¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Suuri, pörröinen paimenkoira, joka näyttää usein kävelevältä pilveltä mutta on yllättävän urheilullinen ja ketterä.
- Tunnetaan lempeästä, hassuttelevasta luonteestaan ja vahvasta kiintymyksestään perheeseensä, erityisesti lapsiin.
- Kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä hoitoa takkuuntumisen ehkäisemiseksi, mutta sen voi myös pitää lyhyessä, helppohoitoisessa kotikoiran leikkauksessa.
- Älykäs ja mielellään kaikessa mukana, mutta toisinaan itsenäinen ja hieman itsepäinen, joten johdonmukainen koulutus on tärkeää.
- Alun perin karjanajoon ja maatilan töihin käytetty vanhaenglanninlammaskoira viihtyy nykyään aktiivisena perhekoirana ja koiraharrastusten parissa.
¶Ulkonäkö ja turkki
Vanhaenglanninlammaskoira kuuluu niihin rotuihin, jotka tunnistaa heti, vaikkei niiden nimeä tietäisikään. Se on keskikokoinen tai suuri, voimakas ja neliömäinen koira, jonka runsaan turkin alla on tiivis, lihaksikas runko. Aikuisen säkäkorkeus on tavallisesti noin 56 senttimetriä tai enemmän, ja urokset ovat yleensä hieman narttuja korkeampia ja painavampia. Rakenteen tulisi antaa vaikutelma voimasta, tasapainoisuudesta ja kestävyydestä, ei raskaudesta. Hyvärakenteisen vanhaenglanninlammaskoiran ravi on sulavaa ja vaivatonta, ja siinä näkyy rodulle hyvin ominainen karhumainen keinunta.
Pää on suuri ja melko neliömäinen, kuono vahva ja otsapenger selvä. Silmät voivat olla tummanruskeat tai siniset, tai toinen silmä voi olla ruskea ja toinen sininen. Monet omistajat pitävät tätä erityisen viehättävänä piirteenä. Korvat ovat keskikokoiset ja riippuvat päänmyötäisesti suurimmaksi osaksi ympäröivän karvan peitossa. Joissakin sukulinjoissa häntä voi olla luonnostaan lyhyt. Jos koiralla on häntä, se on levossa tavallisesti alhaalla.
Turkki on yksi vanhaenglanninlammaskoiran tunnusomaisimmista piirteistä. Kaksinkertainen karvapeite on tiheä: peitinkarva on karkeaa ja pörröistä, aluskarva pehmeämpää ja villavaa. Karvan ei kuulu olla silkkistä eikä kiharaa. Turkin tehtävänä on suojata koiraa ankaralta säältä, minkä vuoksi siitä on kehittynyt niin paksu ja hyvin eristävä. Hyväksyttyihin väreihin kuuluvat harmaan, harmaankirjavan ja sinisen eri sävyt valkoisin merkein. Pennut syntyvät usein selvästi tummempina, ja turkki vaalenee vähitellen koiran kasvaessa ja saadessa rodulle tyypillisen pörröisen karhun ulkomuodon.
Kaunis turkki vaatii omistajalta sitoutumista. Täyspitkässä turkissa oleva vanhaenglanninlammaskoira tarvitsee perusteellisen harjauksen useita kertoja viikossa, mieluiten joka toinen päivä. Tarkoitus on selvittää turkki ihoa myöten, ei vain harjata sen pintaa. Muuten aluskarva takkuuntuu nopeasti etenkin korvien takaa, kainaloista, kaulapannan kohdalta ja hännän alta. Piikkiharjan, karstan ja harvapiikkisen kamman yhdistelmä toimii yleensä hyvin. Moni omistaja kokee, että turkinhoito korotetulla trimmauspöydällä tekee työskentelystä mukavampaa sekä koiralle että ihmiselle.
Pesua tarvitaan muutaman viikon välein tai koiran likaantuessa, mutta lyhyeksi leikattu turkki voi pärjätä harvemmalla pesulla. Turkki on aina kuivattava huolellisesti pesun jälkeen, jotta siihen ei jää kosteita kohtia, jotka voivat aiheuttaa iho-ongelmia. Silmien ympärillä olevien karvojen pitäminen puhtaina ja siisteinä parantaa koiran oloa ja auttaa ehkäisemään värjäytymiä. Jotkut omistajat kokoavat otsakarvat pehmeällä lenkillä, jotta koira näkee esteettä, etenkin turkin ollessa pitkä. Toiset suosivat ammattilaisen tekemää lyhyempää pentu- tai kotikoiran leikkausta. Lyhyt turkki ei muuta koiran luonnetta, ja kiireiselle perheelle se voi olla hyvin järkevä valinta.
Valitsitpa millaisen leikkauksen tahansa, säännöllinen turkinhoito kuuluu elämään vanhaenglanninlammaskoiran kanssa. Oikeilla välineillä, rutiinilla ja pienellä kärsivällisyydellä siitä voi tulla rasittavan askareen sijaan rauhallinen yhteinen hetki. Samalla koira pysyy terveenä ja sen on hyvä olla kaiken pörröisyyden alla.
¶Luonne ja persoonallisuus
Vanhaenglanninlammaskoiralla on ansaittu maine hyväntahtoisena, hauskana ja ihmisilleen omistautuneena koirana. Monet omistajat kuvailevat sitä suureksi, lempeäksi hassuttelijaksi, joka haluaa olla mukana kaikessa perheen tekemisessä. Tämä koira ei viihdy sivustakatsojana. Hoidatpa puutarhaa, katsot elokuvaa tai leikit lasten kanssa, vanhaenglanninlammaskoirasi on todennäköisesti lähellä, joskus kirjaimellisesti sinuun nojaten tai jalkojesi päällä loikoillen.
Rotu on usein hyvin hellyydenkipeä. Nämä koirat nauttivat kosketuksesta ja pyytävät mielellään lisää huomiota tuuppimalla kuonolla, nojailemalla tai koskettamalla kevyesti tassulla. Sama lempeys ulottuu yleensä myös lapsiin. Asianmukaisesti sosiaalistettuina ja valvottuina monet vanhaenglanninlammaskoirat ovat kärsivällisiä ja suvaitsevaisia perhekoiria. Ne voivat leikkiä riehakkaasti ja hassutella isompien lasten kanssa pihalla mutta olla silti yllättävän varovaisia pienten lasten seurassa. Mitään koiraa ei kuitenkaan pidä jättää pienten lasten kanssa ilman valvontaa, ja sekä koiran että lapsen on opittava kunnioittamaan toistensa rajoja.
Vieraita kohtaan vanhaenglanninlammaskoira on tavallisesti ystävällinen tai kohteliaan pidättyväinen, ei äreä eikä ylenpalttisen arka. Joissakin sukulinjoissa koirat voivat olla valppaampia ja toimia kodin lempeinä vartijoina, jotka ilmoittavat haukkumalla poikkeavista tapahtumista. Aggressiivisuus ei kuitenkaan ole rodulle tyypillistä. Varhainen sosiaalistaminen on tärkeää, jotta koira oppii suhtautumaan vieraisiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin huoletta. Pentukurssit, tutustuminen erilaisiin ympäristöihin ja myönteiset kohtaamiset kaikenikäisten ihmisten kanssa auttavat kasvattamaan itsevarman ja tasapainoisen aikuisen.
Muiden koirien ja lemmikkien kanssa vanhaenglanninlammaskoirat tulevat usein hyvin toimeen, kun tutustuminen hoidetaan oikein. Paimenkoiratausta voi näkyä leikillisenä jahtaamisena tai porukan kokoamisena yhteen, etenkin juoksevien lasten tai pienempien eläinten kohdalla. Käytös on yleensä vaistonvaraista eikä tarkoituksellista, mutta se voi hämmentää perhettä, joka ei osaa odottaa sitä. Selkeät säännöt ja nuorena aloitettu koulutus auttavat pitämään käytöksen hallinnassa. Monet vanhaenglanninlammaskoirat elävät tyytyväisinä muiden koirien ja jopa kissojen kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä.
Pehmeästä ja halittavasta ulkonäöstään huolimatta tämä ei ole pelkkä sohvakoira. Vanhaenglanninlammaskoira on älykäs ja voi olla vahvatahtoinen. Se haluaa ymmärtää, mitä siltä odotetaan, ja saattaa kokeilla rajojaan. Jos koulutus on epäjohdonmukaista, koira huomaa nopeasti, missä säännöistä lipsutaan. Jos koira saa esimerkiksi välillä hyppiä ihmistä vasten mutta toisinaan sitä torutaan samasta asiasta, se vain hämmentyy. Rauhalliset, selkeät ja johdonmukaiset säännöt ovat välttämättömiä.
Vanhaenglanninlammaskoirat ovat myös varsin herkkiä. Kovat ojennukset, huutaminen tai kovakourainen käsittely voivat horjuttaa luottamusta ja tehdä koirasta levottoman. Kehut, herkut, leikit ja lempeä ohjaus toimivat huomattavasti paremmin. Ystävällisesti kohdeltuina ne kiintyvät syvästi ja oppivat usein aistimaan omistajansa mielialat tarkasti. Joillekin voi kehittyä yksinoloon liittyviä ongelmia, jos ne jätetään päivittäin pitkiksi ajoiksi yksin. Ne viihtyvät parhaiten kodissa, jossa ihmiset ovat usein paikalla ja jossa niillä on selkeä paikka perheenjäsenenä.
Kuten kaikissa roduissa, luonteessa on eroja sekä sukulinjojen että yksilöiden välillä. Jotkut ovat energisempiä ja ulospäinsuuntautuneempia, toiset rauhallisempia ja rennompia. Pentueen vanhempiin tutustuminen, avoimet keskustelut kokeneiden kasvattajien kanssa ja omaan elämäntapaan sopivan pennun valitseminen ovat tärkeitä askeleita, kun etsit kotiisi hyvin sopivaa vanhaenglanninlammaskoiraa.
¶Koulutus ja liikunta
Vaikka vanhaenglanninlammaskoira näyttää lempeältä jättinallelta, pörröisen ulkokuoren sisällä asuu älykäs työkoira. Rotu jalostettiin aikoinaan ajamaan nautakarjaa ja lampaita markkinoille, joten sen täytyi osata ajatella itsenäisesti, reagoida nopeasti ja kulkea pitkiä matkoja. Tämä työtausta vaikuttaa edelleen sen tarpeisiin. Ilman riittävää liikuntaa ja aivotyötä vanhaenglanninlammaskoira voi tylsistyä, ja tylsyys johtaa usein kekseliääseen mutta ei aina toivottuun toimintaan.
Monelle aikuiselle vanhaenglanninlammaskoiralle sopii noin yhdestä kahteen tuntia päivittäistä liikuntaa, joka jakautuu kävelylenkkeihin, vapaana juoksemiseen turvallisilla alueilla ja leikkiin. Rotu ei yleensä ole ylivilkas, muttei luonnostaan laiskakaan. Useimmat nauttivat pitkistä maastolenkeistä, rantaretkistä ja patikoinnista viileämpinä päivinä. Kuten kaikkien suurten ja runsasturkkisten rotujen kanssa, kuumalla säällä on oltava varovainen. Lenkit kannattaa ajoittaa aikaiseen aamuun tai iltaan, ja koiralle on tarjottava runsaasti juomataukoja sekä mahdollisuus päästä varjoon.
Pentuja ei pidä liikuttaa liikaa, sillä niiden nivelet ovat vielä kehittymässä. Lyhyet, rauhalliset lenkit ja vapaa leikki pehmeällä alustalla ovat paljon parempia kuin pitkät juoksulenkit tai toistuva hyppiminen. Kasvattajien usein käyttämä nyrkkisääntö on muutama minuutti varsinaista lenkkeilyä pennun jokaista ikäkuukautta kohti, enintään kahdesti päivässä, sekä runsaasti lepoa. Seuraa aina pentua ja mukauta tekemistä sen jaksamisen ja olon mukaan.
Aivotyö on aivan yhtä tärkeää. Vanhaenglanninlammaskoira oppii nopeasti, mutta liiallinen toisto voi kyllästyttää sitä. Harjoitusten kannattaa olla lyhyitä, vaihtelevia ja hauskoja. Käytä positiivista vahvistamista, kuten ruokapalkkioita, leluja ja kehuja. Tämä toimii hyvin rodulla, joka tekee mielellään yhteistyötä ihmisen kanssa mutta ei reagoi hyvin painostukseen. Perustaitojen, kuten istumisen, paikalla pysymisen, luoksetulon ja rauhallisen hihnassa kävelemisen, harjoittelu kannattaa aloittaa varhain. Koska näistä koirista kasvaa voimakkaita, hyvät tavat on paljon helpompi opettaa niiden ollessa vielä pieniä.
Monet vanhaenglanninlammaskoirat nauttivat esimerkiksi seuraavista harrastuksista:
- Tottelevaisuuskoulutus ja rally-toko
- Agility tai hoopers koiran kunnon ja iän mukaan sovitettuna
- Hajutyöskentely, kuten piilotettujen herkkujen tai lelujen etsiminen
- Paimennustaipumustestit ja paimennusharjoittelu, jos niitä on tarjolla
- Temppukoulutus, jossa koiran leikkisä puoli pääsee esiin ja vieraatkin saavat ihasteltavaa
Yhteistyöhön perustuva tekeminen vahvistaa suhdetta ja tarjoaa koiralle mahdollisuuden toteuttaa työkoiran vaistojaan. Myös yksinkertaiset kotileikit auttavat. Voit esimerkiksi piilottaa lempilelun toiseen huoneeseen ja pyytää koiraa etsimään sen tai ripotella osan päivän ruoka-annoksesta pihalle koiran haisteltavaksi. Nämä helpot harjoitukset tarjoavat sekä aivotyötä että mielekästä tekemistä.
Johdonmukaisuus on koulutuksessa ratkaisevan tärkeää. Vanhaenglanninlammaskoira voi olla hieman itsepäinen ja päättää, ettei annettu vihje koske sitä, ellet osoita toisin. Lempeä sinnikkyys, selkeät säännöt ja runsas myönteinen palaute tuottavat yleensä tulosta. Jos ei-toivottu käytös, kuten vasten hyppiminen, hihnassa vetäminen tai huomion vaatiminen ääntelemällä, johtaa koiran toivomaan lopputulokseen, siitä tulee nopeasti tapa. Kun asetat odotukset alusta lähtien ja teet onnistumisesta koiralle helppoa, saat rauhallisen ja yhteistyöhaluisen kumppanin.
Koska vanhaenglanninlammaskoirat ovat usein hyvin ihmiskeskeisiä, pitkät yksinolot voivat olla niille vaikeita. Häkkiin totuttaminen tai omalla alustalla rauhoittumisen opettaminen yhdessä vähitellen pidennettävien yksinolojen kanssa voi auttaa ehkäisemään ero-ongelmia. Aktivointilelut, turvalliset purulelut ja mukava lepopaikka tekevät yksinolosta vähemmän kuormittavaa.
Paikalliseen koirakoulutusseuraan liittymisestä tai paimenrotuja tuntevan kouluttajan avusta voi olla paljon hyötyä. Koira saa tilaisuuden harjoitella muiden koirien seurassa hallitussa ympäristössä, ja sinä saat ohjausta sen parhaiden puolien esiin tuomiseen. Sopiva yhdistelmä liikuntaa, älyllisiä haasteita ja lempeää ohjausta auttaa tätä rotua kasvamaan iloiseksi ja hyväkäytöksiseksi perheenjäseneksi.
¶Terveys
Vanhaenglanninlammaskoira on yleensä vahva ja kestävä rotu, mutta kuten kaikilla rotukoirilla, silläkin on tiettyjä terveysriskejä, joista tulevan omistajan on hyvä tietää. Huolellisella jalostuksella ja vastuullisella hoidolla voidaan vaikuttaa merkittävästi koirien pitkäaikaiseen terveyteen ja elämänlaatuun.
Yksi suurten rotujen tunnetuimmista terveysongelmista on lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkadysplasia. Siinä lonkkanivel kehittyy poikkeavasti, mikä voi johtaa nivelrikkoon ja kipuun. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiriensa lonkat yleensä virallisilla lonkkakuvauksilla. Pyydä pentua valitessasi nähtäväksi molempien vanhempien lonkkatulokset. Hyvät tulokset eivät takaa, ettei pennulle koskaan tulisi nivelongelmia, mutta ne pienentävät riskiä merkittävästi.
Myös kyynärnivelen kasvuhäiriötä voi esiintyä, vaikka se on rodussa yleensä harvinaisempaa kuin lonkkaongelmat. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiriensa kyynärnivelet suositusten mukaisesti. Kasvavien pentujen tulisi välttää liiallista juoksemista kovilla alustoilla, voimakkaita iskuja aiheuttavia leikkejä ja jatkuvaa portaiden kulkemista, sillä ne voivat kuormittaa kehittyviä niveliä tarpeettomasti.
Myös silmien terveydestä kannattaa keskustella kasvattajan kanssa. Joillakin vanhaenglanninlammaskoirilla esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten harmaakaihia tai etenevää verkkokalvon surkastumaa, jotka voivat heikentää näköä. Silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemät silmätutkimukset ovat tärkeitä jalostuskoirille, ja monet rotujärjestöt suosittelevat tai edellyttävät säännöllisiä tutkimuksia. Vanhempien ja joissakin tapauksissa myös pentujen silmätutkimustuloksista on järkevää kysyä.
Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä kuuroutta, erityisesti synnynnäistä kuuroutta. Vastuulliset kasvattajat saattavat teettää pennuille kuulotutkimuksia etenkin, jos suvussa on valkopäisiä koiria tai aiempia kuuroustapauksia. Kuuro tai osittain kuuro koira voi elää hyvää elämää, mutta se tarvitsee erityisiä koulutusmenetelmiä ja tavallista enemmän huolenpitoa.
Rodussa on raportoitu myös tiettyjä autoimmuunisairauksia, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja joitakin syöpätyyppejä, kuten monilla muillakin keskikokoisilla ja suurilla roduilla. Säännölliset eläinlääkärin terveystarkastukset, ajantasaiset rokotukset ja loistorjunta sekä sopivan painon ylläpitäminen tukevat hyvinvointia ja auttavat havaitsemaan ongelmat ajoissa.
Vanhaenglanninlammaskoiran elinikä on tavallisesti noin 10–12 vuotta, joskin jotkut yksilöt voivat elää hyvällä hoidolla pidempään. Painonhallinta on erityisen tärkeää. Paksu turkki voi peittää ylimääräiset kilot, joten vähitellen kertyvä ylipaino jää helposti huomaamatta. Tunnustele koiran kylkiluita säännöllisesti, tarkista ylhäältä katsomalla, että vyötärö erottuu, ja mukauta ruokamäärää sekä liikuntaa tarpeen mukaan. Ylipaino lisää nivelongelmien riskiä, kuormittaa sydäntä ja altistaa monille muille terveysongelmille.
Turkinhoito ei ole vain ulkonäkökysymys, vaan myös osa terveydenhoitoa. Säännöllisen harjauksen yhteydessä voit tarkistaa ihon, patit, loiset ja vammat, jotka muuten saattaisivat jäädä turkin peittoon. Korvien pitäminen puhtaina ja kuivina auttaa ehkäisemään korvatulehduksia etenkin rodulla, jolla on riippuvat korvat ja tiheä karvapeite. Kynnet on leikattava säännöllisesti, jotta koira voi liikkua vaivatta eivätkä nivelet kuormitu tarpeettomasti.
Kysy kasvattajalta seuraavista asioista:
- Molempien vanhempien lonkkatulokset ja tarvittaessa kyynärniveltulokset
- Silmätutkimuslausunnot ja mahdollisten geenitestien tulokset
- Suvussa esiintynyt kuurous, autoimmuunisairaudet tai muut vakavat sairaudet
- Lähisukulaisten eliniät ja tavallisimmat kuolinsyyt
Vastuullinen kasvattaja keskustelee terveydestä avoimesti ja tukee sinua koiran koko elämän ajan. Omistajana sinun osuutesi on tarjota tasapainoista ravintoa, sopivaa liikuntaa, säännöllistä eläinlääkärinhoitoa ja turvallinen elinympäristö. Yhdessä nämä antavat vanhaenglanninlammaskoiralle parhaat mahdollisuudet terveeseen ja onnelliseen elämään rinnallasi.
¶Historia ja alkuperä
Vanhaenglanninlammaskoira sopii mielikuvissa täydellisesti brittiläiseen maalaismaisemaan, eikä mielikuva ole kaukana todellisuudesta. Rodun varhaisista kehitysvaiheista ei ole kattavia tietoja, mutta useimmat historiantutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että rotu syntyi Länsi-Englannin maaseudulla 1700- ja 1800-luvuilla. Maanviljelijät tarvitsivat sitkeän ja säänkestävän koiran avuksi karjan, erityisesti nautojen ja lampaiden, kuljettamiseen pitkien matkojen päähän tiloilta markkinoille.
Vanhaenglanninlammaskoiran esi-isiin kuului todennäköisesti erilaisia Britanniassa tuolloin käytettyjä paimen- ja karjanajokoiria. Joidenkin teorioiden mukaan myös tuontirodut, kuten tietyt eurooppalaiset paimenkoirat, ovat voineet vaikuttaa sen kehitykseen. Tarkasta taustasta riippumatta tuloksena oli vahva ja ketterä koira, jolla oli tiheä, suojaava turkki sekä kyky tehdä tiivistä yhteistyötä ihmisen kanssa ja silti itsenäisiä päätöksiä työssään.
Mielenkiintoista kyllä, varhaisia vanhaenglanninlammaskoiria käytettiin usein enemmän nautakarjan ajamiseen kuin perinteiseen lampaiden paimentamiseen. Niitä arvostettiin kyvystä saada itsepäinen karja liikkumaan teitä ja polkuja pitkin, mikä vaati rohkeutta, sinnikkyyttä ja vakaata luonnetta. Paksu turkki suojasi sateelta, tuulelta ja jopa satunnaisilta potkuilta. Joillakin alueilla karjanajokoirien hännät typistettiin, jotta ne erotettiin työkoiriksi, jotka olivat toisinaan vapautettuja tietyistä veroista. Tämä käytäntö vaikutti rodun perinteiseen lyhythäntäiseen ulkomuotoon.
1800-luvun lopulla vanhaenglanninlammaskoiria alkoi esiintyä Britannian koiranäyttelyissä. Kasvattajat ryhtyivät yhtenäistämään ulkonäköä ja suosimaan näyttävää pörröistä turkkia sekä tunnusomaista siluettia, joista rotu nykyään tunnetaan. Rodun viehättävä luonne ja ainutlaatuinen ulkonäkö herättivät kiinnostusta paitsi maanviljelijöissä myös kaupunkien koiraharrastajissa. Ajan myötä vanhaenglanninlammaskoira levisi muihin maihin, muun muassa Yhdysvaltoihin ja eri puolille Eurooppaa, missä siitä tuli suosittu sekä maatilan apulaisena että perheen seuralaisena.
1900-luvulla rodun tunnettuus kasvoi mainosten, elokuvien ja television myötä. Pörröinen ja ystävällinen olemus teki siitä brittiläisen maalaiselämän symbolin, vaikka yhä harvempi koira työskenteli enää päivittäin maatiloilla. Kuten monien laajalti tunnettujen rotujen kohdalla, omistautuneiden kasvattajien ja rotujärjestöjen huolellinen työ tuli tärkeäksi terveyden ja luonteen vaalimisessa sekä perinteisten ominaisuuksien säilyttämisessä.
Nykyään vanhaenglanninlammaskoiria käytetään joissakin paikoissa edelleen paimennukseen, ja ne voivat menestyä hyvin vaistoja ja taitoja mittaavissa paimennuskokeissa. Rodun rooli on kuitenkin muuttunut pääasiassa seurakoiraksi ja monipuoliseksi perhekoiraksi. Vanhaenglanninlammaskoiria näkee monenlaisessa toiminnassa, kuten:
- Tottelevaisuus- ja rally-tokokilpailuissa
- Agilityssä ja muissa koiraurheilulajeissa
- Terapiakoiravierailuilla sairaaloissa ja hoivakodeissa
- Rotunäyttelyissä ja esittelytilaisuuksissa
Nykyisistä harrastuksista huolimatta työkoiratausta näkyy yhä rodun vankassa rakenteessa, terävässä älyssä ja halussa saada tehtäviä. Kun elät vanhaenglanninlammaskoiran kanssa, jaat kotisi koiran kanssa, jonka ulkomuodossa ja luonteessa elää pala Englannin maaseudun historiaa. Taustan tunteminen auttaa ymmärtämään, miksi säännöllinen tekeminen, harkittu koulutus ja perheen arkeen osallistuminen ovat niin tärkeitä rodun hyvinvoinnille.
¶Arki vanhaenglanninlammaskoiran kanssa
Elämä vanhaenglanninlammaskoiran kanssa on palkitsevaa, mutta se vaatii myös sitoutumista. Tämä ei ole vähään hoitoon tai satunnaiseen huomioon tyytyvä koira. Se viihtyy kodissa, jossa ollaan valmiita käyttämään aikaa turkinhoitoon, koulutukseen ja yhdessäoloon ja jossa sitä kohdellaan täysivaltaisena perheenjäsenenä.
Yksi ensimmäisistä huomioitavista arjen asioista on turkinhoito. Jos haluat pitää turkin pitkänä ja luonnollisena, varaudu käyttämään viikoittain useita tunteja harjaamiseen ja takkujen tarkistamiseen. Aika kannattaa usein jakaa 20–30 minuutin jaksoihin yhden pitkän urakan sijaan. Moni omistaja luo rutiinin, jossa kehon eri osat hoidetaan eri päivinä. Yhtenä päivänä voi keskittyä päähän ja etujalkoihin, seuraavana runkoon ja kolmantena takaosaan. Ammattilaisen tekemä trimmaus kuuden–kahdeksan viikon välein auttaa pitämään turkin siistinä, ja monet kotikoirien omistajat valitsevat lyhyemmän leikkauksen, joka vähentää päivittäistä hoitotarvetta huomattavasti.
Vanhaenglanninlammaskoiran pitäminen voi maksaa enemmän kuin joidenkin muiden rotujen. Ruoan, rokotusten, vakuutuksen ja tavanomaisten eläinlääkärikulujen lisäksi on hyvä varata rahaa turkinhoitoon. Suuren, kaksinkertaisella turkilla varustetun koiran ammattimainen trimmaus voi muodostaa vuoden aikana merkittävän kuluerän. Nivelten ja turkin terveyttä tukeva laadukas ruoka, turkinhoitovälineet sekä mahdolliset koulutuskurssit ja koiraharrastukset lisäävät jatkuvia kuluja. Eläinvakuutus tai erillinen säästörahasto eläinlääkärimenoja varten on erittäin suositeltava, sillä suurten rotujen hoidot voivat olla kalliimpia nivel- tai muiden terveysongelmien ilmaantuessa.
Myös tilantarve on otettava huomioon. Vanhaenglanninlammaskoira ei tarvitse kartanoa, mutta se arvostaa riittävää liikkumatilaa ja turvallista ulkoilualuetta, jossa voi verrytellä jalkojaan. Aikuinen koira voi asua kerrostalossa, jos liikunnantarve täytetään säännöllisillä lenkeillä ja retkillä ja jos kuran ja märän turkin käsittelyyn sisälle tullessa on toimiva suunnitelma. Kaikissa kodeissa on tärkeää tarjota pestävä, hyvin tukeva peti ja rauhallinen paikka, jossa koira saa levätä häiriöttä.
Hyödyllisiä varusteita arkeen ovat esimerkiksi:
- Tukevat, hyvin istuvat valjaat tai kaulapanta sekä vahva talutin
- Laadukkaat harjat ja kammat pitkälle, kaksinkertaiselle turkille
- Kynsisakset tai kynsihiomakone
- Liukuesteet tai matot liukkailla lattioilla nivelten suojaamiseksi
- Aktivointiruokailuvälineet ja kestävät lelut aivotyötä varten
Arjessa koira kannattaa ottaa mukaan tavallisiin puuhiin. Vanhaenglanninlammaskoirat seuraavat mielellään ihmisiään huoneesta toiseen ja valitsevat usein paikan, josta ne voivat pitää kaikkia silmällä. Ne ovat yleensä onnellisimmillaan kodissa, jossa joku on paikalla suuren osan päivästä. Pitkät, toistuvat yksinolot eivät ole niille ihanteellisia ja voivat aiheuttaa stressiä tai ei-toivottua käytöstä.
Lapsiperheet kokevat usein vanhaenglanninlammaskoiran sopivan joukkoonsa hyvin, kunhan sekä koiraa että lapsia opetetaan toimimaan toisiaan kunnioittaen. Lasten on opittava, ettei koiran päälle kiivetä, sen karvoista vedetä eikä sitä häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Koiralle puolestaan on opetettava, että kaikki neljä tassua pidetään lattialla, juoksevia lapsia ei paimenneta ja vihjeitä, kuten ”jätä” ja ”tänne”, noudatetaan myös innostavan leikin aikana. Valvonta on välttämätöntä etenkin pienten lasten kanssa jo koiran koon ja innokkuuden vuoksi.
Karvat ja lika kuuluvat elämään tämän rodun kanssa. Vaikka vanhaenglanninlammaskoirasta ei tavallisesti irtoa suuria karvatuppoja joidenkin lyhytkarvaisten rotujen tapaan, irtokarvaa kertyy silti kotiin etenkin karvanlähtöaikoina. Kura, heinänsiemenet ja lehdet tarttuvat turkkiin tehokkaasti ja kulkeutuvat sen mukana sisälle. Monet omistajat pitävät pyyhkeitä oven lähellä ja opettavat koiralle yksinkertaisen odotus- ja tassujenpyyhintärutiinin ennen kuin se pääsee lenkin jälkeen peremmälle.
Vaivannäöstä huolimatta monet vanhaenglanninlammaskoiran omistajat sanovat, etteivät vaihtaisi rotua mihinkään muuhun. Huumorin, uskollisuuden ja lempeän läsnäolon yhdistelmä luo vahvan tunnesiteen. Nämä koirat aistivat usein tarkasti perheen mielialat: ne ovat valmiita osallistumaan hauskanpitoon ja tarjoamaan rauhallista seuraa, kun joku on sairas tai surullinen. Jos nautit aktiivisesta elämästä, arvostat persoonallista ja hieman kujeilevaa koiraa ja olet valmis turkinhoidon sekä taloudellisen vastuun vaatimuksiin, vanhaenglanninlammaskoira voi olla erittäin palkitseva kumppani. Se täyttää kotisi paitsi karvoilla myös lämmöllä ja kiintymyksellä.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen vanhaenglanninlammaskoira on yleensä luonteeltaan perheen ja lasten seurassa?
Ne ovat yleensä helliä, lempeitä ja ihmisläheisiä ja kiintyvät usein vahvasti perheeseensä. Monet tulevat erittäin hyvin toimeen lasten kanssa, mutta paimennustausta voi näkyä tuuppimisena tai yrityksinä koota juoksevia lapsia yhteen. Varhain aloitettu koulutus ja yhdessäolon valvominen auttavat ohjaamaan niiden leikkisää energiaa sopivaan käytökseen.
Kuinka paljon turkinhoitoa vanhaenglanninlammaskoira oikeasti tarvitsee?
Turkki on erittäin vaativa hoitaa, ja se on harjattava huolellisesti useita kertoja viikossa takkujen ja iho-ongelmien ehkäisemiseksi. Monet omistajat valitsevat lyhyemmän ”pentuleikkauksen” helpottaakseen turkinhoitoa, mutta lyhyeksi leikattukin turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Turkinhoidon laiminlyönti johtaa nopeasti kivuliaisiin takkuihin, ja turkki voidaan joutua ajelemaan lyhyeksi trimmaajalla.
Sopivatko vanhaenglanninlammaskoirat kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne ison pihan?
Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat säännöllisesti riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Päivittäiset lenkit, leikkihetket ja koulutus ovat välttämättömiä, sillä kyseessä on aktiivinen työkoirarotu. Aidattu piha on eduksi, mutta se ei ole välttämätön, jos omistaja on aktiivinen ja sitoutunut koiran tarpeista huolehtimiseen.
Kuinka paljon liikuntaa vanhaenglanninlammaskoira tarvitsee päivittäin?
Useimmat aikuiset koirat tarvitsevat vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivän mittaan sekä aivojumppaa. Ne nauttivat reippaista kävelyistä, paimennusleikeistä ja ohjatusta leikistä jatkuvan, niveliä kuormittavan juoksemisen sijaan. Pentujen ja ikääntyneiden koirien liikunta on sovitettava niiden tarpeisiin, jotta nivelet ja lonkat eivät rasitu liikaa.
Millaisille terveysongelmille vanhaenglanninlammaskoirat ovat alttiita?
Yleisiä terveysongelmia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, tietyt silmäsairaudet, kuten etenevä verkkokalvon surkastuma, sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Niillä on myös kohonnut riski sairastua mahalaukun laajentumaan ja kiertymään sekä joihinkin perinnöllisen kuurouden muotoihin. Vastuulliset kasvattajat teettävät terveystutkimuksia, ja omistajien tulisi käyttää koiriaan säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa näiden ongelmien seuraamiseksi.
Lähteekö vanhaenglanninlammaskoirista paljon karvaa, ja kuinka paljon sitä kertyy kotiin?
Niistä lähtee karvaa, mutta suuri osa irtokarvasta jää pitkään peitinkarvaan sen sijaan, että putoaisi suoraan lattialle. Siksi karvan päätyminen kodin pinnoille riippuu pitkälti siitä, kuinka usein koiraa harjataan. Säännöllinen turkinhoito poistaa kuollutta karvaa ja vähentää huomattavasti kotiin kertyviä karvatuppoja ja lattioilla pyöriviä karvapalloja.
Onko vanhaenglanninlammaskoiran silmien päällä olevat pitkät karvat tarpeen säilyttää?
Rodun perinteiseen ulkonäköön kuuluu silmät peittävä karva, mutta se ei ole koiran hyvinvoinnin kannalta tarpeen ja voi olla monessa kodissa epäkäytännöllinen. Jotkut omistajat leikkaavat silmien ympärillä olevaa karvaa tai sitovat sen pois silmiltä, jotta koira näkee kunnolla ja silmät ärtyvät vähemmän. Tärkeintä on pitää silmänympärykset puhtaina ja takuttomina sekä huolehtia siitä, että koiralla on mukava olla.
Ovatko vanhaenglanninlammaskoirat helppoja kouluttaa vai ovatko ne itsepäisiä?
Ne ovat älykkäitä ja oppivat hyvin, mutta voivat olla itsenäisiä ja reagoida toisinaan hitaasti, jos koulutus tuntuu niistä yksitoikkoiselta. Parhaiten toimivat positiivinen vahvistaminen sekä lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset. Johdonmukainen koulutus pienestä pitäen on tärkeää, jotta niiden koko, voima ja paimennusvietti pysyvät hallinnassa.
Sietävätkö vanhaenglanninlammaskoirat kuumaa säätä noin paksusta turkistaan huolimatta?
Ne viihtyvät huomattavasti paremmin viileässä ilmastossa ja voivat kuumentua liikaa kuumalla tai kostealla säällä. Lämpimällä säällä niillä tulisi olla pääsy varjoon, raikasta vettä sekä ilmastointi tai tuulettimia viilennykseksi, ja liikunta tulisi ajoittaa päivän viileimpiin hetkiin. Jotkut omistajat leikkaavat turkin kesäksi lyhyemmäksi, mutta auringonpolttamilta suojautuminen ja liiallisen kuumenemisen ehkäisy ovat silti tärkeitä.
Kuinka äänekkäitä vanhaenglanninlammaskoirat ovat, ja haukkuvatko ne paljon?
Monet ovat kohtalaisen haukkuherkkiä ja ilmoittavat haukkumalla omistajilleen etenkin, jos ne havaitsevat kodin ympäristössä jotakin poikkeavaa. Tylsistyminen ja liian vähäinen liikunta voivat lisätä häiritsevää haukkumista. Jo pentuna opetettu hiljenemiskäsky ja riittävä päivittäinen tekeminen auttavat pitämään haukkumisen hallinnassa.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Vanhaenglanninlammaskoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
