Norjanpystykorva myynnissä

Tämä valpas, iloinen ja ihmisläheinen pystykorva on yleensä itsevarma olematta aggressiivinen. Se on tavallisesti hellä perhettään kohtaan ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se voi olla äänekäs innostuessaan tai havaitessaan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Hyvä sosiaalistaminen auttaa ehkäisemään sitä, että rodun luontainen valppaus muuttuu häiritseväksi haukkumiseksi tai epäluuloisuudeksi vieraita kohtaan.

Rotu on kehitetty paimen- ja maatilakoiraksi, joten se tarvitsee enemmän liikuntaa kuin monet muut samankokoiset koirat. Useimmat aikuiset koirat voivat parhaiten, kun ne saavat päivittäin vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa useampaan kertaan jaettuna sekä aivojumppaa, kuten koulutusta, hajuleikkejä tai agilityä. Ilman riittäviä mahdollisuuksia purkaa energiaansa ne voivat muuttua levottomiksi, äänekkäiksi tai alkaa tuhota paikkoja.

Ne voivat sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle koiranomistajalle, joka nauttii kouluttamisesta ja aktiivisesta arjesta, mutta helppohoitoisia seuralaisia ne eivät ole. Niiden älykkyys, itsenäisyys ja voimakas äänenkäyttö edellyttävät johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja selkeitä rajoja. Parhaat edellytykset onnistua on omistajalla, jolle suunnitelmallinen päivittäinen liikunta ja säännöllinen tottelevaisuustaitojen harjoittelu tuntuvat luontevilta.

Niillä on luontainen taipumus ilmoittaa havainnoistaan haukkumalla, mikä juontaa juurensa niiden taustaan valppaina maatila- ja paimenkoirina. Kun koulutus aloitetaan varhain, koiralle opetetaan hiljenemiskäsky ja sille tarjotaan runsaasti liikuntaa, useimmat oppivat haukkumaan vähemmän arjen tilanteissa. Ne sopivat kuitenkin harvoin koteihin, joissa koiran on oltava hyvin hiljainen, kuten asuntoihin, joissa on yhteisiä seiniä naapureiden kanssa ja tiukat melua koskevat säännöt.

Niillä on tiheä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa kohtalaisesti suurimman osan vuodesta ja runsaasti karvanlähtöaikoina. Viikoittainen harjaus riittää yleensä irrottamaan irtonaisen pohjavillan ja vähentämään karvanlähtöä, mutta runsaan karvanlähdön aikana päivittäisestä harjauksesta on apua. Pesua tarvitaan vain silloin tällöin, eikä turkkia yleensä tarvitse trimmata. Kynsien leikkaamisesta ja perushygieniasta on kuitenkin huolehdittava.

Ne ovat yleensä ystävällisiä, leikkisiä ja kärsivällisiä niitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, varsinkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä lasten kanssa. Joillakin on yhä paimennusvaistoa, ja ne saattavat yrittää jahdata tai töniä juoksevia lapsia tai pienempiä eläimiä, joten valvonta ja koulutus ovat tärkeitä. Kun tutustuminen hoidetaan huolellisesti, ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta yksilöllinen luonne ja sosiaalistaminen vaikuttavat asiaan paljon.

Rotu on yleisesti ottaen melko terve, mutta sillä voi esiintyä alttiutta esimerkiksi lonkkaniveldysplasialle, silmäsairauksille ja perinnölliselle kuuroudelle. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat yleensä koiriensa lonkat ja silmät ja saattavat teettää myös kuulotutkimuksia. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, painonhallinta ja sopiva liikunta auttavat lieventämään monien nivelvaivojen ja ikääntymiseen liittyvien ongelmien vaikutuksia.

Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan niiden liikunnan ja henkisen aktivoinnin tarpeista huolehditaan johdonmukaisesti joka päivä. Suurempi haaste on niiden haukkumistaipumus, joka voi aiheuttaa ongelmia lähellä asuvien naapureiden kanssa, ellei sitä hallita huolellisesti. Pienessä kodissa asuessa on tärkeää, että koira pääsee turvallisille ulkoilualueille, säännöllisille kävelyille ja ohjatun tekemisen pariin.

Monilla yksilöillä on yhä selvä paimennus- ja vahtimisvietti, joka näkyy esimerkiksi liikkuvien kohteiden jahtaamisena, reviirin kiertelynä ja haukkumalla hälyttämisenä. Vaikka ne voivat olla erinomaisia perhekoiria, ne voivat usein parhaiten saadessaan mielekästä tekemistä, kuten agilityä, tottelevaisuuskoulutusta, paimennuskokeita tai reippaita vaelluksia. Jos tätä viettiä ei pääse toteuttamaan, joillekin voi kehittyä ongelmakäytöstä, kuten pakonomaista haukkumista tai edestakaisin kuljeskelua.

Tyypillinen elinikä on noin 12–15 vuotta, ja monet pysyvät aktiivisina pitkälle seniori-ikään. Ne saavuttavat fyysisen täysikasvuisuuden noin 12–18 kuukauden iässä, mutta voivat pysyä mieleltään pentumaisina ja energisinä pidempään. Jatkuva koulutus ja säännölliset rutiinit auttavat niitä kasvamaan murrosiän läpi hyväkäytöksisiksi aikuisiksi.