## Pikatietoa

Cavalier kingcharlesinspanieli on brittiläinen seura- ja kääpiökoira, jossa pieni koko yhdistyy eloisaan ja seuralliseen luonteeseen. Se haluaa yleensä pysytellä ihmisten lähellä, mutta tarvitsee muutakin kuin sylin ja muutaman lyhyen pissalenkin.

- Rotumääritelmän mukainen paino on 5,5–8 kg. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, mutta Ruotsin kennelliiton mukaan se on tavallisesti noin 30–35 cm.
- Turkki on pitkä ja silkkinen. Neljä hyväksyttyä väriä ovat black and tan, ruby, blenheim ja tricolour.
- Rotuihanne on iloinen, ystävällinen, hellä ja peloton koira. Yksilöiden välillä voi silti olla huomattavia eroja energisyydessä, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Yksi minuuteissa ilmaistu liikuntasuositus ei sovi kaikille koirille.
- Terveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ruotsissa rodun jalostuskäyttöön liittyy pakollinen sydäntutkimusohjelma, kun taas useat muut tutkimukset ovat rotuyhdistyksen suosituksia.

## Ulkonäkö ja turkki

Cavalier kingcharlesinspanielin tulee olla pieni, tasapainoinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla lempeä ilme. Kallon tulee olla korvien välistä lähes tasainen. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, mutta eivät ulkonevat. Korkealle kiinnittyneet korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset. Rotumääritelmässä painoksi ilmoitetaan 5,5–8 kg, mutta tarkkaa säkäkorkeutta ei määritellä. Siksi 30–35 cm kuvaa tavanomaista kokoa, ei rotumääritelmän korkeusvaatimusta.

Turkin tulee olla pitkä ja silkkinen, ei kihara. Lievä laineikkuus sallitaan. Korvissa, raajoissa, tassuissa ja hännässä on hapsuja. Neljä väriä ovat:

- **Black and tan:** musta, jossa on selvärajaiset punaruskeat merkit.
- **Ruby:** yksivärinen, syvän punainen.
- **Blenheim:** täyteläisen kastanjanruskeat laikut helmenvalkoisella pohjalla.
- **Tricolour:** mustavalkoinen punaruskein merkein.

Turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista erityisesti korvien takaa, missä pehmeä karva takkuuntuu helposti. Tarkista myös tassujen hapsut lenkkien jälkeen. Rotumääritelmä edellyttää luonnollista, trimmaamatonta turkkia, mutta anturoiden alla ja välissä kasvavaa tuuheaa karvaa voi olla tarpeen siistiä huopaantuvien takkujen ehkäisemiseksi. Totuta pentu lempeästi kampaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä korvien ja silmien tarkistamiseen. Se helpottaa sekä arjen hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, eikä cavalier ole poikkeus. Koiran allergeenit ovat pääosin peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergiaoireista kärsivän ei siksi pidä arvioida riskiä pelkän turkin pituuden tai rodun perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Cavalier kingcharlesinspanieli on jalostettu seurakoiraksi, ja se on yleensä avoin, hellä ja seurallinen. Rotumääritelmä kuvaa iloista ja ystävällistä koiraa, joka ei ole aggressiivinen eikä hermostunut. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat luonteesta vivahteikkaamman kuvan. Analyysissa, joka käsitti 192 Ruotsissa kasvatettua cavalieria, koirat olivat pääosin itsevarmoja eivätkä yleensä reagoineet aggressiivisesti sosiaalisissa kohtaamisissa. Keskimäärin koiria ei myöskään pidetty äänekkäinä, vaikka jotkut haukkuivat tai vink uivat tilanteissa, joissa sitä ei odotettu. Rotukuvauksen taakse mahtuu todellista yksilöllistä vaihtelua. Tapaa pennun emä mahdollisuuksien mukaan, kysy molempien vanhempien arkikäyttäytymisestä ja selvitä, esiintyykö lähisukulaisilla pelokkuutta, stressiä tai resurssien puolustamista.

Rotu sopii usein hyvin perhe-elämään ja tulee yleensä toimeen muiden koirien kanssa. Pienten lasten seurassa pätevät silti samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa: aikuisen on oltava läsnä, ja koiralla tulee olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lapsille on opetettava, ettei koiraa saa kanniskella, vetää korvista tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Yhteiselo kissan kanssa riippuu koirayksilöstä, aiemmista kokemuksista ja rauhallisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa onnistumista.

## Koulutus ja liikunta

Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja palautumisesta, ei kiinteästä minuuttimäärästä. Terveen aikuisen arkeen voi yhdistää kävelylenkkejä, vapaana liikkumista turvallisessa paikassa, hajuleikkejä, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Monet nauttivat tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta tai agilitystä yksilölle sopivalla tasolla.

Lyhyet, myönteiset harjoitukset auttavat koiraa keskittymään. Aloita varhain kontaktin, yhdessä kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu. Palkitse koiraa siitä, että se valitsee sinut hajuista ja muista häiriöistä huolimatta. Myös spanielitaustainen seurakoira voi uppoutua ulkona johonkin kiinnostavaan, joten käytä pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti juuri kyseisessä ympäristössä.

Pennun on saatava tutkia, leikkiä ja levätä omaan tahtiinsa. Vältä yleispäteviä viiden minuutin sääntöjä ja lisää aktiivisuutta sen sijaan vähitellen ilman, että painostat väsynyttä pentua. Koira, jolla on sydämen sivuääni, sydänsairaus, kipuja tai neurologisia oireita, tarvitsee eläinlääkärin laatiman yksilöllisen suunnitelman.

## Terveys

Sydänterveys on tärkein rotukohtainen selvityskohde pennunostajalle Ruotsissa. Cavalier kingcharlesinspanieli on erityisen altis myksomatoottiselle mitraaliläppäsairaudelle eli MMVD:lle. Vasemman eteisen ja kammion välinen läppä muuttuu niin, että verta voi vuotaa takaisinpäin ja sydämestä voi kuulua sivuääni. Koiralla voi olla sairaus pitkään ilman näkyviä oireita, kun taas osalle kehittyy myöhemmin sydämen vajaatoiminta.

Rotu kuuluu tason 3 sydäntutkimusohjelmaan. Jotta jälkeläiset täyttävät rekisteröintivaatimukset, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen todistus siitä, ettei sydämestä kuulu sivuääntä. Todistus saa olla astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha, ja virallisen sydäntutkimustodistuksen voi saada aikaisintaan kolmevuotiaana. Kyse on vähimmäisvaatimuksesta, ei todisteesta yhdistelmän riskittömyydestä. Pyydä vanhempien rekisterinumerot, tarkista tulokset Ruotsin kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta ja selvitä, kuinka pitkään vanhemmat lähisukulaiset ovat pysyneet sivuäänettöminä. Rotuyhdistys suosittelee vuosittaista sydäntutkimusta kolmen vuoden iästä siihen asti, kunnes sivuääni todetaan. Suositus koskee myös koiria, joita ei enää käytetä jalostukseen.

Chiarin kaltainen epämuodostuma ja syringomyelia eli CM/SM ovat toinen merkittävä terveyshuoli. Kun kallo on aivoihin nähden liian pieni, aivo-selkäydinnesteen virtaus voi häiriintyä ja selkäytimen sisään voi muodostua nestetäytteinen ontelo. Osalla koirista lievät löydökset eivät aiheuta selviä oireita. Toisilla esiintyy kipua, pään tai kaulan alueen kosketusherkkyyttä, haluttomuutta liikkua, ilman raapimista kaulan lähellä, heikkoutta tai koordinaation heikkenemistä. Tällaiset oireet on syytä arvioida eläinlääkärissä. Magneettikuvausta voidaan hyödyntää jalostusvalinnoissa, mutta se on rotuyhdistyksen suositus, eikä sitä pidä sekoittaa pakolliseen sydäntutkimusohjelmaan. Kysy kasvattajalta vanhempien ja lähisukulaisten kliinisistä oireista ja magneettikuvaustuloksista.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimusta ja polvilumpioiden sijoiltaanmenon tutkimusta aikaisintaan vuoden iässä. Ero on tässäkin tärkeä: nämä ovat suositeltuja tutkimuksia, eivät samanlaisia rekisteröinnin ehtoja kuin sydäntutkimustodistus. Ostajan on siksi erotettava toisistaan viralliset vaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja suvun tutkimustulosten muodostama kokonaiskuva.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen cavalier kingcharlesinspanieli on lähtöisin Isosta-Britanniasta, ja se liittyy läheisesti pieniin spanieleihin, joita on kuvattu eurooppalaisissa maalauksissa useiden vuosisatojen ajan. Koirat saivat kuninkaallisen nimensä Stuartin hallitsijasuvun ja erityisesti Kaarle II:n kautta.

Lyhytkuonoisen tyypin tultua muotiin kingcharlesinspanieli muuttui. Vuonna 1926 yhdysvaltalainen Roswell Eldridge tarjosi Cruftsin koiranäyttelyssä palkintoja koirille, jotka muistuttivat vanhempaa tyyppiä: niillä oli pidempi kuono ja tasaisempi kallo. Brittiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1928, ja vuonna 1945 The Kennel Club tunnusti cavalier kingcharlesinspanielin omaksi rodukseen.

Cavalier kingcharlesinspanieli ja kingcharlesinspanieli eivät siis ole saman koiran kaksi eri nimeä. Ne ovat erillisiä rotuja, joilla on yhteinen tausta. Cavalier kehitettiin palauttamaan enemmän vanhan spanielityypin piirteitä.

## Arki rodun kanssa

Cavalier kingcharlesinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa seuraa, lenkkejä, mielekästä tekemistä ja häiriötöntä lepoa. Kodin koko ei korvaa sopivaa päivärytmiä. Rotu voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan koiraa, hoitamaan turkkia ja suhtautumaan terveystutkimuksiin vakavasti. Pieni koko ei tee koirasta automaattisesti helppohoitoista.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Vinkuminen, jatkuva haukkuminen, tavaroiden tuhoaminen, ruoasta kieltäytyminen tai tarpeiden tekeminen sisälle voivat kertoa ahdistuksesta. Koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee, joten järjestä hoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää pidempiä erossaoloja kuin koirasi pystyy rauhallisesti kestämään.

Ennen pennun ostamista kannattaa selvittää erityisesti kolme asiaa:

1. Tarkista vanhempien voimassa olevat sydäntutkimustodistukset ja vanhempien sukulaisten tulokset Ruotsin kennelliiton julkisista rekistereistä.
2. Kysy erikseen CM/SM-oireista ja magneettikuvauksista sekä silmä- ja polvitutkimuksista. Älä sekoita näitä suosituksia sydäntutkimusohjelman vaatimuksiin.
3. Arvioi vanhempien arkiluonnetta ja sitä, miten pennut on totutettu ihmisiin, käsittelyyn ja kotiympäristöön.

Näiden asioiden selvittäminen antaa realistisemman kuvan kuin pelkkä luottaminen rodun ystävälliseen maineeseen. Huolella valittu cavalier voi olla innokas ja hyvin läheinen kumppani, mutta se tarvitsee omistajan, joka suhtautuu vakavasti sekä sen sosiaalisiin tarpeisiin että rodulla todettuihin terveysriskeihin.

Cavalier kingcharlesinspanieli

The Kennel Club (UK)

Cavalier King Charles Spaniel Club UK

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Pieni, lempeä spanieli (5,4–8 kg), jolla on silkkinen, keskipitkä turkki. Värivaihtoehdot ovat blenheim, tricolour, black and tan ja ruby. Se on hellä ja ihmisrakas sekä tulee hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa ja kohtuullisesti liikuntaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Cava-Care

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Anne-Grethe Riisager

## Perustiedot

- Berninpaimenkoira on suuri sveitsiläinen maatiaiskoira, jota käytettiin alun perin vartiointiin, vetotöihin ja karjanajoon. Nykyään se on ennen kaikkea seurakoira ja monipuolinen työkoira.
- Urosten säkäkorkeus on 64–70 cm, ihannekorkeus 66–68 cm. Narttujen säkäkorkeus on 58–66 cm, ihannekorkeus 60–63 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Rodun tulee olla itsevarma, tarkkaavainen, hyväntahtoinen ja perheeseensä kiintynyt sekä vieraita kohtaan ystävällinen.
- Aikuinen koira tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja tekemistä. Pennuille ja nuorille koirille ei pidä teettää suunnitelmallista kuntovalmennusta eikä raskasta fyysistä rasitusta.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite tarvitsee tavallisesti perusteellisen harjauksen kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan useammin.
- Ruotsissa molemmilla vanhemmilla on oltava viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset ennen astutusta. Histiosyyttisen sarkooman HS-testi arvioi sairastumisriskiä, mutta ei osoita koiraa terveeksi tai sairaaksi.
- Kasvainsairaudet ja lyhyt elinikä ovat rodun vakavimmat terveyshuolet. Siksi sukulaisten elinikä ja dokumentoidut kuolinsyyt ovat tärkeitä pennun valinnassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Berninpaimenkoira on suuri ja voimakas, mutta sen tulee olla myös liikkuva, sopusuhtainen ja tasapainoinen. Rungon pituus on noin kymmenen prosenttia säkäkorkeutta suurempi, ja yleisvaikutelman tulee olla pikemminkin tiivis kuin pitkänomainen. Raskas olemus ei tarkoita oikeaa rotutyyppiä: koiran tulee liikkua vapaasti ja kantaa suuri kokonsa olematta ylipainoinen.

Urosten säkäkorkeuden tulee olla 64–70 cm, mieluiten 66–68 cm. Narttujen vastaavat mitat ovat 58–66 cm ja 60–63 cm. Rotumääritelmä ei anna painoväliä. Arvioi aikuisen koiran mittasuhteita, lihaksistoa ja kuntoluokkaa sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä vaakalukemaa.

Pään tulee olla voimakas mutta ei liian raskas. Silmät ovat tummanruskeat ja mantelinmuotoiset, korvat keskikokoiset ja kolmionmuotoiset. Tuuhea häntä ulottuu vähintään kintereeseen. Levossa se riippuu alhaalla, mutta liikkeessä se voi nousta selkälinjan tasolle.

Karvapeite on pitkä ja kiiltävä, joko suora tai hieman laineikas. Pohjaväri on pikimusta, ja poskissa, silmien yläpuolella, raajoissa ja rinnassa on täyteläisen ruosteenruskeat merkit. Valkoista on muun muassa symmetrisenä piirtona päässä sekä kurkussa ja rinnassa. Valkoiset käpälät ja valkoinen hännänpää ovat toivottavia, mutta merkkien symmetrisyys ei kerro mitään koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliiton rotuopas suosittelee harjaamista tai kampaamista kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan päivittäin. Sovita hoitoväli koiran ja vuodenajan mukaan. Käy turkki läpi ihoa myöten ja tarkista korvantaustat, kainalot ja hapsut, joihin voi piiloutua takkuja. Tunnustele samalla mahdolliset patit, aristavat kohdat ja ihomuutokset.

Ajoita kesän pidemmät ulkoilut päivän viileämpiin hetkiin, tarjoa varjoa ja vettä ja anna koiran levätä, jos se ei palaudu normaalisti. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon, edes varjoon tai ikkuna raollaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen berninpaimenkoiran tulee olla itsevarma, hyväntahtoinen ja yhteistyöhaluinen, ei pelokas tai aggressiivinen. Rotumääritelmä kuvaa sitä myös tarkkaavaiseksi ja valppaaksi koiraksi, joka on kiintynyt perheeseensä ja suhtautuu vieraisiin ystävällisesti. Tämä on jalostuksen ja luonteen tavoite, ei lupaus jokaisesta pennusta tai kaikista tilanteista.

Rotu on usein seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta tämänkokoinen riehakas nuori koira voi kaataa lapsen, vetää aikuisen pois tasapainosta tai tunkea vieraan iholle ilman minkäänlaista aggressiivista tarkoitusta. Opeta jo varhain pitämään kaikki neljä tassua maassa, tervehtimään rauhallisesti, kävelemään löysällä hihnalla ja rauhoittumaan omalle paikalle.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun täytyy tervehtiä kaikkia. Tarjoa sille rauhallisia kokemuksia ihmisistä, koirista, liikenteestä, erilaisista alustoista, käsittelystä ja ympäristöistä ja anna sen myös tarkkailla etäältä. Toistuva pelokkuus on otettava vakavasti sen sijaan, että se sivuutettaisiin rodun ”herkkyytenä”.

Berninpaimenkoira voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa, mutta ratkaisevaa on koirayksilö ja se, miten tutustuminen toteutetaan. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä tai häiritä sitä sen nukkuessa. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja aikuisen tulee aina valvoa koirien ja pienten lasten yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen berninpaimenkoira tarvitsee joka päivä kunnolla liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita määrä koiran ikään, kuntoluokkaan, terveyteen, fyysiseen kuntoon, alustaan ja lämpötilaan. Lenkit, joilla on aikaa haistella, arjen taitojen harjoittelu, hajutyöskentely ja leikki muodostavat paremman arjen kuin pelkkä koiran väsyttäminen.

Pentujen ja nuorten koirien kohdalla Ruotsin Kennelliitto erottaa omaehtoisen liikkumisen tarkoituksellisesta liikuntaharjoittelusta. Anna koiran liikkua omaan tahtiinsa ja levätä tarvittaessa. Suunnitelmalliset juoksulenkit, toistuva hyppiminen ja raskaat vetotyöt saavat odottaa, kunnes koira on fyysisesti täysikasvuinen. Älä nojaa yksinkertaiseen viiden minuutin sääntöön, vaan sovita aktiivisuus koiran liikkumisen, väsymisen ja palautumisen mukaan.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset toimivat hyvin. Panosta taitoihin, joiden opettaminen vaikeutuu, jos ne jätetään siihen asti, että koira on saavuttanut täyden kokonsa:

- kävely löysällä hihnalla ja kääntyminen ohjaajan mukana
- tervehtiminen hyppimättä tai nojaamatta koko painolla ihmistä vasten
- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan häiriöiden keskellä
- odottaminen oviaukoissa sekä rauhallinen autoon nouseminen ja sieltä poistuminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittely yhteistyössä koiran kanssa

Rodun työtaustaa voi hyödyntää hajutyöskentelyssä, tottelevaisuuskoulutuksessa, rally-tokossa, koirarepun kantamisessa tai rotuyhdistyksen veto- ja käyttökokeissa. Kuorman vetäminen edellyttää sopivia varusteita, asteittaista harjoittelua sekä fyysisesti täysikasvuista ja tervettä koiraa.

## Terveys

Terveyden ja pitkäikäisyyden tulee painaa paljon berninpaimenkoiraa valittaessa. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa kasvainsairaudet nimetään rodun suurimmaksi terveysongelmaksi, ja siinä todetaan myös lyhyen eliniän olevan yhä ongelma. Kukaan ei silti voi luvata, kuinka monta vuotta yksittäinen koira elää.

Jalostusstrategiassa esitetyssä ruotsalaisessa vakuutusaineistossa vuosilta 2016–2021 kuoliniän mediaani oli 5,5 vuotta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin vuosina 2001–2002 syntyneitä rotuyhdistykseen rekisteröityjä koiria, eliniän mediaani oli 8,4 vuotta. Koirapopulaatiot, ajanjaksot ja menetelmät eroavat toisistaan, joten luvut eivät ole keskenään samanlaisia ennusteita. Ne osoittavat, miksi lähisukulaisten terveys ja pitkäikäisyys ovat hyödyllisempää tietoa kuin yksi yleinen elinikähaarukka.

Kasvainsairaudet aiheuttivat yli puolet kuolemista sekä sveitsiläisessä että alankomaalaisessa tutkimuksessa. Histiosyyttinen sarkooma on se kasvaintyyppi, johon rodun terveysohjelmassa erityisesti keskitytään. HS-testi jakaa koirat rodun sisällä tavanomaista pienemmän, keskimääräisen tai tavanomaista suuremman perinnöllisen riskin ryhmiin. Se ei ole diagnostinen testi: pienemmän riskin koira voi silti sairastua, ja suuremman riskin koira voi pysyä terveenä.

HSIMS arvioi suunnitellun yhdistelmän riskiä vanhempien HS-tulosten perusteella. Sitä on tarkasteltava yhdessä pitkäikäisyyden, muiden terveystekijöiden, sukulaisuuden ja toimintakyvyn kanssa. Valinta pelkästään pienimmän riskin perusteella kaventaisi perinnöllistä monimuotoisuutta. Ruotsin jalostusstrategia suosittelee HS-testausta, mutta se ei ole Ruotsin Kennelliittoon rekisteröinnin edellytys. Vuodesta 2025 lähtien Ruotsin sveitsinpaimenkoirayhdistyksen pentuvälitys on kuitenkin edellyttänyt molempien vanhempien testaamista.

Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkka- ja kyynärniveldysplasialausunto ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon. Koiria, joiden lonkkatulos on D tai E tai kyynärtulos 2 tai 3, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostusstrategia suosittelee lisäksi kyynärniveliltään terveitä vanhempia ja yli 100:n yhdistettyä lonkka- ja kyynärnivelindeksiä. Indeksi 100 vastaa rodun keskiarvoa, ja laskennassa hyödynnetään myös sukulaisten tietoja. Siksi indeksit ja tutkittujen pentuesisarusten tulokset kertovat enemmän kuin yksi yksittäinen tutkimustulos.

Munuaisdysplasia eli RD on vakava munuaisten kehityshäiriö, jota esiintyy pääasiassa nuorilla koirilla. Varmistetut tapaukset kirjataan keskitetysti, ja varma diagnoosi edellyttää munuaiskudoksen tutkimista. Familiaalinen nefropatia on toinen rodulla todettu munuaissairaus, jota esiintyy useammin nuorilla aikuisilla. Ei ole olemassa yksinkertaista DNA-testiä, jolla voitaisiin osoittaa, ettei suunniteltuun yhdistelmään liity näiden sairauksien perinnöllistä riskiä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärtulokset sekä suunnitellun yhdistelmän ajantasaiset indeksit
- kuinka monta pentuesisarusta ja aiempaa jälkeläistä on tutkittu ja millaisin tuloksin
- HS-tulokset sekä se, miten HSIMS ja perinnöllinen monimuotoisuus on otettu huomioon
- vanhempien, sisarusten ja vanhempien sukulaisten munuaissairaudet, kasvaindiagnoosit, eliniät ja varmistetut kuolinsyyt

## Historia ja alkuperä

Berninpaimenkoiran dokumentoitu historia ulottuu Sveitsin Bernin ympäristön alppiseutujen maatilakoiriin. Se vartioi tiloja, veti kuormia ja auttoi karjan käsittelyssä. Koiria kutsuttiin nimellä Dürrbächler Riggisbergin lähellä sijaitsevan Dürrbachin majatalon mukaan. Pitkäkarvainen, kolmivärinen koiratyyppi oli siellä yleinen.

Dürrbächler-koiria esitettiin koiranäyttelyissä vuosina 1902, 1904 ja 1907. Marraskuussa 1907 Burgdorfin seudun kasvattajat perustivat Schweizerischen Dürrbach-Klub -yhdistyksen yhtenäistääkseen koirien tyyppiä ja määritelläkseen niiden ominaisuudet. Nimi berninpaimenkoira vakiintui myöhemmin suhteessa muihin sveitsinpaimenkoirarotuihin.

Väite rodun polveutumisesta roomalaisista mastiffeista toistuu usein, mutta se ei kuulu luotettavasti dokumentoituun historiaan. Varmennettu historia keskittyy Bernin seudun paikallisiin maatilakoiriin, niiden vartiointi-, veto- ja karjatyöhön sekä rodun järjestelmälliseen kehittämiseen 1900-luvun alussa.

## Arki berninpaimenkoiran kanssa

Berninpaimenkoira tarvitsee arjessa toimivia tilaratkaisuja, ei vain riittävästi lattiapinta-alaa. Kerrostaloasuminen voi onnistua, mutta selvitä portaiden, hissin, liukkaiden lattioiden ja sopivien ulkoilualueiden toimivuus sekä se, miten sairastunutta koiraa voisi kuljettaa. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä.

Varaudu suureen petiin, koiralle sopivaan autoon ja valjaisiin, ruoka- ja vakuutuskuluihin sekä paikkaan, jossa märkä turkki voi kuivua. Lisää tarvittaessa liukuesteitä. Nämä käytännön asiat on parempi ratkaista koiran ollessa nuori kuin vasta sen ollessa kipeä.

Yksinoloa on harjoiteltava koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista koiran ollessa rauhallinen ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy asettumaan makuulle ja rentoutumaan. Jatkuva vinkuminen, edestakainen kuljeskelu, läähätys tai raapiminen kertoo, että harjoitus oli liian vaikea. Rodun kiintymys perheeseen ei tarkoita, että koiralle kehittyisi ero-ongelmia, mutta se ei myöskään takaa, että koira pärjäisi yksin kokonaisen työpäivän.

Tutustuta koirat ja kissat toisiinsa vähitellen. Pidä ne aluksi erillään, anna niiden tottua toistensa hajuun, järjestä kissalle koiralta rauhoitettu paikka ja estä koiraa jahtaamasta sitä. Lyhyitä kohtaamisia portin läpi tai koiran ollessa hihnassa voi pidentää, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Sama rauhallinen periaate pätee muiden koirien kohtaamiseen. Berninpaimenkoiran koon vuoksi hihnakäytöksen opettaminen varhain on erityisen tärkeää.

Hyvä kasvattaja osaa kertoa suvun vahvuuksista ja ongelmista ja esittää asiakirjat, ei pelkkiä testien nimiä. Valitse yhdistelmä, jossa terveyttä, luonnetta, toimintakykyä ja perinnöllistä monimuotoisuutta on tarkasteltu kokonaisuutena. Avoimuus sairaista ja kuolleista sukulaisista on vähintään yhtä arvokasta kuin vanhempien hyvät tulokset.

Berninpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norsk Kennel Klub (Norway)

Deutscher Club für Berner Sennenhunde e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Sveitsiläinen, maatilakoiraksi jalostettu suurikokoinen koira, jolla on vahva, tasapainoinen rakenne ja paksu kolmivärinen turkki. Berninpaimenkoira on hellä ja ihmisläheinen sekä yleensä lempeä lapsia kohtaan. Se tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, viileän ilmaston, säännöllistä turkinhoitoa ja lempeää koulutusta. Terveystutkimukset ovat erityisen tärkeitä nivelongelmien ja syöpäsairauksien vuoksi.

Bjerring

Kongehøj

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Gravly

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Heima Poulsen

Ina Mose

Saksanmetsästysterrieri

Verein für Deutsche Jagdterrier e.V.

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Saksanmetsästysterrieri on pienikokoinen, urheilullinen työterrieri, joka on jalostettu Saksassa vaativaan metsästykseen. Se on erittäin vietikäs, peloton ja uskollinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä kokeneen ohjaajan. Sen turkki on säänkestävä, ja karvaa lähtee kohtalaisesti. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen harrastus- tai metsästyskotiin.

Jan Rasmussen

Haulundgård´s

## Perustiedot

Bordercollie on brittiläinen paimenkoira ihmiselle, joka haluaa työskennellä koiransa kanssa, kouluttaa sitä ja tarjota sille mielekkäitä tehtäviä koko sen elämän ajan. Rotu oppii erinomaisesti ja on hyvin kestävä, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä usein vaativamman kuin ensisijaisesti seurakoiraksi jalostetusta koirasta.

- **Koiratyyppi:** puhdasrotuinen paimenkoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1
- **Koko:** keskikokoinen; uroksen ihannesäkäkorkeus on noin 53 cm, nartut ovat yleensä hieman pienempiä
- **Paino:** noin 12–20 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan
- **Elinajanodote:** noin 10–15 vuotta
- **Turkki:** lyhyt tai kohtalaisen pitkä kaksinkertainen karvapeite, useita värejä
- **Tyypilliset piirteet:** valpas, ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen, herkästi reagoiva, älykäs ja vahvasti työskentelyyn motivoitunut
- **Sopii parhaiten:** sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii säännöllisestä kouluttamisesta ja osaa opettaa koiralle sekä tekemistä että lepoa

Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole se, ulkoileeko perhe tietyn tuntimäärän päivässä, vaan se, löytyykö arjesta aikaa säännölliseen harjoitteluun ja yhteistyöhön. Bordercollien on saatava käyttää päätään ja toteuttaa paimennusviettiään hallitusti, mutta sen on myös opittava rauhoittumaan kotona.

## Ulkonäkö ja turkki

Bordercollie on urheilullinen ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne palvelee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä yhdenmukaisen ulkonäön sijaan. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, sulavat ja tehokkaat. Rotumääritelmän mukainen uroksen ihannesäkäkorkeus on 53 cm ja nartun hieman vähemmän, mutta rodun sisällä sekä koko että rakenne vaihtelevat huomattavasti.

Rotumääritelmässä kuvataan kaksi karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja kohtalaisen pitkäkarvainen. Molemmilla on tiheä, rakenteeltaan keskikarkea peitinkarva sekä pehmeä ja tiheä, säältä suojaava pohjavilla. Kohtalaisen pitkä turkki muodostaa selvemmin kauluksen, housukarvat ja tuuhean hännän, kun taas lyhyt turkki on rungonmyötäisempi. Värejä ja kuviointeja on monia. Mustavalkoinen ja kolmivärinen ovat yleisiä, mutta rotumääritelmä sallii laajan värikirjon, kunhan valkoinen ei ole vallitseva väri.

Turkinhoito on pääpiirteissään helppoa. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtoavan pohjavillan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi, etenkin korvien takaa ja hapsukarvojen kohdalta. Runsaan karvanlähdön aikana harjausta tarvitaan tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa. Ulkona työskentelevä tai harjoitteleva koira kannattaa myös tarkastaa tekemisen jälkeen: käy läpi tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, heinänvihneiden, punkkien ja roskien varalta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Bordercollie on tarkkaavainen, yhteistyöhaluinen ja erittäin nopea havaitsemaan toistuvia kaavoja. Se oppii siksi paitsi omistajan tarkoituksella opettamat asiat myös sen, mitkä äänet ennakoivat lenkkiä, miten ihmiset tavallisesti liikkuvat ja millaisella käytöksellä saa aikaan reaktion. Erinomainen koulutettavuus ei automaattisesti tarkoita helppoa arkea: epäselvät rutiinit ja tahaton palkitseminen voivat vakiinnuttaa käyttäytymistä aivan yhtä nopeasti kuin harkittu koulutus.

Paimennus perustuu siihen, että koira havaitsee liikkeen ja vaikuttaa siihen. Arjessa ilman lampaita sama herkkyys voi kohdistua autoihin, polkupyöriin, juoksijoihin, lapsiin tai muihin eläimiin. Tuijottaminen, vaaniminen, kulkureitin katkaiseminen ja jahtaaminen ovat merkkejä, joihin on syytä puuttua varhain. Käytös tulee keskeyttää rauhallisesti ja korvata opetetulla vaihtoehdolla, ei rohkaista sitä huvittavana erikoisuutena.

Bordercollie voi sopia hyvin perheeseen, mutta rotu ei ole yksilöstä ja ympäristöstä riippumatta automaattisesti ”lapsiystävällinen”. Juokseminen, huutaminen ja vauhdikkaat leikit voivat laukaista paimennuskäyttäytymistä tai aiheuttaa stressiä. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi valvottava, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi myös onnistua, etenkin kun tutustuttaminen tehdään harkiten, mutta sitä ei voida taata pelkän rodun perusteella. Kissan on päästävä halutessaan vetäytymään omiin oloihinsa, ja koira on opetettava jättämään se rauhaan.

## Koulutus ja liikunta

Bordercollie tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei voi määrittää. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta, aiemmasta koulutuksesta ja työtehtävistä. Hyvässä arjessa vuorottelevat liikunta, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja palautuminen.

Lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, turvallisissa paikoissa vapaana liikkuminen, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, paimennus ja muut koiraurheilulajit tarjoavat koiralle erilaista tekemistä. Valitse lajeja, joissa koiran on kuunneltava ohjaajaa ja tehtävä päätöksiä pelkän kovaa juoksemisen sijaan. Loputon pallonheitto tai muu voimakkaasti kiihdyttävä toisto ei ole hyvä mittari koiran tarpeiden täyttymiselle. Se voi lisätä odotusjännitystä opettamatta koiraa rauhoittumaan.

Pidä harjoitukset lyhyinä, selkeinä ja palkitsemiseen perustuvina. Kiinnitä arkitaitoihin, kuten luoksetuloon, hihnassa kulkemiseen, etäältä pysähtymiseen ja huomion irrottamiseen liikkuvista kohteista, yhtä paljon huomiota kuin temppuihin tai kilpailuliikkeisiin. Palkitse myös rauhallisuudesta: omalla paikalla makaamisesta, odottamisesta ympärillä tapahtuvien asioiden aikana ja nukkumisesta tekemisen jälkeen. Bordercollie, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhdikasta tekemistä, voi kehittyä huippukuntoiseksi oppimatta lainkaan lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat hallittuja kokemuksia, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran harjoitusohjelmaa. Vahvista niiden itseluottamusta erilaisissa ympäristöissä, anna kehon kehittyä ja lisää fyysistä kuormitusta sekä tehtävien vaikeutta vähitellen. Jos koira muuttuu lisääntyneestä tekemisestä huolimatta hajamielisemmäksi, ääniherkemmäksi tai alkaa jumiutua asioihin, ratkaisu voi olla parempi tasapaino ja ammattilaisen apu entistä rankemman liikunnan sijaan.

## Terveys

Bordercollieta pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta rodulla tunnetaan sairauksia, joista pennunostajan on hyvä olla tietoinen. Ruotsin kennelliiton ja Svenska Vallhundsklubbenin esiin nostamiin terveysongelmiin kuuluvat lonkkaniveldysplasia (HD), collie eye anomaly eli colliesukuisten koirien silmäanomalia (CEA), muut verkkokalvomuutokset, epilepsia sekä etenkin olkaniveleen kohdistuva osteokondroosi.

Kun harkitset Ruotsiin rekisteröityä pentuetta, tarkista ensin vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimustulokset. Ruotsin kennelliiton sääntöjen mukaan silmätutkimustuloksen on oltava rekisteröity ennen astutusta, eikä tutkimus yleensä saa olla yli vuoden vanha. Tarkista rekisteröidyt tulokset ja kysy myös sisarusten, vanhempien ja muiden lähisukulaisten epilepsiasta, toistuvista kohtauksista, olkapääongelmista ja varhaisista kuolemista. Kahden vanhemman normaalit tulokset eivät kerro koko sukulinjan terveydestä.

Useisiin rodun perinnöllisiin sairauksiin, kuten CEA:han, IGS:ään, TNS:ään ja sensoriseen neuropatiaan, on saatavilla DNA-testejä. Tarpeelliset testit riippuvat koiran sukujuurista ja ajantasaisista suosituksista. Pyydä kasvattajaa selittämään, mitä on testattu ja miksi. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa terve kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on suunnitella yhdistelmä niin, etteivät pennut voi periä sairausvarianttia molemmilta vanhemmiltaan. DNA-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, niveltutkimustuloksia eikä laajempaa tietoa suvun terveydestä.

Bordercollie collapse -oireyhtymää (BCC) sairastava koira voi olla levossa täysin oireeton, mutta muuttua kovan rasituksen aikana tai pian sen jälkeen sekavaksi, horjuvaksi tai kaatua. Koira saattaa näyttää toipuvan 5–30 minuutissa, mutta jokaiseen tällaiseen kohtaukseen on suhtauduttava vakavasti ja sen syy on selvitettävä eläinlääkärissä. BCC ei ole sama asia kuin tavallinen väsymys, lämpöhalvaus tai labradorinnoutajilla yleisemmin tavattava dynamiini 1 -geeniin liittyvä EIC-muoto. Keskeytä tekeminen heti, jos koiran tarkkaavaisuus tai liikkuminen muuttuu poikkeavaksi.

## Historia ja alkuperä

Bordercollie kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla lammastilojen työkoiraksi. Jalostusvalinnat perustuivat pitkään käytännön paimennuskykyyn: koiran piti osata lukea paimennettavia eläimiä, työskennellä etäällä ja vastata ohjaajan merkkeihin vaativissa oloissa. Tämä työtausta selittää rodulle ominaisen katseenkäytön, vaanivan liikkumisen, kestävyyden ja voimakkaan halun hallita liikettä.

FCI luokittelee bordercollien brittiläiseksi paimenkoiraksi, jolta edellytetään käyttökoetta. Ruotsissa käyttöominaisuuksilla on poikkeuksellisen selkeä asema myös rekisteröinnissä. Rotu merkitään Ruotsin kennelliiton erilliseen paimenkoirarekisteriin, REG V:hen. Ruotsissa syntynyt bordercollie voidaan rekisteröidä vain, jos sen molemmat vanhemmat ovat suorittaneet hyväksytysti Svenska Vallhundsklubbenin (SVaK) järjestämän paimennuskokeen tai niillä on hyväksytty vastaava ulkomainen koetulos. Ulkonäkö voi siksi vaihdella enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja työskentelykyky säilyy ruotsalaisen jalostusmallin keskiössä.

## Arki bordercollien kanssa

Hyvä arki bordercollien kanssa vaatii suunnittelua, mutta ei jatkuvaa viihdyttämistä. Tavoitteena on koira, joka pystyy tarvittaessa työskentelemään keskittyneesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu. Tällainen tasapaino onnistuu parhaiten kodissa, jossa joku aidosti nauttii koiran kouluttamisesta ja jossa vastuu koiran liikunnasta ei ole lasten varassa.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, eikä suuri piha takaa hyvää elämää. Tärkeämpiä ovat sopivat harjoitteluympäristöt, turvalliset liikuntamahdollisuudet ja arkirutiini, jota pystytään todella ylläpitämään. Vilkkaalla alueella omistajan on pystyttävä hallitsemaan liikenteen, pyöräilijöiden, juoksijoiden, äänten ja kohtaamisten tuomat tilanteet ilman, että koira jumiutuu paimentamiseen tai jatkuvaan valppauteen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen ja koiran iän sekä reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Alkuvaiheen harjoituksia kannattaa harkita kuvattavaksi. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira vaeltelee levottomana, läähättää, haukkuu, rikkoo tavaroita tai ei pysty rauhoittumaan. Toistuvat pitkät työpäivät ilman apua koiran hoitoon ovat tälle rodulle huono lähtökohta.

Ennen kuin ostat pennun Ruotsista, tarkista molemmilta vanhemmilta vähintään kolme asiaa: rekisteröity lonkkatutkimustulos, voimassa oleva silmätutkimustulos ja hyväksytty tulos hyväksytystä paimennuskokeesta. Kysy sen jälkeen lähisukulaisten epilepsiasta ja nivelterveydestä, olennaisista DNA-testeistä, vanhempien käyttäytymisestä sekä levossa että työssä ja kasvattajan tarjoamasta tuesta kaupanteon jälkeen. Sopivimman pennun valinnassa ei ole kyse ”älykkäimmän” yksilön löytämisestä, vaan siitä, että pennun luonne ja työskentelyhalu sopivat siihen, mitä voit tarjota koiralle koko sen elämän ajan.

Bordercollie

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Bordercollie on keskikokoinen, atleettinen paimenkoira, joka tunnetaan herpaantumattomasta keskittymiskyvystään, älykkyydestään ja erittäin suuresta energisyydestään. Se on jalostettu paimentamaan lampaita koko päivän, ja se loistaa niin paimennuksessa, koiraurheilussa kuin koulutuksessakin. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista ohjausta.

Ditte Byskov Hansen

## Perustiedot

Beagle on seurallinen ja kestävä metsästyskoira, joka seuraa hajujälkiä erittäin määrätietoisesti. Kätevän kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta sen tarkka hajuaisti, metsästysvietti ja äänenkäyttö vaativat arjessa enemmän ennakointia kuin koiran koko antaisi ymmärtää.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Ajokoira, jolla metsästetään muun muassa jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua
- **Koko:** Säkäkorkeus 33–40 cm ja aikuispaino tavallisesti 10–15 kg
- **Luonne:** Iloinen, avoin, eloisa ja ystävällinen, mutta myös itsenäinen ja sinnikäs
- **Aktiivisuus:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä tilaisuuksia käyttää hajuaistiaan
- **Turkki:** Lyhyt, tiheä ja säänkestävä; helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa
- **Sopii parhaiten:** Ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää seurallisen koiran kanssa ja on valmis panostamaan luoksetuloon sekä huomioimaan äänenkäytön ja suuren ruokahalun

## Ulkonäkö ja turkki

Beagle on tiivisrakenteinen ja vankka koira, jonka tulee näyttää urheilulliselta mutta ei raskastekoiselta. Sen runko on tasapainoinen, raajat vahvat ja rintakehä pitkäkestoiseen työskentelyyn kehittynyt. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja koira kantaa vahvaa häntäänsä korkealla liikkuessaan.

Rotumääritelmän mukainen toivottu säkäkorkeus on 33–40 cm. Ruotsalaisten rotutietojen mukaan aikuinen beagle painaa tavallisesti 10–15 kg. Kuntoluokka on kuitenkin vaa'an lukemaa tärkeämpi: lihaksikas työkoira ja vähemmän liikkuva seurakoira voivat painaa eri verran, vaikka ne olisivat samankorkuisia.

Turkki on lyhyt ja tiheä ja suojaa huonolta säältä. Mustan, ruskean ja valkoisen yhdistävä kolmivärisyys on tuttu väritys, mutta rotumääritelmä sallii myös useita kaksivärisiä ja kirjavia värityksiä. Hännänpään tulee olla valkoinen.

Turkinhoito on yksinkertaista. Säännöllinen harjaus poistaa irtokarvaa etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan. Samalla kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja hampaat. Luppakorvat voivat lisätä korvatulehduksen riskiä, mutta terveitä korvia ei pidä puhdistaa turhaan. Jos koira ravistelee päätään tai raapii korviaan tai korvissa on punoitusta, kipua, pahanhajuista eritettä tai toistuvia ongelmia, tilanne on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen beagle on ystävällinen, eloisa ja utelias. Se on luonteeltaan tasainen ja haluaa innokkaasti olla mukana tekemisissä. Rotu on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ja se on usein seurallinen myös kotona. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu odottamaan ohjeita joka käänteessä. Metsästävän beaglen on tehtävä itsenäisiä päätöksiä ja seurattava jälkeä sinnikkäästi, mikä voi arjessa näyttää helposti itsepäisyydeltä.

Monet beaglet elävät sopuisasti lasten ja muiden koirien kanssa. Tämä on rodulle yleinen taipumus, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä tai jokaisen kohtaamisen sujumisesta. Lasten on opittava antamaan koiralle rauha sen syödessä ja levätessä, ja aikuisen tulee aina valvoa aktiivisesti koiran ja pienten lasten yhdessäoloa.

Äänenkäyttö kuuluu rodun työskentelyyn. Beagle voi haukkua tai päästää sointuvaa ajohaukkua seuratessaan hajua, innostuessaan tai hakiessaan kontaktia. Äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Riittävä tekeminen, huolellinen yksinolon harjoittelu ja rauhalliset arkirutiinit voivat vähentää tarpeetonta ääntelyä, mutta täysin hiljaista koiraa tarvitsevan kannattaa valita toinen rotu.

Ruoka motivoi beaglea usein voimakkaasti. Se voi helpottaa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, mutta samalla työtasoille jätetty ruoka, avoimet roska-astiat ja ulkoa löytyvä syötävä voivat muodostua nopeasti ongelmaksi.

## Koulutus ja liikunta

Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja ennen kaikkea mielekästä hajutyöskentelyä. Sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle: ikä, terveydentila, metsästys, liikkumisen vauhti ja muu tekeminen vaikuttavat sopivaan kuormitukseen. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, pidempiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä säännöllisiä etsintä- ja jäljestystehtäviä.

Verijälki, ihmisen jäljen seuraaminen, nosework ja yksinkertaiset etsintäleikit hyödyntävät erinomaisesti rodun suurinta vahvuutta. Metsästyksestä kiinnostunut omistaja voi kehittää beaglen perinteisiä ajokoiran taitoja. Ruotsissa rodulla metsästetään yksin ajavana koirana jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua. Verijälkiharjoittelulla voidaan puolestaan kehittää haavoittuneen riistan etsimisessä tarvittavia taitoja. Jokainen yksilö ei sovellu kaikelle riistalle, vaan metsästystavalla, vauhdilla ja äänenkäytöllä on merkitystä.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Lyhyet harjoitukset, selkeät vihjeet ja koiran aidosti arvostamat palkkiot toimivat kovia ojennuksia paremmin. Osan päivän ruoka-annoksesta voi käyttää koulutukseen, jotta palkkiot eivät kasvata energiansaantia suunniteltua suuremmaksi.

Luoksetulon harjoitteluun on panostettava erityisen huolellisesti. Tuoreen jäljen löytänyt beagle voi pitää hajua ohjaajaansa kiinnostavampana, vaikka luoksetulo onnistuisi rauhallisessa ympäristössä. Aloita ilman häiriöitä, jatka pitkässä liinassa ja lisää haastetta vasta koiran onnistuessa. Moni beagle tarvitsee pitkän liinan tai turvallisesti aidatun alueen voidakseen liikkua vapaammin. Älä päästä koiraa irti liikenteen tai luonnonvaraisten eläinten lähellä vain siksi, että luoksetulo onnistui edellisenä päivänä.

Opeta koira myös rauhoittumaan. Mielekästä tekemistä ja riittävästi lepoa saavan beaglen kanssa arki sujuu usein helpommin kuin jatkuvasti puuhassa pidetyn koiran kanssa.

## Terveys

Beaglea pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta yksittäisillä koirilla voi esiintyä myös harvinaisia sairauksia. Ruotsalaisissa rotutiedoissa mainitaan kilpirauhasen sairaudet, välilevysairaus, epilepsia, steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli aivokalvo- ja valtimotulehdus sekä lonkkaniveldysplasia. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa käsitellään myös perinnöllistä Musladin–Lueken oireyhtymää eli MLS:ää ja Laforan epilepsiaa.

Pyydä kasvattajalta täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien MLS- ja Lafora-geenitestien tulokset? Jos toinen vanhemmista on kantaja, toisen tulee olla geenitestillä terve rodun jalostusstrategian mukaisesti.
- Onko lähisukulaisilla epilepsiaa, aivokalvontulehdusta, selkäsairauksia, kilpirauhasen sairauksia tai muita toistuvia terveysongelmia?
- Miten vanhempien luonnetta ja metsästysominaisuuksia on arvioitu?
- Mitä voimassa olevia suosituksia ja rekisteröintisääntöjä kasvattaja on noudattanut juuri tässä yhdistelmässä?

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vähän, eikä Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ole beaglelle rotukohtaista vaatimusta virallisesta lonkkatutkimustuloksesta. Kysy, mitä kasvattaja on todella tutkinut ja miksi, sen sijaan että olettaisit yhden yleisen tutkimuslistan soveltuvan kaikkiin tilanteisiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua vuosittain.

Painonhallinta on tärkeä osa arkea. Mittaa ruoka-annokset, laske koulutuspalkkiot mukaan päivän ruokamäärään ja seuraa koiran kuntoluokkaa ajan mittaan. Sovita annos ikään, työskentelyyn ja aktiivisuuteen. Pyydä eläinlääkäriltä neuvoa, jos paino nousee tai koira tarvitsee yksilöllisen suunnitelman. Pidä myös ruoka, lääkkeet ja roska-astiat koiran ulottumattomissa: ruokaa rakastava beagle voi olla sekä nopea että kekseliäs.

## Historia ja alkuperä

Beagle kehittyi Isossa-Britanniassa pieneksi ajokoiraksi, jota käytettiin jalan tapahtuvassa metsästyksessä, erityisesti jäniksenpyynnissä. Rodun nimi on dokumentoitu jo 1400-luvulla, mutta nykyinen, tunnistettava rotutyyppi vakiintui vasta 1870-luvulla. Brittiläisessä metsästysperinteessä useat beaglet työskentelivät yhdessä ajueena metsästäjien seuratessa jalan.

Ensimmäiset tunnetut beaglet esitettiin Ruotsissa Göteborgissa vuonna 1891. Rodun kehitys Ruotsissa vauhdittui, kun maan rotuyhdistys Svenska Beagleklubben perustettiin vuonna 1953. Työskentely mukautettiin pohjoismaiseen metsästysperinteeseen: ajueessa metsästämisen sijaan beagle työskentelee tavallisesti yksin, etsii ja nostaa riistan liikkeelle sekä ajaa sitä haukkuen.

Tämä historia näkyy selvästi nykyisessäkin koirassa. Maan tuntumassa työskentelevä nenä, kestävyys, itsenäisyys ja äänenkäyttö eivät ole pieniä erikoisuuksia, jotka voisi erottaa koiran roolista perheenjäsenenä. Ne ovat rodun työskentelyn ydinominaisuuksia, joille on tarjottava sopivasti käyttöä myös kodissa, jossa koiran kanssa ei metsästetä.

## Arki beaglen kanssa

Beagle sopii parhaiten kotiin, jossa arvostetaan aktiivista, seurallista ja hajujen ohjaamaa koiraa sekä osataan ennakoida turvallisuuteen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita. Arjen rutiinit ovat kodin kokoa tärkeämpiä. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Huonosti äänieristetyssä talossa on syytä varautua siihen, että rodun äänenkäyttö voi muodostua ongelmaksi.

Piha ei korvaa lenkkejä tai mielekästä työskentelyä, ja aitojen on oltava pitäviä. Aidatun alueen ulkopuolella hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina ovat usein hyödyllisempi ratkaisu kuin täydellisen luoksetulon toivominen. Ruoka ja roska-astiat on säilytettävä koiran ulottumattomissa.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran ikä ja reaktiot huomioiden. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päiväsaikaan ulos vähintään kuuden tunnin välein ja pennut sekä iäkkäät koirat useammin. Tämä on ulkoilua koskeva ohje, ei toteamus siitä, että tietty koira pärjäisi yksin niin pitkään. Ahdistuva, ulvova tai rauhoittumaan kykenemätön beagle tarvitsee pienempiä harjoitteluvaiheita, enemmän seuraa ja itselleen paremmin sopivan päivärytmin.

Kissa voi asua samassa kodissa beaglen kanssa, mutta tutustumisen on edettävä hitaasti ja hallitusti. Kissa tarvitsee koiralta rauhoitettuja tiloja ja esteettömiä poistumisreittejä, eikä koiran saa koskaan antaa harjoitella sen jahtaamista. Kanien, jyrsijöiden ja lintujen kanssa on oltava erityisen varovainen: rodun metsästystaustan vuoksi turvallista yhteiseloa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Valitse beagle, jos haluat hajutyöskentelyn osaksi arkea ja nautit itsenäisestä, kestävästä koirasta, joka myös pitää ääntä. Valitse toinen rotu, jos haluat hiljaisen koiran, jonka voi huoletta pitää vapaana, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin tai jonka on säännöllisesti vietettävä pitkät työpäivät yksin.

Beagle

The Beagle Club

Fédération Cynologique Internationale

Beagle on pieni ja vankkarakenteinen ajokoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja tunnusomainen, raikuva haukku. Se on iloinen ja utelias ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, turvallisesti aidatun pihan ja painonhallintaa, mutta sen turkinhoito on helppoa.

Tina Lykke Jørgensen

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Posselt

Mathias Lindberg

Jabir's

Niels Kristian Lindeborg Johansen

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh)

German Shorthaired Pointer Club of Germany (Deutsch-Kurzhaar-Verband)

Norwegian German Shorthaired Pointer Club (Norsk Vorstehhundklubb)

Svenska Vorstehklubben (Swedish Pointing Dog Club)

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh) on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja näyttävä maksanruskean ja valkoisen muodostama väritys. Se on energinen, ihmisläheinen ja älykäs koira, joka tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja läheistä yhdessäoloa perheensä kanssa pysyäkseen rauhallisena ja tyytyväisenä.

Kravnsø's

## Perustiedot

Gordoninsetteri on brittiläinen seisova lintukoira, joka on kehitetty etsimään riistalintuja laajoilta alueilta ja työskentelemään etäällä metsästäjästä. Se ei ole pelkästään aktiivinen seurakoira, jolla on metsästystausta: metsästysvietti, laajahakuinen työskentely ja itsenäisyys ovat rodun käyttötarkoituksen ytimessä.

- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 66 cm ja paino 29,5 kg, nartun vastaavasti 62 cm ja 25,5 kg.
- Karvapeitteen tulee olla kohtalaisen pitkää ja mahdollisimman sileää. Väri on kiiltävä hiilenmusta kastanjanpunaisin merkein.
- Gordoninsetterin tulee olla älykäs, arvokas, rohkea, avoin ja ystävällinen sekä luonteeltaan tasapainoinen.
- Rotu tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja mahdollisuuksia käyttää hakuviettiään. Yksi kiinteä tuntimäärä ei kuvaa kaikkien yksilöiden tarpeita.
- Voimakkaaseen metsästysintoon on varauduttava. Pentua valittaessa on tärkeää selvittää kasvattajan jalostuspainotukset ja aikuisten lähisukulaisten työskentelytapa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Myös rcd4-PRA-, CCA- ja CL-tuloksia voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa viettää suuren osan vapaa-ajastaan metsissä, pelloilla tai avoimilla tunturialueilla ja pitää koulutusta säännöllisenä osana arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii lyhyisiin korttelilenkkeihin tyytyvää koiraa tai odottaa koiran sivuuttavan riistan hajut ja halunsa hakea.

## Ulkonäkö ja turkki

Gordoninsetterin tulee olla tyylikäs, sopusuhtainen ja rakenteeltaan laukkaan soveltuva. Se on voimakas olematta raskasrakenteinen. Sillä on syvä rintakehä, vahvat raajat sekä vapaat ja sujuvat liikkeet. Rotumääritelmässä annetaan kiinteät ihannemitat: urokselle 66 cm ja 29,5 kg, nartulle 62 cm ja 25,5 kg. Nämä ovat ihannemittoja, eivät lupaus siitä, että jokainen aikuinen yksilö vastaisi niitä täsmälleen. Sopiva kuntoluokka, mittasuhteet ja liikkeet ovat yhtä lukuarvoa tärkeämpiä.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienoa. Rungossa sen tulee olla kohtalaisen pitkää, sileää ja mahdollisimman vähän kihartuvaa tai laineikasta. Korvissa, raajoissa, vatsan alla ja hännässä on pitkät, silkkiset hapsut. Käyttötarkoitukseen sopiva turkki suojaa peitteisessä maastossa olematta liian raskas tai vaikeahoitoinen.

Pohjaväri on syvä, kiiltävä hiilenmusta ilman ruosteen sävyjä, ja siinä on selvärajaiset kastanjanpunaiset merkit. Merkkejä on silmien yläpuolella, kuonossa, kurkussa, rinnassa ja raajoissa sekä hännän alapuolella. Hyvin pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan, mutta muut värit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkinhoito kannattaa sovittaa koiran arkeen. Harjaa hapsut sekä korvien taustat, kainalot ja reisien ympäristö ennen kuin pienet takut pääsevät huopaantumaan. Metsässä tai pitkässä heinikossa työskentelyn jälkeen tarkista turkki siementen, takiaisten ja punkkien varalta sekä iho ja anturat pienten haavojen ja halkeamien varalta. Pese koira sen ollessa likainen ja tarkista luppakorvat uimisen tai märän sään jälkeen. Kevyt siistiminen voi selkeyttää koiran ääriviivoja, mutta turkkia ei pidä muotoilla tavalla, joka peittää sen luontaisen käyttötarkoituksen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa gordoninsetteriä älykkääksi, osaavaksi ja arvokkaaksi koiraksi, joka on rohkea, avoin, ystävällinen ja tasapainoinen. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus siitä, että kaikki yksilöt olisivat samanlaisia. Jalostuspainotukset, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja kotiympäristö vaikuttavat itsevarmuuteen, kiihkeyteen, sosiaalisuuteen ja rauhoittumiskykyyn.

Työssään koiran on toimittava oma-aloitteisesti ja tehtävä samalla yhteistyötä huomattavan etäisyyden päästä. Kotona nämä samat ominaisuudet voivat näkyä nopeana ongelmanratkaisuna, suurena kestävyytenä ja taipumuksena tutkia asioita ennen omistajan puoleen kääntymistä. Itsenäisyys ei tarkoita heikkoa älykkyyttä tai tahallista uhmaa. Koulutuksessa koiralle on annettava selkeä tehtävä ja tehtävä yhteistyöstä kannattavaa.

Gordoninsetterit aikuistuvat usein myöhemmin kuin uudet omistajat odottavat. Ruotsin kennelliiton mukaan uros saattaa olla täysin kehittynyt vasta kolmen tai neljän vuoden iässä. Tämä kertoo fyysisestä kypsymisestä, eikä ole peruste lykätä arjen rajojen opettamista vuosiksi. Suuren murrosikäisen koiran on opittava jo varhain tervehtimään rauhallisesti, lepäämään, kulkemaan hihnassa ja suhtautumaan käsittelyyn luottavaisesti.

Tapaa ennen pennun valintaa sen emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia lähisukulaisia. Kysy, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, sietävät toimettomuutta ja työskentelevät metsästyksessä tai kokeissa. Pyydä kasvattajaa kertomaan jalostustavoitteistaan käytännön tasolla. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” tai ”näyttelylinjainen” kertovat vähemmän kuin vanhempien todelliset saavutukset, työskentelytapa, terveys ja arkikäytös.

## Koulutus ja liikunta

Gordoninsetteri tarvitsee paljon fyysistä ja henkistä tekemistä, mutta yksi kiinteä päivittäinen tuntitavoite on liian karkea mittari. Hyvään päivään kuuluu liikkumista vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia hakea ja käyttää hajuaistia, yhteistyöharjoituksia, arkitaitojen opettelua ja palautumista. Tarpeet vaihtelevat iän, kunnon, metsästyskauden, terveyden ja toiminnan vaativuuden mukaan.

Seisovan lintukoiran tehtävänä on hakea maastoa risteillen, seisoa saadessaan riistan hajun, odottaa ohjaajaa, ajaa lintu lentoon käskystä, pysyä paikallaan laukauksen aikana ja noutaa käskystä. Myös sellaisen omistajan, joka ei metsästä, on ymmärrettävä tämä toimintaketju. Tavalliset kävelylenkit eivät automaattisesti tarjoa samanlaista mahdollisuutta toteuttaa taipumuksia kuin hallittu haku, jäljestys, noutaminen tai muu työskentely, jossa koira saa toimia itsenäisesti selkeiden rajojen sisällä.

Luoksetuloa on harjoiteltava asteittain todellisten häiriöiden keskellä. Aloita läheltä, palkitse oma-aloitteisesta yhteydenpidosta ja käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta silloin, kun metsästysvietti voi viedä voiton. Vältä toistuvaa kutsumista, kun koira on jo täysin uppoutunut riistan hajuun. Helpota harjoitusta, kasvata etäisyyttä häiriöön ja kerää runsaasti onnistuneita toistoja. Mikään rotukuvaus tai koulutusmenetelmä ei voi luvata, että yksittäistä gordoninsetteriä olisi turvallista pitää vapaana kaikkialla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii koiralle, joka on herkkä ohjaajan toiminnalle mutta tottunut tekemään omia päätöksiä. Aseta etusijalle luoksetulo, pysähtymis- tai paikallaanpysymiskäsky, löysällä hihnalla kävely, rauhoittuminen, rauhallinen tervehtiminen ja turvallinen noutaminen. Harjoittelu kokeneen seisovien lintukoirien kouluttajan kanssa on arvokasta, vaikka et olisi vielä päättänyt osallistua käyttökokeisiin.

Pentujen tulee saada leikkiä, tutkia ja liikkua vapaasti ilman pitkiä pakotettuja juoksulenkkejä tai toistuvia korkeita hyppyjä. Lisää matkaa, vauhtia ja vaikeustasoa voiman ja palautumiskyvyn kehittyessä. Liikunta ei ole onnistunutta vain siksi, että koira väsyy: sen pitäisi myös syödä normaalisti, liikkua vaivattomasti ja pystyä rauhoittumaan liikunnan jälkeen.

## Terveys

Ennen koiran ostamista hyödyllisimpiä terveystietoja ovat viralliset lonkkatulokset, oikein tulkitut DNA-testitulokset ja lähisukulaisten tunnettu sairaushistoria. Lisäksi on tärkeää tunnistaa mahalaukun laajentuman ja kiertymän hälytysmerkit. Pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista auttaa vähemmän, jos siitä ei käy ilmi, mikä tulos kuuluu millekin koiralle.

Gordoninsetteri kuuluu Ruotsissa lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Säännöt kieltävät E-lonkkaisen koiran käytön jalostukseen. D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain terveeksi luokiteltuun A- tai B-lonkkaiseen koiraan, eikä lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita osoittavaa koiraa tule käyttää jalostukseen. Lonkkaniveldysplasiaan vaikuttaa useita geenejä, joten vanhempien tulokset eivät kuvaa koko riskiä. Sisarusten ja muiden lähisukulaisten tulokset antavat hyödyllistä lisätietoa.

Ruotsin kennelliitto tallentaa keskitetysti gordoninsetterien DNA-testituloksia sairauksista rcd4-PRA, pikkuaivojen kuorikerroksen abiotrofia (CCA) ja seroidilipofuskinoosi (CL). Kaikki kolme periytyvät resessiivisesti eli peittyvästi. Kantajalla on yksi kopio sairausmuunnoksesta, eikä se sairastu kyseiseen testattuun sairauteen, mutta se voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen. Kantaja tulee siksi yhdistää geenitestillä tai perimän perusteella terveeksi todettuun koiraan, ei koskaan toiseen kantajaan. Tarkista koiran tunnistetiedot, testin tarkka nimi ja se, perustuuko tulos koiran omaan DNA-testiin vai sukutietoihin.

rcd4-PRA-testi tunnistaa juuri kyseisen geenimuunnoksen aiheuttaman riskin. Se ei korvaa kliinistä silmätutkimusta eikä sulje pois muita PRA:n muotoja. CCA vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa nuorille koirille eteneviä tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. CL on eri neurologinen sairaus, joka voi aiheuttaa käytösmuutoksia, horjuvaa kävelyä, näön heikkenemistä tai kouristuskohtauksia. Yhden sairauden osalta terve tulos ei kerro mitään kahdesta muusta. Ruotsin gordoninsetteriyhdistyksen pentuilmoituksissa edellytetään tällä hetkellä, että vähintään toinen vanhemmista on todettu DNA-testillä tai perimän perusteella terveeksi rcd4-PRA:n ja CCA:n suhteen. Tämä on yhdistyksen ilmoitusehto, ei sama asia kuin rekisteröintisääntöjen sitova lonkkatutkimusvaatimus.

Rodulla on myös todettu alttius symmetriseen kynsien irtoamiseen, josta käytetään usein nimitystä SLO. Jos koiralta irtoaa useita kynsiä, kynnet halkeilevat tai kasvavat takaisin epämuodostuneina, koira tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista kynnen sarveiskuoren ongelmista. DNA-testin puuttumista ei pidä tulkita todisteeksi terveydestä.

Gordoninsetteri kuuluu rotuihin, joilla mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n riski on suurentunut. Tila voi edetä nopeasti ja vaatii kiireellistä hoitoa. Jos koira yrittää oksentaa tuloksetta, muuttuu huomattavan levottomaksi, sen vatsa turpoaa tai aristaa, se kuolaa voimakkaasti, sen ikenet ovat kalpeat tai se heikkenee tai lyyhistyy, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Kysy, onko vanhemmilla tai sisaruksilla esiintynyt GDV:tä. Ruokinta- ja liikuntarutiineilla voidaan vähentää joitakin riskitekijöitä, mutta niillä ei voida taata, ettei tilaa koskaan synny.

Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa elinajanodotteen mediaaniksi arvioitiin 12,4 vuotta 393 gordoninsetterin aineistossa. Tämä on populaatiota kuvaava luku, ei ennuste yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Gordoninsetteri on saanut nimensä Skotlannissa sijaitsevasta Gordonin linnasta. Siellä tiedetään olleen mustia, punaruskein merkein varustettuja settereitä jo 1800-luvun alkuvuosina. Koiria arvostettiin niiden metsästysinnon, koulutettavuuden ja ystävällisen luonteen vuoksi. Tavoitteena oli tehokas ja vahvarakenteinen lintukoira, joka pystyi työskentelemään pitkiä aikoja vaativassa maastossa.

Settereitä oli aiemmin monenvärisiä ja -tyyppisiä. Kun niitä alettiin 1800-luvulla erotella omiksi roduikseen, mustaa, ruosteenpunaisin merkein varustettua tyyppiä kutsuttiin nimellä Black and Tan Setter. Britannian kennelliitto tunnusti sen tällä nimellä vuonna 1873. Vuonna 1924 rodun nimeksi muutettiin Gordon Setter viittauksena sen yhteyteen Gordonin neljänteen herttuaan ja linnan tunnettuihin koiriin.

Rodun ytimessä on edelleen seisovan lintukoiran työ. Koira hakee maastosta riistaa, ilmaisee sen pysähtymällä seisontaan ja tekee sitten yhteistyötä metsästäjän kanssa linnun lentoon ajamisessa ja noudossa. FCI sijoittaa rodun ryhmään 7, ja rodun kansainväliseen luokitukseen kuuluu käyttökoe.

Vanhemmissa kuvauksissa mainitaan mahdollisia risteytyksiä collieiden, vihikoirien ja muiden koiratyyppien kanssa. Näyttö on epävarmaa, eikä näitä teorioita tarvita rodun dokumentoidun kehityksen selittämiseen. Vakiintuneita tietoja ovat yhteys brittiläisiin settereihin ja Gordonin linnaan, Black and Tan Setter -nimi sekä nimenmuutos vuonna 1924.

Gordoninsetterit saapuivat varhain Pohjoismaihin, ja Ruotsin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Nykyistä ruotsalaista kantaa ovat muovanneet pitkälti metsästyskäyttö ja pohjoismainen yhteistyö. Tällä historialla on käytännön merkitystä tulevalle omistajalle: rodun ulkonäköä ei voi erottaa siitä tehtävästä, johon sitä yhä jalostetaan.

## Arki gordoninsetterin kanssa

Elämä gordoninsetterin kanssa tarkoittaa arjen järjestämistä suuren ja kestävän metsästyskoiran tarpeiden ympärille. Omakotitalo ja piha eivät korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasuminen automaattisesti sulje rotua pois, jos koira saa sopivaa työskentelyä, ulkoilua ja lepoa. Olennaista on, pystyykö omistaja tarjoamaan turvallisia hakumahdollisuuksia, monipuolista koulutusta ja toimivan arjen myös pimeinä ja sateisina työpäivinä.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Gordoninsetterin koko, häntä ja innostus voivat kaataa lapsen ilman minkäänlaista aggressiivisuutta. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen paikan. Arvioi yksittäisen koiran käytöstä sen sijaan, että luottaisit yleiseen väitteeseen rodun lapsiystävällisyydestä.

Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvin, mutta tutustuttaminen ja yksilöiden käytös merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kissat ja pieneläimet vaativat erityistä suunnittelua, sillä nopea liike voi herättää metsästyskiinnostuksen. Aloita tutustuttaminen etäältä koiran ollessa hihnassa ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Kissalla tulee olla korkeita paikkoja, joihin koira ei pääse, sekä erilliset ruokailu-, juoma-, lepo- ja hiekkalaatikkopaikat. Oman kodin kissan kanssa rauhallisesti elävä koira voi silti jahdata vierasta kissaa ulkona.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä oven takana tai kodin ulkopuolella ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi paljastaa edestakaista kulkemista, ääntelyä tai tuhoamista, jota ei huomaa kotiin palatessa. Ruotsin maatalousviraston ohje, jonka mukaan koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, ei kerro, kuinka pitkän ajan yksittäinen koira viihtyy yksin.

Selvitä ennen ostamista:

- kasvattajan käyttö- ja ulkomuotojalostuksen tavoitteet ja niiden käytännön merkitys,
- vanhempien käyttökoetulokset, työskentelytapa, luonne ja rauhoittumiskyky,
- viralliset lonkkatulokset sekä lähisukulaisten tulokset,
- tarkat rcd4-PRA-, CCA- ja CL-tulokset sekä se, millaisen koiran kanssa mahdollinen kantaja on yhdistetty,
- suvussa esiintyneet kynsien irtoamiset ja mahalaukun laajentumat ja kiertymät,
- miten pentuja totutetaan luoksetuloon, rauhoittumiseen, käsittelyyn, laukauksiin ja vaihteleviin ympäristöihin.

Keskeinen kysymys ei ole, voiko gordoninsetteri olla perhekoira, vaan haluaako perhe elää seisovan lintukoiran kanssa ja kehittää sen taitoja vuosien ajan.

Gordoninsetteri

Gordon Setter Club of the United Kingdom

Deutscher Setter Club e.V. (Germany)

Svenska Gordonsetterklubben (Sweden)

Norsk Gordonsetter Klub (Norway)

Gordoninsetteri on vankkarakenteinen skotlantilainen metsästyskoira, jolla on silkkinen, musta turkki ruskein merkein. Se on jalostettu kestämään rasitusta vaativassa maastossa. Älykäs, herkkä ja uskollinen gordoninsetteri kiintyy syvästi perheeseensä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, lempeää ja johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa sekä huolellisia terveystutkimuksia.

Kim Schmidt, Kersti Jannsen Schmidt

Dana Riecke

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (United Kingdom)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Koira- ja kissakasvattajat: Esbjerg

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet