin, jos se ei pystyisi kävelemään? Vastaukset kertovat enemmän kuin pelkkä osoite.

Rotu voi elää lapsiperheessä, mutta ystävälliset aikeet eivät poista suuren koon aiheuttamaa fyysistä riskiä. Nuori tai innostunut tanskandoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa lapset jättävät sen rauhaan. Aikuisen on vastattava ulkoilutuksesta ja käsittelystä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kukaan ei voi luvata, että tietty tanskandoggi elää turvallisesti kissan tai toisen koiran kanssa. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja liian raju leikki sekä järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja tiloja ja korkealla olevia pakoreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään, ennen kuin niiden vuorovaikutus on luotettavasti rauhallista ja turvallista.

Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua voi jättää yksin. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan, pidennä aikaa vähitellen ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä on pidempi kuin koira jaksaa olla yksin. Jättikokoisen koiran ahdistus voi nopeasti vaikuttaa koko kotiin, joten yksinoloa on opetettava ja seurattava sen sijaan, että sitä pidettäisiin rodulle luontaisena taitona.

Tanskandoggi (grand danois)

The Great Dane Club of Germany (Deutscher Doggen-Club 1888 e.V.)

The Great Dane Club of UK

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Tanskandoggi (grand danois) on jättikokoinen ja elegantti koira, joka kuuluu korkeimpiin koirarotuihin. Aiemmin sitä käytettiin villisikojen metsästykseen ja kartanoiden vartiointiin, mutta nykyään se on uskollinen ja ihmisläheinen seurakoira. Sisätiloissa se on rauhallinen, ja sen liikunnantarve on kohtuullinen. Se tarvitsee tilaa, huolellista koulutusta, terveydenhoitoa ja päivittäin läheistä yhdessäoloa ihmisten kanssa.

vom Blu Beleza

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Sweetwater's

Janke Wijbenga

Karkeakarvainen kettuterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

American Kennel Club

Association Française du Fox-Terrier Club (France)

Karkeakarvainen kettuterrieri on pieni, vankkarakenteinen ja energinen metsästysterrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja eloisa ja jolla on voimakas saalistusvietti. Sen karkeasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä nyppimistä. Rotu on älykäs mutta itsenäinen ja tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja huolellista turkinhoitoa.

Danfox

## Perustiedot

Shiba on pieni japanilainen pystykorva ja pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta, joiden säilyttämiseksi NIPPO toimii. Rotu kehitettiin lintujen ja pienriistan metsästykseen, mutta nykyään shibaa pidetään pääasiassa seurakoirana.

- **Koko:** uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 cm ja nartun 36,5 cm. Sallittu poikkeama on 1,5 cm kumpaankin suuntaan.
- **Paino:** suuntaa antavasti urokset painavat noin 9–11 kg ja nartut noin 7–9 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, kaksinkertainen karvapeite, jossa on suora ja karhea peitinkarva sekä pehmeä, tiheä aluskarva.
- **Värit:** punainen, musta ruskein merkein sekä seesamin eri muunnokset. Kaikkiin hyväksyttyihin väreihin kuuluvat vaaleat urajiro-merkit.
- **Luonne:** valpas, itsenäinen ja uskollinen, toisinaan vieraita kohtaan varautunut.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee monipuolista liikuntaa, hajutyöskentelyä ja lyhyitä harjoituksia, jotka tuntuvat koirasta mielekkäiltä.
- **Elinikä:** monet shibat elävät korkeaan ikään. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaani oli 14,6 vuotta. Yksittäisen koiran elinikään vaikuttavat kuitenkin muun muassa perimä, terveys ja hoito.

Shiba sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa oma-aloitteista koiraa ja voi käyttää aikaa sosiaalistamiseen, luotettavan luoksetulon opettamiseen ja rauhalliseen käsittelyharjoitteluun. Itsenäisyys ei tarkoita, että koira pärjäisi omillaan.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Shiba on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Sillä on pystyt, kolmiomaiset korvat ja vahva häntä, joka kaartuu selän päälle kierteelle tai sirpin muotoon. Liikkeiden tulee olla kevyet ja reippaat. Sukupuolten välillä on selvä kokoero, mutta rodun ei koskaan tulisi näyttää raskaalta tai liioitellulta.

Urajiro ei ole erillinen väri. Sillä tarkoitetaan vaaleita alueita, joita tulee olla kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alla, rinnassa ja vatsassa sekä raajojen ja hännän alapuolella. Termin tunteminen on hyödyllistä, kun vertailee punaisia, mustia ruskein merkein ja seesaminvärisiä shiboja.

Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa karhean peitinkarvan ja tiheän aluskarvan ansiosta. Harjaus noin kerran viikossa riittää tavallisesti, mutta runsaan karvanlähdön aikana irtoavaa aluskarvaa on poistettava useammin. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat yksilön, vuodenajan ja ympäristön mukaan, joten tarkkaan aikatauluun ei kannata varautua. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, ja totuta se jo varhain harjaukseen, tassujen tarkastamiseen ja kynsien leikkaamiseen. Turkkia ei tule rutiininomaisesti leikata tai ajella muotoon.

”Mame Shiba”, ”Mini Shiba” ja vastaavat nimet eivät tarkoita erillistä NIPPOn tunnustamaa rotua. Jos tarjolla on poikkeuksellisen pieni koira, kannattaa tarkistaa sen rekisteröinti sekä vanhempien koko ja terveys sen sijaan, että luottaisi markkinointinimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Shiba on yleensä tarkkaavainen, nopeaälyinen ja perheelleen uskollinen, mutta samalla niin itsenäinen, että se saattaa kyseenalaistaa tehtävän, josta ei koe hyötyvänsä. Tämä kuvaa rotua tarkemmin kuin pelkkä itsepäiseksi kutsuminen. Shiba oppii nopeasti, mutta yhteistyö on rakennettava luottamuksen, selkeyden ja kärsivällisyyden varaan.

Osa shiboista suhtautuu vieraisiin ihmisiin varautuneesti ja on herkkä tungettelevalle kehonkielelle. Varhaiset, myönteiset kokemukset erilaisista ihmisistä, ympäristöistä ja alustoista auttavat pentua. Tavoitteena on kuitenkin itsevarma koira, ei koira, jonka on tervehdittävä kaikkia. Anna koiralle tilaa väistää äläkä koskaan pakota sitä kontaktiin.

Rotu ei luotettavasti ennusta sitä, miten yksittäinen koira käyttäytyy lasten, koirien tai kissojen kanssa. Kasvatus, aiemmat kokemukset ja persoonallisuus vaikuttavat kaikki asiaan. Pyydä saada tavata pennun emä ja selvitä, miten vanhemmat ja aiemmat pentueet suhtautuvat uusiin tilanteisiin. Älä valitse pentua pelkän värin tai sukupuolen perusteella. Väitteet, joiden mukaan kaikilla shiboilla olisi ongelmia samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, ovat liian yleistäviä.

## Koulutus ja liikunta

Shiba tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tiettyä minuuttimäärää olennaisempaa on se, miten aika käytetään. Vaihtele lenkkien vauhtia ja ympäristöä, varaa aikaa haisteluun ja tarjoa lisäksi esimerkiksi henkilöjäljestystä, verijälkeä, hajutyöskentelyä, agilityä tai lyhyitä taitoharjoituksia. Sovita rasitus koiran ikään, kuntoon ja terveyteen ja varmista, että se osaa myös rauhoittua ja levätä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii erityisen hyvin koiralla, joka tekee mielellään omia päätöksiä. Palkitse oma-aloitteisesta kontaktista, lähellä pysymisestä ja hyvistä valinnoista ennen kuin lisäät häiriöitä. Useat lyhyet ja selkeät harjoitukset tuottavat enemmän tulosta kuin saman asian toistuva jankkaaminen. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja heikentää luottamusta opettamatta koiralle, mitä sen halutaan tekevän.

Rodun metsästystausta voi näkyä kiinnostuksena hajuihin ja liikkeeseen, mutta kiinnostuksen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Etene luoksetuloharjoittelussa vähitellen ja käytä hihnaa tai pitkää liinaa kaikkialla, missä koiraa ei voi turvallisesti kutsua takaisin. Pihassa toimiva luoksetulo ei takaa, että koira tottelee riistan ilmestyessä näkyviin. Tarkista myös portit, valjaat ja aidat: turvallisuus ei saa koskaan olla yhden vihjeen varassa.

Harjoittele käsittelyä jo ennen kuin sitä tarvitaan. Aloita hyvin lyhyistä tassujen, korvien ja suun kosketuksista, palkitse rauhallisuudesta ja anna koiralle taukoja. Pidennä käsittelyn kestoa vähitellen ja ota mukaan harja, kynsisakset ja tutkimusasennot. Tämä helpottaa arkista hoitoa ja eläinlääkärikäyntejä etenkin silloin, kun koira ei pidä kiinni pitämisestä.

## Terveys

Ruotsalaisissa jalostusohjeissa shibaa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta se ei tarkoita, että jokainen koira olisi ongelmaton. Pentua valittaessa dokumentoidut tutkimustulokset ja kasvattajalle esitetyt suorat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yleinen vakuuttelu rodun terveydestä.

Sekä pitkäaikaisen käytännön että Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan shibapentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallisesti kirjattu lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Sääntö edellyttää lonkkien tutkimista, mutta ei rajaa jalostuskäyttöä vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Yleiset säännöt kuitenkin sulkevat E-lonkkaiset koirat jalostuksesta ja sallivat D-lonkkaisen koiran yhdistämisen vain A- tai B-lonkkaiseen kumppaniin. Tarkista vanhempien ja mielellään myös lähisukulaisten tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata-palvelusta ja pyydä kasvattajaa kertomaan, miten yhdistelmää on arvioitu.

Myös iho-ongelmista ja kutinasta kannattaa keskustella. Rotuyhdistyksen vuoden 2018 terveyskyselyssä noin 15 prosenttia vastaajista ilmoitti koirallaan olevan toistuvia tai pitkäkestoisia iho-ongelmia tai kutinaa. Noin 10 prosenttia kaikista vastaajista kertoi eläinlääkärin todenneen koiralla allergian. Vapaaehtoinen jäsenkysely osoittaa, mitä yhdistyksen on syytä seurata, mutta se ei kerro ongelmien tarkkaa yleisyyttä koko rodussa. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten jatkuvasta kutinasta, tassujen nuolemisesta sekä toistuvista korva- tai iho-ongelmista.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan myös kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimuksista, mutta tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Silmä-, kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimukset eivät siis ole shiban yleisiä rekisteröintivaatimuksia Ruotsissa. Kasvattaja on silti voinut teettää lisätutkimuksia kyseisen sukulinjan vuoksi. Pyydä tällöin tulokset nähtäväksi ja kysy, miksi juuri nämä tutkimukset on valittu.

Vuoden 2024 brittiläisessä elinikätutkimuksessa oli mukana 423 shibaa, ja eliniän mediaaniksi saatiin 14,6 vuotta. Kyse on brittiläistä koirapopulaatiota kuvaavasta luvusta, ei takuusta yksittäisen koiran eliniälle muualla. Tulos kuitenkin tukee rodun mainetta usein hyvin vanhaksi elävänä koirana.

## Historia ja alkuperä

Shiba on lähtöisin Japanista, missä sitä käytettiin vuoristoalueilla lintujen ja pieneläinten metsästykseen. Ennen nykyisen rodun vakiintumista alueellisia linjoja olivat muun muassa San'in, Shinshu ja Mino. Vanha sana *shiba* on yhdistetty pienuuteen. Nimen liittäminen tiettyyn turkin väriin tai kasvillisuuteen on tulkintaa, ei vakiintunutta tietoa sanan alkuperästä.

Kun ulkomaisia lintukoiria tuotiin Japaniin ja risteytettiin alkuperäisten koirien kanssa, puhdasrotuiset shibat kävivät alkuperäalueillaan harvinaisiksi. NIPPO perustettiin vuonna 1928 japanilaisten koirien säilyttämiseksi. Se alkoi koota yksityiskohtaisia sukutauluja vuonna 1932 ja laati rotumääritelmän vuonna 1934. Vuonna 1936 shiba nimettiin Japanissa kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi.

Toinen maailmansota pienensi kantaa voimakkaasti, ja säilytystyö pääsi jälleen vauhtiin sodan jälkeen. NIPPO pitää Ishi Gota keskeisenä koirana nykyisen rodun kehityksessä ja Naka Gota sodanjälkeisen kannan elvyttämisen kantakoirana. Nykyinen shiba on siis järjestelmällisen säilytystyön tulos, ei vain muinaisajoista muuttumattomana säilynyt jäänne.

## Arki shiban kanssa

Shiba voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ulkona, osaa rauhoittua sisällä eikä jää reagoimaan jokaiseen porraskäytävän ääneen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat arkirutiinit, lähiympäristö ja mahdollisuudet turvalliseen liikuntaan. Oma rauhallinen lepopaikka on arvokas missä tahansa kodissa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: pienen lapsen ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Opeta lasta jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois. Älä koskaan anna lapsen halata koiraa, kiipeillä sen päällä tai ottaa siltä tavaroita. Jos kodissa on kissa tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja pidä ne tarvittaessa fyysisesti erillään. Arvioi yksittäisen koiran reaktioita sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että koira sietäisi yksinoloa. Aloita yksinoloharjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja palaa ennen kuin pentu huolestuu. Pidennä aikaa vähitellen ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa kuljeskella levottomasti, haukkua tai raapia tai ei enää lepää tavalliseen tapaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tarvitsee päivittäin seuraa ja tilaisuuksia käydä tarpeillaan.

Verkossa usein ”shiban kiljunnaksi” kutsuttu läpitunkeva ääni ei ole diagnoosi, eikä sitä pidä kuitata pelkkänä huvittavana piirteenä. Huomioi tilanne ja koiran muu kehonkieli. Äkillinen parahdus kosketettaessa tai liikkuessa antaa aihetta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, etenkin jos siihen liittyy ontumista, haluttomuutta liikkua, ruokahalun muutoksia tai poikkeavaa käytöstä. Arkisissa hoitotoimissa ennakoiva, yhteistyöhön perustuva harjoittelu on parempi vaihtoehto kuin koiran pitäminen kiinni siihen asti, että se luovuttaa.

Shiballe sopivin koti ei siis välttämättä ole se, jossa on pisin kokemus koirista, vaan koti, jossa kunnioitetaan yksittäisen koiran rajoja ja harjoitellaan järjestelmällisesti turvallisuutta, yhteistyötä ja arjen käsittelytilanteita.

Shiba

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Den Danske Kennel Klub (Denmark)

Shiba on ikivanha japanilainen pystykorvatyyppinen metsästyskoira. Se on pieni mutta lihaksikas, ja sillä on kettumainen ilme, kippura häntä ja tuuhea kaksinkertainen turkki. Väriltään se on punainen, musta ruskein merkein tai seesami, ja kaikissa väreissä esiintyy urajiro-kuviointi. Shiba on itsenäinen, kissamainen ja uskollinen mutta pidättyväinen. Se on vahvatahtoinen ja voimakkaasti saalisviettinen, joten se tarvitsee varhaista sosiaalistamista, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä liikuntaa.

Tokumaro

Belgianpaimenkoira, tervueren

Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Société Royale Saint-Hubert (Belgium)

The Norwegian Kennel Club

belgianpaimenkoira, tervueren on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jolla on runsas, pitkä turkki ja valpas, elegantti olemus. Se on uskollinen ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, säännöllistä harjausta sekä lempeää ja johdonmukaista koulutusta voidakseen hyvin aktiivisena perheenjäsenenä.

Glimbi's

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Pawlished Diamonds

## Rotu lyhyesti

- Belgianpaimenkoira groenendael on belgianpaimenkoiran pitkäkarvainen, musta muunnos. FCI pitää groenendaelia, tervuerenia, malinois’ta ja laekenois’ta saman rodun neljänä muunnoksena.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii kaksi senttimetriä ihannetta matalamman ja neljä senttimetriä korkeamman säkäkorkeuden. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut 20–25 kg.
- Groenendael on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira, joka reagoi nopeasti. Se tarvitsee sekä mielekästä tekemistä että kykyä rauhoittua.
- Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, itsevarma ja työhaluinen mutta myös rauhallinen ja peloton ilman aggressiivisuutta. Perimä, varhaiset kokemukset ja koulutus vaikuttavat suuresti yksittäiseen koiraan.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite on yksivärisen musta. Vähäinen valkoinen väri sallitaan eturinnassa ja varpaissa.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, osaa lukea nopeasti reagoivaa koiraa ja valitsee kasvattajan luonteen ja terveyden, ei pelkän mustan turkin perusteella.

## Ulkomuoto ja turkki

Groenendaelissa tulisi yhdistyä tyylikkyys ja voima ilman raskautta. Rungon pituus vastaa suunnilleen säkäkorkeutta, rintakehä ulottuu kyynärpäihin ja koira kantaa päätään korkealla. Korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt. Liikkeiden tulee olla vapaat, vaivattomat ja eloisat, ja koiran on pystyttävä vaihtamaan suuntaa nopeasti tasapainoaan menettämättä.

Kaikkien neljän belgianpaimenkoiramuunnoksen perusrakenne on sama. Ne eroavat toisistaan lähinnä karvan pituuden, laadun ja värin perusteella. Groenendael ja tervueren ovat pitkäkarvaisia, ja groenendaelin tulee olla yksivärisen musta. Pieni valkoinen laikku eturinnassa ja vähäinen valkoinen väri varpaissa sallitaan.

Turkissa on tiheä, villava aluskarva ja runsas, suojaava peitinkarva. Karva on lyhyempää päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa. Pidempi karva muodostaa kauluksen ja rintamuksen kaulan ja rinnan ympärille, hapsut eturaajoihin, housut reisien takaosiin ja tuuhean hännän.

Sovita turkinhoidon tiheys siihen, mitä kampa ja ihon kunto kertovat. Tunnustele ja kampaa kaulus, korvantaustat, kainalot, housukarvat ja häntä. Jos kampa takertuu tai aluskarva on tiiviisti ihoa vasten, turkki tarvitsee perusteellisemman harjauksen. Karvanlähtöaikaan tätä voidaan tarvita usein, karvanlähtöjen välillä huomattavasti harvemmin. Pese koira sen ollessa likainen ja kuivaa turkki ihoa myöten. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Groenendael on nopea ja tarkkaavainen koira, joka saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset ennen omistajaansa. FCI kuvaa belgianpaimenkoiraa valppaaksi, aktiiviseksi ja energiseksi koiraksi, joka on aina valmis toimintaan. Sama rotumääritelmä edellyttää myös itsevarmuutta, rauhallisuutta ja pelottomuutta ilman aggressiivisuutta. Vilkkaus ja tasapainoisuus eivät sulje toisiaan pois.

Suhtautuminen ihmisiin vaihtelee yksilöittäin. Koiran ei tarvitse haluta tervehtiä kaikkia, mutta sen tulisi pystyä olemaan ihmisten joukossa muuttumatta pelokkaaksi tai uhkaavaksi. Harjoittele ihmisten ohittamista, vieraiden vastaanottamista ja käsittelyn hyväksymistä tekemättä jokaisesta ihmisestä erillistä harjoitustehtävää. Anna tarvittaessa etäisyyttä ja palkitse rauhallisista valinnoista.

Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset osoittavat, miksi rodun keskiarvo ei yksin riitä. Tulokset erosivat muunnosten välillä, ja suhtautuminen käsittelyyn ja laukauksiin on kuulunut asioihin, joita rotuyhdistys on halunnut groenendaelilla parantaa. Aineisto koskee vanhempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa nykyisen pennun ominaisuuksia.

Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset MH-kuvaajat sen sijaan, että tyytyisit tietoon niiden ”tunnetusta luonnekuvausstatuksesta”. Kysy myös täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä: miten ne palautuvat yllätyksistä, sietävät kehon käsittelyä ja reagoivat ääniin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin? Titteli tai suoritettu testi ei korvaa tätä arjesta saatavaa tietoa.

## Koulutus ja liikunta

Groenendael tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia lenkeistä vaihtelevassa maastossa, jäljestämisestä, etsintätehtävistä, tottelevaisuudesta, paimennuksesta tai muista sekä kehoa että mieltä aktivoivista tehtävistä. Valitse tekeminen koiran oman motivaation, terveyden ja sen mukaan, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan jälkeenpäin.

Varhaisessa koulutuksessa kannattaa asettaa etusijalle taidot, jotka tekevät nopeasti reagoivan koiran arjesta turvallista:

- kävely löysällä hihnalla ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöistä
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo turvallisissa ympäristöissä
- odottaminen ovilla, auton luona ja harjoittelualueen vieressä
- ihmisten, koirien ja liikkeen katsominen ilman välitöntä toimintaa
- tassujen, suun, korvien ja turkin rauhallinen, vapaaehtoinen käsittely
- opetettu lepopaikka ja kyky nukkua tekemisen jälkeen

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Groenendael oppii usein nopeasti, ja myös ei-toivottu käytös voi tarttua yhtä nopeasti. Palkitse toivotusta toiminnasta ennen kuin koira ehtii syöksyä, haukkua tai kiihtyä liikaa. Ruoka, leikki, haistelu, etäisyyden lisääminen ja pääsy mieluisan tekemisen pariin voivat kaikki toimia tehokkaina palkkioina.

Koulutuksen lisääminen ei aina ole ratkaisu vilkkauteen. Jos koira käy yhä kierroksilla, ääntelee enemmän tai ei pysty nukkumaan harjoituksen jälkeen, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, pidempiä taukoja ja vähemmän ärsykkeitä. Pentujen ja nuorten koirien tulisi liikkua monipuolisesti ilman pitkiä juoksulenkkejä, raskasta fyysistä kuormitusta tai toistuvaa hyppimistä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Belgianpaimenkoiria koskee Ruotsissa useita pakollisia jalostusehtoja. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Tämän rodun C-, D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen; tällaisen koiran jälkeläisille asetetaan pysyvä jalostuskielto. Varmista, että molempien vanhempien lonkkatulos on A tai B, äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että ne on kuvattu.

Molemmilla vanhemmilla on oltava myös virallinen kyynärniveltulos. Tämä ei automaattisesti tarkoita tulosta 0. Ruotsin Kennelliitto suosittelee yleisesti tulosta 0. Tuloksen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen, ja tuloksen 1 saaneita tulisi käyttää vain harkiten ja ainoastaan 0-tuloksen saaneen koiran kanssa. Pyydä nähtäväksi tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä tutkimuspäivämäärät.

Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä jalostuskoirilla on oltava myös ”tunnettu luonnekuvausstatus”. Vuodesta 2016 alkaen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jossa kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Keskeytetty MH ei täytä ehtoa, mutta koira saa silti tunnetun luonnekuvausstatuksen, jos ohjaaja kieltäytyy laukausosiosta. Tunnettu luonnekuvausstatus kertoo siis kuvauksen suorittamisesta, ei siitä, että koira olisi ”läpäissyt” jokaisen tilanteen.

Epilepsia on dokumentoitu terveyshuoli etenkin pitkäkarvaisilla groenendael- ja tervuerenmuunnoksilla. Vanhempaa tanskalaistutkimusta ja ruotsalaista kyselyä ei voi käyttää nykyisinä Ruotsin esiintyvyyslukuina, mutta ne osoittavat, miksi suvun terveystiedot ovat tärkeitä. Mikään yksittäinen DNA-testitulos ei osoita koko sukua sairaudesta vapaaksi. Kysy vanhempien, täys- ja puolisisarusten, aiempien jälkeläisten sekä vanhempien sukulaisten kouristuskohtauksista tai kohtauksenkaltaisista oireista. Kysy myös tapauksista, joissa oireet alkoivat vasta sen jälkeen, kun koiraa oli jo käytetty jalostukseen.

Myös mahasyöpä on syytä ottaa puheeksi. Vuonna 2024 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa havaittiin tutkitun populaation groenendaeleilla ja tervuereneilla sekä tavallista enemmän mahasyöpää että selvä perinnöllinen osuus sairauden taustalla. Tulokset eivät ole Ruotsin esiintyvyyslukuja, eikä yksittäisen koiran riskiä voida vielä sulkea pois geenitestillä. Kysy kasvattajalta mahasyövästä iäkkäillä lähisukulaisilla. Toistuva oksentelu, ruokahalun heikkeneminen, laihtuminen tai jatkuvat ruoansulatusvaivat on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Silmätutkimus ei kuulu rodun pakollisiin ehtoihin Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä, mutta silmäsairaudet ovat osa rodun terveystyötä. Kysy ajantasaisista silmätutkimustuloksista ja sukulaisten diagnooseista. Pyydä varsinaiset lausunnot nähtäväksi: ”kaikki tutkimukset tehty” ei kerro tuloksista mitään.

## Historia ja alkuperä

Belgianpaimenkoira kehittyi Belgiassa 1800-luvun lopulla esiintyneistä erilaisista paimenkoiratyypeistä. Club du Chien de Berger Belge perustettiin Brysselissä 29. syyskuuta 1891. Saman vuoden 15. marraskuuta professori A. Reul kokosi Cureghemiin 117 koiraa kartoittaakseen silloista koiratyyppiä ja valitakseen jalostukseen sopivia yksilöitä.

Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä laadittiin 3. huhtikuuta 1892, ja siinä kuvattiin yksi rotu, jolla oli kolme karvamuunnosta. Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901. FCI:n mukaan rotutyyppi ja luonne olivat pääosin vakiintuneet noin vuoteen 1910 mennessä.

Värejä ja karvapeitettä koskevat säännöt muuttuivat edelleen. Toisen maailmansodan aikana koirakanta pieneni voimakkaasti, minkä jälkeen rotua elvytettiin. Nykyiset neljä muunnosta vahvistettiin vuonna 1974: groenendael, tervueren, malinois ja laekenois. Groenendael saapui Ruotsiin ensimmäisenä belgianpaimenkoiramuunnoksena 1950-luvun alussa.

## Arki rodun kanssa

Groenendael voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, mutta sille sopii huonosti arki, joka koostuu lyhyistä tarpeidentekolenkeistä ja vähäisestä yhteisestä tekemisestä. Omistajan on autettava koiraa siirtymään työskentelystä lepoon ja takaisin. Tämä on tärkeämpää kuin se, asuuko koira omakotitalossa vai kerrostalossa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea koira voi kaataa lapsen tai kiihtyä juoksemisesta ja huutamisesta olematta aggressiivinen. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois. Arvioi aikuisten sukulaiskoirien todellista käytöstä lasten seurassa sen sijaan, että luottaisit ”perhekoira”-nimitykseen.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienemmän eläimen kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Varhainen tutustuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa portteja, erillisiä lepopaikkoja ja hallittuja tutustuttamisia. Oman kodin kissan kanssa hyvin toimeen tuleva koira voi silti reagoida ulkona juoksevaan kissaan.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiralla on hyvät mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen, kohtaamiset ahtaissa tiloissa pystytään hallitsemaan ja koira oppii lepäämään ulkopuolisista äänistä huolimatta. Harjoittele yksinoloa vähitellen lyhyistä hetkistä aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Ahdistuminen, edestakaisin kulkeminen tai jatkuva ääntely kertoo siitä, että etenemisaskel oli liian suuri.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua kasvattajan ja osaavan kouluttajan tuella, mutta rotu on huono valinta ihmiselle, joka etsii ympäristöönsä helposti välinpitämättömästi suhtautuvaa koiraa. Tapaa emä ja mielellään useita aikuisia sukulaiskoiria, seuraa niitä arjessa ja koulutustilanteissa sekä tarkista itse lonkka-, kyynärnivel- ja MH-tulokset. Kysy suvun epilepsiasta, mahasyövästä, silmistä ja luonteista. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat sopivat elämääsi, älä pelkän mustan turkin vuoksi.

Belgianpaimenkoira groenendael

The Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Svenska Brukshundklubben (Swedish Working Dog Club)

Société Royale Saint-Hubert (Royal Saint Hubert Society of Belgium)

Verein für Deutsche Schäferhunde (German Shepherd Association)

Keskikokoinen tai suuri, neliömäinen belgialainen paimenkoira, jolla on pitkä, tiheä ja yksivärisen musta turkki. Älykäs, energinen ja erittäin koulutettava koira menestyy koiraurheilussa ja työtehtävissä. Se on hyvin uskollinen, valpas ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllistä turkinhoitoa.

Traxa's

Loldrup Loving Labs

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Famous Danish

Valkoinenpaimenkoira

United Kennel Club (UKC)

Berger Blanc Suisse Club of the United Kingdom

Societé Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Weiße Schweizer Schäferhunde e.V. (Germany)

Valkoinenpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen valkoinen paimenkoira, joka on läheistä sukua saksanpaimenkoiralle. Jalostuksessa on painotettu lempeää ja tasapainoista luonnetta. Älykäs, herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin sekä aivotyötä että liikuntaa. Se sopii aktiiviseen ja rauhalliseen kotiin ja loistaa koiraurheilussa ja terapiakoirana.

Eva Bergström

## Perustiedot

Ruotsissa collie rekisteröidään kahtena erillisenä rotuna: pitkäkarvaisena colliena, FCI 156, ja sileäkarvaisena colliena, FCI 296. Niitä käsitellään usein yhdessä, sillä niiden tausta on ollut yhteinen vielä melko hiljattain, niiden säkäkorkeus on samaa luokkaa ja rakenne samankaltainen. Turkki on kuitenkin erilainen. Bordercollie on sen sijaan oma rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, vahvat historialliset yhteydet Skotlantiin.
- **Käyttötarkoitukset:** paimenkoira, työkoira ja seurakoira.
- **Säkäkorkeus:** kummassakin rodussa uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm.
- **Paino:** sileäkarvaisen collien rotumääritelmässä urosten painoksi ilmoitetaan 20,5–29,5 kg ja narttujen 18–25 kg. Pitkäkarvaisen collien rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa.
- **Värit:** soopeli ja valkoinen, kolmivärinen ja sinimarmoroitu eli blue merle.
- **Elinikä:** laajassa brittiläisessä tutkimuksessa collieiden yhteisen ryhmän eliniän mediaani oli 13,3 vuotta. Luku kuvaa suurta koirajoukkoa, eikä se ennusta yksittäisen koiran elinikää.

Collie sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista arkea yhteistyöhaluisen koiran kanssa ja on valmis perehtymään luonteeseen yhtä huolellisesti kuin ulkonäköön. Karvan pituus vaikuttaa selvästi turkinhoitoon, mutta se ei kerro luotettavasti siitä, kuinka energinen, itsevarma tai mutkaton yksittäinen koira on.

## Ulkonäkö ja turkki

Collie on ketterä ja tasapainoinen koira, jossa voima ja liikkuvuus yhdistyvät ilman raskasta tai karkeaa vaikutelmaa. Pitkä, tylpän kiilan muotoinen pää, mantelinmuotoiset silmät ja kärjistään eteenpäin taittuvat korvat luovat rodulle ominaisen ilmeen. Molempien rotujen viralliset säkäkorkeusrajat ovat samat. Sileäkarvaisen collien painorajoja ei pidä käyttää pitkäkarvaisen collien virallisena ohjearvona, sillä sen rotumääritelmässä ei määritellä painoa.

Pitkäkarvaisella colliella on erittäin tiheä kaksinkertainen karvapeite. Peitinkarvan tulee olla suoraa ja karheaa, pohjavillan puolestaan pehmeää, villavaa ja niin tiheää, että iho lähes peittyy. Kauluksessa, rinnassa, raajoissa ja hännässä karva on runsaampaa. Harjaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja kaulapannan alle. Karvanlähtöaikaan turkkia on kammattava tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa.

Sileäkarvaisella colliella on lyhyt, suora ja karhea peitinkarva sekä erittäin tiheä pohjavilla. Turkki on huomattavasti helpompi pitää takuttomana, mutta siitäkin irtoaa karvaa. Karvanlähtöaikaan harjaus poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden tarkistaa ihon, tassujen ja kynsien kunnon. Turkin pitäisi pysyä helppohoitoisena ilman trimmaamista tai leikkaamista.

Molempien rotujen värit ovat soopeli ja valkoinen, kolmivärinen sekä blue merle. Valkoisia merkkejä voi olla muun muassa kauluksessa, rinnassa, raajoissa, tassuissa ja hännänpäässä. Väri on huono peruste pennun valinnalle: terveys, luonne, arkikäyttäytyminen ja kasvattajan tavoitteet ovat tärkeämpiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, aktiivinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka ei ole hermostunut eikä aggressiivinen. Monet colliet oppivat nopeasti, seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja osallistuvat mielellään arjen tekemisiin. Tämä on erinomainen pohja koulutukselle, mutta se ei takaa, että jokainen collie olisi itsevarma, hiljainen, mutkaton lasten kanssa tai helppo ensimmäinen koira.

Luonne vaihtelee yksilöittäin ja suvuittain, ja pelokkuuteen on kiinnitetty paljon huomiota ruotsalaisessa jalostustyössä. Älä tyydy yleisluontoisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”herkkä”. Tutustu vanhempien koko MH-luonnekuvaukseen, tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ja kysy, miten koirat reagoivat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uudenlaisiin alustoihin ja yllätyksiin. Yhtä tärkeää on se, kuinka nopeasti ne palautuvat tilanteista.

Colliella on oma luonneindeksi, joka perustuu koiran ja sen sukulaisten MH-tuloksiin. Indeksejä lasketaan uteliaisuudelle ja itsevarmuudelle, sosiaalisuudelle, leikkihalulle, takaa-ajolle ja laukausreaktiolle. Arvo 100 vastaa rodun keskiarvoa, ei hyväksytyn tuloksen rajaa. Indeksiä tulee tarkastella yhdessä koko luonnekuvauksen, laajemman suvun sekä sen kanssa, millaiseen kotiin tai työhön pentue on kasvatettu.

Rotumääritelmät ja Ruotsin Kennelliitto kuvaavat collieita ystävällisiksi koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta myös kokemukset, terveys ja koulutus muokkaavat kotikäyttäytymistä. Arvioi yksilöä sen sijaan, että pitäisit karvan pituutta tai rodun nimeä takeena tietynlaisesta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Collie tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tehtäviä, joissa se saa käyttää yhteistyökykyään, keskittymiskykyään ja uteliaisuuttaan. Mikään luotettava minuuttimäärä ei sovi yhtä hyvin pennulle, aikuiselle kilpakoiralle ja seniorille. Sovita rasitus ja tehtävien vaikeus koiran ikään, terveydentilaan, kokemukseen ja palautumiseen.

Yhdistä lenkkeilyyn esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tokoa, rally-tokoa, agilityä tai yksinkertaisia hajuleikkejä kotona. Vaihtelu on arvokkaampaa kuin pelkkä vauhdin tai matkan lisääminen. Opeta koiraa myös odottamaan ja rauhoittumaan: aktiivisen koiran ei tarvitse käydä ylikierroksilla koko päivää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus, selkeät vihjeet ja vähitellen vaikeutuvat tehtävät sopivat koiralle, joka nauttii yhteistyöstä ihmisen kanssa. Pilko uudet taidot sopivan pieniin osiin, palkitse hyvistä valinnoista ja helpota harjoitusta, jos koira muuttuu epävarmaksi tai sen keskittyminen herpaantuu. Kovat ojennukset eivät ole oikotie itsevarmuuteen.

Collie voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tunnistaa varhaiset huolestumisen merkit ja valitsee pentueen dokumentoitujen luonneominaisuuksien perusteella. Se sopii huonommin ihmiselle, jota viehättää lähinnä ulkonäkö, joka etsii tarkkaa liikunta-aikataulua tai joka odottaa koiran viihdyttävän itseään pihalla.

## Terveys

Pentua valittaessa todelliset tutkimustulokset ovat tärkeämpiä kuin ilmoitus siitä, että vanhemmat on ”testattu”. Pyydä rekisterinumerot ja tarkista lonkkatulokset, MH-tulokset, silmätutkimuslöydökset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Rekisteröintivaatimukset ja jalostussuositukset eivät tarkoita samaa asiaa.

Ruotsin Kennelliiton nykyiset rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmissa collieroduissa, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Jalostukseen käytettävien sileäkarvaisten collieiden lonkkatuloksen tulee olla A tai B. Pitkäkarvaista collieta, jonka lonkkatulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen, ja Ruotsin Kennelliitto suosittelee vanhempien yhdistelmän lonkkaindeksiksi yli 100:aa. Säännöt siis eroavat rotujen välillä.

Säännöt edellyttävät myös tunnettua luonnestatusta. Ruotsissa asuvien, vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneiden vanhempien on suoritettava koko MH-luonnekuvaus niin, että kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta ilman, että koira menettää tunnetun luonnestatuksensa. MH kuvaa reaktioita; koiraa ei hyväksytä tai hylätä sen perusteella.

Collie eye anomaly eli CEA on synnynnäinen silmän takaosan kehityshäiriö. Sen ilmenemismuodot vaihtelevat CH/CRD-muutoksista, jotka eivät usein aiheuta arjessa havaittavaa näköhaittaa, koloboomaan ja harvinaisempiin seurauksiin, kuten verenvuotoon tai verkkokalvon irtoamiseen. Älä kysy vain, onko koira ”CEA-testattu”, vaan pyydä tarkka diagnoosi ja tieto koiran iästä tutkimushetkellä.

Ruotsin nykyiset rekisteröintisäännöt eivät aseta collieille erillistä silmätutkimusvaatimusta. Rotuyhdistys suosittelee silti pentujen tutkimista ennen luovutusta ja jalostuskoirien tutkimista uudelleen aikuisina. Ruotsin Kennelliiton mukaan CH/CRD havaitaan parhaiten nuorilla pennuilla, tavallisesti 8–10 viikon iässä. Se suosittelee riskiryhmään kuuluvien rotujen aikuisille koirille silmätutkimusta ennen ensimmäistä astutusta.

ABCB1-geenin muunnos, jota kutsutaan yleisesti MDR1:ksi, voi altistaa koiran herkkyydelle tiettyjä lääkkeitä kohtaan. Testaus on merkityksellistä sekä pitkä- että sileäkarvaisille collieille. Suurin riski on koirilla, joilla on muunnoksesta kaksi kopiota, mutta myös yhden kopion kantaja voi saada reaktion. Säilytä testitulos ja näytä se eläinlääkärille ennen lääkityksen antamista. Testi koskee tätä tiettyä lääkeaineherkkyyttä, eikä se ole yleinen todistus koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliitto ei salli kahden merlevärisen collien yhdistelmästä syntyneiden pentujen rekisteröintiä. Myös merlen ja soopelin yhdistämiseen liittyy erityisiä DNA-statusta ja jalostuskäyttörajoituksia koskevia sääntöjä. Pennunostajan kannattaa siksi kysyä, miten vanhempien värit ja mahdollinen merlemuunnos on selvitetty, eikä valita pentua pelkästään sen värityksen perusteella.

## Historia ja alkuperä

Collie on brittiläinen rotu, jolla on vahvat yhteydet Skotlantiin, vaikka sen varhainen alkuperä on epävarma. Rotumääritelmän kuvaamassa taustassa paikalliset koirat sekoittuivat roomalaisten Skotlantiin tuomiin koiriin. Pitkä- ja sileäkarvaiset colliet kehittyivät samasta työkoirakannasta, ja niiden sukulinjat olivat yhteisiä vielä suhteellisen hiljattain.

Collieita esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1861. Kuningatar Viktorian kiinnostus auttoi myöhemmin tekemään niistä suosittuja seura- ja näyttelykoiria. Työominaisuudet säilyivät tärkeinä: elegantti rakenne ja herkkä reagointi ohjaajaan ovat ymmärrettävämpiä paimen- ja työkoiran taustaa vasten kuin pelkkänä ulkonäköihanteena.

1900-luvulla erityisesti pitkäkarvainen collie yhdistettiin vahvasti kuvitteelliseen Lassieen. Eric Knight loi hahmon teoksessaan *Lassie Come-Home*, ja vuoden 1943 elokuvassa käytettiin pitkäkarvaista collieta. Tarinat loivat rodusta sankarillisen mielikuvan, mutta oikeaa koiraa on arvioitava sen oman luonteen, terveyden ja kasvatuksen perusteella.

## Arki collien kanssa

Collie voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä toimintaa. Kerrostalossa omistajan kannattaa myös opettaa koiraa suhtautumaan rauhallisesti yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin ja estää sitä viettämästä koko päivää ikkunaa tai ulko-ovea vahtien.

Aikuisen tulee valvoa koiran ja lasten yhdessäoloa, asettaa selkeät säännöt ja järjestää koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä kiivetä koiran päälle, halata sitä eikä häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana. Ystävällinenkin koira voi tuntea joutuneensa ahdinkoon, ja innostunut collie saattaa leikkiessään vahingossa kaataa pienen lapsen.

Monet colliet voivat elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Estä jahtaaminen, varmista kissalle esteettömät poistumisreitit äläkä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut. Pienlemmikit tarvitsevat turvallisen asumuksen, johon koira ei pääse eikä jonka vieressä se voi tarkkailla niitä lähietäisyydeltä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhallinen. Pidennä aikaa vasta, kun pentu pystyy rauhoittumaan. Aikuisen koiran kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee yksilöittäin. Käytä ohjenuorana koiran käyttäytymistä yleisen enimmäisajan sijaan.

Ennen ostopäätöstä kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi näihin kysymyksiin:

- Onko pentue pitkä- vai sileäkarvainen, ja millaista arki aikuisten sukulaisten kanssa on?
- Mitkä ovat vanhempien lonkkatulokset ja pitkäkarvaisen collien tapauksessa niiden tämänhetkiset lonkkaindeksit?
- Ovatko molemmat vanhemmat suorittaneet MH-luonnekuvauksen, ja mitä MH, luonneindeksi ja lähisukulaiset kertovat pelokkuudesta ja palautumiskyvystä?
- Milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on tutkinut pennut ja vanhemmat, ja mitä tarkkoja CEA-löydöksiä on kirjattu?
- Mikä on kummankin vanhemman MDR1-status, ja onko yhdistelmässä merlevärisiä koiria?

Pelkkä karvan pituus ei saa ratkaista valintaa. Etsi pentue, jonka terveyttä, luonnetta ja arkikäyttäytymistä voi arvioida myös laajemman suvun perusteella.

Collie

Collie Association (UK)

Collie on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jonka pitkä, kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Lempeä, uskollinen ja herkkä collie kiintyy vahvasti perheeseensä, ja sille sopii parhaiten lempeä koulutus. Se sopeutuu niin kaupunkiin kuin maaseudullekin ja tarvitsee päivittäin aivojumppaa ja liikuntaa voidakseen hyvin.

Borresø's

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Mystellas

## Perustiedot

Bullterrieri on brittiläinen seurakoira, jolla on munanmuotoinen pää, huomattavasti fyysistä voimaa ja usein leikkisä, ulospäinsuuntautunut luonne. Se sopii parhaiten kärsivälliselle omistajalle, joka kouluttaa koiraa lempeästi ja johdonmukaisesti.

- FCI on hyväksynyt rodun numerolla 11 ryhmään 3, terrierit.
- Rotumääritelmässä ei ole asetettu tarkkaa säkäkorkeutta tai painoa. Koirassa tulee yhdistyä voima, tasapainoinen rakenne ja liikkuvuus. Rodunomaisuutta ei ratkaista numeerisen vaihteluvälin perusteella.
- Bullterrieri ja kääpiöbullterrieri ovat kaksi erillistä rotua. Niiden rotumääritelmät ovat pääosin samat, mutta kääpiöbullterrierin säkäkorkeus saa olla enintään 35,5 senttimetriä.
- Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Rodussa on sekä valkoisia että värillisiä koiria.
- Rodun ihanne on rohkea, iloinen, ihmisystävällinen ja tasapainoinen koira. Jokaisen koiran luonteeseen vaikuttavat kuitenkin myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus ja arkiympäristö.
- Brittiläisessä tutkimuksessa, jossa oli mukana 4 503 bullterrieriä, elinajanodotteen mediaani oli 12,0 vuotta. Luku kuvaa tutkimukseen osallistunutta ryhmää, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bullterrierin tulee olla voimakasrakenteinen, lihaksikas, tasapainoinen ja ketterä. Sen tunnusomaisin piirre on pää: edestä katsottuna munanmuotoinen ja sivulta katsottuna päälaelta kirsuun tasaisesti kaartuva. Silmät ovat pienet ja kolmionmuotoiset, korvat puolestaan pienet, ohuet ja pystyt.

Bullterrierille ei ole määritelty virallista normaalipainoa tai -säkäkorkeutta. Tarkkoja vaihteluvälejä ei siksi pidä tulkita osaksi rotumääritelmää. Tulevan omistajan kannalta olennaisempia ovat käytännön kysymykset: pystytkö pitämään koiran turvallisesti hallinnassa hihnassa? Onko sen rakenne tasapainoinen ja liikkuminen vaivatonta? Onko se terveessä kunnossa niin, ettei voimaa ja lihaksikkuutta sekoiteta ylipainoon?

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tasainen, karkealta tuntuva ja rungonmyötäinen. Talvella koiralle voi kehittyä pehmeä pohjavilla. Valkoisten koirien tulee olla valkoisia, mutta ihon pigmentti ja pään merkit sallitaan. Värillisillä koirilla värin tulee olla valkoista hallitsevampi. Rotumääritelmä hyväksyy juovikkaan eli brindlen, mustajuovikkaan, punaisen, kellanruskean ja kolmivärisen värityksen.

Turkinhoito ei vie paljon aikaa, mutta ihoon on syytä kiinnittää huomiota. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtokarvan poistamiseksi ja tarkista samalla iho ja karvapeite. Punoitusta, toistuvaa kutinaa, karvattomia kohtia tai karvapeitteen ohenemista ja kiillottomuutta ei pidä sivuuttaa pelkkänä ulkonäköhaittana. Tarkista myös suu. Rodulle ominaiseen pään muotoon voi liittyä kapea alaleuka, jolloin kulmahampaat voivat painua kitalakeen. Tämä vaatii eläinlääkärin arvion.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillistä bullterrieriä kuvataan rohkeaksi, eloisaksi, iloiseksi ja ihmisystävälliseksi. Se voi olla myös omapäinen. Käytännössä tämä tarkoittaa usein koiraa, joka nauttii läheisestä yhdessäolosta mutta ei välttämättä toista harjoitusta vain siksi, että omistaja pyytää.

Rotukuvaus on jalostuksen tavoite, ei takuu. Ei voida yleispätevästi sanoa, että kaikki bullterrierit tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, suhtautuvat aggressiivisesti muihin koiriin, ovat suojelevia tai sopivat ensimmäiseksi koiraksi. Tutustu koirayksilöön ja mahdollisuuksien mukaan sen vanhempiin. Kysy, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ympäristöihin, muiden koirien kohtaamiseen ja levolle rauhoittumiseen.

Bullterrierin voima ja impulsiivisuus korostuvat usein nuoruusiässä. Ystävällinenkin koira voi hyppiä ihmisiä vasten, käyttää kehoaan rajusti leikeissä tai vetää hihnassa jonkin kiinnittäessä sen huomion. Siksi aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ollessa pienten lasten kanssa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lasten ei pidä kiipeillä sen päällä tai häiritä sitä sen syödessä, eikä heidän pidä odottaa pystyvän hallitsemaan sitä hihnassa.

Rodun kanssa pärjää parhaiten, kun huumorintaju yhdistyy selkeisiin arjen rajoihin. Ihmisellä, joka nauttii omia ideoita keksivästä koirasta ja pystyy pysymään rauhallisena sen innostuessa, on paremmat lähtökohdat kuin sillä, joka odottaa välitöntä tottelevaisuutta tai yrittää ratkaista ristiriidat kovilla ojennuksilla.

## Koulutus ja liikunta

Bullterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, tekemistä mielelle ja mahdollisuuksia opetella rauhoittumista. Kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua tuntimäärää ei kuitenkaan ole. Ikä, terveys, kunto, sää ja koiran palautuminen vaikuttavat siihen, miten sen päivä kannattaa järjestää.

Hyvässä arjessa voivat vuorotella lenkit, hajutyöskentely, ohjatut leikit, erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja koiran sekä omistajan yhteinen mieluisa harrastus. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulle mahdollisina harrastuksina muun muassa jäljestyksen, agilityn ja näyttelyt. Enemmän ei aina ole parempi: jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, menettää kehonsa hallintaa tai sen on vaikea rauhoittua jälkeenpäin, arkea on muokattava sen sijaan, että tahtia vain kiristettäisiin.

Koulutuksen tulee olla myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa ja yksilölle sopivaa. Lisää vaikeustasoa vähitellen ja käytä palkkioita, jotka ovat koiralle aidosti arvokkaita. Harjoituksen pituuden tulee määräytyä koiran keskittymiskyvyn ja motivaation, ei ennalta päätetyn minuuttimäärän mukaan. Kun harjoitus sujuu keittiössä, harjoittele sitä uudelleen rauhallisissa ulkopaikoissa ennen kuin odotat saman onnistuvan muiden koirien ja häiriöiden keskellä.

Aseta etusijalle taidot, jotka helpottavat arkea voimakkaan koiran kanssa:

- löysällä hihnalla käveleminen ja kontaktin ottaminen ohjaajaan ennen kuin koira ehtii rynnätä vetämään;
- ihmisten tervehtiminen rauhallisesti kaikki neljä tassua maassa;
- turvallisissa paikoissa harjoiteltu luoksetulo, tarvittaessa pitkää liinaa käyttäen;
- esineistä irrottaminen ja leikin lopettaminen ilman ristiriitoja;
- selkeä rauhoittumisvihje ja paikka, jossa koira voi rentoutua.

Bullterrieri voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta omistajan on oltava valmis käymään koulutuksessa, hakemaan apua ajoissa ja harjoittelemaan arjen käytöstaitoja. Harkittu toimintatapa merkitsee enemmän kuin aiemmin omistettujen koirien määrä.

## Terveys

Ruotsissa bullterriereillä dokumentoiduista terveyshuolista keskeisiä ovat immuunijärjestelmään liittyvät sairaudet, erityisesti ihosairaudet, sekä sydän- ja munuaissairaudet. Myös pohjoismaisissa koiranäyttelyiden terveysohjeissa huomiota vaativiksi kohdiksi nostetaan suu ja purenta, ärtynyt iho tai ohut karvapeite sekä liian pienet silmäaukot.

Vaatimukset ja suositukset on tärkeää erottaa toisistaan. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä ei ole bullterriereitä koskevia rotukohtaisia terveystutkimusvaatimuksia. Rotuyhdistyksen epävirallinen terveysohjelma on erillinen kasvattajille tarkoitettu ohjeistus, joka keskittyy sydämeen, munuaisiin ja ihoon. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Erottelu auttaa pennunostajaa kysymään oikeita kysymyksiä sen sijaan, että hän tyytyisi epämääräiseen vakuutteluun siitä, että ”kaikki pakollinen on tehty”.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien sydän- ja munuaistutkimusten asiakirjat ja kertomaan, miten niiden ihon terveyttä on arvioitu. Kysy myös lähisukulaisten ongelmista. BAER-kuulotutkimus, polvitutkimus ja silmätutkimus eivät kuulu yhdistyksen pääohjelmaan, mutta ne voivat olla perusteltuja tietyille koirille ja sukulinjoille. Kysy, miksi lisätutkimus on tehty tai jätetty tekemättä, sen sijaan että pitäisit samaa tarkistuslistaa pakollisena jokaiselle yhdistelmälle.

Kun tapaat pennun tai aikuisen koiran, tarkista, että iho näyttää rauhalliselta, karvapeitteessä ei ole karvattomia tai ärtyneitä alueita ja silmät avautuvat normaalisti. Kysy, miten suu ja kulmahampaat on arvioitu. Kitalakea vahingoittava purenta on terveysongelma, ei vain näyttelyarvostelun yksityiskohta. Myös kuulosta kannattaa kysyä etenkin sukulinjoissa, joissa esiintyy runsaasti valkoista väritystä. Vanhojen ruotsalaisten kyselytutkimusten tulokset eivät kuitenkaan ennusta uuden pennun terveyttä.

Kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koiralla on jatkuvaa kutinaa tai ihomuutoksia, muutoksia janossa tai virtsaamisessa, pyörtymistä, huomattavaa kestävyyden heikkenemistä tai suukipua. Tällaisilla oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä diagnosoida kotona pelkän rodun perusteella.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen bullterrieri kehitettiin Britanniassa 1800-luvulla, ja James Hinks esitteli sen Birminghamissa vuonna 1862. Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa uuden tyypin kehityksen tärkeiksi osatekijöiksi nimetään bulldoggi, dalmatiankoira ja sittemmin sukupuuttoon kuollut englanninvalkointerrieri. Britannian Kennel Club hyväksyi valkoisen bullterrierin vuonna 1887.

Rodun vanhempi bull-and-terrier-tausta yhdistetään usein suoraan eläintaisteluihin, mutta historiaa on syytä tarkastella vivahteikkaammin. Koirien väliset sekä koirien ja muiden eläinten väliset taistelut oli kielletty Britanniassa vuonna 1835 eli 27 vuotta ennen kuin Hinks esitteli bullterrierinsä. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa pidetäänkin epätodennäköisenä, että Hinks olisi kehittänyt nykyisen rodun härkätaisteluihin tai koiratappeluihin. Hänen tavoitteenaan oli sen sijaan voimakas, ketterä ja tyylikäs seura- ja näyttelykoira, jonka valkoista karvapeitettä painotettiin erityisesti.

Tämä ei tarkoita, ettei rodun fyysisellä voimalla olisi nykyään merkitystä. Se tarkoittaa, että tuleva omistaja saa tarkemman kuvan arvioimalla nykykoiran luonnetta, jalostustaustaa ja arkikäyttäytymistä kuin käyttämällä ”taistelukoira”-leimaa kaiken kattavana selityksenä.

## Arki bullterrierin kanssa

Bullterrieri voi asua kerrostalossa, kun se saa asianmukaista hoitoa, tekemistä ja lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai seuraa. Olennaista on, pystyykö omistaja tarjoamaan turvallisen arjen voimakkaalle ja ajoittain hyvin kiihkeälle koiralle.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira on kotiutunut, ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Koirat oppivat eri tahtiin, joten rotu tai ikä ei takaa mitään tiettyä yksinoloaikaa. Jos koira ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa paikkoja yksin jäädessään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pidä eläimet aluksi erillään, järjestä kissalle turvallisia paikkoja, joihin koira ei pääse, ja pidä koira ensimmäisissä kohtaamisissa hihnassa portin takana. Palkitse rauhallisuudesta ja estä jahtaaminen heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Anna lisää vapautta vasta, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Joitakin eläinpareja ei voi koskaan pitää turvallisesti yhdessä ilman jatkuvaa erilläänpitoa.

Ruotsin laki asettaa koiranomistajille yleisen valvontavelvollisuuden: koiraa on pidettävä ja hoidettava niin, ettei se aiheuta vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Bullterrierin kohdalla tämä tarkoittaa luotettavaa hihnaa, huolellisesti hallittuja kohtaamisia muiden koirien kanssa ja ohjaajaa, joka pystyy puuttumaan tilanteeseen ennen kuin koiran voimasta tulee ongelma.

Rotu on varteenotettava valinta, jos haluat läheisen suhteen koiraasi, nautit leikkisästä ja omapäisestä koirasta ja sinulla on aikaa arjen koulutukseen sen koko elämän ajan. Valitse toinen rotu, jos haluat vain vähän koulutusta tarvitsevan koiran, sen pitäisi olla yksin suuri osa päivästä tai sen odotetaan tulevan automaattisesti toimeen jokaisen lapsen ja eläimen kanssa. Hyödyllisintä ei ole kysyä, ovatko bullterrierit ”kilttejä”, vaan sopivatko juuri tämän koiran ominaisuudet ja tarpeet siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.

Bullterrieri

Svenska Bullterrierklubben (Swedish Bull Terrier Club)

Association Of Breed Specific Advice Denmark (ADBA)

Lihaksikkaasta, munanmuotoisesta päästään tunnetusta bullterrieristä on sekä normaalikokoinen että pienoismuunnos. Sen turkki on lyhyt ja helppohoitoinen. Tämä vilkas, ihmisrakas ja hassutteleva seuralainen tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja selkeät rajat. Ihon, nivelten ja kuulon hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

True Staff

## Rotu lyhyesti

- Valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie on pieni mutta vankkarakenteinen terrieri Skotlannin Ylämailta.
- Rodun säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Pieneen kokoon tulisi yhdistyä voimaa, ketteryyttä ja aimo annos itsevarmuutta.
- Valkoinen, kaksikerroksinen turkki tulee trimmata nyppimällä, ei leikkaamalla. Varaudu ammattilaisen tekemään trimmaukseen noin viisi tai kuusi kertaa vuodessa ja perusteelliseen kampaamiseen viikoittain.
- Westie on yleensä valpas, iloinen, rohkea ja ystävällinen, mutta terrierin itsenäisyys ja metsästystausta näkyvät usein arjessa.
- Ihosairaudet ja kutina ovat rodun keskeisin dokumentoitu terveysongelma. Kysy suvun iho- ja korvaterveydestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen tutkimuspakettiin.
- Monet westiet elävät 12–15-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee yksilön, terveyden ja elinolojen mukaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni, tiivisrakenteinen ja huomattavasti vankempi kuin sen siisti valkoinen ulkomuoto saattaisi antaa ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa voimakasrakenteista koiraa, jolla on syvä rintakehä, suora selkä, lihaksikkaat raajat ja vapaat liikkeet. Säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Tummat silmät, pienet pystykorvat ja suora, terhakka häntä luovat rodulle ominaisen valppaan ilmeen.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarvan tulee olla suoraa, karheaa ja noin viiden senttimetrin pituista, pohjavillan puolestaan lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Väri on valkoinen. Karvanlaadulla on merkitystä muutenkin kuin ulkonäön kannalta: oikein hoidettu karhea turkki hylkii hyvin likaa, eikä siitä irtoa kotiin kovin paljon karvaa.

Jotta turkki säilyttää karheutensa, westien kypsä peitinkarva tulee poistaa nyppimällä. Ruotsin kennelliitto ei suosittele turkin leikkaamista, sillä se muuttaa karvanlaatua. Osaavan trimmaajan apua tarvitaan tavallisesti viisi tai kuusi kertaa vuodessa. Käyntien välillä turkki kammataan huolellisesti kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vatsan alle, kainaloihin ja nivusiin, joihin muodostuu helposti takkuja. Tarkista samalla iho, korvat, hampaat, tassut ja kynnet. Hyvin hoidettua karheaa turkkia ei tarvitse pestä usein. Kun pesu on tarpeen, käytä mietoa koirashampoota ja huuhtele se huolellisesti pois.

Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrä voi vaihdella suuresti saman rodun kahden yksilön välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita westietä ”hypoallergeenista” turkkia koskevien väitteiden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen westie on valpas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja itsevarma. Se on seurallinen pieni koira, mutta ei sellainen, joka odottaa automaattisesti ohjeita joka tilanteessa. Rodun tausta työskentelevänä terrierinä on suosinut aloitekykyä, kestävyyttä ja rohkeutta. Nykykodissa nämä ominaisuudet voivat näkyä voimakkaana uteliaisuutena, ääniin haukkumisena tai välittömänä kiinnostuksena kaikkeen liikkuvaan.

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun aikuiset ottavat vastuun kaikista koiran ja lasten välisistä tilanteista. Pienen lapsen ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei tarkoita, että koiran pitäisi sietää kantamista, kiinnipitämistä tai häirintää syödessään tai nukkuessaan.

Westien toimeentulo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu enemmän yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin mistään yksinkertaisesta rotua koskevasta säännöstä. Järjestä rauhallisia kohtaamisia, anna molemmille eläimille runsaasti tilaa ja keskeytä leikki ennen kuin se kiihtyy liikaa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava erityisen varovainen. Rotu kehitettiin pienriistan pyyntiin, joten häkki tai aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät takaa turvallisuutta saalistuskäyttäytymisen herätessä.

Suhtaudu rotukuvaukseen ihanteena, älä jokaista pentua koskevana lupauksena. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, koirakohtaamisiin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua sisällä. Näistä vastauksista on enemmän hyötyä kuin luonnehdinnoista ”itsepäinen”, ”lapsiystävällinen” tai ”leppoisa”.

## Koulutus ja liikunta

Valkoinen länsiylämaanterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää aikamäärää ei ole. Terveen aikuisen mielekäs arki voi koostua monipuolisista lenkeistä, hajujen tutkimisesta, etsintäleikeistä, leikistä ja lyhyistä koulutushetkistä. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Sopivasti liikkuva koira pysyy sopusuhtaisena, liikkuu ilman jäykkyyttä ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii sekä arjen taitojen opettamisessa että haukkumisen ja epävarman luoksetulon kaltaisissa haasteissa. Tee oikeasta valinnasta helppo: ota etäisyyttä häiriöön, palkitse kontaktista ja opeta selkeä vaihtoehtoinen toiminta, kuten omalle pedille meneminen tai takaisin sinua kohti kääntyminen. Kovat ojennukset eivät puutu käyttäytymisen syyhyn ja voivat heikentää sekä koiran hyvinvointia että yhteistyötä.

Luoksetuloa tulee harjoitella asteittain helpoista ympäristöistä vaativampiin edeten. Käytä pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne tai muut voimakkaat häiriöt tekisivät epäonnistumisesta vaarallista. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira voi olla vapaana, vaan antaa sille vapautta turvallisuudesta tinkimättä. Hajujen etsintä, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti sovellettu agility voivat tarjota terrierille selkeitä tehtäviä ilman pitkiä, toistavia harjoituksia.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Pidennä lenkkejä vähitellen ja totuta pentu erilaisiin alustoihin ja uusiin ympäristöihin asteittain. Varaa runsaasti aikaa palautumiseen.

## Terveys

Ihosairaudet ja kutina ovat valkoisen länsiylämaanterrierin selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. WestieAlliansen-rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 iho-ongelmia ilmoitettiin 92 koiralla 535:stä eli noin 17 prosentilla. Kyselyä ei ollut tilastollisesti vakioitu, joten lukua ei pidä pitää tarkkana arviona ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Se kuitenkin osoittaa, miksi toistuvaan kutinaan, punoitukseen, tassujen nuolemiseen ja korvavaivoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Hakeudu eläinlääkäriin, jos kutina toistuu tai ei hellitä. Loiset, tulehdukset, allergiat ja muut syyt voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne vaativat erilaista hoitoa. Samassa kyselyssä 59 koiralla 535:stä oli korvavaivoja useammin kuin kerran vuodessa, ja iho- ja korvaongelmia esiintyi toisinaan yhdessä. Ruoan vaihtaminen, tiheä peseminen tai lisäravinteiden antaminen ilman diagnoosia voi viivästyttää asianmukaista hoitoa.

Kraniomandibulaarinen osteopatia (CMO) ja Legg–Perthesin tauti ovat rodulla dokumentoituja sairauksia, mutta kyselyssä niitä ilmoitettiin harvoin: CMO:ta kahdella ja Legg–Perthesin tautia viidellä koiralla. CMO voi aiheuttaa pennun leukaan äkillistä kipua ja turvotusta. DNA-testi voi tukea jalostusvalintoja, mutta rotuyhdistyksen RAS-asiakirja painottaa, että testi kertoo riskitasosta eikä anna yksiselitteistä tulosta siitä, onko koira terve vai sairas.

Ruotsin kennelliitto ei ole vahvistanut rodulle terveysohjelmaa. Rodulla ei siis ole virallista vaatimusta esimerkiksi polvi-, lonkka- ja silmätutkimuksista koostuvasta yleisestä tutkimuspaketista. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kertomaan ihosairauksista, kutinasta sekä toistuvista korva- ja ruoansulatusvaivoista kummallakin vanhemmalla, niiden sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset voivat ja seurataanko pentueiden terveyttä noin yhden ja kolmen vuoden iässä. Jos suvussa esiintyy CMO:ta, kasvattajan tulee pystyä kertomaan, miten tieto ja mahdolliset testitulokset ovat vaikuttaneet vanhempien valintaan.

Vastuullinen kasvattaja erottaa selvästi toisistaan Ruotsin kennelliiton säännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja omat vapaaehtoiset tutkimuksensa. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja eläinlääkärintodistukset silloin, kun niitä on, mutta arvosta myös täsmällisiä tietoja lähisukulaisista. Keskitetyn terveysohjelman puuttuminen ei tarkoita, ettei perinnöllisiä riskejä olisi.

## Historia ja alkuperä

Valkoinen länsiylämaanterrieri on lähtöisin Skotlannin läntiseltä Ylämaalta, missä se kehittyi pieneksi ja ketteräksi työterrieriksi. Karkeakarvaiset terrierit menivät luoliin muun muassa kettujen ja mäyrien perässä sekä pitivät rottia ja muita pieneläimiä kurissa. Työ vaati rohkeutta, nopeutta, vahvoja leukoja ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikeassa maastossa.

Valkoiset koirat oli helpompi erottaa riistasta Skotlannin nummilla. Poltallochin eversti Malcolm alkoi suosia valkoisia terriereitä 1860-luvulla, mikä oli tärkeä vaihe nykyisen rodun kehityksessä. Nimi West Highland White Terrier vakiintui vuonna 1905. Risteytykset cairnterrierien kanssa olivat sallittuja vielä vuoteen 1924 asti, mikä osoittaa, kuinka läheistä sukua skotlantilaiset terrierityypit olivat rodun muotoutuessa.

Nykyään rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta sen historiallinen työskentelytapa näkyy yhä kiinnostuksena hajuihin, koloihin, liikkeeseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä selittää myös, miksi tottelevaisuusharjoittelu, agility ja muu tekeminen sopivat sille usein paremmin kuin pelkistä lyhyistä tarpeidentekolenkeistä koostuva arki.

## Arki rodun kanssa

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin: arjen sisältö on kodin kokoa tärkeämpää. Kerrostalossa omistajan on opetettava koiraa suhtautumaan rauhallisesti ovien, yhteisten tilojen ja ikkunoiden lähellä kuuluviin ääniin ja näkyvään liikkeeseen. Pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa lenkkejä, uusia hajuja ja yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa tulee opetella vähitellen niin lyhyissä jaksoissa, että koira pysyy levollisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätääntyy. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee liikuntaa ja tarpeiden tekemistä. Se ei ole lupaus siitä, että jokainen westie pärjäisi hyvin kuusi tuntia yksin. Pennut, iäkkäät koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiiviimpää huolenpitoa ja useampia ulkoilukertoja.

Rotu voi sopia ensikoiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, on valmis käyttämään hihnaa tai pitkää liinaa ja hyväksyy jatkuvan turkinhoidon tarpeen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii aina vapaana pidettävää, harvoin ääntä pitävää koiraa, joka pärjää yksin kokonaiset työpäivät. Varaa säännölliselle nyppimiselle tilaa sekä kalenterista että budjetista jo ennen päätöstä.

Ennen rodun valitsemista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi neljään kysymykseen:

- Onko päivittäiselle tekemiselle, koulutukselle ja häiriöttömälle levolle aikaa?
- Onko yksinoloon ja työpäivän aikaisiin ulkoiluihin turvallinen suunnitelma?
- Voidaanko koira pitää hihnassa tai pitkässä liinassa siellä, missä sen metsästysvietti sitä edellyttää?
- Riittääkö sekä aikaa että rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään nyppimiseen?

Jos vastaat kyllä ja arvostat pientä, aloitekykyistä koiraa, westie voi olla hauska ja läheinen kumppani moniksi vuosiksi.

Valkoinen länsiylämaanterrieri

West Highland White Terrier Club of England

VCA Animal Hospitals

Die Terrierhunde (Germany)

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni ja vankkarakenteinen skotlantilainen terrieri, jonka karkeasta valkoisesta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Se on itsevarma, haukkuherkkä ja itsenäinen mutta myös hellä, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa, säännöllistä turkinhoitoa ja johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Tina Pedersen

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Touch of Magic

## Perustiedot

Dobermanni on saksalainen käyttökoirarotu ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja pitää sen tiiviisti mukana arjessa. Rotu oppii nopeasti, on fyysisesti vahva ja kiintyy usein hyvin läheisesti perheeseensä. Se tarvitsee omistajan, joka tarjoaa sekä tavoitteellista tekemistä että selkeitä lepohetkiä — pelkät pitkät lenkit eivät riitä.

- **Sopii hyvin, jos:** haluat harjoitella aktiivisesti arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä tai koiraurheilua ja sinulla on päivittäin aikaa yhdessäoloon.
- **Sopii huonommin, jos:** koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin kokonaisia työpäiviä tai sen odotettaisiin pääosin huolehtivan itse liikunnastaan.
- **Tärkein kysymys pentua hankittaessa:** mitä vanhempien ja lähisukulaisten sydänterveydestä ja luonteesta tiedetään, ja pystyykö kasvattaja näyttämään päivätyt tutkimustulokset?
- **Koko:** rotumääritelmän mukaan urokset 68–72 cm ja noin 40–45 kg, nartut 63–68 cm ja noin 32–35 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, ei pohjavillaa. Helppohoitoinen, mutta suojaa vain rajallisesti kylmältä ja märältä säältä.
- **Keskeinen terveyshaaste:** dilatoiva kardiomyopatia eli DCM, joka voi kehittyä ilman näkyviä oireita.

Dobermanni voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, mutta koulutus ja turvallisen käsittelyn harjoittelu on aloitettava heti. Hyvä pentukurssi, kouluttajan jatkuva tuki ja realistinen arkisuunnitelma ovat tärkeämpiä kuin se, onko omistajalla aiempaa koirakokemusta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dobermanni on keskikokoinen, voimakas ja lähes neliömäinen koira, jonka olemuksessa lihaksikkuuden tulisi yhdistyä tyylikkyyteen. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy kaksi väriä: mustan ja ruskean, molemmat selvärajaisin ruosteenpunaisin merkein.

Korvat jätetään luonnollisiksi, ja ihannetapauksessa ne riippuvat poskienmyötäisesti. Myös häntä on luonnollinen, ja ihanteena on korkealla kannettu, hieman kaartuva häntä. Ruotsissa korvien ja hännän typistäminen on kiellettyä, ellei toimenpide ole eläinlääketieteellisistä syistä välttämätön.

Lyhyt ja sileä karvapeite tarvitsee tavallisesti vain satunnaista harjausta ja pesun koiran likaannuttua. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja tassut. Turkissa ei ole pohjavillaa, ja lyhytkarvaiset koirat voivat palella nopeammin kuin runsasturkkiset rodut. Huomioi yksilö, sää ja tekeminen: hyvin istuva takki voi olla tarpeen kylmällä tai märällä säällä sekä paikallaan oltaessa. Kuivaa koira märän lenkin jälkeen ja pidä se liikkeessä, kun ulkoilette kylmällä säällä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, rauhallinen, itsevarma ja työhaluinen koira, jolla on hyvä yhteys ohjaajaansa. Monet dobermannit ovat leikkisiä, tarkkaavaisia ja vahvasti perheeseensä kiintyneitä. Ne huomaavat ympäristön muutokset nopeasti ja haluavat yleensä olla mukana tekemisessä, mikä voi luoda hyvin tiiviin yhteistyösuhteen.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen koiran ominaisuuksia. Ruotsin kennelliiton ja rotuyhdistyksen tietojen perusteella sosiaalisuuteen ja pelkoihin on edelleen suhtauduttava vakavasti. Tutustu kummankin vanhemman koko MH-luonnekuvausprofiiliin sen sijaan, että tarkistaisit vain niiden ”käyneen MH:ssa”. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita, eikä siitä anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta. Kiinnitä erityistä huomiota ihmiskontakteihin, pelkoihin, palautumiseen ja laukausreaktioihin. Kysy myös, miten sisarukset ja vanhemmat sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

Dobermanneilla on usein kiinnostusta takaa-ajoon, ja ne voivat reagoida liikkeeseen nopeasti. Se, voiko koira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Rotu ei koskaan takaa ongelmattomia suhteita muihin eläimiin. Pyydä kasvattajaa kuvailemaan vanhempien sosiaalista käyttäytymistä konkreettisesti ja järjestä uusiin eläimiin tutustuminen rauhallisesti ja hallitusti.

## Koulutus ja liikunta

Dobermanni tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta ja kunnosta. Aikuisen koiran arjessa on hyvä yhdistää lenkkeily ja vapaa liikkuminen lyhyisiin harjoituksiin, hajutyöskentelyyn ja palautumiseen.

Panosta taitoihin, joiden ansiosta vahvan ja valppaan koiran kanssa on turvallista elää:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja yhteyden pitäminen ohjaajaan häiriöistä huolimatta
- luoksetulo sekä huomion irrottaminen riistasta ja muusta liikkeestä
- rauhallinen käytös ovella, vieraiden kanssa, muiden koirien lähellä ja käsiteltäessä
- odottaminen, rauhoittuminen ja esineistä luopuminen vihjeestä
- hajutyöskentely, jäljestys tai etsintä, jossa koiralla on selkeä ratkaistava tehtävä

Kouluta palkitsemalla, selkeästi ja johdonmukaisesti. Kovat vaatimukset ilman ymmärrettävää ohjausta eivät luo tasapainoista käytöstä. Vaihtele tehtäviä ja lopeta harjoittelu silloin, kun koira vielä onnistuu. Dobermannin on opittava myös rauhoittumaan: vauhdin lisääminen ei aina ratkaise stressiä tai levottomuutta.

Pennuille ja nuorille koirille ei sovi aikuisen koiran liikuntaohjelma. Keskity leikkiin, asteittaiseen ympäristöön tutustumiseen, kehonhallintaan ja lyhyisiin taitoharjoituksiin. Lisää kuormitusta koiran kypsyessä. Jos suunnittelet pyöräilyä koiran kanssa, pitkiä juoksulenkkejä tai vaativaa koiraurheilua, ajoita aloitus koiran yksilöllisen kehityksen ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

## Terveys

DCM on tärkein terveysriski, johon on syytä perehtyä ennen dobermannin hankintaa. Sairaus heikentää sydänlihasta ja voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Se voi olla esikliinisessä vaiheessa, jolloin koira vaikuttaa terveeltä. Yksittäinen normaali tutkimustulos ei sulje pois sairauden kehittymistä myöhemmin.

Kattavaan DCM-seulontaan kuuluvat sekä sydämen ultraäänitutkimus että 24 tunnin Holter-EKG. Ultraäänellä arvioidaan muun muassa sydämen mittoja ja pumppaustoimintaa, kun taas Holter rekisteröi sydämen rytmiä kokonaisen vuorokauden ajan. Tulokset tallennetaan keskitetysti Ruotsin kennelliiton tason 1 terveysohjelmassa, mutta taso 1 ei tarkoita, että tutkimus olisi rekisteröinnin edellytys. Koiran on oltava vähintään kolmivuotias saadakseen virallisen normaalin tuloksen, ja tulos on voimassa 12 kuukautta. Ruotsin dobermanniyhdistys suosittelee, että vähintään kolmivuotiaille jalostuskoirille tehdään kattava seulonta astutusta edeltävän vuoden aikana.

Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tutkimuspäivämäärä ja molempien tutkimusosien tulokset. Kysy myös vanhempien lähisukulaisten sydänterveydestä, eliniästä ja kuolinsyistä. DNA-testi ei korvaa sydämen ultraäänitutkimusta ja Holter-seurantaa, eikä ilmaus ”sydäntutkittu” riitä ilman tietoa tutkimusmenetelmästä, päivämäärästä ja tuloksesta.

Muita rodulla todettuja ongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, silmäsairaus PHTVL/PHPV, veren hyytymiseen vaikuttava von Willebrandin tauti sekä kaularankaan ja hermostoon vaikuttava Wobblerin oireyhtymä. Wobblerin oireyhtymä voi aiheuttaa muun muassa niskakipua tai liikkeiden koordinaatiovaikeuksia. Tällaiset muutokset sekä pyörtyminen tai selvästi heikentynyt rasituksensieto edellyttävät eläinlääkärin arviota.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää vanhemmilta virallista lonkkatutkimustulosta. Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä vanhemmilla on lisäksi oltava ”tunnettu luonnestatus”. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu; ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta. Rodulla on HD-indeksi, ja vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. D- tai E-lonkkaisia koiria ei saa käyttää jalostukseen.

Julkaistu rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee vWD-testiä, ellei koiran geneettistä terveystilannetta voida osoittaa vanhempien perusteella. Vähintään toisen vanhemman tulee olla geneettisesti terve. Strategiassa käsitellään myös PHTVL/PHPV:tä. Erota tällaiset rotuyhdistyksen suositukset Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöistä ja pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset. Tarkista tiedot itse Ruotsin kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-palvelusta. Terveet ja tutkitut vanhemmat pienentävät riskiä, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Dobermanni kehitettiin Saksan Apoldassa 1870-luvulla, ja se on saanut nimensä Friedrich Louis Dobermannin mukaan. Hän työskenteli muun muassa veronkantajana ja koiranpyydystäjänä ja valitsi jalostukseen koiria, joilla oli selviä vartiointi- ja käyttöominaisuuksia. FCI:n historiakuvauksessa tärkeiksi kantakoiriksi mainitaan erityisesti aikakauden ”teurastajankoirat”, jotka olivat rottweilerin edeltäjiä, sekä Thüringenin musta, ruosteenpunaisin merkein värittynyt paimenkoiratyyppi.

Koiria käytettiin jo varhain maatila-, vartio- ja poliisikoirina. Tämä auttaa ymmärtämään rodun tarkkaavaisuuden, rohkeuden, ohjaajayhteyden ja työhalun yhdistelmää. Nykyään dobermanni on yhä käyttö- ja harrastuskoira, mutta se voi olla myös seura- ja perhekoira kodissa, joka pystyy vastaamaan sen tarpeeseen tehdä yhteistyötä ja mielekkäitä tehtäviä.

## Arki dobermannin kanssa

Dobermanni ei vaadi tietynlaista asuntoa, mutta se tarvitsee toimivan arjen. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa ulkona riittävästi tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä valpastu jokaisesta äänestä. Mieti käytännössä asuntojen välillä kantautuvia ääniä, ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallista lepopaikkaa.

Rotu haluaa usein pysyä lähellä ihmisiään, eikä sille sovi säännöllinen yksinolo kokonaisten päivien ajan. Pientä pentua ei voi jättää yksin. Yksinoloon totutettu aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Pidennä yksinoloa pienin askelin ja järjestä apua, jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, tuhoaa tavaroita tai osoittaa muuten ahdistusta.

Tasapainoinen ja hyvin koulutettu dobermanni voi olla lapsiperheen läheinen jäsen, mutta sen koko ja nopeus edellyttävät aikuisen valvontaa. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei pysty fyysisesti hallitsemaan.

Ennen hankintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystynkö tarjoamaan koiralle joka päivä sekä tekemistä että palautumista? Pystynkö käsittelemään vahvaa koiraa turvallisesti yllättävässä tilanteessa? Voiko kasvattaja näyttää selkeät, päivätyt tiedot sydämistä, lonkista, luonteesta ja lähisukulaisista? Jos yksikin vastaus on ei, on viisaampaa odottaa tai valita vähemmän vaativa rotu.

Dobermanni

Verein für Deutsche Hunde (VDH)

Dobermann Club of the United Kingdom

Dobermanni on keskisuuri–suuri, urheilullinen saksalainen käyttökoira, jolla on lyhyt, sileä turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on erittäin älykäs, uskollinen ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa. Dobermanni on luonnostaan valpas, ja sen luonteeseen vaikuttavat suuresti jalostus ja sosiaalistaminen.

Koira- ja kissakasvattajat: Esbjerg

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet