Siperianhusky myynnissä

Ne ovat yleensä ystävällisiä ja sosiaalisia koiria, jotka viihtyvät aktiivisen perheen jäseninä. Ne ovat usein hellyydenkipeitä mutta eivät takertuvia, ja ne voivat olla itsenäisiä ja toisinaan itsepäisiä. Asianmukaisella koulutuksella ja valvonnassa ne tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, mutta niiden runsas energia ja tapa leikkiä voivat olla aivan pienille lapsille liikaa.

Ne on jalostettu kestäviksi rekikoiriksi, ja ne tarvitsevat yleensä vähintään 1,5–2 tuntia reipasta liikuntaa päivässä. Liikuntaan tulisi sisältyä reippaita kävelylenkkejä, juoksua, vaelluksia tai ohjattuja leikkejä, joissa ne pääsevät liikkumaan tasaiseen tahtiin. Ilman riittävää liikuntaa ne tylsistyvät helposti, ääntelevät paljon ja tuhoavat paikkoja.

Niillä on tiheä kaksinkertainen turkki, ja ne karistavat runsaasti karvaa etenkin kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina. Suurimman osan vuodesta harjaus kerran viikossa yleensä riittää, mutta aluskarvan irrotessa päivittäisestä harjauksesta on apua. Turkki on melko hajuton, eikä sitä tarvitse pestä usein, ellei koira likaannu kunnolla.

Ne sietävät kylmää erittäin hyvin, mutta voivat elää myös lämpimämmässä ilmastossa, kun niiden tarpeista huolehditaan tarkasti. Kuumalla säällä ne tarvitsevat varjoa, jatkuvasti raikasta vettä saataville ja viileän sisätilan. Liikunta tulee ajoittaa vain päivän viileimpiin hetkiin. Niiden turkkia ei pidä ajaa pois, sillä oikein hoidettuna se eristää sekä kuumuudelta että kylmyydeltä.

Ne ovat älykkäitä mutta itsenäisiä ja kokeilevat usein rajojaan, mikä voi olla haastavaa ensikertalaiselle koiranomistajalle. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt jo pennusta lähtien ovat välttämättömiä. Ensikertalainenkin voi onnistua, kunhan on valmis käyttämään riittävästi aikaa ja tarvittaessa tekemään yhteistyötä hyvän koirankouluttajan kanssa.

Niillä on voimakas tutkimisvietti, ja ne voivat olla taitavia kaivamaan, hyppäämään ja kiipeämään aitojen yli. Siksi on tärkeää, että aita on tukeva ja riittävän korkea ja sen alareuna on vahvistettu niin, ettei koira pääse kaivautumaan sen ali. Vapaana pitämistä aitaamattomilla alueilla ei yleensä suositella, sillä monet eivät tule luokse kutsuttaessa, kun ne ovat päättäneet lähteä juoksemaan.

Ne tunnetaan ulvomisesta, ”juttelusta” ja vinkumisesta pikemminkin kuin jatkuvasta haukkumisesta. Jotkut yksilöt ovat melko hiljaisia, kun taas toiset ilmaisevat itseään hyvinkin äänekkäästi, etenkin tylsistyessään, innostuessaan tai joutuessaan olemaan liian pitkään yksin. Koulutus, riittävä liikunta ja aivojumppa voivat vähentää liiallista ääntelyä, mutta ne eivät poista luontaista taipumusta äännellä.

Rotu on yleisesti ottaen terve, mutta sillä voi esiintyä alttiutta tietyille silmäsairauksille, kuten harmaakaihille ja sarveiskalvon dystrofialle, sekä lonkkaniveldysplasialle. Joillekin yksilöille voi myös kehittyä autoimmuuniperäisiä ihosairauksia ja kilpirauhassairauksia. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiriensa silmät ja nivelet vähentääkseen näiden sairauksien riskiä pennuilla.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin runsaasti liikuntaa ja virikkeitä kodin ulkopuolella. Nämä koirat eivät ole luonnostaan rauhallisia sisällä ilman mahdollisuutta purkaa energiaansa, ja ne voivat tuhota paikkoja, jos niiden tarpeisiin ei vastata. Myös äänekkyys ja ulvonta voivat aiheuttaa ongelmia, kun naapurit asuvat lähellä, joten naapurit ja taloyhtiön säännöt on syytä ottaa huomioon.

Monet tulevat hyvin toimeen muiden keskikokoisten ja suurten koirien kanssa, etenkin jos ne on sosiaalistettu jo pentuina. Niillä on kuitenkin usein voimakas saalistusvietti, ja ne saattavat jahdata kissoja, kaneja ja muita pieneläimiä. Vaikka ne olisivat kasvaneet yhdessä pienempien lemmikkien kanssa, yhteiseloa on tärkeää valvoa. Joihinkin yksilöihin ei välttämättä voi koskaan täysin luottaa pienempien eläinten seurassa.